Phil Collins: No Jacket Required – vapaa ja omillaan

No Jacket Required | WEA/Virgin Records 1985

Phil Collins: No Jacket Required (1985).Brittimuusikko Phil Collins viettää 70-vuotispäivää tammikuussa 2021. Syntymäpäivän kunniaksi Levyhyllyt vierailee artistin soolouralla. Yksi sen kohokohdista on vuonna 1985 julkaistu No Jacket Required.

Pitkään Genesis-rumpalina toimimut Collins ryhtyi myös bändin laulajaksi kun eronneen Peter Gabrielin korvaajaksi ei löytynyt Collinsin veroista, saati parempaa laulajaa. Collinsin ääntä kuullaan 1976 julkaistuilla levyillä A Trick Of The Tail ja Wind & Wuthering. Laajennettu muusikkorooli sujui hyvin. Takana oli jo pari soolobiisiä Genesis-levyillä ja aiemmassä bändissä Flaming Youth.

Kiertueilla näki selvästi, että Collins viihtyi eturivissä, ja Genesis-fanit ottivat näyttelijäkykyisen laulajan vastaan innokkaasti. Kun oli aika tehdä omia levytyksiä, niin Collinsin syttyminen vei hieman bändikavereita pidempään. Ensimmäisenä ehti sooloilemaan kitaristi Steve Hackett. Hänen mestariteoksensa Voyage Of The Acolyte julkaistiin syksyllä 1975. Peter Gabrielin ykkösalbumi ilmestyi alkuvuodesta -77. Tony Banks ja Mike Rutherford saivat levynsä ulos 1979–80.

Phil Collins pääsi irti lauluntekijänä kun Genesis liikkui modernimpaan suuntaan. Avioeron tuskaisia ajatuksia päätyi paperille ja lopulta debyytille Face Value. Soolouran aloitus oli komea. Mustavalkoisen kannen sisällä oli tasapainoista materiaalia ihmissuhteen epätasapainosta. Levyn menestystä siivitti erityisesti ’In The Air Tonight’.

Ehkä ennalta arvaamattomasti Collins solahtikin mukaan supertähtisarjaan, ihan omalla karismallaan. Laulajan välittömyys oli konkreettisempaa ja suoremmin tunteisiin vetoavaa kuin hieno ura Genesis-laulajana.

Ja hittibiisejä löytyi lisää. Elokuvaan Kaikki pelissä tehty ’Against All Odds (Take A Look At Me Now)’ hioutui lopulta timantiksi. Philip Baileyn kanssa tehty duetto ’Easy Lover’ kulki nerokkaasti. Niin teki myös No Jacket Requiredin aloitusraita ’Sussudio’.

Huvittavasti pukuun pukeutunut Collins korostaa videolla kykyänsä kaikkien popparina. Vastustamaton rumpuraita vetää yhä suun hymyyn. Collinsin ja Hugh Padghamin tuotantotyö on 80-luvun huippua. Intensiteetti lähestyi jopa Princen kykyä tuottaa popdraamaa hyvin pienestä kasvattamalla. Tekstikin tuntui lähestyttävältä:

– There’s a girl that’s been on my mind
All the time
Sussudio
Now she don’t even know my name
But I think she likes me just the same
Sussudio.

Harva ja harkittu instrumentaatio antaa runsaasti tilaa popmaiselle fraseeraukselle. Riimien arkipäiväisyyttä tuskin pistää merkille voimakkaiden laululinjojen alta. Sama vakuuttavuus koskee myös artistin herkintä puolta. ’One More Night’.

Vähemmän tunnettua tasokkuutta löytyy lisää albumin B-puolelta. ’Inside Out’ ja ’Doesn’t Anybody Stay Together Anymore’ rullaavat muskelimaisesti. Albumin loppu ilmavoituu vapaaksi päätösraidalla ’Take Me Home’. Vakavahenkinen biisi saa voimaa myös promovideoiden maisemista ja Collinsille ominaisesta huumorista.

Vieraileivan muusikon/tuottajan tai rivijäsenen rooli esimerkiksi Peter Gabrielin, Brian Enon, Robert Plantin, Eric Claptonin, John Martynin ja fuusiobändi Brand X:n levyillä loisti ensiluokkaisena. Vastavuoroisesti No Jacket Requiredin äänityksissä vierailivat Sting ja Genesis-tutut Gabriel ja Daryl Stuermer. Sting tekee palveluksena hyvää biisille ’Long Long Way To Go’, vaikka rooli tuntuu alkuun pieneltä.

Viimeistään No Jacket Required nosti Collinsin kansainvälisesti tunnetuksi artistiksi. Lauluntekijän askel saattoi olla nyt entistä vapaampi, eikä levyille tarvittu instrumentaaleja, coverbiisejä tai Genesis-lainaa (Behind The Lines). Ja ilman pikkutakkipakkoa oli mahdollista antaa näkymätön kosketus yhä elävään emobändiin: Genesis-trion seuraava askel oli vuoden -86 hitintäyteinen Invisible Touch. Dynaamisen perkussiomaailman lisäksi sitäkin kiinteytti Collinsin musikaalinen kähinä ja kyky laulaa voimaballadit omikseen.

** **

Ja jos maailmanlaajuinen koronapandemia hellittää niin Genesis palaa vielä kerran lavoille. Kiertue The Last Domino? on siirretty syksyyn 2021.

Tuomas Pelttari

No Jacket Required
Phil Collins – laulu, rummut, rumpukoneet, kosketinsoittimet, bassokitara
Lee Sklar – bassokitara
David Frank – rumpukoneet, kosketinsoittimet
Daryl Stuermer – kitara, kosketinsoittimet
Gary Barnacle, Don Myrick – saksofoni
The Phenix Horns – vasket
Sting, Helen Terry, Peter Gabriel – taustalaulu
Tuottajat: Phil Collins & Hugh Padgham

Phil Collins | Facebook
Phil Collins | Instagram
Phil Collins | Twitter
Genesis | Facebook

Varaa Onnelliset kohtaa kirjastosta.
Varaa Phil Collinsin popklassikko No Jacket Required kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Phil Collins | Finna.fi

1980-luku

Face Value | Virgin 1981
Hello, I Must Be Going! | Virgin 1982
No Jacket Required | Virgin/WEA 1985
…But Seriously | Virgin/Atlantic 1989

1990-luku

Serious Hits… Live! • live | Virgin/Atlantic/WEA 1990
Both Sides | Virgin 1993
Dance Into The Light | Atlantic/Face Value Records 1996
…Hits | Atlantic/Face Value Records/WEA 1998

2000–2009

Testify | Atlantic/Face Value Records 2002
Love Songs – A Compilation… Old And New | Atlantic/Rhino 2004

2010-luku

Going Back | Atlantic 2010
The Singles • 2CD • 3CD | Atlantic 2016
Phil Collins – Plays Well With Others • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Flaming Youth | Finna.fi

Ark 2 | Fontana 1969

The Many Faces Of Genesis – A Journey Through The Inner World Of Genesis Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 3CD | Music Brokers 2015
Phil Collins – Plays Well With Others Eri esittäjiä, mukana Flaming Youth • 4CD | Atlantic/Rhino 2018

Levyhyllyt
Genesis | Finna.fi

1960-luku

From Genesis To Revelation | Decca 1969

1970-luku

Trespass | Charisma 1970
Nursery Cryme | Charisma 1971
Foxtrot | Charisma 1972
Selling England By The Pound | Charisma 1973  Levyhyllyt • Selling England By The Pound
The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974  Levyhyllyt • The Lamb Lies Down On Broadway
A Trick Of The Tail | Charisma 1976  Levyhyllyt • A Trick Of The Tail
Wind & Wuthering | Charisma 1976 Levyhyllyt • Wind & Wuthering
…And Then There Were Three… | Charisma 1978

1980-luku

Duke | Charisma 1980
Abacab | Charisma 1981
Genesis | Charisma/Virgin Records 1983
Invisible Touch | Virgin Records 1986

1990-luku

We Can’t Dance | Virgin Records 1991
…Calling All Stations… | Virgin Records 1997

Levyhyllyt
Brand X
[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones Phil Collins]
Finna.fi

Unorthodox Behavior | Charisma 1976
Moroccan Roll | Charisma 1976
Livestock live | Charisma 1977

[= John Goodsall Percy Jones Morris Pert Peter Robinson Chuck Burgi]

Masques | Charisma 1978

[= John Goodsall Robin Lumley Percy Jones John Giblin Phil Collins Morris Pert Peter Robinson Mike Clarke]

Product | Charisma 1979
Do They Hurt? | Charisma 1980

[= John Goodsall Robin Lumley Peter Robinson John Giblin Percy Jones Phil Collins]

Is There Anything About? | Vertigo 1982

[= John Goodsall Percy Jones Frank Katz]

Xcommunication | Ozone Records 1992

Kokoelmat ja boksit
Brand X | Finna.fi

Macrocosm Introducing… Brand X | Virgin 2003
Nuclear Burn 4CD | Virgin/Charisma 2014

Levyhyllyt
Steve Hackett | Finna.fi

1970-luku ja 1980-luku

Voyage Of The Acolyte | Charisma 1975
Please Don’t Touch! | Charisma 1978
Spectral Mornings | Charisma 1979
Defector | Charisma 1980
Cured | Charisma 1981
Highly Strung | Charisma 1983
Bay Of Kings | Lamborghini Records/Chrysalis 1983
Till We Have Faces | Lamborghini Records/Chrysalis 1984
Momentum | Start Records 1988

1990-luku

Guitar Noir | Kudos By Permanent Records 1993
Blues With A Feeling | Kudos 1994
Genesis Revisited | Reef Recordings 1996
There Are Many Sides To The Night | Camino Records 1998
Darktown | Camino Records 1999

2000–2009

Feedback 86 | Camino Records 2000
To Watch The Storms | Camino Records/Inside Out Music 2003
Wild Orchids | Camino Records/Inside Out Music 2006
Out Of The Tunnel’s Mouth | Wolfwork Records/Inside Out Music 2009

2010-luku

Beyond The Shrouded Horizon | Inside Out Music 2011
Genesis Revisited II | Inside Out Music 2012
Wolflight | Inside Out Music 2015
The Night Siren | Inside Out Music 2017
At The Edge Of Light | Inside Out Music 2019

2020-luku

Selling England By The Pound & Spectral Mornings – Live At Hammersmith • 2CD+DVD • 2CD+BluRay • 4LP+2CD | Inside Out Music 2020
Under A Mediterranean Sky • CD • 2LP+CD | Inside Out Music 2021

Levyhyllyt
Peter Gabriel | Finna.fi

1970-luku

Peter Gabriel [1 – Car – Tuulilasi] | Charisma 1977
Peter Gabriel [2 – Scratch – Kynnet repii] | Charisma 1978

1980-luku

Peter Gabriel [3 – Melt – Naama valuu] | Charisma 1980
Peter Gabriel [4 – Security] | Charisma 1982
Plays Live • live | Charisma 1983
So | Charisma 1986
Passion • soundtrack | Real World 1989

1990-luku

Us | Real World 1992
Secret World Live • live • 2CD • DVD • Blu-ray | Real World 1994

2000–2009

OVO • soundtrack | Real World 2000
Long Walk Home – Music from the Rabbit-Proof Fence • soundtrack | Real World 2002
Up | Real World 2002

2010-luku

Scratch My Back | Real World 2010
New Blood | Real World 2011
Live Blood | Real World 2012
Back To Front – Live In London • live • DVD • Blu-ray | Real World 2014

Levyhyllyt
Tony Banks | Finna.fi

A Curious Feeling | Charisma 1979
The Fugitive | Charisma 1983
A Chord Too Far • 4CD + 60-sivuinen kirja | Esoteric Recordings 2015
Banks Vaults • 7CD+1DVD + 60-sivuinen kirjanen | Esoteric Recordings 2019

Levyhyllyt
Mike Rutherford | Finna.fi

Smallcreep’s Day | Charisma 1980
Acting Very Strange | WEA 1982

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

Lue lisää Phil Collinsista | Finna.fi

Not Dead Yet – Omaelämäkerta  Phil Collins, 488 sivua | Minerva 2018

Read more about Phil Collins | Finna.fi

Not Dead Yet – The Memoir  Phil Collins, 384 sivua | Crown Archetype 2016
Not Dead Yet – The Autobiography  Phil Collins, 447 sivua | Century 2016
Phil Collins – The Definitive Biography Ray Coleman, 255 sivua | Simon & Schuster 1997 & 1998
Phil Collins Philip Kamin, 32 sivua | Robus Books 1985
Born To Drum – The Truth About The World’s Greatest Drummers From John Bonham And Keith Moon To Sheila E. And Dave Grohl Tony Barrell, 302 sivua | Dey Street Books 2015 & 2016

Read more about Genesis and its band members | Finna.fi

The Living Years – The First Genesis Memoir  Mike Rutherford, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Peter Gabriel – An Authorized Biography  Bright Spencer, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Genesis – Chapter And Verse  Tony Banks & Phil Collins & Peter Gabriel & Steve Hackett & Mike Rutherford & toimittaja Philip Dodd, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Genesis – A Biography  Dave Bowler, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up  Toimittajat Michael Drewett & Sarah Hill & Kimi Kärki, 267 sivua | Ashgate 2010
Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle  Alan Hewitt, 256 sivua | Firefly 2000

1976–1982  Genesis • 6 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 48-sivuinen liitekirja | Virgin 2007
1970–1975  Genesis • 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis Archive 1967–1975  Genesis • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998

Lue lisää progesta | Finna.fi

Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017

Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.
Phil Collins: No Jacket Required | Uusintajulkaisu 2016.

Mike Oldfield: Five Miles Out – pelottomasti kohti uusia seikkailuja

Five Miles Out | Virgin 1982

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).Muusikko, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Mike Oldfieldin (s. 1953) levytysura lähti liikkeelle dramaattisesti. Vuonna 1973 julkaistu debyyttialbumi Tubular Bells sekoitti musiikin maailmaa. Vain kahdesta raidasta rakentunut taideteos nousi vähitellen myyntimenestykseksi ja hetkeksi jopa brittilistan ykköseksi. Tubular Bellsistä kasvoi Oldfieldin tunnetuin teos ja populaarimusiikin klassikko.

Läpi 70-luvun Oldfieldin levyjä rankattiin korkealle: Hergest Ridge, Ommadawn ja neljän pitkän raidan mittainen tuplalevy Incantations sisälsivät lisää hypnoottista sävellystyötä. Viehätystä korosti se, että vaivattoman kuuloista toteutusta oli vaikea kategorisoida. Oldfield miellettiin progeksi, toisinaan nykytaidemusiikiksi tai ”vain” popmusiikiksi.

Tappiota tuottaneelta kiertueelta tallennettu livetupla Exposed näytti, että todellisuudessa Oldfield oli vähän kaikkea edellä mainittua. Livelevyllä oli basisti Pekka Pohjolan lisäksi mukana single ’Guilty’, diskomainen yllätys keväältä -79. Seuraava studioalbumi Platinum alleviivasi taidemusiikin yhteyttä lainalla nykysäveltäjä Philip Glassilta. Erinomainen QE2 (1980) sisälsi jopa ABBA-coverin, mutta Oldfieldin kaupallinen potentiaali tuntui olevan suvannossa.

Miten sitten vastata korvan vieressä kuiskivaan hitintarpeeseen ja olla edelleen kunnianhimoinen säveltäjä? Entä olisiko 80-luvun alun lujaa muuttuvassa popmaailmassa edes mahdollista toteuttaa vielä eepos, kokonaisen levypuoliskon mittainen rockteos? Ennakkoluuloton vastaus oli valmis maaliskuussa -82 kun Oldfieldin seitsemäs studioalbumi Five Miles Out julkaistiin. Koitti uusien seikkailujen aika.

Hieman alle 25-minuuttinen ’Taurus II’ lähtee liikkeelle enegisesti, kuin täynnä intoa oleva rokkipläjäys. Keinahteleva perkussioraita, Oldfieldin ujeltava kitarointi ja vocoder, Maggie Reillyn laululinjat, ajalle tyypilliset synat, rumpukoneet, kelttivaikutteet – kaikki toimii kiihkeällä sykkeellä, ja pitkä teos loppuu yllättävän nopeasti. Viimeisen minuutin kaunis tunnelma kruunaa yhden Oldfieldin hienoimmista töistä.

Jo QE2:lla laulamassa ollut Maggie Reilly oli yhä tärkeämpi elementti Oldfieldin kokonaissoundissa. Reilly toi tärkeää henkeä Oldfieldin pienelle hitille ’Family Man’. Ensi tahdeista tunnistettava single puskee eteenpäin jäykän kolkosti, mutta Reillyn poikkeuksellinen kuulaus pelastaa. Vuotta myöhemmin oli hauska huomata, miten popduo Hall & Oates nosti saman biisin kansainväliseen suosioon, ilman kylmää klangia.

Nimiraita ’Five Miles Out’ päättää albumin hätkähdyttävästi. Lähes kauhuelokuvamainen sanoitus kertoo Oldfieldin lentämiskokemuksesta Espanjan yllä QE2-kiertueen aikaan. Artistille ja kanssamatkustajille oli käydä pahasti huonon sään vuoksi. Vakava tunnelma heijastuu videoon ja Oldfieldin laulusuoritukseen.

Kasvava suosio ei välttämättä merkitse muusikolle kaikkea, mutta se voi olla avuksi. Vuosi vuodelta merkittävämmäksi julkaisijaksi ja artistin ”kodiksi” kasvanut Richard Bransonin levy-yhtiö Virgin Records oli tukevasti Oldfieldin takana. Vielä tärkeämpää luovan työn tekijälle on tuntea saavansa kuulijoita. Five Miles Outin menestys antoi Oldfieldille itseluottamusta, ja varmasti buustasi tulevia visioita. Ja kun kaikki sujui, niin kalliita kiertueitakin oli helpompi järjestää. Vaihteeksi jopa pienellä voitolla.

Kaupallisen onnistumisen välttämättömyys oli Oldfieldille rasite, mutta paluu suurempaan suosioon onnistui. Lyhyempien sävellysten hittipotentiaali tunnistettiin. Jopa median kärttämä julkisuus ja haastattelut alkoivat sujua kun Oldfieldin kokema ulkopuolisuus ja pelko oli väistymässä. Viitseliäisyys mediaa kohtaan kasvoi. Kohti valoa kantoi Five Miles Outin levynkansikin, jossa maalaus näyttää pienkoneen lentävän läpi myrskypilvien. Seurasi lisää onnistumisia. Crises (1983) ja Discovery (1984) jatkoivat hittilevyjen sarjaa.

Ehkä optimismi ja edessä siintävä valo siirsi myös kierrättämisen tarvetta: Oldfieldin debyyttialbumin jatko-osaan oli Five Miles Outin aikaan matkaa vielä kymmenen vuotta. Tubular Bells II julkaistiin vuonna 1992, kolmososa 1998.

Tuomas Pelttari

Mike Oldfield | kotisivu
Mike Oldfield | Facebook

Mike Oldfield – Tubular.net | Facebook

Five Miles Out
Mike Oldfield – kitara, bassokitara, kosketinsoittimet, laulu
Maggie Reilly – laulu
Morris Pert – lyömäsoittimet, kosketinsoittimet
Tim Cross – kosketinsoittimet
Rick Fenn – kitara
Tuottajat: Mike Oldfield & Tom Newman

Mike Frye – lyömäsoittimet
Paddy Moloney – Uileann pipes (Taurus II)
Carl Palmer – lyömäsoittimet (Mount Teidi)
Graham Broad – rummut (Five Miles Out)
Jousisovitukset: Morris Pert
Kapellimestari: Martyn Ford

Five Miles Out julkaistiin remasteroituna CD-painoksena vuonna 2000 ja myöhemmin deluxe-painoksena. Laajennettu 2CD+DVD vuodelta 2013 sisältää mm. Oldfieldin itse tekemän 5.1-monikanavamiksauksen.

Levyhyllyt
Mike Oldfield | Finna.fi

1970-luku

Tubular Bells | Virgin Records 1973
Hergest Ridge | Virgin Records 1974
Ommadawn | Virgin Records 1975
Incantations • 2LP | Virgin Records 1978
Exposed • 2LP • DVD • live | Virgin Records 1979
Platinum | Virgin Records 1979

1980-luku

QE2 | Virgin Records 1980
Five Miles Out | Virgin Records 1982
Crises | Virgin Records 1983
Discovery | Virgin Records 1984
The Killing Fields • soundtrack | Virgin Records 1984
Islands | Virgin Records 1987
Earth Moving | Virgin Records 1989

1990-luku

Amarok | Virgin Records 1990
Heaven’s Open | Virgin Records 1991
Tubular Bells II | Warner Music UK 1992
The Songs Of Distant Earth | Warner Music UK 1994
Voyager | Warner Music UK 1996
Tubular Bells III | Warner Music UK 1998
Guitars | Warner Music UK 1999
The Millennium Bell | Warner Music UK 1999

2000–2009

Tr3s Lunas | Warner Music Spain 2002
Tubular Bells 2003 | Warner Music Spain 2003
Light + Shade • 2CD | Mercury Records 2005
Music Of The Spheres | Mercury Records 2008

2010-luku

Man On The Rocks | Virgin EMI 2014
Return To Ommadawn | Virgin EMI 2017

Nuottikirjat
Mike Oldfield | Finna.fi

Tubular Bells | Virgin 1973
10 • 1973–1983, 64 sivua | Music Sales Limited 1984
Tubular Bells II | International Music Publications 1992 & 1993
Elements – The Best Of Mike Oldfield, 88 sivua | International Music Publications 1994
Tubular Bells III, 56 sivua | International Music Publications 1998

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Dream Theater: Dream Theater – progemetallia rennomman kautta
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Gentle Giant: Octopus – svengaavan progen ytimessä
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäin

Lue lisää Mike Oldfieldistä • Read more about Mike Oldfield | Finna.fi

Changeling – The Autobiography Of Mike Oldfield Mike Oldfield, 266 sivua | Virgin Books 2007
The Making Of Mike Oldfield’s Tubular Bells – The Story Of A Record Which Has Sold Over 15000000 Copies And Helped To Found The Virgin Empire Richard Newman, 101 sivua | Music Maker 1993

Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).
Mike Oldfield: Five Miles Out (1982).

Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi

Mama Said | Virgin 1991

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).Suomentaessani Lenny Kravitzin ja David Ritzin kirjoittamaa Kravitzin elämän ja uran varhaisvuosista kertovaa Let Love Rulea pysähdyin miettimään erilaisia lähtökohtia. Monille muusikoille ja artisteille alalle ryhtyminen on pakenemista perhepiirin maailmasta, joka ei taiteellista nuorta puhuttele tai palkitse vaan pelottaa ja painostaa.

Kravitzin tilanne oli toisenlainen. Näyttelijättären poikana hän kasvoi kiinni taiteeseen ja viihteeseen. Työt, jotka ovat useimmille utopistista unelmaa, olivat hänelle aivan normaaleja uravalintoja. Häneltä olisi ollut kummallisempi ratkaisu pyyhkiä kimalle harteiltaan ja pestautua paperitehtaalle painamaan nappia.

Kravitzin ensimmäinen albumi Let Love Rule oli arvostelumenestys, mutta toinen, Mama Said, oli kansainvälinen ja kaupallinen läpimurto. Mama Saidin ilmestyessä Kravitzia moitittiin joissakin arvosteluissa käytettyjä ideoita viljeleväksi muusikoksi, jolla ei ole omaa ääntä eikä identiteettiä. Siltä varmasti tuntuikin niistä, jotka olivat kasvaneet Kravitzin 1970-lukulaisten esikuvien musiikkia kuunnellen, mutta 1990-luvun alun nuorten perspektiivi oli toinen. Kravitzin ja vaikkapa The Black Crowesin retroilu kuulosti omassa ajassaan mielettömän raikkaalta ja erilaiselta. Sen kautta löysi ajassa taaksepäin vanhojen äänilevyaarteiden äärelle.

Pilottisinglen ’Always On The Run’ toinen säveltäjä on videollakin esiintyvä Slash, Guns N’ Rosesin kitaristi, joka kävi Kravitzin kanssa fiiniä Beverly Hills High Schoolia ja jonka muusikoksi ryhtyminen oli myös tähtiin kirjoitettu juttu. Funkisti rokkaava ’Always On The Run’ on erinomainen biisi, mutta ei anna kattavaa kuvaa Mama Saidista kokonaisuutena. Debyyttialbumin hipahtavaa folkfiilistelyä on yhä jäljellä, minkä lisäksi Kravitz fiilistelee antaumuksella esimerkiksi soulin saralla.

Kravitzille itselleen Mama Said on rankan elämänvaiheen katarttinen ääniraita. Hänen avioliittonsa näyttelijätär Lisa Bonetin kanssa oli ajautumassa karille, perheessä oli pieni lapsi, ja menestys toi mukanaan asioita ja ajatuksia, joissa 26-vuotiaalla muusikolla riitti pureskeltavaa. Hän on kertonut kärsineensä noihin aikoihin vakavasta masennuksesta mutta onnistuneensa purkamaan pahaa oloaan uusiin biiseihin. Elämän haasteista huolimatta Mama Said ei ole synkeä teos. Esimerkiksi soulpopbiisi ’It Ain’t Over ’Til It’s Over’ on toiveikas kappale parisuhteesta, ja ’Flowers For Zoë’ on Kravitzin tyttärelleen säveltämä ikioma kehtolaulu. ’What The Fuck Are We Saying?’ -biisissä hän päästelee höyryjä Lennonin tapaan.

Lenny Kravitz on multi-instrumentalisti, joka Let Love Rulea tehdessään päätti äänittäjä Henry Hirschin yllytyksestä soittaa itse suurinta osaa soittimista. Niin hän toimi myös Mama Saidin sessioissa – ainoastaan ’What Goes Around Comes Around’ on toteutettu bändimäisellä kokoonpanolla. Kravitzin kakkosalbumilla on kuitenkin mukana jonkin verran vierailevia muusikoita. Tunnetuin on mainitun Slashin (joka kitaroi myös avausraidalla ’Fields Of Joy’, joka on alun perin New York Rock and Roll Ensemblen kappale vuodelta 1971) ohella Sean Ono Lennon. Lenny ja kuuluisan Johnin poika kirjoittivat yhdessä ’All I Ever Wantedin’, jolla tämä myös soittaa pianoa.

Lenny Kravitzin uravalinnassa kyse ei ollut koskaan siitä, mitä hän tekisi – hänen piti oikeastaan vain päättää, millaista musiikkia hän tekisi. Let Love Rulella hän löysi soundin, joka jalostui Mama Saidilla valmiiksi ja tyylikkääksi, ja kolmatta levyä Are You Gonna Go My Way pidetään keskeisenä hänen tuotannossaan. Mama Said kuulostaa levyltä, johon liittyy tarinoita. Jään toivomaan jatko-osaa Kravitzin ja Ritzin kirjalle.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lenny Kravitz | kotisivu
Lenny Kravitz | Facebook
Lenny Kravitz | Instagram
Lenny Kravitz | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Lenny Kravitzin klassikko Mama Said kirjastosta!

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Lenny Kravitz

1980-luku

Let Love Rule | Virgin 1989 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2009
Mama Said | Virgin 1991 • 2CD 21st Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2012
Are You Gonna Go My Way | Virgin 1993 • 2CD 20th Anniversary Deluxe Edition | Virgin 2013
Circus | Virgin 1995
5 | Virgin 1998

2000–2009

Lenny | Virgin 2001
Baptism | Virgin 2004
It Is Time For A Love Revolution | Virgin 2008

2010-luku

Black And White America | 2011
Strut | Roxie Records 2014
Raise Vibration | Roxie Records 2018

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle

Ari Väntänen käänsi Lenny Kravitzin muistelmat suomeksi. Kirja Let Love Rule julkaistiin syksyllä 2020. Kuva: Like.

Lue lisää | Finna.fi

Let Love Rule – muistelmat Lenny Kravitz & David Ritz, 340 sivua | Like 2020

Lenny Kravitz: Mama Said (1991).
Lenny Kravitz: Mama Said (1991).

Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta

Street Fighting Years | Virgin 1989

Simple Minds julkaisi albumin Street Fighting Years vuonna 1989. Lisää blogista Levyhyllyt.Rockmusiikissa suurten maisemien maalailu on riskialtista. Tuotantotyö voi osaltaan tuoda bändisoundiin ratkaisevaa syvyyttä, toisaalta biisien henki voi kadota matkalla. Levynteon yhteistyötä voidaan luottaa myös näkemyksellisten tuottajen käsiin kuten Trevor Horn ja Stephen Lipson. Vuonna 1988 näin teki skottiyhtye Simple Minds.

Simple Mindsin vaihtoehtorockmainen soundi vaihteli huomattavasti 80-luvun alkupuoliskolla. Samalla uraauurtavaa tuotantotyötä tehneet Steve Hillage, Peter Walsh ja Steve Lillywhite nostivat Simple Mindsin soonista profiilia. Elokuvaan The Breakfast Club tehty single ’Don’t You (Forget About Me)’ oli yhtyeen siihen astisen uran suurimpia hittejä. Syksyllä -85 julkaistu studioalbumi Once Upon A Time esitteli entistä pyöreämmän bändisoinnin. Laulaja Jim Kerr ja kumppanit nousivat stadionsarjaan, mutta varhaisilta levyiltä tuttu rosoisempi mantrarock sai väistyä.

* * *

Street Fighting Years elää isosti. Omaehtoisuudesta luopumatta Simple Minds tekee häpeilemättömän suurta kuvaa, laajempaa kuin koskaan aiemmin. Ensikosketus albumiin saatiin helmikuussa -89 julkaistulla singlellä ’Belfast Child’. Perinnesävelmään pohjautuva melodia sai Pohjois-Irlannin pommi-iskujen lohduttomuutta peilaavan tekstin. Sen vilpittömyys koskettaa yhä.

Vaikka Street Fighting Years tuntuu Once Upon A Timeen verrattuna vielä mahtipontisemmalta, niin pitkähköjen biisien rakennelmissa on yhtäläisyyttä myös 80-luvun alun tunnelmiin. Mukana on albumilta New Gold Dream tuttua ilmavuutta, mutta tuotantotyön kautta tulee esiin akustisuutta selkeämmin korostava, aiempaa erottelevampi ilme. Ikuisesti elähdyttävänä esimerkkinä herkkyydestä toimii avausraita ’Street Fighting Years’. Sen liveversiossa korostuu Michael MacNeilin timanttiset kosketinkuviot.

Toinen singleraita ’This Is Your Land’ nousee raukeudesta, joka kiteytyy Lou Reedin nerokkaaseen cameo-rooliin. ”Duetto” on yksi Simple Mindsin huippuhetkistä.

Ylimaallisen komeat maisemat vaihtuvat tunteesta toiseen ilmavasti. Sävellyksellisesti melko kepeistäkin aineksista punottiin toimivaa rockjuhlaa. Esimerkiksi ’Wall Of Love’ on pohjimmiltaan yhden soinnun biisi, mutta seurattavaa riittää loputtomiin. Basso möyrii muhevasti, eikä Burchillin kitarariffistä saa koskaan tarpeekseen. Hankalan oloiset rytmityksetkin istuvat äänimaailmaan täysin vaivatta.

Street Fightin Years voidaan nähdä 80-luvun Simple Minds -paisuttelun huipentumana. Lopputuloksen suuren tunteen avain piilee epäilemättä tuottajissa, mutta toimiva stadionrock vaatii muutakin kuin soundin. Street Fighting Years on esimerkki siitä, miten Horn ja Lipson saavat suureen laajakulmaan mukaan tietynlaisen henkilökohtaisen ulottuvuuden. Se saa syvän kouraisevuuden tuntumaan elämää suuremmalta.

Street Fighting Years
Charles Burchill – kitara, akustinen kitara
Michael MacNeil – piano, harmonikka, kosketinsoittimet
Jim Kerr – laulu

Mel Gaynor & Manu Katché – rummut
John Giblin & Stephen Lipson – bassokitara
Lisa Germano – viulu
Tuottajat: Trevor Horn ja Stephen Lipson

SFY julkaistiin vuonna 1989 LP- ja CD-painoksena. Remasteroitu laitos ilmestyi kahteen otteeseen 2002–2003. Yhtyeen levytysura jatkui riisutummalla kokonaisuudella Real Life (1991). Levy on hyvä, mutta jotain aiemmasta tatsista oli kadonnut kosketinsoittaja Michael MacNeilin eroamisen myötä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Simple Minds on levyttänyt tasaisesti. Kipinä on säilynyt sateelta albumeilla Black & White 050505 ja Big Music. Odotettu Walk Between Worlds julkaistiin helmikuussa 2018.

Tuomas Pelttari

Simple Minds | kotisivu
Simple Minds | Facebook

Varaa Street Fighting Years kirjastosta.

Varaa Street Fighting Years kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Simple Minds

1970-luku

Life In A Day | Zoom Records 1979
Real To Real Cacophony | Zoom Records 1979

1980-luku

Empires And Dance | Zoom Records 1980
Sons And Fascination | Virgin Records 1981
Sister Feelings Call | Virgin Records 1981
New Gold Dream (81-82-83-84) | Virgin Records 1982
Sparkle In The Rain | Virgin Records 1983
Once Upon A Time | Virgin Records 1985
Live – In The City Of Light | Virgin Records 1987
Street Fighting Years | Virgin 1989

1990-luku

Real Life | Virgin Records 1991
Good News From The Next World | Virgin Records 1995
Néapolis | Chrysalis 1998

2000–

Cry | Eagle Records 2002
Black & White 050505 | Sanctuary Records 2005
Graffiti Soul | Sanctuary Records 2009

2010-luku

Big Music | Caroline Records 2014
Acoustic | Caroline International 2016
Walk Between Worlds | BMG 2018

Kokoelmat | Finna.fi
Simple Minds

Celebration | Virgin Records 1982
Glittering Prize 81/92 | Virgin Records 1992
The Best Of Simple Minds
• 2CD | Virgin Records 2001
Early Gold | Virgin Records 2003
The Best Of Simple Minds • 2CD+DVD | Virgin Records 2004. Sisältää konserttitaltioinnin Live In Verona.
Silver Box • 5CD + kirja | Virgin Records 2004
X5 – Their Landmark First 5 Albums With Bonus Material • 5CD | Virgin Records 2012 • Sisältää Simple Mindsin viisi ensimmäistä albumia ja minialbumin Sister Feelings Call.
Celebrate • 2CD | Virgin Records 2013
Celebrate – The Greatest Hits+ • 2CD | Virgin Records 2013
Rejuvenation 2001–2014 | 6LP Demon Records • 7CD+DVD Edsel Records 2018. Boksin liitteessä Jim Kerrin saatesanat.
40: The Best Of 1979–2019 • 3CD | Universal Music Catalogue 2019

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jesus Jones: Perverse – digirockin ylevää voimaa
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää | Finna.fi

The Race Is The Prize  Alfred Boz, 127 sivua | Virgin Books 1984
Simple Minds – Glittering Prize  Dave Thomas, 96 sivua | Omnibus Press 1985

Glittering Prize 81/92  Simple Minds | Virgin Records 1992 • Kokoelmalevyn liite sisältää Brian Hoggin kirjoittaman esseen.
Silver Box  Simple Minds | Virgin Records 2004 • 5CD-levyä ja 73-sivuinen kirja.
Laajan kokoelmateoksen liitteenä oleva kirja sisältää Alfred Bosin kirjoittaman bändihistoriikin Poets & Princes – A History. Boksissa mukana myös aiemmin julkaisematon albumi Our Secrets Are The Same vuodelta 2000.
Rejuvenation 2001–2014  Simple Minds | 6LP Demon Records • 7CD+DVD Edsel Records 2018. Boksin liitteessä Jim Kerrin saatesanat.

DVD | Finna.fi
Simple Minds

Seen The Lights – A Visual History • 2DVD | Virgin Records 2003
Kahden DVD-levyn kokoelma sisältää Simple Mindsin promovideoita ja Andy Morahanin ohjaaman konserttitaltioinnin Live In Verona syyskuulta -89 (stereo ja 5.1).
Seen The Lights – Live In Verona | Virgin Records 2004

Simple Minds: Street Fighting Years (1989).

Simple Minds: Street Fighting Years (1989).

David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa

Levyhyllyt avautuvat David Sylvianin soolouran ensiaskeleilla

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).On vaikea kuvitella populaarimusiikkia ilman popikonejaan. Brittiläisen vokalistin ja muusikon David Sylvianin (s. 1958) taide: ääni, tekstit, sävellykset ja toteutus ovat vertaansa vailla.

Sylvian nousi vokalistin valokeilaan viisihenkisessä brittiyhtyeessä Japan. Ultratyylikäs bändi julkaisi viisi albumia ja livetuplan vuosina 1978–1983. 80-luvun alkupuolella Sylvian siirtyi soolouralle, sillä vanha bändi alkoi tuntua ahtaalta. Sittemmin Sylvian on tehnyt mielensä mukaan popmusiikkia, instrumentaaliteoksia, avantgardea ja lukuisia kollaboraatioita. Hänen kanssaan ovat levyttäneet esimerkiksi Ryuichi Sakamoto, Holger Czukay, Robert Fripp ja Bill Nelson. Yksi Sylvianin suurimmista tukipilaireista on hänen veljensä, muusikko ja säveltäjä Steve Jansen. Hän soittaa suurimmalla osalla Sylvianin levytyksistä.

Sooloura alkaa

Yhdessä Ryuichi Sakamoton kanssa tehty single ’Bamboo Houses//Bamboo Music’ (1982) tuntuu jännittävältä jatko-osalta Japan-yhteen viimeiseksi jääneelle studioalbumille Tin Drum. Tuon levyn yllätyshitti ’Ghosts’ antoi suuntaa Sylvianin uuteen musiikkiin. Vuonna 1983 elokuvamusiikin yksi suurista tapauksista oli Sylvianin ja Sakamoton single ’Forbidden Colours’. Uskomattoman kaunis sävellys ja toteutus kruunasivat David Bowien tähdittämän elokuvan Merry Christmas Mr. Lawrence.

David Sylvian: Brilliant Trees | Virgin Records 1984

Suurempi näytön paikka oli edessä vuonna 1984 kun albumi Brilliant Trees julkaistiin. Levy täytti kovimmatkin odotukset helposti. Brilliant Trees on syvä ja harkittu kokonaisuus, Sylvianin ja Steve Nyen yhdessä tuottama mestariteos. Singlen ’Red Guitar’ videon ohjasi Anton Corbijn.

Ero Japan-yhtyeen hieman muottimaiseen ilmaisuun tuntuu selvästi. Vierailevat muusikot tuovat Sylvianin näkemystä esiin aivan erityisellä herkkyydellä. Levyn epätavanomaiset singlebiisit nivotuvat saumattomasti yhteen rytmiin painottuviin ambient-viritteisten kokemusten kanssa.

Sylvianin debyytti on yksi jylhimmistä taidepoplevyistä, joilta on irronnut hittejä: vastustamattomasti funkkaava ’Pulling Punches’ ja värisyttävä ’Ink In The Well’ kestävät aikaa. Pysäyttävä ’Nostalgia’ luo Sylvianin taiteen kauneudelle uuden ulottuvuuden.

– The sound of waves in a pool of water,
I’m drowning in my own nostalgia.

Albumin loppuhuipennus kuullaan pitkän nimikappaleen tribaaliseksi yltyvässä sykkeessä. Päätösraita on kuin alleviivaus siitä, että vuonna 1984 Sylvian oli yhä eteerinen poptähti, mutta vihdoin myös täysin vapaa ilmaisussaan. Lopputulos – Brilliant Trees – on ennenkuulumatonta popmusiikkia.

Tuomas Pelttari

davidsylvian.net | kotisivu
davidsylvian.net | Facebook
davidsylvian.com

Brilliant Trees
David Sylvian – laulu, kitara, piano, syntetisaattorit, lyömäsoittimet, nauhaefektit
Holger Czukay – Dictaphone, kitara, käyrätorvi, laulu
Steve Jansen – rummut, lyömäsoittimet,syntetisaattorit
Richard Barbieri –syntetisaattorit
Ryuichi Sakamoto – piano,syntetisaattorit
Steve Nye – piano, syntetisaattorit
Jon Hassell – trumpetti
Kenny Wheeler – flyygelitorvi
Mark Isham – trumpetti
Phil Palmer – kitara
Ronny Drayton – kitara
Wayne Braithwaite – bassokitara
Danny Thompson – kontrabasso
Tuottajat: David Sylvian & Steve Nye

Hae The Black Crowesin 'Warpaint' kirjastosta.

Varaa ’Brilliant Trees’ kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Japan & Rain Tree Crow

1970-luku

Adolescent Sex | Ariola Hansa/Hansa International 1978
Obscure Alternatives | Ariola Hansa/Hansa International 1978
Quiet Life | Hansa International 1979

1980-luku

Gentlemen Take Polaroids | Virgin 1980
Tin Drum | Virgin 1981
Oil On Canvas | Virgin 1983
Exorcising Ghosts | Virgin 1984

1990-luku

Rain Tree Crow  Rain Tree Crow [=David Sylvian | Steve Jansen | Richard Barbieri | Mick Karn]| Virgin 1991

David Sylvian | Finna.fi

1980-luku

Bamboo Houses//Bamboo Music  Sylvian | Sakamoto | Virgin 1982
Forbidden Colours//The Seed And The Sower  Sylvian | Sakamoto | Virgin 1983
Brilliant Trees | Virgin 1984
Alchemy: An Index Of Possibilities | Virgin 1985
Gone To Earth | Virgin 1986
Secrets Of The Beehive | Virgin 1987
Plight & Premonition  Sylvian | Czukay | Venture 1988
Flux + Mutability  Sylvian | Czukay | Venture 1989
Weatherbox • 5CD | Virgin 1989

1990-luku

Ember Glance: The Permanence Of Memory  Sylvian | Mills | 1991
The First Day  Sylvian | Fripp | Virgin 1993
Darshan (The Road To Graceland)  Sylvian | Fripp | Virgin 1993
Damage  Sylvian | Fripp | Virgin 1994
Dead Bees On A Cake | Virgin 1999
Approaching Silence | Venture 1999

2000–2009

Everything And Nothing • 2CD • 3CD | 2000
Camphor • 2CD | 2002
Blemish | Samadhisound 2003
The Good Son vs. The Only Daughter – The Blemish Remixes | Samadhisound 2005
When Loud Weather Buffeted Naoshima | Samadhisound 2007
Manafon | Samadhisound 2009

2010-luku

Sleepwalkers | 2010
Died In The Wool – Manafon Variations | Samadhisound 2011
A Victim Of Stars – 1982–2012 2CD | 2012
There’s A Light That Enters Houses With No Other House In Sight | Samadhisound 2014

Nine Horses [=Sylvian | Jansen | Friedmann]

Snow Borne Sorrow | 2005
Money For All | 2007

Stephan Mathieu | David Sylvian

Wandermüde | Samadhisound 2012

Rhodri Davies | David Sylvian | Mark Wastell

There Is No Love In Sight | Confront Recordings 2017

Blackfield: Welcome To My DNA – paossa ilkeää maailmaa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Jansen Barbieri Takemura: Changing Hands – ambientin ja popin kirjeenvaihtoa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
No-Man: Together We’re Stranger – eteerisen popin lähteellä

Lue lisää | Finna.fi

David Sylvian – The Last Romantic  Martin Power, 207 sivua | Omnibus 1998
Trophies II – The Lyrics Of David Sylvian  David Sylvian, 71 sivua | Opium, 1998
Electric Eden – Unearthing Britain’s Visionary Music  Rob Young, 664 sivua | Faber and Faber 2010
Japan – A Foreign Place, The Biography (1974–1984)  Anthony Reynolds, 209 sivua | Burning Shed 2015
Japan & Self Existence  
Mick Karn, 388 sivua | Mick Karn 2009

Rob Young kertoo kirjassa Electric Eden antaumuksella Iso-Britanniasta lähtöisin olevista taidemusiikin säveltäjistä, folkmuusikoista ja popartististeista koko 1900-luvun ajalta aina 2000-luvun puolelle asti. Iso-Britannian musiikin kansanperinteen, sen keräämisen ja tallentamisen rinnalla Young liittää David Sylvianin musiikin osaksi brittiläisen musiikin luomistyön inspiroitunutta jatkumoa.

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).

David Sylvian: Brilliant Trees (1984).