The Smiths Archives – LevyhyllytLevyhyllyt

The Smiths | Rough Trade 1984

Musiikkia esille kirjastossa
Call The Comet Johnny Marr • [5/2020]

Manchesterilaisen The Smiths -yhtyeen debyyttialbumi The Smiths ilmestyi helmikuussa 1984 ja oli yksi vuoden odotetuimmista julkaisuista. Yhtye oli julkaissut vasta kolme singleä, mutta innokkaita faneja heillä oli jo paljon. Laulaja Morrisseyn (s. 1959) rohkeat lyriikat ja kärkevät haastattelukommentit olivat ehtineet herättää medioissa paheksuntaa, mutta myös varauksetonta ihailua. Säveltäjä Johnny Marria (s. 1963) arvostettiin ainutlaatuisena kitaristina, joka loihti soittimestaan upeita melodisia kuvioita ja harmonioita. Bändin täydensi luotettava takarivissä pysyttelevä rytmiryhmä. Basisti Andy Rourke (1964–2023) oli Marrin vanha koulu- ja bändikaveri ja muusikkona toverinsa veroinen melodinen virtuoosi. Vaatimaton rumpali Mike Joyce (s. 1963) toi entisenä punk-muusikkona yhtyeen sointiin suoraviivaisuutta ja energiaa. Nuori bändi esiintyi Seinäjoen Provinssirockissa kesäkuussa 1984.

The Smiths -tuotantoa vuosilta 1983–84. Kollaasi: Jukka Uotila

The Smiths -tuotantoa. Kollaasi: Jukka Uotila

The Smiths: Andy Rourke, Morrissey, Johnny Marr ja Mike Joyce. Kuva: Paul Cox

The Smiths: Hand In Glove // Handsome Devil (Rough Trade 1983).

The Smithsin ensimmäinen single ’Hand in Glove’ julkaistiin toukokuussa 1983. Se oli loistelias lähtölaukaus bändin uralle, vaikka se ei listoilla menestynytkään. Biisi käynnistyy Marrin huuliharpulla, samalla tavoin kuin toisen pohjoisen bändin ensisingle ’Love Me Do’ aikanaan. ’Hand In Glove’ on signaali jostakin uudesta ja ainutlaatuisesta, mutta silti syvästi perinnetietoisesta. Marrin Stooges-vaikutteinen kitaririffi kiertää juhlallisesti ja Morrisseyn laulu uhkuu itsevarmuutta ja voimaa. Sanoituksessa kaksi normi-ihmisten ja yhteiskunnan hyljeksimää tyyppiä löytää keskinäisen yhteyden ja ystävyyden, mikä tekee heistä haavoittumattomia. Morrissey on itse kertonut tavoitelleensa sanoituksessa hankalaa runollisuuden ja riemullisuuden yhdistelmää. Tekstin loppupuolella on Morrisseyn teksteille tyypillinen käänne: tietoisuus siitä, että kumppaneiden välinen yhteys on vain hetkellistä, eikä tule kestämään ikuisesti.

Tekstin on tulkittu kertovan Morrisseyn ja Marrin välisestä ystävyydestä ja The Smiths -kumppanuudesta. Tätä tulkintaa tukee Morrisseyn viime aikaiset somepäivitykset, joissa hän on puinut surulliseen ja katkeraan sävyyn heidän tulehtuneita välejään. Postauksissaan hän on pariin otteeseen siteerannut ’Hand in Gloven’ säkeitä.

Hand In Glove

The Smiths: This Charming Man // Jane • 7" • (Rough Trade 1983).

Morrissey ja Marr olivat löytäneet toisensa kesällä 1982 ja aloittivat välittömästi tapaamiseen jälkeen työstää yhdessä lauluja. Heidän ensisijainen tavoitteensa oli tulla Leiber & Stollerin tai Jagger & Richardsin veroiseksi lauluntekijäpariksi. Biisien esittäjällä ei ollut vielä tässä vaiheessa merkitystä. Ensimmäinen valmiiksi saatu biisi oli ensialbumilla julkaistu ’Hand That Rocks The Cradle’. Sanoitus oli Morrisseyn aikanaan kirjoittama runomuotoinen teksti, jossa Marr näki heti potentiaalia. Patti Smithin ’Kimberlystä’ lainattu rauhallinen ja toistuva sointukierto luo pohjaa lauluosuudelle, jossa teksti ja sen yksityiskohdat ovat pääosassa. Tekstissä äiti rauhoittelee ja tuudittelee itkävää lastaan ja lupaa suojella häntä kaikilta maailman todellisilta ja epätodellisilta vaaroilta. Pimeän huoneen nurkassa lymyävät hahmot ja peikot eivät uhkaa, ”kunhan käsi, joka kehtoa heiluttaa on minun”.

Hand That Rocks The Cradle

Myös toinen varhaisimmista Morrisseyn ja Marrin yhteistyönä syntyneistä biiseistä kertoi lapsista. ’Suffer Little Children’ käsittelee suorasanaisesti Manchesterin surullisenkuuluisia ja kammottavia nummimurhia. Vuosien 1963–65 aikana paikallinen pariskunta Ian Brady ja Myra Hindley murhasi alueella viisi lasta ja hävitti ruumiit läheiselle nummialueelle. Morrissey oli tapauksen aikoihin 4–6 -vuotias, ja pelko varjosti kaikkien alueella asuneiden lasten elämää. Morrissey käsitteli tekstissään omia ja yhteisönsä pelkoja samastumalla murhattuihin lapsiin ja heidän levottomiin sieluihinsa. Kuolleiden lasten henget anovat, että heidän ruumiinsa löydettäisiin ja he kiroavat tappajansa. Jeesuksen sanojen ”antakaa lasten olla” mukaan nimetty biisi aiheutti ilmestyessään luonnollisesti voimakkaita reaktioita, mutta uhrien omaiset pitivät laulua onnistuneena ja lastensa muistoa kunnioittavana. Morrissey ystävystyi erään uhrin (Lesley Ann) vanhempien kanssa ja piti heihin yhteyttä heidän kuolemaansa saakka.

Suffer Little Children

’Hand That Rocks The Cradle’ ja ’Suffer Little Children’ muistuttavat muodoltaan ja toteutukseltaan hyvin paljon Patti Smith Groupin pitkäksi venyneitä runoperfomansseja tai jopa nykypäivän spoken wordia. Teksti on etusijalla, laulumelodia on minimalistinen ja tekstin rytmitystä totteleva. Marrin kitaraosuudet ovat näissä yksinkertaisia ja perussointuihin nojaavia. He jatkoivat samalla tyylillä debyytille päätyneellä kolmiosaisella teoksella ’Miserable Lie’, josta puuttui kaikki normaalin popbiisin kaavamaiset peruselementit. Lyhyessä ja haikeassa introssa jätetään hyvästit ystävälle, jonka jälkeen rytmi nopeutuu lähes punkiksi ja Morrissey alkaa tilittää mikä meni vikaan. Femme fatale -tyyppinen naishahmo on yrittänyt houkutella tekstin kertojaa seksiin ja rikoksiin ja tuhonnut hänen viattomuutensa. Kolmannessa jaksossa musiikki ja laulu saavat paniikinomaisia sävyjä ja sanat eivät enää riitä kuvaamaan kertojan epätoivoa. Morrissey ulvoo ja vaikeroi: ”I need advice, I need advice. Nobody ever looks at me twice. Take me when you go.”

Miserable Lie

The Smiths: What Difference Does It Make? // Back To The Old House / These Things Take Time • 12" • (Rough Trade 1984).

Samankaltainen dominoiva naishahmo ja suhdekuvio ovat läsnä myös varhaisissa lauluissa ’Wonderful Woman’ ja ’What Difference Does It Make?’. Jälkimmäinen julkaisiin yhtyeen kolmantena singlenä tammikuussa 1984 ja myöhemmin myös debyyttialbumilla. Tiukkaan r&b-riffiin pohjautuva biisi oli yksi yhtyeen suosituimmista ja nousi jopa Brittien singlelistalle sijalle 12. Indie-discoissa edelleenkin soivan jytisevän single-version (joka julkaistiin myös yhtyeen debyytillä) oli tuottanut Roxy Musicin ja Bryan Ferryn luottomies John Porter. Yhtyeen jäsenet pitivät kuitenkin itse enemmän BBC:n John Peel Show’ssa esitetystä versiosta, joka oli välitön ja konstailematon.

The Smithsin varhaisten aikojen kasvava suosio perustui pitkälti esiintymisiin John Peelin ja David Jensenin radio-ohjelmissa. Monet biisit saivat ensiesityksensä näissä ohjelmissa ja päätyivät vinyylille vasta kuukausien kuluttua. Vaihtoehtomusiikista kiinnostuneet musadiggarit nauhoittivat hartaasti Peelin kulttiohjelmia c-kaseteille ja vaihtoivat niitä keskenään. The Smithsin suosio sai näin alkunsa pitkälti ruohonjuuritasolta, eikä perustunut levy-yhtiön lobbaamiseen tai markkinointiin.

What Difference Does It Make?

Ensimmäisessä John Peel -sessiossa toukokuussa 1983 yhtye debytoi ’What Difference Does It Maken?’ ja ’Miserable Lien” rinnalla ristiriitoja herättäneet biisit ’Reel Around The Fountain’ ja ’Handsome Devil’. Jälkimmäinen perustui Marrin vauhdikkaalle drone-riffille, jossa A-kieli (tai H-kieli*) soi vapaana läpi säkeistöjen. Raivokas teksti sisälsi monia suorasukaisia viittauksia seksiin. Opiskelijapoikia ja -tyttöjä saalistava komea pirulainen opettaa siinä viattomille uhreilleen, että ”elämässä on muutakin kuin kirjat – mutta ei paljon muuta”. Manchesterin Hacienda-klubilla äänitetty live-tallenne biisistä päätyi bändin ensijulkaisun eli ’Hand in Glove’-singlen b-puolelle. Singlen homoeroottinen kansikuva yhdistettynä molempien puoliskojen seksuaalisesti ambivalentteihin teksteihin toi bändille mainetta homobändinä.

*Johnny Marr soitti The Smiths-aikoina kokosävelaskeleen verran normiviritystä korkeammalle viritettyä kitaraa eli kitaran kielet olivat viritetty muotoon F# – H – E – A – C# – F#.

Handsome Devil

Hidas balladi ’Reel Around The Fountain’ julkaistiin The Smiths-albumin avausraitana. Romanttisen laulun kertoja on kokematon ja siveä osapuoli, joka haaveilee seksuaalissävytteisestä kohtaamisesta kokeneemman kanssa. Morrissey käyttää laulussa viattomuuden metaforana ’lasta’, mikä herätti välittömästi likaisen mielikuvituksen omaavien toimittajien mielenkiinnon. (Morrisseyn ja ilkeämielisten toimittajien välinen kompleksinen suhde juontaa juurensa siis jo 40 vuoden taakse.)

Tekstiä on vaikea nähdä erityisen henkilökohtaisena, sillä se on koostettu tiheästä kirjallisten ja kultuuristen viitteiden verkostosta. Otsikko ja tapahtumien miljöö on lainattu Fellinin La Dolce Vita -elokuvan kuuluisasta suihkulähdekohtauksesta, jossa kiteytyy paljon modernin ihmisen vieraantuneisuudesta ja ihmissuhteiden pinnallisuudesta. Perhosten keräämiseen liittyvä viittaus on suoraan John Fowlesin kirjasta Neitoperho ja erityisesti sen filmatisoinnista, jonka pääosassa oli ikoninen Terence Stamp. Laulu sisältää myös pari suoraa lainausta Shelagh Delaneyn näytelmistä. Biisi tuntuu olleen tuottajan painajainen, sillä sen verkkainen tempo teki siitä laahavan ja pahimmillaan pitkäveteisen. Tuottaja John Porter lisäsi albumiversioon Paul Carrackin soittaman pianon ja urut, joka lisäsi siihen väriä ja kiinnostavia yksityiskohtia. Marrin kitara on albumiversiossa taustalla lähes kuulumattomissa.

Reel Around The Fountain

The Smiths -albumin tuotantoa on monesti kritisoitu sen kolkosta äänimaailmasta ja erikoisista soinnillisista ratkaisuista. On totta, että BBC-sessioissa moni albumin biiseistä soi luonnollisemmin ja mm. Marrin kitarat ovat paremmin esillä. Mutta silti albumin karussa ja ontossa soinnissa on jotakin erikoisella tavalla viehättävää. Siinä kuuluu Manchesterin esikaupunkialueiden (Salford, Whalley Range) lohduton ja kolkko svengi vähän samaan tapaan kuin muiden manchesterilaisten Joy Divisionin, The Fallin, Magazinen tai The Durutti Columnin levyillä. Yhtenäinen äänimaailma ja tuotantotapa tekee albumista myös kokonaisuuden, oman koherentin maailmansa.

John Porterin lähestysmistapa ja ideat tuntuivat sopivan parhaiten The Smithsin rauhallisempaan materiaaliin. ’Pretty Girls Make Graves’ on tunnelmallinen, kansanballadia muistuttava tarinallinen biisi, josta puuttuu kertosäe. Laulun kertoja on seksiä kinuavan tytön kanssa hiekkarannalla, ja tyttö sanoo ”alistu himolle, anna periksi himolle. Taivas tietää, että olemme pian tomua.” Hän ei kuitenkaan pysty siihen, ja tyttö valitsee pian toisen rannalla hengailevan pojan. Tarinassa on aineksia vanhoissa balladeista, joissa toistuu usein teema seksin vuoksi kadotukseen joutuvista siveistä maalaistytöistä. Tässä asetelma on käänteinen: kadotukseen joutuu seksistä kieltäytyvä passiivinen mies. Selibaatti ja seksistä kieltäytyminen oli Morrisseyn yksi keskeisistä teemoista, ja hän otti asian puheeksi usein myös haastatteluissa.

Pretty Girls Make Graves

Toinen musiikillisesti kepeä laulu albumilla on viehkeän melankolinen ’I Don’t Owe You Anything’. Laulu muistuttaa sanoitukseltaan, mutta myös musiikiltaan 1960-luvun tyttöpoppia ja voisi olla suoraan Dusty Springfieldin tai Lesley Goren laulukirjasta. Tekstissä kertoja yrittää houkutella ystäväänsä tai rakastettuaan ulos juhlimaan (tai oikeastaan Morrisseyn tapauksessa rauhalliselle iltakävelylle), mutta toinen ei halua lähteä. Epätyypillisesti laulun kertoja on aktiivisempi osapuoli, joka yrittää rohkaista alakuloista ystäväänsä.

1960-luvun popikoni Sandie Shaw levytti kappaleesta oman versionsa The Smithsin kanssa, joka julkaisiin vain pari kuukautta The Smiths -albumin jälkeen ’Hand In Glove’-singlen b-puolella. On arveltu, että laulu olisikin sävelletty vartavasten häntä varten. Bändin 60-lukulainen tyttöpopista ammentava vaihe sai jatkoa toukokuussa 1984, jolloin ilmestyi neljäs single ’Heaven Knows I’m Miserable Now’. Biisin teksti oli uudenlaista Morrisseytä. Debyyttialbumin vakavuus oli korvautunut tragikoomisilla, itseironisen humoristisilla sävyillä.

I Don’t Owe You Anything

Yhteiskunnallisuus ja kärjekkäät poliittiset kannanotot ovat osa The Smithsin ja Morrisseyn viehätystä. Voimakas samaistuminen Iso-Britannian työväenluokkaan ja omiin sukujuurin onkin kantanut näihin päiviin saakka. Morrisseyn ajattelua leimaa vahvasti ristiriitainen nostalgia, tietoisuus siitä että entisaikaan elämä oli ankeaa ja vaikeaa, mutta silti paljon parempaa kuin nykyisin. Näitä teemoja sivuaa debyyttialbumin ’Still Ill’, jossa kiteytyy The Smithsin olennaisimmat piirteet. Katkeransuloinen teksti ei kerro tarinaa, vaan luo kiteytyneiden filosofisten lauseiden kautta sielunmaiseman. Miljöönä on thatcherilainen kylmäävä todellisuus ja rautasilta, jonka alla pari ilmeisesti työtöntä ystävystä hengailee ja pussailee, mutta ”mikään ei tunnu enää samalta kuin joskus ennen ja vanhoihin unelmiin ei voi enää ripustautua”. Marrin kitarakuvio on rakennettu linjakkaasti lauluosuuden rinnalle ja se soi laulun kanssa yhdessä melankolisena duettona.

Still Ill

The Smiths ja sen ympärillä julkaistut neljä singleä sisältävät Morrisseyn henkilökohtaisimpia tekstejä. Monet niistä oli kirjoitettu ennen bändin perustamista ja kertovat siitä todellisuudesta, jossa hän pöytälaatikkoon runoilevana tyhjäntoimittajana eli. Manchester on teksteissä läsnä kaikkialla: paikannimissä, tapahtumien miljöössä, ihmissuhteissa ja kielessä. The Smiths on paljastavin ja avomielisin levy Morrisseyn laajassa tuotannossa, mutta juuri tämän vuoksi se ei ole hänen suosikkejaan. Seuraavalla levyllä Meat is Murder yhtye siirtyikin yhteiskunnallisempaan suuntaan, pois vakavamielisten haaveilijoiden maailmoista. 1985 ilmestyneen albumin yksi monista teemoista oli koulu, kasvatus ja niihin liittyvät valtarakenteet.

Tätä aihetta Morrissey käsitteli myös debyyttialbumin biisillä ’You’ve Got Everything Now’. Se on yksi yhtyeen varhaisvaiheen avainbiiseistä ja he avasivat sillä usein keikkansa. Laulu kertoo vanhoista koulukavereista, joiden välit ovat viilenneet. Kertoja on aikanaan loistanut koulussa, toisin kuin lahjaton kaverinsa. Asetelma on kuitenkin myöhemmin kääntynyt päälaelleen. Elämänsä pilannut, liian ujo ja outo kertoja anelee päästä menestyneen kaverinsa kanssa ajelulle ja saada edes hetki hänen kanssaan. Marrin punkahtava simppeliltä kuulostava riffi taustoittaa vihaisen ja katkeran oloisia säkeistöjä, kun taas taitteen ja kertosäkeen melankoliassa soitto muuttuu heliseväksi sointumatoksi. Jälleen kerran kitara ja laulu tukevat ja kommentoivat hedelmällisesti toisiaan.

You’ve Got Everything Now

Yhtyeen toinen single ’This Charming Man’ julkaistiin vuoden 1983 puolella lokakuussa. Se päätyi myöhemmin The Smithsin c-kasettipainokselle ja Amerikassa julkaistulle vinyylille ja löytynee nykyään myös albumin digiversioista. Biisi on brittiläisen indiepopin golden oldie ja yleisesti tunnustettu klassikko. Se on sovitettu upeasti ja hyödyntää taukoja ja dynamiikkaa tehokkaalla tavalla. Alussa soi Marrin yksinäinen kompleksinen kitarariffi, johon basso ja rummut yhtyvät; kunnes tulee jälleen tauko ja Morrisseyn aloittaa ikimuistoisesti laulamalla ”puhjenneesta polkupyörän renkaasta autiolla rinteellä.” Teksti on elokuvallinen ja kielellisesti visuaalinen kertomus polkupyöränsä rikkoneen palveluspojan ja hänelle autokyytiä tarjoavan hurmaavan herrasmiehen latautuneesta kohtaamisesta. Teksti leikkautuu nopeasti kohtauksesta toiseen, lopullinen tulkinta siitä jää kuulijalle.

This Charming Man

The Smiths -albumin levytysprosessi oli hankala ja sen julkaisu viivästyi. Bändi oli nauhoittanut albumillisen biisejä jo kesällä 1983 Troy Taten kanssa, mutta yhtyeen jäsenet (erityisesti Morrissey) olivat pettyneitä lopputulokseen. Tuottajaksi palkattu John Porter halusi uudelleen miksaamisen sijasta levyttää koko albumin uudestaan syksyllä 1983. Tässä vaiheessa monet albumin biiseistä olivat jo suhteellisen vanhoja ja bändin tyyli oli muuttumassa. Troy Taten nauhoituksia ei ole julkaistu virallisesti kokonaisuudessaan, mutta ne on julkaistu moneen kertaan erilaisilla bootlegeilla.

Albumin kansikuvaksi valikoitui still-kuva Paul Morrisseyn elokuvasta Flesh (1968). Kuvassa on Andy Warholin luottonäyttelijä Joe Dallesandron torso ja hiukset, sillä kasvot eivät ole näkyvissä. Passiivinen poispäin katsova mieshahmo oli tuttu monista The Smithsin levynkansista. Morrissey oli The Smithsin levyjen visuaalisen ilmeen takana ja hän antoi levy-yhtiön graafisille suunnittelijoille millintarkat ohjeet kansikuvien elementeistä, käytettävistä fontista ja väreistä. Hän määräsi mm. että ’Hand in Glove’-singlen vinyylin etiketti tulee olla tumman sininen ja keskiön irroitettavaa mallia (kuten oli 60-luvulla). Hän valitsi tarkkaan kansiin tulevat kuvat ja loi niiden pohjalta yhtenäisen The Smiths -tyylin.

The Smithsin kohdalla on puhuttu ehkä hiukan kankeasti ns. Smithdomista (Smiths-valtakunnasta), jolla tarkoitetaan yhtyeen levyistä, levynkansista ja haastatteluista poimittavia kulttuurisia viittauksia ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Smithdom koostui kieltämättä lähinnä Morrisseyn (ei Marrin tai Joycen) fanittamista asioista, kuten menneisyyden näyttelijöistä, vanhoista elokuvista ja tv-sarjoista, kirjallisuudesta, runoudesta, feministisestä ajattelusta ja filosofiasta, musiikista, vegetarismista ja ambivalentista sukupuolikäsityksestä. Moni fani löysi kirjallisuuden ja taiteen maailmaan heidän kauttaan, hyvänä esimerkkinä kirjailija J. K. Rowling. The Smiths oli siis paljon enemmän kuin vain musiikkia ja levyjä.

Singlejä 1984–85. Kollaasi: Jukka Uotila

The Smithsin kiihkeä julkaisutahti jatkui läpi vuoden 1984. Toukokuussa julkaistiin single ’Heaven Knows I’m Miserable Now’, elokuussa ’William, It Was Really Nothing’ ja marraskuussa BBC-sessioista ja single-lohkaisuista koottu loistelias albumi Hatful of Hollow. Helmikuussa 1985 ilmestyi bändin toinen studioalbumi Meat Is Murder ja single ’How Soon Is Now?’. Kuukautta myöhemmin maaliskuussa 1985 julkaistiin single ’Shakespeare’s Sister’. Bändi arvosti uskollisia fanejaan ja piilotti single-julkaisujen b-puolille ja maxi-sinkkujen bonusraidoiksi suurenmoisia biisejä kuten ’Accept Yourself’, ’Back To The Old House’, ’Girl Afraid’ ja ’Please Please Plese Let Me Get What I Want’. Näitä on onneksi myöhemmin koottu kokoelmille The World Won’t Listen (1987) ja Louder Than Bombs (1987).

Jukka Uotila

The Smiths | kotisivu
The Smiths | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
Johnny Marr: Call The Comet [2018] – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Liam Gallagher: As You Were – pikkuveljen pelinavaus
Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
Måneskin – kun kisat on kisailtu – RUSH! [2023]

New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
Suede: Autofiction – pois menneisyyden varjoista
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Divine Comedy: Foreverland [2016] – vihdoinkin onnen satamassa
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

💿
The Smiths
Finna.fi

💿
Boksit ja kokoelmalevyt
The Smiths
Finna.fi

💿
Morrissey
Finna.fi

💿
Boksit ja kokoelmalevyt
Morrissey
Finna.fi

🎥🎶
DVD • Bluray
Morrissey
Finna.fi

25Live | Eagle Vision 2013

💿
Electronic
[Johnny Marr • Bernard Sumner]
Finna.fi

Electronic | Factory/Warner Bros. Records 1991
Raise The Pressure | Parlophone/Warner Bros. Records 1996
Twisted Tenderness | Parlophone/EMI 1999

💿
Freebass
[Peter Hook • Gary Mani Mounfield • Andy Rourke • Gary Briggs]
Finna.fi

It’s A Beautiful Life | Haçienda 2010

💿
Johnny Marr
Finna.fi

The Messenger | Warner Bros. Records 2013
Playland | Warner Bros. Records 2014
Call The Comet | Warner Bros. Records 2018
Fever Dreams Pts 1–4 | New Woodoo Limited/BMG Rights Management (UK) 2022
Spirit Power – The Best Of Johnny Marr | New Voodoo Limited/BMG 2023

🎼🎶
Nuottialbumit
The Smiths • Morrissey
Finna.fi

The Queen Is Dead
The World Won’t Listen
Louder Than Bombs
Strangeways, Here We Come
Viva Hate Morrissey
Best… 1
Best… 2
Complete Chord Songbook – Every Song Recorded By The Smiths

📚
Lue lisää Morrisseysta ja The Smithsistä • Read more about Morrissey and The Smiths
Finna.fi

Mozipedia – The Encyclopedia Of Morrissey And The Smiths Simon Goddard, 532 pages | Ebury Press 2009 & 2012

📚
Lue lisää Johnny Marrista ja The Smithsistä
Finna.fi

Set The Boy Free – Omaelämäkerta Johnny Marr & kääntäjä Antti Nylén, 432 sivua | Like 2017

📚
Read more about The Smiths
Finna.fi

Set The Boy Free – The Autobiography Johnny Marr, 453 pages | Century 2016
Morrissey & Marr – The Severed Alliance Johnny Rogan & Chris Charlesworth, 352 pages | Omnibus Press 1992 • Uusi painos 2012
Why Pamper Life’s Complexities? – Essays On The Smiths Sean Campbell & Colin Coulter, 262 pages | Manchester University Press 2010
Tales Of The Smiths – A Graphic Biography Con Chrisoulis, 464 pages | Omnibus Press 2018

📷📚
Read more about popular music in Manchester
Finna.fi

Manchester – Looking For The Light Through The Pouring Rain Kevin Cummings & Paul Morley & Gavin Martin & Johnny Marr & Peter Hook & Mark E. Smith & Stuart Maconie & John Harris & Tony Wilson, 383 pages | Faber and Faber 2009

📚
Read more about British songwriters
Finna.fi

Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters Daniel Rachel, 592 pages | Picador Macmillan 2014

The Smiths
Rough Trade • ROUGH 61 • 1984

A-puoli
1 Reel Around The Fountain
2 You’ve Got Everything Now
3 Miserable Lie
4 Pretty Girls Make Graves
5 The Hand That Rocks The Cradle
B-puoli
1 Still Ill
2 Hand In Glove
3 What Difference Does It Make?
4 I Don’t Owe You Anything
5 Suffer Little Children

The Smiths • 1984
Spotify

The Smiths • 1984

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: The Smiths

The Smiths – viattomuuden lopun lauluja