YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Outo elämä | PolyGram 1998

YUP: Outo elämä (1998).1990-luvulla suomirock ei ollut enää entisensä. Nahkaliivisten kaljaporukoiden genre sai piiriinsä koko joukon uudenlaisia tekijöitä, joiden musiikki viehätti nuorempaa yleisöä.

Don Huonot, Zen Café ja Maija Vilkkumaa päivittivät suomirockin puhuttelemaan uutta sukupolvea. Niin tekivät myös Apulanta ja Tehosekoitin, jotka ponnistivat alalle nuorisotalopunkista mutta eri kulmista. Jonna Tervomaa ja Egotrippi toivat mukaan vaikutteita amerikkalaisesta kitarapopista, ja Absoluuttinen Nollapiste rakensi progressiivisen rockin varaan jotakin täysin omanlaistaan. Limonadi Elohopean tulkinta suomenkielisestä rockista oli hyvin vaihtoehtoinen, ja jossain valmisteltiin jo suomenkielisen hevin suurta läpimurtoa. CMX onnistui vaikuttumaan yhtä aikaa sekä progesta että punkista. 

Niin onnistui myös YUP, vuonna 1989 Savonlinnassa perustettu yhtye, joka oli vaihtanut laulukielensä englannista suomeen vuoden 1990 Turpasauna-EP:llä. Hardcoresta kiemuraiseen fuusiorockiin kehittyneen bändin ensimmäinen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön noussut levy oli vuoden 1998 Outo elämä. Sekä bändi että aika oli kypsä: yhtäältä kuulijat olivat valmiimpia ottamaan vastaan haastavaa suomenkielistä rockia, toisaalta YUP tiivisti ilmaisuaan niin, että biiseistä sai helpommin otteen. 

Outo elämä alkaa rauhallisella ’Mitä luoja teki ennen kuin loi maailman?’ -kappaleella, joka siirtyy luomismyytistä pohtimaan ajatusta yksilön synnystä, kasvusta ja itsenäistymisestä. ’Kuolematon’ taas on laulu siitä, millaisia vaikeuksia ihmisellä on hyväksyä ajatusta omasta katoavaisuudestaan. Mietteliäiden, eksistentialististen kappaleiden vastapainoksi monessa sanoituksessa asiat karkaavat käsistä kauhean hirtehisellä tavalla. ’Rasvaisessa tiistaissa’ satumetsässä sorrutaan hillittömyyksiin, ’Hullu planeetta!’ tarjoilee huonon tripin dystopiaa ja ’Hauskoissa hautajaisissa’ perheen sisäiset jännitteet laukeavat maahanpanijaisten aikaan surrealistiseksi zombitarinaksi. Jarkko Martikaisen sanoituksia yhdistää se, että ne toimivat mainiosti sekä allegorioina, laululyriikkoina että tarinoina. 

Musiikki, josta suurimman osan on säveltänyt basisti Valtteri Tynkkynen, pukee hyvin tekstien vakavia ja hullunkurisia teemoja. Jos se olisi olento, siinä olisi Rölli-peikon veikeyttä ja Wallendojen trapetsitaiteilijasuvun huimapäistä ketteryyttä. Oudolla elämällä YUP osoitti pystyvänsä kiperiin käännöksiin, mutta ei enää loikkinut mielivaltaisesti tunnelmasta toiseen. Vaikka sen crossover-musiikista oli edelleen haastavaa saada pitävää otetta ja rajattomuuden eetos oli vahva, biisien sisäinen logiikka oli lujittunut. Hulluudelle oli syynsä ja huuto oli harkittua. Ärsyttävänä ja uuvuttavana YUP:ta saattoi yhä pitää, mutta ainakaan se ei pyrkinyt miellyttämään ketään. 

Oudon elämän jälkeen ilmestyneet Normaalien maihinnousu (1999) ja Lauluja metsästä (2001) pääsivät albumilistalla ykkössijalle saakka, ja Lauluja metsästä toi bändille kultalevyn. Muutkin YUP:n 2000-luvun julkaisut hipoivat listakärkeä. Mutta vaikka suosio jatkui pitkään, YUP:n musiikin terävin kärki tuntui vähitellen tylsyvän. 

YUP lopetti toimintansa vuoden 2009 alussa. Vuonna 2017 ilmestynyt Hippo Taatilan Helppoa muisteltavaa saattaa olla sellaisenaan definitiivinen YUP-historiikki, sillä yhtyeen määrittelemättömän mittainen tauko jatkuu edelleen. Sinänsä olisi mielenkiintoista nähdä, miten YUP sopeutuisi 2020-luvulle. Oletettavasti erittäin huonosti, mutta ei se siitä piittaisi. 

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Outo elämä
Jarkko Martikainen – laulu, kitara
Valtteri Tynkkynen – bassokitara, taustalaulu
Jussi Hyyrynen – kitara
Janne Mannonen – rummut, taustalaulu
Petri Tiainen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Matti Nurro

Jarkko Martikainen | kotisivu
Jarkko Martikainen | Facebook

Varaa Ruosterastaat kirjastosta.
Varaa YUP-klassikko Outo elämä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
YUP | Finna.fi

1980-luku

Who Dares Farts/Whlap-Zap Ninja | YUP 1989 • Svart Records 2018

1990-luku

The Hippos From Hell | SHJ Records 1990 • Svart Records 2018
Huuda harkiten | Elmerecords 1991 • Svart Records 2017
Toppatakkeja ja Toledon terästä | Elmerecords 1994 • PolyGram Finland 1998
Homo sapiens | PolyGram Finland 1994 • Svart Records 2017
Yövieraat | PolyGram Finland 1996
Outo elämä | PolyGram Finland 1998
Me viihdytämme teitä • EP | Mercury/Universal Music 1999
Normaalien maihinnousu | Mercury/Universal Music 1999

2000–2009

Lauluja metsästä | Mercury/Universal Music 2001
Leppymättömät | Mercury/Universal Music 2003
Minä en tiedä mitään • EP | Mercury/Universal Music 2005
Keppijumppaa | Mercury/Universal Music 2005
Vapauden kaupungit | Sakara Records 2008
Maailmannäyttely • EP | Sakara Records 2008

Kokoelmat
YUP | Finna.fi

1990–1992 | Elemerecords 1992
Hajota ja hallitse 1993–2001 | Mercury/Universal Music 2001
Helppoa kuunneltavaa • 2CD | Universal Music 2004

DVD
YUP | Finna.fi

Helppoa katseltavaa | Mercury/Universal Music 2004

Nuotit ja partituurit
YUP | Finna.fi

Helppoa soiteltavaa, 156 sivua | Like 2004
Helppoa soiteltavaa II, 172 sivua | Like 2005

Levyhyllyt
Jarkko Martikainen | Finna.fi

2000–2009

Mierolainen | Levy-yhtiö 2004
Rakkaus | Levy-yhtiö 2006
Hyvää yötä, hyvät ihmiset • live | Levy-yhtiö 2007
Toivo | Levy-yhtiö 2009

2010-luku

Usko | Sakara Records 2011
Koirien taivas | Sakara Records 2014

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet | Finna.fi

2010-luku

Ruosterastaat | Sakara Records 2016
Aina auki | Sakara Records 2018
Neljän Ruuhka (Live 2016) | Kentän Ääni 2018
Ruosterastaat – demot | Kentän Ääni 2019

2020-luku

Ystävien taloissa | Sakara Records 2020

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Jonna Tervomaan Ääni kasvaa kuunnellessa
Knipi ja menetysten kauneus
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää YUP:stä | Finna.fi

YUP – Helppoa muisteltavaa Hippo Taatila, 381 sivua | Like Kustannus 2017

Lue lisää Jarkko Martikaista | Finna.fi

Pitkät piikit ja muita kertomuksia  Jarkko Martikainen, 155 sivua | Like 2005
Yhdeksän teesiä – säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille  Jarkko Martikainen, 159 sivua | Like 2008
Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat  Jarkko Martikainen, 200 sivua | Like 2020

Lue lisää Jarkko Martikaisesta | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt  Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

YUP: Outo elämä (1998).
YUP: Outo elämä (1998).

Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Teatro | Island 1998

Willie Nelson: Teatro (1998).Pitkän tien kulkijoiden tuotannosta on helpompaa hahmottaa laajuus kuin yksityiskohtia. Usein tarkempi tutustuminen kuitenkin kannattaa. Saattaa löytää vaikkapa sellaisen helmen kuin Willie Nelsonin 45. sooloalbumi, Daniel Lanois’n tuottama Teatro (1998).

Willie Nelson (s. 1933) oli jo nelikymppinen, kun alkoi toden teolla menestyä. Hänestä tuli yksi kaupallista Nashville-soundia vastaan pullikoivan outlaw countryn nimekkäimmistä tekijöistä ja samalla tienraivaaja myöhemmälle alt. country -genrelle. Ryhtyessään Teatron tekoon Nelson oli ehtinyt jättää jäljen paitsi muusikkona myös näyttelijänä sekä (marijuanan laillistamisen ja biopolttoaineiden puolesta puhuvana) aktivistina. Kukaan ei odottanut 65-vuotiaalta artistilta erityisempää uudistumista, mutta toteutukseltaan mietitty Teatro kuulosti erityisen näkemykselliseltä.

Jos Daniel Lanois’n tuotantotyyli pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se voisi olla ”luonnollinen”. Hän satsaa onnistuneisiin ottoihin ja äänitystilan ominaissoundin taltioimiseen. Monet Lanois’n tuottamat studioalbumit muistuttavat livelevyjä siinä, että ajan, paikan ja tulkinnan henki hallitsee niitä. Tällainen lähestymistapa sopii erinomaisesti Willie Nelsonin kaltaiselle vanhaakin vanhemman liiton laulaja-lauluntekijälle. Teatro ei kuitenkaan ole tuottajan levy tai artistin albumi vaan puhdasta yhteistyötä.
”Olin kuullut Bob Dylanin Time Out Of Mindin ja Emmylou Harrisin Wrecking Ballin, jotka ovat hänen tuottamiaan”, Nelson perustelee tuottajanvalintaansa suomentamassani Pitkä tie -kirjassa. ”Tiesin, etä Lanois olisi täydellinen tuottaja minulle. Ja niin hän olikin.”

Lanois valitsi Nelsonin albumin äänityspaikaksi Kalifornian Oxnardissa sijaitsevan Teatron, vuosina 1929–1993 elokuvateatterina toimineen rakennuksen, jossa ovat myöhempinä aikoina äänittäneet musiikkia niin Dylan kuin U2:kin. Nelsonin menneisyydestä ammentamat kappaleet tuntuvat hengittäneen vanhan talon ilmaa ja kuunnelleen kuiskauksia vuosien takaa.

”Danielille tärkeintä on musiikin ilmapiiri”, Nelson kertoo David Ritzin kanssa tekemässään kirjassa. ”Hän luo syviä, pimeitä ja murheellisia tunnelmia.” Teatron kohdalla Lanois’n laatusanalistaan täytyy lisätä myös ”kaunis”. Se on paras tapa kuvata esimerkiksi pianisti-vibrafonisti Brad Mehldaun soittoa ja levyllä taajaan ääneen pääsevän Emmylou Harrisin laulua.

Teatro on elävästi soiva ja melankolinen levy, jolle Nelson äänitti Lanois’n kehotuksesta uusia versioita vanhoista kappaleistaan. Vanhin on vuoden 1961 ’Darkness On The Face Of The Earth’. ’Home Motel’, ’I’ve Just Destroyed The World (I’m Living In)’ ja ’Three Days’ ovat vuodelta 1962, jolloin Nelson julkaisi ensimmäisen albuminsa. Uusiotulkinnat ovat perusteltuja, sillä niihin on löytynyt sopivasti uutta ilmettä.

Lanois’n ja Nelsonin yhteinen visio sinetöidään versiolla ’The Makerista’, jonka alkuperäinen versio löytyy tuottajan vuonna 1989 ilmestyneeltä soolodebyytiltä Acadie. Viimeistään sen soidessa osapuolten yhteinen aaltopituus selkenee.

Pitkä tie jatkuu edelleen: 87-vuotias Willie Nelson julkaisee heinäkuussa 2020 seitsemännenkymmenennen albuminsa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Teatro
Willie Nelson – laulu, kitara
Emmylou Harris – taustalaulu
Daniel Lanois – kitara, bassokitara
Tony Mangurian – rummut, lyömäsoittimet
Victor Indrizzo – rummut, lyömäsoittimet
Bobbie Nelson – sähköpiano, urut
Brian Griffiths – kitara, slide-kitara, mandoliini
Mickey Raphael – huuliharppu, bassohuuliharppu
Brad Mehldau – vibrafoni, piano
Malcolm Burn – urut
Jeffrey Green – rummut, omnichord, kosketinsoittimet
Cyril Neville – kongat
Tuottaja: Daniel Lanois

Willie Nelson | kotisivu
Willie Nelson | Facebook
Willie Nelson | Instagram
Willie Nelson | Twitter

"Varaa

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Willie Nelson

Teatro | Island Records 1998

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Lue lisää Willie Nelsonista | Finna.fi

Pitkä tie  Willie Nelson & David Ritz & kääntäjä Ari Väntänen, 394 sivua | Like 2016

Read more about Willie Nelson | Finna.fi

It’s A Long Story – My Life  Willie Nelson & David Ritz, 451 sivua | Little, Brown 2015
The Facts Of Life And Other Dirty Jokes  Willie Nelson, 232 sivua | Random House 2002
Willie Nelson – Red Headed Stranger  Jim Brown, 219 sivua | Quarry Music Books 2001
Willie Nelson – An Epic Life  Joe Nick Patoski, 567 sivua | Little, Brown 2008
Willie Nelson – The Outlaw  Graeme Thomson, 280 sivua | Virgin 2006

Willie Nelson: Teatro (1998).

Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn

Celebrity Skin | DGC Geffen Records 1998

Hole: Celebrity Skin (1998).Holen toinen albumi Live Through This (1994) julkaistiin kuoleman varjossa. Se ilmestyi viikkoa Courtney Loven puolison Kurt Cobainin itsemurhan jälkeen, ja Holen basisti Kristen Pfaff menehtyi vain kaksi kuukautta myöhemmin. Tapahtumien yli pääseminen otti aikansa.

Kolme vuotta myöhemmin Hole oli valmis siirtymään seuraavalle tasolle. Kolmas albumi Celebrity Skin oli varma askel kohti uutta, kaupallisempaa soundia. Samaan aikaan se oli ristiriitaisempi ja moniulotteisempi levy kuin yksikään Holen aiemmista.

Laulaja-kitaristi Love, kitaristi Eric Erlandson, rumpali Patty Schemel ja basisti Melissa Auf der Maur ompelivat Celebrity Skinin punaisen langan Kalifornian osavaltion muotoon. Loven korkealentoisena ideana oli ”dekonstruoida” Kalifornian lempeänlämpöinen sielukkuus, joka oli soinut esimerkiksi The Byrdsin ja Beach Boysin levyillä. Se kuulostaa hiukan sanahelinältä, jonka tarkoituksena oli saada poplevy vaikuttamaan sisältöään merkittävämmältä, mutta oli se muutakin. Celebrity Skin todella on kevyesti dekonstruktivistinen luenta länsirannikon meiningistä, hymyn ja irvistyksen kaltaisista pysyvästi yhteen kietoutuneista vastakkaisuuksista. Kalifornia on levyllä muutakin kuin miljöö. Se on amerikkalaisen unelman metafora.

Jos dekonstruktion käsite ymmärretään tässä niin kuin filosofi Jacques Derrida tarkoitti, Celebrity Skinillä pyrittiin nostamaan esiin konflikteja ja ristiriitaisuuksia totuuksina pidettyjen kliseiden alta. Holen uusissa lauluissa paistoi sama aurinko kuin Brian Wilsonin klassikkokappaleissa, mutta Celebrity Skiniltä puuttuu niiden sinisilmäinen viattomuus. Sen sijaan leppoisa paiste paljastaa Kaliforniasta härskiyttä, dekadenssia, raadollisuutta ja toivottomuutta kuitenkaan sulkematta pois hyväntuulisuuden, vaurauden ja kimalluksen kaltaisia Hollywood-ideaaleja. Yhtä totuutta, näkökulmaa tai lopullista merkitystä ei ole olemassa.

Ristiriitaiselle Courtney Lovelle tällainen kontrastinen lähestymistapa Kaliforniaan ja Hollywoodiin oli tuohon aikaan täysin luonteva. Celebrity Skiniä tehdessään hän oli maailmankuulu miljonääri ja A-listan julkkis, jolla oli monenlaisia henkilökohtaisia ongelmia ja hyvin kehittynyt pimeä puoli. Vaihtoehtomuusikkona maineeseen noussut nainen oli vieläpä ajatellut laajentaa asemaansa rocktähdestä Hollywood-tähdeksi. Elokuvissa vuodesta 1984 lähtien esiintynyt Love oli saanut näyttävän osan Miloš Formanin vuoden 1996 elokuvasta Larry Flynt – Minulla on oikeus (The People vs. Larry Flynt), ja etsi aktiivisesti uusia rooleja.

Celebrity Skin ei kuitenkaan ollut mikään filosofinen teos vaan powerpoppaava rocklevy, joka haluttiin käyvän kaupaksi. Hole tahtoi tulla entistä suositummaksi musiikilla, jonka terävimpiä kulmia olisi hiottu sen verran, että uudet fanit ja radiotoimittajat pystyisivät helpommin tarttumaan siihen. Bändi ei enää edes väittänyt edustavansa vaihtoehtoa valtavirralle, ja Celebrity Skin on sinkkubiiseissään häpeilemättömän hittihakuinen ja massasuosiota jahtaava albumi. Tuotannollisen maskeerauksen alta kuitenkin kuultaa vanhan Holen angstinen räjähdysherkkyys ja rumuus. Toteutustapa palveli erinomaisesti myös levyn ristiriitaisuuksiin nojaavaa teemaa.

Celebrity Skinin teeman valinta oli alun perin ollut hätäratkaisu. Lovella ja Erlandsonilla oli ollut vaikeuksia saada kappaleita kirjoitettua, koska he olivat yhä niin pyörällä päästään kaikesta tapahtuneesta, ettei heillä ollut selvää näkemystä siitä, mitä halusivat tehdä. Luovaan jumiin jäänyt Love tunsi tarvitsevansa bändin ulkopuolista apua päästäkseen asioissa eteenpäin. Hän pyysi sitä Billy Corganilta, ja The Smashing Pumpkins -pomo olikin mukana tekemässä viittä Celebrity Skinin biiseistä. Niin projekti alkoi edetä. Hole äänitti levyn tuottaja Michael Beinhornin kanssa enimmäkseen Los Angelesin Conway Recording Studiosissa.

Loven Hollywood-kiireiden sekaan siroteltujen sessioiden suurinta draamaa oli rumpali Patty Schemelin ajaminen ulos bändistä. Vaikka Schemel on mukana albumin kansikuvassa, Beinhorn pestasi hänen tilalleen sessiorumpali Deen Castronovon, joka soittaa kaikki Celebrity Skinin rumpuosuudet.

Rumpalin lähtöön johtanut tapahtumasarja oli epäselvä. Schemelin mukaan tuottaja ”psyykkasi hänet ulos studiosta”, kun taas Beinhornin mukaan ongelmana olivat huumeet ja huono soittotaito. Courtney Loven ja kitaristi Eric Erlandsonin mukaan tuottaja harhautti bändin erottamaan Schemelin kuunteluttamalla heille äänitystä, johon oli tarkoitushakuisesti koonnut pelkästään Schemelin soittovirheitä. Tympeä tapaus teki selvää jälkeä bändikemian puolella ja kertoi paljon Holen yhteishengen hataruudesta, mutta kantoi samalla oman empiirisen kortensa kalifornialaisen yhtä hymyä -mentaliteetin purkamisen kekoon.

Celebrity Skin ilmestyi syyskuun 8. päivänä 1998. Sen hittikärki edellä hahmoteltu biisijärjestys ei ollut fiksuin mahdollinen ratkaisu, koska se teki albumikokonaisuudesta etupainotteisen. ’Celebrity Skinin’, ’Malibun’ ja ’Awfulin’ valitseminen sinkuiksi oli ymmärrettävää, mutta ne oli kuultu jo ennen levyn puoliväliä, eikä loppulevy noussut kertaakaan niiden tasolle. Oli ’Reasons To Be Beautifulin’, ’Playing Your Songin’ ja ’Petalsin’ tasapaksuhkoa vaihtoehtorockia ja ’Boys On The Radion’ ja ’Heaven Tonightin’ poppia, mutta ei mitään erityisen mainittavaa. ’Northern Star’ ja ’Dying’ sentään erottuivat hiljaisen melankolisella tunnelmallaan.

Holen kolmas albumi oli kuitenkin arvostelu- ja myyntimenestys. Sitä on myyty melkein kaksi miljoonaa kappaletta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hole | Facebook
Hole | Twitter

Varaa Holen albumi Celebrity Skin kirjastosta.

Varaa Holen albumi Celebrity Skin kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Hole | Finna.fi

Pretty On The Inside | Caroline Records/City Slang 1991
Live Through This | DGC/City Slang 1994
Celebrity Skin | DGC Geffen Records 1998
Nobody’s Daughter | Mercury/Cherry Forever 2010

Kokoelma
Hole | Finna.fi

My Body, The Hand Grenade | City Slang 1997

Courtney Love | Finna.fi

America’s Sweetheart | Virgin Records 2004

Auf der Maur | Finna.fi

Auf der Maur | Capitol Records/EMI 2004
Out Of Our Minds | Roadrunner Records 2010

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Lue lisää Courtney Lovesta ja Holesta | Finna.fi

Courtney Love – The Real Story  Bobby Z  Brite, 256 sivua | Orion 1997.
Kurt & Courtney ”talking” – Kurt Cobain & Courtney Love In Their Own Words  Nick Wise, 126 sivua | Omnibus Press 2004

Hole: Celebrity Skin (1998).

Hole: Celebrity Skin (1998).

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon

Aivan kuin kaikki muutkin | Levy-yhtiö 1998

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin (1998).Historiikin tai elämäkerran tekeminen on kohteelleen usein itsetutkiskelun paikka. Harvoin kuitenkaan pääsee väittämään, että kirja olisi pelastanut bändin tai artistin. Apulannan kohdalla näin kuitenkin on käynyt – ilman Pasi Kostiaisen kirjaa Maalin alta (1998) Mikhon hyväksymä trio olisi hyvin saattanut hajota.

Myytin mukaan elämä etenee seitsemän vuoden sykleissä ja kriisien kautta. Se saattaa päteä myös rockyhtyeen uraan. Vuonna 1998 Apulanta oli seitsemänvuotias bändi, jolla oli monenlaisia ongelmia. Heinolassa vuonna 1991 perustettu trio oli tehnyt läpimurtonsa 1990-luvun puolivälissä ja julkaissut albumit Attack Of The A.L. People (1995), Ehjä (1996) ja Kolme (1998), joista jokainen oli edeltäjäänsä menestyneempi. Kesäkuussa 1998 julkaistun Teit meistä kauniin -ep:n nimiraita oli suuri hitti, ja viimeistään sen myötä Apulannasta tuli koko nuorison suosikki.

Menestys hämmensi laulut kirjoittanutta Toni Wirtasta, joka oli siihen mennessä kuvitellut tekevänsä musiikkia koulukiusatuille ja ulkopuolisille. ”Ahdisti huomata, että kaikki tykkäävät Apulannasta. Se tuntui minusta oudolta ja väärältä”, laulaja-kitaristi Toni muisteli vuonna 2014 julkaistussa kirjassani Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta.

Apulanta: Sipe Santapukki (vas.), Toni Wirtanen ja Tuukka Temonen. Kuva: Saara Kankaanpää.

Apulanta: Sipe Santapukki (vas.), Toni Wirtanen ja Tuukka Temonen. Kuva: Saara Kankaanpää.

Suosion positiivinen probleema ei ollut Apulannan ainoa ongelma. Tonin ja basisti Tuukka Temosen välit olivat käyneet kireiksi, ja bändissä vallinnut vaikenemisen kulttuuri ei edesauttanut asioiden selvittämistä. Tonin ja Tuukan välillä oli monenlaisia erimielisyyksiä siitä, miten asiat tulisi hoitaa, mikä on tärkeää, ja miten bändin toimintaan ja bändissä olemiseen tulisi suhtautua. Liimana heidän rakoilevissa väleissään toimi rumpali Sipe Santapukki, joka yritti parhaansa mukaan pitää bändin koossa.

Neljännen albuminsa äänityksiä suunnitellut Apulanta oli hajoamispisteessä suosionsa huipulla. Maalin alta -kirjaprojekti tuli siihen tilanteeseen kuin taivaan lahjana, vaikka sitä ei vielä tekovaiheessa tiedettykään. Toimittaja Pasi Kostiainen kirjoitti teokseensa paitsi Apulannan siihenastisen tarinan, myös suorasanaista henkilö- ja ajankuvaa. Käsikirjoituksen lukeminen oli Tonille, Sipelle ja Tuukalle eräänlainen herätys.
”Sitä ennen me ei oltu puhuttu ongelmista tai tunteista”, Sipe muisteli Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta -kirjassa. ”[Maalin alta] auttoi näkemään, mikä itsessä korpeaa toista.”

Kesän 1998 lopulla lukemastaan viisastunut Apulanta lähti Tampereelle tekemään uutta albumia. JJ- ja Headline-studioiden äänityssessioissa vallitsi aivan toisenlainen tunnelma kuin menneen kevään masentavilla keikkamatkoilla.

Myös tekeillä ollut levy oli toisenlainen kuin edeltäjänsä. Kentistä ja Manic Street Preachersista innostunut Toni oli kirjoittanut pitkän parisuhteen päättymisen ja bändinsä surkean tilan inspiroimana melankolisia ja vakavia biisejä. Niistä koottu levy ei ollut mikään sinkkuhittien kuljetuslaatikko vaan kunnianhimoinen, melkeinpä teosmainen kokonaisuus. Bändin sisällä sitä luonnehdittiin ”surulliseksi syksymusiikiksi”.

”Sillä levyllä me löydettiin uusi saundi”, Temonen sanoi Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta -kirjassa. ”Apulanta siirtyi jälkigrungesta omaan uomaansa. Oma ääni löytyi.”

Apulannan neljäs albumi sai nimekseen Aivan kuin kaikki muutkin. Erikoislaatuisinta siinä oli anonyymi toteutus: levyn kannessa ei lue bändin eikä albumin nimeä, eikä levyn biiseillä ole nimiä, vain pelkkä järjestysnumero. Kansitaiteen röntgenkuva tuntuu korostavan sitä, että sisältö on pintaa ja merkitys sanoja tärkeämpää. Aivan kuin kaikki muutkin on yhä yksi Apulannan kiehtovimpia levytyksiä.

Aivan kuin kaikki muutkin julkaistiin lokakuun 30. päivänä 1998. Apulanta saatteli sen maailmalle Jyrki Hit Challenge -biisikilpailussa järjestämällään kinkyllä performanssilla, joka vei yhtyeen iltapäivälehtien lööppeihin ja albumilistan ykköspaikalle asti. Bändi lähti kiertueelle keikkakitaristi Sami Yli-Pihlajalla vahvistettuna, ja hetken aikaa kaikki oli yhtä juhlaa.
Aivan kuin kaikki muutkin -kiertue on yksi parhaista, jonka Apulanta on ikinä tehnyt”, Wirtanen kertoi Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta -kirjassa. ”Levy lähti myymään tosi hyvin, ja joka keikalla oli aivan perkeleesti jengiä.”

Kovia aikoja ja suosion huippuja oli vielä ylitettävänä, mutta syksyllä 1998 Apulanta oli taas iskussa. Se oli luotsannut itsensä uransa siihen mennessä pahimman karikon läpi. Ehjänä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Apulanta | kotisivu
Apulanta | Facebook
Apulanta | Instagram
Apulanta | Twitter

Varaa Aivan kuin kaikki muutkin kirjastosta.

Varaa Aivan kuin kaikki muutkin kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Apulanta

1990-luku

Attack Of The A.L. People | Levy-yhtiö 1995
Ehjä | Levy-yhtiö 1996
Kolme | Levy-yhtiö 1997
Aivan kuin kaikki muutkin | Levy-yhtiö 1998

2000–2009

Plastik | Levy-yhtiö 2000
Heinola 10 | Levy-yhtiö 2001
Hiekka | Levy-yhtiö 2002
Kiila | Levy-yhtiö 2005
Eikä vielä ole edes ilta | Levy-yhtiö 2007
Kuutio (kuinka aurinko voitettiin) | Apulanta Oy 2008

2010-luku

Kaikki kolmesta pahasta | Apulanta Oy/Päijät-Hämeen Sorto Ja Riisto 2012
Kunnes siitä tuli totta | Apulanta Oy/Päijät-Hämeen Sorto Ja Riisto 2015
Make Nu Metal Great Again • 12″ EP | Apulanta Oy 2019

Kokoelmat ja boksit | Finna.fi
Apulanta

Singlet 1993–1997 • 2CD | Levy-yhtiö 1998
Syitä ja seurauksia – 30 parasta • 2CD | Levy-yhtiö 2001
Singlet 1998–2003 • 2CD | Levy-yhtiö 2003
Singlet 2004–2009 • 2CD | Apulanta Oy 2010
Syytteitä ja selityksiä – 52 parasta • 4CD + tekstiliite | Apulanta Oy 2014

Vain elämää 3
[= Toni Wirtanen • Paula Koivuniemi • Paula Vesala • Jenni Vartiainen • Vesa-Matti Loiri • Elastinen • Samuli Edelmann]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 3 – päivä • CD | Warner Music Finland 2014
Vain elämää – kausi 3 – ilta • CD | Warner Music Finland 2014

Vain elämää 7
[= Toni Wirtanen • Jari Sillanpää • Jenni Vartiainen • Sanni • Kaija Koo • Cheek • Juha Tapio]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 7 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 7 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

VHS & DVD & Blu-ray | Finna.fi
Apulanta

Musta hevonen  Apulanta • VHS | Levy-yhtiö 1997
Tohtori Halla ja mustempi hevonen  Apulanta • VHS | Levy-yhtiö 1999
Mustin hevonen  Apulanta, 81 min • VHS | Levy-yhtiö 1999
Kesäaine  Apulanta • 3DVD + 16-sivuinen tekstiliite | Helsinki Heavy Metal 2006
Teit meistä kauniin  ohjaaja Tuukka Temonen • DVD • Blu-ray | Elokuvapalvelu J. Suomalainen Oy 2016

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maija Vilkkumaa ei aja puolivaloilla
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni

Lue lisää | Finna.fi

Apulanta – Kaikki yhdestä pahasta  Ari Väntänen, 432 sivua | Like 2014 • päivitetty pokkaripainos 2016
Apulanta – maalin alta  Pasi Kostiainen, 126 sivua | WSOY 1998
Teit meistä kauniin – Apulanta  Tuukka Temonen & Olga Temonen & Lars Johnson, 161 sivua | WSOY 2016

Nuotti | Finna.fi
Apulanta

Älä usko lauluihin – 40 suurinta hittiä  Apulanta, 144 sivua | Otava 2018

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin (1998).

Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin (1998).