Curved Air • Sisyphus
Air Conditioning [1970] • Second Album [1971] • Phantasmagoria [1972]
Anthony Francis Keigwin Monkman 1949–2023
Florian M. Pilkington-Miksa 1950–2021
Progressiivisen rockin ikonisimpiin naisvokalisteihin kuuluva Sonja Kristina (s. 1949) on pitänyt Curved Air-yhtyettä aktiivisena pitkälle 2000-luvun puolelle saakka. Bändin kultakausi on kuitenkin helppo rajata kolmeen ensimmäiseen studioalbumiin, joilla ovat mukana perustajajäsenet Francis Monkman (1949–2023) ja Darryl Way (s. 1948). Genreen ovat aina vaikuttaneet voimakkaasti klassisen koulutuksen saaneet virtuoosimuusikot, ja tästä Curved Air on paraatiesimerkki. Yksi sen tunnetuimmista kappaleista on Air Conditioning -esikoislevyn instrumentaali ’Vivaldi’, jota dominoi Wayn vimmainen viulunsoitto barokkisäveltäjän talvikonserton innoittamana.
Vivaldi • albumilta Air Conditioning
1970
Darryl Way oli käynyt Royal College of Musicin, kun taas Francis Monkman opiskeli urkuja ja cembaloa Royal Academy of Musicissa. Syksyllä 1968 he tutustuivat toisiinsa lontoolaisessa musiikkikaupassa ja päättivät perustaa rockyhtyeen. Pianisti Nick Simonin, basisti Rob Martinin sekä rumpali Florian Pilkington-Miksan täydentämä Sisyphus pääsi soittamaan musiikillisesti haastavaan näytelmäproduktioon Who The Murderer Was, mikä herätti bändimanagerihommia aloittelevan Mark Hanaun kiinnostuksen. Näihin aikoihin Nick Simon jätti ryhmän keskittyäkseen taidemusiikin kenttään. Hanau ehdotti yhtyeen laulajaksi niin ikään Gal MacDermotin kirjoittamassa Hair-musikaalissa vakuuttanutta ja Lontoon folk-klubeillakin esiintynyttä Sonja Kristinaa. ”Emme koskaan edes harkinneet ketään toista vokalistia”, muistelee Darryl Way, joka oli siihen asti hoidellut lauluosuudet.
Kristinan mukaantulo vuoden 1970 ensimmäisenä päivänä oli niin mullistava, että yhtyeelle tarvittiin uusi nimi. Sellainen löytyi nykysäveltäjä Terry Rileyn albumista A Rainbow In Curved Air (1969), josta muodostui tärkeä esikuva myös Mike Oldfieldin Tubular Bellsille. Curved Air -nimen keksinyt Monkman oli Rileyn ihailijana ollut mukana säveltäjän toisen teoksen, In C:n Lontoon-kantaesityksessä. Sonja Kristina lähti harjoituksista täysivaltaisena jäsenenä mukanaan kasetillinen kappaleaihioita, joihin kirjoitti valmiit sanoitukset. ’It Happened Today’ on koskettimien lisäksi kitaraa soittaneen Monkmanin rouhea sävellys.
It Happened Today • albumilta Air Conditioning
1970
Curved Air sai heti ilmaa siipiensä alle. Mark Hanau ja levy-yhtiö Islandille työskennellyt Lionel Conway kirjasivat yhtyeen uuteen Lymark-tuotantoyhtiöönsä, ja keikkaa pukkasi niin Englannissa kuin manner-Euroopassa. Pian myös Yhdysvaltoihin ulottuvilla kiertueilla Curved Air laajensi kuulijakuntaansa soittamalla mm. Deep Purplen ja Jethro Tullin lämppärinä. Tien päällä sisään ajettuja kappaleita mentiin äänittämään Island-studiolle heinäkuussa. Tuotantoyhtiö takasi täyden työrauhan, jolloin suotuisinta levysopimusta etsittäisiin vasta valmiin albumin kanssa. Studiossa ensi kertaa työskentelevän yhtyeen tuottajaksi värvättiin vain hivenen kokeneempi Mark Edwards; Monkmanin mukaan merkittävämpi oli äänittäjä Colin Caldwellin työpanos. Amerikkalaislevy-yhtiö Warner Brothersin marraskuussa julkaisema Air Conditioning (1970) oli rockin historian ensimmäinen kuvalevy kymmenen tuhannen ensipainoksellaan, mikä osaltaan vaikutti soundin epäpuhtauksiin.
Kotimaan listoilla kahdeksanneksi sijoittunutta albumia pidetään yhtenä 1970-luvun legendaarisimmista debyyteistä. Vaikka esimerkiksi hapokkaasti rokkaava ’Stretch’ kävisi viululla täydennetystä Jefferson Airplanesta, kokonaisuus on epätasaisuudessaankin huikean omaääninen. Harmonisen instrumentaalin ’Rob One’ sävelsi Rob Martin. Darryl Wayn sävellyksistä ’Hide And Seek’ uhkuu draamaa, ’Blind Man’ keinahtelee kiehtovasti – Kristinan erikoisesti mikitettyä laulusuoritusta innoitti Donovanin ’Hurdy Gurdy Man’ – ja ’Situations’ on mellotroneineen monivivahteinen King Crimsonin tapaan.
Situations • albumilta Air Conditioning
1970
Pontevasti markkinoitu Air Conditioning kohotti yhtyeen ylempään kastiin keikkarintamalla. Kristina muistelee The Albums 1970–1973 -boksilla (2021), kuinka ”kaikki halusivat tehdä haastattelun, joita yleensä minä annoin, elleivät ne olleet teknisesti painottuneita ja enemmän Darrylin ja Francisin heiniä”. Kiireinen työtahti esti suosiota kihahtamasta päähän edes loppukesällä 1971, jolloin ’Back Street Luv’ sai progelle harvinaisella tavalla runsaasti huomiota listahittinä. Kätensä vioittaneen Rob Martinin oli korvannut Melody Maker -ilmoitukseen vastannut Ian Eyre, jonka kanssa henkilökemiat eivät pidemmän päälle oikein toimineet. Mainittakoon siis saman tien basistin jälleen vaihtuneen myös kolmannen albumin kohdalla.
Back Street Luv • albumilta Second Album
1971
Konstailemattomasti nimetyltä Second Albumilta (1971) kenties puuttuu sekä debyytin villi innovatiivisuus että seuraajansa hiottu eklektisyys, mutta on heitäkin jotka nimeävät kakkoslevyn suosikikseen. Colin Caldwell oli ylennetty pelkästä äänittäjästä tuottajaksi, joskin käytännössä tuottajina toimivat Darryl Way ja Francis Monkman. Heidän lähestymistapansa säveltämiseen alkoivat yhä selvemmin erota toisistaan, minkä johdosta albumin A-puoli on kurinalaisen Wayn käsialaa ja B-puolesta vastasi kosmisemmissa sfääreissä seikkaileva Monkman. Otetaan ensin mainitulta näytteeksi hillitty ’Puppets’ ja jälkimmäiseltä liki 13-minuuttinen progekohokohta ’Piece Of Mind’.
Puppets • albumilta Second Album
1971
Piece Of Mind • albumilta Second Album
1971
Mainitulla boksilla Darryl Way kommentoi jakoa loogiseksi. ”Francis eteni yhä kokeellisempaan suuntaan minun biisieni ollessa suoraviivaisempaa rockia. Minuun vaikutti se mitä Yhdysvaltain länsirannikolla oli meneillään, yhtyeet kuten Spirit.” Niinpä viulunkin osuus levyn soundissa on hieman vähäisempi kuin esikoislevyllä. Sama kaksijakoisuus leimaa myös kolmoslevyä Phantasmagoria (1972), jolla bassoa ja lisäkitaroita soittaa Mike Wedgwood. Monkman oli käyttänyt aikakauden uusia syntetisaattoreita kuten VCS-kolmosta jo debyytillä, mutta Phantasmagorialla koskettimien kirjo on kukkeimmillaan. Levyn avaa tyylikkäästi Kristinan ja Wayn kirjoittama ’Marie Antoinette’. Giljotiiniefekti saatiin aikaan leikkaamalla vesimeloni halki.
Marie Antoinette • albumilta Phantasmagoria
1972
Siinä missä esikoislevyn kappaleita oli soitettu etukäteen livenä, molemmat seuraavat albumit syntyivät tiukemmalla aikataululla ilman moista ylellisyyttä. Yksi sävellys Phantasmagorialla kuitenkin palautuu Curved Airia edeltäneeseen aikaan: ’Melinda (More Or Less)’ oli Sonja Kristinan oma akustinen balladi, jonka hän oli esittänyt koesoittotilaisuudessa mutta jonka folk-henki ei istunut yhtyeen silloisiin suunnitelmiin. Kiistatta se tuo albumille upeaa kontrastia herkkyydessään. Huilua soittaa Monkmanin musiikkiakatemiatuttavuus Annie Stewart. Muilla kappaleilla on vierailijoita etenkin trumpetissa ja vetopasuunassa.
Melinda (More Or Less) • albumilta Phantasmagoria
1972
Ykköspuolen päättävä ’Ultra-Vivaldi’ on lyhyt syntikkakertaus debyytin raidasta. Monkmanin säveltämän kääntöpuolen häröily ’Whose Shoulder Are You Looking Over Anyway?’ on lähtökohtaisesti pelkkää Sonja Kristinan äänen käsittelyä EMS Synthi 100 -laitteella. Monkmanin sävelkielen hillittömyyttä havainnoi parhaiten zappamaisen vauhdikas ’Over And Above’, jonka soinnillisen monikerroksisuuden viimeistelevät vaskien ohella Frank Ricottin ksylofoni ja vibrafoni.
Over And Above • albumilta Phantasmagoria
1972
Kansitaiteellaan ja nimellään Lewis Carrollin satukirjoihin viittaava Phantasmagoria jatkoi yhtyeen menestystä; Englannin listasijoitus oli 20. Vajaat puoli vuotta myöhemmin Curved Airin klassinen kausi tuli päätepisteeseensä, kun omille teilleen lähtivät niin Way, Monkman kuin rumpali Florian Pilkington-Miksa. Way painottaa, että vaikka hän ja Monkman hädin tuskin enää puhuivat toisilleen, mitään käänteentekevää riitaantumista ei tapahtunut. ”Tunsin, että olimme jo saavuttaneet sen minkä yhdessä pystyimme. Ajattelin voivani jättää bändin ja tehdä omillani jotain yhtä hienoa, jos vain saisin oikeat tyypit ympärilleni. Halusin tehdä jotakin instrumentaalista, joten perustin Darryl Way’s Wolfin kitaristi John Etheridgen kanssa. Mutta ei se toiminutkaan ihan toivomallani tavalla.”
Klassinen Curved Air -nelikko koottiin tilapäisesti uudelleen verorästien johdosta basisti Philip Kohnilla täydennettynä: kolmeviikkoinen Englannin-kiertue joulukuussa 1974 poiki yhtyeen ensimmäisen livealbumin Curved Air Live (1975). Ryhmän live-energiasta todistakoon kakkosalbumin raita ’Everdance’, johon sekoittuu myös ’Vivaldia’.
Everdance • konserttialbumilta Curved Air Live
1975
Curved Airin jätettyään Francis Monkman työskenteli sessiomuusikkona. Vuonna 1977 hänellä oli Phil Manzaneran ja Brian Enon kanssa lyhytikäinen 801-projekti, ja seuraavana vuonna sai alkunsa taidemusiikkivaikutteiseen instrumentaaliprogeen suuntautunut Sky. Kaikkien osapuolten siunauksella Sonja Kristina jatkoi Curved Air -saagaa Mike Wedgwoodin kanssa. Verrattain suoraviivaisella nelosalbumilla Air Cut (1973) koskettimia ja viulua soittaa myös Roxy Musicin ja Jethro Tullin yhteydessä tavattu nuori lupaus Eddie Jobson, kitaraa Kirby Gregory ja rumpuja Jim Russell. Darryl Way palasi Curved Airiin, joka teki 1970-luvun puolivälissä vielä pari heikohkoa levyä ennen hajoamistaan. Albumilla Airborne (1976) rummuissa on Stewart Copeland, sittemmin Sonja Kristinan aviomies, joka ampaisi maineeseen The Policessa.
Curved Air palasi kuvioihin studioalbumeilla Reborn (2008) ja North Star (2014), joiden lisäksi on julkaistu erilaisia jamisessioita ja keikkatallenteita. Yhtyeen riveissä soittaneiden muusikkojen määrä yltää kahdenkymmenen paremmalle puolelle, mutta heidän osaamistasonsa on aina ollut huippuluokkaa. Siitä antaa oman todistuksensa kahden CD:n kokoelma The Curved Air Family Album (2019), jolle on koottu näytteitä myös sooloprojekteista. Verrattoman perehdytyksen Curved Airin klassiseen kauteen puolestaan antaa neljän CD:n boksi The Albums 1970–1973 seikkaperäisine artikkeleineen.
Matti Pajuniemi
Curved Air Facebook
💿
Curved Air
Finna.fi
Air Conditioning Warner Bros. Records 1970
Second Album Warner Bros. Records 1971
Phantasmagoria Warner Bros. Records 1972
Air Cut Warner Bros. Records 1973
Curved Air Live live | Deram / BTM Records Ltd 1975
Midnight Wire | 1975
Airborne RCA Victor 1976
Lovechild | Essential! Records 1990
Live At The BBC live | BBC Worldwide 1995
Alive, 1990 live | Mystic Records 2000 • Curved Air Records 2019
Reborn – Classic Curved Air Revisited Curved Air Records 2008
North Star | Curved Air Records 2014
💿⏳
Bokseja ja kokoelmalevyjä
Curved Air
Finna.fi
The Best Of Curved Air Warner Bros. Records 1976
Retrospective – Anthology 1970–2009 2CD | Repertoire Records 2010
The Curved Air Family Album 2CD | Curved Air Records 2019
The Albums 1970–1973 4CD | Esoteric Recordings 2021
The Rarities Series 6CD | Spirit Of Unicorn Music 2024
📚
Lue lisää Curved Airista • Read more about Curved Air
Finna.fi
Curved Air In The 1970s [Decades] Laura Shenton, 124 sivua | Sonicbond Publishing Limited 2021
📚
Lue lisää progesta
Finna.fi
Virtojen kiharat – suomalainen progressiivinen rock Matti Pajuniemi, 420 sivua | Aviador 2025
Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979 Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021
📚
Lue lisää progesta • Read more about progressive rock
Finna.fi
Tomorrow Never Knows – Rock And Psychedelics In The 1960s Nick Bromell, 225 sivua | University Of Chicago Press 2000
Scented Gardens Of The Mind – A Guide To The Golden Era Of Progressive Rock (1968–1980) In More Than 20 European Countries Dag Erik Asbjörnsen, 548 sivua | Borderline 2000
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock Will Romano, 246 sivua | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock Charles Snider, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture Sheila Whiteley, 118 sivua | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s Paul Hegarty, 318 sivua | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock Stephen Lambe, 224 sivua | Amberley 2011
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Annie Haslam – brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Camel [Osa 1] Vuodet 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
Frank Zappa näyttämömusiikin kimpussa – I Was A Teen-Age Malt Shop • 200 Motels • Hunchentoot • Joe’s Garage • Thing-Fish
Genesis – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö • Wind & Wuthering [1976]
Gentle Giant – svengaavan progen ytimessä • Octopus [1972]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Jethro Tull päätti huippukautensa folkloren lumoissa • Vuodet 1967–1979King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Rush – viileän relasti proge • A Farewell To Kings [1977]
Steve Hackett – monipuolinen säveltäjä ja Genesiksen progeperinnön vaalija • Vuodet 1971–2023
Tabula Rasa – melodisen suomiprogen klassikko • Tabula Rasa [1975] • Ekkedien tanssi [1976]
The Moody Blues [Osa 2] Vuodet 1970–2018 • Klassikkokauden päätös • A Question Of Balance ➡️ Seventh Sojourn
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Viima – taitoa, herkkyyttä, mielikuvia • Väistyy mielen yö [2024]
Yes – progen herkkää ylivoimaa • Fragile [1971]
Air Conditioning • 1970
Second Album • 1971
Phantasmagoria • 1972
Air Cut • 1973
Midnight Wire • 1975
