Bob Dylan: Self Portrait – täydellisen keskeneräinen omakuva

Self Portrait | Columbia 1970

Bob Dylan: Self Portait (1970).Bob Dylanin (s. 1941) Self Portraitin avausbiisin alussa naiskuoro laulaa raukeasti, kuinka väsyneet hevoset haluavat vain nautiskella auringosta ja ottaa rennosti:

All the tired horses in the sun
How am I supposed to get any riding done?

Biisi kuvaa hyvin Dylanin tilannetta levyn ilmestymisen aikoihin vuonna 1970. Hän eli vaimonsa Saran ja neljän yhteisen lapsen kanssa Woodstockin pikkukaupungissa maaseudun idyllissä. Dylan oli kesällä 1966 joutunut omien sanojensa mukaan ”moottoripyöräonnettomuuteen” ja vetäytynyt täydellisesti pois julkisuudesta. Woodstockissa perhe keskittyi yhdessäoloon, kanojen kasvattamiseen ja rauhalliseen maalaiselämään. Dylanin kotoiluvaihe kesti lähes kahdeksan vuotta.

Dylanin levytysuran ensimmäiset viisi vuotta 1962–1966 olivat hengästyttäviä. Hän muutti jokaisella levyllään ja liikkeellään populaarimusiikin suuntaa ja mullisti samalla kokonaisen sukupolven maailmaankuvaa. Dylan loi ensialbumeillaan uudenlaisen laulaja-lauluntekijän: hahmon, joka esitti vain itse tekemäänsä materiaalia. Hän liitti vakavahenkisen folkin infantiilina pidettyyn rock ’n’ rolliin ja loi perustan taiteellisesti kunnianhimoiselle folk-rockille, josta kumpusi myöhemmin myös psykedelia. Dylanin ansiosta rockista tuli vakavasti otettavaa taidetta. Samalla John Lennon ja monet muut lauluntekijät alkoivat kiinnittää enemmän huomiota laulujensa sanoituksiin.

Dylanin tekemien musiikillisten vallankumousten sarja ei voinut kuitenkaan jatkua loputtomasti. Muusikko oli myrskyn silmässä yksin, eikä hänellä ei ollut bändikavereita jakamassa kohtuuttoman suuriksi kasvaneita odotuksia ja paineita. Oma perhe ja eristäytyminen olivat hänelle pelastus. Dylan ei enää konsertoinut tai antanut haastatteluita, mutta jatkoi laulujen tekemistä entiseen tapaan. Hänen tyylinsä oli vain muuttunut täydellisesti, ehkä radikaalimmin kuin koskaan ennen. Vuosien 1965–66 surrealistinen ja pirinkatkuinen tajunnanvirta oli korvautunut kotikutoisella ja maanläheisellä tyylillä. Laulujen aiheet kumpusivat perhe-elämästä ja siihen liittyvistä pienistä huomioista.

Aluksi Dylan teki nauhoituksia kotona, mutta siirtyi metelöivien lasten jaloista taustabändinsä The Hawksin hallussa olevan talon kellariin. Siellä syntyi vuonna 1967 omasta mielestäni Dylanin hienoin ja monitasoisin levytetty kokonaisuus The Basement Tapes. Jostain syystä hän ei halunnut julkaista omia versioitaan lauluista, vaan laittoi nauhat jakoon muiden käytettäviksi. Biiseistä tulikin hittejä ja tulevia klassikoita, esittäjinä mm. Manfred Mann, Fairport Convention, The Byrds, Julie Driscoll ja The Band.     

Juureva country tarjosi luontevan muodon Dylanin uusille lauluille. Joulukuussa 1967 ilmestynyt John Wesley Harding oli Nashvillessä äänitetty country-rockin pioneerilevy, joka oli tuotannoltaan minimalistinen. Rytmiryhmän tasainen poljento, Dylanin akustinen kitara ja pitkät kryptiset tarinat olivat pääosassa.

Huhtikuussa 1969 ilmestyi faneja vihastuttanut yllätysveto Nashville Skyline. Viihteelliseen muotoon tuotettu levy oli tyylipuhdasta countrya, mutta yllättävintä oli Dylanin laulutyyli. Hän oli luopunut nasaalista Woody Guthrie -kähinästä ja lauloi puhtaasti ja kirkkaasti. Eräs nuoruuden ystävä kommentoi levyä kuunneltuaan, että juuri tälläisella äänellä hän muistaa Robert Zimmermanin laulaneen. Dylan oli siis löytänyt uudelleen oman kadoksissa olleen äänensä.

Elokuussa 1969 Dylan esiintyi livenä ensi kertaa kolmen vuoden tauon jälkeen Isle of Wightin fesivaaleilla Englannissa. Taustabändinä oli omalla urallaan läpimurron tehnyt The Hawks, joka oli vaihtanut nimekseen The Band. Dylanin esiintyminen oli hermostunut, mutta lopulta mielenkiintoinen sekoitus tuoretta country-materiaalia ja uudelleen sovitettuja versioita muutaman vuoden takaisista lauluista. Neljä esitystä päätyi seuraavana vuonna ilmestyneelle tupla-albumille Self Portrait: ’Like a Rolling Stone’, ’The Mighty Quinn (Quinn the Eskimo)’, ’Minstrel Boy’ ja ’She Belongs to Me’. Konsertti julkaistiin kokonaisuudessaan vuonna 2013 4CD-boksilla The Bootleg Series Vol. 10: Another Self Portrait (1969–1971).

Kesäkuussa 1970 ilmestynyt Self Portrait on Dylanin uran hämmentävimpiä albumeita. Sukupolvensa tuotteliaimpiin lauluntekijöihin kuuluva Dylan oli säveltänyt 24 biisin tuplalevylle vain yhden uuden lauletun biisin ’Living the Blues’, joka sekin oli mukaelma vanhasta standardista ’Singing the Blues’. Muuten levy koostuu covereista, instrumentaaleista ja Isle of Wightin liveraidoista.

Levyn kohokohtia on kotitekoisen viinan polttamisesta kertova ’Copper Kettle’, jolla Dylan laulaa upeasti. Muutkin perinnemusiikista poimitut raidat toimivat loistavasti kuten Marc Bolanin ylistämä ’Belle Isle’ ja ’Days of 49’. Levyn erikoisimpia biisejä ovat coverversiot suhteellisen tuoreista hiteistä ’Early Mornin’ Rain’, ’Blue Moon’ ja varsinkin ’The Boxer’, jolla Dylan laulaa duettoa itsensä kanssa. 60-luvulla oli tyypillistä, että tutuksi tulleista hiteistä tehtiin lukematon määrä versioita, mutta kukaan ei odottanyt tätä Dylanilta. Mutta ehkä Dylanin pointti oli, että Gordon Lightfootin ja Paul Simonin laulut ovat kaikkien tuntemina osa nykypäivän kansanmusiikkia.

Self Portrait toimii levynä hyvin juuri sen runsauden ansiosta. Siitä ei saisi karsimalla erinomaista yhden levyn albumia, kuten niin monista muista tupla-albumeista. Tiivistämällä levyn idea hajoaisi. Olennaisinta on alusta loppuun jatkuva yhtenäinen tunnelma, eivät yksittäiset hitit tai nostattavat kohokohdat. Levy osoittaa, että koskettavan musiikin ei tarvitse olla maailmoja mullistavaa tai tajunnanräjäyttävää. Tämä saattoi olla Dylanille vapauttava kokemus. Levyllä esiintyvä kotoileva muusikko on hahmo, johon koronapandemian aikana on helppo samaistua.

Dylan on uransa aikana omaksunut lukuisia erilaisia rooleja ja naamioita, joiden kautta hän on esittänyt taidettaan. Todellinen ihminen Bob Dylan -hahmon taustalla on kuitenkin jäänyt täydelliseksi mysteeriksi. Self Portrait on omakuvana yhtä vajaa ja keskeneräinen kuin levyn kansikuvaksi valittu töherrys, mutta se saattaa silti kertoa tekijästään enemmän kuin hänen monet vakiintuneet klassikkoalbuminsa.

Jukka Uotila

Bob Dylan | kotisivu
Bob Dylan | Facebook
Bob Dylan | Instagram
Bob Dylan | Twitter

Varaa Bob Dylanin tupla-albumi Self Portrait kirjastosta.
Varaa Bob Dylanin albumi Self Portrait kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Bob Dylan | Finna.fi

1960-luku

Bob Dylan | Columbia 1962
The Freewheelin’ Bob Dylan | Columbia 1963
The Times They Are a-Changin’ | Columbia 1964
Another Side Of Bob Dylan | Columbia 1964
Bringing It All Back Home | Columbia 1965
Highway 61 Revisited | Columbia 1965
Blonde On Blonde | Columbia 1966
John Wesley Harding | Columbia 1967
Nashville Skyline | Columbia 1969

1970-luku

Self Portrait | Columbia 1970
New Morning | Columbia 1970
Pat Garrett & Billy The Kid | Columbia 1973
Dylan | Columbia 1973
Planet Waves | Asylum 1974
Before The Flood Bob Dylan/The Band | Asylum 1974
Blood On The Tracks | Columbia 1975
The Basement Tapes Bob Dylan/The Band | Columbia 1975
Desire | Columbia 1976
Hard Rain | Columbia 1976
Street-Legal | Columbia 1978
Bob Dylan At Budokan | Columbia 1979
Slow Train Coming | Columbia 1979

Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari
Laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin laaja albumituotanto ulottuu seitsemälle vuosikymmenelle. Kuva: Tuomas Pelttari

1980-luku

Saved | Columbia 1980
Shot Of Love | Columbia 1981
Infidels | Columbia 1983
Real Live | Columbia 1984
Empire Burlesque | Columbia 1985
Knocked Out Loaded | Columbia 1986
Down In The Groove | Columbia 1988
Dylan & The Dead | Columbia 1989
Oh Mercy | Columbia 1989

1990-luku

Under The Red Sky | Columbia 1990
Good As I Been To You | Columbia 1992
World Gone Wrong | Columbia 1993
MTV Unplugged | Columbia 1995
Time Out of Mind | Columbia 1997

2000-luku

”Love And Theft” | Columbia 2001
Modern Times | Columbia 2006
Together Through Life | Columbia 2009
Christmas In The Heart | Columbia 2009

2010-luku

Tempest | Columbia 2012
Shadows In The Night | Columbia 2015
Fallen Angels | Columbia 2016
Triplicate | Columbia 2017

2020-luku

Rough And Rowdy Ways | Columbia 2020

Boksi • Bootleg Series 10
Bob Dylan | Finna.fi

Another Self Portrait (1969–1971) [The Bootleg Series 10] • 2CD • 4CD | Sony 2013

Bob Dylan: Highway 61 Revisited – tie folkin tuolle puolen
Dire Straits: s/t – menestystarinan alkusanat
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: A Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Leonard Cohen: Thanks For The Dance – lempeä epilogi
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Pekka Streng – kohti unen maata
Robert Plant: Carry Fire – näin luodaan vanhasta uutta
The Doors: The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää Bob Dylanista | Finna.fi

Muistelmat, osa 1 Bob Dylan & kääntäjä Erkki Jukarainen, 298 sivua | Werner Söderström Osakeyhtiö 2005 & 2018
Bob Dylan – ikuinen vaeltaja Tenho Immonen, 143 sivua | POP-lehti 2003

Läs mera om Bob Dylan | Finna.fi

Memoarer – Första delen Bob Dylan & översättare Mats Gellerfelt, 278 sidor | Prisma 2004 & Norstedts 2016

Bob Dylan: Self Portait (1970).
Bob Dylan: Self Portait (1970).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

J. S. Bach: Johannes-passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus

Johannes-passio

J.S. Bach: Johannes-passio. Gardiner (1986).Barokinajan säveltäjä Johann Sebastian Bachin (1685–1750) Johannes-passio (BWV 245) on nykyään pääsiäisen perusteoksia. Se johdattaa hiljaisen viikon tunnelmaan ja vie keskelle Jeesuksen kärsimyskertomuksen dramaattisia tapahtumia. Teos on kuitenkin pitkään ollut monumentaalisen Matteus-passion varjossa. Matteus-passion musikaalinen runsaus ja valtava tunnevoima ovat omaa luokkaansa, mutta lyhyempi ja räiskyvämpi Johannes-passio on toisella tapaa vavahduttava.

Johannes-passio noudattelee Johanneksen evankeliumin henkeä siinä, että se korostaa pääsiäisen tapahtumien hengellistä ulottuvuutta. Jeesus esitetään siinä tulevan kohtalonsa jo etukäteen tietävänä Kristus-hahmona, joka kulkee määrätietoisesti ristiä kohti. Teos keskittyy toimintaan ja tapahtumiin, ja se onkin luonteeltaan väkevän dramaattinen. Kansanjoukkojen dynamiikka ja roomalaisten politikointi on osa teoksen voimaa ja avaa teokseen jopa yhteiskunnallisia tasoja.

Ensiesitys 1724

Johannes-passion ensiesitys oli vuoden 1724 pitkänäperjantaina, jolloin Bach toimi ensimmäistä vuottaan Leipzigin Tuomaskoulun kanttorina ja musiikinjohtajana. Hänen vastuullaan oli säveltää jokaista kirkkopyhää varten kirkkokantaatti ja pitkäksiperjantaiksi laajempi Jeesuksen kärsimyskertomukseen pohjautuva passio. Hän sävelsi ensimmäisen virkavuotensa aikana passion lisäksi huikeat 60 kirkkokantaattia.

Johannes-passio oli Bachin ensimmäinen suurimuotoinen vokaaliteos, jonka oopperamaiset piirteet aiheuttivat oman aikansa kirkkokansassa vastustusta ja hämmennystä. Teos oli jaettu kahteen osaan, sillä teoksen osien välissä oli tarkoitus järjestää pitkäperjantain jumalanpalvelus. Teoksen tapahtumat oli jaettu karkeasti neljään kohtaukseen: Kristuksen vangitsemiseen, oikeudenkäyntiin, ristiinnaulitsemiseen ja kuolemaan.

Lopullista säveltäjän hyväksymää versiota Johannes-passiosta ei ole olemassa, sillä Bach muokkasi ja korjaili sitä vuosien saatossa useaan otteeseen. Tämä kertoo teoksen olleen hänelle erityisen rakas, mutta se kertoo myös siitä kuinka hän pyrki miellyttämään työnantajaansa. Kirkonmiesten mielestä vuoden 1724 version lopetus oli liian valoisa ja positiivinen, eikä se sopinut pitkäperjantain synkkään tunnelmaan.

Elämänsä loppupuolella Bach laati sävellyksestä uuden tulkinnan, jossa hän palasi pitkälti teoksen ensimmäiseen versioon. Hän johti sen tiettävästi viimeisessä esiintymisessään kapellimestarina huhtikuussa 1749. Teoksen eri ilmentymien runsaus antaa nykypäivän kapellimestareille hedelmällisen lähtökodan rakentaa oman tulkintansa passiosta.

John Eliot Gardiner

Englantilainen kapellimestari John Eliot Gardiner (s. 1943) tunnetaan erityisesti barokin aikakauden ja vanhan musiikin asiantuntijana. Johann Sebastian Bach on hänelle aivan erityinen säveltäjä. Tästä on hyvänä osoituksena Bachin kuoleman 250-juhlavuoteen (1999–2000) osunut Bach-kantaattien pyhiinvaellus, jonka aikana Gardiner ja hänen johtamansa Monteverdi-kuoro tekivät 93 konsertin kiertueen ympäri Eurooppaan.

Konserteissa esitettiin kaikki Bachin säilyneet 198 kantaattia, ja vieläpä niin että kantaatit esitettiin oikeaoppisesti niille tarkoitettuina pyhäpäivinä. Myöhemmin vuonna 2003 Gardiner, Monteverdi-kuoro ja Englannin barokkisolistit esittivät ja tallensivat levylle Johannes-passion Saksan Königslutterissa. Mukana oli nimekkäitä laulajia kuten tenori Mark Padmore ja altto Bernarda Fink. Levytykseen saatiin tallennettua aidon livetallenteen rouhea ja elämänmakuinen tunnelma, ja se on linjassa sitä edeltävälle kantaatti-sarjalle. Gardiner on kirjoittanut, että hänelle Johannes-passio aukeaa parhaiten kirkkovuoden kantaattien kokonaisen sarjan osana ja huipentumana.

Kokonaislevytys ja Musiikkia taivaan holveissa

Gardiner on jatkanut Bach-projektiaan tiiviisti pitkin 2000-lukua. Kapellimestarin oma levymerkki Soli Deo Gloria julkaisi Bach-kantaattien pyhiinvaelluksen kaikki esitykset CD-muodossa. Julkaisusarjasta tuli lopulta 56 CD-levyn laajuinen kokonaisuus, ja se on saatavilla myös yhtenäisenä boksina.

Vuonna 2013 hän julkaisi loisteliaan kirjan Bachista ja Bachin musiikista: Musiikkia taivaan holveissa, Johann Sebastian Bach, muotokuva (Fuga 2015). Vuosikymmenien kokemus käytännön orkesterinjohtamisesta on antanut kirjoittajalle ainutlaatuisia näkökulmia Bachin teosten tulkintaan ja sisältöön. Hän kirjoittaa teoksessaan pitkään myös Johannes-passiosta.

John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).
John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen: Musiikkia taivaan holveissa. Johann Sebastian Bach – muotokuva (Fuga 2015).

Johannes-passion painostavan intensiivinen avaus on Gardinerille avain koko teokseen ja sen tulkintaan. Hän kirjoittaa: ”Kuoron sisääntulossa koettiin jotakin aivan ennenkuulumatonta ja shokeeraavaa: valitussanojan sijaan kuullaan ylistyslaulu kaikkivaltiaalle, Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä. Tällainen ratkaisu oli ainutkertainen ajan passiosovituksissa. Lauluäänet tulevat sisään kuin kolmena vasaraniskuna: Herr!…Herr!…Herr! Kristus kuvataan majesteetillisena ikään kuin valtavassa bysanttilaisessa mosaiikissa, mutta hänen katseensa suuntautuu alas paatuneeseen ja levottomasti vellovan ihmiskunnan puoleen. Bach on löytänyt ilmaisun Johanneksen evankeliumissa toistuville dualistisille ideoille: valon ja pimeyden, hyvän ja pahan, hengen ja ruumiin, oikean ja väärän jyrkälle vastakkainasettelulle.”

Gardiner on levyttänyt Johannes-passion ensimmäisen kerran vuonna 1986 Monteverdi-kuoron ja Englannin barokkisolistien kanssa. Tasapainoinen levytys muistetaan edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista teoksen levytyksistä. Gardiner esittää teoksen seuraavan kerran pitkänäperjantaina 2.4.2021 Oxfordin Sheldonian Theatressa. Deutsche Grammophon lähettää esityksen suorana maksullisena stream-lähetyksenä. Gardiner näkee, että Johannes-passio puhuttelee nykypäivän ihmisiä erityisesti nyt pandemian aikana.

Masaaki Suzuki

Japanilainen Masaaki Suzuki (s. 1954) on toinen kapellimestari, joka on jo 30 vuoden ajan syventynyt hartaan intensiivisesti Bachin musiikilliseen maailmaan. Suzuki ja Japanin Bach-kollegiumi ovat levyttäneet ruotsalaiselle BIS-levymerkille Bachin kantaattien kokonaislevytysten sarjaa jo vuosikymmeniä. Sarja tuli jokunen vuosi sitten valmiiksi, ja sen jälkeen Suzuki on keskittynyt erityisesti Bachin urkuteoksiin. Johannes-passion he levyttivät ensimmäisen kerran jo vuonna 1999, mutta keväällä 2020 oli uuden levytyksen aika Saksan Kölnissä.

J.S. Bach: Matteus-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).
J.S. Bach: Johannes-passio. Bach Collegium Japan, Masaaki Suzuki (BIS 2020).

Bach-kollegiumi vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlaa, jonka kunniaksi orkesteri lähti laajalle Euroopan kiertueelle. 11 konsertin kiertue jouduttiin kuitenkin keskeyttämään alkuunsa koronapandemian vuoksi. Saksan Kölniin päätynyt neuvoton kapellimestari ja orkesteri saivat kuitenkin houkuttelevan tarjouksen paikalliselta konserttijärjestäjältä. He voisivat esittää Bachin Johannes-passion suorana striiminä ilman yleisöä.

Suzuki tarttui tarjoukseen ja he päättivät spontaanisti aloittaa myös sävellyksen levytykset samaisessa Kölner Philharmonie -salissa. Poliisi tuli kuitenkin sulkemaan konserttisalia levytyksen ollessa vielä kesken. Yksi poliiseista oli kuitenkin nähnyt Johannes-passion striimilähetyksen ja antoi Suzukin porukalle tunnin armonaikaa. Vaikuttava korona-ajan tulkinta ilmestyi BIS:in julkaisemana syyskuussa 2020.

Johannes-passion esitys tyhjälle konserttisalille löytyy Japanin Bach-kollegiumin YouTube-kanavalta kokonaisuudessaan.

Jukka Uotila

Soli Deo Gloria | SDG History

Levyhyllyt
J.S. Bach: Johannes-passion kokonaislevytyksiä | Finna.fi

John Eliot Gardiner, The Monteverdi Choir, The English Baroque Soloists
St. John Passion, BWV245 • 2CD • 2LP | Archiv/Polydor 1986

Masaaki Suzuki, Bach Collegium Japan
St. John Passion, BWV245 • 2CD | BIS 2020

Jos Van Veldhoven, The Netherlands Bach Society
St. John Passion, BWV245 • 2CD | Channel Classics Records 2004

Kuuntele Johannes-passio 2.4. | Yle Radio 1 • Yle Areena Audio

Masaaki Suzukin ja Bach Collegium Japanin taltiointi Johannes-passiosta kuullaan perjantaina 2. huhtikuuta. Lähetys alkaa klo 19. Konsertin toimittaa Topias Tiheäsalo. Ohjelma on kuunneltavissa 30 päivän ajan.

Johannes-passio 6.3.2020 Katowice
Bach Collegium Japan
Masaaki Suzuki – kapellimestari
Hana Blaziková – sopraano
Damien Guillon – kontratenori
James Gilchrist – tenori (Evankelista)
Zachary Wilder – tenori
Christian Immler – basso (Jeesus)

Kuuntele Johannes-passio | Naxos Music Library

Johannes-passio on kuunneltavissa myös maksuttoman striimipalvelun Naxos Music Libraryn kautta. Pääset taidemusiikkipalveluun sisään kirjastokortilla. Vinkiksi: kokeile hakuruutuun sävellyksen teosnumeroa BWV 245.

Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.
Naxos Music Libraryn näkymä J.S. Bachin Johannes-passion (Gardiner) striimiin.

Lue lisää J.S. Bachista | Finna.fi

Musiikkia taivaan holveissa • Johann Sebastian Bach – muotokuva John Eliot Gardiner & kääntäjä Sampsa Laurinen, 647 sivua | Fuga 2015

Read more about J.S. Bach | Finna.fi

Bach • Music In The Castle Of Heaven John Eliot Gardiner, 628 pages | Penguin Books/Alfred A. Knopf/Allen Lane 2013

Bachia radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu | Yle Areena

J.S. Bach ja Gardinerin ansiokas kirja Musiikkia taivaan holveissa ovat aiheena Ylen radio-ohjelmassa Narrin aamulaulu. Neliosaisessa sarjassa Bachista keskustelevat sellisti Jukka Rautasalo ja toimittaja Outi Paananen. Lähetysten jälkeen ohjelmat ovat kuunneltavissa vuoden ajan.

Bachin musiikkia taivaan holveissa | Kuuntele jaksot Yle Areenassa

1/4 • kuunneltavissa 26.3.2022 asti
2/4 • kuunneltavissa 2.4.2022 asti
3/4 • kuunneltavissa 9.4.2022 asti
4/4
• kuunneltavissa 16.4.2022 asti

J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).
J.S. Bach: Johannes-passio. John Eliot Gardiner (Archiv Polydor 1986).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa

Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016

The Divine Comedy: Foreverland (2016).La divina commedia eli Jumalainen näytelmä kertoo Danten matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta kohti Paratiisin kirkkautta. Nimessä oleva ’komedia’ ei keskiajalla kuitenkaan viitannut huumoriin, vaan tarinaan jolla on onnellinen loppu. Shakespearen komedioissakin kaiken tavoitteena oli avioliitto ja tarinoiden huipennus saavutettiin lopun hääkohtauksissa. Bändin nimenä The Divine Comedy saattaa olla ensisilmäyksellä mahtipontinen, mutta myös enteellinen. Vuonna 2016 ”jumalallinen komedia” sai täyttymyksensä, kun yhtye julkaisi albumin Foreverland. Sillä laulujen kertoja on viimein löytänyt rakkauden ja purjehtii ryhdikkäästi vakituisen parisuhteen onnelliseen satamaan.

Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.
Neil Hannon. Kuva: The Divine Comedy Homepage.

The Divine Comedy on ollut pitkälti Neil Hannonin (s. 1970) sooloprojekti, ei niinkään bändi. Hänen älyllisen nokkelat brittiperinteestä kumpuavat tarinalliset biisinsä olivat 90-luvun loppupuolella – brittipopin kukoistuskaudella – muodikkaita. Levyt myivät hyvin ja Hannon paistatteli hetken aikaa julkisuudessa. Menestysvuosien jälkeen hän jatkoi musiikin tekemistä rauhalliseen tahtiinsa, ilman että julkaisujen taso olisi kertaakaan notkahtanut. Hän on viime vuosina laajentanut ilmaisuaan myös kamarioopperan ja pienoismusikaalien puolelle.

Pohjois-irlantilainen anglikaanisen kirkkoherran poika Hannon oli taustansa vuoksi Britannian pop-piirien outolintu. Hän oli jo varhain löytänyt musikaalisen kotinsa menneisyyden maailmasta. Noël Coward, Gilbert & Sullivan ja Scott Walker olivat hänen sankareitaan, kirjallisella puolella hän ahmi vaikutteita erityisesti 1900-luvun alkupuolen klassikoista. Hannonin taiteessa mannermaiset vaikutteet (chanson, kabaree, Kurt Weill) ja eurooppalaisuus ovat olleet tärkeitä. Tässä hän poikkesi brittipopin valtavirrasta, jossa brittiläisyyden hehkuttaminen sai ajoittain jopa nationalistisen hurmoksen piirteitä.

Foreverland -albumin avaava ’Napoleon Complex’ käynnistyy elokuvamaisen komeasti orkestroiduilla jousilla. Se on kevyen humoristinen kertomus Napoleonista, napoleon-kompleksista ja siitä kuinka yksittäisen ihmisen rehevä ego voi mullistaa kokonaisen kansakunnan tai jopa maailman. Biisin voi myös tulkita itseironiseksi satiiriksi pienikokoisesta Hannonista itsestään. Se heijastaa voimakkaasti vuoden 2016 tapahtumia eli Yhdysvaltain presidentinvaaleja ja brexit-äänestystä.

Samankaltaista kerrostuneisuutta on myös singlenäkin julkaistulla ’Catherine The Greatilla’, joka kertoo Venäjän keisarinnasta Katariina Suuresta. Laulu ylistää vuolaasti valistunutta ja toimeliasta itsevaltiasta, jonka hyväksi kertojan on valmis tekemään mitä tahansa. Voimansa biisi saa kuitenkin siitä, että se kertoo rivien välissä myös Neil Hannonin puolisosta, irlantilaisesta kansanmuusikosta Cathy Daveysta.

Cathyn ja Neilin välinen suhde on Foreverlandin temaattinen keskipiste, jonka kautta levyn biisit saavat muotonsa. John & Yoko -asetelma on paljaimmillaan kepeässä jazz-iskelmässä ’Funny Peculiar’, jonka rakastunut pari laulaa duettona. ’The Pact’ on kuin suoraan 1930-luvun Saksasta ja se olisikin sopinut hyvin Marlene Dietrichin laulettavaksi. Siinä parisuhdetta kuvataan saksalaisen asiallisesti valtioiden välisenä valtiosopimuksena.

1930-luvun tunnelmissa ollaan myös biisissä ’I Joined The Foreign Legion (To Forget)’, joka on levyn parhaita oivalluksia. Laulu kertoo miehestä, joka värväytyy muukalaislegioonaan unohtaakseen entisen rakkaansa. Lopulta käykin niin, että hän ei enää muista mitä asiaa pakoon hän legioonaan alun perin lähti. Laulu on samaan aikaan nokkelan humoristinen ja äärimmäisen traaginen. Tällaisissa kaksoisvalotuksissa Hannon on parhaimmillaan.

Levyn folk-vaikutteisella nimibiisillä ’Foreverland’ kerrotaan laivasta ja sen kapteenista, jotka ovat seilaamassa täydellistä onnen kaukorantaa kohti. Noël Cowardin hengessä etenevä laulu on samanaikaisesti toiveikkaan sentimentaalinen ja kaihoisan surullinen. Täydellistä paikkaa kapteeni ei löydä koskaan, mutta sitä kohti on kuitenkin hyvä suunnistaa – vaikka laivan miehistö tekee samaan aikaan kuolemaa. Onnellisuuden tematiikkaa käsittelee myös ’My Happy Place’. Siinä kertoja toteaa, että elämän kolhujen keskellä rauhan voi löytää oman pään sisältä: mielikuvituksesta ja lapsuuden muistojen maisemista.

Albumin kohokohta on Hannonin puolisolle omistettu ’To The Rescue’. Kansanmuusikkonakin tunnettu Cathy Davey on viimeisten vuosien aikana keskittynyt kaltoin kohdeltujen sikojen auttamiseen vapaaehtoistyönä. Osa sioista onkin sijoitettu Hannonin ja Daveyn Irlannin maaseudulla sijaitsevaan kotiin. Laulu kohoaa henkilökohtaisesta kokemuksesta yleiseen ja se ylistää ihmisten pyyteetöntä kykyä auttaa toinen toistaan. Biisin ja albumin upein kohta on kappaleen lopussa, kun pikkolotrumpetti toitottaa ratsuväen saapuneen aivan kuin vanhanajan lännenelokuvissa.   

Got a vigilante sleeping in my bed
I looked for Marilyn, I got Che instead
But I’ll march behind you, wherever you may go
And I’m more proud of you
Than you can ever know

To the rescue
Through the snow and freezing rain
Down deserted country lanes
Round the world and back again
To the rescue
Taking the forgotten ones
Big and small, the old and young
When nobody else will come
You’ll come to the rescue
To the rescue
.

Kaikista Divine Comedyn albumeista julkaistiin vuonna 2020 laajennetut CD-painokset sekä vinyyliversiot. Foreverlandin laajennettu 2CD sisältää demoja, vaihtoehtoisia versioita sekä joitakin julkaisematta jääneitä lauluja. Kaikki laajennetut levyt julkaistiin myös boksina nimellä Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy. Boksin kylkiäisenä on yhtyeen harvinainen esikoislevy Fanfare For The Comic Muse.

Jukka Uotila

Foreverland
Neil Hannon – laulu, bassokitara, kitara, kosketinsoittimet, piano, rummut, lyömäsoittimet, mandoliini, banjo, sitra
Cathy Devey – laulu
Simon Little – bassokitara, taustalaulu
Andrew Skeet – piano
Jake Jackson – taustalaulu, pilli
Karen Glen – cembalo
Chris Worsey – sello
Vasket: Billy Cooper, John Ryan, Mark Templeton, Matt Gunner, Richard Edwards, Richard Watkins, Sebastian Philpott & Trevor Mires
Puupuhaltimet: Eliza Marshall, Martin Robertson, Richard Skinner & Rosie Jenkins
Tuottaja: Neil Hannon

The Divine Comedy | kotisivu
The Divine Comedy | Facebook
The Divine Comedy | Instagram
The Divine Comedy | Twitter

Varaa Tie vie kirjastosta.
Varaa The Divine Comedyn klassikko Foreverland kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Divine Comedy | Finna.fi

1990-luku

Fanfare For The Comic Muse | Setanta 1990
Liberation | Setanta 1993
Promenade | Setanta 1994
Casanova | Setanta 1996
A Short Album About Love | Setanta 1996
Fin De Siècle | Setanta 1998

2000–2009

Regeneration | Parlophone 2001
Absent Friends | Parlophone 2004
Victory For The Comic Muse | Parlophone 2006

2010-luku

Bang Goes The Knighthood | Divine Comedy Records Limited 2010
Foreverland | Divine Comedy Records Limited 2016
Office Politics | Divine Comedy Records Limited 2019

Kokoelmat ja boksit
The Divine Comedy | Finna.fi

A Secret History – The Best Of The Divine Comedy • 2LP • 2CD | Setanta 1999
Venus, Cupid, Folly And Time – Thirty Years Of The Divine Comedy • 23CD+DVD ‎| Divine Comedy Records Limited/Parlophone Records 2020

Håkan Hellström: Du gamla du fria – konst och stadionpop [översättning på svenska]
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Prefab Sprout: Crimson/Red – lauluntekoa suoraan sydämestä
The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan

Lue lisää The Divine Comedysta | Finna.fi

Artikkelihaku The Divine Comedy

The Divine Comedy: Foreverland (2016).
The Divine Comedy: Foreverland (2016).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).Gibbin veljesten muodostama Bee Gees on yksi populaarimusiikin valovoimaisimmista yhtyeistä. Yhtyeen discobiisit ovat osa kulttuurimme kollektiivista muistia: kaikki tunnistavat hitit ’Stayin’ Alive’, ’Tragedy’ tai ’You Should Be Dancing’. Silti itse yhtye ja sen muu tuotanto on jäänyt monelle mysteeriksi. Ryhdyin selvittämään yhtyeen arvoitusta jo vuosia sitten ja ällistyin. Heidän mittava uransa olikin täynnä yllätyksiä, erikoisia suunnanmuutoksia ja häkellyttävän korkeatasoista musiikkia. Yhtyeen tuotannon läpikäyminen vaati myös kärsivällisyyttä ja vanhojen vinyylien metsästämistä, sillä osaa yhtyeen levyistä ei ole koskaan julkaistu kunnolla CD-muodossa.

Gibbin veljekset aloittivat uransa levyjäkin julkaisseina lapsitähtinä Australiassa. Isoveli Barry (s. 1946) sekä kaksoset Robin ja Maurice (s. 1949) olivat syntyneet Iso-Britannian Mansaarella ja viettäneet varhaislapsuutensa Manchesterissa. Emigroituminen takaisin Englantiin helmikuussa 1967 oli käänteentekevä hetki. Veljekset onnistuivat löytämään ymmärtäväisen managerin Robert Stigwoodin ja solmivat levytyssopimuksen Polydorin kanssa. Maaliskuussa he aloittivat jo demojen äänittämisen ja ensimmäisen albumin nauhoitukset.

Ensimmäinen Iso-Britanniassa julkaistu albumi Bee Gees’ 1st ilmestyi heinäkuussa 1967. Levy aloitti huikean neljän albumin putken: vuonna 1968 ilmestyivät Horizontal ja Idea ja seuraavana vuonna yhtyeen magnum opus tupla-LP Odessa. Yhtyeen ensimmäinen Briteissä äänitetty singlejulkaisu ’New York Mining Disaster 1941’ ilmestyi jo huhtikuussa 1967 ja siitä tuli hämmentävän suuri läpimurtohitti maailmalla, jopa Yhdysvalloissa. Biisi kertoo kuvitteellisesta kaivosonnettomuudesta ja loukkoon jääneiden kaivosmiesten ajatuksista. Levytyksen sovitus on minimalistinen, mikä korostaa veljesten uniikkia laulusoundia.

Gibbin veljekset olivat omasta mielestään ensisijaisesti lauluntekijöitä. He olivat jo teinipoikina säveltäneet suurimman osan esittämästään materiaalista ja tehneet valtavan määrän lauluja muille esittäjille. Levylle Bee Gees’ 1st päätyneet sävellykset ja sanoitukset eivät noudata tyypillisen popbiisin konventioita ja hittikaavaa, vaan ne ovat viehättävän naiiveja ja personaallisia tarinoita pienten ihmisten elämistä. ’Red Chair, Fade Away’ on kummallisen nykivästi etenevä raita, joka kertoo isoisän vanhasta punaisesta tuolista. Maurice Gibbin soittama mellotroni dominoi levytystä toistuvalla alaspäin liukuvalla äänellä.

’Every Christian Lion Hearted Man Will Show You’ on vähintään yhtä omituinen laulu: veljesten munkkikuoro ja modaalisesta musiikista otetut vaikutteet soivat siinä keskiaikaisen kirkkomusiikin hengessä. Joissakin maissa singlenäkin julkaistu ’Holiday’ on lapsuuden maisemaan sijoittuva meditatiivinen folkbiisi, jossa on unenomaisen pysähtynyt, lähes aavemainen tunnelma. Barryn ja Robinin äänet sulautuvat kappaleen alussa upeasti toisiinsa.

Bee Gees’ 1st on monella tapaa mitä englantilaisin levy. ’Craise Finton Kirk Roayl Academy Of Arts’ on lämpimän humoristinen music hall -biisi, joka kertoo Oxford Streetillä mainoskylttien kanssa marssineesta miehestä. Kaikki lontoolaiset tunnistivat erikoisen miehen, mutta kukaan ei saanut selvää hänen puheestaan. Albumin avaava ’Turn Of The Century’ kertoo aikakonematkasta viktoriaanisen ajan Englantiin. Menneiden aikojen tunnelmaa korostaa Bee Geesin hovisovittajan Bill Shepherdin upeat arrit puhaltimille ja jousille.

Albumin sointimaailma on rakennettu puhallin- ja jousiorkesterin sekä veljesten upean laulun varaan. Colin Petersenin rummut, Maurice Gibbin basso ja muut modernimmat soittimet leijuvat yleensä kaukana taustalla kuin irrallaan muusta. Tämä luo levyn sointimaailmaan syvyyttä, mutta myös jännän unenomaisen tunnelman. Bee Gees’ 1st luo parhaiden levyn tapaan oma koherentin maailmansa. Se on kuin lumisadepallo, joka vangitsee kuulijan sisäänsä.

Bee Gees oli hioutunut varsinkin laulustemmojen osalta tiiviiksi yksiköksi. Veljekset olivat kuitenkin hyvin erilaisia persoonia. Barry Gibb oli järkevä isoveli, joka ymmärsi musiikkialan julmat lainalaisuudet. Hän pyrki luomaan kaupallisesti menestyvää musiikkia, johon kuka tahansa voisi samaistua. Robin Gibb oli aivan toisenlainen persoona. Hän oli taiteilijaluonne, joka halusi tehdä asiat omalla tavallaan. Hän ei suostunut käymään parturissa, pukeutui miten sattui ja ei välittänyt lehtien kirjoittelusta. Hän tutki intohimoisesti historiaa ja kirjallisuutta, ja ammensi niistä laulujen aiheita. Mojo-lehdessä julkaistiin aikanaan kiinnostava artikkeli, jossa oli listattu musiikkimaailman englantilaisia eksentrikkoja. Robin Gibb oli nostettu listalle mm. Vashti Bunyanin, Felt-yhtyeen Lawrencen, Robert Wyattin ja Kate Bushin rinnalle.

Robin Gibbin omintakeinen biisinteko saa tilaa erityisesti Bee Geesin 1960-luvun loppupuolen levyillä sekä hänen ensimmäisellä sooloalbumillaan Robin’s Reign (1970). Robin ei säveltänyt tavanomaisia rakkauslauluja, vaan apean melankolisia sävelteoksia esimerkiksi Napoleonin aikaisista sodista ja jäälautalle ajelehtimaan jääneestä miehestä. Hänen lauluäänensä oli ainutlaatuinen: korkea, kovaääninen ja värisevä, veljesten äidin sanoin ”kylmäävä”. Tästä on hyvänä esimerkkinä murheellinen soulbiisi ’I Can’t See Nobody’.

Bee Gees’ 1st -levyllä on melankolisen ja mietteliään kamaripopin rinnalla myös menevämpiä raitoja. Parilla biisillä ’In My Own Time’ ja ’I Close My Eyes’ kuuluu selvästi The Beatlesin ja erityisesti Revolver-albumin vaikutus. Svengaava Lontoo on läsnä myös psykedeelisissä kappaleissa ’Cucumber Castle” ja ’Please Read Me’, joista jälkimmäinen kertoo vierailusta psykiatrin luona.

Levyllä on myös pari erinomaista soulbiisiä, joilla kuuluu Staxin ja etelän soulin vaikutteet: ’One Minute Woman’ ja ’To Love Somebody’. Näistä jälkimmäinen on noussut klassikoksi lukuisten cover-versioiden kautta. Laulu oli kirjoitettu alun perin Otis Reddingin laulettavaksi, mutta hän ei koskaan sitä ehtinyt levyttää. Sen sijaan laulun ovat levyttäneet mm. Nina Simone, Janis Joplin, Roberta Flack, Jimmy Sommerville ja monet muut. Barry Gibb on kertonut eräässä haastattelussa, että ’To Love Somebody’ on hänen omista lauluistaan itselleen ehkä se tärkein.

Bee Gees on ollut viime viikkoina paljon esillä mediassa. Joulukuussa julkaistiin suoratoistopalveluissa Frank Marshallin dokumenttielokuva The Bee Gees – How Can You Mend A Broken Heart?, jonka tekemiseen myös Barry Gibb on osallistunut. Tammikuussa 2021 Barry Gibbiltä ilmestyi viiden vuoden hiljaiselon jälkeen duettoja sisältävä albumi Greenfields. Bee Geesin laulujen uusia versioita sisältävä levy on äänitetty Nashvillessä ja se on tyyliltään popcountrya. Gibbin duettopareina levyllä esiintyvät mm. Dolly Parton, Jason Isbell, Keith Urban ja Gillian Welch.

Bee Gees’ 1st on julkaistu vuonna 2006 upeana Deluxe-painoksena. 2CD sisältää albumin stereo- ja monomiksaukset ja paljon bonusraitoja. Albumin monoversio on omasta mielestäni stereota parempi. Puhallin- ja jousiorkesteri, sähköiset soittimet ja laulu ovat siinä keskenään paremmin tasapainossa ja lopputulos kuulostaa miellyttävämmältä. Deluxe-painos sisältää myös ennen julkaisemattomia versioita levyn biiseistä, sekä joukon kokonaan levyn ulkopuolelle jääneitä lauluja. Näistä viehättävä ’Gilbert Green’ päätyi vuonna 1967 Gerry Marsdenin (Gerry & The Pacemakers) singlelle. ’House Of Lords’ on cembalolla ja jousilla höystetty tunnelmallinen acid folk biisi, joka on ihmeellisesti jäänyt aikanaan julkaisematta. Deluxe-painos levystä on julkaistu myös osana 6 CD:n boksia Studio Albums 1967-1968, joka sisältää myös laajennetut versiot levyistä ’Horizontal’ ja ’Idea’.

Jukka Uotila

Bee Gees’ 1st
Barry Gibb
Robin Gibb
Maurice Gibb
Vince Melouney
Colin Petersen
Tuottajat: Ossie Byrne & Robert Stigwood

Bee Gees | kotisivu
Bee Gees | Facebook
Bee Gees | Instagram
Bee Gees | Twitter

Levyhyllyt
Bee Gees | Finna.fi

1960-luku Australia/Uusi Seelanti

The Bee Gee’s Sing & Play 14 Barry Gibb Songs ‎ Barry Gibb & The Bee Gees | Leedon 1965
Spicks And Specks | Spin 1966

1960-luku ja kansainvälinen ura

Bee Gees’ 1st | Polydor 1967
Idea | Polydor 1968
Horizontal | Polydor 1968
Odessa | Polydor 1969

1970-luku

Cucumber Castle | Polydor 1970
2 Years On | Polydor 1970
Trafalgar | Polydor 1971
To Whom It May Concern | Polydor 1972
Life In A Tin Can | RSO Records 1973
Mr. Natural | RSO Records 1974
Main Course | RSO Records 1975
Children Of The World | RSO Records 1976
Saturday Night Fever • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records/Polydor 1977
Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band • 2LP • 2CD • soundtrack Bee Gees, Peter Frampton ja muita esittäjiä | RSO Records 1978
Spirits Having Flown | RSO Records 1979

1980-luku

Living Eyes | RSO Records 1981
Staying Alive • soundtrack Bee Gees ja muita esittäjiä | RSO Records 1981
E.S.P | Warner Bros. Records 1987
One | Warner Bros. Records 1989

1990-luku

High Civilization | Warner Bros. Records 1991
Size Isn’t Everything | Polydor 1993
Still Waters | Polydor 1997

2000–2009

This Is Where I Came In | Polydor 2001

Kokoelmat ja boksit
Bee Gees | Finna.fi

Best Of Bee Gees | Polydor 1969 • Reprise 2008
Greatest • 2LP • 2CD | RSO Records 1979 • Reprise Records 2007
Tales From The Brothers Gibb – History In Song 1967–1990 • 4CD | Polydor 1990
The Very Best Of The Bee Gees | Polydor 1990 & 1996
Spicks And Specks | Charly Records 1994
Their Greatest Hits – The Record • 2CD | Polydor 2001
Number Ones | Universal 2004
Love Songs | Universal 2005
Mythology • 4CD | Reprise/Warner 2010
The Warner Bros Years 1987–1991 • 5CD | Warner Bros. 2014
1974–1979 • 5CD | Warner Strategic Marketing 2015
Timeless – The All-Time Greatest Hits • 2CD | Universal International Music 2018
Transmission Impossible – Legendary Radio Broadcasts From The 1960s–1990s • 3CD | Eat To The Beat 2019

DVD
Bee Gees | Finna.fi

Australian Tour 1989, 106 min | IMC Music 2009
One Night Only, 143 min | Eagle Vision 2010
This Is Where I Came In – The Official Story Of The Bee Gees, 2 h 30 min | Eagle Vision 2001
Live By Request, 90 min | Automatic Productions 2001

Levyhyllyt
Barry Gibb | Finna.fi

Now Voyager | Polydor/MCA 1984
In The Now | Columbia/Sony Music 2016
Greenfields – The Gibb Brothers Songbook Vol. 1 Barry Gibb ja vierailijoita | Capitol Records 2021

Levyhyllyt
Robin Gibb | Finna.fi

Robin’s Reign | Polydor 1970
How Old Are You? | Polydor 1983
Secret Agent | Polydor 1984
Walls Have Eyes | Polydor 1985
Magnet | SPV Recordings 2003
My Favourite Carols | Koch Records 2006
50 St. Catherine’s Drive | Reprise Records 2014

Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijain yllätyssiirto
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä/helvetissä – avaruuden svengaava hypnoosi
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää Bee Geesistä • Read more about The Bee Gees | Finna.fi

Staying Alive – The Disco Inferno Of The Bee Gees Simon Spence, 286 sivua | Jawbone Press 2017
The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyeu & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 688 sivua | Omnibus 2000
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 720 sivua | Omnibus 2001
The Ultimate Biography Of The Bee Gees – Tales Of The Brothers Gibb
Melinda Bilyen & Hector Cook & Andrew Môn Hughes with assistance from Joseph Brennan & Mark Crohan, 781 sivua | Omnibus 2012
Tragedy – The Ballad Of The Bee Gees, 272 sivua Jeff Apter | Jawbone 2016
You Should Be Dancing – My Life With The Bee Gees Dennis Bryon, 245 sivua | ECW Press 2015

Lue lisää lauluntekijöistä Read more about singer-songwriters | Finna.fi

Isle Of Noises – Conversations With Great British Songwriters Daniel Rachel, 592 sivua | Picador Macmillan 2014

Lue lisää psykedeelisestä rockista • Read more about psychedelic rock | Finna.fi

Kaleidoscope Eyes – Psychedelic Rock From The ’60s To The ’90s  Jim DeRogatis | Citadel Press 1996
Turn On Your Mind – Four Decades Of Great Psychedelic Rock  Jim DeRogatis | Hal Leonard 2003
Fuzz, Acid And Flowers – A Comprehensive Guide To American Garage, Psychedelic And Hippie Rock (1964–1975)  Vernon Joynson | Borderline Productions 1993

Bee Gees: Bee Gees' 1st (1967).
Bee Gees: Bee Gees’ 1st (1967).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.