Flea: Honora | Nonesuch 2026
Musiikkia esille kirjastossa
• Red Hot Chili Peppers: Blood Sugar Sex Magik ➡️ Californication | Warner Bros. 1991–1999
Sladen kitaristi Dave Hill valmistelee ensimmäistä soololevyään. Hän on kahdeksankymmenen. Jazzsaksofonisti Marshall Allen julkaisi soolodebyyttinsä helmikuussa 2025. Levyn äänitykset oli aloitettu pian sen jälkeen, kun muusikko oli täyttänyt sata vuotta. Täten on turha väittää, että Michael ”Flea” Balzaryn ensimmäinen sooloalbumi Honora (2026) ilmestyisi myöhään hänen urallaan. Flea täyttää tänä vuonna vasta 64, eikä hän varmastikaan ole eläkkeelle jäävää tyyppiä.
Flea soittaa Readingissa vuonna 2016.
Flea tunnetaan parhaiten Red Hot Chili Peppersin ilmiömäisenä basistina, huurupäisenä nakupellenä ja poukkoilevana hulluna, jolle häpeäkynnyksen ylittäminen ei ole koskaan ollut juttu eikä mikään. Viimeistään vuonna 2020 julkaistu, minun ja Sirje Niitepõldin suomentama elämäkerta Happoa lapsille (Like) paljasti, että eksentrisessä hahmossa on muitakin puolia. Flea osoittautui kirjassaan lämpimäksi, humaaniksi, vahvasti tuntevaksi ja henkiseksi ihmiseksi, joka tuntuu aidosti välittävän maailmasta ja sen kaikista asukeista.
”Jatsiahan minä olisin aina halunnut soittaa” on komediasarjasta tuttu lausahdus, joka antaa ymmärtää, että elleivät olosuhteet olisi mitä olisi, lahjoja ja osaamista kyllä riittäisi mitä kunnianhimoisimpiin projekteihin. On vaikea sanoa, onko Flea halunnut aina soittaa jazzia niin kuin hän Honoralla tekee, mutta hänen kohdallaan kaikki ainakin alkoi jazzista. 1970-luvulla Miles Davisia, Louis Armstrongia ja Dizzy Gillespietä diggaillut poika soitti trumpettia eikä piitannut rockista. Vaikka teini-ikä ja Anthony Kiedisin ja Hillel Slovakin kaltaiset kaverit toivat Flean elämään myös punkin, funkin ja rockin, hänen bassotaiteessaan on aina ollut enemmän kuin ripaus jazzin vapautta.
Flea on myös trumpetisti.
Vuonna 1982 perustettu Red Hot Chili Peppers nosti Flean Los Angelesin taidemarginaalista kulttiasemaan, maailmanlaajuiseen supersuosioon, Rock And Roll Hall of Fameen ja lopulta nykyaikaan, jossa kukaan ei enää odota Pepperseiltä mitään kummempia taiteellisia tai kaupallisia saavutuksia. Koska on vaikea kuvitella yhtyeen enää julkaisevan mitään kädenlämpöistä kuumempaa, on soololevy oikea paikka osoittaa luomisvoimaa.
Honora on Flean ensimmäinen sooloalbumi, ei ensimmäinen soololevy. EP nimeltä Helen Burns ilmestyi vuonna 2012, koska Flea tahtoi kerätä varoja perustamalleen Silverlake Conservatory of Music -koululle. Äänitteen sai ladata netistä ”maksa mitä jaksat”-pohjalta.
333 • EP:ltä Helen Burns
2012
Artisti kuvaili Helen Burnsia oudoksi ja taiteelliseksi levyksi, ja sitä se pitkälti oli. Kahdeksanminuuttinen avausraita ’333’ oli vapaata assosiointia beatnikjazzin ja kokeellisen elektronisen musiikin maailmoissa. Sen sukulaiskappale, seitsemänminuuttinen ’333 Revisited’ olisi maalailevuudessaan ollut silkkaa soundtrack-kamaa, ellei olisi alkanut tempoilla tunnelmasta toiseen. Julkaisu oli instrumentaalinen lukuun ottamatta Patti Smithin laulamaa nimikappaletta ja ’Lovelovelovea’, jossa oli mukana Flean konservatorion kuoro.
Helen Burns oli aika hajanainen harjoitelma, jonka julkaisun perustelee parhaiten juuri hyväntekeväisyystarkoitus. Sillä on hetkensä, mutta ei kantavaa rakennetta.
A Plea • albumilta Honora
2026
Honora taas on hyvinkin koherentti kokonaisuus. ’Golden Wingship’ on minuutin mittainen intro, jolla on mukana RHCP-rumpali Chad Smith. Ensimmäinen varsinainen kappale ’A Plea’ on albumin hurja ja svengaava kulmakivi, jossa Flea julistaa sanomaa vihaa ja pimeyttä vastaan ja valon ja rakkauden puolesta niin suoraan, että kyynisyyden turmelemat kiemurtelevat – ja hän tietää sen kyllä: ”I’m not being corny, this shit is real / Live for peace, live for love”. Niinpä; ”totuus on naiivi”, sanoi Pelle Miljoona vastaavassa tilanteessa.
’Traffic Lights’, jota on ollut tekemässä ja jossa vierailee Radioheadin Thom Yorke, olisi oikealla paikallaan levyn loppupuolella, vaikka on varmastikin nerokasta lainata kertosäkeen sanat nettisivujen ihmisentunnistustehtävästä, jossa on valittava ruudukosta ne osat, joissa näkyy liikennevaloja.
Frailed • albumilta Honora
2026
Simppelistä torviteemasta kehitelty ’Frailed’ (jolla soittaa trumpettia RHCP:n John Frusciante ja alttohuilua The Bad Seedsin Warren Ellis) onnistuu siinä, missä eepeen ’333’ meni metsään. Kymmenminuuttinen kappale kantaa painonsa ja sen tunnelma elää virtaamalla, ei äkkijyrkkien käännösten kautta. ’Morning Cryssa’ Flea esittelee improvisointitaitojaan jazztrumpetistina. En ole kykenevä kertomaan, miten hyvä puhallinsoittaja hän on teknisellä tasolla, mutta biisissä on elävää ja syvää pikkutuntien ja bändisoiton tunnelmaa. Painostavalla tavalla hiljainen funkjazzpala ’Free As I Want to Be’ on aika kolho ja tikkuinen päätös levylle.
Wichita Lineman • albumilta Honora
2026
Puolet levystä on lainatavaraa. Funkadelicin ’Maggot Brain’ on alkujaan kymmenminuuttinen, melodinen ja kaunis kitaranvingutusteos. Flea kohortteineen muokkaa siitä alkuperäistä kiinnostavamman jazzversion alle viiteen minuuttiin – erittäin hieno laina. Yhtä onnistunut on lempeä ja nostalginen näkemys Frank Oceanin ’Thinkin’ Bout You’sta’. Jimmy Webbin klassikkokappaleen ’Wichita Linemanin’ Flea-version tulkitsee Nick Cave. Lopputulos on persoonallinen ja intiimi, vaikka osa melodian kauneudesta katoaakin Caven kurkkuun. Ann Ronellin vuonna 1932 kirjoittama ’Willow Weep for Me’ on monta kertaa versioitu standardi, mutta siihenkin Flea hakee oman kulman antamalla Josh Johnsonin näpelöidä moogia.
Maggot Brain • albumilta Honora
2026
Levyä kuunnellessa tulee mieleen, mitä Flea mahtaisi puuhata nyt, jos Red Hot Chili Peppers ei olisi tehnyt hänestä rikasta ja kuuluisaa. Ehkä hän joutuisi joskus tekemään aamuisin muutakin kuin riehumaan vanhan hardcoren tahtiin tai meditoimaan, mutta muuten hän varmaan olisi juuri samanlainen hullu nero kuin nytkin. Musiikki tuntuu kumpuavan hyvin syvältä hänen sielustaan.
Honora on samaan aikaan paluu artistin juurille ja hänen tapansa uudistua.
Ari Väntänen www.arivantanen.com
Flea kotisivu
💿
Flea
Finna.fi
Helen Burns EP Flea 2012 • ORG Music 2013
Honora Nonesuch 2026
📚
Lue lisää Fleasta ja Red Hot Chili Peppersistä
Finna.fi
Happoa lapsille – muistelmat Flea & kääntäjät Sirje Niitepõld & Ari Väntänen, 399 sivua | Like 2019
📚
Read more about Flea and The Red Hot Chili Peppers
Finna.fi
Acid For The Children – A Memoir Flea & foreword by Patti Smith, 400 pages | Grand Central Publishing 2019 & Headline 2019
💿
Red Hot Chili Peppers
Finna.fi
The Red Hot Chili Peppers EMI America 1984
Freaky Styley EMI America 1985
The Uplift Mofo Party Plan EMI America 1987
Mother’s Milk EMI USA 1989
Blood Sugar Sex Magik • 2LP • CD | Warner Bros. Records 1991
One Hot Minute • 2LP • CD | Warner Bros. Records 1995
Californication • 2LP • CD | Warner Bros. Records 1999
By The Way • 2LP • CD | Warner Bros. Records 2002
Stadium Arcadium • 4LP • 2CD | Warner Bros. Records 2006
I’m With You • 2LP • CD | Warner Bros. Records 2011
The Getaway • 2LP • CD | Warner Bros. Records 2016
Unlimited Love Warner Records 2022
Return Of The Dream Canteen Warner Records 2022
💿
Rocket Juice & The Moon
[Damon Albarn • Flea • Tony Allen]
Finna.fi
Rocket Juice & The Moon Honest Jon’s Records 2012
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Jane’s Addiction – toisinajattelijoiden taidemanifesti • Ritual De Lo Habitual [1990]
John Coltrane 1926–1967 • Impulse! [2] – kohti tuntematonta • Vuodet 1963–1964
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Little Steven – ihmistenvälisestä ystävyydestä • Voice Of America [1984]
Nick Cave & The Bad Seeds – pimeä tie kohti valoa • Skeleton Tree [2016]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984Pekka Pohjola 1952–2008 • Massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Pelle Miljoona & Rockers – ihmisyys yhdistää • Brooklyn–Dakar [1999]
Red Hot Chili Peppers – myrskyisä 1990-luku • Blood Sugar Sex Magic [1991] • One Hot Minute [1995] • Californication [1999]
Roky Erickson 1947–2019 • Kulttisankari mielensä armosta • Roky Erickson And The Aliens: The Evil One [1981]
Sami Yaffa – basisti läpäisee pasianssin • The Innermost Journey To Your Outermost Mind [2021]
Soundgarden – visio kirkastuu • Badmotorfinger [1991]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Honora • 2026
