Kissa: Vaarallinen bändi – aseistariisuvaa rockia

Vaarallinen bändi | Svart Records 2021

Musiikkia esille kirjastossa

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).Kun olin ala-asteella, pidin elastaaniin, nahkaan ja aurinkolaseihin sonnustautuneita hevibändejä rajuina. Sen sijaan Sleepy Sleepersin Levyraati-albumin (1981) ’Hevi tappaa’ -kappaleen videossa ja Popedan Mustat enkelit -levyn (1982) kannessa oli jotakin hämmentävää. Niissäkin näki mustia laseja, nahkatakkeja ja spandexia, mutta samalla vaikutti ihan siltä kuin muusikot eivät olisi olleet vakavissaan.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni itsetietoisuuteen, ironiaan ja parodiaan. Ero oli siinä, että hevarit eivät alleviivanneet faneilleen, etteivät he normaalisti heiluneet vesurien ja sirkkelinterien kanssa pääkallosta verta juoden ja lohikäärmeitä teurastellen. Eihän E.T:n katsojillekaan kannattanut selittää, että olento on elokuvaa varten tehty nukke, joka ei oikeasti ole tullut avaruudesta.

Vaarallinen bändi. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Kun näin valokuvan Günter Kiviojan (Ghost World, Chestburster, Hard Action) perustamasta Kissa-yhtyeestä, muistin vuoden 1985 ja sen, kuinka ala-asteemme iäkäs rehtori kyseli kiinnostuneena, mikä oikein on ”se Kissa-yhtye”. Tähän saakka olin luullut hänen tarkoittaneen KISSiä, jonka sähäkkää logoa luokan pojat taiteilivat joka paikkaan. Ilmeisesti johtajaopettajalla olikin rock’n’rollin tulevaisuuteen näkemisen lahja.

Vaikka olin onnellinen siitä, että Kissa-yhtyeestä oli tullut totta, ensisilmäys ei saanut rakastumaan bändiin. En voinut olla ajattelematta, että konsepti näytti valokuvissa väsyneeltä. Eikö ole muutenkin selvää, että spandex on hassu asumateriaali pulskien ironikkojen yllä? Eikö tällaista ilveilyä tarvita lähinnä peittämään tyhjyyttä? Eikö hassuttelun sijasta voisi satsata musiikkiin?

Rock’n’roll sotilas. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Hyvä biisi voi riisua ihmisen aseista. Kissan albumin raikas nimiraita, loistava ensimmäinen single ’Vaarallinen bändi’ teki täsmälleen sen. Se herätteli viatonta unelmaa niin ihanasti, että biisin loppuminen harmittaa edelleen joka kuuntelulla. Kissa yllätti toimimalla paremmin ilman kuvaa kuin kuvan kanssa, ja se on loistava juttu, kun on puhe musiikista. Fakta: kukaan, joka pitää hölmöstä ja villistä rockmusiikista ei voi olla rakastamatta ”Vaarallista bändiä” sen enempää kuin olla haluamatta soittaa sellaisessa.

Toinen fakta: Vaarallinen bändi ei ole yhden biisin ympärille kyhätty albumi. Kivioja on kartoittanut rokkisoundinsa geeniperimän huolellisesti. Hän on luonut vanhasta hevistä ja rockista elinvoimaisia klooneja, joilla on tietoisuus. Scifististen syntikkasoundiensa alla ’Valonnopeudella’ jytää kuin alkuaikojen Judas Priest. Toisaalta ’Teiniunelma’ tömisee 70-luvun glam rockina, ja ’Mikset sä huomaa mua’ on kertosäkeessään silkkaa Thin Lizzyä. Vastustamaton ’Tiikerirock’ on ammennettu skandinaavisen action rockin tai pikemminkin sen esikuvabändien lähteiltä. Levyn päättävä ’Unissapuhuja’ taas on selvästikin se kahdeksas biisi, joka Kissan oli vielä tehtävä, jotta se voisi julkaista täyspitkän albumin.

Tiikerirock. Ohjaaja: Frans Nybacka.

Bändit eivät oikeasti voi olla vaarallisia, mutta hurmata ne osaavat. Kun ’Rock’n’roll-sotilas’ larppaa kitararockille tuhatta aurinkoa kirkkaamman tulevaisuuden, mieleen tulee, että lapsenuskon aika on lopullisesti ohi. Mutta jos biisit ovat niin hyviä kuin ne Kissalla ovat, onko millään muulla väliä? Ei ole.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Kissa | Facebook
Kissa | Instagram

Vaarallinen bändi
Valtteri Lindholm – rummut
Ari-Pekka Heinola – bassokitara
Tytti Roto – kosketinsoittimet, taustalaulu
Sampo Kääriäinen – kitara, taustalaulu
Jussi Himberg – kosketinsoittimet, lyömäsoittimet, taustalaulu
Günter ”Kissa” Kivioja – kitara, laulu

Sanna Komi – jousisoittimet
Viljami Hukka – saksofoni
Waldemar Blommendahl – lyömäsoittimet
Ville Valavuo – kitara, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Liisa Tani – taustalaulu
Eve Kivioja – mutsi
Tuottajat: Günter Kivioja & Ville Valavuo

Levyhyllyt
Kissa
Finna.fi

Vaarallinen bändi • LP • kasetti • CD | Svart Records 2021

Levyhyllyt
Ghost World
[Günter Kivioja • Tuomas Pulkkinen • Jesse Rautavuori • Tytti Roto • Liisa Tani]
Finna.fi

Ghost World • LP | Svart Records 2017
Spin • LP • CD | Svart Records 2018
Altar • LP • CD | Svart Records 2020

Levyhyllyt
Hard Action
[Ari-Pekka Heinola • Markus Hietamies • Günter Kivioja • Ville Valavuo]
Finna.fi

Sinister Vibes • LP • CD | Svart Records 2015
Hot Wired Beat • LP • CD | Svart Records 2017

Levyhyllyt
Chestburster
[Gyntsä Günter Kivioja • Paavo Kauppila • Pyry Ojala]
Finna.fi

Slime And Guilt • LP | Svart Records 2016
Spring Revelations • LP | 2018

Levyhyllyt
Ty Roxy
[Tytti Roto]
Finna.fi

音楽 (Music) • LP | Fonal Records 2021

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Def Leppard: Hysteria – hard rockin valovoimaa
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Kissasta
Soundi

Kissa • Vaarallinen bändi Virpi Suomi | Soundi 5/2021 • s. 60

Kissa: Vaarallinen bändi (2021).
Kissa: Vaarallinen bändi (2021)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

The Ark: We Are The Ark – syvyys on pinnan alla

We Are The Ark | Virgin 2000

Musiikkia esille kirjastossa

The Ark: We Are The Ark (2000).Vuosina 1991–2011 toiminut ruotsalainen The Ark oli yksi Skandinavian suosituimmista bändeistä. Växjön liepeillä Rottnessa perustettu yhtye löi läpi ensimmäisellä albumillaan We Are The Arkilla vuonna 2000. Debyytti on edelleen sen uran jykevin kulmakivi, eikä We Are The Arkia voi pitää pelkkänä oman aikansa retrotuotteena. Sen sanoma on ajaton ja puhutteleva. 

The Ark piti ensimmäiset treeninsä ja soitti ensimmäisen keikkansa kesän 1991 lopulla. Alkuaikoinaan se esitti omien kappaleidensa ohella 1960–1970-luvun rockklassikoita The Beatlesin, The Rolling Stonesin ja The Whon ohjelmistosta. Tuota vaihetta on kutsuttu The Arkin apokalyptiseksi aikakaudeksi, koska laulaja Ola Salo (s. 1977) haki omien biisiensä sanoituksiin inspiraatiota Raamatun Ilmestyskirjasta. 

Yhtälö, joka lopulta nosti The Arkin menestykseen, muodostettiin siis jo aikaisessa vaiheessa. We Are The Arkilla bändi ei enää soittanut lainabiisejä eikä laulanut dystooppisista aiheista, mutta yhdisteli yhä kohottavaa poppia, kukkoileva rockia ja vakavia teemoja.

Mitä urakehitykseen tulee, ensimmäiset vuodet vierähtivät paikallaan polkiessa. Vasta 1990-loppupuolella syntyi se bändi, jona The Ark opittiin We Are The Arkin aikaan tuntemaan. Konseptin muuttumiseen vaikutti pari asiaa. Kun The Ark soitti yhteiskeikkoja kitaristi Jepsonin ja basisti Learin toisen yhtyeen Stereo Explosionin kanssa, Salo innostui kirjoittamaan popimpia biisejä, joiden soidessa yleisöllä olisi hauskaa. Joulukuussa 1996 Salo näki maskien taakse palanneen Kissin näyttävän konsertin Tukholmassa ja sai idean näyttävästä mutta syvällisestä bändistä, jossa räväkkä show-meininki ja tarttuvat sävellykset sulautuisivat sanomallisiin lyriikoihin. Sanoitusten keskeiseksi teemaksi nousivat erilaisuuden ja poikkeavuuden kokemukset.  

Sitten tähdet olivat lopultakin oikeassa asetelmassa. Seuraavilla demoillaan The Ark sai sekä managerin että levytyssopimuksen. Vuoden 2000 ensimmäisellä puoliskolla julkaistut singlet ’Let Your Body Decide’ ja ’It Takes A Fool To Remain Sane’ muodostuivat hiteiksi Ruotsissa ja saavuttivat suosiota ulkomaillakin. Kun We Are The Ark julkaistiin syyskuussa 2000, siitä tuli yksi Ruotsin historian myydyimmistä debyyttialbumeista. The Arkin ensimmäinen löytyy Ruotsissa 120 000–140 000 kodista. Bändin jäsenet kuvattiin levyn kanteen sileäpintaisina muovinukkeina (mikä poikkesi äärettömän paljon siitä, miltä he näyttivät keikoilla), mutta musiikista huokui inhimillistä lämpöä, joka teki siitä helposti lähestyttävää.

We Are The Arkin luonnehtiminen 70-lukulaiseksi glam rockiksi ei ole väärin. The Arkin debyytti tuo ensimmäiseksi mieleen David Bowien vuosina 1972–1974 Ziggy Stardust -hahmonsa kautta luoman seksikkään mutta taiteellisen glam rockin. Samaan aikaan musiikissa on myös Queenin höpsähtänyttä majesteettisuutta ja Ola Salon pintaan miksatussa laulussa on jotakin hyvin ruotsalaista. Kaikessa retroudessaan The Ark oli myös ajassa kiinni: tämän vuosituhannen alussa kimaltavalle rockille oli jälleen tilausta – Suomessa sen todistivat ainakin Negative, Jann Wilde ja Hanoi Rocksin uudelleensyntymä, Ruotsissa The Arkin lisäksi Melody Club ja miksei Backyard Babieskin. Vaikka särökitarat olivat sivuroolissa The Arkin musiikissa, sen elämänmyönteinen, ulkopuolisuutta juhlistava pop ratsasti glam-aallolla vaivattomasti.

The Ark teki 2000-luvulla viisi albumia, kunnes jätti jäähyväiset syksyllä 2011. Bändi julkisti paluukiertueensa helmikuussa 2020, eikä ajoitus olisi voinut olla yhtään epäonnisempi Covid-19-rajoituksia ajatellen. 

Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. 2020-luvulla, kun seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin kaltaiset asiat ovat näkyvästi pinnalla, We Are The Ark tuntuu ajankohtaisemmalta kuin julkaisunsa aikaan. Levyn biiseissä on vahvuutta, joka ei perustu machoiluun ja itsensä ylentämiseen vaan omanarvontuntoon ja muiden ihmisten arvostamiseen. Sen rivien väliin on kirjoitettu vihanvastainen sanoma, joka vastaa yksiselitteisesti moneen vaikeana pidettyyn kysymykseen. 

Niin kauan kuin ei vahingoita ketään, ihminen saa elää kuten tahtoo ja olla sellainen kuin on. Ei se sen vaikeampaa ole.    

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

The Ark | Facebook
The Ark | Instagram

We Are The Ark
Ola Salo – laulu, piano, kosketinsoittimet, lyömäsoittimet
Martin Axén – kitara, taustalaulu 
Mikael Jepson – kitara
Leari Ljunberg – bassokitara, taustalaulu
Sylvester Schlegel – rummut, taustalaulu
Tuottajat: Marco Manieri & The Ark

Varaa Då som nu för alltid kirjastosta.
Varaa The Arkin klassikkolevy We Are The Ark kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Ark | Finna.fi

2000–2009

We Are The Ark | Virgin 2000
In Lust We Trust | Virgin 2002
State Of The Ark | Virgin 2004
Prayer For The Weekend | Roxy Recordings 2007

2010-luku

In Full Regalia | Universal Music/Ark Records 2010

Kokoelmat
The Ark | Finna.fi

Arkeology – The Complete Singles Collection | EMI 2011
It Takes A Fool To Remain Sane 2000–2011 | Woah Dad 2019

Levyhyllyt
Ola Salo | Finna.fi

Wilderness | Universal 2015

bob hund: Dödliga klassiker – klassens clown och primus [översättning på svenska]
bob hund: Dödliga klassiker – luokan pelle ja priimus
Hurula: Jehova – blodet flyter klart [översättning på svenska]
Hurula: Jehova – veri virtaa kirkkaana
Håkan Hellström: Du gamla du fria – taidetta ja stadionpoppia
Kent: Hagnesta Hill – aikansa ajaton kuva
KentTigerdrottningen – Ruotsin suurin näyttää jälleen
Kent: Då som nu för alltid – allting har sitt slut [översättning på svenska]
Kent: Då som nu för alltid – kaikki loppuu aikanaan
Magnus Carlson: Den långa vägen hem – tavallisen miehen soullevy
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
The Divine Comedy: Foreverland – vihdoinkin onnen satamassa
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter [översättning på svenska]

Lue lisää The Arkista | Finna.fi

Artikkelihaku The Ark

The Ark: We Are The Ark (2000).
The Ark: We Are The Ark (2000).
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu

How The West Was Won | Domino 2017

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).Amerikkalaisen myytin mukaan villi länsi vallattiin voimalla ja sitkeydellä. Peter Perrettin (s. 1952) uuden sooloalbumin nimi viittaa siihen ja Amerikkaan ylipäänsä, mutta samalla se tuntuu itseironiselta ja vähän omahyväiseltäkin heitolta. Perrettin The Only Ones -bändiltä jäi aikoinaan länsi valloittamatta, kun se hajosi kesken Yhdysvaltain-kiertueen, mutta hän itse on pitkän väsytystaistelun jälkeen ottanut sielunsa villin laidan hallintaansa. Vuosikymmeniä tuhlannut mies on taas kiinni musiikissa.

How The West Was Won on paitsi Perrettin ensimmäinen soololevy, myös hänen ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä julkaisunsa kahteenkymmeneen vuoteen. The Only Ones levytti kolme pitkäsoittoa vuosina 1976–1980. Sen jälkeen Perrett soitti muun muassa Johnny Thundersin So Alonella, mutta upposi niin syvälle aineisiin, että sai tehtyä seuraavan oman albuminsa vasta 1990-luvun puolivälissä. Lyhytikäiseksi jääneen The Onen Woke Up Sticky ilmestyi 1996. Ja sitten vilahti taas yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin How The West Was Won tuli.

Viisi albumia neljässäkymmenessä vuodessa on todella vähän, ja silti tai siksi Perrett on kaivertanut nimensä historiaan. Pimeydessä harvakseltaan pilkahteleva uusi musiikki on maalannut romanttisen kuvan boheemista rockrunoilijasta, joka tuhlaa lahjojaan. Perrettin tapauksessa se pitää hyvinkin paikkansa. Hän tuhosi oman uransa huumeilla ja alkoi sitten elättää itseään ja perhettään niin kuin ennen The Only Onesin menestystäkin – myymällä huumeita.

How The West Was Won on klassinen kaksiteräinen miekka. Se on Peter Perrettin albumi, ja Peter Perrett on cool – tai siis oli ennen, mutta onko hän sitä vielä How The West Was Wonin jälkeenkin? Pärjäävätkö kadonneen kulttisankarin kappaleet tässä ajassa? Millaisen uuden albumin tekee kuusikymmentäviisivuotias pahasta keuhkoahtaumataudista kärsivä entinen narkkari ja huumekauppias, joka ei ole tehnyt vuosikymmeniin mitään uutta? Kysymyksiä riittää.

Oikea rivi kuuluu: ”on”, ”pärjäävät”, ”tosi hyvän”. Siinä missä monet vanhat hörhöt ovat levyillään kuin puuhun nostettuja rampoja tarzaneilta, on Peter Perrett How The West Was Wonilla oma teräväkielinen ja tyylikäs itsensä. Hänen lauluäänensä on yhä ihastuttavan poikamainen, ja kertoivatpa kappaleet rakkaudesta tai nykymaailman omituisuuksista (joihin hän ei onneksi pyri musiikissaan mukautumaan), sanoitukset ovat samaan aikaan vaivattoman kepeitä ja merkityksellisiä.

Perrettin simppeleihin sointukiertoihin perustuvissa biiseissä on Lou Reedin ja vanhan New Yorkin punkin viileyttä, glam rockin rehvakkuutta ja Dylanin sävelrunojen salaviisautta. Ikä kuuluu siinä, miten maltillisesti Perrett antaa tunnetta täyteen ladattujen laulujensa purkautua. How The West Was Won on hillitty, tyylikkään vähäeleinen rocklevy. Se ei käy nuoren miehen uhmalla vaan kaiken nähneen tyyliniekan sarkastisella charmilla.

Perrettin tunnetuin kappale on The Only Onesin Another Girl, Another Planet vuodelta 1978:

How The West Was Won osoittaa, että Perrett on saanut elämässään tehtyä muutakin kuin muutaman levyn ja kamakauppaa: häntä säestää nyt bändi, jossa soittaa hänen kaksi poikaansa. Perhesuhteet tuntuvat olevan muutenkin reilassa: How The West Was Wonin toinen single An Epic Story on rakkauslaulu poikien äidille Zena Kakoullille, jonka kanssa Perrett on ollut aviossa jo 47 vuotta.

Kun Take Me Homen kitarat lakkaavat hapuilemasta taivaita ja levy loppuu, ei voi olla miettimättä, kuuleeko maailma herra Perrettistä enää koskaan. Ellei, on How The West Was Won kaunis päätös hänen… No, ei kai sitä voi uraksi kutsua. Peter Perrettillä on ollut elämä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Peter Perrett | Facebook

Varaa How The West Was Won kirjastosta.

Varaa Peter Perrettin How The West Was Won kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
The Only Ones

The Only Ones | 1978
Even Serpents Shine | 1979
Baby’s Got A Gun | 1980

The One

Woke Up Sticky | 1996

Peter Perrett | Finna.fi

How The West Was Won | Domino 2017
Humanworld | Domino 2019

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää Peter Perrettistä | Finna.fi

The One And Only – Peter Perrett, Homme Fatale  Nina Antonia, 224 pages | SAF Publishing 1999

Lue lisää punk rockista | Finna.fi

Please Kill Me  Punkin sensuroimaton esihistoria  Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004

Läs mera om punk rock | Finna.fi

Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken  Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor  • Modernista 2016, 602 sidor

Read more about punk rock | Finna.fi

McNeil, Legs & McCain, Gillian: Please Kill Me – The Uncensored Oral History Of Punk  Legs McNeil & Gillian McCain, 525 pages | Little, Brown 1996 • Abacus 1997

Lue lisää Richard Hellistä ja punk rockista | Finna.fi

Sopeutumattomien sukupolvi – punkin kummisedän muistelmat  Richard Hell & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 330 sivua | Like 2013

Read more about Richard Hell and punk rock | Finna.fi

I Dreamed I Was A Very Clean Tramp – An Autobiography  Richard Hell, 293 pages | HarperCollins 2013

Read more about The New York Dolls | Finna.fi

Too Much Too Soon – The Makeup & Breakup Of The New York Dolls  Nina Antonia, 208 pages | Omnibus 1998 & 2003 • New Edition 2005

Read more about Sylvain Sylvain and The New York Dolls | Finna.fi

There’s No Bones In Ice Cream – Sylvain Sylvain’s Story Of The New York Dolls  Sylvain Sylvain & Dave Thompson, 248 pages | Omnibus Press 2018

Read more about Andrew Matheson and The Hollywood Brats | Finna.fi

Sick On You – The Disastrous Story Of Britain’s Great Lost Punk Band  Andrew Matheson, 337 pages | Ebury Press 2015

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).

Peter Perrett: How The West Was Won (2017).