Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen

Rattlesnakes | Polydor 1984

Lloyd Cole • Vuodet 1982–2024
Rattlesnakes – Easy Pieces – Mainstream
Musiikkia esille kirjastossa

Englannissa syntynyt Lloyd Cole (s. 1961) tunnetaan meillä parhaiten skotlantilaisen Lloyd Cole And The Commotions -yhtyeen laulusolistina ja pääasiallisena lauluntekijänä. Menestystä saavuttaneen bändin taival jäi harmillisesti varsin lyhyeksi. Heiltä ilmestyi vuosien 1984–89 välillä vain kolme albumia ja nippu pikkuhiteiksi nousseita singlejä. Cole lähti soolouralle, ja on julkaissut upeita omaleimaisia albumeita. Näistä viimeisin On Pain (2023) on yksi hänen parhaistaan ja ollut suuri arvostelumenestys. Lloyd Cole saapuu levyn tiimoilta esiintymään Savoy-teatteriin tammikuun 24. päivänä yksin akustisesti.

Lloyd Cole: On Pain (Ear Music/Edel 2023).

Lloyd Cole on kotoisin Pohjois-Englannin Buxtonista, mutta päätyi opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta ja filosofiaa Glasgow’n yliopistoon. Glasgow’ssa vaikutti 1980-luvun alkuvuosina rikas vaihtoehtomusiikin skene, jonka keskeisinä vaikuttajina olivat Orange Juice -bändi ja riippumaton levy-yhtiö Postcard Records. Kaupungin innostuneessa ja uutta luovassa ilmapiirissä amerikkalaisesta singer-songwriter -musiikista inspiroitunut Lloyd Cole löysi nopeasti sielunkumppaneita. Hän perusti vuonna 1982 soulahtavaa musiikkia esittäneen isohkon yhtyeen, joka vähitellen tiivistyi viisimiehiseksi kokoonpanoksi: Lloyd Cole (laulu, kitara), Neil Clark (kitara), Lawrence Donegan (bassokitara), Blair Cowan (kosketinsoittimet) ja Stephen Irvine (rummut).

Lloyd Cole And The Commotionsin albumit Rattlesnakes, Easy Pieces ja Mainstream sekä sisäkannen aukeamakuvitusta kokoelma-albumilta 1984–1989. Kuva: Tuomas Pelttari

Bändi onnistui nopeasti perustamisensa jälkeen saamaan levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Debyyttisinglen ja -albumin tuottajaksi he saivat ihailemansa Paul Hardimanin, joka oli juuri työstänyt Matt Johnsonin kanssa The The -albumin Soul Mining. Hardimanin avustuksella Commotions löysi orgaanisen ja seesteisen sointimaailman, jossa oli tilan tuntua ja jossa akustiset soittimet olivat etualalla.

Lloyd Cole And The Commotions: Perfect Skin (Polydor 1984).

Ensimmäinen julkaisu oli toukokuussa 1984 ilmestynyt single ’Perfect Skin’, joka esitteli Lloyd Colen erinomaisena lauluntekijänä. Sanoitukset ovat tulvillaan viittauksia Bob Dylanin vuosien 1965–66 tuotantoon (basement, Louise, weather girl, yms.), ja säkeistöt etenevät puheenkaltaisesta kuin ’Subterranean Homesick Blues’. Biisin tarina sijoittuu opiskelijoiden ja itseään etsivien nuorten aikuisten maailmaan ja pääosaan nousee erikoinen nuori nainen (kuten niin monesti Colen varhaisissa lauluissa). ’Perfect Skin’ oli pikkuhitti ja nousi brittilistan sijalle 26.

Perfect Skin • albumilta Rattlesnakes
1984

Bändi alkoi levyttää ensimmäistä albumiaan Rattlesnakes kesällä 1984 Lontoossa John Foxxin omistamassa The Garden studiossa. Muusikot muistelevat kesää lämmöllä, sillä kaikki tuntui menevän nappiin. Biisimateriaali oli erinomaista ja heillä oli aikaa työstää sovituksia ja raitoja huolella. Lopputuloksena oli monipuolinen kokonaisuus, jossa liikuttiin tyylilajista ja tunnelmasta toiseen.

Albumilla liikuttiin myös maantieteellisesti avausraidan heleiden Glasgow-tunnelmien kautta amerikkalaisiin suistomaihin. Hidas suistoblues ’Speedboat’ on mystinen tarina laivalla asuvasta erikoisesta pariskunnasta, johon laulun kertoja tutustuu. Amerikkalaisissa tunnelmissa ollaan myös singlenäkin julkaistulla biisillä ’Rattlesnakes’, jossa näyttelijä Eva Marie Saintia (Alastoman sataman Edie Doyle) muistuttava ja Simone de Beauvoirin kirjoja lukeva itsellinen nuori nainen haluaisi ottaa lain omiin käsiinsä, hurjastella ja ostaa aseen joka puolelta uhkaavien kalkkarokäärmeiden (”miesten”) varalta. Lopulta kapinointi tyssää kohtaamiseen liikennepoliisiin kanssa. Akustiset kitarat on äänitetty biisillä erityisen hyvin ja Anne Dudleyn eeppinen jousisovitus luo elokuvallisen avaran tunnelman.

Rattlesnakes • albumilta Rattlesnakes
1984

’Charlotte Streetissä’ kohdataan jälleen mystinen naishahmo, mutta tällä kertaa kirjastossa. Kirjastoa ei mainita laulun teksissä, mistä Cole oli jälkikäteen pahoillaan. Hänestä tapahtumapaikan konkretisoiminen olisi tehnyt tekstistä toimivamman. Hienosti rullaava biisi on silti albumin parhaimmistoa. Biisissä ’2CV’ kertoja tapaa äitinsä rättisitikalla ajelevan nuoren naisen, jonka kanssa hänellä on lyhyt ja merkityksetön romanssi. Teksti on vaikuttava kuvaus haahuilevista nuorista, joille ihmissuhteet ovat oman sisäisen tyhjyyden täyttämistä edes jollakin – ei mitään sen vakavampaa. Biisi on pelkistetty, pelkän akustisen kitaran säestämä folkballadi. Melodian kaihoisuus ja sen nostalginen tunnelma avaavat tekstiin uuden kulman: kyseessä onkin laulun kertojalle rakas ja samalla surullinen muisto.

2CV • live 1985

Pelkistettyä tyyliä edustaa myös singlenä julkaistu ’Forest Fire’, jossa kuvataan ihmissuhteen kiemuroita runollisin kielikuvin. Rauhallinen sointukierto ja viipyilevät urut pitävät jännitettä yllä, kunnes lopussa tunnelma kohoaa ja purkautuu Neil Clarkin upean kitarasoolon myötä. Clark on kertonut, että hän äänitti soolon kahdestaan tuottaja Hardimanin kanssa myöhään yöllä, kun muut bändin jäsenet olivat jo häipyneet pubiin tai nukkumaan. Seuraavana päivänä Clark soitti häpeillen nauhoittamansa soolon muille ja kaikki pitivät sitä loistavana. Klassikkobiisi oli valmis.

Forest Fire • albumilta Rattlesnakes
1984

’Patience’ on tarina samannimisestä naisesta, mutta myös jätetyksi tulemisesta. Lloyd leikittelee tekstissä ’patience’-sanan eri merkityksillä. Biisi on silkkaa Chicago-soulia Curtis Mayfieldin hengessä ja näyttää kuinka suvereenisti bändi kykeni liikkumaan tyylilajista toiseen kadottamatta omaa ääntänsä. ’Down On Mission Street’ kertoo paatuneesta naistenmiehestä, joka kohtelee muita julmasti ja piittaamattomasti. Tekstin uskonnollinen kuvasto yhdistyy musiikin uhkaavalta kuulostavaan spagettiwestern-tunnelmaan. Lopputuloksena on opiskelijamaailmaan sijoitettu muunnelma tutusta Don Juan -aiheesta.

Rattlesnakes julkaistiin lokakuussa 1984 ja se oli arvostelu- ja myyntimenestys. Suurimman vaikutuksen se teki opiskelijapiireissä, joissa Lloyd Cole And The Commotions nostettiin kulttimaineeseen samana vuonna pinnalle nousseen The Smithsin rinnalle. Molempien estetiikka oli rakennettu samoista elementeistä: helisevistä kitaroista, runollisista sanoituksista ja viittauksista vanhoihin elokuviin ja kirjoihin. Ehkä ei ollut yllättävää, että 60-luvulla suursuosioon noussut brittiläinen laulajatar Sandie Shaw julkaisi molempien bändien biiseistä omat tulkintansa. Lloyd Colelta hän valitsi kulttisuosioon nousseen albumiraidan ’Are You Ready to Be Heartbroken?’. Rattlesnakes-albumin päättänyt biisi kertoo kypsymisestä. Siitä kuinka kyynisen asennoituminen ja ironisten roolileikkien jälkeen laulun kertoja on ”ehkä” valmis laittamaan itsensä ja tunteensa peliin ihmissuhteessaan.

Are You Ready To Be Heartbroken? • Live

Lloyd Cole And The Commotions jatkoi albumin jälkeen menestyksekästä uraa heti seuraavana vuonna ilmestyneellä albumilla Easy Pieces (1985). Se sisältää monta klassikoksi noussutta biisiä kuten ’Cut Me Down’, ’Lost Weekend’ ja ’Brand New Friend’, mutta kokonaisuutena se ei ole edeltäjänsä veroinen mestariteos.

Kolmas studiolevy Mainstream (1987) on sekin biisimateriaaliltaan laadukas kokonaisuus, ja se osoitti myös vahvaa kollektiivista henkeä – melkein kaikki levyn biisit on kreditoitu koko bändin tekemiksi. Valitettavasti levy jäi bändin viimeiseksi ja bändi hajosi vuonna 1989. Cole muutti New Yorkiin, ja julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Lloyd Cole alkuvuodesta 1990.

Rattlesnakesia pidetään nykyään brittiläisen indiepopin ehdottomana merkkiteoksena, jonka biisit ovat jääneet elämään ja inspiroineet monia sukupolvia. Hyvänä esimerkkinä tästä on toisen Glasgow’sta kotoisin olevan bändin Camera Obscuran mainio indieklassikoksi noussut biisi ’Lloyd, I’m Ready To Be Heartbroken’ (2006), joka on vastaus Colen esittämään kysymykseen – 22 vuoden odottelun jälkeen.

Jukka Uotila

Camera Obscura: Lloyd, I’m Ready To Be Heartbroken? • albumilta Let’s Get Out Of This Country
2006

Lloyd Cole Solo Live 2024

17.1. Tukholma • Göta Lejon
18.1. Göteborg • Stora Teatern
20.1. Oslo • Vulcan Arena
22.1. Kööpenhamina • Bremen Teater
24.1. Helsinki • Savoy-teatteri

Lloyd Cole | kotisivu
Lloyd Cole | Facebook
Lloyd Cole | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

A-ha [1] • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin 1982–1994
A-ha [2] • Arvokkaasti vanhenemisen taito • A-ha 2000-luvulla
Al Stewart: Year Of The Cat – tarinankerrontaa huipputuotannolla
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Elton John – pianistin tie ihmemaahan
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
John Lennon: Imagine – tunnustuksia ja idealismia
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi

Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marion: This World And Body – täyteen ladattu debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
Suede: Autofiction – pois menneisyyden varjoista
Tears For Fears: The Seeds Of Love – kasaripopin klassikko
The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It – kurotus kohti täydellistä rockmusiikkia
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
The Smiths: The Smiths [1984] – viattomuuden lopun lauluja
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lloyd Cole And The Commotions
Finna.fi

Lloyd Cole
Finna.fi

Nuottialbumit
Lloyd Cole And The Commotions
Finna.fi

Lloyd Cole And The Commotions [Valikoima biisejä albumeilta Rattlesnakes ja Easy Pieces]

Lue lisää Lloyd Colesta
Finna.fi

Artikkelihaku Lloyd Cole

Rattlesnakes

Stephen Irvine – rummut, tamburiini
Neil Clark – kitara
Lawrence Donegan – bassokitara
Blair Cowan – kosketinsoittimet
Lloyd Cole – kitara, laulu
Jousisovitukset: Anne Dudley ja The Commotions
Tuottaja: Paul Hardiman

1. Perfect Skin
2. Speedboat
3. Rattlesnakes
4. Down On Mission Street
5. Forest Fire
6. Charlotte Street
7. 2CV
8. Four Flights Up
9. Patience
10. Are You Ready To Be Heartbroken?

Rattlesnakes
Spotify

Rattlesnakes • Polydor 1984 • Kansikuva: Robert Farber/Image Bank

Easy Pieces • Polydor 1985

Mainstream • Polydor 1987

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen