Sandy Denny – folk rockin unohtumaton ääni

R.I.P.
Sandy Denny 1947–1978
Musiikkia esille kirjastossa

Sandy Denny: Sandy (Island 1972).Kuulin ensimmäisen kerran Sandy Dennyn nimen Kate Bushin kappaleessa ’Blow Away’, jossa mainitaan muutamia liian nuorina kuolleita muusikoita. Brittiläisen folk rockin lahjakkaimpiin ja rakastetuimpiin naisartisteihin lukeutuva Sandy Denny (1947–1978) menehtyi 31-vuotiaana, mutta reilun kymmenvuotisen uransa aikana hän totisesti ehti jättää jälkensä laulaja-laulunkirjoittajana.

Lontoon lähiössä kasvanut Sandy Denny kiinnostui musiikista jo varhaislapsuudessaan erityisesti gaelinkielisiä kansanlauluja laulaneen isänäidin ansiosta. Sairaanhoitajaksi ilmeisen intohimottomasti kouluttautunut Denny aloitti 18-vuotiaana opinnot lontoolaisessa Kingston College of Artissa. Campuksen folk-klubi tarjosi oivat puitteet aloittelevalle esiintyjälle, ja pari vuotta myöhemmin hän kuului jo niin kiinteästi nousevaan folk-skeneen, että taideopinnotkin saivat jäädä. Dennyn ensimmäiset levytykset sisältyvät maaliskuussa 1967 äänitetylle albumille Alex Campbell and His Friends, jolla hän esittää pari traditionaalia sekä tuolloisen amerikkalaiskumppaninsa Jackson C. Frankin kirjoittaman kappaleen ’You Never Wanted Me’.

Sandy Denny: You Never Wanted Me • albumilta Alex Campbell and His Friends
1967

Vuonna 1967 Sandy Denny myös äänitti aloittelevan folkyhtye Strawbsin kanssa albumin All Our Own Work, joka tosin julkaistiin vasta 1973. Huomionarvoista levyssä on varhaisversio Dennyn omasta sävellyksestä ’Who Knows Where The Time Goes’, josta on ajan myötä muodostunut suoranainen tunnuslaulu hänen lyhyeksi jääneelle uralleen. Kappaleen julkaisi ensimmäisen kerran yhdysvaltalainen Judy Collins vuonna 1968, siis jo ennen kuin Denny itse levytti sen uudestaan Fairport Conventionin kolmannelle albumille Unhalfbricking (1969). Tässä kuitenkin se aiempi sooloesitys.

Sandy Denny & The Strawbs: Who Knows Where The Time Goes? • albumilta All Our Own Work
1968/1973

Brittiläisen folkrockin maineikkain airut Fairport Convention aloitti lähinnä amerikkalaisartistien kuten Bob Dylanin ja Joni Mitchellin jalanjäljissä. Yhtyeen nimeä kantavalla debyytillä (1968) laulusolistina on Judy Dyble, joka pian sen jälkeen myötävaikutti King Crimsonin syntyyn. Hänet korvannut Sandy Denny ”erottui koelaulajien joukosta kuin puhdas lasi likaisia astioita täynnä olevasta tiskialtaasta”, kuten kitaristi Simon Nicol asian ilmaisi. Vertaus on osuva, sillä Dennyn äänessä on jäljittelemätöntä kuulautta ja herkkyyttä. Vuoden 1969 What We Did On Our Holidays -albumin avaa hänen upea sävellyksensä ’Fotheringay’, jonka innoituksena oli Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin julma kohtalo.

Fairport Convention: Fotheringay • albumilta What We Did On Our Holidays
1969

Fairport Convention: Liege & Lief (Island 1969).Lauluntekolahjojensa ohella Sandy Denny toi yhtyeeseen kiinnostuksen Britteinsaarten omaa kansanlauluaarteistoa kohtaan. Vuoden 1969 aikana ilmestyi peräti kolme Fairport Convention -albumia; kahta edellä mainittua levyä seurasi folk rockin virstanpylvääksi kohotettu Liege & Lief. Sen kaikki kappaleet ovat joko sovituksia traditionaaleista (mm. ’Reynardine’, ’Matty Groves’ ja ’Tam Lin’) tai samaan tyyliin kirjoitettuja originaaleja. Avausraidan ’Come All Ye’ Denny kirjoitti yhdessä basisti Ashley Hutchingsin kanssa.

Fairport Convention: Come All Ye • albumilta Liege & Lief
1969

Fotheringay: Fotheringay (Island 1970).Liege & Liefin ilmestymisaikoihin joulukuussa 1969 Sandy Denny erosi Fairport Conventionista ja perusti soundiltaan hieman keveämmän yhtyeen nimeltä Fotheringay. Saman niminen albumi (1970) koostui pääosin hänen kokonaan omista tai tulevan aviomiehensä Trevor Lucasin kanssa kirjoittamistaan lauluista. Yhtye jäi lyhytikäiseksi tuottaja Joe Boydin lähtiessä Kaliforniaan ja Dennyn siirtyessä soolouralle, mutta sitä ennen Fotheringay ehti äänittää kakkoslevyn, joka julkaistiin vasta vuonna 2008. Yllättävästi vuoden 1970 albumin avauskappale ’Nothing More’ oli lapsena pianotunneilla käyneen Dennyn ensimmäinen pianolla säveltämä kappale. Yleensä hän soitti akustista kitaraa.

Fotheringay: Nothing More • albumilta Fotheringay
1970

Sandy Denny: The North Star Grassman And The Ravens (Island Records/A&M Records 1971).Sandy Denny tuotti soolodebyyttialbuminsa The North Star Grassman And The Ravens (1971) Fairport Conventionista tutun kitaristi Richard Thompsonin sekä ammattilaistuottaja John Woodin kanssa. Thompsonin sähkökitara on keskeinen elementti muun miehityksen paljolti vaihdellessa pitkin levyä. Julkaisua seuranneella kiertueella Dennyn ja Thompsonin rinnalla olivat basisti Dave Richards ja myös Fotheringayssa mukana ollut rumpali Gerry Conway. Albumi luonnollisesti lujitti Dennyn mainetta yhtenä sukupolvensa lupaavimmista laulunkirjoittajista. Näytteenä raukeasti soljuva ’The Sea Captain’.

Sandy Denny: The Sea Captain • albumilta The North Star Grassman And The Ravens
1971

Led Zeppelin: IV (Atlantic 1971).Kuriositeettina mainittakoon, että Sandy Dennyn duetointi Led Zeppelin IV -albumin (1971) kappaleessa ’The Battle Of Evermore’ on ainoa vokalistivierailu kyseisen yhtyeen diskografiassa. Dennyn sooloura jatkui entistä vahvempana. Trevor Lucasin tuottama Sandy (1972) sisälsi Dennyn viimeisen levytyksen kansansävelmästä (’The Quiet Joys Of Brotherhood’). Albumin originaalikappaleista useat ovat soolotuotannon hienoimpia, esimerkiksi kansanmusiikin henkeä uhkuva ’It Suits Me Well’ tai Harry Robinsonin jousisovituksella viimeistellyt laulut ’Listen, Listen’ ja ’The Lady’. Jälkimmäisessä on pakahduttavan pidätelty tunnelma.

Sandy Denny: The Lady • albumilta Sandy
1972

Sandy Denny: Like An Old Fashioned Waltz (Island Records 1974).Sandyn saama vaatimaton aikalaismenestys yllytti Dennyä tekemään kolmannesta levystään laajempaa kuulijakuntaa puhuttelevan. Like An Old Fashioned Waltz (1973) ei silti ole kaupallisuuden vesittämä (eipä se erityisemmin menestynytkään) vaan varsin tyylikäs laulukokoelma, jossa etenkin nimikappaleen nostalginen sävy toimii edukseen. Albumilta löytyy myös pari jazzcoveria, ja huhupuheissa Dennyn arveltiin tekevän kokonaisen levyllisen jazztulkintoja. Olipa siinä perää tai ei, viehättävä ajatus jäi toteutumatta. Nimikkobiisinsä ohella Waltzin tunnetuin laulu lienee jylhän melodinen ’Solo’, josta jopa Marillionin entinen vokalisti Fish on tehnyt oman versionsa.

Sandy Denny: Solo • albumilta Like An Old Fashioned Waltz
1973

Fairport Convention: Rising For The Moon (Island 1975).Like An Old Fashioned Waltz -albumin julkaisu viivästyi lähes vuodella, mitä ennen Denny oli palannut Fairport Conventionin jäseneksi. Jatkuvien kokoonpanovaihdosten riivaamaa yhtyettä oli pitänyt elossa ennen kaikkea viulisti Dave Swarbrick. Kuten oli odotettavissa, aktiivisin laulunkirjoittaja levyllä Rising For The Moon (1975) oli Sandy Denny. Tuotannoltaan teos on verrattain pophenkinen – ja ainoa FP-albumi ilman ensimmäistäkään traditionaalisovitusta. Yhtye toivoi siitä lopullista kaupallista läpimurtoaan, mutta se piipahti vain sijalla 52 kotimaan listoilla. Denny erosi toistamiseen bändistä, joka on sinnikkäästi jatkanut brittiläisen folk rockin lipunkantajana aina 2020-luvulle asti.

Fairport Convention: After Halloween • albumilta Rising For The Moon
1975

Sandy Dennyn elämä lähti jonkinlaiseen luisuun vuonna 1976, jolloin tieto raskaudesta osui keskelle pahinta päihderiippuvuutta. Tuona aikana äänitetty, aviomies Trevor Lucasin tuottama albumi Rendezvous (1977) on kuitenkin kohtalaisen onnistunut, vaikkei ylläkään parin edeltäjänsä tasolle. Island julkaisi levyn yli puolen vuoden viiveellä ja lopulta tiputti Sandy Dennyn tallistaan. Tyttövauvan äitinä masennuksesta kärsivä Denny omaksui oudon tavan kaatuilla portaikoissa tai baarijakkaralta – sekä hupailumielessä että vahingossa. Usein hän selvisi vammoitta, mutta lähipiirissä pelättiin sitä viimeistä kaatumista. Huhtikuussa 1978 Sandy Denny löydettiin kotitalonsa portaikon alta koomassa, josta hän ei enää koskaan herännyt.

Sandy Denny: No More Sad Refrains • livealbumilta Gold Dust – Live At The Royalty
1998

Kolme viikkoa ennen menehtymistään Denny piti hyväntekeväisyyskeikan tuoreehkossa kotipaikassaan, keskienglantilaisessa Byfieldin kylässä. Viimeisenä laulunaan hän esitti varhaisen bravuurinumeronsa ’Who Knows Where The Time Goes’. Marraskuussa 1977 hän oli esiintynyt Lontoon Royalty Theatressa, missä taltioitu livetupla Gold Dust julkaistiin vuonna 1998. Rendezvous-levyn kappale ’No More Sad Refrains’ saa surullisen jälkimaun artistin ennen aikojaan tapahtuneen poismenon johdosta. Lukuisten postuumijulkaisujen ja tribuuttien kohteena olleen Sandy Dennyn arvostus on vain kasvanut vuosikymmenten saatossa.

Matti Pajuniemi

Facebook | Sandy Denny and Family

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Al Stewart: Year Of The Cat – tarinankerrontaa huipputuotannolla
Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Billy Joel – pianomiehen pitkä tie tähdeksi • The Stranger
Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva
Elton John – pianistin tie ihmemaahan
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
John Lennon: Imagine – tunnustuksia ja idealismia
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy

Joose Keskitalo: En lähde surussa – elämän kauneus kuoleman varjossa
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Mike Oldfield: Tubular Bells – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Fairport Convention
Sandy Denny*
Finna.fi

Fairport Convention | Polydor 1968
What We Did On Our Holidays* | Island 1969
Unhalfbricking* | Island 1969
Liege & Lief* | Island 1969
Full House | Island 1970
Angel Delight | Island 1971
”Babbacombe” Lee | Island 1971
Rosie | Island 1973
Nine | Island 1973
Fairport Live Convention* | Island 1974
Rising For The Moon* | Island 1975

Fotheringay
Finna.fi

Fotheringay | Island 1970
Fotheringay 2 | Fledg’ling Records 2008
Nothing More – The Collected Fotheringay • 3CD+1DVD | Universal 2015

Sandy Denny
Finna.fi

The North Star Grassman And The Ravens | Island Records/A&M Records 1971
Sandy | Island Records/A&M Records 1972
Like An Old Fashioned Waltz | Island Records 1974
Rendezvous | Island Records 1977

Boksit ja kokoelmalevyt
Fairport ConventionSandy Denny
Finna.fi

Meet On The Ledge – Classic Years 1967–1975 Fairport Convention • 2CD | Universal Island Records 1999
A Boxful Of Stars Sandy Denny • 5CD | A Wing & A Prayer/Fledg’ling Records 2004
Nothing More – The Collected Fotheringay • 3CD+1DVD | Universal 2015
Come All Ye – The First Ten Years Fairport Convention • 7CD + 52-sivuinen tekstiliite | 2017

📚
Lue lisää Sandy Dennystä Read more about Sandy Denny
Finna.fi

No More Sad Refrains – The Life And Times Of Sandy Denny Clinton Heylin, 286 pages | Helter Skelter 2000 & 2001 • Omnibus 2011
I’ve Always Kept A Unicorn – The Biography Of Sandy Denny Mick Houghton, 502 pages | Faber & Faber 2016

The North Star Grassman And The Ravens
Spotify

Sandy
Spotify

Fairport Convention: Unhalfbricking • 1969

Fairport Convention: Unhalfbricking (Island 1969).

Fairport Convention: Liege & Lief • 1969

Fairport Convention: Liege & Lief (Island 1969).

Fotheringay: Fotheringay • 1970

Fotheringay: Fotheringay (Island 1970).

Sandy Denny: The North Star Grassman And The Ravens • 1971

Sandy Denny: The North Star Grassman And The Ravens (Island Records/A&M Records 1971).

Sandy Denny: Sandy • 1972

Sandy Denny: Sandy (Island Records/A&M Records 1972).

Sandy Denny: Like An Old Fashioned Waltz • 1974

Sandy Denny: Like An Old Fashioned Waltz (Island Records 1974).

Sandy Denny: Rendezvous • 1977

Sandy Denny: Rendezvous (Island Records 1977).
Musiikkikirjastot.fi logo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *