Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa

Joskus onnellinen loppu koittaa vasta surullisen lopun jälkeen

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).Tanworth-in-Arden on pieni kylä vähän matkaa Birminghamista kaakkoon. Siellä seisoo vanha kivitalo nimeltä Far Leys. Sen seinään kiinnitettiin tänä kesänä sininen kyltti, perinteinen ”Blue Plaque”, jollaisella Britanniassa osoitetaan kunnioitusta merkittäville ihmisille. Kyltissä lukee ”Nicholas Rodney ’Nick’ Drake, 1948–1974, laulaja/lauluntekijä/runoilija, varttui tässä talossa.”

Nick Drake ei taatusti olisi ikinä uskonut, ettei häntä ja hänen musiikkiaan sittenkään ole unohdettu.

Drake koki klassisen taiteilijankohtalon: häntä alettiin arvostaa vasta, kun oli liian myöhäistä, kun hän oli jo mennyt. Drake kuoli 26-vuotiaana varmana siitä, että oli epäonnistunut kaikessa. Hän teki kolme albumia, joiden myynti jäi aikoinaan olemattomaksi, ja vietti lyhyen elämänsä viimeiset vuodet isänsä ja äitinsä hoivissa.

Black Eyed Dog Draken viimeistä studiosessioista vuodelta 1974:

Nick Draken kuolemasta oli kulunut muutama vuosi, kun hänen musiikkinsa nousi kulttisuosioon. Tuhoon tuomitun nuoren runoilijan romanttistraagisella tarinalla oli tietenkin osuutta asiaan, mutta niin oli musiikillakin. Kiehtova, surullinen hahmo kirjoitti maagisen kauniita kappaleita ja lauloi lämpimän melankolisella äänellään lyriikoita, joiden oikeita tulkintoja voi vain arvailla. Jälkikäteen havaittiin sekin, että Drake oli huomattavan taitava kitaristi, jonka erikoiset viritykset ja oikean käden näppäilytekniikka hämmentävät jälkipolvia.

Nick Drake opetteli soittamaan kitaraa ja tekemään omia kappaleita opiskeluvuosinaan. Hän oli teini-ikäisenä lupaava kilpaurheilija, mutta musiikki meni nopeasti kaiken muun edelle. Vuonna 1968 vielä tuntematon Drake esiintyi Lontoossa, kun folkyhtye Fairport Conventionin Ashley Hutchins sattui paikalle ja innostui kuulemastaan. Hutchins suositteli Drakea tuottaja Joe Boydille, jonka Witchseason-yhtiö teki yhteistyötä Chris Blackwellin levy-yhtiön Islandin kanssa. Allekirjoitettuaan sopimukset Witchseasonin ja Islandin kanssa Drake alkoi valmistella ensimmäistä albumiaan levy-yhtiön maksaman viikkorahan turvin.

Debyyttialbumi Five Leaves Left tehtiin Lontoossa verkkaiseen tahtiin: äänitykset alkoivat heinäkuussa 1968 ja albumi ilmestyi syyskuussa 1969. Draken ehdotuksesta sovitukset teki hänen ystävänsä Robert Kirby, joka ei ollut ennen tehnyt mitään ammattimaista musiikin saralla. Riskaabeli valinta osoittautui toimivaksi. Draken jokaisella albumilla oli oma luonteensa, ja Five Leaves Leftillä sen loivat juuri Kirbyn pastoraaliset jousisovitukset.

Way To Blue albumilta Five Leaves Left:

Kypsä ensialbumi sai kriitikoilta suopean vastaanoton, mutta lupaava lähtö tyssäsi yllättäen artistin ongelmiin. Aiemmin Drake oli esittänyt laulujaan jokseenkin vapautuneesti, mutta kun tuli aika lähteä tukemaan Five Leaves Leftiä keikoilla, hän ei enää kyennytkään olemaan lavalla. Esiintyjän olo oli niin silminnähden epämukava, että konsertit olivat vaivaannuttavia kaikille osapuolille. Siinä ei ollut kyse pelkästä esiintymisjännityksestä vaan jostakin paljon vakavammasta. Drake ei enää pystynyt olemaan normaalissa vuorovaikutuksessa edes läheistensä kanssa, ja ventovieraan yleisön kanssa se oli täysin mahdotonta.

Nick Draken mieli alkoi sulkeutua silloin, kun hän työsti Five Leaves Leftin materiaalia Lontoossa. Hän oli aiemmin ollut hiljaisenpuoleinen mutta sosiaalinen nuorukainen, mutta jostakin syystä hänen oli yhä vaikeampaa päästää ihmisiä lähelleen. Drakella oli kyllä ystäviä, mutta hän saattoi olla päiväkausia heidän seurassaan sanomatta sanaakaan. Ikkunasta kurkkineet kaverit huomasivat, että vaikka oveen koputti, Nick ei välttämättä avannut, vaan istui nojatuolissaan hievahtamatta ja tuijotti eteensä. Ovia sulkeutui elämän kaikilla alueilla: Drake oli pitkä ja komea mies, jolla ei ollut rakkaussuhteita. Yhteys hänen ja muun maailman välillä katkeili.

Vaikka Nick Drake osoittautui odotettua hankalammin myytäväksi artistiksi, Island uskoi hänen mahdollisuuksiinsa. Toinen albumi Bryter Layter tehtiin samalla työryhmällä kuin ensimmäinenkin (tuottajana oli Boyd, sovittajana Kirby ja äänittäjänä John Wood) mutta musiikki muokattiin toisenlaiseksi kuin Five Leaves Leftillä. Kaikki perustui yhä Draken folkin, bluesin ja jazzin perinteestä nouseviin biiseihin, mutta niitä ei enää väritetty kamarimusiikin ja klassisen sävyillä. Bryter Layterille hahmottui sähköisempi, jazzimpi ja urbaanimpi tekstuuri. Nick Draken henkilökohtaisten ja vaikeaselkoisten laulujen soidessa tuntuu oudolta puhua popmusiikista, mutta Bryter Layter oli hänen albumeistaan helpoimmin lähestyttävä ja eniten ajassa kiinni.

Northern Sky albumilta Bryter Layter:

Toisenlaisesta tulokulmasta huolimatta Bryter Layter ilmestyi ja katosi yhtä vähin äänin kuin Five Leaves Left. Drake oli satsannut uuteen musiikkiinsa paljon, mutta se ei yksin riittänyt tuomaan näkyvyyttä. Ammattiura edellytti Drakelta suorituksia, joihin hänellä ei ollut voimia. Muut artistit rakensivat menestystä tekemällä kiertueita ja antamalla haastatteluja, mutta Drakesta ei ollut sellaiseen. Hän soitti koko urallaan vain kourallisen keikkoja ja antoi vain yhden haastattelun, ja senkään aikana hän ei saanut sanotuksi juuri mitään.

Drake ei koskaan puhunut tunteistaan tai ajatuksistaan, mutta useat aikalaiset uskoivat hänen pettyneen pahasti siihen, ettei marraskuussa 1970 julkaistusta Bryter Layterista tullut kaupallista menestystä. Se satutti häntä luultavasti pahiten siksi, että hän tiesi seisovansa oman menestyksensä tiellä. Nick Drake ei ollut vaikea vaan sairas ihminen, mutta se ei estänyt häntä syyttämästä epäonnistumisesta itseään. Levy-yhtiö suhtautui Drakeen hyvin ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Hän sai levyttää ja elää Islandin rahalla pitkään ilmeisesti vain siksi, että yhtiö arvosti hänen musiikkiaan.

Kolmatta ja viimeistä albumiaan Pink Moonia tehdessään Nick Drake oli entistä yksinäisempi. Joe Boyd oli ottanut vastaan Amerikasta saamansa työtarjouksen, mikä merkitsi Drakelle luottotuottajan ja lähimmän työtoverin menettämistä. Hän muuttui entistä introvertimmaksi ja eristäytyneemmäksi. Kommunikoinnin tasosta kertoo se, että kun Drake kävi puhua pukahtamatta jättämässä kolmannen albuminsa masternauhan Islandin vastaanottotiskille, koko levy tuli yhtiölle täytenä yllätyksenä.

Pink Moonin nimikappale:

Pink Moonin tekemisestä tiesivät vain Drake ja studiomies Wood. Kahdessa päivässä äänitetty ja helmikuussa 1972 julkaistu levy on Drakea paljaimmillaan. Nimikappaleen piano-osuutta lukuun ottamatta Pink Moonilla esiintyy vain akustista kitaraa soittava laulaja. Draken rakastamilta vanhoilta blueslevyiltä tuttu riisuttu toteutus teki musiikista entistäkin henkilökohtaisempaa ja intiimimpää. Tuntui kuin hän olisi päästänyt kuulijansa masennuksen, surun ja sulkeutuneisuuden muurin taakse katsomaan kaunista ja hiljaista sielunmaisemaansa, halunnut tulla kuulluksi puhtaasti omana itsenään. Vaikka Draken henkinen tila oli jatkuvasti huonontunut, Pink Moonin kappaleista ei välittynyt toivottomuutta ja painostavuutta.

Pink Moonin jälkeen Drake ei enää jaksanut pitää huolta itsestään, vaan joutui muuttamaan takaisin Tanworth-in-Ardeniin vanhempiensa luokse. Lopun lähestyessä hänen vointinsa vaihteli. Hän joutui viettämään muutamia viikkoja mielisairaalassa, mutta oli kesällä 1974 niinkin hyvässä kunnossa, että kävi vielä äänittämässä neljä biisiä Joe Boydin kanssa ja suunnitteli neljännen albumin levyttämistä. Saman vuoden marraskuussa hän kuitenkin kuoli masennuslääkkeen yliannostukseen. Viimeisinä aikoinaan hän oli maininnut äidilleen olevansa pahoillaan siitä, että oli epäonnistunut kaikessa, mitä oli yrittänyt tehdä.

From The Morning:

Nick Draken hauta on Tanworth-in-Ardenin kirkkomaalla. Hänen hautakiveensä on kaiverrettu lohduttava säe Pink Moon -levyn biisistä From The Morning: ”Now we rise and we are everywhere” (“Nyt nousemme ja olemme kaikkialla”). Se on osoittautunut ilahduttavan enteelliseksi. Toisin kuin Nick Drake luuli, hän ei epäonnistunut. Oma elämä oli hänelle liian raskas taakka kantaa, mutta hän elää musiikkinsa kautta lukemattomissa sydämissä joka puolella maailmaa. Nuori mies, jonka oli vaikeaa päästää muita ihmisiä maailmaansa, puhuttelee lauluillaan monia.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Levyhyllyt:
Nick Draken studioalbumit
Five Leaves Left (Island Records, 1969)
Bryter Layter (1970)
Pink Moon (1972)
Kokoelmalevyt
Time Of No Reply (Hannibal Records, 1986 | Uusintapainos 2012)
Way To Blue – An Introduction To Nick Drake, (Island Records, 1994 | Uusintapainos 2003)
Made To Love Magic (Island Records, 2004)
A Treasury (Island Records, 2004). LP- ja CD-painosten lisäksi A Treasury julkaistiin myös monikanavaisena SACD-laitoksena.

Muista boksit:
Toimitus suosittelee Nick Draken tuotannosta tehtyjä bokseja Fruit Tree ja Tuck Box. Moneen kertaan uudelleenjulkaistu levytysura toimii yhteen nivottuna erinomaisesti. 2007 julkaistu Fruit Treen uusintapainos sisältää 50-minuuttisen dokumentin Drakesta.
Nick Drake: Fruit Tree – The Complete Recorded Works, 3LP. (1979)
Nick Drake: Fruit Tree – The Complete Nick Drake Recordings, 4LP | 4CD. (Hannibal Records, 1986, 2000)
Nick Drake: Fruit Tree – The Complete Recorded Works, 3LP+DVD | 3CD+DVD. (Island Records, 2007). Sisältää 108-sivuisen liitevihkon A Much Updated Ruin From A Much Outdated Style sekä 50-minuuttisen dokumentti-DVD:n A Skin Too Few – The Days Of Nick Drake, Jeroen Berkvens, ohjaaja.
Nick Drake: Tuck Box, 5CD. (Island Records, 2013).

Lue lisää:
Callomon, Cally & Drake, Gabrielle: Nick Drake Remembered For A While, 443 sivua. (John Murray, 2014).
Hogan, Peter: Nick Drake – The Complete Guide To His Music, 108 sivua. (Omnibus Press, 2009).
Humphries, Patrick: Nick Drake – The Biography, 280 sivua. (Bloomsbury, 1997).

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Five Leaves Left (1969).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Bryter Layter (1970).

Nick Drake: Pink Moon (1972).

Nick Drake: Pink Moon (1972).

 

 

 

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla

The Lamb Lies Down On Broadway | Charisma 1974

genesis_thelambliesYksi brittiläisen progressiivisen rockin kiehtovimmista bändeistä henkilöityi 70-luvun puoliväliin asti laulaja Peter Gabrieliin. Genesis-keulakuvan äänen voima ja kohtalokkuus tulivat koskettavasti esiin vokalistin nousevien näyttelijänkykyjen avulla. Poikkeuksellisen korkean draamantajun kanavoimiseksi Gabriel kehitteli erilaisia hahmoja, jotka pääsivät esiin bändin kiertuieilla. Mielikuvituksellista roolittumista nähtiin ja kuultiin livenä syksystä -72 alkaen, jo hieman ennen albumin Foxtrot julkaisemista.

Gabrielin (s. 1950) heittäytyvän persoonan välityksellä laulutekstien tarkkanäköiset ja surrealistiset tarinat olivat kaikkea muuta kuin puisevaa seurattavaa: suvereeni artisti ruumiillisti osin hankalaksi koetun progen sisintä. Kuudes Genesis-albumi The Lamb Lies Down On Broadway julkaistiin marraskuussa -74. Konsepti ja tarina olivat Gabrielin kunnianhimoisinta kirjoitustyötä.

Peter Gabriel esitti viimeisellä Genesis-kiertueellaan Raelia, The Lamb Lies Down On Broadwayn sankaria.

Peter Gabriel esitti viimeisellä Genesis-kiertueellaan Raelia, The Lamb Lies Down On Broadwayn sankaria.

Tarinan päähenkilön, puertoricolaisen Raelin, kertomus olisi jäänyt vaille runkoa ilman erinomaista säveltämistä, josta vastasivat Gabrielin kanssa Tony Banks, Steve Hackett, Mike Rutherford ja Phil Collins. Yhdessä tuottaja John Burnsin kanssa albumista kehkeytyi ainutlaatuinen kokonaisuus myös musiikillisesti. Äänimaisema oli uusi harppaus eteenpäin, soonisesti rohkeampi kuin vuotta aiemmin julkaistu Selling England By The Pound. TLLDOB-kiertueella albumi soitettiin kokonaan. Onneksemme livetaltiointi löytyy boksilta Genesis Archive 1967–75.

Puolitoistatuntinen kokonaisuus kertoo Raelin surrealistisesta seikkailusta New Yorkin Manhattanilla. Kehystarina on painettu levyn gatefold-kannen sisäsivuille, lyriikat sisäpusseihin. Peter Gabriel sai tarinaan vaikutteita erityisesti ohjaaja Alejandro Jodorowskyn elokuvasta El Topo. Tätä viitettä heijastaa myös Storm Thorgersonin (Hipgnosis) kansitaide. Konserteissa laulaja esitteli The Lambin tähän tapaan:

– It tells how a large black cloud descends into Times Square, travels out in 42nd Street, turns into wall and sucks in Manhattan Island. Our hero, named Rael, crawls out of the subways of New York and is sucked into the wall – to regain consciousness underground. This is the story of Rael.

Hektinen kosketinsoitinkuvio aloittaa nimikappaleen. Suurieleinen The Lamb Lies Down On Broadway lähtee aamutunnelman kuvauksesta. Itseriittoinen Rael rohkaistuu musiikin voimasta. Fly On A Windshield sisältää albumin komeimpia instrumentaalijaksoja. Kitara ja mellotroni luovat hienon tunnelman.

Krautrockisti junnaava Back in N.Y.C. on yksi bravuuri lisää bändille. Genesis loi elintärkeän svengin kautta jäntevää rokkaavutta. Välillä kuullaan englantilaista leikkisyyttä, josta palataan takaisin eeppisyyteen. Instrumentaali Hairless Heart johdattaa singleraitaan Counting Out Time, levyn ”rakkauslauluun”.

Kakkoslevyn avaava Lilywhite Lilith vaihtuu odotushuoneen (The Waiting Room) kokeellisuuteen. Trippi on pyörteisyydessään jännittävä. Lopulta siirrytään jälleen jazzrock-muottiin kiehtovine temponvaihdoksineen. Pianovetoinen Anyway sisältää perinteisempää Genesis-progea, samoin Hackettin kitaroinnin kulmikkuutta tarjoileva Here Comes The Supernatural Anaesthetist. Seitsenminuuttinen The Lamia on yksi vaikuttavimmista Genesis-raidoista.

Veden lailla liikkuva Silent Sorrow In Empty Boats vie kohti lyhyttä kokeellista osiota. The Colony Of Slippermenin intro vaikuttaa yhä liian eksentriseltä. Ehkä tämän vuoksi Gabriel vangitsi yleisön huomion Slippermanin epämuodostuneella lavahahmolla. Hätkähdyttävä liikehdintä toimi hyvin, mutta myös korosti laulajan erottumista bändistä. Jo The Lambin levytyksen aikana koetut jännitteet tuntuivat kasvavan kuiluksi.

* * * * * *

The Lamb elää konseptialbumien kirkkaimmassa kärjessä, progressiviisen rockin huipulla. Tupla-albumi on pienine heikkouksine mahtava musiikillinen vyörytys. Ilmaisu on tummaa, mutta silti kiehtovan valovoimaista. Tunnelin päässä oleva valo ei sammu koskaan.

The Lamb Lies Down On Broadway
Peter Gabriel – laulu, huilu
Tony Banks – kosketinsoittimet
Steve Hackett – kitara
Mike Rutherford – bassokitara, 12-kielinen kitara
Phil Collins – rummut

Brian Eno – Enossification
Tuottajat: John Burns & Genesis

Genesis oli lopulta hankalassa tilanteessa toukokuussa 1975 kun The Lamb -kiertue oli ohi. Aivan kuin albumin loppuhuipennuksen eloonjäämiskamppailu olisi heijastanut tulevaa: levyllä Raelin veli Johnia uhkaa ikuinen limbo – ja päähenkilöä esittänyt Peter Gabriel oli turhautumassa bändiin jo ennen kiertueen alkua. Ero oli väistämätön. Gabrielin ensimmäinen sooloalbumi julkaistiin helmikuussa -77. Genesis jatkoi nelikkona vielä ripeämmin. The Lambin seuraaja A Trick Of The Tail ilmestyi jo vuotta aiemmin.

Genesis-julkaisuja voi lainata kirjastosta eri versioina. The Lamb Lies Down On Broadway on mukana 4CD-liveboksissa Archive 1967–75 sekä huippuluokan remaster-boksissa Genesis 1970–1975. Vihreäkantinen kooste sisältää monikanavataltiointien lisäksi yhtyeen jäsenten haastatteluja vuodelta 2007.

Genesis-julkaisuja voi lainata kirjastosta eri versioina. The Lamb Lies Down On Broadway on mukana 4CD-liveboksissa Archive 1967–75 sekä huippuluokan remaster-boksissa Genesis 1970–1975. Vihreäkantinen kooste sisältää monikanavataltiointien lisäksi yhtyeen jäsenten haastatteluja vuodelta 2007.

The Lambin CD/SACD-painos löytyy vuonna 2008 julkaistusta Genesis-boksista 1970–1975. Vihreäkantinen kuutio sisältää laajennetut versiot myös albumeista Trespass, Nursery Cryme, Foxtrot, Selling England By The Pound sekä koosteen Extra Tracks. Vuonna 2016 julkaistu laadukas uusintajulkaisusarja Genesis-vinyyleistä sisälsi myös 2LP:n TLLDOB. Kysy levyjä kotikirjastostasi.

Hae 'The Lamb Lies Down On Broadway' kirjastosta!

Hae ’The Lamb Lies Down On Broadway’ kirjastosta!

Hae The Lamb… kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Genesis | studioalbumit 1969–1997
From Genesis To Revelation  1969
Trespass 1970
Nursery Cryme 1971
Foxtrot 1972
Selling England By The Pound 1973 Levyhyllyt
The Lamb Lies Down On Broadway 1974
A Trick Of The Tail 1976 Levyhyllyt
Wind & Wuthering 1976 Levyhyllyt
…And Then There Were Three… 1978
Duke 1980
Abacab 1981
Genesis 1983
Invisible Touch 1986
We Can’t Dance 1991
…Calling All Stations… 1997

Levyhyllyt | Finna.fi
Genesis | livealbumit
Genesis Live  | Charisma 1973
Seconds Out | Atlantic 1977
Three Sides Live 1982
The Way We Walk – Vol 1. The Shorts 1992
The Way We Walk – Vol 2. The Longs  1993
Genesis 1973–2007 Live, 8CD + 3DVD | Virgin 2009

Lue lisää | Finna.fi
Banks, Tony | Collins, Phil, | Gabriel, Peter | Hackett, Steve | Rutherford, Mike & Dodd, Philip (toim.): Genesis – Chapter And Verse, 359 sivua | Thomas Dunne Books 2007
Bowler, Dave: Genesis – A Biography, 294 sivua | Sidgwick & Jackson 1992
Collins, Phil: Not Dead Yet – The Autobiography, 447 sivua | Century, 2016
Collins, Phil: Not Dead Yet – Omaelämäkerta, 488 sivua | Minerva 2018
Drewett, Michael & Hill, Sarah & Kärki, Kimi (toim.): Peter Gabriel – From Genesis To Growing Up, 267 sivua | Ashgate 2010
Genesis: 1970–1975, 7 CD/SACD-levyä, 6 DVD-levyä sekä 44-sivuinen liitekirja | Virgin 2008
Genesis: Genesis Archive 1967–1975, 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Virgin Records 1998
Hewitt, Alan: Opening The Musical Box – A Genesis Chronicle, 256 sivua | Firefly 2000
Pajuniemi, Matti: Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 | Matti Pajuniemi 2017
Rutherford, Mike: The Living Years – The First Genesis Memoir, 241 sivua | Thomas Dunne Books 2014
Snider, Charles: The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
Spencer, Bright: Peter Gabriel – An Authorized Biography, 524 sivua | Sidgwick & Jackson 1988 & 1999

Katso DVD/Blu-ray
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway CD/SACD + DVD sisältää kolmen vartin mittaisen haastattelukoosteen. Musiikin rinnalla bändin jäsenet kertovat albumista ja sen tekemisestä. Toimitus suosittelee lämpimästi monikanavamiksauksen lisäksi The Lambin ällistyttävää DVD-versiota (stereo ja 5.1). Se tarjoilee restauroituna albumin koko livekuvitukseen. Unohtumatonta.

Genesis & Edginton, John: Sum Of The Parts, 118 min. (Eagle Rock, 2014). Dokumentti tuo samaan huoneeseen klassisen kokoonpanon Hackett, Gabriel, Banks, Rutherford & Collins. Tapaaminen ajoittuu 40 vuoden päähän TLLDOB:n julkaisusta. Sanailu on brittiläisen välitöntä: huumoria, kritiikkiä, jopa tilannetajun puutetta. John Edgintonin ohjaama kaksituntinen dokumentti on arvokas lisä Genesis-saagaan.

YouTube
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway
Nettifoorumilta löytyy poikkeuksellisen kiinnostava livetaltiointi. Joulukuussa -74 kuultiin TLLDOB alusta loppuun myös Torontossa. On kiinnostavaa nähdä bändin intensiteetti ja livenä tehdyn kuvaprojisoinnin tehokkuus. Kuvauksen rososta huolimatta tunnelma on maaginen. Gabrielin elekieli antaa jo viitteitä pari vuotta myöhemmin käynnistyvästä soolourasta.

Tuomas Pelttari

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway (1974).

Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway (1974).

King Crimson: Beat – neuroottisuuden ja kauneuden rajalla

Beat | EG Records 1982

King Crimsonin albumi Beat julkaistiin vuonna 1982.80-luvun King Crimson lähti toteuttamaan progeaan uudella ilmeellä. 70-luvun henkilövaihdoksiin verrattuna yhtye eli pysyvyyden aikaa. Kokoonpano vakiintui muutaman vuoden ajaksi nelihenkiseksi kun Robert Fripp ja Bill Bruford sekä huippumuusikot Adrian Belew ja Tony Levin yhdistivät voimansa. Levytysten suhteen yhtyeen odotettu paluu toteutui trilogiana. 1981 julkaistu Discipline sai jatkoa sinikantisesta albumista Beat.

Trilogian kakkososa Beat tuntuu yleisilmeeltään edeltävää levyä rauhattomammalta, jopa neuroottiselta.Yhdysvaltalaisiin beat-runoilijoihin viittaava ’Neal And Jack And Me’ starttaa albumin jyräävästi. Disciplineen verrattuna hieman kuivempi soundi korostaa sävellyksen haastavuutta. Raidan loppupuolella kertosäe tuo esiin vokalisti Belew’n viettelevämpää tonea. B-puolen avaava ’Neurotica’ tuntuu puhesäkeistöineen kaaokselta, mutta taipuu sittenkin myös crimsonmaiseen kauneuteen. Päätösraita ’Requiem’ tuntuu aina tervetulleelta jazzrock-haasteelta.

Tiukan rypistyksen rinnalla Beat pitää sisällään myös kauniimpaa musiikkia. Kovia raitoja vasten ’Two Hands’ tuntuu pitkään etsityltä avaimelta albumin sisään. Instrumentaali ’Sartori In Tangierin’ viehko pulssi vie mukanaan. Myös singleraita ’Heartbeat’ toimii rytinän vastavoimana. Melodisuus on huipussaan.

Sisäänpäin kääntynyt tunnelma on Beatin hallitsevin elementti. Klaustrofobisesta vireestä hypättiin reippaasti eteenpäin kaksi vuotta myöhemmin julkaistulla studioalbumilla Three Of A Perfect Pair. Trilogia päättyi avoimempaan suuntaan.

Beat
Adrian Belew – kitara, laulu
Robert Fripp – kitara, urut, Frippertronics
Tony Levin – Stick, bassokitara, laulu
Bill Bruford – rummut
Tuottaja: Rhett Davies

Beat julkaistiin alun perin LP-levynä vuonna 1982. CD-painoksista suositeltavimmat lienevät 2004 julkaistu remasterointi 30th Anniversary Edition (DGM), laajennettu 40th Anniversary CD/DVD-A sekä 2016 julkaistu laaja boksi On (And Off) The Road. Liki 20 levyn kooste sisältää koko 80-luvun Crimsonin kauden, mukana myös videotaltiointeja. Beat löytyy aiempaa mukavammin vinyylinä kun 200-grammainen laitos julkaistiin vihdoin vuonna 2018. Kysy levyjä kirjastostasi.

King Crimson kotisivu

Hae Beat kirjastosta!

Hae Beat kirjastosta!

Hae Beat kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
King Crimson | studioalbumit
In The Court Of The Crimson King | LP Island & EG Records 1969 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • • LP-uusintapainos Panegyric 2010 • 3CD + Blu-ray Panegyric 2019
In The Wake Of Poseidon | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2011
Lizard | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2012
Islands | LP Island & EG Records 1971 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2014
Larks’ Tongues In Aspic | LP Island & EG Records 1973 • CD + DVD-Audio Panegyric 2012 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Starless And Bible Black | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2015
Red | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Discipline | EG Records & Polydor 1981 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2018  Levyhyllyt • Discipline
Beat | EG Records & Polydor 1982 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
Three Of A Perfect Pair | EG Records & Polydor 1984 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019  Levyhyllyt • Three Of A Perfect Pair
THRAK | Discipline Global Mobile DGM & Virgin 1995 • CD + DVD-Audio Panegyric 2015 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The ConstruKction Of Light | CD Discipline Global Mobile DGM & Virgin 2000
The ReConstruKction Of Light | CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The Power To Believe | Discipline Global Mobile DGM & Sanctuary Records 2003 • CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

Lue lisää | Finna.fi
Smith, Sid: In The Court Of King Crimson, 346 sivua | Helter Skelter 2001
Tamm, Eric: Robert Fripp – From King Crimson To Guitar Craft, 242 sivua | Faber & Faber 1990

Muista boksit | Finna.fi
Toimitus suosittelee historiikkien rinnalle King Crimsonin bokseja, joita on saatavana kirjastoissakin.
King Crimson: The 21st Century Guide To King Crimson, Volume Two 1981–2003 | DGM 2004, sisältää 4 CD-levyä. Mukana on 28-sivuinen vihko, jossa päiväkirjamaisesti etenevää bändihistoriaa ja triviaa.
King Crimson: On (And Off) The Road | Panegyric 2016, laaja koko 80-luvun Crimson-kauden kattava boksi. Mukana on 11 CD-levyä, 3 Blu-ray-levyä ja 5 DVD-levyä sekä 40-sivuinen liitekirja.
King Crimson: The Essential King Crimson – Frame By Frame | EG & Virgin 1991, mukana LP-levyn kokoinen yli 60-sivuinen liitevihko.

Tuomas Pelttari

King Crimsonin albumi Beat julkaistiin vuonna 1982.

King Crimson: Beat (1982).

King Crimson: Discipline – uuden progen äärellä

Discipline | EG Records 1981

King Crimson: Discipline (1981).80-luvun alku toi monet progressiivisen rockin suurnimet hivenen yllättävään tilanteeseen. Jotkut kokoonpanot uudistuivat punk rockin ja uuden aallon vanavedessä, toiset lopettivat kokonaan. Monille muutoksesta kasvoi voimavara. Esimerkiksi Yes, Genesis ja Rush etsivät innokkaasti vaihtoehtoisia ilmaisumetodeja. Myös Robert Frippin johtama King Crimson oli uudistujien eturiviä.

Yhdeksän vuoden tauon jälkeen Fripp ja rumpali Bill Bruford siirtyivät King Crimsonin kaanonissa uuteen aikaan, mukanaan ilmiömäisiä muusikkoja. Bassotaiteilija Tony Levin ja kitaristi/vokalisti Adrian Belew saattoivat olla parasta mitä King Crimsonille oli mahdollista tapahtua. Vuosina 1981–1984 innovatiivinen nelikko teki trilogian studioalbumeita, jotka suuntasivat rohkeasti tulevaisuuteen. Näistä ensimmäinen on punakantinen Discipline.

80-luvun Crimsonin soundi toimii kuin hyökyaalto. Irtautuminen 70-lukulaisesta tunnelmasta on merkittävä. Discipline rakentaa paljon paksulle bassosoundille. Levin luo kerrassaan vastustamattomia kudelmia. Yhtä lailla tärkeitä rakennuselementtejä ovat Brufordin perkussiot, jotka elävät muustakin kuin perinteisimmästä virvelirummun pärinästä. Hienovaraisinta liplatusta lienee hieman Pat Metheny Groupin tyyliä sivuava instrumentaali The Sheltering Sky.

Vokalisti Adrian Belew heittäytyy mukaan joka solullaan. Hän tekee monin tavoin vaikutuksen, aseinaan kuulas lauluääni ja puhe. Elephant Talkin ohella A-puolen sulkeva Indiscipline näyttää Belew’n suvereeniuden tunnelmanluojana, mykistävän häiriintyneenä sanansaattajana. Thela Hun Ginjeet sisältää hyvin mielenkiintoisen monologin. Belew toi arvaamattomalla jännitteellään Crimsoniin myös lisää huumoria.

Yhtyeen sielu Robert Fripp hyötyi kvartetin yhteisestä sävellystyöstä selvästi. Musiikin ilo ja tasapaino ovat niin syvällä, että Discipline sisälsi jopa pieniä hittejä. Sekä Elephant Talk että Frame By Frame kulkivat radiossakin vastustamattomalla imulla, joka valtasi sielun. Balladi Matte Kudasai liukuu kuin laiva aalloissa. Frippin tolkuton kitarakaahaaminenkin istui 70-lukua lempeämpään yleissoundiin saumattomasti.

King Crimson onnistui vangitsemaan levylle 80-luvun tuotantokulttuurin parhaat puolet. Jazzrock eli muutoksen tilassa, ja niin teki progekin. Crimson-trilogia jatkui seuraavana vuonna albumilla Beat.

Discipline
Adrian Belew – kitara, laulu
Robert Fripp – kitara, devices
Tony Levin – Stick, bassokitara, laulu
Bill Bruford – rummut
Tuottaja: Rhett Davies

Discipline julkaistiin alun perin LP-levynä vuonna 1981. Remasteroitu 30-vuotisjuhlajulkaisu ilmestyi 2001. Laajennettu CD/DVD-Audio -painos (2011) sisältää erinomaiset monikanavaversiot albumista sekä 12″ Dance mix -version raidasta Elephant Talk. Liitevihkosta löytyy yhtyeen jäsenten pohdintoja neljännen asteen King Crimsonin muotoutumisesta. Discipline löytyy aiempaa mukavammin vinyylinä kun 200-grammainen laitos julkaistiin vihdoin vuonna 2018. Kysy levyjä kirjastostasi.

Tuomas Pelttari

King Crimson kotisivu

Hae Beat kirjastosta!

Hae Beat kirjastosta!

Hae Discipline kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
King Crimson | studioalbumit
In The Court Of The Crimson King | LP Island & EG Records 1969 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2010 • 3CD + Blu-ray Panegyric 2019
In The Wake Of Poseidon | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2011
Lizard | LP Island & EG Records 1970 • CD + DVD-Audio Panegyric 2009 • LP-uusintapainos Panegyric 2012
Islands | LP Island & EG Records 1971 • CD + DVD-Audio Panegyric 2010 • LP-uusintapainos Panegyric 2014
Larks’ Tongues In Aspic | LP Island & EG Records 1973 • CD + DVD-Audio Panegyric 2012 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Starless And Bible Black | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2015
Red | Island & EG Records 1974 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2013
Discipline | EG Records & Polydor 1981 • CD + DVD-Audio Panegyric 2011 • LP-uusintapainos Panegyric 2018
Beat | EG Records & Polydor 1982 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019 Levyhyllyt • Beat
Three Of A Perfect Pair | EG Records & Polydor 1984 • CD + DVD-Audio Panegyric 2016 • LP-uusintapainos Panegyric 2019  Levyhyllyt • Three Of A Perfect Pair
THRAK | Discipline Global Mobile DGM & Virgin 1995 • CD + DVD-Audio Panegyric 2015 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The ConstruKction Of Light | CD Discipline Global Mobile DGM & Virgin 2000
The ReConstruKction Of Light | CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019
The Power To Believe | Discipline Global Mobile DGM & Sanctuary Records 2003 • CD + DVD-Audio Panegyric 2019 • LP-uusintapainos Panegyric 2019

Lue lisää | Finna.fi
Smith, Sid: In The Court Of King Crimson, 346 sivua | Helter Skelter 2001
Tamm, Eric: Robert Fripp – From King Crimson To Guitar Craft, 242 sivua | Faber & Faber 1990

Muista boksit | Finna.fi
Toimitus suosittelee historiikkien rinnalle King Crimsonin bokseja, joita on saatavana kirjastoissakin.
King Crimson: The 21st Century Guide To King Crimson, Volume Two 1981–2003 | DGM 2004 sisältää 4 CD-levyä. Mukana on 28-sivuinen vihko, jossa päiväkirjamaisesti etenevää bändihistoriaa ja triviaa.
King Crimson: On (And Off) The Road | Panegyric 2016 on laaja, koko 80-luvun Crimson-kauden kattava boksi. Mukana on 11 CD-levyä, 3 Blu-ray-levyä ja 5 DVD-levyä sekä 40-sivuinen liitekirja.
King Crimson: The Essential King Crimson – Frame By Frame | EG & Virgin 1991, mukana LP-levyn kokoinen yli 60-sivuinen liitevihko.

King Crimson: Discipline (1981).

King Crimson: Discipline (1981).