Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus

Appetite For Destruction | Geffen 1987

Guns N' Roses: Appetite For Destruction (1987).Guns N’ Rosesin lauantaina 1.7.2017 Hämeenlinnaankin ulottuvaa Not In This Lifetime -kiertuetta myydään klassisen kokoonpanon paluuna. Sitä se onkin, jos lukee myös 1990-luvun alun tapahtumat klassisen GN’R:n tekosiksi. Kuten megalomaanisen Use Your Illusion -maailmankiertueen mellakka-alttiilla keikoilla aikoinaan, etulinjassa seisovat basisti Duff McKagan, laulaja Axl Rose ja soolokitaristi Slash. Taustalla on joukko taitavia taustalaulajia, kosketinsoittajia, komppikitaristeja ja muita statisteja, joiden avulla rockkonsertti kasvaa stadionmittoihin.

Meille puristeille Guns N’ Rosesin klassinen kokoonpano käsittää Slashin, Rosen ja McKaganin lisäksi kaksi muutakin korvaamatonta kaveria: komppikitaristi Izzy Stradlinin ja rumpali Steven Adlerin. Kumpikaan heistä ei soita paluukiertueella, mutta eipä sen väliä, koska he olivat paikalla silloin, kun Guns N’ Roses kirjoitti nimensä tähtiin. Se tapahtui Appetite For Destruction -debyyttialbumilla, jonka julkaisusta tulee heinäkuun 21. päivänä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta.

Los Angelesissa tuottaja Mike Clinkin kanssa tehty Appetite For Destruction ei ollut välitön menestys. Kuukautta ennen albumin julkaisua ilmestynyt single It’s So Easy oli edustava näyte bändin rankasta repertoaarista, mutta ei mikään hitti. Toinen sinkku Welcome To The Jungle ilmestyi lokakuussa 1987, mutta sen video pääsi Music Television -kanavan rotaatioon vasta vuoden 1988 alussa. Guns N’ Roses oli ollut koossa kolme vuotta ja Appetite For Destruction kaupoissa kahdeksan kuukautta ennen kuin television mahti avasi bändille tien tähtiin.

Kolmas single Sweet Child O’Mine ratkaisi pelin Guns N’ Rosesin eduksi. Kun se julkaistiin singlenä ja videona kesällä 1988, se nousi Billboardin listan kärkeen, eikä Guns N’ Rosesin mestaruudesta rockin raskaassa sarjassa ollut enää epäilystäkään. Sweet Child O’Mine oli herkkyydessään Appetite For Destructionin kaupallisin kappale, mutta pysyi kuitenkin linjassa – se on rakkauslaulu, mutta ei mikään sokerinen hituri. Slashin upeasti kasvava kitarasoolo on yksi hard rockin historian komeimpia.

Se, mitä muuta hard rockissa tapahtui Appetite For Destructionin aikaan, teki Guns N’ Rosesista tarpeellisen. Edellisenä vuonna oli julkaistu sellaisia pehmolevyjä kuin Europen The Final Countdown, Poisonin Look What The Cat Dragged In ja Bon Jovin Slippery When Wet, ja Appetiten ilmestymisvuoden satoa olivat Def Leppardin Hysteria, Aerosmithin Permanent Vacation ja Whitesnaken 1987. Noita julkaisuja yhdisti vain se, ettei niissä ollut nimeksikään vaaran tuntua. Uudet, rankat speed/thrash-bändit olivat tehneet vallankumouksen metallissa, mutta hardrockin valtavirrassa Guns N’ Roses oli ainoa yhtye, jossa oli uhmaa teini-ikäisen tarpeiksi. Sellaiselle on aina tilausta.

Toisin kuin Bon Jovin ja Aerosmithin ammattilauluntekijöiden kanssa laatimat levytykset, Appetite For Destruction on aidosti tekijänsä näköinen albumi. Se syntyi, kun sieltä täältä Los Angelesiin ajautuneet nuoret miehet (McKagan tuli Seattlesta, Stradlin ja Rose Indianasta, Slash on syntyjään britti) kohtasivat Sunset Stripin rockskenen sykkeessä ja perustivat bändin. Se bändi oli parhaimmillaan huumaavan hyvä. Sellaiset biisit kuin Mr. Brownstone ja Nightrain eivät olleet enempää kuin osiensa summia, mutta osat nivoutuivat toisiinsa niin saumattomasti, että musiikki heräsi henkiin omana olentonaan. Paljosta on kiittäminen myös tuottaja Clinkiä. 1980-luvun lopun läiskähteleviä muotisoundeja fiksusti vältelleessä tuotannossa on taikaa, johon ajan hammas ei pysty.

Appetite For Destructionin myynti käynnistyi hitaasti mutta kantoi kauas. Levy nousi Billboardin listan hännille elokuussa 1987, ja tasan vuotta myöhemmin se saavutti listan ykkössijan. Yhdysvalloissa listaviikkoja kertyi huimat 147. Kolmessakymmenessä vuodessa Appetite For Destructionia on myyty liki kolmekymmentä miljoonaa kappaletta, ja yli puolet sen biiseistä on edelleen mukana Guns N’ Rosesin ohjelmistossa.

Siinä missä Use Your Illusion -tuplalevypari on sekavuudessaan ja hahmottomuudessaan kuin rocktähteyden buffet-pöydässä itsehillintänsä menettäneen yhtyeen bulimiaoksentelua, on Appetite For Destruction kolme varttia jännittävää, jäntevää ja jännitteistä bändisoittoa. Juuri sitä silkkaa asiaa, mikä Guns N’ Rosesin hardrock & rollissa alun perin viehätti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Guns N’ Roses | kotisivu
Guns N’ Roses | Facebook
Guns N’ Roses | Instagram
Guns N’ Roses | Twitter

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Guns N’ Rosesin studioalbumit

Appetite For Destruction | Geffen Records 1987
GN’R Lies | Geffen Records 1988
Use Your Illusion I | Geffen Records 1991
Use Your Illusion II | Geffen Records 1991
The Spaghetti Incident? | Geffen Records 1993
Chinese Democracy | Geffen Records 2008

Duff McKagan | Finna.fi

Believe In Me | Geffen Records 1993
How To Be A Man • EP | 2016
Tenderness | Universal Music Enterprises 2019

Neurotic Outsiders | Finna.fi

Neurotic Outsiders | Maveric/WEA 1996

Duff McKagan’s Loaded | Finna.fi

Dark Days | Pimp Records 2001
Sick | Century Media 2009
The Taking | Armoury Records 2011

Velvet Revolver | Finna.fi

Contraband | RCA 2004
Libertad | RCA 2007

Walking Papers | Finna.fi

Walking Papers | 2013
WP2 | Loud & Proud Records 2018

Slash’s Snakepit | Finna.fi

It’s Five O’Clock Somewhere | Geffen Records 1995
Ain’t Life Grand | Koch Records 2000

Slash | Finna.fi

Slash | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2010

Slash Featuring Myles Kennedy And The Conspirators | Finna.fi

Apocalyptic Love | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2012
World On Fire | Roadrunner Records/Dik Hayd Records 2014
Living The Dream | Roadrunner Records/Snakepit Records 2018

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Adler, Deanna & Spagnola, Lawrence J.: Sweet Child Of Mine – How I Lost My Son To Guns N’ Roses, 265 sivua | Monarch Publishing 2016
Adler, Steven & Spagnola, Lawrence J.: My Appetite For Destruction – Sex & Drugs & Guns N’ Roses, 286 sivua | Harper Collins 2010
Adler, Steven & Spagnola, Lawrence, J. & Lars Ahlström, översattare: Appetite For Destruction – sex, droger & Guns N’ Roses, 305 sidor | Pocketförlaget 2012
Canter, Mark & Porath, Jason & Lue, Jack: Reckless Road – Guns N’ Roses And The Making Of Appetite For Destruction, 348 sivua | Shoot Hip Press 2007
Davis, Stephen & Petri Silas, kääntäjä: Guns N’ Roses – Watch You Bleed – koko ?!*@ tarina, 486 sivua | Johnny Kniga 2009 • Toinen painos 2010
Guns N’ Roses & Putterford, Mark & Jukka Väänänen, kääntäjä: Guns N’ Roses omin sanoin, 96 sivua | Tammi 1994
Humphrey, Clark: Loser – The Real Seattle Music Story, 227 sivua | Feral House 1995
McCarthy, Jim & Olivent, Marc: Guns N’ Roses – Reckless Life – A Graphic Novel, 160 sivua | Omnibus Press 2015
McKagan, Duff: It’s So Easy (And Other Lies) – The Autobiography, 366 sivua | Orion 2011 & 2012
McKagan, Duff & Pekka Tuomisto, kääntäjä: It’s So Easy (ja muita valheita), 408 sivua | Otava 2012
McKagan, Duffy & Christian Ekvall, översättare: It’s So Easy (och andra lögner), 382 sidor | Ica 2011 • Ponto Pocket 2012
Slash & Bozza, Anthony & K. Männistö, kääntäjä: Slash, 481 sivua | Like 2009
Slash & Bozza, Anthony: Slash – The Autobiography, 481 sivua | Harper Entertainment 2007 • Harper Collins 2008
McKagan, Duff & Kornelis, Chris: How To Be A Man (And Other Illusions), 304 sivua | Da Capo Press 2016
Tow, Stephen: The Strangest Tribe – How A Group Of Seattle Rock Bands Invented Grunge, 272 sivua | Sasquatch 2011
Wall, Mick: Guns N’ Roses – The Most Dangerous Band In The World, 147 sivua | Sidgwick & Jackson 1991
Wall, Mick & Jorma-Veikko Sappinen, kääntäjä: W.A.R – W. Axl Rose, 365 sivua | Like 2011
Wall, Mick & Petri Silas, kääntäjä: Viimeiset jättiläiset – Guns N’ Roses, 567 sivuaJohnny Kniga 2017
Yarm, Mark: Everybody Loves Our Town – A History Of Grunge, 567 sivua | Faber & Faber 2011 & 2017
Yarm, Mark & Jere Saarainen, kääntäjä: Kaikki rakastavat Seattlea – grungen tarina, 588 sivua | Like 2014

Guns N' Roses: Appetite For Destruction (1987).

Guns N’ Roses: Appetite For Destruction (1987).

Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa

Hysteria | Phonogram/Bludgeon Riffola 1987

Def Leppard: Hysteria (1987).Sheffieldissä vuonna 1977 perustettu Def Leppard julkaisi suurimman menestysalbuminsa kymmenvuotiaana. Brittibändi oli päässyt muutamassa vuodessa pienistä piireistä isojen joukkoon. Samalla ilmaisun kovin ydin läheni. Levy levyltä pyörryttävän melodinen pop yhdistyi mahtipontiseen rokkaamiseen yhä saumattomammin. Hard rockia popularisoineen bändin kolmas albumi Pyromania oli valtava harppaus sekä taiteellisesti että kaupallisesti. Kymmenen vuotta Def Leppardin perustamisen jälkeen yhtye pääsi todella huipulle. Pitkän hiomisen jälkeen julkaistu Hysteria tuli markkinoille kesän -87 lopulla.

Brittiyhtye Def Leppard: Phil Collen (vas.), Rick Savage, Rick Allen, Joe Elliott ja Steve Clark. Kuva kirjasta Halfin & Fricke: Animal Instinct – The Def Leppard Story (1987).

Def Leppard: Phil Collen (vas.), Rick Savage, Rick Allen, Joe Elliott ja Steve Clark. Kuva kirjasta Halfin & Fricke: Animal Instinct – The Def Leppard Story (1987).

80-luvun Def Leppardin albumijatkumossa pyrittiin askel askeleelta eteenpäin. 2010-luvulla voi jo tuntua hassulta ajatella, että alun perin Leppard oli osa brittiheavyn uutta aaltoa The New Wave Of British Heavy Metal. Tietty glam rockin kutsu kuitenkin muutti bändä. Kulmikkaamman heavyn vastapainoisiksi elementeiksi alkoi hivuttautua popilmaisua jo High ’N’ Dryn (1981) aikaan. Yli 10 miljoonan myyntiin yltänyt Pyromania (1983) toi dramaattisten rockbiisien sovituksiin lisää elementtejä. Neljä vuotta myöhemmin julkaistu Hysteria toi Joe Elliottin antautuvan laulun rinnalle lisää huolellisesti tuotettuja taustalauluköörejä. Nerokkaan kitaradriven kanssa kuultiin paljon synarumpuja ja massiivisen uljaita sovituksia koskettimille.

Hysterian tekeminen oli poikkeuksellisen aikaavievää. Tuottajalegenda Jim Steinmanin kanssa tehty työ lähti käyntiin nihkeästi ja ilman tulosta. Äänitykset aloitettiin alusta, jälleen Robert John ”Mutt” Langen kanssa. Lange onnistui viemään Def Leppardin soundia yhä modernimpaan suuntaan. Luomistyön rinnalla aikaa otti traaginen onnettomuus. Uuden vuoden aattona 1984 rumpali Rick Allen menetti auto-onnettomuudessa vasemman kätensä. Vastoin odotuksia Allen palasi rumpujen ääreen. Sitkeällä työllä ja erikoisvalmisteisella rumpusetillä hän pystyi soittamaan täysipainoisesti. Oikean käden apuna Allen käytti molempia jalkojaan.

Voiko soundeja viilata liikaa? Miten loppuun asti hiottu rockalbumi saadaan hengittämään? Sliipattu Hysteria on kliininen vain periaatteessa. Langen Hysteria-työssä voi kuulla yhtä lailla The Carsin kuin AC/DC:n ja Foreignerin kanssa käytettyjä toteutustapoja. Soundi on suuri, mutta äänikuvan erittelevä instrumentaatio luo tilaa. Harkittu tuotantotyö saa musiikista esiin parhaat puolet: laajakuvamaisessa äänimaisemassa kiehtovat yksityiskohdat limittyvät yhteen. Draaman kaaret täydentyvät huippuunsa, biisi kerrallaan. Hysterian yli tunnin matka on kuin katsoisi kaleidoskooppiin suurennuslasilla.

Hysterian musiikillinen vetovoima perustuu huippuluokan tuotantotyön lisäksi äärimmäisen taipuisaan ja kekseliääseen säveltämiseen. Biisien mahtailu hieman korneine teksteineen on suorastaan vastustamatonta voittokulkua. Vilpittömän oloiset biisit hengittävät rakkautta musiikkiin. Tällaisen rakkauden vastaanotto toi Def Leppardille lopullisen läpimurron.  Ensimmäinen single ’Animal’ on täydellisyydessään uskomaton pala raskasta popmagnetismia.

Hysterian aloitusraita ’Women’ uhkuu hidasta voimaa. Pitkää ja mahtailevaa raitaa kantaa lihaksikas soundi. Se junttaa läpi kaiken, mutta kitaristit Steve Clark ja Phil Collen mahtuvat hyvin framille. Raketin lailla käyntiin purskahtava Rocket on mahdottoman sujuvaa 80-lukulaista glam rockia. Elliott mainitsee vaikutteensa reilusti: tekstissä vilahtavat viittaukset britti-ikoneihin The Beatles, The Rolling Stones, David Bowie ja Elton John. Leppardin musiikillisesti kiinnostava tarve trippailla riskirajoilla kuuluu biisin puolivälin jälkeen: imukkaan rytmiraidan ylle rakentuvaa äänikollaasia pidetään yllä pitkään. Jännite säilyy, vaikka kertsiin palataan bridgen kautta vasta aivan lopussa.

Nimikappale ’Hysteria’ on ansiokas balladi. Raskaankevyt tunnelma tuo mieleen Langen tuottaman Foreigner-albumin ja sen hiturit. Hysterian kenties kuuluisin raita ’Pour Some Sugar On Me’ tehtiin sessioiden loppusuoralla. Vihjaileva remellys on välillä kaatua soundirakenteluun, mutta se on osa biisin viehätystä. Biisistä kasvaa ikoninen kesähitti, joka hymyilyttää yhä.

B-puolen avaava ’Gods Of War’ on Def Leppardia vaikuttavimmillaan. Kitaristi Clarken bravuuriksi nouseva sävellys on klassikko. Huumava outro kulkee kuolemattoman kitarakuvion varassa läpi sodan soundtrackin kun Margaret Thatcherin ja Ronald Reaganin kuuloiset poliitikot latelevat stereokuvaan litanioita hyökkäyksen välttämättömyydestä. Lopputulos on häikäisevä.

Hysteria nousi Britannian listaykköseksi elokuussa -87. Yhdysvaltojen myynti kasvoi hitaammin. Wikipedian mukaan paikka kärjessä saavutettiin vasta liki vuosi albumin julkaisusta. Suosion asteittaiseen kasvuun vaikutti erityisesti listakakkoseksi noussut ’Pour Some Sugar On Me’. Peräti seitsemän US-singlen sarjan viides lohkaisu ’Love Bites’ ylsi ykköseksi.

Kekseliäisyyden, tyylitajun, tuotantotyön ja erinomaisten sävellysten keskiössä Def Leppardista kasvoi hetkeksi hard rockin 10cc. Hysterian nerokkain elementti lienee biisien bilettävä ja yhtäaikainen mietteliäs imu. Se ominaisuus, joka viettelee ja panee ajattelemaan. Se vie hard rockin klassikon kuolemattomien sarjaan.

Hysteria
Joe Elliott – laulu
Steve Clark – kitara
Phil Collen – kitara
Rick Savage – bassokitara
Rick Allen – rummut
Tuottaja: Robert John ”Mutt” Lange

Hysterian myyntiluvuiksi kerrotaan huikeat 25 miljoonaa kappaletta. Se kisaa aina kiihkeästi vuoden 1987 raskaamman rockin parhaimmistossa, jossa mukana ovat mm. Electric (The Cult), 1987 (Whitesnake), Permanent Vacation (Aerosmith), Crazy Nights (Kiss), Dream Evil (Dio), Abigail (King Diamond), Rock ’N’ Roll (Motörhead), Tattooed Beat Messiah (Zodiac Mindwarp), Garage Days Re-Revisited (Metallica) ja debyyttialbumin Appetite For Destruction julkaissut Guns N’ Roses. Huomiota herätti myös Death Angel: teini-ikäisten muusikoiden tekemä The Ultra-Violence on huikea.

Hysterian jälkeen Def Leppardin tarina jatkui albumilla Adrenalize, jota hiottiin vielä Hysteraakin pidempään. Kitaristi Steve Clark oli mukana äänityksissä, mutta ei nähnyt lopputulosta. Clark kuoli tammikuussa 1991 vain 30 vuoden ikäisenä.

* * *

Hysteria julkaistiin alun perin elokuussa 1987. Laajennettu 2CD-painos vuodelta 2006 on mainio lisä Leppard-saagaan. Hysterian jatkoksi sijoitetut B-puolet ovat kiinnostavia. Erityisesti ’I Wanna Be Your Hero’ ja ’Ring Of Fire’ kulkevat hienosti. Toisen CD-levyn remixit ja livebiisit täydentävät Hysteriaa. Deluxe Editionin tekstivihkoon esseen kirjoitti David Fricke. 80-luvun Leppardia ei ollut Spotifyssa vielä kesällä 2017, mutta bändin tuotannon laaja striimaus lanseerattiin tammikuussa 2018.

Tuomas Pelttari

Def Leppard | kotisivu
Def Leppard | Facebook
Def Leppard | Instagram
Def Leppard | Twitter

Def Leppard pitkäaikaisimmassa kokoonpanossaan: Vivian Campbell (vas.), Joe Elliott, Rick Savage, Rick Allen, Phil Collen. Kuva: Ash Newell Photography | Def Leppard kotisivu.

Def Leppard pitkäaikaisimmassa kokoonpanossaan: Vivian Campbell (vas.), Joe Elliott, Rick Savage, Rick Allen, Phil Collen. Kuva: Ash Newell Photography | Def Leppard kotisivu.

Hae 'Hysteria' kirjastosta!

Hae ’Hysteria’ kirjastosta!

Hae Hysteria kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Def Leppard

1980-luku

On Through The Night | Vertigo/Phonogram 1980
High ’N’ Dry | Vertigo/Phonogram 1981
Pyromania | Vertigo/Phonogram 1983
Hysteria | Bludgeon Riffola/Phonogram 1987

1990-luku

Adrenalize | Bludgeon Riffola/Phonogram 1992
Slang | Mercury Records 1996
Euphoria | Bludgeon Riffola/Mercury Records 1999

2000–2009

X | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2002
Yeah! | 2006
Songs From The Sparkle Lounge | Bludgeon Riffola/Mercury Records 2008

2010-luku

Def Leppard | Ear Music 2015

Boksit ja kokoelmat 

30-vuotisjuhlan aikaan elokuussa 2017 Hysteria sai uudet uusintajulkaisut. ”Normipainosten” 3CD ja 2LP lisäksi julkaistiin Super Deluxe Edition 5CD/2DVD. Laajin laitos sisältää levyjen rinnalla peräti neljä kirjaa ja julisteen. Kysy levyjä ja luettavaa kotikirjastostasi.

Hysteria • 2CD Deluxe Edition | Bludgeon Riffola 2006
Hysteria • 2LP • 3CD Expanded Deluxe • 5CD+2DVD | UMC/Bludgeon Riffola 2017

Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Adrenalized – Life, Def Leppard And Beyond  Phil Collen, 256 sivua | Bantam 2015
Animal Instinct – The Def Leppard Story  David Fricke & Ross Halfin, 144 sivua | Zomba Books 1987
Def Leppard – The Definitive Visual History  Ross Halfin, 225 sivua | Chronicle Books 2011

Hammered – Heavy Tales From The Hard-Rock Highway  Kirk Blows, 192 sivua | Plexus 2012

David Fricke & Ross Halfin: Def Leppard – Animal Instinct (1987).

David Fricke & Ross Halfin: Def Leppard – Animal Instinct (1987).

Def Leppard: Hysteria (1987).

Def Leppard: Hysteria (1987).

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista

The $5.98 E.P. – Garage Days Re-Revisited | Vertigo 1987

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).Kun joutuu pahaan paikkaan, on kaksi vaihtoehtoa. Voi antaa periksi tai rynnätä ulos aseet paukkuen. Syksyllä 1986 Metallica valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Kun miettii, millainen tragedia bändiä silloin kohtasi, sen päättäväisyys vaikuttaa melkeinpä sydämettömältä.

Metallican basisti Cliff Burton kuoli auto-onnettomuudessa Ruotsissa 27. syyskuuta 1986. Hänen hautajaisistaan oli kulunut kolme viikkoa, kun bändi pestasi uuden jäsenen. Flotsam And Jetsamissa aiemmin vaikuttanut Jason Newsted soitti ensimmäisen keikkansa kitaristi-laulaja James Hetfieldin, rumpali Lars Ulrichin ja kitaristi Kirk Hammettin bändissä marraskuussa 1986.

Newstedin ensimmäinen Metallica-levytys oli vuonna 1987 julkaistu viiden biisin coverlevy The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited. Vaikka toisinkin on luultu, se ei ollut Metallicalle paluu autotalliaikoihin siinä mielessä, että äänitykset olisi tehty alkukantaisissa ja edullisissa olosuhteissa. Metallica oli kyllä remontoinut vuokraamastaan autotallista itselleen uuden treenikämpän, mutta EP:n se äänitti osin Santa Monican A&M:ssä, osin Länsi-Hollywoodissa Conwayssa, ja ne olivat kaikkea muuta kuin halpoja studioita. EP oli jatko-osa marraskuussa 1984 julkaistun Creeping Death 12”-singlen b-puolelle, joka oli nimeltään Garage Days Revisited.

Metallica keikalla Kanadassa 1986.

Heinäkuussa 1987 taltioitu Garage Days Re-Revisited tehtiin kuudessa päivässä eli Metallican mittapuulla pikavauhtia (”äänittämiseen meni yhtä vähän aikaa kuin pelkän kaluston säätämiseen edellisellä albumilla”, kertoo Lars Ulrich kirjassa Syntymä Metallica Kuolema). Hintavasta studioajasta johtuen sekin kävi levy-yhtiölle kalliiksi.

Metallica palasi vanhoihin aikoihin siinä mielessä, että äänitti levylle vanhoja suosikkibiisejään – kenties niitä, joita sen jäsenet kuuntelivat hevijulisteilla vuoratuissa huoneissaan silloin, kun vielä asuivat vanhempiensa luona. Metallica versioi Garage Days Re-Revisitedille Diamond Headia ja Holocaustia, jotka olivat brittiläisen hevimetallin uuden aallon bändejä, walesilaista Budgieta, amerikkalaisen kauhupunkin pioneeria Misfitsiä ja brittiläisen postpunkin suurnimeä Killing Jokea. Eepeestä tuli Metallican kunnianosoitus vaikuttajilleen ja samalla valistuslevy faneille – moni tuon ajan hevinuori löysi vanhan hevin ja punkin juuri Garage Days Re-Revisitedin kautta.

Lars Ulrichia on usein moitittu kehnoksi rumpaliksi, ja sitä hän monilla mittareilla onkin. Se ei kuitenkaan ole aivan mustavalkoinen asia. Garage Days Re-Revisitedin avaavalla Diamond Head -lainalla Helpless hänen omalaatuinen lyöntinsä on tehokkaimmillaan. Se ei ole puhdasoppista tai taitavaa nakuttelua vaan kulmikasta ryskäämistä, mutta se kuulostaa innostavalta ja täysin pysäyttämättömältä.

Garage Days Re-Revisitedin yllättävin veto oli Killing Joken ’The Wait’, jonka originaaliversio avasi yhtyeen vuonna 1980 ilmestyneen nimikkoalbumin b-puolen. Versio on varsin onnistunut. Metallica pyörittelee kierteistä postpunkriffiä kuin omaansa, mikä kertoo paljon siitä, kuinka sinut bändi oli itsensä ja vahvuuksiensa kanssa vuonna 1987.

Loppukevennykseksi Metallica äänitti kahden biisin Misfits-medleyn. Se alkoi Beware-ep:ltä (1980) poimitulla tarttuvalla ’Last Caressilla’ ja päättyi Earth A.D./Wolfs Blood -albumin (1983) raivokkaaseen ’Green Helliin’. Väkevän ja hauskan lopetuksen viimeisteli muutama epävireinen sävel Iron Maidenin ’Run To The Hillsistä’.

Garage Days Re-Revisited ilmestyi elokuussa 1987. Vaikka se ei ole mikään autotalliäänite, Metallica onnistui välittämään sille tahmalattiaisessa treenikämpässä soittamisen hikisen intensiteetin. Vaikka levyn biisit ovat synkkiä ja raskaita ja kepeimmilläänkin hirtehishumoristisia, on Garage Days Re-Revisited Metallican uran hyväntuulisin julkaisu. Musiikista ja hupaisasta kansitaiteesta huokuu poikamainen innostus, itsevarmuus ja rempseä uhma. Sen kautta cover-ep kasvoi välityötä tärkeämmäksi julkaisuksi. Garage Days Re-Revisited teki selväksi, että Metallicalla oli elämää Cliff Burtonin kuoleman jälkeen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Metallica | kotisivu
Metallica | Facebook
Metallica | Instagram
Metallica | Twitter

The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited
James Hetfield – kitara, laulu
Kirk Hammett – kitara
Jason Newsted – bassokitara
Lars Ulrich – rummut

Varaa Garage Days Re-Revisited kirjastosta.

Varaa Garage Days Re-Revisited kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Metallica

1980-luku

Kill ’Em All | Megaforce/Music For Nations 1983
Ride The Lightning | Megaforce/Music For Nations 1984
Master Of Puppets | Roadrunner Records/Music For Nations 1986
…And Justice For All | Vertigo 1988

1990-luku

Metallica | Vertigo 1991
Load | Vertigo 1996
Reload | Vertigo 1997
Garage Inc. | Vertigo 1998 • Lainabiisejä sisältävä 2CD/3LP, jolla on mukana myös The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited.
S&M
• live | Vertigo 1999

2000–2009

St. Anger | Vertigo 2003
Death Magnetic | Vertigo/Blackened Recordings 2008

2010-luku

Lulu Lou Reed & Metallica | Vertigo/Warner Bros. Records 2011
Hardwired… To Self-Destruct | Blackened Recordings 2016

2020-luku

S&M2 • live | Blackened Recordings 2020

EP-boksi, Garage Inc. ja uusintapainokset

Garage Days Re-Revisited löytyy kokoelmalevyltä Garage Inc. (1998). Garage Days-EP:n alkuperäispainokset on myyty loppuun, mutta keväällä 2018 EP julkaistiin uudestaan vinyylinä, kasettina ja CD-levynä. Vinyylin ystäville vinkiksi myös EP-boksi The Good The Bad & The Live: The 6½ Year Anniversary 12″ Collection. Vuonna 1990 julkaistu mustakantinen loota sisältää kuusi 12″-singleä – mukana myös Garage Days Re-Revisited.

Bad Religion: Against The Grain – vastarannankiisket ja digitaalikello
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Brannigan, Paul & Winwood, Ian: Birth School Metallica Death, 378 sivua | Faber & Faber 2014
Brannigan, Paul & Winwood, Ian & Juuso Arvassalo, kääntäjä & Jere Saarainen, kääntäjä: Syntymä Metallica kuolema – 1. osa, 365 sivua | Like 2013
Brannigan, Paul & Winwood, Ian & Elina Koskelin, kääntäjä: Syntymä Metallica kuolema. 2. osa, 302 sivua | Like 2014
Crocker, Chris: Metallica – The Frayed Ends Of Metal, 225 sivua | Boxtree: St Martin’s Press 1993
Halfin, Ross & Päivi Paappanen, kääntäjä: Metallica kuvina, 229 sivua | Like 2009
Halfin, Ross & Hammett, Kirk & Maria Sjövik, kääntäjä: Voittamaton Metallica, 230 sivua | Gummerus 2012
McIver, Joel: Justice For All – The Truth About Metallica, 366 sivua | Omnibus 2004
McIver
, Joel & Ilkka Salmenpohja, kääntäjä: Metallica – thrashtitaanien tie maailman mahtavimmaksi metallibändiksi… ja mitä sitten tapahtui, 440 sivua | Like 2005 & 2007
McIver, Joel & Sami Heino, kääntäjä: To Live Is To Die – Metallican Cliff Burtonin tarina, 285 sivua | Like 2011
Metallica, & Putterford, Mark & Charlesworth, Chris: Metallica In Their Own Words, 96 sivua | Omnibus 1994 & 2000
Metallica, & Putterford, Mark & Charlesworth, Chris & Leena Lehtinen, kääntäjä: Metallica omin sanoin, 96 sivua | Tammi 1995

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited (1987).

Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla

A Momentary Lapse Of Reason | Pink Floyd Music/EMI Records 1987

Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason (1987).Yllätys oli melkoinen kun David Gilmourin kitara soi radiossa vuonna -87 nimen Pink Floyd alla. Kahdeksan vuotta The Wall -tuplalevyn ja neljä The Final Cutin jälkeen markkinoilla todella oli bändin tuore studioalbumi. Tilanne tuntui kutkuttavana monin tavoin. Jo 1970-luvun puolivälistä lähtien suvereenina musiikillisena johtajana kunnostautunut Roger Waters oli riitautunut bändikavereidensa kanssa. Lopulta yksi oli poissa. Gilmour ja Nick Mason olivat Richard Wrightin avustamana kolmisin Pink Floyd. Millainen olisi yhtyeen musiikillinen jälki ilman Watersia? Progea vai mainstreamia keskitien rokkia? Kenties yhtä suuri menestys kuin ajanhenkinen ja ällistyttävän kaupallinen Genesis-levy Invisible Touch?

Pink Floyd nousi yhdeksi maailman tunnetuimmista bändeistä The Dark Side Of The Moonin ja sen jälkeen tehtyjen levytysten ansiosta. Waters sävelsi määrätietoisesti eikä välttämättä tarvinnut kovin paljon apua työhönsä. The Final Cut (1983) oli jo lähellä olla Watersin sooloalbumi, niin vähän Gilmour ja Mason olivat mukana. Kosketinsoittaja/laulaja Richard Wright (1943–2008) oli jäänyt bändistä jo aiemmin. Kahdentoista studioalbumin jälkeen oltiin hajoamispisteessä.

Kuka saisi pitää nimen Pink Floyd? Gilmour ja Mason saivat oikeuden nimen, Waters sai itselleen konseptin The Wall. Soolouran sijaan kitaristi/laulaja Gilmour halusi viedä Pink Floydin askeleen eteenpäin. Mukaan tulivat rumpali Nick Mason ja The Wallin tuottaja Bob Ezrin. Näytön paikka oli ilmeinen, sillä Gilmourin soololevyltä About Face (1984) jäi tuottaja Ezrinin kanssa paljon petrattavaa. Alun perin Gilmourin tulevalle sooloalbumille suunnattua materiaalia tuotettiin huolellisemmassa yhteistyössä. Sävellyksiä olivat mukana tekemässä Ezrin, Anthony Moore ja Roxy Musicin kitaristi Phil Manzanera.

Syksyksi -87 julkaistu Pink Floydin paluualbumi pakattiin komeisiin Storm Thorgersonin suunnittelemiin kansikuviin. Mietteliäs ja virtaviivaistunut rockpoljento nojaa vahvasti Ezrininin tunnelmanluontiin. Levy alkaa soutamisen äänillä ja samplemaisella puheensorinalla, ja kohoaa pariksi minuutiksi pastoraalisiin kosketinsoitintunnelmiin. Gilmourin krominhohtoinen kitarasoundi virittelee elonmerkkejä. 80-lukulaista estetiikkaa kuullaan singleraidalla ’Learning To Fly’. Sitä komistaa uskallusta ja leap of faith -sanomaa viestivä video.

Watersin tiukasti vaalima purevuus ja saarnamiehen elkeet ovat poissa. Gilmourin vahvuudet laulajana kannatti tuoda esiin. Hänen äänensä maalaa maisemia kaihoisan kauniisti, aivan toisin kuin Watersin viiltävä realismi. Poissa on myös Pink Floydissa vallinnut teemallisuus. Tilalla on enemmän omillaan olevia teoksia.

Gilmour taitaa rockhymnin rakentamisen. ’On The Turning Away’ lähtee liikkeelle koskettimien ja akustisen kitaran rauhassa. Onnistuneen mahtipontinen sävel istuu erinomaisesti kaiutettujen rumpujen, kitarasoolojen ja riipivän urkuvärinän maailmaan. Hymni voimaantuu entisestään kun Pink Floydin tavamerkkinen tempon tuplaus tapahtuu.

Synaperkussioiden avittama ’Yet Another Movie’ saattoi hämmentää aiempaan Floyd-soundiin tottuneita. Hitaasti pulppuava mahtipontisuus on jälleen läsnä, ehkä möhkälemäisempänä kuin Floydilla koskaan. Tempon edestakaiset muutokset kääntävät tunnelmaa juuri oikealla hetkellä. Taustalla kuuluvat lähes huomaamattomat puheosuudet ovat periaatteessa korneja, mutta luovat jännitettä.

B-puolen keskivaiheen ’A New Machine’ kertoo karua kieltä. Jostain lakonian ja hädän puolivälistä kuuluu David Gilmour:

– I have always been here
I have always looked out from behind these eyes
It feels like more than a lifetime.

– Do you ever get tired of the waiting?
Do you ever get tired of being in there?
Don’t worry, nobody lives forever
Nobody lives forever.

Terapeuttinen ote lävistää biisiä muutenkin. Kireä jousi kirskuu läpi mahtailevan musiikin. Se ikään kuin tyytyy osaansa, mutta todella tyytyväisenä. Päätösraidan surumielisenä viestinä tuntuu olevan väistämättömyys: bändin on jatkettava vaikeiden raastupajuttujenkin läpi omaan suuntaan. Watersin bassokuviot korvaa konemainen hypnoosi. Se toimii hienosti, vaikka onkin valovuosien päässä Floydin 60-luvun psykedelisorgaanisesta alkutuotannosta. ’Sorrow’ toi Gilmourin käsiin vahvan alustan jumalaiselle kitaroinnille. Lopputulos on hengittävä kokonaisuus, rasittavan pönötyksen vastakohta.

Pink Floyd saavutti albumillaan paljon. Maailmankiertue sai valtavasti yleisöä. Keikat olivat monille ainut livekontakti Pink Floydin musiikkiin. Kesäkuussa -89 bändi teki keikan myös Lahdessa. Konsertit olisivat varmasti onnistuneet ilman Momentary Lapsea, mutta uusi materiaali toi livebändille itseluottamusta. Livetupla Delicate Sound Of Thunder dokumentoi kunnon bändin, ei rahantekokonetta.

A Momentary Lapse Of Reason
David Gilmour – kitara, laulu, kosketinsoittimet, sekvensserit
Nick Mason – rummut, efektit

Richard Wright – piano, laulu, Kurzweil, Hammond-urut
Tony Levin – bassokitara, Stick
Jim Keltner – rummut
Steve Forman – lyömäsoittimet
Jon Carin – kosketinsoittimet
Tom Scott – alttosaksofoni, sopraanosaksofoni
Scott Page – tenorisaksofoni
Carmine Appice – rummut
Pat Leonard – syntetisaattorit
Bill Payne – Hammond-urut
Michael Landau – kitara
John Halliwell – saksofoni
Darlene Koldenhaven – taustalaulu
Phyllis St. James – taustalaulu
Donnie Gerrard – taustalaulu
Tuottajat: Bob Ezrin & David Gilmour

Pink Floyd -diskografiassa A Momentary Lapse Of Reason jää ilman hyvää vertailukohtaa, mutta tutustumisen yhteydessä voi tarkastella pariakin Roger Watersin levytystä samoilta ajoilta. The Pros & Cons Of Hitch-hiking ja soundtrack When The Wind Blows saivat kesällä -87 jatkoksi modernilta kuulostavan albumin Radio K.A.O.S. Levyiltä kuultaa se, miten myös Waters otti osansa läpitunkevan 80-lukulaisesta tuotantoestetiikasta. A Momentary Lapse Of Reason sai uuden vinyylijulkaisun tammikuussa 2017, osana huippuluokan remasters-sarjaa.

Bändin tarina jatkui vuonna 1994 julkaistulla levytyksellä The Division Bell. Viimeisin käänne studiosta on pääosin instrumentaalinen albumi The Endless River. Gilmour on pitänyt yllä verkkaista ja varsin tasokasta soolouraa, samoin Waters.

Tuomas Pelttari

Pink Floyd | kotisivu
Pink Floyd | Facebook
Pink Floyd | Instagram
Pink Floyd | Twitter

Varaa A Momentary Lapse Of Reason kirjastosta.

Varaa A Momentary Lapse Of Reason kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Pink Floyd

1960-luku

The Piper At The Gates Of Dawn | Columbia/EMI 1967
A Saucerful Of Secrets | Columbia/EMI 1968
More | Columbia/EMI 1969
Ummagumma • studio/live | Harvest 1969

1970-luku

Atom Heart Mother | Harvest/EMI 1970
Meddle | Harvest/EMI 1971
Obscured By Clouds | Harvest/EMI 1972
The Dark Side Of The Moon | Harvest/EMI 1973  Levyhyllyt • The Dark Side Of The Moon
Wish You Were Here | Harvest/EMI 1975
Animals | Harvest/EMI 1977
The Wall | Harvest/EMI 1979

1980-luku

The Final Cut | Harvest/EMI 1983
A Momentary Lapse Of Reason | Pink Floyd Music/EMI 1987

1990-luku ja 2010-luku

The Division Bell | EMI 1994
The Endless River | Parlophone/Columbia 2014

A Momentary Lapse Of Reason on hyvin edustettuna livelevyillä Delicate Sound Of Thunder ja Pulse. Molemmat ovat saaneet uudet vinyylijulkaisut 2017–2018. Kysy levyjä ja kirjallisuutta kotikirjastostasi.

Livealbumi Delicate Sound Of Thunder julkaistiin vuonna 1988. Remasteroitu vinyyli ilmestyi vuonna 2017.

Livealbumi Delicate Sound Of Thunder julkaistiin vuonna 1988. Remasteroitu vinyyli ilmestyi vuonna 2017.

Pink Floyd | Finna.fi
livealbumit

Ummagumma • studio/live | 1969
Delicate Sound Of Thunder
• live | 1988
Pulse • live | 1995
Is There Anybody Out There? • The Wall Live 1980–81 • live | 2000

Studioalbumien sarjasta on julkaistu kaksi kattavaa CD-boksia: Oh By The Way (2007), Discovery (2011) ja viimeisimpinä kaiken sisältävät kausiboksit The Early Years ja The Later Years. Toimitus suosittelee lämpimästi varsinaisten levytysten rinnalle myös Pink Floydin kokoelmalevyjä.

Kokoelmalevyt ja boksit | Finna.fi
Pink Floyd

The Best Of Pink Floyd | Columbia/Harvest/EMI 1970
Relics – A Bizarre Collection Of Antiques & Curios | Starline/Harvest 1971
A Nice Pair
| Harvest 1973
A Collection Of Great Dance Songs | Harvest/EMI 1981
Works | Capitol Records 1983
Shine On | EMI 1992
Echoes – The Best Of Pink Floyd | EMI 2001
Oh, By The Way | EMI 2007
Discovery | EMI 2011
The Best Of Pink Floyd – A Foot In The Door | Pink Floyd Records 2011
The Early Years 1965–1972 | Pink Floyd Records 2016
The Later Years 1987–2019 | Pink Floyd Records 2019

David Gilmour | Finna.fi

David Gilmour | Harvest/Columbia 1978
About Face | Harvest/Columbia 1984
On An Island | EMI/Columbia 2006
Metallic Spheres  The Orb & David Gilmour | Columbia 2010
Rattle That Lock | Columbia 2015

Roger Waters | Finna.fi

Music From The Body • soundtrack  Roger Waters & Ron Geesin | Harvest/EMI 1970
The Pros And Cons Of Hitch Hiking | Harvest/Columbia 1984
When The Wind Blows • soundtrack  Roger Waters & eri esittäjiä | Virgin Records 1986
Radio K.A.O.S. | EMI/Columbia 1987
Amused To Death | Columbia 1992
Is This The Life We Really Want? | Columbia 2017
Igor Stravinsky’s The Soldier’s Tale | Sony Classical Masterworks 2019

Richard Wright | Finna.fi

Wet Dream | Richard Wright Music Overseas 1978
Identity  Zee [=Rick Wright • Dave Harris] | Pink Floyd Music Ltd 1984
Broken China | Rick Wright Music Overseas/Guardian Records 1996

Nick Mason | Finna.fi

Nick Mason’s Fictitious Sports | Harvest 1981
Profiles  Nick Mason & Rick Fenn | Harvest 1985
White Of The Eye • soundtrack  Nick Mason & Rick Fenn | 1987
Unattended Luggage • 3LP • 3CD | Parlophone 2018

Syd Barrett | Finna.fi

The Madcap Laughs | Harvest 1970
Barrett | Harvest 1970

Kokoelmat | Finna.fi
Syd Barrett

Opel | Harvest 1988
Crazy Diamond • 3CD | Harvest 1993
The Best Of Syd Barrett – Wouldn’t You Miss Me? • CD | Harvest/Capitol 2001
An Introduction To Syd Barrett  Syd BarrettPink Floyd | Harvest 2010

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Pink Floyd: The Dark Side Of The Moon – avain maailmanmenestykseen
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu

Lue lisää | Finna.fi

Pink Floydin odysseia  Nicholas Schaffner & kääntäjä J. Pekka Mäkelä, 511 sivua | Johnny Kniga 2006 & 2011
Pink Floyd – koko ura  Ian Shirley & kääntäjät Maija-Kaisa Myllymäki & Marko Saarinen, 204 sivua | Minerva 2009
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013

Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd  Mark Blake, 418 sivua | Aurum Press 2008
Pigs Might Fly – The Inside Story Of Pink Floyd  Mark Blake, 448 sivua | laajennettu painos • Aurum Entertainment 2013
The Dark Side Of The Moon – The Making Of The Pink Floyd Masterpiece  John Harris, 186 sivua | Fourth Estate, 2005
Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd  Nick Mason, 384 sivua | Phoenix 2004
Inside Out – A Personal History Of Pink Floyd  Nick Mason, 416 sivua | Weidenfeld & Nicolson, päivitetty painos 2017
The Making Of Pink Floyd The Wall  Gerald Scarfe & Roger Waters, 256 sivua | Da Capo 2010 • Phoenix 2011

Beyond And Before – Progressive Rock Since The 1960s  Paul Hegarty, 318 sivua | Continuum 2011
Citizens Of Hope And Glory – The Story Of Progressive Rock  Stephen Lambe, 224 sivua | Amberley 2011
Mountains Come Out Of The Sky – The Illustrated History Of Prog Rock  Will Romano, 246 sivua | Backbeat Books 2010
The Strawberry Bricks Guide To Progressive Rock  Charles Snider, 362 sivua | Strawberry Bricks 2007
The Space Between The Notes – Rock And The Counter-Culture  Sheila Whiteley, 118 sivua | Routledge 2002

DVD & Blu-ray | Finna.fi
Pink Floyd

In Concert – Delicate Sound Of Thunder, 96 min. • VHS | Picture Music International 1989
Pulse • 2DVD | Pink Floyd (1987) Ltd. 2005
Classic Albums – Pink Floyd: The Making Of The Dark Side Of The Moon
, 85 min. • DVD & Blu-ray | Eagle Vision/Pink Floyd Music Limited 2003 & 2013

Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason (1987).

Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason (1987).

Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa

Tattooed Beat Messiah | Vertigo/Mercury 1988 • Hoodlum Thunder | Musidisc 1991

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).Divarilaarista pilkotti yllätys. Zodiac Mindwarp & The Love Reaction? Hoodlum Thunder? Tosiaan… Mitä sille bändille oikein tapahtui?

Vuonna 1987 Zodiac Mindwarp & The Love Reactionin ura lähti nousuun härskissä yli 90 asteen kulmassa, kun läpimurtosingle Prime Mover nousi brittien singlelistalla kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon. Saman tempun teki ensialbumi Tattooed Beat Messiah (1988). Oli tultu pisteeseen, jossa Mark Manningin huikean konseptin kantavuus pantaisiin lopulliselle koetukselle.

Manning oli Leedsistä Lontooseen muuttanut rockfani ja entinen taideopiskelija, joka elätti itsensä rockmedia-alan töillä. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä hän ryhtyi laulajaksi ystävänsä, KLF-yhtyeen Bill Drummondin yllyttämänä.

Zodiac Mindwarp & The Love Reaction sai alkunsa Drummondin vuokraamassa treenikämpässä. Alkuaikoina kokoonpanossa vaikutti The Orbin Jimmy Cauty, ja bändi ympättiin grebo-skeneen Pop Will Eat Itselfin ja Gaye Bykers On Acidin kanssa. Debyyttisingle Wild Child (1986) oli psykedeelinen sekoitus likaista rockia ja klubitunnelmaa, mutta jo samana vuonna ilmestyneellä The High Priest of Love -ep:llä kurssi kääntyi räävittömän hard rockin suuntaan.

Se iloisesti yliampuva ja rietas rockyhtye, jonka suuri yleisö lopulta tuli tuntemaan, oli aikamoinen näky. Bändi pukeutui mustaan nahkaan, likaiseen denimiin ja yliajetun näköisiin turkiksiin. Zodiacin kätyrit tottelivat sellaisia nimiä kuin Cobalt Stargazer, Slam Thunderhide ja Kid Chaos (jos tottelivat) ja toivat mieleen post-apokalyptisen prätkäjengin tai Poliisiopisto-elokuvan hassusti epävakaan Zedin pahiskaverit. Manningin alter ego Zodiac Mindwarp oli kestokiimainen seksipeto, joka libidonsa ylistämisen ohella myönsi itselleen sellaisia arvonimiä kuin rakkauden ylipappi, seksiführer ja rakkausdiktaattori.

’Prime Moverin’ action-pitoisessa videossa Zodiac kohortteineen ajaa panssariajoneuvolla tyttökoulun seinästä sisään päästäkseen esiintymään neitseelliselle yleisölle.

Zodiac Mindwarp & The Love Reaction oli kokonaisvaltainen konsepti, jollaisen luomiseen tarvitaan paneutumista ja perspektiiviä. Manningilla oli sydäntä fiilistelyyn ja tietoa analyyttisyyteen – sekä pakkomielteisiä rock’n’roll-fantasioita että taideopintojen tuomaa kulttuurintuntemusta. Häntä inspiroivat undergroundsarjakuvat, rockmusiikki, tv-sarjat, beat-kirjallisuus, ajan hedonistinen henki ja hupaisat eksploitaatioelokuvat. Noista aineksista hän keitti kokoon tiedostetun kliseistä perusrockia, joka pelasi isoilla riffeillä, kovilla kertosäkeillä ja itsetarkoituksellisuudella.

Zodiac Mindwarpilla oli jotakin, josta useimmat 80-luvun hardrokkarit eivät olleet kuulleetkaan: itseironiantajua, kykyä nauraa edustamansa taiteenlajin ehtymättömälle koomisuudelle. Se ei kuitenkaan latistanut bändiä pelkäksi vitsiksi. Kuten The Darkness ja Turbonegro paljon myöhemmin, Zodiac Mindwarp & The Love Reaction teki rajua rockia ja parodiaa siitä. Tokihan Manningin humoristinen bändi oli keinotekoinen ja keksitty, mutta sen paheksuminen olisi ollut yhtä hölmöä kuin jännitysromaanin moittiminen fiktiivisyydestä tai komedian parjaaminen hauskuudesta. Sitä paitsi Manning oli opiskellut rock’n’rollinsa niin tarkkaan, että hänen käsissään siitä tuli autenttista. 

’Backseat Education’ -video oli melkeinpä lyhytelokuva kungfu-elokuvien camphengessä. 

Jonkin aikaa näytti siltä, ettei Zodiac Mindwarp & The Love Reaction tunnustaisi mitään rajoja. Tattooed Beat Messiahin menestys saatteli bändin Yhdysvaltain-kiertueelle legendaarisen Alice Cooperin ja uuden, tulikuuman Guns N’ Rosesin kanssa, eikä mikään tuntunut olevan mahdotonta.

Se oli kuitenkin väärä luulo. Asiat menivät poskelleen yllättävänkin nopeasti. Kun amerikkalaiset eivät kaikkien odotusten vastaisesti lämmenneetkään Tattooed Beat Messiahille, suuri levytysennakko muuttui valtavaksi velaksi. Pian major-yhtiö Phonogram ajoi yhtyeen ulos tallistaan, ja sen jälkeen Zodiac Mindwarp & The Love Reaction unohtui kuin vanha vitsi. Sillä oli vaikeuksia saada minkäänlaista levytyssopimusta. Lopulta eteläafrikkalainen Musidisc julkaisi Hoodlum Thunderin suoraan unohdukseen.

Hoodlum Thunderia kuunnellessa tulee ajatelleeksi, että kenties sen oli syytäkin unohtua. Se on ihan pätevää perusrockia, mutta siitä puuttuu hillittömyys, joka teki Tattooed Beat Messiahista kaikessa hölmöydessään ja ennalta-arvattavuudessaan niin ultimaattisen rockalbumin. Hoodlum Thunderin tunnetuimman kappaleen ’Feed My Frankenstein’ levytti myös Alice Cooper, mikä varmastikin maksoi herra Mindwarpin laskut jonkin aikaa. Ensimmäiseksi singleksi lohkaistu ’Elvis Died For You’ jäi huomattavasti vähemmälle huomiolle. 

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction sinnitteli 90-luvun puoliväliin saakka, kunnes vaipui muutamaksi vuodeksi horrokseen. Paluun aika koitti vuosituhannen vaihteessa. Tähän mennessä yhtyeeltä on julkaistu kymmenkunta pienen piirin hehkuttamaa studio- ja livealbumia.

Oleellisen Tattooed Beat Messiahin merkityksestä Zodiac Mindwarpin uralle kertoo se, että debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1997 uudelleen nimellä The Best of Zodiac Mindwarp and The Love ReactionMark Manning on kunnostautunut myös tuotteliaana kirjailijana.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Zodiac Mindwarp and The Love Reaction | Facebook

Varaa Tattooed Beat Messiah kirjastosta.

Varaa Tattooed Beat Messiah kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction

High Priest Of Love • 12″ EP • CD | Food 1986
Tattooed Beat Messiah
 | Vertigo/Mercury 1988
Hoodlum Thunder | Musidisc 1991
Live At Reading ’87 | Raw Fruit Records 1993
One More Knife | Fresh Fruit 1994
I Am Rock | Black Gas Music/Cosmosodomistic Records 2002
Weapons Of Mass Destruction • live | Cosmosodomistic Records 2003
Rock Savage | Cosmodelic Records 2005
Pandora’s Grisly Handbag • live • CD + DVD | Omakustanne 2005
We Are Volsung | Steamhammer 2010

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista

Lue lisää | Finna.fi

Fucked By Rock – The Unspeakable Confessions Of Zodiac Mindwarp  Mark Manning, 207 sivua | Creation Books 2001
Bad Wisdom – The Lighthouse At The Top Of The World  Mark Manning & Bill Drummond, 256 sivua | Penguin 1996 • Uusintapainos 2003 Creation Books

Crucify Me Again  Mark Manning, 224 sivua | Codex 2000
Get Your Cock Out   Mark Manning, 160 sivua | Creation Books 2000
Collateral Damage – The Zodiac Mindwarp American Tour Diaries   Mark Manning, 191 sivua | Creation Books 2002
Man’s World   Mark Manning, 192 sivua | Creation Books 2003
Psycho Pets – Just When You Thought It Was Safe To Go Back In The Kitchen   Mark Manning, 144 sivua | Not Avail 2006
Fucked By Rock b/w I Have The Greatest Respect For You, George: The Unimaginable Confessions Of Zodiac Mindwarp Mark Manning, 250 sivua | Cherry Red Books 2011
The Wild Highway  Mark Manning & Bill Drummond, 412 sivua | Creation Books 2005 • Uusintapainos 2015
Shaking Scripture  Mark Manning & John Herrick | Tri-Pillar Publishing 2012

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Tattooed Beat Messiah (1988).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Hoodlum Thunder (1991).

Zodiac Mindwarp And The Love Reaction: Hoodlum Thunder (1991).