Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä

Blank Generation | Sire 1977

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation (1977).Mitä yhteistä on Ramonesilla, Blondiella, Televisionilla, New York Dollsilla, Patti Smithillä ja Talking Headsilla? Eipä juuri muuta kuin New York ja CBGB’s-klubin legendaarinen skene, jonka merkitys rockmusiikille ja popkulttuurille on suunnaton. Yksi noiden 1970-luvun kuvioiden keskeisistä hahmoista oli Richard Hell, johon alakulttuurin inspiroitunut henki ruumiillistui.

Richard Meyersistä (s. 1949) tuli Richard Hell, kun hän muutti Kentuckysta New Yorkiin tullakseen runoilijaksi. Nähtyään New York Dollsin keikan Hell kiinnostui rockbändissä soittamisesta. Hän perusti Tom Verlainen kanssa Neon Boysin, josta tuli vuonna 1974 Television.

Keväällä 1975 Hell lähti Televisionista suivaantuneena Verlainen johtamistyyliin, joka ei jättänyt hänelle tilaa biisintekijänä eikä esiintyjänä, ja liittyi New York Dollsista eronneiden Johnny Thundersin ja Jerry Nolanin Heartbreakersiin. Vajaata vuotta myöhemmin basisti-laulaja käsitti, että niin hyvä rockbändi kuin Heartbreakers olikin, hän ei saisi sitä soittamaan biisejään haluamallaan tavalla. Hell erosi Heartbreakersista vuoden 1976 alussa. 

Richard Hell oli tutustunut päivätyöpaikassaan Robert Quineen, kolmevitoseen kaljupäähän, joka ei ollut onnistunut kampeamaan mukaan New Yorkin bändiympyröihin mutta joka osoittautui parhaaksi kitaristiksi, jota Hell oli koskaan kuullut. Quinen omalakinen kitaransoitto, jossa oli enemmän jazzin vapautta kuin rockin säännönmukaisuutta, hipoi neroutta. 

”Oli selvää, että Bob kykenisi soittamaan kitaralla mitä tahansa keksisin häneltä pyytää”, Hell kirjoitti Supeutumattomien sukupolvi -kirjaansa. ”Kävi ilmi, että hän soitti myös juttuja, joita en olisi osannut edes keksiä.”

Saatuaan Quinen soittamaan kanssaan Hell pyysi mukaan Marc Bellin, Dustissa ja Wayne Countyn bändissä soittanutta rumpalin, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Marky Ramonena. Kun kitaristi Ivan Julian liittyi joukkoon, Richard Hell & The Voidoids oli koossa. Aika oli sille otollinen: Englannin nouseva punkskene oli saanut vaikutteita Amerikasta, ja se sai musiikkibisneksen kiinnostumaan myös New Yorkin bändeistä. Blondie, Television, Talking Heads ja Richard Hell & The Voidoids saivat levytyssopimuksen vuonna 1976.

Blank Generation äänitettiin kahdesti – maaliskuussa 1977 Electric Lady -studiolla ja kesäkuussa uudelleen Plaza Soundilla, koska julkaisua oli siirretty syksyyn, eikä bändi ollut tyytyväinen ensimmäiseen versioon. ”Blank Generationin” Hell oli tehnyt – tai pikemminkin sovittanut Rod McKuenin vuonna 1959 levyttämästä ”I Belong To The Beat Generationista” – ollessaan Televisionissa, ja ”Love Comes in Spurtsia” hän oli tarjonnut jo Heartbreakersille. Aavemaisen ja melankolisen ”Walking On The Waterin” Voidoids lainasi Creedence Clearwater Revivalin esiasteelta Golliwogsilta, joka oli julkaissut biisin singlenä vuonna 1966. ”Liars Bewaren” ja ”Betrayal Takes Twon” säveltämiseen osallistui myös Ivan Julian.

Richard Hellin tyyli vaikutti punkin estetiikkaan niin paljon, että hän näyttää Blank Generationin kannessa punkkliseeltä. Se on huvittavaa, sillä nimenomaan Hell on tuon piikikkään, kovan ja repaleisen lookin luoja tai vähintäänkin yksi heistä – Sex Pistolsin manageri ja vaatekauppias Malcolm McLaren oli hengannut Hellin kanssa New Yorkissa ja palannut Englantiin tämän tukasta ja asuvalinnoista innostuneena.

Blank Generationin musiikki saattaakin yllättää, jos tekee johtopäätöksiä kannen perusteella ja taustoja tuntematta. Se on vinkeässä rajattomuudessaan, säpsähtelevässä funkiudessaan ja runollisuudessaan kaukana tyypillisestä punk rockista. Samaan aikaan punkin henki on vahvasti läsnä levyn kaunistelemattomuudessa ja kiivaudessa.

Kun Blank Generation julkaistiin 1977, Richard Hell & The Voidoids lähti The Clashin kanssa Englannin-kiertueelle. Matka osoittautui pettymykseksi. Brittiläinen maaperä oli sinänsä otollinen The Voidoidsin kiihkeälle soundille, mutta levy saatiin kauppoihin vasta rundin viimeisenä päivänä, ja keikkamatkat piti kulkea ahtaassa henkilöautossa. Heroiiniriippuvuuden itselleen kehittänyt Hell tuli jo ensimmäisen viikon jälkeen kodeiiniyskänlääkettä vieroitusoireisiin särpiessään siihen tulokseen, ettei halunnut jatkaa uraansa. Kaikki oli liian vaikeaa.

”Tunsin, että levyn tehtyäni olin saavuttanut sen mitä olin halunnut. En jaksanut lyödä päätäni seinään, jotta meitä olisi alettu arvostaa muuallakin kuin New Yorkissa. Se tuntui liian nöyryyttävältä ja raskaalta”, Hell kertoi Sopeutumattomien sukupolvessa. 

Vuoden 1977 lopulla Hell purki levytyssopimuksensa oikeusteitse. Hän päätti myös lopettaa bassonsoiton, mikä merkitsi The Voidoidsille kokoonpanomuutoksia, joiden jälkeen bändin henki ei ollut enää entisellään. Hell ei halunnut enää soittaa keikkoja muualla kuin New Yorkissa, mikä ei lainkaan edistänyt The Voidoidsin asioita. Kun yhtyeen johtajan arki alkoi vähitellen pyöriä yksinomaan heroiinin ympärillä, bändi vaipui horrokseen.

Viisi vuotta myöhemmin Hell ja Quine tekivät toisen Voidoids-albumin uudella kokoonpanolla. Destiny Streetillä on ansionsa, mutta edeltäjänsä merkittävyyttä se ei tavoittanut. Blank Generationia ei myyty paljon, mutta se jätti pysyviä jälkiä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Varaa Richard Hellin tuotantoa kirjastosta.

Varaa Richard Hellin tuotantoa kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Heartbreakers | Finna.fi

L.A.M.F. – The Lost ’77 Mixes | Jungle Records 2017
L.A.M.F. – Definitive Edition
• 4CD | Jungle Records 2012

Levyhyllyt
Richard Hell & The Voidoids | Finna.fi

Blank Generation | Sire Records 1977
Destiny Street | Red Star Records 1982 • Line Records 1987 • Razor & Tie Music 1995
Spurts – The Richard Hell Story | 2005

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy

Lue lisää Richard Hellistä ja punk rockista | Finna.fi

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013
I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 sivua | HarperCollins 2013

Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004
Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken   Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor

Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 sivua | Little, Brown 1996 • Abacus 1997
Johnny Thunders – In Cold Blood  Nina Antonia, 257 sivua | Jungle Books 1987 | Cherry Red Books 2000
Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 sivua | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005
There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 sivua | Omnibus Press 2018
Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band Andrew Matheson, 337 sivua | Ebury Press 2015

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation (1977).

Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation (1977).

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille

Rocket To Russia | Sire 1977

Ramones: Rocket To Russia (1977).Söikö vallankumous lapsensa? Rocket To Russia, Ramonesin kolmas albumi, on nelikymppistensä kunniaksi pakattu laajaan juhlajulkaisuun. On remasteroitu versio alkuperäisestä albumista. On 40th Anniversary Tracking Mix -versio, jonka alkuperäisen albumin äänittäjä Ed Stasium on peukaloinut uuteen uskoon miksausta ja biisijärjestystä myöten. On ennen julkaisemattomia äänityksiä ja livetaltiointi vuodelta 1977. On kovakantinen kirjamainen paketti, josta voi lukea levymoguli Seymour Steinin ja rocktoimittaja Jaan Uhelzkin mietteitä Ramonesin merkityksestä.

Mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy Ramone, rauha heidän sieluilleen, olisivat tästä arvelleet? Eikö heidän (enemmän tai vähemmän tiedostettuna) visionaan ollut riisua rock’n’rollista ylimääräinen pöyhkeily, egoistinen sooloilu ja tarpeeton paisuttelu, jota siihen oli vuosien varrella tarttunut? Eivätkö he halunneet palauttaa rockiin tunteen ja kiihkon? Eivätkö he kirjoittaneet koko uransa ajan riemukkaita ja kiihkeitä oodeja pyhälle yksinkertaisuudelle? Eivätkö Johnnyn kitaravalli, Dee Deen ja Tommyn tempo ja Joeyn friikit tulkinnat jo itsessään sovittuneet suureksi sinfoniaksi, joka olisi vain kutistunut paisuttelusta?

Palataan tähän dilemmaan hiukan tuonnempana.

Ramones ryhtyi äänittämään Rocket To Russiaa New Yorkissa elokuussa 1977. Samoihin aikoihin Sex Pistols rakensi Englannissa Ramones-vaikutteistaan kohuilmiötä ja hienoa rocklevyä nimeltä Never Mind The Bollocks. Se ei jäänyt huomaamatta kitaristi Johnny Ramonelta. Hän vei studiolle referenssilevyksi Pistolsin singlen ’God Save The Queen’, ja ilmoitti äänittäjä Ed Stasiumille tylyyn tyyliinsä, että Rocket To Russian täytyy kuulostaa paremmalta kuin Pistols, jonka menestys perustuu Ramonesilta varastamiseen.

Stasium vastasi, että se kyllä onnistuu, eikä hän liioitellut. Rocket To Russia ylitti odotukset sekä biisien että tuotannon puolesta. Mietitymmät tempot ja sovitusten sävyt vain korostivat sitä, miten kova yhtye oli kyseessä. Ramones esittäytyi entistä monipuolisempana ja kypsempänä bändinä, mutta se toteutti yhä suunnitelmaansa rock’n’rollin pelastamisesta. Stasiumin rooli albumin teossa oli merkittävä, vaikka levyn kansiteksteissä tuottajan viitta lasketaankin Thomas ”Tommy Ramone” Erdelyin ja Tony Bongiovin (jonka veljenpoika John Bongiovi tuli kymmenen vuotta myöhemmin maailmankuuluksi Jon Bon Jovina) harteille.

Rocket To Russialla Ramonesin ainutlaatuinen surfrockin ja purkkapopin risteytys jalostui useiksi ramoklassikoiksi. Tunnetuimpia niistä ovat vastustamattoman aivoton avausbiisi ’Cretin Hop’, New York Cityn meininkejä hehkutteleva ’Sheena Is A Punk Rocker’, sekä maailman paras kesäbiisi ’Rockaway Beach’, joka olisi aurinkoisemmassa maailmassa ollut valtava hitti. Mukana oli yllättäen myös pari coverbiisiä, joihin kiteytyivät Ramonesin omat vaikutteet: Bobby Freemanin ’Do You Wanna Dance?’ ja The Trashmenin ’Surfin’ Bird’.

Vaikka Rocket To Russia oli Ramonesille iso askel eteenpäin ja vaikka biiseissä oli hittipotentiaalia, bändi sai jälleen pettyä myyntilukemiin. Rocket To Russia oli arvostelumenestys ja Ramonesin siihen mennessä myydyin albumi (ja itse asiassa myös yksi bändin pitkän uran myydyimpiä), mutta piikkaaminen Billboardin listan sijalla 49. ei vastannut konseptinsa tarkkaan suunnitelleen kvartetin odotuksia. Kaupallisesta epäonnistumisesta on syytetty muun muassa Sex Pistolsin ympärille syntynyttä kohua, joka saattoi kaikkeen punkrockiin liittyvän huonoon valoon Yhdysvalloissa ja vaikutti sitä kautta Ramonesin biisien radiosoittoon. 



Totta onkin, että amerikkalaiset alkoivat ymmärtää punkin ja vaihtoehtorockin päälle vasta 1990-luvulla. Mutta toisaalta Ramones ei olisi vielä silloinkaan ollut yhtye, joka olisi voinut miellyttää massoja. Sen biisintekijöiden – Dee Deen ja Joeyn – luontainen friikkiys ei houkutellut menestystä luokseen. Eivät mustalla huumorilla silatut laulut, joissa hehkutellaan LSD:tä ja DDT:tä (’I Wanna Be Well’), jotka kertovat pomppivista älykääpiöistä (’Cretin Hop’), lobotomialeikkauksista (’Teenage Lobotomy’), totuudesta kulissien takana (’We’re A Happy Family’) ja piittaamattomuudesta (’I Don’t Care’) voineet olla mitään koko kansan hittejä. Ne olivat rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille. Ja parempi niin sekä punk rockille että koko kansalle.

Niin – mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy pitäisivät Rocket To Russian 40-vuotisjuhlajulkaisusta?

Luultavasti he rakastaisivat sitä. Se olisi heille tunnustus, jota hieno albumi ei aikoinaan saanut. Se, että läpimurto antoi odottaa itseään loputtomiin, jurppi Ramonesia kovasti. Vuonna 2002 alkuperäiskokoonpanon vielä elossa olleet jäsenet liittyivät Rock And Roll Hall of Fameen ylpeinä ja oman merkittävyytensä selvästi tiedostaen. Paikka rockin virallisessa kaanonissa oli heille suuri kunnianosoitus.

Se paikka on ansaittu. Monta yhtä merkittävää ja visiossaan vahvaa bändiä ei ole eikä tule. Se, ettei menestys päässyt laimentamaan bändin cooliutta, oli lopulta onni onnettomuudessa. Sen ansiosta Ramonesin vaikutus kasvoi niin laajaksi kuin se kasvoi. Siltikin tärkeintä bändin tarinassa ovat sen simppelit, nerokkaat, pienet, suuret biisit. Ramones puhui kieltä, jota tietynlaiset ihmiset ymmärsivät ja ymmärtävät yhtä. Rocket To Russialla se kieli soi mitä kauneimmin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ramones | kotisivu
Ramones | Facebook
Ramones | Instagram
Ramones | Twitter

Varaa Rocket To Russia kirjastosta.

Varaa Ramones-klassikko Rocket To Russia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ramones

1970-luku

Ramones | Sire Records 1976
Leave Home | Sire Records 1977
Rocket To Russia | Sire Records 1977
Road To Ruin | Sire Records 1978
It’s Alive • live • 2LP • CD | Sire Records 1979

1980-luku

End Of The Century | Sire Records 1980
Pleasant Dreams | Sire Records 1981
Subterranean Jungle | Sire Records 1983
Too Tough To Die | Sire Records 1984
Animal Boy | Sire Records 1986
Halfway To Sanity | Sire Records 1987
Brain Drain | Sire Records 1989

1990-luku

Mondo Bizarro | Radioactive Records, 1992
Acid Eaters | Radioactive Records/Chrysalis 1994
¡Adios Amigos! | Radioactive Records/Chrysalis 1995

Kokoelmat ja boksit | Finna.fi
Ramones

Ramones Mania | Sire Records 1988
All The Stuff (And More) – Volume One | Sire Records/Warner Bros Records 1990
All The Stuff (And More) – Volume Two | Sire Records/Warner Bros Records 1991
Greatest Hits Live | Radioactive Records 1996
Anthology – Hey Ho Let’s Go! • 2CD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 1999
Best Of The Chrysalis Years | EMI Records 2002
Weird Tales Of The Ramones • 3CD+DVD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 2005
Greatest Hits – Hey Ho Let’s Go | Warner Bros. Records 2006
The Essential Ramones | Chrysalis Records 2007
The Sire Years – 1976–1981 • 6CD | Rhino Entertainment 2013

Tribuuttialbumi | Finna.fi
Shonen Knife

Osaka Ramones – Tribute To The Ramones | Tomato Head 2011

Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Lue lisää Ramonesista | Finna.fi

Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina  Everett True & kääntäjä Pauliina Klemola, 416 sivua | Like 2006 & 2008
Veljeni Joey Ramone  Mickey Leigh & Legs McNeil & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 455 sivua | Like 2011
Yy-kaa-koo-nee ramopunk!  Jari Marjala, 504 sivua | Paasilinna 2011

Read more about Joey & Dee Dee Ramone and The Ramones | Finna.fi

Heaven Needed A Lead Singer – Fans Remember Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 191 sivua | Ramoniac 2002
Rock In Peace – Dee Dee And Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 208 sivua | Ramoniac 2004

Read more about Dee Dee Ramone and The Ramones | Finna.fi

Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 187 sivua | Firefly 1997
Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 223 sivua | SAF Publishing 2001

Read more about Marky Ramone and The Ramones | Finna.fi

Punk Rock Blitzkrieg – My Life As A Ramone  Marky Ramone, 403 sivua | Touchstone 2015

Read more about The Ramones | Finna.fi

Ramones – Soundtrack Of Our Lives   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 224 sivua | Ramoniac 2009
Gabba Gabba Hey! – The Graphic Story Of The Ramones  Jim McCarthy & Brian Williamson, 173 sivua | Omnibus Press 2013
On The Road With The Ramones  Monte A. Melnick & Frank Meyer, 302 sivua | Sanctuary 2003
Hey Ho Let’s Go – The Story Of The Ramones  Everett True, 344 sivua | Omnibus Press 2002

Ramones: Rocket To Russia (1977).

Ramones: Rocket To Russia (1977).

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen

The Rising | Columbia 2002

Bruce Springsteen (s. 1949) on yhdysvaltalaisen rockmusiikin uskottavimpia musiikintekijöitä. Debyyttialbuminsa vuonna 1973 julkaissut ”The Boss” on pysynyt vuosikymmenten ajan yhtenä maailman seuratuimmista live-esiintyjistä. Siksi Bruce Springsteen & The E Street Bandin paluu albumikantaan oli tärkeä. Vuonna 2002 julkaistu The Rising piti sisällään paljon muutakin merkittävää. 

Bruce Springsteen: The Rising (2002).

Yhdysvaltohin 11. syyskuuta 2001 kohdistuneet terrori-iskut vaikuttivat maailmaan ja eritoten yhdysvaltalaisiin syvästi. Bruce Springsteen oli yksi niistä, jotka eivät katkeroituneet. Hän keskittyi tunteisiinsa ja kokosi legendaarisen kokoonpanonsa ensimmäistä kertaa albumintekoon sitten hittilevyn Born In The U.S.A.

Newjerseyläinen Springsteen kuvaa kappaleissaan usein pienen ihmisen tunteita. Voimakastahtoinen heartland-rock on osa Springsteenin tavaramerkkiä, samoin herkempi folkmaisempi ote. Lauluntekijän poikkeuksellinen samastumisen taito tuo musiikkiin optimismia ilman imelyyyttä.

Syyskuun 11. päivän terroriteoista jäi monen ihmisen sydämeen möykky. Springsteen ottaa möykystä kiinni ja auttaa sen käsittelyssä. The Rising siivilöi 9/11-ahdistusta asettumalla suoraan menetyksen kokeneen kokemukseen, henkilökohtaisten tunteiden sisään. Lauluntekijä luottaa ihmiseen, joka nousee tuskan hälvennyttyä taas jaloilleen. Surumielinen pohjavire on selvä, mutta niin on musiikin voimakin. Albumin nimikappale kuvaa hyvin uskoa huomiseen ja yhteiseen hyvään.

Albumi on täynnä totisen herkkiä hetkiä. Yksi riipaisevimmista jaksoista on kolmen raidan jatkumo levyn keskivaiheilta. ’Empty Sky’ kertoo rakkautta ja tasa-arvoa janoavasta ihmisestä, joka ei voi uskoa ihmisen pahuuteen.

Seuraava raita ’Worlds Apart’ on dramaattinen siirto. Miten rauhoittavalta tuntuu kuulla voimakkaan etnovireen virta keskellä Springsteenin itkettävää paatosta. Tätä ei usko lukemalla. Se pitää kuulla. ’Let’s Be Friends (Skin To Skin)’ korostaa maailman kansojen tarvetta yhteinäisyyteen. Kuulostaa kornilta, muttei ole.

’Into The Fire’ kuvaa lähtemättömästi sitä, mitä ihmisen huolenpito toisesta on. E Street Bandin vavisuttavan soundin alla hiljentyy siihen, miten pelastustyössä ihminen vaarantaa itsensä toisen puolesta.

The Risingin springsteenmaisen huolittelematon levynkansi on huomattavasti ensivaikutelmaa hätkähdyttävämpi. Liekehtivin kirjaimin tehty pylväs viittaa suoraan tuhoutuneisiin WTC-torneihin. Artistin nimi lävistää rakennelman samoilta kohdin mihin lentokoneet törmäsivät. Springsteenin musiikki kulkee läpi tunteittemme näinkin.

The Rising
Bruce Springsteen – laulu, kitara, huuliharppu
Garry Tallent – bassokitara
Max Weinberg – rummut
Steven Van Zandt – kitara, mandoliini
Nils Lofgren – kitara, banjo
Roy Bittan – kosketinsoittimet, piano, mellotroni, urut, syntetisaattori
Danny Federici – urut
Clarence Clemons – saksofoni
Patti Scialfa – laulu
Soozie Tyrell – violin
Jane Scarpantoni – sello
Asif Ali Khan & Group – laulu
Tuottaja: Brendan O’Brien

The Rising (CD ja 2LP) julkaistiin alun perin kesällä 2002. Vuotta myöhemmin ilmestyi myös Tour Edition (CD+DVD -painos). Springsteen konsertoi ensimmäistä kertaa Suomessa kesäkuussa 2003, ja The Risingin raitoja kuultiin Helsingin Olympiastadionilla kahtena peräkkäisenä päivänä. 

The Risingin jälkeen Springsteenin levytysura jatkui pienieleisempään albumiin Devils & Dust, ilman E Street Bandiä.

Tuomas Pelttari

Bruce Springsteen | kotisivu
Bruce Springsteen | Facebook
Bruce Springsteen | Twitter

Varaa The Rising kirjastosta.
Varaa Bruce Springsteenin albumi The Rising kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bruce Springsteen | Finna.fi

1970-luku

Greetings From Asbury Park, N.J. | Columbia 1973
The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle | Columbia 1973
Born To Run | Columbia 1975
Darkness On The Edge Of Town | Columbia 1978

1980-luku

The River | Columbia 1980
Nebraska | Columbia 1982
Born In The U.S.A. | Columbia 1984
Live/1975–85 • live | Columbia 1986
Tunnel Of Love | Columbia 1987

1990-luku

Human Touch | Columbia 1992
Lucky Town | Columbia 1992
In Concert – MTV Plugged • live | Columbia 1993
The Ghost Of Tom Joad | Columbia 1995

2000–2009

Live In New York City • live | Columbia 2001
The Rising | Columbia 2002
Devils & Dust | Columbia 2005
Hammersmith Odeon London ’75 • live | Columbia 2006
We Shall Overcome: The Seeger Sessions | Columbia 2006
Live In Dublin • live | Columbia 2007
Magic | Columbia 2007
Working On A Dream | Columbia 2009

2010-luku

Wrecking Ball | Columbia 2012
High Hopes | Columbia 2014
Springsteen On Broadway • live | Columbia 2018
Western Stars | Columbia 2019
Western Stars – Songs From The Film | Columbia 2019

2020-luku

Letter To You | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
Bruce Springsteen | Finna.fi

Greatest Hits | Columbia 1995
Tracks • 4CD | Columbia 1998
18 Tracks | Columbia 1999
The Essential Bruce Springsteen • 3CD | 2003
Born To Run – 30th Anniversary Edition • CD + 2DVD | Columbia 2005
The Collection 1973–84 • 8CD | Columbia/Legacy/Sony Music 2010
The Promise • 3LP • 2CD | Columbia 2010
The Promise – The Darkness On The Edge Of Town Story • 3CD + 3DVD | Columbia 2010
Collection: 1973–2012 | Columbia 2013
The Ties That Bind – The River Collection • 4CD + 3 DVD •  4CD + 2Blu-ray | Columbia 2015
Chapter And Verse | Columbia 2016

Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

DVD | Finna.fi

Bruce Springsteen – The Promise – The Making Of Darkness On The Edge Of Town Bruce Springsteen & ohjaaja Jimmy Thomn, 2h 20 min | Bruce Springsteen 2011

Peter Ames Carlin: Bruce.
Peter Ames Carlin: Bruce. Otava 2013 & 2014.

Lue lisää Bruce Springsteenistä | Finna.fi

Born To Run – omaelämäkerta  Bruce Springsteen & kääntäjä Ilkka Rekiaro, 543 sivua | Otava 2016
Bruce
  Peter Ames Carlin & kääntäjä Jaana IsoMarkku, 576 sivua | Otava 2013 •  Pokkaripainos: Otava 2014
Bruce Springsteen – rocktähden tarina  Dave Marsh & kääntäjä Pekka Markkula, 255 sivua | Fanzine 1983
Bruce Springsteen – pomon tarina  Dave Marsh & Tomi Pulkkinen & kääntäjä Pekka Markkula, 670 sivua | Like 2008
Pomon lumo – Bruce Springsteenin tarina  Esa Mäkijärvi, 215 sivua | Arktinen banaani 2014
Rockia sydämestä  Bill Flanagan & kääntäjä Jussi Niemi, 576 sivua | Otava 1988

Läs mera om Bruce Springsteen | Finna.fi

Bruce  Peter Ames Carlin & Boo Cassel & översättare Thomas Andersson, 517 sidor | Bonniers 2012

Read more about Bruce Springsteen | Finna.fi

Cross, Charles R.: Backstreets • Springsteen – The Man And His Music, 223 pages | Sidgwick & Jackson 1989
Deardorff, Donald L.: Bruce Springsteen – American Poet And Prophet, 175 pages | Scarecrow 2014
Gambaccini, Peter: Bruce Springsteen, 153 pages | Omnibus 1985
Humphries, Patrick & Hunt, Chris: Bruce Springsteen – Blinded By The Light, 176 pages | Plexus 1985
Marsh, Dave: Bruce Springsteen. Two Hearts – The Definitive Biography 1972–2003, 696 pages | Routledge 2004. Julkaistu aiemmin kahtena teoksena: Born to run ja Glory days.
Sandford, Christopher: Springsteen – Point Blank, 446 pages | Little, Brown and Company 1999
Springsteen, Bruce: Songs, 341 pages | Virgin Books 2003. Sisältää sanoitukset myös levyltä The Rising.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).
Bruce Springsteen: The Rising (2002).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.