Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta

En kestä kylmää lailla ahvenen | M.dulor 2021

Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021).Suomenkielisen rockin historiassa on nähty lahtelaisen Levy-yhtiön bändeistä lähtenyt hassunnimisten yhtyeiden (Apulanta, Lehtivihreät, Tehosekoitin…) kavalkadi, poplaulajattarien etunimiosasto (Ellinoora, Evelina…) sekä kolmen tavun metallinen kuppikunta (Mokoma, Stam1na…). Nyt saattaa olla syntymässä lempinimi-indien luokka – vai mitä pitäisi ajatella siitä, että vuoden kehutuimpien levytysten joukkoon ovat nousseet Arpan toinen albumi ja Sepikan debyytti? (Toki voi olla, ettei Sepikka ole Joni Seppäsen lempinimi vaan viittaa esimerkiksi Helsingin Sepänmäkeen, joskin todennäköisyys on lähes olematon.)

Vuodet vierii.

Rovaniemeltä Helsinkiin muuttaneen Joni Seppäsen tiedetään soittaneen Oulussa vuonna 2009 perustetussa The Scenesissä, joka on tehnyt kolme indierockalbumia ja tapaillut kansainvälistä uraa kiertueiden merkeissä. Seppäsen tausta kuuluu Sepikan debyytillä vahvasti, mutta ei sävellyksissä eikä sanoituksissa vaan sovituksissa. Näin dynaamiseen instrumentaatio-ilotteluun yltää vain artisti, joka on soittanut paljon muiden ihmisten kanssa. Seppäsen instrumentteja ovat piano, saksofoni ja klarinetti, mistä on epäilemättä ollut etua albumin rakentamisessa. Artisti ei ole tehnyt kaikkea yksin: studio- ja sovituskrediitteihin on merkitty muun muassa Lauri Elorannan, Väinö Karjalaisen ja Mikko Kannialan nimet.

Sepikan debyytin kannessa ja nimessä on ahven, eikä se ole irrallinen elementti niin kuin hauki Ultra Bran laulussa tai Apulannan vanhassa levynkannessa. Luonto on syvällä Sepikan musiikissa. Seppänen pyrkii ja kykeneekin eläytymään jääkannen alla värjötteleviin ahveniin, uhoaviin metsoihin ja hanhiperheisiin. Hän tympääntyy tammikuussa vihertävään yli-innokkaaseen ruohoon ja aamu-usvassa mesoavien lintujen ärsyttävään pätemiseen, ja tietenkin kaiken tuon voi lukea allegorisesti. Näinä aikoina luontolaulujen tekijöiltä osaa odottaa kannanottoja, eikä ’Katso mitä sä sait aikaan’ jätäkään tulkinnanvaraa. Se on viiltävä laulu itsekkään ihmisyksilön naurettavasta uhriutumisesta ekokatastrofin äärellä. 

Juoksee, juoksee.

Luonto ei ole läsnä vain lyriikoissa. Sepikan soundi on suuri mutta herkkä kuin puuskittainen myrskytuuli. Seppälän pauhaava pop tuntuu inspiroituneen virroista ja hiljaisuudesta ja kaikenlaisista kasvavista ja seestyvistä voimista, jotka eivät ole peräisin ihmisistä. En kestä kylmää lailla ahvenen alkaa pianolla ja päättyy viululla, mutta säkenöi myös sähköisenä. Kauniisti soivien klassisten instrumenttien, elektronisten sävyjen ja rockin keskuudessa vallitsee symbioottinen tila. Sitä osaa pitää saavutuksena, kun panee merkille, miten paljon elementtejä yhteen biisiin mahtuu.

Päätös laulaa ensi kertaa itse ja vieläpä suomeksi on täysin oikea. Seppälän kulmikas ja sopivan epävireinen ääni ja hauskat sanavalinnat tekevät musiikista persoonallista, epäsovinnaista, inhimillistä ja hassua vähän niin kuin Risto Ylihärsilän laulu Riston levyillä, mutta Sepikka tulee omasta henkisestä ja maantieteellisestä ilmansuunnastaan. Hänen teksteihinsä on tarttunut pohjoisen sanoja luontevasti kuin Jari Tervolla tai Kauko Röyhkällä, tyystin ilman murrerunouden piinaavia piirteitä. Mitä musiikkiin tulee, hänen suhteensa taiderockiin on samankaltainen kuin kieleen. Sepikalla on niin hyvä huumorin- ja suhteellisuudentaju, että vaikka hänen musiikissaan varmaankin on vaikutteita myös Thom Yorken kaltaisilta tekijöiltä, sitä kuitenkin kuuntelee mielellään.

Ahven.

Enemmän kuin uusien lempinimi-indieartistien aaltoon odotukset kohdistuvat Sepikan tuleviin keikkoihin. Niillä lienee tunnelmaa, onhan En kestä kylmää lailla ahvenen täydellistä musiikkia tähän syksyyn.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sepikka | Facebook

Levyhyllyt
Sepikka | Finna.fi

En kestä kylmää lailla ahvenen | M.dulor 2021

Levyhyllyt
The Scenes | Finna.fi

Images Of Animals Crying In Public | Sound Of Finland 2013
Beige | Sound Of Finland 2014
Sex, Drugs And Modern Art | Sound Of Finland 2015

Absoluuttinen Nollapiste: Olos – popmusiikkia, tavallaan
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Scandinavian Music Group – surinakitaroista banjoihin, Talvipuutarhasta Las Vegasin raunioille
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Tehosekoitin: Freak Out – monen tempun poni
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos
Ultra Bra: Vapaaherran elämää – houkutuksen voimasta
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti
YUP: Outo elämä – harkittua huutoa

Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021).
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin

The Innermost Journey To Your Outermost Mind | Vallila Music House 2021

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021).New Yorkissa 1990-luvulla perustettu Mad Juana oli ensimmäinen merkki siitä, että Sami Yaffa on muusikkona muutakin kuin planeetan tyylikkäin rockbasisti. 1980-luvulla Hanoi Rocksissa vaikuttanut Espoon lahja esittävälle taiteelle on sittemmin avannut musiikillista identiteettiään myös televisiossa ja radiossa. Sound Trackerissa ja Radio Sami Yaffassa hän tutkii eri kulttuurien soonisia juuria avarakatseisesti ja arvostaen. 

Pelle Miljoona Oy:ssä kuusitoistavuotiaana levytysuralle lähtenyt ja 2000-luvulla New York Dollsissa soittanut Yaffa on ollut biisinkirjoittajana bändiensä palveluksessa. Nyt siihen tuli muutos: The Innermost Journey To Your Outermost Mind on vastikään 58 vuotta täyttäneen, asiakirjoissa Sami Takamäkenä (s. 1963) esiintyvän muusikon ensimmäinen sooloalbumi. Pitkäniminen levy sisältää sellaisiakin kappaleita, jotka eivät ole muiden yhtyeiden ohjelmistoon istuneet. 

The Last Time.

Soololevyä tehdessä on paikallaan osata laulaa, ja sen suhteen Samin pallot pysyvät ilmassa. Hänen tyylinsä on coolin vähäeleinen, mutta karisma välittyy ja rähinää irtoaa rankempiinkin tarpeisiin. Erityisen hyvin vokalistin soundi sopii hillittyyn ja savuiseen ’You Gimme Feveriin’ ja ’The Last Timen’ stoogesrockiin. Svengaavan ’Fortunate Onen’ Cramps-värinöillä hän pääsee jopa yllättämään. 

Vaikka Yaffa esiintyy albumillaan artistina eikä instrumentalistina, notkeat, groovyt bassolinjat ovat vahvasti läsnä. Komppiryhmän vastakappale on rumpaliguru Janne Haavisto, jonka kanssa Sami soitti Pohjois-Tapiolan yhteiskoululla jo kauan ennen Pellen ja Hanoin mainetekoja. Kitaroita kurittavat Stone Sourin Christian Martucci ja Smackin, The Hangmenin ja Atomirotan Rane Raitsikka. Parilla biisillä soittaa Hanoi Rocksin ja Guns N’ Rosesin kuvioista, The Cherry Bombzista ja Cheap & Nastysta tuttu Timo Kaltio, joka menehtyi päivää ennen albumin julkaisua. Lempeästi keinuvassa ’Down At St. Joe’sissa’ vierailee kitaristi Timo Kämäräinen, ja ’Germinatorin’ huuliharppusoolon räväyttää Michael Monroe

Down At S. Joe’s.

Vakava, mustavalkoinen kansikuva sopii paikalleen, sillä The Innermost Journey To Your Outermost Mind on tummien vesien trippi. Yaffan synkeys on ’Armageddon Togetherin’ Motörhead-möyrintää ja toisaalta ’I Can’t Stand Itin’ rujoutta, jossa on jäämiä Tom Waitsin dna:sta. Basistina hän on kuin kotonaan Jamaika-rytmien sykkeessä. Siksi clashmainen reggaerockbiisi ’Rotten Roots’ onkin levyn hienoimpia hetkiä. Kiemuraisen punkriffin perään ladeltu ’Selling Me Shit’ käy kiinnostavaksi notkahtaessaan varoittamatta reggae-suvantoon.

Lähimpänä Mad Juanan rajattoman maailman etnoa Yaffa on ’Look Aheadissa’, jossa laulu rohisee ja puhaltimia soittaa loistavan Jaakko Laitinen & Väärä rahan Jarkko Niemelä. Sydämeenkäyvän, lempeästi funkyn ’Cancel The End Of The Worldin’ olisi voinut levyttää Pink Floyd… Mutta vain, jos studio olisi sijainnut Jamaikalla ja katutasossa.

The Innermost Journey To Your Outermost Mind on toimiva yksinpelinavaus ja läpäisty pasianssi, joka saa toivomaan, ettei soololevy jäisi ainoaksi. Yaffa pystyisi varmasti tislaamaan rock’n’rollin, punkin, bluesin ja funkin ydinmehuista lisääkin väkevää kamaa. Nämä biisit on soitettu käsillä ja sydämellä, ei legorakenneltu läppärin samplekirjastosta, ja sellainen kuulostaa vaihteeksi ihanalta. Studiossa ei ole selvästikään mietitty kohderyhmän mieltymyksiä sen enempää kuin The Rolling Stonesin ja The Clashin muinaisissa sessioissa. Tällaisten artistien ansiosta musiikki on edelleen jotakin tärkeämpää kuin pelkkä tuote.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Sami Yaffa | Facebook
Vallila Music House | kotisivu
Vallila Music House | Facebook

Varaa Sami Yaffan sooloalbumi The Innermost Journey To Outermost Mind kirjastosta.
Varaa Sami Yaffan sooloalbumi The Innermost Journey To Outermost Mind kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sami Yaffa | Finna.fi

Sami Yaffa & Pelle Almgren Sami Yaffa & Pelle Almgren • 12″ EP | Yahoo! Records 1986
The Outermost Journey To Your Innermost Mind • LP • CD | Vallila Music House 2021

Levyhyllyt
Pelle Miljoona Oy
[Pelle Miljoona • Tumppi Varonen • Sami Yaffa • Andy McCoy • Ari Taskinen]
Finna.fi

Moottoritie on kuuma  Pelle Miljoona Oy | Johanna 1980

Levyhyllyt
Hanoi Rocks
[Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Gyp Casino]
Finna.fi

Bangkok Shocks Saigon Shakes Hanoi Rocks • LP • kasetti | Johanna 1981 • CD-uusintapainos Love Kustannus 1997 & Love Kustannus 2017 & Sanctuary/BMG 2017 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Oriental Beat • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD-uusintapainos Johanna/Love Kustannus 1997, Essential/Castle Music 2001 • LP-uusintapainos Back On Black 2017
Self Destruction Blues • LP • kasetti | Johanna 1982 • CD Essential 1995 • CD Castle Music/Sanctuary Records 2001

[Michael Monroe • Andy McCoy • Sam Yaffa • Nasty Suicide • Razzle]

Back To Mystery City • LP • kasetti | Johanna 1983 • CD PVC Records 1988 • CD Lick Records 1988 • CD-uusintapainos Essential 1995 • Castle Music/Sanctuary 2001 • Johanna/Love Kustannus 2004
All Those Wasted Years • live • 2LP • CD | 1984
Two Steps From The Move • LP • CD | 1984

Levyhyllyt
Fallen Angels
[Knox • Sami Yaffa • Nasty Suicide • Razzle + Cosmic Ted • Psychedelic Kid]
Finna.fi

Fallen Angels • LP • kasetti | Amulet 1984 • CD Raw Power Records 1999

Levyhyllyt
Jetboy
[Mickey Finn • Fernie Rod • Sam Yaffa • Billy Rowe • Ron Tostenson]
Finna.fi

Feel The Shake | MCA Records 1988
Damned Nation | MCA Records 1990

Levyhyllyt
Jerusalem Slim | Finna.fi
[Michael Monroe • Steve Stevens • Sam Yaffa • Greg Ellis]

Jerusalem Slim • CD | Polygram Records 1992
J.S. – The Demos • CD-omakustanne | 1998

Levyhyllyt
Demolition 23.
[Michael Monroe • Sami Yaffa • Jay Hening • Jimmy Clark]
Finna.fi

Demolition 23. | CD Renegade Nation Records/Music For Nations 1994

Levyhyllyt
Jan Stenfors
[Jan Stenfors • Annika Wiklund • Sami Yaffa • Frej Stenfors • Pentti Mutikainen • Ben Granfelt • Harry Stenfors • Jone Takamäki]
Finna.fi

Vinegar Blood • CD | Spinefarm 1996 • LP Rolling Records 2020

Levyhyllyt
Mad Juana | Finna.fi

Skin Of My Teeth | Spinefarm 1997
In Your Blood | 2001
Acoustic Voodoo | Mad Juana/Azra Records 2005
Bruja On The Corner | Acetate Records 2008
Kumpania | Mad Juana 2011

Levyhyllyt
Joan Jett & The Blackhearts | Finna.fi
[Joan Jett • Doug Cangialosi • Sami Yaffa • Thommy Price • Kenny Laguna]

Naked | Blackheart/Victor 2004

New York Dolls
[David Johansen • Sylvain Sylvain • Sami Yaffa • Steve Conte • Brian Delaney • Brian Koonin]
Finna.fi

One Day It Will Please Us To Remember Even This | All Blacks/Roadrunner Records 2005
’Cause I Sez So | Atco Records 2009

Levyhyllyt
Michael Monroe | Finna.fi

Another Night In The Sun – Live In Helsinki • live | Spinefarm Records/ Michael Monroe Music 2010
Sensory Overdrive • CD • LP • CD+DVD | Spinefarm Records 2011
Horns And Halos • LP • CD | Money Cash Flow/Spin-Farm 2013
Blackout States • LP • CD | Spinefarm/Money Cash Flow 2015
One Man Gang • LP • CD | Silver Lining Music 2019

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko
Smack On You – avain kulttisuosioon
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Dogs D’Amour: The State We’re In – koiruuksia Suomenmaalla
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tommi Liimatta: Rokokoo Computer – kasvutarinan kolmas luku

Lue lisää Sami Yaffasta | Finna.fi

Sami Yaffa – tie taipuu Tommi Liimatta, 462 sivua | Like 2016 • 2017 • 2018
Sound Tracker Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 203 sivua | Like 2014
Sound Tracker – Kapinamusiikin juurilla Tommi Liimatta & Sami Yaffa & Otso Tiainen, 219 sivua | Like 2015

Lue lisää Sami Yaffasta, Hanoi Rocksista ja Michael Monroesta | Finna.fi

Hanoi Rocks – All Those Wasted Years Ari Väntänen | Like 2009
Michael Monroe Ari Väntänen | Like 2011 & 2014

Read more about The New York Dolls • Lue lisää New York Dollseista | Finna.fi

Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls Nina Antonia, 208 pages | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021).
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Phil Collins: No Jacket Required – vapaa ja omillaan

No Jacket Required | WEA/Virgin Records 1985

Phil Collins: No Jacket Required (1985).Brittimuusikko Phil Collins viettää 70-vuotispäivää tammikuussa 2021. Syntymäpäivän kunniaksi Levyhyllyt vierailee artistin soolouralla. Yksi sen kohokohdista on vuonna 1985 julkaistu No Jacket Required.

Pitkään Genesis-rumpalina toimimut Collins ryhtyi myös bändin laulajaksi kun eronneen Peter Gabrielin korvaajaksi ei löytynyt Collinsin veroista, saati parempaa laulajaa. Collinsin ääntä kuullaan 1976 julkaistuilla levyillä A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering. Laajennettu muusikkorooli sujui hyvin. Takana oli jo pari soolobiisiä Genesis-levyillä ja aiemmassä bändissä Flaming Youth.

Kiertueilla näki selvästi, että Collins viihtyi eturivissä, ja Genesis-fanit ottivat näyttelijäkykyisen laulajan vastaan innokkaasti. Kun oli aika tehdä omia levytyksiä, niin Collinsin syttyminen vei hieman bändikavereita pidempään. Ensimmäisenä ehti sooloilemaan kitaristi Steve Hackett. Hänen mestariteoksensa Voyage Of The Acolyte julkaistiin syksyllä 1975. Peter Gabrielin ykkösalbumi ilmestyi alkuvuodesta -77. Tony Banks ja Mike Rutherford saivat levynsä ulos 1979–80.

Phil Collins pääsi irti lauluntekijänä kun Genesis liikkui modernimpaan suuntaan. Avioeron tuskaisia ajatuksia päätyi paperille ja lopulta debyytille Face Value. Soolouran aloitus oli komea. Mustavalkoisen kannen sisällä oli tasapainoista materiaalia ihmissuhteen epätasapainosta. Levyn menestystä siivitti erityisesti ’In The Air Tonight’.

Ehkä ennalta arvaamattomasti Collins solahtikin mukaan supertähtisarjaan, ihan omalla karismallaan. Laulajan välittömyys oli konkreettisempaa ja suoremmin tunteisiin vetoavaa kuin hieno ura Genesis-laulajana.

Ja hittibiisejä löytyi lisää. Elokuvaan Kaikki pelissä tehty ’Against All Odds (Take A Look At Me Now)’ hioutui lopulta timantiksi. Philip Baileyn kanssa tehty duetto ’Easy Lover’ kulki nerokkaasti. Niin teki myös No Jacket Requiredin aloitusraita ’Sussudio’.

Huvittavasti pukuun pukeutunut Collins korostaa videolla kykyänsä kaikkien popparina. Vastustamaton rumpuraita vetää yhä suun hymyyn. Collinsin ja Hugh Padghamin tuotantotyö on 80-luvun huippua. Intensiteetti lähestyi jopa Princen kykyä tuottaa popdraamaa hyvin pienestä kasvattamalla. Tekstikin tuntui lähestyttävältä:

– There’s a girl that’s been on my mind
All the time
Sussudio
Now she don’t even know my name
But I think she likes me just the same
Sussudio.

Harva ja harkittu instrumentaatio antaa runsaasti tilaa popmaiselle fraseeraukselle. Riimien arkipäiväisyyttä tuskin pistää merkille voimakkaiden laululinjojen alta. Sama vakuuttavuus koskee myös artistin herkintä puolta. ’One More Night’.

Vähemmän tunnettua tasokkuutta löytyy lisää albumin B-puolelta. ’Inside Out’ ja ’Doesn’t Anybody Stay Together Anymore’ rullaavat muskelimaisesti. Albumin loppu ilmavoituu vapaaksi päätösraidalla ’Take Me Home’. Vakavahenkinen biisi saa voimaa myös promovideoiden maisemista ja Collinsille ominaisesta huumorista.

Vieraileivan muusikon/tuottajan tai rivijäsenen rooli esimerkiksi Peter Gabrielin, Brian Enon, Robert Plantin, Eric Claptonin, John Martynin ja fuusiobändi Brand X:n levyillä loisti ensiluokkaisena. Vastavuoroisesti No Jacket Requiredin äänityksissä vierailivat Sting ja Genesis-tutut Gabriel ja Daryl Stuermer. Sting tekee palveluksena hyvää biisille ’Long Long Way To Go’, vaikka rooli tuntuu alkuun pieneltä.

Viimeistään No Jacket Required nosti Collinsin kansainvälisesti tunnetuksi artistiksi. Lauluntekijän askel saattoi olla nyt entistä vapaampi, eikä levyille tarvittu instrumentaaleja, coverbiisejä tai Genesis-lainaa (Behind The Lines). Ja ilman pikkutakkipakkoa oli mahdollista antaa näkymätön kosketus yhä elävään emobändiin: Genesis-trion seuraava askel oli vuoden -86 hitintäyteinen Invisible Touch. Dynaamisen perkussiomaailman lisäksi sitäkin kiinteytti Collinsin musikaalinen kähinä ja kyky laulaa voimaballadit omikseen.

** **

Ja jos maailmanlaajuinen koronapandemia hellittää niin Genesis palaa vielä kerran lavoille. Kiertue The Last Domino? on siirretty syksyyn 2021.

Tuomas Pelttari

No Jacket Required
Phil Collins – laulu, rummut, rumpukoneet, kosketinsoittimet, bassokitara
Lee Sklar – bassokitara
David Frank – rumpukoneet, kosketinsoittimet
Daryl Stuermer – kitara, kosketinsoittimet
Gary Barnacle, Don Myrick – saksofoni
The Phenix Horns – vasket
Sting, Helen Terry, Peter Gabriel – taustalaulu
Tuottajat: Phil Collins & Hugh Padgham

Phil Collins | Facebook
Phil Collins | Instagram
Phil Collins | Twitter
Genesis | Facebook

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Phil Collinsin popklassikko No Jacket Required kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Phil Collins | Finna.fi

1980-luku

Face Value | Virgin 1981
Hello, I Must Be Going! | Virgin 1982
No Jacket Required | Virgin/WEA 1985
…But Seriously | Virgin/Atlantic 1989

1990-luku

Serious Hits… Live! • live | Virgin/Atlantic/WEA 1990
Both Sides | Virgin 1993
Dance Into The Light | Atlantic/Face Value Records 1996
…Hits | Atlantic/Face Value Records/WEA 1998

2000–2009

Testify | Atlantic/Face Value Records 2002
Love Songs – A Compilation… Old And New | Atlantic/Rhino 2004

2010-luku

Going Back | Atlantic 2010
The Singles • 2CD • 3CD | Atlantic 2016
Phil Collins – Plays Well With Others • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Flaming Youth | Finna.fi

Ark 2 | Fontana 1969

The Many Faces Of Genesis – A Journey Through The Inner World Of Genesis Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 3CD | Music Brokers 2015
Phil Collins – Plays Well With Others Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Genesis | Finna.fi

1960-luku

From Genesis To Revelation | Decca 1969

1970-luku

Trespass | Charisma 1970
Nursery Cryme | Charisma 1971
Foxtrot | Charisma 1972
Selling England By The Pound | Charisma 1973  Levyhyllyt • Selling England By The Pound
The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974  Levyhyllyt • The Lamb Lies Down On Broadway
A Trick Of The Tail | Charisma 1976  Levyhyllyt • A Trick Of The Tail
Wind & Wuthering | Charisma 1976 Levyhyllyt • Wind & Wuthering
…And Then There Were Three… | Charisma 1978

1980-luku

Duke | Charisma 1980
Abacab | Charisma 1981
Genesis | Charisma/Virgin Records 1983
Invisible Touch | Virgin Records 1986

1990-luku

We Can’t Dance | Virgin Records 1991
…Calling All Stations… | Virgin Records 1997

Levyhyllyt
Brand X
[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones Phil Collins]
Finna.fi

Unorthodox Behavior | Charisma 1976
Moroccan Roll | Charisma 1976
Livestock live | Charisma 1977

[= John Goodsall Percy Jones Morris Pert Peter Robinson Chuck Burgi]

Masques | Charisma 1978

[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones John Giblin Phil Collins Morris Pert Peter Robinson Mike Clarke]

Product | Charisma 1979
Do They Hurt? | Charisma 1980

[= John Goodsall Robin Lumley Peter Robinson John Giblin Percy Jones Phil Collins]

Is There Anything About? | Vertigo 1982

[= John Goodsall Percy Jones Frank Katz]

Xcommunication | Ozone Records 1992

Kokoelmat ja boksit
Brand X | Finna.fi

Macrocosm Introducing… Brand X | Virgin 2003
Nuclear Burn 4CD | Virgin/Charisma 2014

Levyhyllyt
Steve Hackett | Finna.fi

1970-luku ja 1980-luku

Voyage Of The Acolyte | Charisma 1975
Please Don’t Touch! | Charisma 1978
Spectral Mornings | Charisma 1979
Defector | Charisma 1980
Cured | Charisma 1981
Highly Strung | Charisma 1983
Bay Of Kings | Lamborghini Records/Chrysalis 1983
Till We Have Faces | Lamborghini Records/Chrysalis 1984
Momentum | Start Records 1988

1990-luku

Guitar Noir | Kudos By Permanent Records 1993
Blues With A Feeling | Kudos 1994
Genesis Revisited | Reef Recordings 1996
There Are Many Sides To The Night | Camino Records 1998
Darktown | Camino Records 1999

2000–2009

Feedback 86 | Camino Records 2000
To Watch The Storms | Camino Records/Inside Out Music 2003
Wild Orchids | Camino Records/Inside Out Music 2006
Out Of The Tunnel’s Mouth | Wolfwork Records/Inside Out Music 2009

2010-luku

Beyond The Shrouded Horizon | Inside Out Music 2011
Genesis Revisited II | Inside Out Music 2012
Wolflight | Inside Out Music 2015
The Night Siren | Inside Out Music 2017
At The Edge Of Light | Inside Out Music 2019

2020-luku

Selling England By The Pound & Spectral Mornings – Live At Hammersmith • 2CD+DVD • 2CD+BluRay • 4LP+2CD | Inside Out Music 2020
Under A Mediterranean Sky • CD • 2LP+CD | Inside Out Music 2021
Surrender Of Silence | Inside Out Music 2021

Levyhyllyt
Peter Gabriel | Finna.fi

1970-luku

Peter Gabriel [1 – Car – Tuulilasi] | Charisma 1977
Peter Gabriel [2 – Scratch – Kynnet repii] | Charisma 1978

1980-luku

Peter Gabriel [3 – Melt – Naama valuu] | Charisma 1980
Peter Gabriel [4 – Security] | Charisma 1982
Plays Live • live | Charisma 1983
So | Charisma 1986
Passion • soundtrack | Real World 1989

1990-luku

Us | Real World 1992
Secret World Live • live • 2CD • DVD • Blu-ray | Real World 1994

2000–2009

OVO • soundtrack | Real World 2000
Long Walk Home – Music from the Rabbit-Proof Fence • soundtrack | Real World 2002
Up | Real World 2002

2010-luku

Scratch My Back | Real World 2010
New Blood | Real World 2011
Live Blood | Real World 2012
Back To Front – Live In London • live • DVD • Blu-ray | Real World 2014

Levyhyllyt
Tony Banks | Finna.fi

A Curious Feeling | Charisma 1979
The Fugitive | Charisma 1983
A Chord Too Far • 4CD + 60-sivuinen kirja | Esoteric Recordings 2015
Banks Vaults • 7CD+1DVD + 60-sivuinen kirjanen | Esoteric Recordings 2019

Levyhyllyt
Mike Rutherford | Finna.fi

Smallcreep’s Day | Charisma 1980
Acting Very Strange | WEA 1982

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

Lue lisää Phil Collinsista | Finna.fi

Not Dead Yet – Omaelämäkerta  Phil Collins, 488 sivua | Minerva 2018

Read more about Phil Collins | Finna.fi

Not Dead Yet – The Memoir  Phil Collins, 384 sivua | Crown Archetype 2016
Not Dead Yet – The Autobiography  Phil Collins, 447 sivua | Century 2016
Phil Collins – The Definitive Biography Ray Coleman, 255 sivua | Simon & Schuster 1997 & 1998
Phil Collins Philip Kamin, 32 sivua | Robus Books 1985
Born To Drum – The Truth About The World’s Greatest Drummers From John Bonham And Keith Moon To Sheila E. And Dave Grohl Tony Barrell, 302 sivua | Dey Street Books 2015 & 2016

Read more about Genesis and its band members | Finna.fi

The Living Years – The First Genesis Memoir  Mike Rutherford, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Peter Gabriel – An Authorized Biography  Bright Spencer, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Genesis – Chapter And Verse  Tony Banks & Phil Collins & Peter Gabriel & Steve Hackett & Mike Rutherford & toimittaja Philip Dodd, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Genesis – A Biography  Dave Bowler, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up  Toimittajat Michael Drewett & Sarah Hill & Kimi Kärki, 267 sivua | Ashgate 2010
Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle  Alan Hewitt, 256 sivua | Firefly 2000

1976–1982  Genesis • 6 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 48-sivuinen liitekirja | Virgin 2007
1970–1975  Genesis • 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis Archive 1967–1975  Genesis • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998

Lue lisää progesta | Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.
Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack

Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop 1994

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).Mark Laneganin sooloura käynnistyi turhautumisesta. Mitä luovuuteen tulee, rockbändi Screaming Treesin laulaja koki olevansa bändissään statistin asemassa. Hän ei myöskään pitänyt sanoituksista, joita Screaming Treesin biisintekijä ja kitaristi Gary Lee Conner kirjoitti hänen laulettavakseen. Siksi soolodebyytti The Winding Sheetin (1990) tekeminen oli hänelle terapeuttinen ja tarpeellinen projekti. Siitä tuli hiukan hahmoton ja luonnosmainen, mutta ainakin sillä oli hänen omaa musiikkiaan.

Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Whiskey For The Holy Ghost oli huomattavasti ehyempi ja valmiimpi kokonaisuus. Lanegan oli ottanut tavoitteekseen henkilökohtaisen mestariteoksen synnyttämisen. Osin (muista osista lisää tuonnempana) kohtuuttoman korkealle asetetusta rimasta johtuen toisen soololevyn tekeminen oli hänelle yhtä helvettiä. Lanegan työsti Whiskey For The Holy Ghostia niin monien eri äänittäjien kanssa, että punainen lanka ehti hukkua sydänverilammikkoon monta kertaa. Vielä sessioiden lopulla ainoastaan tuottaja Jack Endinon fyysinen väliintulo esti Lanegania heittämästä levyn analoginauhoja studion vieressä virranneeseen jokeen.

Osin ongelmat johtuivat siitä, missä kunnossa Mark Lanegan tuolloin oli. Hänellä oli aina ollut ongelmia, ja kolmekymppisenä pahin niistä oli täysin käsistä lähtenyt huumeaddiktio. Syy niihin oli sekin, että Screaming Trees vei tuolloin paljon aikaa ja voimia. Tehdessään Sub Popin kanssa diilin uudesta soololevystä Lanegan ei ollut parhaassa mahdollisessa terässä keskittymään musiikin tekemiseen. Toisaalta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen ei olisi mitenkään voinut tehdä Whiskey For The Holy Ghostin kaltaista albumia. Levyn tunnelma on samaan aikaan kova, synkeä ja herkkä, ja sellaisena se kuvaa tekijäänsä täydellisesti.

Sellaisena se myös kiteyttää sen rockin hengen, jota Yhdysvaltain luoteisosissa tuohon aikaan tehtiin. Harva seattlelainen halusi musiikkiaan kutsuttavan grungeksi (koska alan bändeillä oli melko vähän musiikillista yhteistä) mutta sillä nimellä maailma tuon vaihtoehtoisuutta, syvällisyyttä ja epäkaupallisuutta tavoitelleen genren tunsi. Laneganille Seattle-skenen synkeät tunnelmat olivat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin kollegoilta opittuja. Whiskey For The Holy Ghost huokuu samaa lämmintä pimeyttä, joka hänen äänessään soi jo 1980-luvulla Screaming Treesin aloitellessa levytysuraansa.

Whiskey For The Holy Ghostia kuunnellessa on vaikea ymmärtää, mikä sen tekemisessä saattoi olla niin vaikeaa, että se vei monta vuotta ja miltei artistin mielenterveyden. Se ei ole toteutukseltaan kokeellinen saati sekava levy, ja tunnelmaltaan se on huomattavan yhtenäinen. Pikemminkin kuulostaa siltä kuin Lanegan olisi tiennyt tarkalleen mitä haluaa tehdä ja miten ideansa toteuttaisi. Myös tyylitajuiset, vähäeleiset sovitukset puhuvat sen puolesta, ettei hän missään vaiheessa menettänyt tyystin otettaan musiikista, vaikka saattoi itsekin niin luulla ja sitä pelätä. Vaihtoehtorockista, country bluesista ja folkista imetyt vaikutteet kutoutuivat tyylikkääksi alternative-americanaksi.

Laneganin toinen sooloalbumi julkaistiin tammikuussa 1994. Se sai kriitikoilta kiittävän vastaanoton. Lanegan itsekin tunsi saaneensa valmiiksi sellaisen magnum opuksen, jollaista oli lähtenyt tekemään. Jälkeenpäin katsoen Whiskey For The Holy Ghost ilmestyi soundtrackiksi Seattle-skenen surujuhlaan. Laneganin hyvä ystävä ja suuri fani Kurt Cobain riisti itseltään hengen saman vuoden huhtikuussa. Hänen leskensä Courtney Loven mukaan Cobain oli kuunnellut kuolemaansa edeltäneinä viikkoina erityisen paljon Laneganin uutta albumia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mark Lanegan | kotisivu

Whiskey For The Holy Ghost
Mark Lanegan – laulu, kitara
Mike Johnson – bassokitara, kitara, urut, piano, huuliharppu, taustalaulu
Frank Cody – piano, urut
Kurt Fedora – bassokitara
Dave Kreuger – viulu
Phil Sparks – bassokitara
Mike Stinette – saksofoni
Ted Trewhella – piano
Justin Williams – urut
Tad Doyle, J Mascis, Dan Peters, Mark Pickerel – rummut
Krisha Augerot, Sally Barry – taustalaulu

Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.
Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mark Lanegan | Finna.fi

1990-luku

The Winding Sheet | Sub Pop Records 1990
Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop Records 1994
Scraps At Midnight | Sub Pop Records 1998
I’ll Take Care Of You | Sub Pop Records 1999

2000–2009

Field Songs | Beggars Banquet Records/Sub Pop Records 2001
Bubblegum | Beggars Banquet Records 2004

2010-luku

Blues Funeral | 4AD 2012
Imitations | Heavenly Recordings 2013
Phantom Radio | Heavenly Recordings 2014
Gargoyle | Heavenly Recordings 2017
Somebody’s Knocking | Heavenly Recordings 2019

2020-luku

Straight Songs Of Sorrow | Heavenly Recordings 2020

Levyhyllyt
Isobel Campbell & Mark Lanegan | Finna.fi

Ballad Of The Broken Seas | V2 2006
Sunday At Devil Dirt | V2 2008
Hawk | V2 2010

Levyhyllyt
Screaming Trees | Finna.fi

1980-luku

Clairvoyance | Velvetone Records 1986
Even If And Especially When | SST 1987
Invisible Lantern | SST 1988
Buzz Factory | SST 1989

1990-luku

Change Has Come | Sub Pop Records 1990
Something About Today EP | Epic 1990
Uncle Anesthesia | Epic 1990
Sweet Oblivion | Epic 1992
Dust | Epic 1996

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Morphine: The Night – tie yön syliin
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Soundgarden: Badmotorfinger – visio kirkastuu

Lue lisää Mark Laneganista | Finna.fi

Sing Backwards And Weep – Muistelmat Mark Lanegan & kääntäjä Ari Väntänen, 352 sivua | Like Kustannus
I Am the Wolf – Lyrics And Writings Mark Lanegan, 256 sivua | Da Capo Press 2017
Sing Backwards And Weep – A Memoir Mark Lanegan, 352 sivua | Orion Books 2020

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu

How The West Was Won | Domino 2017

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).Amerikkalaisen myytin mukaan villi länsi vallattiin voimalla ja sitkeydellä. Peter Perrettin (s. 1952) uuden sooloalbumin nimi viittaa siihen ja Amerikkaan ylipäänsä, mutta samalla se tuntuu itseironiselta ja vähän omahyväiseltäkin heitolta. Perrettin The Only Ones -bändiltä jäi aikoinaan länsi valloittamatta, kun se hajosi kesken Yhdysvaltain-kiertueen, mutta hän itse on pitkän väsytystaistelun jälkeen ottanut sielunsa villin laidan hallintaansa. Vuosikymmeniä tuhlannut mies on taas kiinni musiikissa.

How The West Was Won on paitsi Perrettin ensimmäinen soololevy, myös hänen ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä julkaisunsa kahteenkymmeneen vuoteen. The Only Ones levytti kolme pitkäsoittoa vuosina 1976–1980. Sen jälkeen Perrett soitti muun muassa Johnny Thundersin So Alonella, mutta upposi niin syvälle aineisiin, että sai tehtyä seuraavan oman albuminsa vasta 1990-luvun puolivälissä. Lyhytikäiseksi jääneen The Onen Woke Up Sticky ilmestyi 1996. Ja sitten vilahti taas yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin How The West Was Won tuli.

Viisi albumia neljässäkymmenessä vuodessa on todella vähän, ja silti tai siksi Perrett on kaivertanut nimensä historiaan. Pimeydessä harvakseltaan pilkahteleva uusi musiikki on maalannut romanttisen kuvan boheemista rockrunoilijasta, joka tuhlaa lahjojaan. Perrettin tapauksessa se pitää hyvinkin paikkansa. Hän tuhosi oman uransa huumeilla ja alkoi sitten elättää itseään ja perhettään niin kuin ennen The Only Onesin menestystäkin – myymällä huumeita.

How The West Was Won on klassinen kaksiteräinen miekka. Se on Peter Perrettin albumi, ja Peter Perrett on cool – tai siis oli ennen, mutta onko hän sitä vielä How The West Was Wonin jälkeenkin? Pärjäävätkö kadonneen kulttisankarin kappaleet tässä ajassa? Millaisen uuden albumin tekee kuusikymmentäviisivuotias pahasta keuhkoahtaumataudista kärsivä entinen narkkari ja huumekauppias, joka ei ole tehnyt vuosikymmeniin mitään uutta? Kysymyksiä riittää.

Oikea rivi kuuluu: ”on”, ”pärjäävät”, ”tosi hyvän”. Siinä missä monet vanhat hörhöt ovat levyillään kuin puuhun nostettuja rampoja tarzaneilta, on Peter Perrett How The West Was Wonilla oma teräväkielinen ja tyylikäs itsensä. Hänen lauluäänensä on yhä ihastuttavan poikamainen, ja kertoivatpa kappaleet rakkaudesta tai nykymaailman omituisuuksista (joihin hän ei onneksi pyri musiikissaan mukautumaan), sanoitukset ovat samaan aikaan vaivattoman kepeitä ja merkityksellisiä.

Perrettin simppeleihin sointukiertoihin perustuvissa biiseissä on Lou Reedin ja vanhan New Yorkin punkin viileyttä, glam rockin rehvakkuutta ja Dylanin sävelrunojen salaviisautta. Ikä kuuluu siinä, miten maltillisesti Perrett antaa tunnetta täyteen ladattujen laulujensa purkautua. How The West Was Won on hillitty, tyylikkään vähäeleinen rocklevy. Se ei käy nuoren miehen uhmalla vaan kaiken nähneen tyyliniekan sarkastisella charmilla.

Perrettin tunnetuin kappale on The Only Onesin Another Girl, Another Planet vuodelta 1978:

How The West Was Won osoittaa, että Perrett on saanut elämässään tehtyä muutakin kuin muutaman levyn ja kamakauppaa: häntä säestää nyt bändi, jossa soittaa hänen kaksi poikaansa. Perhesuhteet tuntuvat olevan muutenkin reilassa: How The West Was Wonin toinen single An Epic Story on rakkauslaulu poikien äidille Zena Kakoullille, jonka kanssa Perrett on ollut aviossa jo 47 vuotta.

Kun Take Me Homen kitarat lakkaavat hapuilemasta taivaita ja levy loppuu, ei voi olla miettimättä, kuuleeko maailma herra Perrettistä enää koskaan. Ellei, on How The West Was Won kaunis päätös hänen… No, ei kai sitä voi uraksi kutsua. Peter Perrettillä on ollut elämä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Peter Perrett | Facebook

Varaa How The West Was Won kirjastosta.

Varaa Peter Perrettin How The West Was Won kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Only Ones

The Only Ones | 1978
Even Serpents Shine | 1979
Baby’s Got A Gun | 1980

The One

Woke Up Sticky | 1996

Peter Perrett | Finna.fi

How The West Was Won | Domino 2017
Humanworld | Domino 2019

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Peter Perrettistä | Finna.fi

The One And Only – Peter Perrett, Homme Fatale  Nina Antonia, 224 pages | SAF Publishing 1999

Lue lisää punk rockista | Finna.fi

Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004

Läs mera om punk rock | Finna.fi

Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor

Read more about punk rock | Finna.fi

McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Lue lisää Richard Hellistä ja punk rockista | Finna.fi

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Read more about Richard Hell and punk rock | Finna.fi

I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 pages | HarperCollins 2013

Read more about The New York Dolls | Finna.fi

Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 pages | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Read more about Sylvain Sylvain and The New York Dolls | Finna.fi

There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls  Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 pages | Omnibus Press 2018

Read more about Andrew Matheson and The Hollywood Brats | Finna.fi

Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band  Andrew Matheson, 337 pages | Ebury Press 2015

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).