Phil Collins: No Jacket Required – vapaa ja omillaan

No Jacket Required | WEA/Virgin Records 1985

Phil Collins: No Jacket Required (1985).Brittimuusikko Phil Collins viettää 70-vuotispäivää tammikuussa 2021. Syntymäpäivän kunniaksi Levyhyllyt vierailee artistin soolouralla. Yksi sen kohokohdista on vuonna 1985 julkaistu No Jacket Required.

Pitkään Genesis-rumpalina toimimut Collins ryhtyi myös bändin laulajaksi kun eronneen Peter Gabrielin korvaajaksi ei löytynyt Collinsin veroista, saati parempaa laulajaa. Collinsin ääntä kuullaan 1976 julkaistuilla levyillä A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering. Laajennettu muusikkorooli sujui hyvin. Takana oli jo pari soolobiisiä Genesis-levyillä ja aiemmassä bändissä Flaming Youth.

Kiertueilla näki selvästi, että Collins viihtyi eturivissä, ja Genesis-fanit ottivat näyttelijäkykyisen laulajan vastaan innokkaasti. Kun oli aika tehdä omia levytyksiä, niin Collinsin syttyminen vei hieman bändikavereita pidempään. Ensimmäisenä ehti sooloilemaan kitaristi Steve Hackett. Hänen mestariteoksensa Voyage Of The Acolyte julkaistiin syksyllä 1975. Peter Gabrielin ykkösalbumi ilmestyi alkuvuodesta -77. Tony Banks ja Mike Rutherford saivat levynsä ulos 1979–80.

Phil Collins pääsi irti lauluntekijänä kun Genesis liikkui modernimpaan suuntaan. Avioeron tuskaisia ajatuksia päätyi paperille ja lopulta debyytille Face Value. Soolouran aloitus oli komea. Mustavalkoisen kannen sisällä oli tasapainoista materiaalia ihmissuhteen epätasapainosta. Levyn menestystä siivitti erityisesti ’In The Air Tonight’.

Ehkä ennalta arvaamattomasti Collins solahtikin mukaan supertähtisarjaan, ihan omalla karismallaan. Laulajan välittömyys oli konkreettisempaa ja suoremmin tunteisiin vetoavaa kuin hieno ura Genesis-laulajana.

Ja hittibiisejä löytyi lisää. Elokuvaan Kaikki pelissä tehty ’Against All Odds (Take A Look At Me Now)’ hioutui lopulta timantiksi. Philip Baileyn kanssa tehty duetto ’Easy Lover’ kulki nerokkaasti. Niin teki myös No Jacket Requiredin aloitusraita ’Sussudio’.

Huvittavasti pukuun pukeutunut Collins korostaa videolla kykyänsä kaikkien popparina. Vastustamaton rumpuraita vetää yhä suun hymyyn. Collinsin ja Hugh Padghamin tuotantotyö on 80-luvun huippua. Intensiteetti lähestyi jopa Princen kykyä tuottaa popdraamaa hyvin pienestä kasvattamalla. Tekstikin tuntui lähestyttävältä:

– There’s a girl that’s been on my mind
All the time
Sussudio
Now she don’t even know my name
But I think she likes me just the same
Sussudio.

Harva ja harkittu instrumentaatio antaa runsaasti tilaa popmaiselle fraseeraukselle. Riimien arkipäiväisyyttä tuskin pistää merkille voimakkaiden laululinjojen alta. Sama vakuuttavuus koskee myös artistin herkintä puolta. ’One More Night’.

Vähemmän tunnettua tasokkuutta löytyy lisää albumin B-puolelta. ’Inside Out’ ja ’Doesn’t Anybody Stay Together Anymore’ rullaavat muskelimaisesti. Albumin loppu ilmavoituu vapaaksi päätösraidalla ’Take Me Home’. Vakavahenkinen biisi saa voimaa myös promovideoiden maisemista ja Collinsille ominaisesta huumorista.

Vieraileivan muusikon/tuottajan tai rivijäsenen rooli esimerkiksi Peter Gabrielin, Brian Enon, Robert Plantin, Eric Claptonin, John Martynin ja fuusiobändi Brand X:n levyillä loisti ensiluokkaisena. Vastavuoroisesti No Jacket Requiredin äänityksissä vierailivat Sting ja Genesis-tutut Gabriel ja Daryl Stuermer. Sting tekee palveluksena hyvää biisille ’Long Long Way To Go’, vaikka rooli tuntuu alkuun pieneltä.

Viimeistään No Jacket Required nosti Collinsin kansainvälisesti tunnetuksi artistiksi. Lauluntekijän askel saattoi olla nyt entistä vapaampi, eikä levyille tarvittu instrumentaaleja, coverbiisejä tai Genesis-lainaa (Behind The Lines). Ja ilman pikkutakkipakkoa oli mahdollista antaa näkymätön kosketus yhä elävään emobändiin: Genesis-trion seuraava askel oli vuoden -86 hitintäyteinen Invisible Touch. Dynaamisen perkussiomaailman lisäksi sitäkin kiinteytti Collinsin musikaalinen kähinä ja kyky laulaa voimaballadit omikseen.

** **

Ja jos maailmanlaajuinen koronapandemia hellittää niin Genesis palaa vielä kerran lavoille. Kiertue The Last Domino? on siirretty syksyyn 2021.

Tuomas Pelttari

No Jacket Required
Phil Collins – laulu, rummut, rumpukoneet, kosketinsoittimet, bassokitara
Lee Sklar – bassokitara
David Frank – rumpukoneet, kosketinsoittimet
Daryl Stuermer – kitara, kosketinsoittimet
Gary Barnacle, Don Myrick – saksofoni
The Phenix Horns – vasket
Sting, Helen Terry, Peter Gabriel – taustalaulu
Tuottajat: Phil Collins & Hugh Padgham

Phil Collins | Facebook
Phil Collins | Instagram
Phil Collins | Twitter
Genesis | Facebook

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Phil Collinsin popklassikko No Jacket Required kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Phil Collins | Finna.fi

1980-luku

Face Value | Virgin 1981
Hello, I Must Be Going! | Virgin 1982
No Jacket Required | Virgin/WEA 1985
…But Seriously | Virgin/Atlantic 1989

1990-luku

Serious Hits… Live! • live | Virgin/Atlantic/WEA 1990
Both Sides | Virgin 1993
Dance Into The Light | Atlantic/Face Value Records 1996
…Hits | Atlantic/Face Value Records/WEA 1998

2000–2009

Testify | Atlantic/Face Value Records 2002
Love Songs – A Compilation… Old And New | Atlantic/Rhino 2004

2010-luku

Going Back | Atlantic 2010
The Singles • 2CD • 3CD | Atlantic 2016
Phil Collins – Plays Well With Others • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Flaming Youth | Finna.fi

Ark 2 | Fontana 1969

The Many Faces Of Genesis – A Journey Through The Inner World Of Genesis Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 3CD | Music Brokers 2015
Phil Collins – Plays Well With Others Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Genesis | Finna.fi

1960-luku

From Genesis To Revelation | Decca 1969

1970-luku

Trespass | Charisma 1970
Nursery Cryme | Charisma 1971
Foxtrot | Charisma 1972
Selling England By The Pound | Charisma 1973  Levyhyllyt • Selling England By The Pound
The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974  Levyhyllyt • The Lamb Lies Down On Broadway
A Trick Of The Tail | Charisma 1976  Levyhyllyt • A Trick Of The Tail
Wind & Wuthering | Charisma 1976 Levyhyllyt • Wind & Wuthering
…And Then There Were Three… | Charisma 1978

1980-luku

Duke | Charisma 1980
Abacab | Charisma 1981
Genesis | Charisma/Virgin Records 1983
Invisible Touch | Virgin Records 1986

1990-luku

We Can’t Dance | Virgin Records 1991
…Calling All Stations… | Virgin Records 1997

Levyhyllyt
Brand X
[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones Phil Collins]
Finna.fi

Unorthodox Behavior | Charisma 1976
Moroccan Roll | Charisma 1976
Livestock live | Charisma 1977

[= John Goodsall Percy Jones Morris Pert Peter Robinson Chuck Burgi]

Masques | Charisma 1978

[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones John Giblin Phil Collins Morris Pert Peter Robinson Mike Clarke]

Product | Charisma 1979
Do They Hurt? | Charisma 1980

[= John Goodsall Robin Lumley Peter Robinson John Giblin Percy Jones Phil Collins]

Is There Anything About? | Vertigo 1982

[= John Goodsall Percy Jones Frank Katz]

Xcommunication | Ozone Records 1992

Kokoelmat ja boksit
Brand X | Finna.fi

Macrocosm Introducing… Brand X | Virgin 2003
Nuclear Burn 4CD | Virgin/Charisma 2014

Levyhyllyt
Steve Hackett | Finna.fi

1970-luku ja 1980-luku

Voyage Of The Acolyte | Charisma 1975
Please Don’t Touch! | Charisma 1978
Spectral Mornings | Charisma 1979
Defector | Charisma 1980
Cured | Charisma 1981
Highly Strung | Charisma 1983
Bay Of Kings | Lamborghini Records/Chrysalis 1983
Till We Have Faces | Lamborghini Records/Chrysalis 1984
Momentum | Start Records 1988

1990-luku

Guitar Noir | Kudos By Permanent Records 1993
Blues With A Feeling | Kudos 1994
Genesis Revisited | Reef Recordings 1996
There Are Many Sides To The Night | Camino Records 1998
Darktown | Camino Records 1999

2000–2009

Feedback 86 | Camino Records 2000
To Watch The Storms | Camino Records/Inside Out Music 2003
Wild Orchids | Camino Records/Inside Out Music 2006
Out Of The Tunnel’s Mouth | Wolfwork Records/Inside Out Music 2009

2010-luku

Beyond The Shrouded Horizon | Inside Out Music 2011
Genesis Revisited II | Inside Out Music 2012
Wolflight | Inside Out Music 2015
The Night Siren | Inside Out Music 2017
At The Edge Of Light | Inside Out Music 2019

2020-luku

Selling England By The Pound & Spectral Mornings – Live At Hammersmith • 2CD+DVD • 2CD+BluRay • 4LP+2CD | Inside Out Music 2020
Under A Mediterranean Sky • CD • 2LP+CD | Inside Out Music 2021
Surrender Of Silence | Inside Out Music 2021

Levyhyllyt
Peter Gabriel | Finna.fi

1970-luku

Peter Gabriel [1 – Car – Tuulilasi] | Charisma 1977
Peter Gabriel [2 – Scratch – Kynnet repii] | Charisma 1978

1980-luku

Peter Gabriel [3 – Melt – Naama valuu] | Charisma 1980
Peter Gabriel [4 – Security] | Charisma 1982
Plays Live • live | Charisma 1983
So | Charisma 1986
Passion • soundtrack | Real World 1989

1990-luku

Us | Real World 1992
Secret World Live • live • 2CD • DVD • Blu-ray | Real World 1994

2000–2009

OVO • soundtrack | Real World 2000
Long Walk Home – Music from the Rabbit-Proof Fence • soundtrack | Real World 2002
Up | Real World 2002

2010-luku

Scratch My Back | Real World 2010
New Blood | Real World 2011
Live Blood | Real World 2012
Back To Front – Live In London • live • DVD • Blu-ray | Real World 2014

Levyhyllyt
Tony Banks | Finna.fi

A Curious Feeling | Charisma 1979
The Fugitive | Charisma 1983
A Chord Too Far • 4CD + 60-sivuinen kirja | Esoteric Recordings 2015
Banks Vaults • 7CD+1DVD + 60-sivuinen kirjanen | Esoteric Recordings 2019

Levyhyllyt
Mike Rutherford | Finna.fi

Smallcreep’s Day | Charisma 1980
Acting Very Strange | WEA 1982

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

Lue lisää Phil Collinsista | Finna.fi

Not Dead Yet – Omaelämäkerta  Phil Collins, 488 sivua | Minerva 2018

Read more about Phil Collins | Finna.fi

Not Dead Yet – The Memoir  Phil Collins, 384 sivua | Crown Archetype 2016
Not Dead Yet – The Autobiography  Phil Collins, 447 sivua | Century 2016
Phil Collins – The Definitive Biography Ray Coleman, 255 sivua | Simon & Schuster 1997 & 1998
Phil Collins Philip Kamin, 32 sivua | Robus Books 1985
Born To Drum – The Truth About The World’s Greatest Drummers From John Bonham And Keith Moon To Sheila E. And Dave Grohl Tony Barrell, 302 sivua | Dey Street Books 2015 & 2016

Read more about Genesis and its band members | Finna.fi

The Living Years – The First Genesis Memoir  Mike Rutherford, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Peter Gabriel – An Authorized Biography  Bright Spencer, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Genesis – Chapter And Verse  Tony Banks & Phil Collins & Peter Gabriel & Steve Hackett & Mike Rutherford & toimittaja Philip Dodd, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Genesis – A Biography  Dave Bowler, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up  Toimittajat Michael Drewett & Sarah Hill & Kimi Kärki, 267 sivua | Ashgate 2010
Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle  Alan Hewitt, 256 sivua | Firefly 2000

1976–1982  Genesis • 6 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 48-sivuinen liitekirja | Virgin 2007
1970–1975  Genesis • 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis Archive 1967–1975  Genesis • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998

Lue lisää progesta | Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.
Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 pages | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 pages | Music Maker 1993
Mike Oldfield – Every Album, Every Song [On Track …] Ryan Yard, 160 pages | Sonic Bond 2020

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).Mikä tämä Ultra Bra oikein on..? Pohdin tätä äänettömästi turkulaisessa levyliikkeessä vuonna 1995 kun kauppias esitteli ison bändin tuoretta EP-levyä Houkutusten kiihottava maku. Kansikuva herätti kiinnostusta, mutta laitoin rahani todennäköisesti Manic Street Preachersin tuotantoon. Tuumasin, että ehdin hommata tämän UB:n joskus myöhemmin. Kauppiaallahan oli levyjä monta.

Samaan aikaan kun epäröin, Ultra Bra meni eteenpäin. Bändisointi kasvoi, muusikoita ja laulajia vaihtui. EP:ltä kuultava almost there -fiilis alkoi jäädä pois samaan aikaan kun Antti Lehtinen ryhtyi auttamaan muusikoita rumpujen takaa. Basisti Tommi Saarikivi nosti kokonaisuuden svengiä. Vuokko Hovatta sovitti kouliintuneen äänensä Terhi Kokkosen, Anna Tuluston, Arto Talmeen ja Olli Virtaperkon klangiin. Bändijohtaja ja säveltäjä Kerkko Koskisen on täytynyt olla ylpeä Ultra Brasta jo varhain.

Yhtenä iltana Turun ylioppilaskylässä loppuvuodesta 1996 todistin poikkeuksellista musiikkifanitusta. Jatkojen isännän stereoista pauhasi kiihkeää sanomaa, kuin julistusta. Vastustamatonta yhdistelmää tiukkoja puhallinarreja, stemmalaulua ja kunnon biisejä. Hetken päästä yhdistin soundin Ultra Bran levyksi Vapaaherran elämää

Elokuvamainen hetkeni jatkui kuin hidastettuna. Kasetilta soiva Ultra Bran debyyttialbumi vaikutti isäntään vahvasti. Näin jo eteisestä miten hänen kätensä viuhtoivat – ilmakitara ja isosaundiset rummut olivat kuin tulessa. Sängyn reunalla hytkyvä hahmo oli jo estoista vapaa fani, täysin sisällä ysärin puolivälin kuumimman suomalaisbändin musiikissa. Katselin UB-fania ja kädessäni olevaa sinikantista The Beautiful Southin CD-levyä. Blue Is The Colour tuntui nyt etäiseltä, vaikka musassa on paljon samaa UB:n kanssa. Tuli voimakas tarve saada hevoskantinen Ultra Bra -levy.

Ymmärsin pian, että Vapaaherran elämää on valtava seikkailu. Se ruokki ajatuksia. Niitä toivat Anni Sinnemäen uudet tekstit, joista Kerkko Koskinen oli säveltänyt jotain ainutlaatuista. Sanoissa oli intohimoa, kantaaottavuutta, nuorta kiihkeyttä. Ultra Bra tuntui bändiltä, joka on valmis laulamaan tärkeistä asioista. Livenä tätä kaikkea tuuttasi viisi laulajaa. Vähän taaempana bändi, jossa oli kolme puhallinsoittajaa. 13-henkisessä kombossa oli vetoa, koska ilmaisussa oli jotain uutta ja lokeroimatonta. Mikä voisi olla houkuttelevampaa kuin ainutlaatuisuus?

Vapaaherran elämää sisältää dynamiikan huipentumia biisi toisensa jälkeen: ’Naispaholainen’, ’Säkeitä Erwin Rommelille’. ’Kahdeksanvuotiaana’ on aistikkaan soololaulun ja kaahaavan köörin mallisuoritus. Viihdemäinen pop selvästi lisäsi rytmiryhmästä nousevan rocktatsin väkevyyttä.

Ultra Bran jäsenillä oli kontakteja 1970-luvun laululiikkeeseen, ja ensilevytys Houkutusten kiihottava maku kustannettiin vasemmistolaisen laulukilpailun palkintona. Silti punaiselta vivahtavan puoluepopin leima istui yhä huonommin bändin svengiin. Yhteyksiä agit prop -agendaan yritettiin turhaan ympätä Ultra Bralle rasitteeksi. Ehkäpä kuin härnätäkseen UB-laulajat Tulusto, Hovatta ja Kokkonen poseerasivat Helsingin Sanomien Nyt-liitteen emansipoivassa kansikuvassa punaisissa Ultrabra-rintaliiveissä. Vasemmistolaisuutta paremmin bändiä kuvaa asiapitoinen haaveilu, suomalaiseen rockunelmaan yhdistetty viihdemusiikin perinne, laulemat ja agit prop -aikaankin pinnalla ollut euroviisumainen orkestrointi.

Fanin näkökulmasta on tärkeää että bändi on visuaalinen. Ultra Bra teki musiikistaan komeita julkaisuja. Jokainen Ultra Bran neljästä albumista pakattiin harkitusti. Kansiin otetut valokuvat sykähdyttävät edelleen, myös Svart Recordsin kautta tulleilta uusintajulkaisuilta. Monet kuvat tuntuvat kuin välittävän viestiä ”Kato, tällanen levy me tehtiin!” Ja viesti meni perille. Ultra Bran ura jatkui festarikeikkoihin ja supersuosittuihin levyihin Kroketti ja Kalifornia. Viimeinen albumi Vesireittejä julkaistiin vuonna 2000.

Ultra Bran jälkeen Terhi Kokkonen, Joel Melasniemi, Tommi Saarikivi ja Antti Lehtinen perustivat uuden bändin. Scandinavian Music Groupin debyyttilevy Onnelliset kohtaa julkaistiin syksyllä 2002. Vuoteen 2015 mennessä SMG on tehnyt kahdeksan menestysalbumia. Music Finland listaa (tammikuu 2021) säveltäjä Olli Virtaperkon tuotantoa yli 90 teosta. Kerkko Koskinen ryhtyi rockiskelmällisen laulajauran jälkeen vetämään Kollektiivia ja erilaisia yhteistyöprojekteja. Vuokko Hovatta on luonut korkeatasoista soolouraa debyyttialbumista Lempieläimiä (2008) alkaen. Ultra Bran toistaiseksi viimeiset keikat vedettiin Hartwall Areenalla joulukuussa 2017. Yksi konsertti-illoista on katsottavissa Yle Areenassa.

** **

Käsistäni päästämästäni EP-levystä Houkutuksen kiihottava maku tuli harvinaisuus. Se jäi puuttumaan myös Turun musiikkikirjaston ansiokkaasta kokoelmasta. Onnistuin löytämään levyn myöhemmin, mutta olivathan nuo biisit jo kokoelmallakin. Ja biiseistä kuuli, että Ultra Bran todellisesta voimasta kertoi vasta Vapaaherran elämää.

Tuomas Pelttari

Vapaaherran elämää
Vuokko Hovatta – laulu
Terhi Kokkonen – laulu
Anna Tulusto – laulu
Arto Talme – laulu
Olli Virtaperko – laulu
Kari Pelttari – trumpetti, pikkolotrumpetti, flyygelitorvi
Ilmari Pohjola – pasuuna
Marko Portin – tenorisaksofoni, bassoklarinetti
Kerkko Koskinen – flyygeli, laulu
Joel Melasniemi – kitara
Tommi Saarikivi – bassokitara
Antti Lehtinen – rummut, patarumpu
Jan Pethman – lyömäsoittimet

Mikko Karjalainen – trumpetti, flyygelitorvi
Mikko Koponen – trumpetti
Niko Kokko – bassopasuuna
Timo Lassy – alttosaksofoni, huilu
Janne Murto – huilu

Jousiryhmä:
Pasi Heikkilä, Villeveikko Honkkila, Jussi Jaatinen, Babe Kokkonen, Elli Palovaara & Maria Sinbel – viulu
Maarit Holkko & Joona Nissinen – alttoviulu
Sasha Mäkilä & Olli Virtaperko – sello

Sanoitukset:
Anni Sinnemäki
Janne Saarikivi
Pekka Lahdenmäki
Juhana Rossi
Anna Ahmatova/kääntäjä Pentti Saaritsa

Äänittäjät: Silja Suntola, Kirsi-Maria Peteri & Esko ”Suikki” Jääskä
Miksaaja: T.T. Oksala
Tuottajat: Pekka Aarnio & Kerkko Koskinen

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Ultra Bra | Finna.fi

Houkutusten kiihottava maku • CD-EP | Ray Milland Records 1995
Vapaaherran elämää • CD • Kasetti | Pyramid/Johanna Kustannus 1996 • Nuottikirja 1997 • LP-painos Svart Records 2017
Kroketti • CD | Pyramid 1997 • LP-painos Svart Records 2017 • Kasetti-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Kalifornia • CD • Kasetti | Pyramid 1999 • LP-painos Svart Records 2017
Vesireittejä • CD | Pyramid 2000 • LP-painos Svart Records 2017

Kokoelmalevyt & VHS
Ultra Bra • SMG • Kerkko Koskinen | Finna.fi

Sinä päivänä kuin synnyin • 2CD | 2001 • 2LP Ainoa Productions 2017
Parhaat • CD | 2008
Vapaaherran elämää & Kroketti • 2CD | Johanna Kustannus 2009
Sinä päivänä kuin synnyimme • 3LP | Svart Record 2017
Videot 1996–2001 + konserttitaltiointi Tampere-talolta 27.11.2000 • VHS, 102 min | Pyramid/Johanna Kustannus 2001

Näin minä vihellän matkallani SMG • CD & 2CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

Rakkaus viiltää & Lolita Kerkko Koskinen • 3LP | Svart Record 2017
Vuodet 2002–2017 Kerkko Koskinen ja eri kokoonpanoja • 6CD | Svart Record 2017

Nuottijulkaisut
Ultra Bra | Finna.fi

Vapaaherran elämää, 54 sivua | Love Kustannus 1997
Kaikki laulut, 207 sivua Toimittaja Antero Helander | Love Kustannus 2001

Nuottijulkaisut
Olli Virtaperko | Finna.fi

Spoilt Bastard’s Christmas Carol For Harpsichord, 9 sivua | Olli Virtaperko 2002
Kehtolaulu (Lullaby), 2 sivua | Olli Virtaperko 2003
Kalkkeen meri ahtona – harmonikalle ja konserttikanteleelle, 10 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus | 2006
Pirun keuhkot – The Devil’s Lungs – harmonikalle, 15 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2006
Quattro elementi – miniature per pianoforte, 13 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2008
Häähymni (vanhaan tyyliin) = Wedding Hymn (In The Old Style) – SSAA tai = or TTBB, 2 sivua | Sulasol 2009
Sateen jälkeen – kaksi laulua viisiääniselle naislauluyhtyeelle, 15 sivua. Säveltäjä Olli Virtaperko, sanoitukset Saima Harmaja | Sulasol 2009
Lampaanviulu – uusia suomalaisia kaanoneita, 50 sivua | Atena 2010
Kuru – for symphony orchestra, 47 sivua | Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2011

Levyhyllyt
Ensemble Ambrosius | Finna.fi

The Zappa Album | BIS 2000
Metrix | Ambrosius Entertainment 2002
Soabbegealdinoaivi | Ambrosius Entertainment 2017

Levyhyllyt
Olli Virtaperko | Finna.fi

Romer’s Gap – Three Concertos | Ondine 2017

Levyhyllyt
Tekniikan Ihmelapset
[Vuokko Hovatta Marzi Nyman Jukkis Kiviniemi Marko Timonen]
Finna.fi

Syntymäpäivä | EMI Finland 2004

Levyhyllyt
Vuokko Hovatta | Finna.fi

Lempieläimiä | Sony BMG 2008
Liaani | Sony 2010
Minä rakastan ikuisesti | Kaiho/Warner Music 2013
Voi kuinka myrsky rauhoittaa Aulikki Oksanen • Vuokko Hovatta • Zarkus Poussa | ZP 2015
Pysykää sängyssä sunnuntaisin Vuokko Hovatta Kolmisin | Doorbell Music 2018

Levyhyllyt
Scandinavian Music Group | Finna.fi

2000–2009

Onnelliset kohtaa • CD | BMG Finland/Terrier Records 2002 Levyhyllyt • Onnelliset kohtaa
Nimikirjaimet • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2004
Hölmö rakkaus ylpeä sydän • CD | BMG Finland/RCA/Cortison Records 2006
Missä olet Laila? • CD+DVD • CD | Sony BMG Finland/RCA/Cortison Records 2007
”Palatkaa Pariisiin!” • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2009

2010-luku

Manner • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2011
Terminal 2 • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2014
Baabel • LP • CD | Sony/RCA/Cortison Records 2015

Levyhyllyt
Kerkko Koskinen | Finna.fi

Rakkaus viiltää | Pyramid 2002
Lolita | Pyramid 2005
Agatha | Ricky-Tick Records 2007
Yhteinen sävel ”Ei aika mennyt koskaan palaa” | Warner Music Finland 2009
Trains & Letters Kerkko Koskinen Orchestra | Ricky-Tick Records 2011
Kerkko Koskinen Kollektiivi | Johanna Kustannus 2012
Kerkko Koskinen Kollektiivi 2 | Johanna Kustannus 2014

Vain elämää 8
[Terhi Kokkonen • Mira Luoti • Sani • Arttu Wiskari • Aki Tykki • Danny • Kasmir]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 8 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018
Vain elämää – kausi 8 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2018

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Don Huonot – taidelukiosta Tokyomaniin
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Ruosterastaat – myötäelämisen pistämätön keveys
Knipi ja menetysten kauneus
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group: Onnelliset kohtaa – loistelias ja paineeton popdebyytti
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa
Zen Café: Helvetisti järkeä – rumia sanoja rakkaudesta

Lue lisää Ultra Brasta | Finna.fi

Sokeana hetkenä Ville Similä & Mervi Vuorela, 339 sivua | WSOY 2018
Artikkelihaku Ultra Bra

Ville Similä & Mervi Vuorela: Ultra Bra – Sokeana hetkenä (WSOY 2018.)
Ville Similän ja Mervi Vuorelan kirjoittama historiikki Ultra Bra – Sokeana hetkenä julkaistiin vuonna 2018.

Lue lisää
Terhi Kokkonen | Finna.fi

Rajamaa, 192 sivua | Otava 2020

Ultra Bra: Vapaaherran elämää (1996/2017).
Ultra Bran debyyttialbumi Vapaaherran elämää julkaistiin alun perin vuonna 1996. Svart Recordsin toteuttama gatefold-kantinen vinyylipainos ilmestyi 2017.
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto

Night People | Liberty 1981

Popmusiikin ja rockmaailman viehätys ja ärsytystaso vaihtelevat ajassa ikuisesti, mutta eivät häviä. Elvis Presleyn lanneliike oli liikaa monelle 1950-luvun aikuiselle, ja The Beatlesin herättämä hysteria jätti monet varttuneemmat kylmäksi. Progen kaupallinen läpimurto 70-luvun alussa herätti niin voimakasta vastustusta nuorissa muusikoissa, että punk rockin ja uuden aallon oli ”pakko puhdistaa ilmaa”. Ajat olivat jälleen uudet kun 80-luku koitti. New Wave Of British Heavy Metalin rinnalla kummastusta herätti häpeilemätön syntetisaattoripop ja koneiden sävyttämä rock. Uudenlainen musiikillinen uskaliaisuus oli usein verhottu itseriittoisen pöyhkeään pukeutumiseen.

Uusromanttiselle musiikille ja muodille oli esikuvansa. Roxy Music ja David Bowie tuntuivat antavan kiinnekohdan meikatun ulkonäön sävyttämälle klangille. Heitä fanittivat esimerkiksi The Blitz Kids -klubin ultramuodikkaat visionäärit. Miten näkemyksellistä olikaan Visagen johtohahmo Steve Strangen ja ystävien vilahtaminen ’Ashes To Ashesin’ videolla.

Classix Nouveaux’n tyypit kävivät hyvin futupoppareista, mutta bändin alkukohta löytyy punkbändistä X-Ray Spex. Se teki klassikkolevyn Germfree Adolescents, vokalistina riemastuttava Poly Styrene, mutta hajosi jo vuonna 1979. Tuhkasta noustiin kun mukaan tuli biisintekijä/laulaja Sal Solo. Classix Nouveaux muovautui nopeasti: Wikipedian mukaan tuore kokoonpano oli lavalla jo elokuussa -80. Singlet ’The Robots Dance’ ja ’Nasty Little Green Men’ herättivät jo jonkin verran huomiota.

Sal Solo (s. 1961) oli tähtiainesta. Pitkä ja hoikka olemus, tiukat asut ja viitat, totinen katse ja kalju… Hän ei ehkä ollut samalla tavalla mieleen jäävä kuin Duran Duranin laulaja Simon Le Bon,  mutta Solon ulkonäkö sopi täydellisesti yhteen viileitä ideoita pursuvaan musiikkiin. Solo johti hienoa settiä luovaa bändiä, joka tarttui kiinni ajan hengestä. Classixille oli itsestään selvää, että popsensibiliteetin lisäksi apokalyptisen yöllisen soundimaailman esille tuomiseen vaadittiin mustaa muotia ja paljon meikkiä.

Ja keväällä ’81 futufaneja hemmoteltiin. Muutaman viikon sisään julkaistiin ensimmäinen Duran-albumi, Kraftwerkin Computer World ja Classixin debyytti. Night Peoplen singlekärki ’Guilty’ ilmestyi jo aiemmin.

Night People istui teatraaliseen musiikkimaisemaan, missä esimerkiksi The Associates, The Human League, Yazoo, Talk Talk ja Ultravox hallitsivat karismaattisine laulajineen. Sal Solon ääniala vakuutti goottimurinasta lasia rikkovaan falsettiin. Mustiin pukeutuva pitkänhuiskea keulakuva otti tilan haltuun kuin Klaus Nomi tai Herra Ylppö.  

Klassikkoalbumien määrä kasvoi nopeasti. Uusimman aallon ’79–’82 luottotuottaja Colin Thurston muokkasi Magazinen, Duran Duranin ja Talk Talkin varhaisista levyistä komeita kokonaisuuksia, mutta Mik Sweeney ja Solo tekivät saman omin päin. Hyvä esimerkki tiukasta tuotantotyöstä on albumiraita ’No Sympathy, No Violins’.

Classix Nouveaux’n harkitun oloinen kansitaide, tekstuurit, valokuvat ja kirjailut antoivat kokonaisuuteen outoa tatsia – taiteen kosketuksen. Brittiläisestä pidättyväisyydestä kertoi perienglantilaisen aksentin lisäksi näyttävän bändivalokuvan piilottaminen sisäkanteen. Rohkea veto, joka ei mennyt läpi amerikanmarkkinoilla. 

’Tokyo’ julkaistiin Night Peoplen toisena singlenä, hengästyttävä ’Inside Outside’ kolmantena. Dramaattinen sovitus nojaa Sweeneyn nauhattoman bassokitaran ja kolkkojen perkussioiden varaan.

Magnum opus kuullaan viimeisenä. ’The Protector Of Night’ liikkuu gootahtavan hitaasti kohti majesteetillista loppua.

Classix Nouveaux teki nipun hyviä seiskoja ja kolme albumia. Kohtaloksi näytti lopulta koituvan se, että brittiyleisö ei ottanut bändiä täysin omakseen. Keikkasuosio Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ei sittenkään riittänyt. Toinen albumi La Verité oli esikoisen veroinen, hiotumpi kokonaisuus – omalla tavallaan jopa debyyttiä parempi levy.

Tukholmassa tehty livetaltiointi sijoittuu loppuvuoteen 1981. 

Kitaristi Gary Steadman erosi bändistä, mutta suomalaisten kiinnostusta Classixiin lisäsi Jimi Sumén. Hän osallistui singlelle ’The End… Or The Beginning’ ja kolmosalbumille Secret, mutta se vilpittömin viehätys oli jo mennyttä. Tuo viehkous löytyy debyytiltä Night People.

Night People
Sal Solo [=Christopher Scott Stevens] – laulu, syntetisaattorit, kitara
Mik Sweeney – bassokitara, syntetisaattorit, taustalaulu
Gary Steadman – kitara, kitarasyntetisaattori
B.P. Hurding – rummut, saksofoni, taustalaulu
Tuottajat: Sal Solo & Mik Sweeney

Tuomas Pelttari

Classix Nouveaux | Facebook

Levyhyllyt 

Alkuperäisten vinyylien rinnalle toimitus suosittelee uusintajulkaisuja. Cherry Red Records julkaisi 2002–2006 Classix Nouveaux’n kolme studioalbumia CD-formaatissa, mukana tärkeitä lisäraitoja.

Keväällä 2021 Night People löytyy myös Spotifysta, ja Classixin ystäville luvataan muutakin hyvää: uusi 4CD:n boksi The Liberty Recordings 1981–1983 sisältää albumit, singleraitoja ja harvinaisuuksia. 

Classix Nouveaux | Finna.fi

Night People | Liberty 1981
La Verité | Liberty 1982
Secret | Liberty 1983

Kokoelmat 
Classix Nouveaux | Finna.fi

The Very Best Of Classix Nouveaux • CD | EMI Gold 1997
The Very Best Of Classix Nouveaux
• CD | EMI Gold 2003
The Liberty Singles Collection • CD | Cherry Red 2010
The Liberty Recordings 1981–1983 
• 4CD + 20-sivuinen tekstiliite | Cherry Red 2021

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
John Carpenter: Lost Themes III • Alive After Death  – mustan valon loiste
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Classix Nouveaux: Night People (1981).

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia

Anderson Bruford Wakeman Howe | Arista 1989

Yesillä ei totisesti ole ollut helppoa. Rockbändeillekin kun käy toisinaan niin, että levy-yhtiöiden lakiasiat ja ”musiikilliset erimielisyydet” hallitsevat yli musiikinteon. Brittiläisen Yes-yhtyeen moninaiset progevaiheet ovat murrosjaksoinakin kiinnostavaa pohdittavaa, koska musiikkia syntyi niin yllättäviä teitä pitkin. Erityisesti 1980-luvulla Yes mullistui perusteellisesti. Vuonna 1989 saatiin saagaan yksi erikoinen luku lisää albumilla Anderson Bruford Wakeman Howe.

ABWH oli neljän muusikon diili, jota johti laulaja Jon Anderson. Hän oli bändin tunnistettavin ääni, ja pysytellyt Yesin vokalistina pitkään: lähes tauotta ensialbumista Yes (1968) lähtien Big Generatoriin (1987) asti. Rumpali Bill Bruford lähti Yesistä jo vuonna 1972, juuri kun menestystrilogia The Yes Album, Fragile ja Close To The Edge oli valmistunut. Bruford avasi uuden oven kun kitaristilegenda Robert Fripp otti Brufordin mukaan uuteen King Crimsoniin. Ja kun Crimson vietti hiatusta 1974–1980, rumpali ehti julkaista hienoa fuusiota Bruford-bändin kanssa.

Kiipparivelho ja sovittamisen supermies Rick Wakeman tuntui 70-luvulla kävelevän alituisesti sisään ja ulos Yesistä. Wakeman oli mukana levyillä Fragile, Close To The Edge, Tales From Topographic Oceans, Going For The One ja Tormato. Menestyksekäs sooloura varmasti paikkasi sitä, että Relayer, 90125 ja Big Generator jäivät Wakemanilta väliin. Kitaristi Steve Howe jätti Yesin vasta yhtyeen hajoamispisteessä (Drama), koko 70-luvun diskografian jälkeen. Eron jälkeen Howe saavutti suurta suosiota superkokoonpanossa Asia. Vuonna 1986 Howe nousi esiin yhdessä Genesis-legenda Steve Hackettin kanssa. Mainio single ’When The Heart Rules The Mind’ lohkaistiin bändin mukaan nimetyltä albumilta GTR.

Yes oli siis vahvasti läsnä kun ABWH oli tekeillä, mutta uuden musiikin matka markkinoille oli mutkikas. ABWH-albumin muutos pari vuotta aiempaan Yesiin oli selkeä, koska kitaristi/säveltäjä Trevor Rabin ei ollut mukana. Oikeudellisista syistä nelikon uuden bändin nimi ei voinut olla Yes eikä Yesiä voinut mainita levyn kannessa eikä kiertueen mainoksissa – vaikka mukana oli kovinta Yes-kaartia.

Tämä johtui siitä, että YES-nimi kulki basisti Chris Squiren mukana. Perustajajäsenet Anderson ja Bruford että 70-luvun alun Yesin kultakautta luoneet Wakeman ja Howe joutuivat tyytymään kömpelöön sukunimistä muovattuun bändinimeen. Mitään häpeilemättä – ja kuin muistutuksena 70-luvun klassikoista – Yes-taiteesta tuttu kansitaiteilijalegenda Roger Dean loihti uutta levyä varten hienon maiseman ja bändilogon.

Millaista Yesiä Anderson Wakeman Bruford Howe sitten sisältää? Moniulotteista, jopa yliannostukseen asti. Tiheät sovitukset ja tuotanto alleviivaavat sitä, mihin 70-lukulainen proge ja taiderock yltävät 80-lukulaisen tuotantotyön ajankuvassa. Levyllä on sekä kauneutta että karnevaalitunnelmaa. Kasarisoundit paukkaavat erityisesti Brufordin sähkörummuissa ja Wakemanin synakuvioissa, mutta sävellysten progeliihotus on kuin 70-luvulla tehtyä. ABWH on Yes-fuusio edeltävältä 20 vuodelta.

Periaatteessa svengaava ’Themes I–III’ lähtee mainstreamisti, intro-osassa Close To The Edgen alkumaalailun maailmaa muistuttaen. Rumpali Bill Brufordin alati hyökkäävät etu- ja takaiskut haastavat tunnelman tosissaan. Kakkososan tekstin kritiikki osuu hyvin, oli sitten kohteena rockin mainstream, radion soittolistat… tai Trevor Rabinin johtamat Big Generator tai 90125.

– Be gone you ever piercing
Power Play machine
Cutting our musical solidarity
For those who would break the windows
Of our true reflection
And perceptions of the world
’For I am out of thee with a vengeance’.

Iloittelu pysyi kasassa myös livenä.

Lyhyempi ’Fist Of Fire’ puskee erityisesti Wakemanin koskettimien tuuttauksella. A-puolen pisin raita ’Brother Of Mine’ rönsyää ’Themesin’ tapaan kolmiosaiseksi matkaksi.

B-puolen aloittava neliosainen ’Quartet’ kasvaa viehättävästä aloitusosasta ’I Wanna Learn’ kauniin saumattomaksi oodiksi ystävyydestä, rakkaudesta ja ihmiselosta.

Albumin neljäs moniosainen teos ’Order Of The Universe’ rokkaa enemmän stadiontyyliin.

Anderson Wakeman Bruford Howe jäi nelikon ainoaksi albumiksi, vaikka sille suunniteltiin jatko-osaa. 1991 julkaistu Union kasattiin lopulta kokoon peräti kahdeksan Yes-muusikon kesken kun mukaan tulivat myös Trevor Rabin, Chris Squire, Tony Kaye ja Alan White.

Uutta Yes-musiikkia syntyi yhä harvemmin, mutta Talk (1994), Magnification (2001) ja Fly From Here (2011) saivat kehuja. Viimeinen uutta materiaalia sisältävä levytys on 2014 julkaistu Heaven & Earth, laulajana Jon Davison. Vuonna 2018 yksi Yesin myöhemmistä klassikoista kierrätettiin uuteen uskoon. Fly From Here – Return Trip sisältää pieniä muutoksia ja laulaja Benoît Davidin sijaan Trevor Hornin lauluraidat.

Yes jatkaa kiertueita uudella vuosikymmenellä. Kiertue Relayer + Classic Cuts poikkeaa Suomeen toukokuussa 2020. Ehkä silloin kuullaan livenä myös ABWH:n biisejä, onhan mukana kitaristi Steve Howe.

Tuomas Pelttari

Anderson Wakeman Bruford Howe
Jon Anderson – laulu
Rick Wakeman – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Bill Bruford – rummut
Steve Howe – kitara
Tuottajat: Chris Kimsey & Jon Anderson

Yes | kotisivu
Yes | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Yes

1960-luku

Yes | LP Atlantic 1969 • CD-uusintapainos Atlantic 1994 • CD-uusintapainos Expanded & Remastered Rhino/Elektra 2003 • 2LP-uusintapainos Music On Vinyl 2015

1970-luku

Time And A Word | Atlantic 1970
The Yes Album | Atlantic 1971  Levyhyllyt • The Yes Album
Fragile | Atlantic 1971  Levyhyllyt • Fragile
Close To The Edge | Atlantic 1972
Yessongs | Atlantic 1973
Tales From Topographic Oceans | Atlantic 1973
Relayer | Atlantic 1974
Going For The One | Atlantic 1977
Tormato | Atlantic 1978

1980-luku

Drama | Atlantic 1980
90125 | Atco 1983
Big Generator | Atlantic 1987
Anderson Bruford Wakeman Howe | LP • CD • Arista Records 1989 • 2CD Gonzo Multimedia  

1990-luku

Union | Arista Records 1991
Talk | Victory 1994 Levyhyllyt • Talk
Keys To Ascension | Essential 1996
Keys To Ascension 2 | 1997
Open Your Eyes | Eagle 1997
The Ladder | 1999

2000–

Magnification | 2001
Fly From Here | Frontiers 2011
Heaven & Earth | 2014
Fly From Here – Return Trip | Yes 2018
From A Page | Burning Shed 2019 & 2020

2020-luku

The Quest | InsideOut/Sony 2021

Yes Featuring Jon Anderson • Trevor Rabin • Rick Wakeman | Finna.fi

50th Anniversary Live At The Apollo • 2CD • 3LP | Eagle Records 2018

Jon Anderson | Finna.fi

Olias Of Sunhillow | Atlantic 1976
Song Of Seven | Atlantic 1980
Animation | Atlantic/Polydor 1982
3 Ships | Elektra 1985
In The City Of Angels | CBS Records/Columbia 1988
Deseo | Windham Hill Records 1994
Change We Must | EMI 1994
Angels Embrace | Higher Octave Music 1995
Toltec | High Street Records 1996
The Lost Tapes Of Opio | Opio Foundation 1996
The Promise Ring | OmTown 1997
Earthmotherearth | Ellipsis Arts 1997
The More You Know | Eagle Records 1998
Survival And Other Stories | Opio Media/Gonzo Media Group 2011
1000 Hands – Chapter One | Opio Media 2019

Anderson/Stolt
[= Jon Anderson • Roine Stolt]
Finna.fi

Invention Of Knowledge | InsideOut Music 2016

Levyhyllyt
Steve Howe | Finna.fi

1970-luku

Beginnings | Atlantic 1975
The Steve Howe Album | Atlantic 1979

1980-luku

Asia  Asia | Geffen 1982
Alpha  Asia | Geffen 1983
GTR  GTR | Arista Records 1986 • 2CD-uusintapainos Esoteric Recordings 2015

1990-luku

Turbulence | Relativity 1991
Aqua  Asia | Pyramid Records/Rhino Records 1992
The Grand Scheme Of Things | Relativity 1993
Not Necessarily Acoustic – An Evening Of Solo Guitar • live | Boundmere/Herald 1994 • RPM Records 1995
Quantum Guitar | Boundmere/Resurgence 1998
Portraits Of Bob Dylan | Spitfire Records 1999

2000–2009

Natural Timbre | Eagle Records 2001
Skyline | InsideOutMusic 2002
Spectrum | InsideOutMusic 2005
Phoenix  Asia | Frontiers Records/EMI 2008
Motif – Vol. 1 | HoweSound 2008

2010-luku

Omega  Asia | Frontiers Records 2010
Time | Warner Classics 2011
XXX  Asia | Frontiers Records 2012
Nexus  Virgil & Steve Howe | InsideOutMusic 2017

2020-luku

Love Is | BMG 2020

Boksit ja kokoelmat
Yes | Finna.fi

Yesyears • 4CD ja 32-sivuinen liitekirja | Atco 1991
In A Word – Yes • 5CD ja 98-sivuinen liitekirja | Elektra/Rhino 2002 & 2008
Progeny – Seven Shows From Seventy-Two • 14CD ja liitevihko | Atlantic/Rhino 2015

Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää Yesistä | Finna.fi

Yes – jatkuvan muutoksen portaat  Kalevi Heino, 322 sivua | Pop-lehti 2004

Lue lisää progesta | Finna.fi

Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020  Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Read more about Yes and related | Finna.fi

The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More Bill Bruford, 352 pages | Jawbone 2009
Yes – The Authorized Biography Dan Hedges, 144 pages | Sidgwick & Jackson 1981
Music Of Yes – Structure And Vision In Progressive Rock Bill Martin, 272 pages | Open Court 1996
Yesstories – Yes In Their Own Words Tim Morse, 162 pages | St. Martin’s Press 1996
Time And A Word – The Yes Story Martin Popoff, 252 pages | Soundcheck Books 2016
Close To The Edge – How Yes’s Masterpiece Defined Prog Rock Will Romano, 272 pages | Backbeat Books 2017
Yes – Perpetual Change David Watkinson, 192 pages | Plexus, 2002
Close To The Edge – The Story Of Yes Chris Welch, 280 pages | Omnibus, 1999 • Päivitetty painos: Omnibus 2007
Beyond And Before – The Formative Years Of Yes Peter Banks & Billy James | Golden Treasures 2001
The extraordinary world of Yes Alan Farley, 254 pages | iUniverse 2004

Read more about Bill Bruford | Finna.fi

The Autobiography – Yes, King Crimson, Earthworks And More Bill Bruford, 352 pages | Jawbone 2009

Read more about prog | Finna.fi

Progressive Rock Reconsidered Kevin Holm-Hudson, 280 pages | Routledge 2002
Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 pages | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 pages | Amberley 2011
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 pages | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 pages | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 pages | Routledge 2002

Anderson Bruford Wakeman Howe (1989).