Brian Eno: Apollo – avaruuden inspiroimaa ambientia

Brian Eno With Daniel Lanois & Roger Eno
Apollo: Atmospheres & Soundtracks | EG 1983

Musiikkia esille kirjastossa

Brian Eno with Daniel Lanois & Roger Eno: Apollo – Atmospheres & Soundtracks (EG Records 1983).

Avaruus on kiehtonut ihmiskuntaa aina. Kosmiset arvoitukset ovat innoittaneet myös monenlaisia musiikkiteoksia, Gustav Holstin Planeetat-orkesterisarjasta saksalaiseen Kosmische Musikiin, angloamerikkalaiseen psykedeeliseen space rockiin sekä astronauttiaiheisiin poplauluihin. Vanhoissa tieteissarjoissa ja -elokuvissa avaruuden vierautta tavoiteltiin tyypillisesti thereminin ja syntetisaattorien omana aikanaan uudenlaisilla soinneilla. Yksi ajattomimmin avaruuden autiutta kuvastava levytys on alun perin dokumenttielokuvaa varten tehty Apollo: Atmospheres & Soundtracks (1983). Samalla se on ambientiksi kutsutun genren avainteoksia ja suhteellisen helposti omaksuttavana myös erinomainen johdatus tähän lajityyppiin.

Under Stars • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

Ambient on elektronisesta kokeellisesta musiikista 1970-luvulla kehittynyt genre, jossa huomio kohdistuu soundien tekstuuriin. Pääosin elektronisilla laitteilla mutta tarvittaessa myös akustisilla soittimilla tuotettu ambientmusiikki saattaa tottumattoman korviin kuulostaa loputtoman toisteiselta ja pitkästyttävältä minimalistisine sävelaineksineen. The Orbin ja Aphex Twinin kaltaiset artistit yhdistivät 1990-luvulla ambientin teknoon ja sitä kautta onnistuivat nostamaan yleisön tietoisuutta genrestä. Ambientin isänä pidetään Brian Enoa, yhtä Apollo-albumin kolmesta tekijästä.

Fripp & Eno: Evening Star (Island / Editions EG 1975).

Englantilainen Brian Eno (s. 1948) tuli 1970-luvun alkupuolella tunnetuksi taiderockyhtye Roxy Musicin elektronisia vehkeitä soittavana jäsenenä eksentrisine ulkoasuineen, mutta erimielisyydet yhtyeen johtohahmon Bryan Ferryn kanssa saivat Enon lähtemään omille teilleen. King Crimsonin johtohahmon Robert Frippin kanssa tehdyt, luuppitekniikkaa hyödyntäneet instrumentaalialbumit (No Pussyfooting) (1973) ja Evening Star (1975) ansaitsevat paikkansa ambientin varhaishistoriassa. Tässä alkua ensin mainitun levyn liki 19-minuuttiselta raidalta ’Swastika Girls’.

Fripp & Eno: Swastika Girls • albumilta (No Pussyfooting)
1973

Brian Eno: Ambient 1 – Music For Airports (EG / Polydor 1978).

Brian Enon neljäs soololevy Indiscreet Music (1975) oli jo tyylipuhdasta ambientia, mutta genren varsinaisen lanseerauksen hän teki albumilla Ambient 1: Music For Airports (1978). Hänen johtoideansa mukaan ambient jättää tilaa kuulijan omalle ajattelulle ja halutessaan sen voi jättää kokonaan vaille huomiota — kuin seinätapetin. Vuosikymmenen jälkipuolella Eno teki yhteistyötä monien muiden muusikoiden ohella myös poptähti David Bowien kanssa, jonka klassikkoalbumeilla Low ja Heroes (molemmat 1977) voi niilläkin kuulla ambientin piirteitä.

Lähtökohtaisesti samanhenkisempiä partnereita Enolle olivat krautrockin parivaljakko Moebius & Roedelius (After The Heat, 1977) sekä amerikkalainen Harold Budd. Buddin ja Enon yhteisalbumit Ambient 2: Plateaux Of Mirrors (1980) ja The Pearl (1984) äänitettiin Kanadan puolella ontariolaisessa pikkukaupungissa. Studiota isännöineestä veljesparista, Daniel ja Bob Lanois’sta, tuli Enon läheisiä yhteistyökumppaneita.

The Plateaux Of Mirror • Harold Buddin ja Brian Enon albumilta Ambient 2 – The Plateaux Of Mirror
1980

Vuoden 1982 lopulla Brian Eno sai toimeksiannon tehdä musiikkia dokumenttielokuvaan, jota ohjaaja Al Reinert oli työstämässä NASA:n Apollo-avaruusohjelman synnyttämästä materiaalista. Filmin kertojanäänestä vapaa esiversio sai koeyleisöltä nihkeän vastaanoton. Selostuksella varustetussa lopullisessa muodossaan dokumentti ilmestyi vasta vuonna 1989 nimellä For All Mankind. Joka tapauksessa Eno oli oitis innostunut hankkeesta ja kutsunut mukaan Daniel Lanois’n (s. 1951) sekä pikkuveljensä Roger Enon (s. 1959).

Yhdentoista vuoden ikäeron vuoksi veljet eivät olleet siihen asti olleet paljoakaan tekemisissä keskenään; Rogerin ollessa vasta seitsemän Brian Eno muutti kotoa, ja myöhemmin hän asui Amerikassa pikkuveljen aloittaessa oman musiikillisen tiensä. Roger Eno valmistui 1980-luvun alkupuolella Colchester Music Collegesta, missä hän oli opiskellut pianoa sekä eufonium-nimistä puhallinsoitinta.

The Secret Place • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

Kitaroita, bassoa ja koskettimia soittava Daniel Lanois oli hänkin täysin sisäistänyt ambient-ajattelun kuten hänen eteerinen sävellyksensä ’The Secret Place’ osoittaa. Brian Eno albumin pääarkkitehtinä toki vastasi suurimmasta osasta kappaleita joko yksin tai kumppaniensa kanssa. Markkinoille oli juuri tullut digitaalinen syntetisaattori Yamaha DX7, ja Eno oli niitä harvoja muusikoita, jotka ottivat perin pohjin haltuunsa laitteen kapasiteetin. Albumin kakkospuolen muutamalla kappaleella Lanois’n soittama steel-kitara luo paitsi painottomuuden (’Weightless’) vaikutelmaa, myös countrymusiikin sävyjä. Tähän tekijöitä inspiroi tieto siitä, että monien astronauttien soittolistalla oli ollut countryartisteja. Ja eivätkös astronautit tavallaan olleetkin eräänlaisia avaruuden cowboyhahmoja?

Weightless • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

Albumin piirtämä atmosfäärien skaala on paljon laajempi kuin äkkiseltään voisi odottaa. Vuoden 1969 kuulennossa Brian Enoa oli hivenen ärsyttänyt uutisoinnin mahtipontinen spektaakkelimaisuus. Levyllä hän halusi karttaa sellaista ja keskittyi äänellistämään mielikuviaan siitä, miltä todella tuntuu olla avaruudessa tai kuun kamaralla. Raidoilla kuten ’Matta’ ja ’Signals’ on uhkaavaakin vierauden tuntua, mutta All Music Guiden arvostelun mukaan ”suurelta osin albumi esittelee avaruuden pikemminkin lohduttavana ja turvallisena kuin kylmänä, eristäytyneenä ja arvaamattomana”, ja ylevä ’An Ending (Ascent)’ on ”kuin ymmärrys siitä, että avaruus on todellinen kotimme”.

An Ending (Ascent) • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

Katkelmia Apollosta on käytetty niin sämpläyksen lähdeaineistona kuin useissa elokuvissa Traffic-rikosdraamasta 28 päivää myöhemmin -katastrofileffaan. Danny Boylen hittielokuvassa Trainspotting (1996) päähenkilö sukeltaa fantasialla väritetyssä jaksossa WC-pöntön kautta korallimereen ’Deep Blue Dayn’ sävelten kera.

Deep Blue Day • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

David Sheppardin kirjassa On Some Faraway Beach – The Life And Times Of Brian Eno (2008) mainitaan hauska anekdootti Apollo-albumiin liittyen. Jossakin radiohaastattelussa Brian Eno vastaili musiikkilehden lukijoiden kysymyksiin, joista hölmömpiinkin kuten ”Aiotko vielä kasvattaa pitkät hiukset?” hän muotoili huolellisesti harkitun vastauksensa. Yksi kysymys sai hänet räjähtämään nauruun ja vitsailemaan kysyjän kustannuksella ennen kuin paljasti, että ei, se matala ääni Apollo-levyllä ei suinkaan ole Rod Stewartin käsitelty ääni vaan okariina, eteläamerikkalainen kivihuilu.

Kolmikon yhteistyö jatkui Brian Enon albumilla Thursday Afternoon (1985). CD-aikakauden mahdollistamana levy koostui yli tunnin mittaisesta, alun perin videotaideteoksia varten tehdystä sävellyksestä. Vuonna 1984 Brian Eno palasi Amerikasta ja tempautui suurempiin kuvioihin tuottaessaan yhdessä Daniel Lanois’n kanssa U2:n menestysalbumit The Unforgettable Fire (1984) ja The Joshua Tree (1987). Legendaarisena tuottajana Brian Eno on antanut panoksensa myös mm. Talking Headsin, Devon ja Coldplayn albumeille. Niin ikään Lanoisista tuli arvostettu tuottaja, jonka kädenjälki kuuluu mm. Neil Youngin, Bob Dylanin, Robbie Robertsonin, Emmylou Harrisin sekä Peter Gabrielin levyillä. Hänen oma soolodebyyttinsä Acadie (1989) on tyylikäs ja omaleimainen kokonaisuus, jonka ambient-elementit kuuluvat vaikkapa ilmavassa näkemyksessä kansanlaulusta ’Amazing Grace’.

Daniel Landis: Amazing Grace • albumilta Acadie
1989

Apollo – Atmospheres & Soundtracks oli sittemmin musiikkiterapeuttinakin työskennelleen Roger Enon ensimmäinen levytys, mutta pian sen jälkeen hän käynnisti soolouransa. Kuulas tunnelmapala ’Recalling Winter’ on hänen esikoisalbumiltaan Voices (1985).

Roger Eno: Recalling Winter • albumilta Voices
1985

Kuuluisampaan veljeensä verrattuna Roger Eno tulee laajassa tuotannossaan keskimäärin lähemmäs New Ageä ja uusklassismia, mutta myös hänet on luontevaa mieltää ennen kaikkea ambient-artistiksi. Hieman yllättäen Brian ja Roger Eno esiintyivät ensimmäisen kerran yhdessä vasta elokuussa 2021. Ateenan Akropolis-kukkulalla pidetty, hienostuneen tunnelmallinen konsertti nähtiin muutamaan otteeseen Teema-kanavalla vuoden 2024 aikana. Pelkistetyn meditatiivinen laulu ’By This River’ on alun perin Brian Enon albumilta Before And After Science (1977).

Brian Eno & Roger Eno: By This River • live 2021

Kaikkia Apollo-albumin kappaleita ei lopulta käytetty For All Mankind -dokumentissa, ja vastaavasti osa dokumentissa kuulluista kappaleista ilmestyi alkuperäislevyn asemasta kokoelmalla Music For Films III (1988), johon Brian Eno oli koonnut sekä omaa että muiden artistien ambientmusiikkia. Vuonna 2019 Apollosta julkaistiin tuplavinyylipainos, jonka kakkoslevy otsikolla For All Mankind käsittääkseni koostuu kolmikon myöhemmin tekemistä kappaleista. ’Under The Moon’ on Enon veljesten yhteissävellys.

Under The Moon • albumilta Apollo: Atmospheres & Soundtracks
1983

Artikkelissaan uusintajulkaisun sisäkannessa Brian Eno ei itse asiassa kerro mitään albumin musiikista. Sen sijaan tämä populaarimusiikin suuri individualisti pohtii maailmankaikkeutta miljardeine mahdollisesti asumiskelpoisine planeettoineen sekä sitä, ettei toistaiseksi ole saatu minkäänlaisia signaaleita ulkoavaruuden älyllisestä elämästä. Tuleeko ihmiskuntakin katoamaan ohikiitäväksi vaiheeksi universumin äärettömyydessä? Pystymmekö yhdistämään voimamme taistelussa ilmastonmuutosta vastaan, samalla tavoin kuin avaruustutkimuksesta tuli monikansallisen yhteistyön symboli, Brian Eno kysyy. Näitä suuria teemoja voi miettiä kuunnellessaan Apollon avaruudellista musiikkia.

Matti Pajuniemi

Brian Eno | kotisivu
Brian Eno | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Angelo Badalamenti 1937–2022 • Kauneuden ja pahaenteisyyden syleily
Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille
David Bowie – jazzia ja rockia moderneimmillaan • ★ Blackstar [2016]
David Gilmour – veteraanin uusi luomisvire • Luck And Strange [2024]
Depeche Mode – kun syntikkabändi löysi äänensä • Construction Time Again [1983]
Iron Country Sisters – Iron Country Sistersin americana vakuuttaisi Amerikassakin • The Blue Hidden In [2019] Grace [2024]
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]
Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Lunatic Soul – kun vähemmän on enemmän • Lunatic Soul [2008]
Manuel Göttsching 1952–2022 • Kosmisen kitaramusiikin legenda
Marianne Faithfull – uuden ajanlaskun alku • Broken English [1979]

Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
New Order – vaiston varassa eteenpäin • Movement [1981]
Peter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Prefab Sprout – lauluntekoa suoraan sydämestä • Crimson / Red [2013]
Radiohead – takaisin epätodellisuuteen • A Moon Shaped Pool [2016]
Simple Minds – voimaa ja suurta tunnetta • Street Fighting Years [1989]
Steven Wilson – koskettava tarina ulkopuolisuudesta • Hand Cannot Erase [2015]
Talking Heads – tanssi kuin kukaan ei katselisi • 77 [1977]
Tears For Fears – kasaripopin klassikko • The Seeds Of Love [1989]
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]
Tori Amos – rehellistä lauluntekijyyttä • Little Earthquakes [1992]
U2 – aitoa parempi levy • Achtung Baby [1991]
Vangelis 1943–2022 • Mestarillinen atmosfäärien luoja

💿
Brian Eno
Finna.fi

1970-luku

Roxy Music Roxy Music | Island 1972
For Your Pleasure Roxy Music | Island 1973
(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island / Editions EG 1973
Here Come The Warm Jets | Island 1974
Taking Tiger Mountain (By Strategy) | Island 1974
Another Green World | Island 1975
Discreet Music | Obscure / Island 1975
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island / Editions EG 1975
Cluster & Eno Cluster & Eno | Sky 1977
Before And After Science | Polydor / Island 1977
Ambient 1 – Music For Airports | EG / Polydor 1978
After The Heat Brian Eno & Dieter Moebius & Hans-Joachim Roedelius | Sky 1978
Music For Films | EG / Polydor 1978

1980-luku

Ambient 2 – The Plateaux Of Mirror Harold Budd & Brian Eno | Editions EG 1980
Music For Airplay • kokoelma | Editions EG 1981
My Life In The Bush Of Ghosts Brian Eno & David Byrne | EG Records 1981
Ambient 4 – On Land | EG / Polydor / Virgin 1982
Music For Films – Volume 2 • kokoelma | Editions EG 1983
Apollo – Atmospheres & Soundtracks Brian Eno with Daniel Lanois & Roger Eno | EG Records 1983
Working Backwards 1983–1973 • 11LP • kokoelma | Editions EG / Polydor 1983
The Pearl Harold Budd & Brian Eno | Editions EG 1984
Begegnungen Eno & Moebius & Roedelius & Plank • kokoelma | Sky 1984
Begegnungen II Eno & Moebius & Roedelius & Plank • kokoelma | Sky 1985
Thursday Afternoon | EG / Polydor 1985
Hybrid Michael Brook with Brian Eno & Daniel Lanois | EG Records 1985
Music For Films III Brian Eno ja eri esittäjiä | Warner Bros. 1988 • All Saints Records 2005

1990-luku

Wrong Way Up Eno / Cale | Opal / Warner Bros. 1990
Nerve Net | Opal / Warner Bros. 1992
The Shutov Assembly | Opal / Warner Bros. 1992
I – Instrumental • 3CD + 26-sivuinen liite | Virgin Records 1993
II – Vocal • 3CD + 30-sivuinen liite | Virgin Records 1993
Neroli – Thinking Music Part IV | All Saints / Gyroscope 1993
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture / Virgin / Caroline Records 1994
Spinner Eno / Wobble | All Saints / Gyroscope 1995
The Drop | All Saints / Thirsty Ear 1997
Lightness – Music For The Marble Palace | Opal 1997 & 2000
I Dormienti | Opal 1999
Kite Stories | Opal 1999

2000–2009

Drawn From Life Brian Eno & J. Peter Schwalm | Opal / Venture 2001
The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM / Opal 2014
Another Day On Earth | Opal / Hannibal 2005
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Everything That Happens Will Happen Today David Byrne & Brian Eno | Todomundo / Opal 2008

2010-luku

Small Craft On A Milk Sea Brian Eno with Jon Hopkins & Leo Abrahams | Opal / Warp 2010
Drums Between The Bells Brian Eno and the words of Rick Holland | Warp 2011
Lux | Opal / Warp 2012
Someday World Eno & Hyde | Warp 2014
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile / Opal Records / Inner Knot 2014
High Life Eno & Hyde | Warp 2014
The Ship | Opal / Warp 2016
Finding Shore Tom Rogerson with Brian Eno | Dead Oceans 2017
Reflection | Opal / Warp 2017
Music For Installations • 6CD • kokoelma | Opal 2018

2020-luku

Mixing Colours Roger Eno & Brian Eno | Deutsche Grammophon 2020
ForeverAndEverNoMore | Opal / UMG 2022
Secret Life Fred Again & Brian Eno | Text 2023
Eno • soundtrack | Universal Music Operations Limited 2024

💿
Fripp & Eno
Finna.fi

(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island / Editions EG 1973
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island / Editions EG 1975
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture / Virgin / Caroline Records 1994
The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM / Opal 2014
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile / Opal Records / Inner Knot 2014

💿
Roger Eno
Finna.fi

Voices | EG Records 1985
Between Tides | All Saints / Warner Bros. Records 1988
Lost In Translation | All Saints 1994
Classical Music For Those With No Memory Harmonia | Materiali Sonori 1994
Damage • 2CD | All Saints 1999
In A Room Harmonia Ensemble | Materiali Sonori 1999
The Flatlands | All Saints / Hannibal Records 2006
The Familiar Roger Eno & Kate St. John | All Saints 2006
Dust Of Stars | Painted Word Music 2018
Mixing Colours Roger Eno & Brian Eno | Opal Music / Deutsche Grammophon 2020
The Turning Year | Deutsche Grammophon 2022
The Skies They Shift Like Chords | Deutsche Grammophon 2023

💿
Daniel Lanois
Finna.fi

Acadie | Opal / Warner Bros. Records 1989
For The Beauty Of Wynona | Warner Bros. Records 1993
Shine | Anti- 2003
Belladonna | Anti- 2005
Here Is What Is | Red Floor Records 2007
Black Dub Black Dub | Jive Records 2010
Flesh And Machine | Red Floor Records 2014
Player, Piano | Modern Recordings 2022

🎥🎶
Brian Eno
Finna.fi

Thursday Afternoon Ohjaaja Christine Alicino, 82 min. • VHS | Opal 1987

📚
Lue lisää Brian Enoa
Finna.fi

More Dark Than Shark Brian Eno & Russell Mills & commentaries by Rick Poynor & photography by Martin Axon, 144 pages | Faber and Faber 1986
A Year With Swollen Appendices – Brian Eno’s Diary Brian Eno, 424 pages | Faber and Faber 1996 • 25th Anniversary Edition 2020 & 2023
What Art Does – An Unfinished Theory Brian Eno & Bette Adriaanse, 128 pages | Faber and Faber 2025

📚
Lue lisää Brian Enosta
Finna.fi

On Some Faraway Beach – The Life And Times Of Brian Eno David Sheppard, 471 pages | Orion 2008 & 2015 • Chicago Review Press 2009
On Some Faraway Beach – The Life And Times Of Brian Eno [Deep Cuts] David Sheppard & foreword by Alan Warner, 513 pages | White Rabbit 2024
Brian Eno’s Another Green World [33 ⅓ Series] Geeta Dayal, 128 pages | Continuum 2009
Low [33 ⅓ Series] Hugo Wilcken, 141 pages | Bloomsbury Academis 2018
Low [33 ⅓ Series] Hugo Wilcken & översättare Stig Hansén, 142 sidor | Lindelöws bokförlag 2017

Apollo: Atmospheres & Soundtracks Extended Edition
Spotify
1983 • 2019

(No Pussyfooting) • 1973

Fripp & Eno • (No Pussyfooting) • (EG 1973).

Apollo • 1983

Brian Eno with Daniel Lanois & Roger Eno: Apollo – Atmospheres & Soundtracks (EG Records 1983).

Voices • 1985

Roger Eno: Voices (EG 1985).

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste 2024. Harri Oksanen & Tuomas Pelttari