Blue | Reprise 1971
Joni Mitchell • Vuodet 1962–1971
Joni Mitchellin neljännen albumin Bluen (1971) julkaisusta tulee tänä juhannuksena kuluneeksi 55 vuotta. Vuodet eivät ole himmentäneet sen sinisyyttä lainkaan. Kun lähtee kävelylle kesäkuun aurinkoon vastamelukuulokkeet päässä ja etsii klassikon striimauspalvelusta, musiikin puhtaus hämmentää.
Blue tuntuu soivan jossain toisessa maailmassa ja irrallaan tästä ajasta, mutta kuitenkin sellaisessa henkisessä tilassa, joka aivan ehdottomasti on yhä olemassa. Rinnakkaistodellisuudessa, jonne pääsee inhimillisen tunteen ja jaetun kokemuksen kautta. Blue julkaistiin vuosia ennen syntymääni, mutta tunnen ymmärtäväni Joni Mitchelliä – en tietenkään kaikkea, mitä hänelle tapahtui, mutta sen, miltä hänestä tuntui. Ei ole ihme, että tämä suorapuheinen teos on ensimmäinen yli miljoona kappaletta myynyt Joni Mitchell -levy.
California • albumilta Blue
1971
Kanadalainen Joni Mitchell (s. Roberta Joan Anderson, 1943) sai ensimmäisen keikkapalkkionsa vuonna 1962. Hän oli opetellut soittamaan kitaraa Pete Seegerin laulukirjasta ja kiinnostunut jazzista ja kuvataiteista. 20-vuotiaana hän muutti Torontoon luomaan folklaulajan uraa. Junamatka kotikaupunki Saskatoonista sinne kesti kolme päivää. Sinä aikana Mitchell kirjoitti ensimmäisen oman laulunsa ’Day After Dayn’.
Joni Mitchellin levytyksiä uran alkupäästä. Song To A Seagull [1968] • Ladies Of The Canyon [1970] • Blue [1971]. Kuva: Tuomas Pelttari
Bluen biisi ’Little Green’ kertoo näistä ajoista. Mitchell laulaa siinä lapsestaan ja traumastaan. Hän tuli raskaaksi vuonna 1964, ja pian sen jälkeen lapsen isä katosi kuvasta ja jätti rahattoman Mitchellin pärjäämään omillaan. Kun tytär syntyi helmikuussa 1965, Mitchell antoi lapsen adoptoitavaksi. Ikävän tilanteen valoisa puoli oli, että se inspiroi häntä kirjoittamaan lisää lauluja. Ristiriitaisia fiiliksiä tuskin helpotti, että suhteellisen pian hän pääsi musiikillaan tilanteeseen, jossa perheellisen elämä olisikin ollut mahdollista.
Little Green • albumilta Blue
1971
Torontossa Joni Andersonista tuli Joni Mitchell, kun hän avioitui michiganilaisen folklaulajan Chuck Mitchellin kanssa. Pariskunta alkoi esiintyä yhdessä ja muutti Kanadasta Yhdysvaltoihin, Detroitiin. Kun he erosivat alkuvuodesta 1967, Joni piti uuden sukunimensä ja muutti New Yorkiin. Siellä hänen laulunsa alkoivat vähitellen herättää huomiota.
Esiintyessään Floridassa Mitchell tapasi The Byrds -yhtyeen David Crosbyn ja lähti tämän mukana Kaliforniaan. Länsirannikolla nuori folklaulaja oli juuri oikeassa paikassa. Mitchellin ensimmäinen albumi Song to a Seagull ilmestyi Reprise-levymerkillä maaliskuussa 1968. Vuotta myöhemmin julkaistiin Clouds [1969] ja vuosi sen jälkeen Ladies of the Canyon [1970]. Laulajan tie kulki ylöspäin: Clouds toi Mitchellille Grammy-palkinnon ja Ladies of the Canyon kultalevyn Yhdysvalloissa.
Carey • albumilta Blue
1971
Tuossa vaiheessa uraansa Mitchell seurusteli jonkin aikaa muusikko Graham Nashin kanssa. (Nash oli perustanut Byrdsistä lähteneen Crosbyn ja Stephen Stillsin kanssa yhtyeen Crosby, Stills & Nash.) Heidän eronsa oli merkittävä asia Bluen kannalta. Parisuhteen päätyttyä vähän ennen vuosikymmenen vaihdetta Mitchell lähti Eurooppaan irtautuakseen ikävästä elämäntilanteesta. Koska kitara tuntui hankalalta kuljettaa, hän otti mukaansa huilun ja dulcimerin. Hän vietti aikaa Kreetalla Matalan kylän hippiyhteisössä, Pariisissa, Espanjassa ja Ibizalla, tapasi ihmisiä ja löysi itsensä uudelleen uusista biiseistään, joiden rytmiseen toteutukseen dulcimer vaikutti.
Mitchell palasi Amerikkaan kesällä 1970. Ensin hän lensi Kanadaan, jossa hän tutustui laulaja-lauluntekijä James Tayloriin. Pariskunta muutti yhdessä Los Angelesin Laurel Canyoniin, ja Mitchell valmistautui neljännen albuminsa äänityksiin.
This Flight Tonight • albumilta Blue
1971
Vuoden 1971 alussa Mitchell oli valmis astumaan studioon. Samaan aikaan samassa Hollywoodin A&M Studiosissa teki klassikkoalbumia toinen vahva lauluntekijä: Carole Kingin Tapestryä äänitettiin naapurissa, kun Mitchell työsti Blueta. Mitchell ja Taylor kävivät laulamassa taustoja Kingin biisissä ’Will You Love Me Tomorrow’.
Henkilökohtaisen elämän ongelmat, traumat ja kasvava julkisuus pitivät huolen, että oman projektinsa parissa Mitchell oli liki kirjaimellisesti vereslihalla.
Blueta tehdessäni oli niin herkkänahkainen, että puhkesin itkuun, jos joku katsoi minua. Olin hyvin haavoittuvainen ja tunsin itseni alastomaksi työssäni. Ironista kyllä, jouduin psykologiseen alamäkeen samaan aikaan kun nousin julkisuuteen. Minut nostettiin jalustalle, ja minä horjuin. Olin oudon palvonnan kohteena ja otin asiakseni kertoa ihmisille, ketä he palvovat.
Joni Mitchell dokumentissa Woman Of Heart And Mind [2003].
River • albumilta Blue
1971
Bluella soittaa Mitchellin lisäksi vain neljä muusikkoa: pedal steelin taitaja Sneaky Pete Kleinow, perkussionisti Russ Kunkel, Stephen Stills (basso ja kitara ’Careyssa’) ja James Taylor (kitara neljässä biisissä). Riisuttu toteutus puki ja tuki kappaleiden äärimmäisen henkilökohtaisia, raa’an rehellisiä ja kaiken paljastavia tekstejä. Kun Mitchell myöhemmin soitti Blueta ystävälleen, muusikko Kris Kristoffersonille, tämä kauhisteli, että jotakin olisi voinut jättää kertomattakin.
Blue-albumilla laulussani on tuskin yhtään epärehellistä nuottia. Siinä vaiheessa elämääni minulla ei ollut minkäänlaisia defenssejä. Tunsin itseni tupakka-askin sellofaanikääreeksi. Tunsin, etten pitänyt mitään salassa maailmalta, enkä mitenkään voinut teeskennellä olevani vahva. Tai onnellinen. Mutta musiikkia tehdessä tuossa oli se etu, että musiikkiinkaan ei tullut defenssejä.
Joni Mitchell, Rolling Stone #296.
Blue • albumilta Blue
1971
Taylor on Mitchellin silloisena puolisona läsnä joissakin albumin kappaleissa, esimerkiksi masennuksesta kertova Bluen nimiraita viittaa Taylorin huumeongelmiin. Häntä selkeämmin sanoituksissa kuuluu mies nimeltä Carey Raditz, jonka kanssa Mitchell oli ystävystynyt Kreetalla. Kappale nimeltä ’Carey’ oli syntymäpäivälahja punapartaiselle amerikkalaiselle, ja mainitaanpa hänet myös ’Californiassa’ (”redneck on a Grecian isle”). ’My Old Man’ taas tuntuu kertovan parisuhteesta, jollaista Mitchellillä ei ollut, mutta jollaisen hän halusi.
22. kesäkuuta 1971 julkaistu Blue oli välitön hitti ja arvostelumenestys, joka on sittemmin nostettu lukemattomille parhaiden albumien listoille. Kauniit melodiat, laulajaa tukeva vähäeleinen toteutus ja avoimet lyriikat olivat pettämätön yhdistelmä. Levyn suosio ja arvostus muodostuivat ääriesimerkiksi siitä, miten yleistä jostakin täysin yksityisestä voi tulla.
Ari Väntänen www.arivantanen.com
Joni Mitchell kotisivu
Joni Mitchell Facebook
Joni Mitchell Instagram
💿
Joni Mitchell
Finna.fi
Song To A Seagull Reprise 1968
Clouds Reprise 1969
Ladies Of The Canyon Reprise / Warner Bros. 1970
Blue Reprise 1971
For The Roses Asylum 1972
Court And Spark Asylum 1974
Miles Of Aisles live | Asylum 1974
The Hissing Of Summer Lawns Asylum 1975
Hejira Asylum 1975
Don Juan’s Reckless Daughter Asylum 1977
Mingus Asylum 1979
Shadows And Light live | Asylum 1980
Wild Things Run Fast Geffen 1982
Dog Eat Dog Geffen 1985
Chalk Mark In A Rain Storm Geffen 1988
Night Ride Home Geffen 1991
Turbulent Indigo Reprise 1994
Taming The Tiger Reprise 1998
Both Sides Now Reprise 2000
Travelogue live • 2CD | Nonesuch 2002
Shine StarCon / Hear Music 2007
At Newport featuring The Joni Jam | Rhino Rhino Entertainment Company 2023
💿
Bokseja ja kokoelmalevyjä
Joni Mitchell
Finna.fi
Hits Reprise 1996
Misses Reprise 1996
The Complete Geffen Recordings Geffen 2003
The Beginning Of Survival Geffen 2004
Dreamland Rhino 2004
Songs Of A Prairie Girl Asylum / Reprise / Nonesuch / Rhino 2005
The Studio Albums 1968–1979 10CD | Warner Bros. UK 2013
Love Has Many Faces – Quartet, A Ballet, Waiting To Be Danced 8LP • 4CD | Rhino 2014
Archives Volume 1 – The Early Years (1963–1967) 5CD | Rhino Entertainment Company 2020
The Reprise Albums (1968–1971) 4LP • 4CD | 2021
Archives Volume 2 – The Reprise Years (1968–1971) 5CD | Rhino Entertainment Company 2021
Archives Volume 3 – The Asylum Years (1972–1975) 5CD | Rhino Entertainment Company 2023
Archives Volume 4 – The Asylum Years (1976–1980) 6CD | Rhino Entertainment Company 2024
Joni’s Jazz 4CD | Rhino Entertainment Company 2025
💿
Tribuuttialbumi
Finna.fi
Herbie Hancock
River – The Joni Letters Verve Music Group 2007
🎼🎵
Nuottialbumeita
Joni Mitchell
Finna.fi
Joni Mitchell Songbook Volume 1 (1966–1970)
Hits
Misses
The Best Of [1986]
The Best Of Joni Mitchell [1997]
The Hissing Of Summer Lawns
Hejira
Mingus
Wild Things Run Fast
Turbulent Indigo
📚
Lue lisää Joni Mitchellistä
Finna.fi
Joni Mitchell omin sanoin – lauluntekijän elämä Malka Marom & kääntäjä Sini Linteri 301 sivua | Nemo 2015
Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä Alice Echols & kääntäjät Liisa Laaksonen & Petri Stenman, 360 sivua | Like 2006
Rockia sydämestä Bill Flanagan & kääntäjä Jussi Niemi, 576 sivua | Otava 1988
📚
Read more about Joni Mitchell • Lue lisää Joni Mitchellistä
Finna.fi
Joni Mitchell Leonore Fleischer, 79 sivua | Flash Books 1976
The Complete Poems And Lyrics Joni Mitchell, 321 sivua | Chatto & Windus 1997
The Joni Mitchell Companion – Four Decades Of Commentary Stacey Luftig, 286 sivua | Schirmer Books 2000
Joni Mitchell – Shadows And Light Karen O’Brien, 344 sivua | Virgin Books 2001
Girls Like Us – Carole King, Joni Mitchell, Carly Simon – And The Journey Of A Generation Sheila Weller, 584 sivua | Atria Books 2008
The Music Of Joni Mitchell Lloyd Whitesell, 276 sivua | Oxford University Press 2008
Written In My Soul – Conversations With Rock’s Great Songwriters Bill Flanagan, 472 sivua | Omnibus 1986 & 1990
Joni Mitchell – Both Sides Now Brian Hinton, 304 sivua | Sanctuary 1996 & 2006
Shaky Ground – The Sixties And Its Aftershocks Alice Echols, 304 sivua | Columbia University Press 2002
Canyon Of Dreams – The Magic And The Music Of Laurel Canyon Harvey Kubernik, 368 sivua | Sterling 2009
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Amy Winehouse 1983–2011 • Siunattu ja kirottu • Frank [2003] • Back To Black [2006]
Billie Holiday 1915–1959 • Esillä koko elämä • Lady Sings The Blues [1956]
Bob Dylan – täydellisen keskeneräinen omakuva • Self Portrait [1970]
Buffalo Springfield – psykedeelisen folk rockin runsaudensarvi • Buffalo Springfield Again [1967]
Burt Bacharach 1928–2023 • Burt Bacharach ja laulunkirjoittamisen taide
Carole King – ihmiseltä ihmisille, inhimillisesti • Tapestry [1971]
Carpenters – sisarukset Karen ja Richard viihdemusiikin huipulla • Offering / Ticket To Ride [1969 • 1970] ➡️ Lovelines [1989]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Harry Chapin 1942–1981 • Koskettavia tarinoita laulujen muodossa • Heads & Tales [1972] ➡️ Verities & Balderdash [1974]Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
John Lennon 1940–1980 • Tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
Judee Sill 1944–1979 • Klassikko vasta kuoltuaan • Judee Sill [1971] • Heart Food [1973]
Marianne Faithfull 1946–2025 • Uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]
Neil Young – elokuvaton soundtrack • After The Gold Rush [1970]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Sandy Denny 1947–1978 • Folk rockin unohtumaton ääni
Suzanne Vega [Osa 1] Vuodet 1985–1992 • Metropolin uusi tähti
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta • Midnights [2022]
Tina Turner 1939–2023 • Uudistumisen ihme • Private Dancer [1984]
Tracy Chapman – altavastaajien ääni • Tracy Chapman [1988]
Blue • 1971 • Kannen kuva: Tim Considine • Art Direction: Gary Burden
