Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa

Joskus onnellinen loppu koittaa vasta surullisen lopun jälkeen

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).Tanworth-in-Arden on pieni kylä vähän matkaa Birminghamista kaakkoon. Siellä seisoo vanha kivitalo nimeltä Far Leys. Sen seinään kiinnitettiin tänä kesänä sininen kyltti, perinteinen ”Blue Plaque”, jollaisella Britanniassa osoitetaan kunnioitusta merkittäville ihmisille. Kyltissä lukee ”Nicholas Rodney ’Nick’ Drake, 1948–1974, laulaja/lauluntekijä/runoilija, varttui tässä talossa.”

Nick Drake ei taatusti olisi ikinä uskonut, ettei häntä ja hänen musiikkiaan sittenkään ole unohdettu.

Drake koki klassisen taiteilijankohtalon: häntä alettiin arvostaa vasta, kun oli liian myöhäistä, kun hän oli jo mennyt. Drake kuoli 26-vuotiaana varmana siitä, että oli epäonnistunut kaikessa. Hän teki kolme albumia, joiden myynti jäi aikoinaan olemattomaksi, ja vietti lyhyen elämänsä viimeiset vuodet isänsä ja äitinsä hoivissa.

’Black Eyed Dog’ Draken viimeistä studiosessioista vuodelta 1974:

Nick Draken kuolemasta oli kulunut muutama vuosi, kun hänen musiikkinsa nousi kulttisuosioon. Tuhoon tuomitun nuoren runoilijan romanttistraagisella tarinalla oli tietenkin osuutta asiaan, mutta niin oli musiikillakin. Kiehtova, surullinen hahmo kirjoitti maagisen kauniita kappaleita ja lauloi lämpimän melankolisella äänellään lyriikoita, joiden oikeita tulkintoja voi vain arvailla. Jälkikäteen havaittiin sekin, että Drake oli huomattavan taitava kitaristi, jonka erikoiset viritykset ja oikean käden näppäilytekniikka hämmentävät jälkipolvia.

Nick Drake opetteli soittamaan kitaraa ja tekemään omia kappaleita opiskeluvuosinaan. Hän oli teini-ikäisenä lupaava kilpaurheilija, mutta musiikki meni nopeasti kaiken muun edelle. Vuonna 1968 vielä tuntematon Drake esiintyi Lontoossa, kun folkyhtye Fairport Conventionin Ashley Hutchins sattui paikalle ja innostui kuulemastaan. Hutchins suositteli Drakea tuottaja Joe Boydille, jonka Witchseason-yhtiö teki yhteistyötä Chris Blackwellin levy-yhtiön Islandin kanssa. Allekirjoitettuaan sopimukset Witchseasonin ja Islandin kanssa Drake alkoi valmistella ensimmäistä albumiaan levy-yhtiön maksaman viikkorahan turvin.

Debyyttialbumi Five Leaves Left tehtiin Lontoossa verkkaiseen tahtiin: äänitykset alkoivat heinäkuussa 1968 ja albumi ilmestyi syyskuussa 1969. Draken ehdotuksesta sovitukset teki hänen ystävänsä Robert Kirby, joka ei ollut ennen tehnyt mitään ammattimaista musiikin saralla. Riskaabeli valinta osoittautui toimivaksi. Draken jokaisella albumilla oli oma luonteensa, ja Five Leaves Leftillä sen loivat juuri Kirbyn pastoraaliset jousisovitukset.

’Way To Blue’ albumilta Five Leaves Left:

Kypsä ensialbumi sai kriitikoilta suopean vastaanoton, mutta lupaava lähtö tyssäsi yllättäen artistin ongelmiin. Aiemmin Drake oli esittänyt laulujaan jokseenkin vapautuneesti, mutta kun tuli aika lähteä tukemaan Five Leaves Leftiä keikoilla, hän ei enää kyennytkään olemaan lavalla. Esiintyjän olo oli niin silminnähden epämukava, että konsertit olivat vaivaannuttavia kaikille osapuolille. Siinä ei ollut kyse pelkästä esiintymisjännityksestä vaan jostakin paljon vakavammasta. Drake ei enää pystynyt olemaan normaalissa vuorovaikutuksessa edes läheistensä kanssa, ja ventovieraan yleisön kanssa se oli täysin mahdotonta.

Nick Draken mieli alkoi sulkeutua silloin, kun hän työsti Five Leaves Leftin materiaalia Lontoossa. Hän oli aiemmin ollut hiljaisenpuoleinen mutta sosiaalinen nuorukainen, mutta jostakin syystä hänen oli yhä vaikeampaa päästää ihmisiä lähelleen. Drakella oli kyllä ystäviä, mutta hän saattoi olla päiväkausia heidän seurassaan sanomatta sanaakaan. Ikkunasta kurkkineet kaverit huomasivat, että vaikka oveen koputti, Nick ei välttämättä avannut, vaan istui nojatuolissaan hievahtamatta ja tuijotti eteensä. Ovia sulkeutui elämän kaikilla alueilla: Drake oli pitkä ja komea mies, jolla ei ollut rakkaussuhteita. Yhteys hänen ja muun maailman välillä katkeili.

Vaikka Nick Drake osoittautui odotettua hankalammin myytäväksi artistiksi, Island uskoi hänen mahdollisuuksiinsa. Toinen albumi Bryter Layter tehtiin samalla työryhmällä kuin ensimmäinenkin (tuottajana oli Boyd, sovittajana Kirby ja äänittäjänä John Wood) mutta musiikki muokattiin toisenlaiseksi kuin Five Leaves Leftillä. Kaikki perustui yhä Draken folkin, bluesin ja jazzin perinteestä nouseviin biiseihin, mutta niitä ei enää väritetty kamarimusiikin ja klassisen sävyillä. Bryter Layterille hahmottui sähköisempi, jazzimpi ja urbaanimpi tekstuuri. Nick Draken henkilökohtaisten ja vaikeaselkoisten laulujen soidessa tuntuu oudolta puhua popmusiikista, mutta Bryter Layter oli hänen albumeistaan helpoimmin lähestyttävä ja eniten ajassa kiinni.

’Northern Sky’ albumilta Bryter Layter:

Toisenlaisesta tulokulmasta huolimatta Bryter Layter ilmestyi ja katosi yhtä vähin äänin kuin Five Leaves Left. Drake oli satsannut uuteen musiikkiinsa paljon, mutta se ei yksin riittänyt tuomaan näkyvyyttä. Ammattiura edellytti Drakelta suorituksia, joihin hänellä ei ollut voimia. Muut artistit rakensivat menestystä tekemällä kiertueita ja antamalla haastatteluja, mutta Drakesta ei ollut sellaiseen. Hän soitti koko urallaan vain kourallisen keikkoja ja antoi vain yhden haastattelun, ja senkään aikana hän ei saanut sanotuksi juuri mitään.

Drake ei koskaan puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mutta useat aikalaiset uskoivat hänen pettyneen pahasti siihen, ettei marraskuussa 1970 julkaistusta Bryter Layterista tullut kaupallista menestystä. Se satutti häntä luultavasti pahiten siksi, että hän tiesi seisovansa oman menestyksensä tiellä. Nick Drake ei ollut vaikea vaan sairas ihminen, mutta se ei estänyt häntä syyttämästä epäonnistumisesta itseään. Levy-yhtiö suhtautui Drakeen hyvin ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Hän sai levyttää ja elää Islandin rahalla pitkään ilmeisesti vain siksi, että yhtiö arvosti hänen musiikkiaan.

Kolmatta ja viimeistä albumiaan Pink Moonia tehdessään Nick Drake oli entistä yksinäisempi. Joe Boyd oli ottanut vastaan Amerikasta saamansa työtarjouksen, mikä merkitsi Drakelle luottotuottajan ja lähimmän työtoverin menettämistä. Hän muuttui entistä introvertimmaksi ja eristäytyneemmäksi. Kommunikoinnin tasosta kertoo se, että kun Drake kävi puhua pukahtamatta jättämässä kolmannen albuminsa masternauhan Islandin vastaanottotiskille, koko levy tuli yhtiölle täytenä yllätyksenä.

Pink Moonin nimikappale:

Pink Moonin tekemisestä tiesivät vain Drake ja studiomies Wood. Kahdessa päivässä äänitetty ja helmikuussa 1972 julkaistu levy on Drakea paljaimmillaan. Nimikappaleen piano-osuutta lukuun ottamatta Pink Moonilla esiintyy vain akustista kitaraa soittava laulaja. Draken rakastamilta vanhoilta blueslevyiltä tuttu riisuttu toteutus teki musiikista entistäkin henkilökohtaisempaa ja intiimimpää. Tuntui kuin hän olisi päästänyt kuulijansa masennuksen, surun ja sulkeutuneisuuden muurin taakse katsomaan kaunista ja hiljaista sielunmaisemaansa, halunnut tulla kuulluksi puhtaasti omana itsenään. Vaikka Draken henkinen tila oli jatkuvasti huonontunut, Pink Moonin kappaleista ei välittynyt toivottomuutta ja painostavuutta.

Pink Moonin jälkeen Drake ei enää jaksanut pitää huolta itsestään, vaan joutui muuttamaan takaisin Tanworth-in-Ardeniin vanhempiensa luokse. Lopun lähestyessä hänen vointinsa vaihteli. Hän joutui viettämään muutamia viikkoja mielisairaalassa, mutta oli kesällä 1974 niinkin hyvässä kunnossa, että kävi vielä äänittämässä neljä biisiä Joe Boydin kanssa ja suunnitteli neljännen albumin levyttämistä. Saman vuoden marraskuussa hän kuitenkin kuoli masennuslääkkeen yliannostukseen. Viimeisinä aikoinaan hän oli maininnut äidilleen olevansa pahoillaan siitä, että oli epäonnistunut kaikessa, mitä oli yrittänyt tehdä.

’From The Morning’:

Nick Draken hauta on Tanworth-in-Ardenin kirkkomaalla. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu lohduttava säe Pink Moon -levyn biisistä ’From The Morning’: ”Now we rise and we are everywhere” (“Nyt nousemme ja olemme kaikkialla”). Se on osoittautunut ilahduttavan enteelliseksi. Toisin kuin Nick Drake luuli, hän ei epäonnistunut. Oma elämä oli hänelle liian raskas taakka kantaa, mutta hän elää musiikkinsa kautta lukemattomissa sydämissä joka puolella maailmaa. Nuori mies, jonka oli vaikeaa päästää muita ihmisiä maailmaansa, puhuttelee lauluillaan monia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Nick Drake | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
Nick Drake

Five Leaves Left | Island Records 1969
Bryter Layter | Island Records 1970
Pink Moon | Island Records 1972

Kokoelmalevyt | Finna.fi
Nick Drake

Time Of No Reply | Hannibal Records 1986 • Uusintapainos 2012
Way To Blue – An Introduction To Nick Drake • Island Records 1994 • Uusintapainos 2003
Made To Love Magic | Island Records 2004
A Treasury | Island Records 2004. LP- ja CD-painosten lisäksi A Treasury julkaistiin myös monikanavaisena SACD-laitoksena.

Boksit | Finna.fi
Nick Drake

Toimitus suosittelee Nick Draken tuotannosta tehtyjä bokseja Fruit Tree ja Tuck Box. Moneen kertaan uudelleenjulkaistu levytysura toimii yhteen nivottuna erinomaisesti. 2007 julkaistu Fruit Treen uusintapainos sisältää 50-minuuttisen dokumentin Drakesta.

Fruit Tree – The Complete Recorded Works • 3LP | 1979
Fruit Tree – The Complete Nick Drake Recordings • 4LP • 4CD | Hannibal Records 1986 & 2000
Fruit Tree – The Complete Recorded Works • 3LP+DVD • 3CD+DVD | Island Records 2007
DVD-levyllä laajennettu painos sisältää 108-sivuisen liitevihkon A Much Updated Ruin From A Much Outdated Style. DVD:ltä löytyvän 50-minuuttisen dokumentin A Skin Too Few – The Days Of Nick Drake ohjasi Jeroen Berkvens.
Tuck Box – N. R. Drake, 69 • 5CD | Island Records 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran

Lue lisää | Finna.fi

Callomon, Cally & Drake, Gabrielle: Nick Drake Remembered For A While, 443 sivua | John Murray 2014
Hogan, Peter: Nick Drake – The Complete Guide To His Music, 108 sivua | Omnibus Press 2009
Humphries, Patrick: Nick Drake – The Biography, 280 sivua | Bloomsbury 1997

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Pink Moon (1972).

Nick Drake: Pink Moon (1972).

Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen

The Rising | Columbia 2002

Bruce Springsteen (s. 1949) on yhdysvaltalaisen rockmusiikin uskottavimpia musiikintekijöitä. Debyyttialbuminsa vuonna 1973 julkaissut ”The Boss” on pysynyt vuosikymmenten ajan yhtenä maailman seuratuimmista live-esiintyjistä. Siksi Bruce Springsteen & The E Street Bandin paluu albumikantaan oli tärkeä. Vuonna 2002 julkaistu The Rising piti sisällään paljon muutakin merkittävää. 

Bruce Springsteen: The Rising (2002).

Yhdysvaltohin 11. syyskuuta 2001 kohdistuneet terrori-iskut vaikuttivat maailmaan ja eritoten yhdysvaltalaisiin syvästi. Bruce Springsteen oli yksi niistä, jotka eivät katkeroituneet. Hän keskittyi tunteisiinsa ja kokosi legendaarisen kokoonpanonsa ensimmäistä kertaa albumintekoon sitten hittilevyn Born In The U.S.A.

Newjerseyläinen Springsteen kuvaa kappaleissaan usein pienen ihmisen tunteita. Voimakastahtoinen heartland-rock on osa Springsteenin tavaramerkkiä, samoin herkempi folkmaisempi ote. Lauluntekijän poikkeuksellinen samastumisen taito tuo musiikkiin optimismia ilman imelyyyttä.

Syyskuun 11. päivän terroriteoista jäi monen ihmisen sydämeen möykky. Springsteen ottaa möykystä kiinni ja auttaa sen käsittelyssä. The Rising siivilöi 9/11-ahdistusta asettumalla suoraan menetyksen kokeneen kokemukseen, henkilökohtaisten tunteiden sisään. Lauluntekijä luottaa ihmiseen, joka nousee tuskan hälvennyttyä taas jaloilleen. Surumielinen pohjavire on selvä, mutta niin on musiikin voimakin. Albumin nimikappale kuvaa hyvin uskoa huomiseen ja yhteiseen hyvään.

Albumi on täynnä totisen herkkiä hetkiä. Yksi riipaisevimmista jaksoista on kolmen raidan jatkumo levyn keskivaiheilta. ’Empty Sky’ kertoo rakkautta ja tasa-arvoa janoavasta ihmisestä, joka ei voi uskoa ihmisen pahuuteen.

Seuraava raita ’Worlds Apart’ on dramaattinen siirto. Miten rauhoittavalta tuntuu kuulla voimakkaan etnovireen virta keskellä Springsteenin itkettävää paatosta. Tätä ei usko lukemalla. Se pitää kuulla. ’Let’s Be Friends (Skin To Skin)’ korostaa maailman kansojen tarvetta yhteinäisyyteen. Kuulostaa kornilta, muttei ole.

’Into The Fire’ kuvaa lähtemättömästi sitä, mitä ihmisen huolenpito toisesta on. E Street Bandin vavisuttavan soundin alla hiljentyy siihen, miten pelastustyössä ihminen vaarantaa itsensä toisen puolesta.

The Risingin springsteenmaisen huolittelematon levynkansi on huomattavasti ensivaikutelmaa hätkähdyttävämpi. Liekehtivin kirjaimin tehty pylväs viittaa suoraan tuhoutuneisiin WTC-torneihin. Artistin nimi lävistää rakennelman samoilta kohdin mihin lentokoneet törmäsivät. Springsteenin musiikki kulkee läpi tunteittemme näinkin.

The Rising
Bruce Springsteen – laulu, kitara, huuliharppu
Garry Tallent – bassokitara
Max Weinberg – rummut
Steven Van Zandt – kitara, mandoliini
Nils Lofgren – kitara, banjo
Roy Bittan – kosketinsoittimet, piano, mellotroni, urut, syntetisaattori
Danny Federici – urut
Clarence Clemons – saksofoni
Patti Scialfa – laulu
Soozie Tyrell – violin
Jane Scarpantoni – sello
Asif Ali Khan & Group – laulu
Tuottaja: Brendan O’Brien

The Rising (CD ja 2LP) julkaistiin alun perin kesällä 2002. Vuotta myöhemmin ilmestyi myös Tour Edition (CD+DVD -painos). Springsteen konsertoi ensimmäistä kertaa Suomessa kesäkuussa 2003, ja The Risingin raitoja kuultiin Helsingin Olympiastadionilla kahtena peräkkäisenä päivänä. 

The Risingin jälkeen Springsteenin levytysura jatkui pienieleisempään albumiin Devils & Dust, ilman E Street Bandiä.

Tuomas Pelttari

Bruce Springsteen | kotisivu
Bruce Springsteen | Facebook
Bruce Springsteen | Twitter

Varaa The Rising kirjastosta.
Varaa Bruce Springsteenin albumi The Rising kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bruce Springsteen | Finna.fi

1970-luku

Greetings From Asbury Park, N.J. | Columbia 1973
The Wild, The Innocent & The E Street Shuffle | Columbia 1973
Born To Run | Columbia 1975
Darkness On The Edge Of Town | Columbia 1978

1980-luku

The River | Columbia 1980
Nebraska | Columbia 1982
Born In The U.S.A. | Columbia 1984
Live/1975–85 • live | Columbia 1986
Tunnel Of Love | Columbia 1987

1990-luku

Human Touch | Columbia 1992
Lucky Town | Columbia 1992
In Concert – MTV Plugged • live | Columbia 1993
The Ghost Of Tom Joad | Columbia 1995

2000–2009

Live In New York City • live | Columbia 2001
The Rising | Columbia 2002
Devils & Dust | Columbia 2005
Hammersmith Odeon London ’75 • live | Columbia 2006
We Shall Overcome: The Seeger Sessions | Columbia 2006
Live In Dublin • live | Columbia 2007
Magic | Columbia 2007
Working On A Dream | Columbia 2009

2010-luku

Wrecking Ball | Columbia 2012
High Hopes | Columbia 2014
Springsteen On Broadway • live | Columbia 2018
Western Stars | Columbia 2019
Western Stars – Songs From The Film | Columbia 2019

2020-luku

Letter To You | Columbia 2020

Boksit ja kokoelmat
Bruce Springsteen | Finna.fi

Greatest Hits | Columbia 1995
Tracks • 4CD | Columbia 1998
18 Tracks | Columbia 1999
The Essential Bruce Springsteen • 3CD | 2003
Born To Run – 30th Anniversary Edition • CD + 2DVD | Columbia 2005
The Collection 1973–84 • 8CD | Columbia/Legacy/Sony Music 2010
The Promise • 3LP • 2CD | Columbia 2010
The Promise – The Darkness On The Edge Of Town Story • 3CD + 3DVD | Columbia 2010
Collection: 1973–2012 | Columbia 2013
The Ties That Bind – The River Collection • 4CD + 3 DVD •  4CD + 2Blu-ray | Columbia 2015
Chapter And Verse | Columbia 2016

Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

DVD | Finna.fi

Bruce Springsteen – The Promise – The Making Of Darkness On The Edge Of Town Bruce Springsteen & ohjaaja Jimmy Thomn, 2h 20 min | Bruce Springsteen 2011

Peter Ames Carlin: Bruce.
Peter Ames Carlin: Bruce. Otava 2013 & 2014.

Lue lisää Bruce Springsteenistä | Finna.fi

Born To Run – omaelämäkerta  Bruce Springsteen & kääntäjä Ilkka Rekiaro, 543 sivua | Otava 2016
Bruce
  Peter Ames Carlin & kääntäjä Jaana IsoMarkku, 576 sivua | Otava 2013 •  Pokkaripainos: Otava 2014
Bruce Springsteen – rocktähden tarina  Dave Marsh & kääntäjä Pekka Markkula, 255 sivua | Fanzine 1983
Bruce Springsteen – pomon tarina  Dave Marsh & Tomi Pulkkinen & kääntäjä Pekka Markkula, 670 sivua | Like 2008
Pomon lumo – Bruce Springsteenin tarina  Esa Mäkijärvi, 215 sivua | Arktinen banaani 2014
Rockia sydämestä  Bill Flanagan & kääntäjä Jussi Niemi, 576 sivua | Otava 1988

Läs mera om Bruce Springsteen | Finna.fi

Bruce  Peter Ames Carlin & Boo Cassel & översättare Thomas Andersson, 517 sidor | Bonniers 2012

Read more about Bruce Springsteen | Finna.fi

Cross, Charles R.: Backstreets • Springsteen – The Man And His Music, 223 pages | Sidgwick & Jackson 1989
Deardorff, Donald L.: Bruce Springsteen – American Poet And Prophet, 175 pages | Scarecrow 2014
Gambaccini, Peter: Bruce Springsteen, 153 pages | Omnibus 1985
Humphries, Patrick & Hunt, Chris: Bruce Springsteen – Blinded By The Light, 176 pages | Plexus 1985
Marsh, Dave: Bruce Springsteen. Two Hearts – The Definitive Biography 1972–2003, 696 pages | Routledge 2004. Julkaistu aiemmin kahtena teoksena: Born to run ja Glory days.
Sandford, Christopher: Springsteen – Point Blank, 446 pages | Little, Brown and Company 1999
Springsteen, Bruce: Songs, 341 pages | Virgin Books 2003. Sisältää sanoitukset myös levyltä The Rising.

Bruce Springsteen: The Rising (2002).
Bruce Springsteen: The Rising (2002).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.