Body/Head: Coming Apart – intuition järjetön ääni

Coming Apart | Matador 2013

”Suurin osa ihmisistä ei oikein osaa suhtautua improvisaatioon: heidän mielestään se ei voi olla hyvää tai se ei merkitse mitään”, Kim Gordon kirjoitti Tyttö bändissä -elämäkerrassaan. Hän oli juuri päässyt kertomasta kuinka oli perustanut muusikko Bill Nacen kanssa improvisoinnille rakentuvan kahden kitaran noise-projektin nimeltä Body/Head. Duon debyytti Coming Apart ilmestyi Matador Recordsin julkaisemana tupla-albumina vuonna 2013.

Coming Apart oli Gordonille eräänlainen paluu alkuun. Hän oli noussut maineeseen Sonic Youthissa 1980-luvun lopulla, ja juuri sen varhaisiin metelivoittoisiin levytyksiin Body/Headin ensimmäistä albumia useimmiten verrattiin. Atonaalisuutta arvostaneesta ja rockin kliseitä karsastaneesta New Yorkin no wave -skenestä noussut Sonic Youth todellakin kuuluu samaan The Velvet Undergroundista ja vapaasta jazzista vedettyyn kokeellisen laidan sukuhaaraan kun Body/Head. Eikä duo sitä kieltänytkään – sehän nimesi jopa vuoden 2016 albuminsa No Wavesiksi.

Siinä missä Sonic Youth kulki pitkän taiteellisen matkan kohti muodoltaan perinteisempää vaihtoehtomusiikkia, Body/Headilla ei ollut aikomusta tehdä mitään vastaavaa. ”Minulla ei ollut pienintäkään tarvetta tehdä nimenomaan rockia”, Gordon kertoo kirjassaan. ”Halusimme luoda sitä, mitä halusimme kuullakin: modernia musiikkia, äänekästä, dynaamista, tunteellista ja vapaata.” Gordon ja Nace pyrkivät yhteistyöllään niin kauaksi popmusiikista kuin sähkökitaralla pääsee. Jos esimerkiksi ruotsalainen popyhtye Roxette olisi paikka maapallolla, sijaitsisi Body/Head täsmälleen vastakkaisella puolella planeettaa, kaukana taide-viihdeakselin vasemmassa äärilaidassa.

Coming Apartin kappaleet ovat rakenteista vapaita sävellyksiä, hahmottomia olentoja, jotka kerääntyvät levyllä yhteen muodostaakseen yhden synkän ja vahvan tunnelman. Musiikin sanotaan olevan ääniksi tulkittuja tunteita, ja Body/Headin dronen, dissonanssin ja feedbackin värittämä säveltaide todellakin on sitä, eivätkä ne tuneet ole kepeitä. Tietoisuus tai järki ei ohjaa Coming Apartin musiikkia juuri missään määrin, mutta lyriikoissa on havaittavissa tietynlaista tematiikkaa. Kappaleilla on sellaisia nimiä kuin ’Murderess’, ’Actress’ ja ’Last Mistress’ (joka syntyi Catherine Breillat’n Une vieille maitresse -elokuvan innoittamana), ja Gordon käsittelee levyllä naisen rooleihin liittyviä kysymyksiä. Hän ei taatusti panekaan pahakseen, jos Coming Apartia kutsuu feministiseksi teokseksi.

Nacen ja Gordonin bändi ei jäänyt yhden levyn ihmeeksi. Se on julkaissut kolme albumia, joilla musiikillista linjaa ei ole tarkistettu ainakaan leppeämpään suuntaan. Body/Head on pysytellyt mielipiteitä jakavana marginaaliyhtyeensä. Joidenkin mielestä sen taide ei ole edes musiikkia, ja toisten mielestä se on musiikkia puhtaimmillaan. Kim Gordonin kanta asiaan on selkeä: ”Paras musiikki syntyy intuitiolla, kun ei tiedosta omaa ruumistaan ja tavallaan unohtaa kokonaan mielensä. Kyse on ruumiin ja mielen dynamiikasta: Body/Head.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt | Finna.fi
Body/Headin albumit
Coming Apart | Matador Records 2013
No Waves | Matador Records 2016
The Switch | Matador Records 2018

Sonic Youthin albumit | Finna.fi
Confusion Is Sex | Sonic Oooh 1983
Bad Moon Rising | Geffen Records 1985
EVOL | Geffen Records 1986
Sister | Geffen Records 1987
Daydream Nation | Geffen Records 1988 • 2CD Deluxe Edition Geffen Records 2007
Goo | Geffen Records 1990 • 2CD Deluxe Edition Geffen Records 2012
Dirty | Geffen Records 1992 • 2CD Deluxe Edition Geffen Records 2003
Experimental Jet Set, Trash And No Star | DGC Geffen Records 1994
Washing Machine | DGC Geffen Records 1995
A Thousand Leaves | DGC Geffen Records 1998
NYC Ghosts & Flowers | DGC Geffen Records 2000
Murray Street | DGC Geffen Records 2002
Sonic Nurse | Geffen Records 2004
Rather Ripped | Geffen Records 2006
The Eternal | Matador Records 2009

Lue lisää | Finna.fi
Gordon, Kim: Girl In A Band | Harper Collins 2015
Gordon, Kim / Niitepõld, Sirje (kääntäjä): Tyttö bändissä | Like 2015