Levyt, jotka Alice unohti

Alice Cooper • Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa

Alice Cooper on muuttuja. Hänen tuotannossaan on monta parin albumin pituista vaihetta, jotka ovat syntyneet siitä, mitä kitararockin maailmassa milloinkin on tapahtunut. On kuitenkin myös aikakausi, jota määrittää jokin aivan muu: unohdus.

Cooperin 1980-luvun alun albumit Special Forces, Zipper Catches Skin ja DaDa muodostavat trilogian, joka tunnetaan nimellä ”Alice Cooper’s blackout albums” eli ”Alice Cooperin pimennyslevyt” tai ”muistikatkolevyt”. Nimi juontuu siitä, että artisti sanoo unohtaneensa lähes kaiken tuohon aikakauteen liittyvän. ”Tein biisit, levyt ja kiertueet, mutta en muista niistä juuri mitään”, Cooper tunnusti Quietus-lehden haastattelussa vuonna 2009.

Voiko se pitää paikkansa? Voiko ihminen kadottaa vuosien mitalta muistoja? Ehkäpä.

Varmaa on se, että blackout-levyjen tekemistä edelsi tiukka käännös. Cooperin vuoden 1978 albumi From The Inside oli eltonjohnmainen poplevy, mutta sen seuraaja Flush The Fashion (1980) lähti ajanmukaisuutta tavoitellen new waveen päin.

Special Forces (1981) jatkoi samaan suuntaan. Se on pulpahtelevia syntetisoijasoundejaan lukuun ottamatta rapisevan kuiva kitararocklevy, jonka pelkistetty tuotanto mallintaa punkin mahtailunvastaista eetosta. Mutta vaikka Cooper hokee levyllä opportunistisesti sellaisia kliseisiä punkmantroja kuin ”we don’t care” ja ”no fun” kuin uskoisi niiden avaavan oven ajankohtaisten artistien kerhoon, ei hän lopulta osaa olla muuta kuin oma teatraalinen, epätodellinen ja sarjakuvamainen itsensä. Special Forcesilla on ohikiitävät hetkensä, eikä piruileva riemu ole kadonnut Alicen äänestä kokonaan, mutta musiikkia leimaa heikolla jäällä tanssimisen tunnelma.

Special Forces on blackout-kauden albumeista ainoa, jonka tueksi tehtiin kiertue. Etenkin Euroopan-osuudella konserttiliput tekivät hyvin kauppansa, koska Cooper ei ollut esiintynyt suuren meren tällä puolella aikoihin. Se, että keikoilla kuultiin uusimman levyn materiaalista vain ’Who Do You Think We Are’ ja Love-laina ’Seven and Seven Is’ kertoo jotakin artistin ja levyn suhteesta. Cooper ei uskonut Special Forcesiin itsekään, ja tuskin hän pystyi uskomaan itseensäkään. Luurankomainen, päihdeongelmista kärsinyt rocktähti vaikutti sairaalta.

Huonot ajat jatkuivat Zipper Catches Skinillä (1982). Se oli pitkään aikaan ensimmäinen Alice Cooper -levy, joka ei noussut Billboardin listalla edes kahdensadan myydyimmän joukkoon. Cooper kertoi levyn ilmestymisen aikaan halunneensa käydä kovin ottein rockin kliseiden kimppuun. Sitä ideologiaa edustanee se, että hän esiintyy takakannen hölmössä kuvassa siistinä kauluspaitamiehenä, jonka penis on jäänyt vetoketjun väliin. Edeltäjäänsä siistimpi ja hiotumpi Zipper Catches Skin on lähempänä perinteistä Cooper-albumia kuin Special Forces. Se ei ole hänen ikimuistoisimpia teoksiaan, mutta hän ei myöskään kuulosta tekevän kuolemaa studiossa.

On erikoista, että Alice on Zipperillä virkeämpi, satiirisempi ja terävämpi kuin edellisellä levyllään, sillä hän mitä ilmeisimmin kärsi vielä tuolloin crackriippuvuudesta. Pitkästä aikaan Cooperin sessioihin saapunut kitaristi Dick Wagner luonnehti Zipper Catches Skiniä ”vauhdilla tehdyksi levyksi” ja ”huumepainajaiseksi”. Maineikas soittaja katsoi parhaaksi poistua studiosta jo ennen kuin levy saatiin valmiiksi. Olosuhteisiin ja laulajan mielentilaan nähden levyn henki on yllättävän eläväinen. Siltikin Zipper Catches Skin kärsii kantavan idean puutteesta.

Unohdetuista albumeista viimeiseksi jäi DaDa, jolla Cooper kävi pitkästä aikaa yhteistyöhön tuottajanero Bob Ezrinin kanssa. Lahjakkaan säveltäjä-sovittaja-tuottajan läsnäolo on useimmiten ollut laadun takuu, ja Ezrinin äärimusikaalinen ote kuuluukin melodioissa ja sovituksissa selvästi. DaDa on teemalevy, jonka punainen lanka punoutuu raaoista murhista, sivupersoonista, perhehelvetistä ja mielisairauksista. Vaikka DaDa edustaa Alicen uralla yhden aikakauden loppua, se on hänen unohtamistaan levyistä vahvin ja mielenkiintoisin.

Levyn päättävän ’Pass The Gun Around’ -kappaleen rivit “I’ve had so many blackout nights before / I don’t think I can take this anymore” ovat hätähuuto. DaDan julkaisun jälkeen Cooper vetäytyi musiikkialalta pariksi vuodeksi selvittämään päätään ja sotkuiseksi käynyttä elämäänsä.

Jos Alice ei muista Special Forcesin, Zipper Catches Skinin ja DaDan tekemistä, se johtuu hänen silloisesta elämäntyylistään. Päihteet ajoivat hänet tilaan, jossa muistin pätkiminen on arkipäivää. Toisaalta voi olla, että hän ei vain halua muistaa noita kurjia aikoja. Tai kenties tuo uran vaihe, jossa Cooper oli hukassa, huutaa määrittelyä. Kolmen albumin luokitteleminen unohdetuiksi tekee niistä jotakin harhailun etappeja kiehtovampaa – toisella tajunnan tasolla syntynyttä musiikkia. Sellainen dramatisointi olisi tyypillistä Alice Cooperia.

DaDan jälkeen muuttuja muuttui jälleen, ja se pelasti hänet. Raitistunut Alice Cooper [=Vincent Furnier, s. 1948] palasi alalle vuonna 1986 julkaistulla Constrictorilla, joka tempaisi hänet 1980-luvun heavy rockin pauloihin. Menestyksekäs paluu huipentui pophevilevyyn Trash ja sen valtavaan hittiin Poison vuonna 1989. Itse hän teatraaliseen tapaansa pitää toipumistaan prosessina, jossa persoonan paha puoli otettiin hallintaan.

”Kun olin alkoholisti, minusta oli hauskempaa olla Alice Cooper kuin oma itseni”, hän muisteli syksyllä 2002 Sueen tekemässäni haastattelussa. ”Lopulta tajusin, että olin ajautunut Jim Morrison -tyyppiselle kuolemantripille, josta oli pakko päästä pois. Kun pääsin pakoon sieltä, päätin, että Alice ei enää saa päästä esiintymislavan ulkopuolelle.”

Cooperiin perehtymistä ei kannata aloittaa ”blackout albums” -kolmikosta, mutta syventäviin Alice-opintoihin trilogia kuuluu aivan ehdottomasti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alice Cooper | kotisivu
Alice Cooper | Facebook
Alice Cooper | Instagram

Varaa Alice Cooperia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Alice Cooper Group
[= Alice Cooper • Glen Buxton • Michael Bruce • Dennis Dunaway • Neal Smith • Bob Ezrin]
Finna.fi

1960-luku

Pretties For You | Straight 1969

1970-luku

Easy Action | Straight 1970
Love It To Death | Straight/Warner Bros. Records 1971
Killer | Warner Bros. Records 1971
School’s Out | Warner Bros. Records 1972  Levyhyllyt • School’s Out
Billion Dollar Babies | Warner Bros. Records 1973
Muscle Of Love | Warner Bros. Records 1973

Alice Cooper
[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Prakash John • Pentti ”Whitey” Glan]
Finna.fi

Welcome To My Nightmare | Warner Bros. Records 1975

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Tony Levin • Allan Schwartzberg]

Alice Cooper Goes To Hell | Warner Bros. Records 1976

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Bob Babbitt • Prakash John • Tony Levin • Allan Schwartzberg • Jim Gordon • Bob Ezrin]

Lace And Whiskey | Warner Bros. Records 1977

[= Alice Cooper • Dick Wagner • David Foster • Davey Johnstone • David Hungate • Dee Murray • Lee Sklar • Steve Lukather • Rick Shlosser]

From The Inside | Warner Bros. Records 1978

1980-luku

[= Alice Cooper • Davey Johnstone • Fred Mandel • Dennis Conway • John Cooker Lopresti]

Flush The Fashion | Warner Bros. Records 1980

[= Alice Cooper • Duane Hitchings • Danny Johnson • Craig Krampf • Mike Pinera • Erik Scott]

Special Forces | Warner Bros. Records 1981

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Mike Pinera • Erik Scott • Jan Uvena • Duane Hitchings • Craig Krampf]

Zipper Catches Skin | Warner Bros. Records 1982

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Prakash John • Richard Kolinka • Graham Shaw • Bob Ezrin • John Anderson • Karen Hendricks • Lisa DalBello]

DaDa | Warner Bros. Records 1983

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • David Rosenberg • Donnie Kisselbach • Paul Delph • Tom Kelly • Beau Hill]

Constrictor | MCA Records 1986

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • Paul Taylor • Ken K. Mary • Robert Englund]

Raise Your Fist And Yell | MCA Records 1987

[= Alice Cooper • John McCurry • Hugh McDonald • Bobby Chouinard • Alan St. John + Steven Tyler • Jon Bon Jovi • Kip Winger • Joe Perry • Richie Sambora • Steve Lukather • Kane Roberts • Guy Mann-Dude • Tom Hamilton • Joey Kramer]

Trash | Epic 1989

1990-luku

[= Alice Cooper • Stef Burns • Hugh McDonald • Mickey Curry + Slash • Joe Satriani • Steve Vai • Vinnie Moore • Mick Mars • Nikki Sixx • John Webster]

Hey Stoopid! | Epic 1991

[= Alice Cooper • Stef Burns • Greg Smith • Derek Sherinian • David Uosikkinen + Chris Cornell • Dan Wexler • John Purdell]

The Last Temptation | Epic 1994

2000–2009

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Phil X • China • Eric Singer • Bob Marlette + Sid Riggs • Eva King • Natalie Delaney] 

Brutal Planet | Eagle Records 2000

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Greg Smith • Kenny Aronoff + Tim Pearce • Bob Marlette]

Dragontown | Eagle Records 2001

[= Alice Cooper • Eric Dover • Ryan Roxie • Chuck Garric • Eric Singer + Wayne Kramer]

The Eyes Of Alice Cooper | Spitfire Records 2003

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Damon Johnson • Chuck Garric • Tommy Clufetos + Xzibit]

Dirty Diamonds | Spitfire Records 2005

[= Alice Cooper • Danny Saber • Greg Hampton • Chuck Garric • Eric Singer + Keri Kelli • Jason Hook • Slash • David Piribauer]

Along Came A Spider | Steamhammer 2009

2010-luku

Welcome 2 My Nightmare | UMe 2011
Hollywood Vampires  Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Paranormal | Ear Music 2017
Rise  Hollywood Vampires | Ear Music 2019

2020-luku

Detroit Stories | Ear Music 2021

Boksit ja kokoelmat
Alice Cooper | Finna.fi

Alice Cooper’s Greatest Hits | Warner Bros. Records 1974
The Beast Of Alice Cooper | Warner Bros. Records 1989
Classicks | Epic 1995
The Life And Crimes Of Alice Cooper • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Warner Bros. Records/Rhino Records/Warner Archives 1999
Super Hits | Epic/Legacy 1999
Classics | Epic/Sony Music 2012
Original Album Series [1] • 5CD | Rhino Entertainment 2012
”Old School” 1964–1974 • 4CD ja 60-sivuinen liitekirja | Alive/Universal Music Group 2012
The Studio Albums 1969–1983 ‎• 15CD | Rhino Entertainment Company 2015
Original Album Series [Volume Two] • 5CD | Rhino Entertainment 2016

Hollywood Vampires
[= Alice Cooper • Johnny Depp • Joe Perry]
Finna.fi

Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Rise | Ear Music 2019

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Alice Cooper, golfhirviö – Rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi  Alice Cooper & Keith Zimmerman & Kent Zimmerman & kääntäjä K. Männistö, 315 sivua | Like 2008

Alice Cooper, Golf Monster – How A Wild Rock ’N’ Roll Life Led To A Serious Golf Addiction  Alice Cooper with Keith & Kent Zimmerman, 260 sivua | Aurum Press 2007
Alice Cooper – Welcome To My Nightmare  Dave Thompson, 306 sivua | Omnibus Press cop. 2012
No More Mr Nice Guy – The Inside Story Of The Alice Cooper Group  Michael Bruce, 160 sivua | SAF Publishing 1996
The Last Temptation  Neil Gaiman & Michael Zulli & Alice Cooper, 102 sivua | Dark Horse Comics 2000

Alice Cooper kuvattuna albumille Zipper Catches Skin (1982).

Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa

Time Won’t Wait | Dig It 1983

Kun se pommi jäi suutariksi, Kojon oli kovin vaikeaa jatkaa mihinkään suuntaan – mutta hän jatkoi. Laulaja puri hammasta ja lähti Lontooseen tekemään englanninkielistä albumia.

Mainittu pommi oli Juice Leskisen sanoittama ja Jim Pembroken säveltämä pasifistinen rockbiisi nimeltä ’Nuku pommiin’, joka sai vuoden 1982 euroviisuissa nolla pistettä. Kojo lauloi kilpailussa juuri niin kuin pitikin, mutta Suomen kansa valitsi hänet silti kollektiivisen viisutappionsa syntipukiksi. 

Kojo jäi ikävään rakoon. Yhtäällä oli suuri yleisö, joka hoivasi kehnoa kansallista itsetuntoaan torumalla maan maineen muka lokaan vetänyttä rääkyjää. Toisaalla kirkasotsaiset rockpiirit nyrpistelivät soulrokkarille, joka oli myynyt itsensä osallistumalla korniin laulukilpailuun. Yhtä hurja tunnemyrsky on pyyhkinyt viisusuomalaisia vain silloin, kun maskeissaan muriseva Lordi oli valittu Suomen edustajaksi eikä sen vielä arvattu voittavan.

Ennen Euroviisuja kotimaista rockia tuntevat olivat tehneet Kojolle kunniaa. Timo Kojo (s. 1953) oli säestänyt Rauli Badding Somerjokea jo vuonna 1974, tehnyt duokeikkaa Dave Lindholmin kanssa, vieraillut Albert Järvisen singlellä ja laulanut bändissä Madame George, jolle oli langennut edelläkävijän epäkiitollinen osa soul- ja funkrockin tuomisessa Suomeen. 

Madame Georgen afroamerikkalaiset vaikutteet kuuluivat myös Kojon soolouralla, jonka hän käynnisti 1970-luvun lopulla. Albumit So Mean (1979) ja Lucky Street (1980) saivat kriitikot kirjoittamaan kansainvälisen tason soulrockista. Kumpikin levy nousi listalla korkealle ja myi kultaa, mikä todisti, että Suomessa kuunneltiin noihin aikoihin muutakin kuin rockabillyä, punkkia ja pateettisia iskelmiä. 

Vuoden 1981 vähemmän funkyksi ja enemmän ajanmukaiseksi sovitettu Go All The Way oli yllättäen ollut notkahdus Kojon suosiossa, ja hän oli alkanut pohtia, kannattaisiko Suomen pienillä musiikkimarkkinoilla kokeilla laulaa myös suomeksi niin kuin toinen kova rockvokalisti Kirka oli hyvällä menestyksellä tehnyt. Niin Kojo tuli kolaroineeksi uransa lommoille Euroviisuissa. Huono menestys ei oikeasti ollut hänen syytään sen enempää kuin kenenkään muunkaan, mutta se ei kiinnostanut ketään. Tarvittiin syyllinen.

Kuin osoittaakseen olevansa muutakin kuin ivattu ”Nolla-Kojo” laulaja palasi tappionsa maille Englantiin levyttämään uuden albumin. Time Won’t Waitin tuotti Madame Georgessa ja Jukka Tolonen Bandissa rumpuja soittanut amerikkalainen Billy Carson. Hän oli myös tehnyt tai ollut mukana tekemässä noin puolta levyn biiseistä. Yhtä suuri osuus oli Jim Pembrokella. Krediittejä saivat myös paikan päältä rekrytoidut kitaristi Gus Isadore ja basisti Paul Williams

Kojolle jäi tulkitsijan rooli. Jos ’Nuku pommiin’ -katastrofille naureskelleet olisivat malttaneet kuunnella Time Won’t Waitin tai minkä tahansa Kojon englanninkielisistä levytyksistä, he olisivat huomanneet hörötelleensä kansainvälisen tason vokalistille. Time Won’t Waitilla Kojo palasi kahden ensimmäisen soololevynsä tunnelmiin, mutta monipuolisemmin. Vaikka kyseessä ei ehkä ollut So Meanin kaltainen klassikko, englannissa tehtiin tasokasta jälkeä. Bändi soittaa svengaten ja napakasti, ja David Baptisten, Nat Augustinin, Colin Granhamin ja Raoul D’Oliveran torvisektio esiintyy edukseen. 

Keväällä 1983 ilmestyneen Time Won’t Waitin tekee uraauurtavaksi levyksi ’Whatugonnado?’. Tuo Billy Carsonin kirjoittama biisi on ensimmäinen suomalainen raplevytys. (Se kunnia annetaan yleensä General Njassan samana vuonna julkaistulle ’I’m Young, Beautiful And Naturalille’, mutta sehän ei ole raplevytys, vaikka hip-hop-kulttuurista ammentaakin.) Väkevästi Sugarhill Gang -vaikutteinen ’Whatugonnado?’ oli luonnollinen askel funkista inspiroituneelle Kojolle. Suomalaisen rapin alkusanat lausuttiin siis Lontoossa Kojon ja Carsonin suulla vuonna 1983, mutta harva ymmärsi kuunnella.

Time Won’t Wait ei vienyt Kojoa takaisin suuren sukseen vuosiin. Hädin tuskin Suomen albumilistan kolmenkymmenen kärjessä piipahtaneen julkaisun jälkeen Kojo vaihtoi esityskielensä suomeksi, mutta siitäkään ei ollut ihmeemmin etua hänen uralleen. On sääli, ettei suomalaisella musiikkibisneksellä ollut osaamista eikä resursseja auttaa Kojoa laulamaan siellä, mistä hänen rakkaimmat vaikutteensa tulivat. Se olisi saattanut olla jäiden kauppaamista inuiiteille tai sitten jotakin paljon hienompaa.

Kojon vaiheista voi lukea lisää myöhemmin tänä vuonna ilmestyvästä elämäkerrasta Tasasta ku Sveitsissä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Hae Kojon klassikko Time Won’t Wait kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Madame George | Finna.fi

What’s Happening?!! • LP • kasetti | Love Records 1977 • CD-julkaisu Love Records/Siboney 1999

Levyhyllyt
Kojo | Finna.fi

1970-luku

So Mean • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1979 • CD-julkaisu Warner Music Finland 2002

1980-luku

Lucky Street • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1980
Go All The Way • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1981
Hitparade • LP Philips/Oy | Finnlevy Ab 1982
Time Won’t Wait • LP • kasetti | Dig It/Finnlevy 1983
Bee tai Pop Kojo & Jim Pembroke • LP • kasetti | Finnlevy 1985
Rommia sateessa • LP • kasetti | Finnlevy 1986

1990-luku

Pyöri maa pyöri kuu • LP • CD | Fazer Finnlevy 1990
Kojo And The Great Boogie Band • LP • CD | KGBB 1993
Suloinen Maria • CD | Kojo/St. D.M. 1997

2000–2009

Lentävä pyörätuoli • CD | Timo Kojo & Juha Salo 2002

Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavoja
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Kojosta | Finna.fi

Kojo – Tasasta ku Sveitsissä Petteri Ahomaa & Kojo, 250 sivua | Docendo 2019

Petteri Ahomaan teos Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019).
Petteri Ahomaan teos Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo 2019).

Lue lisää Euroviisuista | Finna.fi

Finland 12 points – Suomen Euroviisut Asko Murtomäki, 255 sivua | Teos 2007

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Love Records 1966–1979 – Tarina, taiteilijat, tuotanto Miska Rantanen, 303 sivua | Schildts & Söderströms 2005 & 2014

Kojo: Time Won't Wait (1983).
Kojo: Time Won’t Wait (1983).


Yö: Varietee – porirockin alkuräjähdys

Varietee | Poko Rekords 1983

Yö: Varietee (1983).Kauan sitten erään länsisuomalaisen kaupungin kaduilla asteltiin tukka pystyssä asvalttiin särkyneiden enkelten joukossa. Kun ilmiö syntyi, aika oli 1980-luku ja paikka Pori. Sitä kutsuttiin porirockiksi, ja sen lähtölaukauksen ampui .

Yli kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin on sanottava, että ilmiöt tulivat ja menivät, mutta Yö pysyi. Laulaja Olli Lindholm johdatti bändinsä punkin kiihkeydestä iskelmärockin seesteisyyteen ja oman elämänsä loppuun saakka.

Vuonna 1981 perustettu Yö herätti tamperelaisen Poko Rekordsin kiinnostuksen syksyllä 1982. Heti ensimmäinen single, keväällä 1983 julkaistu ’Likaiset legendat I’ oli listamenestys. Ilmeisen hyvin valmistautunut ja lupaavasta alusta inspiroitunut kokoonpano (Lindholm, kosketinsoittaja-laulaja Jussi Hakulinen, kitaristi Jani Viitanen, basisti Juha Rauäng ja rumpali Veikko Lehtiranta) pani Varieteen purkkiin vajaassa viikossa MSL-studiossa Lempäälässä.

Heti Varieteen ensimmäisissä biiseissä ’Pieni ihminen suuressa maailmassa’ ja ’Ei voi elää rakkaudesta’ hahmottuu se, mikä alkuaikojen Yössä vetosi. Nuorten porilaisten paatoksellisessa rockissa oli vielä punkin ja uuden aallon kiihkeyttä, joka erottaa sen 2000-luvun Yöstä samalla tavalla kuin parikymppinen eroaa viisikymppisestä. Esimerkiksi ’Pro Patricia’ on ilahduttavan idealistinen isänmaallisuutta ja pasifismia pohdiskeleva laulu, jota olisi ollut vaikea kuvitella myöhempien aikojen Yön esittävän.

Kolmentoista biisin mittainen Varietee olisi voinut olla parempi kokonaisuus vähän lyhyempänä, tai ainakin se olisi pärjännyt ilman raskassoutuisia biisejä ’En saanut sua pilviin’ ja ’Vain varjot häntä seuraa’ sekä Reino Helismaan ’Päivänsäde ja menninkäinen’ -klassikon höpsöä rokkisovitusta. Sen sijaan singlebiisit ’Likaiset legendat I’ ja ’Särkynyt enkeli’, eteerisestä kiivaaksi kasvava ’Yhden illan varietee’, post-punkin ja suomirockin hybridi ’Rakkauden symbioosi’ ja jo mainitut avauskappaleet kestävät kuuntelua loputtomasti.

Jussi Hakulisen kirjoittamat biisit puhuttelivat väkevästi kahdeksankymmentäluvun suomalaisnuoria. Marraskuussa 1983 julkaistu Varietee oli välitön suurmenestys. Näyttävästi televisiossakin mainostettu debyyttialbumi myi vuoden loppuun mennessä timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Varietee oli lähtölaukaus paitsi Yön uralle, myös porirockille. Uusromanttisesta, hellyttävän suomalaisittain kimaltavasta alagenrestä tuli näyttävä ja suosittu osa 1980-luvun suomirockia. Kaikkien porirokkareiden ruumiinrakenteella ja tukkalaitteilla ei ehkä olisi päässyt Hanoi Rocksiin, mutta juuri heidän epätäydellisyyteensä oli helppoa samaistua.

Seuraavana vuonna porirockin kirkkaimmaksi tähdeksi nousi teinityttöjen palvoma Dingo, joka paloi loppuun kolme komeaa popalbumia levytettyään. Yö ei palanut. Se eli, vaikka vanha porirockskene kuoli ja vaikka suosio ei noussut Varieteen tasolle kahteenkymmeneen vuoteen. Ensialbumin tehnyt miehitys hajosi vähitellen. Hakulinen lähti bändistä vuonna 1985, Rauäng ja Lehtiranta 1990. Lindholm ja Viitanen luotsasivat bändiä yhdessä yli laihojen vuosien, kunnes kitaristi erosi yhtyeestä vuosituhannen vaihteessa.

2000-luku muutti kaiken. Yön ainoaksi alkuperäisjäseneksi jäänyt Lindholm käynnisti sivutoimekseen neljän albumin mittaisen soolouran, raitistui loppuiäkseen ja johdatti bändinsä ennennäkemättömään suosioon. Kaksikymmentä vuotta Varieteen julkaisun jälkeen sitkeys palkittiin: Rakkaus on lumivalkoinen (2003) ja sitä edeltänyt kokoelmalevy Legenda palauttivat Yön platinatasolle ja vieläpä korkealle Varieteen yläpuolelle.

Aika oli jälleen otollinen Yölle, koska Yö ei enää ollut se Varieteen tehnyt yhtye. Suomirock oli keski-ikäistynyt uudeksi iskelmäksi, ja se sopi oikein hyvin yhteen 2000-luvun seestyneen Yön kanssa. Rockuskottavuus, hipsterikredibiliteetti ja kriitikoiden kehut olivat kortilla, mutta levyt ja keikat pysyivät suosittuina. Vuonna 2008 Lindholm palkittiin Iskelmä-Finlandialla.

Olli Lindholmin mittava elämäntyö jäi kesken, kun hän menehtyi sairauskohtaukseen helmikuussa 2019. Suunnitelmissa oli muun muassa Yön suuri 40-vuotisjuhlakonsertti vuodelle 2021.

Olli Lindholm 19.3.1964 – 12.2.2019

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Yö | kotisivu
Yö | Facebook
Yö | Instagram

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Varaa Yön klassikko Varietee kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Yö | Finna.fi

1980-luku

Varietee | Poko Rekords 1983
Nuorallatanssija | Poko Rekords 1984 • CD 30-vuotisjuhlapainos EMI Finland 2014
Myrskyn jälkeen | Poko Rekords 1985
Äänet | Poko Rekords 1986
Lanka palaa | Poko Rekords 1988
Toinen puoliaika | Poko Rekords 1989

1990-luku

Antaa soittaa | Poko Rekords 1991
Tänä yönä | Poko Rekords 1992
Kymmenes kevät | Poko Rekords 1993
Hyviä vuosia | Poko Rekords 1994
Satelliitti | Poko Rekords 1996
Pirstaleet | Poko Rekords 1997
13. Yö | Poko Rekords 1999

2000–2009

Valo | Poko Rekords 2000
Rakkaus on lumivalkoinen | Poko Rekords 2003 Huom! 2CD-painos sisältää livelevyn Yhden Yön tarinoita.
Kuolematon | Poko Rekords 2005
Valtakunta | Poko Rekords 2007
Loisto | Poko Rekords 2009

2010-luku

Pelko ja rakkaus | Ratas Music Group 2012
Hyvässä ja pahassa | Ratas Music Group 2014
Puolet taivaasta – puolet helvetistä | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music Group 2016
Hyvän yön lauluja | Sony Music Entertainment Finland/Ratas Music 2017
Mitä jos mä rakastan | Sony Music/Ratas Music 2018

Boksit ja kokoelmat
Yö | Finna.fi

1980-luku

Poko klassikot • 12″ EP • kasetti | Poko Rekords 1987
Suurimmat hitit 1983–88 • CD | Poko Rekords 1988

1990-luku

Nuorallatanssija / …ja tapahtui niinä päivinä • CD | Poko Rekords 1993 & 2003
Myrskyn jälkeen & Äänet • CD | Poko Rekords 1993
Lanka palaa & Toinen puoliaika • CD | Poko Rekords 1993
Parhaat – Suosituimmat Yö-hitit kautta aikojen
• CD • kasetti | Poko Rekords 1995
Yön pimeä puoli • CD • kasetti | Poko Rekords 1998. Huom! Sisältää vuonna 1992 julkaistun cover-levyn Tänä Yönä.

2000–2009

Legenda – Yön 36 suurinta hittiä • 2CD | Poko Rekords 2001
Yön valoisa puoli • 2CD | Poko Rekords 2006
Varietee / Nuorallatanssija [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009
Valo / Rakkaus on lumivalkoinen [1+1] • 2CD | Poko Rekords 2009

2010-luku

Sound Pack • 2CD + DVD | Poko Rekords/EMI 2010
Kiitos ja kunnia – 30v. juhlakokoelma • 2CD | Poko Rekords 2011
1983–2011 • 2CD | Valitut Palat 2012
Klassikot | Poko Rekords/EMI 2013
Aikamatka 1981–2016 • 6CD + 36-sivuinen liitekirja | Sony Music Entertainment Finland Oy 2016

Livealbumit
Yö | Finna.fi

…ja tapahtui niinä päivinä | Poko Rekords 1984
Täältä tulee Yö… Live | Poko Rekords 1993
Kolmen illan varietee | Poko Rekords 2006
Yön ensimmäinen keikka | LP Poko Rekords 2008

Olli Lindholm | Finna.fi

Voima • CD | Poko Rekords 2000
Maailma on kaunis – Olli Lindholm tulkitsee Vexi Salmen tekstejä • CD | Ratas Music Group 2010
Nukku-Matti ja Herra Kuu – unilauluja ja illan rauhaa Vexi Salmen sanoin • CD | EMI Finland 2012
Minun jouluni • CD | Ratas Music Group 2013

Vain elämää 6
[= Olli Lindholm • Irina • Petra • Laura Voutilainen • Robin • Samu Huber • Nikke Ankara]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 6 – ensimmäinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017
Vain elämää – kausi 6 – toinen kattaus • CD | Warner Music Finland 2017

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Yöstä | Finna.fi

Yhden miehen varietee  Olli Lindholm & Arno Kotro, 204 sivua | Docendo 2017
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2007
Yhden Yön tarina  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 347 sivua | WSOY 2019
Likaiset legendat – 30 vuotta Yötä  Olli Lindholm & Ilpo Rantanen, 287 sivua | Siltala 2011
Yöstä valoon – omaelämäkerta  Jukka Lewis, 358 sivua | Bazar 2019

Lue lisää Yöstä ja Poko Rekordsista | Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Olli Lindholmin ja Ilpo Rantasen kirja Yhden Yön tarina sai uuden painoksen vuonna 2019.

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia  Vesa Kontiainen, 667 sivua | Like 2004
Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005
Vaikuttajat korvissamme  Juice Leskinen & Timo Kanerva, 193 sivua | Kirjayhtymä 1993

Yö: Varietee (1983).

: Varietee (1983).

Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu

Lick It Up | Mercury 1983

KIss: Lick It Up (1983).Ruotsin televisiossa esitettiin taannoin dokumenttielokuva Kiss och gitarristen som försvann, jossa kerrottiin Kissin vaiheista ja pohdittiin, mihin sen entinen kitaristi Vinnie Vincent on mahtanut hävitä. Dokumentin lopulla muuan yksityisetsivä arvelee, että Vincent elelee nyttemmin uutta elämää naisena nimeltä Angel.

Väite herätti keskustelua, vaikka oli pelkkää vanhan huhun herättelyä. Puheet Vinnie Vincentin sukupuolenvaihdoksesta levisivät jo 1990-luvun alussa – ja samoihin aikoihin hänen sanottiin työskentelevän pankissa tai halpatuotantopornon parissa ja kirjoittavan countryhittejä salanimellä. Noille väitteille ei ole minkäänlaisia todisteita. Eniten ne kertovat siitä, miten arvoituksellisesta hahmosta on kyse.

Se, että kukaan ylipäänsä puhuu Vinnie Vincentistä, johtuu hänen parin vuoden pestistään Kississä. Pimentoon jääneissä bändeissä soittaneen ja muun muassa Onnenpäivät-tv-sarjaan lauluja kirjoittaneen Vincent John Cusanon (s. 1952) esitteli Kissille lauluntekijä Adam Mitchell vuonna 1982. Kitaristin soitto- ja sävellystaidot tekivät vaikutuksen basisti-laulaja Gene Simmonsiin ja kitaristi-laulaja Paul Stanleyyn. Jo samana vuonna Vincent soitti kitaraa Kissin albumilla Creatures Of The Night ja kirjoitti sille biisejä. Vielä tuolloin hän kuitenkin oli pelkkä haamusoittaja. Valokuvissa ja videoilla esiintyi edelleen alkuperäisjäsen Ace Frehley, joka erkani Kissistä pitkän kaavan mukaan.

Vinnie Vincent julkistettiin Kissin jäseneksi joulukuussa 1982. Supersankaribändi ei ollut vielä luopunut maskeistaan, joten Vincentille luotiin hahmo: vuoden 1983 Creatures Of The Night -kiertueella hän esiintyi mystisenä Ankh Warriorina. Bändin uusi jäsen oli Kissin kaksinvaltiaiden luomus: Simmons ideoi Vinnie Vincent -taiteilijanimen, ja Stanley suunnitteli Ankh Warriorin.

Seuraavalla albumilla Lick It Up Kiss riisui naamionsa, mikä osoittautui hyväksi siirroksi. Kauan kätkettyinä pidettyjen kasvojen paljastaminen herätti niin paljon huomiota, että syyskuussa 1983 julkaistu Lick It Up toi Kissille pitkästä aikaa platinalevyn Yhdysvalloista. Bändin suosio elpyi myös ulkomailla, kun uusi fanisukupolvi otti sen omakseen muiden kovaäänisten pitkätukkabändien mukana. Vaikka Kiss oli toiminut jo kymmenen vuotta, kahdeksankymmentäluvun hard rockissa se oli omiensa joukossa. Lick It Upin rajun heavyn (’Exciter’, ’Fits Like A Glove’) raskaan jytän (’All Hell’s Breakin’ Loose’, ’And On The 8th Day’) ja powerballadin (’A Million To One’) tahdissa kelpasi heilutella hervotonta kieltä, ja poppaava nimiraita kasvoi yhdeksi Kissin tunnetuimmista biiseistä.

Creatures Of The Nightin rankalla linjalla jatkanut Lick It Up oli Vinnie Vincentin kunniajuoksu. Hän oli mukana kirjoittamassa kahdeksaa levyn kymmenestä kappaleesta ja teki nopeanäppisenä kitaristina vaikutuksen vauhtia ja tekniikkaa arvostaneissa soittajapiireissä. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei Vincent aikonut alkaa Simmonsin ja Stanleyn alaiseksi. Kulissien takana hän vaati saada olla täysivaltainen jäsen, ei rumpali Eric Carrin kaltainen palkollinen. Lavoilla hän haki valokeilaa soittamalla päätähuimaavan tyhjänpäiväisiä ja loputtoman pitkiä kitarasooloja, joita yhtyeen johtajat kuuntelivat lavan laidalla kulmat kurtussa.

Lopulta Kissin oli vaivattomampaa vaihtaa jäsentä kuin yrittää murtaa Vincentin egoa. Kun Lick It Up -kiertue päättyi, kitarasankari sai kenkää. Kissin ikääntyvä fanikunta ei silti koskaan unohtanut Vinnie Vincentiä: Creatures Of The Nightin ja Lick It Upin kipakat kitararaidat kirvoittavat yhä ylistystä fanifoorumeilla. Vincent oli varmasti hankala bändikaveri, mutta myös taitava muusikko, joka ohjasi Kissin kohti parempia aikoja.

’All Hell’s Breaking Loose’ oli Lick It Upin toinen single.

Kissin jälkeen Vinnie Vincent teki kaksi albumia Invasion-yhtyeensä kanssa, mutta sen jälkeen hän alkoi vähitellen muuttua näkymättömäksi. Hän kirjoitti kappaleita muille artisteille ja Kissin vuoden 1992 Revenge-albumille ja käynnisteli sooloprojektia, jonka levy ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt. Vuonna 1996 hän julkaisi Euphoria-nimisen ep:n lahjaksi seuraavan albuminsa ennakkotilaajille, mutta pitkäsoittoa ei maksaneiden harmiksi ikinä julkaistu. Sittemmin Vincent ei ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Vuonna 2011 hän piipahti vastentahtoisesti julkisuudessa, kun joutui tekemisiin poliisin kanssa, mutta sen jälkeen hänestä ei ole kuultu.

Missä Vinnie Vincent on nyt? Miltä hän näyttää? Millä hän elää? Mitä nimeä hän käyttää? Luultavimmin eläkeikäinen mysteerimies asustelee kaikessa hiljaisuudessa jossain päin Amerikkaa, käy netissä lueskelemassa huvittuneena itseään koskevia juttuja, ja kenties kommentoikin niitä salanimien takaa. Voi olla, että hän kopioi tämänkin artikkelin Google Translateen ja myhäilee mahdolliseen partaansa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Lick It Up
Eric Carr – rummut, lyömäsoittimet
Gene Simmons – bassokitara, laulu
Paul Stanley – kitara, laulu
Vinnie Vincent – kitara
Tuottajat: Michael James Jackson, Gene Simmons ja Paul Stanley

Rick Derringer – kitara

Vinnie Vincent | fanifoorumi
Kiss | kotisivu
Kiss | Facebook
Kiss | Instagram
Kiss | Twitter

Varaa Lick It Up kirjastosta.

Varaa Lick It Up kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Vinnie Vincent Kissin studioalbumeilla 

Creatures Of The Night | Casablanca 1982
Lick It Up | Mercury 1983
Revenge | Mercury 1992 [Vincent mukana levyllä säveltäjänä]

Vinnie Vincent Invasion | Finna.fi

Vinnie Vincent Invasion | Chrysalis 1986
All Systems Go | 1988
Euphoria, EP | 1996

Vinnie Vincent muiden artistien levyillä

Treasure: Treasure | Epic 1977
Dan Hartman: Instant Replay | Epic/Blue Sky 1978
Peter Criss: Let Me Rock You | Casablanca 1982
Wendy O. Williams: WOW | 1984
John Waite: No Brakes | EMI America 1984
The Bangles: Everything | 1988

Tribuuttialbumi

Kiss My Ankh – A Tribute To Vinnie Vincent | 2008

Levyhyllyt | Finna.fi

1970-luku

Kiss | Casablanca 1974
Hotter Than Hell | Casablanca 1974
Dressed To Kill | Casablanca 1975
Destroyer | Casablanca 1976
Rock And Roll Over | Casablanca 1976
Love Gun | Casablanca 1977
Dynasty | Casablanca 1979

1980-luku

Unmasked | Casablanca 1980
Music from ”The Elder” | Casablanca 1981  Levyhyllyt • Music from ”The Elder”
Creatures Of The Night | Casablanca 1982
Lick It Up | Mercury 1983
Animalize | Mercury 1984
Asylum | Mercury 1985
Crazy Nights | Mercury 1987
Hot In The Shade | Mercury 1989

1990-luku ja 2000–

Revenge | Mercury 1992
Carnival Of Souls – The Final Sessions | 1997
Psycho Circus | 1998
Sonic Boom | 2009
Monster | 2012

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Kiss-tarinaa voi varata kirjastosta suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Suomeksi käännetyistä toimitus suosittelee Anna Korolaisen ja Ilkka Salmenpohjan kääntämiä historiikkejä sekä Juha Arolan ja Jere Saaraisen kääntämiä elämäkerrallisia. Kysy Kiss-kirjoja kotikirjastostasi.

Peter Criss & Larry Sloman & Manne Svensson, översättning: Bakom masken – mitt liv som Catman i Kiss (2013).

Kiss – maskin takaa – virallinen historiikki  David Leaf & Ken Sharp & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 510 sivua | Like 2004 & 2007
Kiss – legendan synty 1972–1975  Ken Sharp & yhteistyössä Paul Stanley & Gene Simmons & kääntäjä Anna Korolainen, 514 sivua | Minerva 2014

Tehty mikä tehty – minun tarinani  Paul Stanley & kääntäjä Jere Saarainen, 483 sivua | Minerva 2015
Kissin kissamiehen elämä  Peter Criss & Larry Sloman & kääntäjä Juha Arola, 422 sivua | Like 2013
Bakom masken – mitt liv som Catman i Kiss  Peter Criss & Larry Sloman & översättare Manne Svensson, 403 sivua | Norstedt 2013
Ei kaduttavaa – Rock’n’roll-muistelmat  Ace Frehley & Joe Layden & John Ostrosky & kääntäjä Juha Arola, 327 sivua | Like 2012

Simmons, Gene • Симмонс, Джин: Demon snimajet masku • Демон снимает маску, 285 sivua | Amfora 2016 Амфора
Criss, Peter & Sloman, Larry & : Makeup To Breakup – My Life In And Out Of Kiss, 365 sivua | Scribner 2012
Frehley, Ace & Layden, Joe & Ostrosky, John: No Regrets – A Rock ’n’ Roll Memoir, 305 sivua | Simon & Shuster 2011
Leaf
, David & Sharp, Ken: Kiss – Behind The Mask – The Official Authorised Biography, 431 sivua | Warner Books 2003 • Aurum 2004
McPhate, Tm & Gill, Julian: Odyssey – The Definitive Examination Of Music From The Elder, Kiss’ Cult-Classic Concept Album, 536 sivua | KISSFAQ.COM Publishing 2016
Simmons, Gene: Kiss And Make-Up, 275 sivua | Crown cop 2001 • Century 2002
Stevens, Joe: Kiss – Revenge Is Sweet, 60 sivua | Omnibus Press 1996 & 1997

KIss: Lick It Up (1983).

KIss: Lick It Up (1983).

Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa

Thunder And Lightning | Vertigo 1983

Thin Lizzy: Thunder And Lightning (1983).Vuonna 1969 perustettu irlantilaisbändi Thin Lizzy ehti etsiä ilmaisuaan rauhassa. Alun perin triona aloittanut yhtye kasvoi kohti maailmanmainetta juurevan blues rockin saattamana, mutta jo vuonna 1974 blues oli väistymässä hard rockin ja popsävyjen tieltä. 80-luvulla Lizzyn musiikin ansiona on bändin kiihkeyden valjastaminen modernimpaan soundiin. Thin Lizzyn vaiheikkaan uran viimeiseksi albumiksi jäi alkukeväästä -83 julkaistu Thunder And Lightning.

Thin Lizzy oli aito rockelämän kuvajainen. Bändin vaaraa uhkuva ilme kiteytyi Phil Lynottiin, räyhäkkään oloiseen mustaan laulajaan, jonka musiikilliset kyvyt olivat kiistämättömät. Basisti-vokalistin uskottavuus oli ehdoton sekä lavalla että kadulla. Rankkaan elämäntyyliin peilattuna yhtyeen tahti tuntuu tiheältä: vuosina 1971–1983 peräti 12 albumia, livetuplat Live And Dangerous ja Life ja vielä kiertueet päälle. Lynott ehti tehdä -80 luvun alussa jopa kaksi sooloalbumia.

Thin Lizzy: Brian Downey (vas.), John Sykes, Phil Lynott, Scott Gorham ja Darren Wharton. Kuva: heavyharmonies.com.

Thin Lizzy: Brian Downey (vas.), John Sykes, Phil Lynott, Scott Gorham ja Darren Wharton. Kuva: heavyharmonies.com.

Tiiviin rockelämän hinta oli kova – Phil Lynott (1949–1986) kärsi huumeongelmasta. Kitaristi Scott Gorham (s. 1951) tunnisti ystävänsä riippuvuuden oman hätänsä keskeltä, mutta keulakuva ei jaksanut enää kauaa. Suurin odotuksin myös Lizzyn jälkeiseen musiikkiinsa suhtautunut Lynott menehtyi vuonna 1986 vain 36 vuoden ikäisenä.

Reilut kolme vuotta aiemmin viisihenkiseksi muotoutunut Lizzy yllätti ultrakeskittyneellä albumilla monet fanit. Kahden kitaristin ja koskettimien sävyttämä Thunder And Lightiningin täyteläinen soundi rokkasi käsittämättömällä vimmalla. Se iskee astetta tiukemmin kuin 1981 julkaistu Renegade. Lizzyn joutsenlauluksi jäävän levyn sävellysten tekoon osallistuivat Lynottin rinnalla aktiivisimmin rumpali Brian Downey (s. 1951) ja kosketinsoittaja Darren Wharton (s. 1961).

Thunder And Lightning sisältää useita klassikkobiisejä. Esimerkiksi nimikappale kaahaa upeasti kaasu pohjassa, kiihkeän laulun ja dynaamisten soolojen siivittämänä. B-puolen avaava ’Cold Sweat’ – kitaristi John Sykesin bravuuri – iskee suoraan energian ytimestä. Jo vastustamaton kitarariffi vie jalat haara-asentoon.

Mukana oli kuitenkin myös huolta tulevaisuudesta. ’Cold Sweat’ ja ’Bad Habits’ eivät kerro vain seikkailunmakuisen rockelämän ruusuisuudesta. ’Heart Attack’ heijasteli vaikeuksia melko suoraan.

– Papa I’m drinking for an overload
The gun in my pocket is all ready to explode
Papa I’m dying of an overdose
I tried to warn you don’t come too close.

Viimeiseksi singleksi jäänyt ’The Sun Goes Down’ enteili lopun alkua tarkemmin kuin arvasimmekaan.

Vuosi 1983 oli mallikasta heavyn ja hard rockin aikaa. Thunder And Lightningin ohella monessa levy- ja kasettisoittimessa soivat samana vuonna julkaistut Pyromania (Def Leppard), Piece Of Mind (Iron Maiden), Holy Diver (Dio), Lick It Up (Kiss), Flick Of The Switch (AC/DC) sekä Metallican debyytti Kill ’Em All. Thin Lizzyn levytysura päättyi raskaan rockin kulta-aikana.

Tuomas Pelttari

Thin Lizzy | kotisivu
Thin Lizzy | Facebook

Thunder & Lightning
Phil Lynott – bassokitara, laulu
Scott Gorham – kitara
John Sykes – kitara
Darren Wharton – kosketinsoittimet
Brian Downey – rummut
Tuottajat: Thin Lizzy ja Chris Tsangarides

Thunder And Lightining julkaistiin laajennettuna 2CD-painoksena albumin juhlavuotena 2013. CD2 sisältää liveraitoja ja demoja. Kysy Thin Lizzyä ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Thin Lizzy tekee yhä satunnaisia keikkoja. Lisää infoa bändin viralliselta kotisivulta.

Hae 'Thunder And Lightning' kirjastosta!

Varaa Thin Lizzyn klassikko Thunder And Lightning kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Thin Lizzy | Finna.fi

1970-luku

Thin Lizzy | Decca 1971
Shades Of A Blue Orphanage | Decca 1972
Vagabonds Of The Western World | Decca 1973
Nightlife | Vertigo 1974
Fighting | Vertigo 1975
Jailbreak | Vertigo 1976
Johnny The Fox | Vertigo 1976
Bad Reputation | Vertigo 1977
Live And Dangerous • live | Vertigo 1978
Black Rose: A Rose Legend | Vertigo 1979

1980-luku

Chinatown | Vertigo 1980
Renegade | Vertigo 1981
Thunder And Lightning | Vertigo 1983
Life • Live | Vertigo 1983

Thin Lizzy • kokoelmat | Finna.fi

Lizzy Killers | Vertigo 1981
Dedication – The Very Best Of Thin Lizzy | Vertigo 1991
Wild One – The Very Best Of Thin Lizzy | Vertigo 1996
Vagabonds Kings Angels Warriors • 4CD + liitekirja | Mercury/Vertigo 2001 & Earbooks/Mercury/Vertigo 2006

Phil Lynott | Finna.fi
Sooloalbumit

Solo In Soho | Vertigo 1980
The Philip Lynott Album | Vertigo 1982

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Thin Lizzystä ja Phil Lynottista | Finna.fi

Black Rose – Phil Lynott ja Thin Lizzyn tarina  Mark Putterford & Tarja Lipponen, kääntäjä, 312 sivua | Johnny Kniga 2013

Read more about Thin Lizzy and Phil Lynott | Finna.fi

Thin Lizzy – Every Album, Every Song [On Track …]  Graeme Stroud, 121 pages | Sonicbond 2020
The Ballad Of The Thin Man – The Authorized Biography Of Phil Lynott & Thin Lizzy  Stuart Bailie, 193 pages | Boxtree 1996
Thin Lizzy – Soldiers Of Fortune  Alan Byrne, 222 pages | Firefly 2004
Thin Lizzy – The Boys Are Back In Town  Scott Gorham & Harry Doherty, 173 pages | Omnibus 2012
My Boy – The Philip Lynott Story  Philomena Lynott & Jackie Hayden, 189 pages | Virgin 1996
Phil Lynott – The Rocker  Mark Putterford, 288 pages | Omnibus 1998 & 2002
Cowboy Song – The Authorised Biography Of Philip Lynott  Graeme Thomson, 362 pages | Constable 2016

Thin Lizzy: Thunder And Lightning (1983).

Thin Lizzy: Thunder And Lightning (1983).

Musiikkikirjastot.fi logo