Years & Years: Communion – nykypäivän syntikkapopin helmi

Communion | Polydor 2015

Years & Years: Communion.Synth popin puhutaan yleensä olleen voimissaan 1980-luvulla, mutta genren selkeä uusi tuleminen on jatkunut jo jonkin aikaa, minkä huomaa niin radiossa soivasta valtavirrasta kuin indiemmänkin popmusiikin puolelta. Brittiläisen Years & Years -yhtyeen muodostavat laulaja ja kosketinsoittaja Olly Alexander, bassokitaristi Mikey Goldsworthy ja kosketinsoittaja Emre Türkmen. 2010 perustettu bändi alkoi saada laajempaa tunnettuutta, kun he alkoivat levyttää Polydor Recordsille 2014, jolloin single ’Take Shelter’ julkaistiin elokuussa. Kappaleen tummasävyinen, melodinen elektropop kolahti niin mainstreamia kuin vaihtoehtoisempaakin musiikkia kuunteleviin, minkä jälkeen tie tähtiin oli selvä vahvasti R&B-vaikutteisen, puhdasverisen hittikappale ’Desiren’ julkaisun myötä.

Debyyttialbumi Communion julkaistiin tämän vuoden heinäkuussa, ja se on harvinaisen hyvä kokonaisuus nykypäivän popmusiikissa. Itse sijoitan Years & Yearsin selkeimmin synth popiin, sillä koskettimilla soitetut tarttuvat lead-melodiat, kappaleiden häpeilemätön iskevyys ja bändin musiikissa niin selkeästi esiin tunkeva into ja jopa riemu vievät ajatukset moniin genren suuriin nimiin. Lisäksi kappaleita hallitseva elektronisuus yhdistettynä R&B-vaikutteisiin tuo musiikkiin tanssittavuutta, minkä ansiosta se sopii klubeille yhtä hyvin kuin rockfestivaaleille.

Tämänkaltaisessa musiikissa laulajan merkitys korostuu myös, ja Years & Years on siinäkin suhteessa todella vahvoilla, sillä Olly Alexander on huikea vokalisti niin laulutaidoiltaan kuin tunteen välittäjänä. Hänellä on niin äänialaa kuin sopivaa heittäytymistäkin, minkä voi huomata esim. Youtubesta löytyvistä yhtyeen monipuolisesti tekemistä eri cover-versioista.

Bändin voittokulun täydensi ’King’-kappaleen julkaisu singlenä vuoden 2015 alussa. Tuo uskomattoman toimivan kosketinmelodian johtama suorastaan euforinen poptimantti lienee itselleni (syksyn kovista julkaisuista huolimatta) tämän vuoden ykköskappale, ja levyn materiaalin vahvuudesta kertoo, että se on uskallettu jättää Communionilla kahdeksanneksi. Seuraavaksi suurimmaksi hitiksi on noussut söpöilybiisi ’Shine’, jonka Alexander on kuulemma kirjoittanut poikaystävälleen, Clean Bandit -yhtyeen viulisti Neil Milanille. ’King’ ja ’Shine’ olivat ne suurimmat yleisönvillitsijät myös näkemälläni Years & Yearsin keikalla Flow-festivaaleilla elokuussa. Menevyyden ohella levyltä löytyy myös herkkiä pianoballadeja, kuten ’Eyes Shut’ ja ’Memo’.

Years & Yearsin tapauksessa suosiota ei ainakaan vähennä se, miten heidän musiikkinsa toimii livenä, minkä lisäksi tulee vielä keulahahmo Alexanderin ilmiömäinen läsnäolo ja luontaiselta vaikuttava esiintymistaito, mikä ei toki ole ihme, sillä mies on muusikon uransa lisäksi ollut myös näyttelijä mm. suositussa Skins-televisiosarjassa.

Yhtye on onnistunut sulauttamaan pääasiassa hip hopin, 1990-luvun housen ja vaihtoehtorockin puolelta tulevat vaikutteensa (Wikipedia-sivulla mainitaan Flying Lotus, Diplo, Radiohead ja Jai Paul) elektronispohjaiseen synth popiin toimivaksi kokonaisuudeksi hienoja sävellyksiä unohtamatta. He tiivistävät musiikkiinsa paljon niitä elementtejä, jotka ovat tämän hetken populaarimusiikissa vahvasti esillä, minkä takia Years & Yearsin suosiota ei ihmettele ollenkaan. Seuraavia tuotoksia jää odottamaan hyvin suurella mielenkiinnolla, ja toivotaan tässäkin tapauksessa, että äkkiä noussut suosio ei sekoita nuorten miesten päitä.

Tuomas Aitonurmi

Years & Years | kotisivu
Years & Years | Facebook
Years & Years | Instagram
Years & Years | Twitter

Varaa Communion kirjastosta.

Varaa Communion kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Years & Years

Communion | Polydor 2015
Palo Santo | Polydor 2018

Lue lisää | Finna.fi

Electronica, Dance And Club Music  Mark J. Butler | Ashgate 2012
Electronic Music  Nick Collins & Margaret Schedel & Scott Wilson, 227 sivuaCambridge University Press 2013

Years & Years: Communion (2015).

Years & Years: Communion (2015).

Joni Mitchell: Song To A Seagull – kun aitous välittyy

Song To A Seagull | Reprise 1968

Joni Mitchellin debyyttialbumi Song To A Seagull julkaistiin vuonna 1968.Debyyttialbumi voi olla nuorelle laulaja-lauluntekijälle vaikea paikka. Oman musiikin ääni tulisi saada kerralla esiin, jotta erottuisi artistimarkkinoilla edukseen. Voi myös käydä niin, että artisti on ensilevyn aikaan jo ikään kuin valmis. Yksi tällainen esimerkki on kanadalaissyntyinen Joni Mitchell.

Mitchellin ura eteni mielenkiintoisin harppauksin jo ennen soolodebyytin julkaisua. Asialleen omistautunut muusikko herätti huomiota yhdysvaltalaisessa folk-skenessä. Niinpä puoleensavetävät sävellykset kulkeutuivat myös toisille artisteille. Tom Rush levytti vuoden 1968 albumilleen The Circle Game peräti kolme kappaletta, joita Mitchell ei ollut vielä saanut levylle asti itsekään.

Mitchell (s. 1943) pystyi henkeäsalpaavan vaivattomaan ilmaisuun livenä. Samaa aitoutta haettiin albumille Song To A Seagull, joka on kaikessa viattomuudessaan hämmästyttävän valmis kokonaisuus. Tällaisen taidokkuuden lumovoimaa on lähes mahdotonta välittää ilman musiikkinäytettä. ’Night In The City’, -66.

Kymmenen raidan jatkumo on tiivis. Niin tiivis, ettei levyn jakoa kahteen ole havaita. A-puoli (I Came To The City) alkaa maagisesti raidalla ’I Had A King’. Mitchell pystyy luomaan pohjan alati kehittyvälle artistisuudelleen välittömästi, vain parilla tahdilla. Ääni, kitaran avoin viritys, kerronta, soundi ja tuotanto – kaikki kohdallaan.

Albumin kääntöpuoli (Out Of The City And Down To The Seaside) jatkaa unenomaista tunnelmaa. Levyn kymmenestä raidasta vain ’The Pirate Of Penance’ ontuu hieman. Mitchellin debyytiltä ei irronnut varsinaisia hittejä, mutta loistomateriaalista ei ollut pulaa. ’The Dawntreader’ tai päätösraita ’Cactus Tree’ enteilevät nuoren lauluntekijän suurta tulevaisuutta.

Joni Mitchell – laulu, kitara, piano, banshee
Stephen Stills – bassokitara
Lee Keefer – banshee
Tuottaja: David Crosby

* * *

Song To A Seagull tunnetaan myös nimellä Joni Mitchell. Jatkoa seurasi ura levyllä Clouds (1969), jonka musiikillinen tatsi oli entistä syvempi. Lauluntekijän ura vakiintui 70-luvun alkupuolella albumeilla Ladies Of The Canyon ja Blue.

Tuomas Pelttari

Joni Mitchell | kotisivu

Levyhyllyt
Joni Mitchell

1960-luku

Song To A Seagull | Reprise 1968
Clouds | Reprise 1969

1970-luku

Ladies Of The Canyon | Reprise/Warner Bros. 1970
Blue | Reprise 1971
For The Roses | Asylum 1972
Court And Spark | Asylum 1974
Miles Of Aisles • live | Asylum 1974
The Hissing Of Summer Lawns | Asylum 1975
Hejira | Asylum 1975
Don Juan’s Reckless Daughter | Asylum 1977
Mingus | Asylum 1979

1980-luku ja 1990-luku

Shadows And Light • live | Asylum 1980
Wild Things Run Fast | Geffen 1982
Dog Eat Dog | Geffen 1985
Chalk Mark In A Rain Storm | Geffen 1988
Night Ride Home | Geffen 1991
Turbulent Indigo | Reprise 1994
Taming The Tiger | Reprise 1998

2000–

Both Sides Now | Reprise 2000
Travelogue • 2CD | Nonesuch 2002
Shine | 2007

Kokoelmat | Finna.fi
Joni Mitchell

Hits | Reprise 1996
Misses | Reprise 1996
The Beginning Of Survival | Geffen 2004
Dreamland | Rhino 2004
Songs Of A Prairie Girl | Asylum/Reprise/Nonesuch/Rhino 2005
The Studio Albums 1968–1979 • 10CD | Warner Bros. UK 2013
Love Has Many Faces – Quartet, A Ballet, Waiting To Be Danced • 8LP • 4CD | Rhino 2014

Tribuuttialbumi | Finna.fi

Herbie Hancock
River – The Joni Letters | 2007

Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Jane Siberry: The Walking – artistista vapautta parhaimmillaan
Leonard Cohen: You Want It Darker – liekki palaa pimeässä
Nick Drake – lauluja suljettujen ovien takaa
Paul Simon: Graceland – silta yli synkän virran
Tracy Chapman – altavastaajien ääni

Lue lisää | Finna.fi

Joni Mitchell omin sanoin – lauluntekijän elämä  Malka Marom & Sini Linteri, kääntäjä, 301 sivua | Nemo 2015
Uhoa ja unelmia – 60-luvun jälkijäristyksiä  Alice Echols & kääntäjät Liisa Laaksonen & Petri Stenman, 360 sivua | Like 2006
Rockia sydämestä  Bill Flanagan & kääntäjä Jussi Niemi, 576 sivua | Otava 1988

Echols, Alice: Shaky Ground – The Sixties And Its Aftershocks, 304 sivua | Columbia University Press 2002
Flanagan, Bill: Written In My Soul – Conversations With Rock’s Great Songwriters, 472 sivua | Omnibus 1986 & 1990
Hinton, Brian: Joni Mitchell – Both Sides Now, 304 sivua | Sanctuary 1996 & 2006
Kubernik, Harvey: Canyon Of Dreams – The Magic And The Music Of Laurel Canyon, 368 sivua | Sterling 2009
Luftig, Stacey: The Joni Mitchell Companion – Four Decades Of Commentary, 286 sivua | Schirmer Books 2000
Mitchell, Joni: The Complete Poems And Lyrics, 321 sivua | Chatto & Windus, 1997
O’Brien, Karen: Joni Mitchell – Shadows And Light, 344 sivua | Virgin Books 2001
Weller, Sheila: Girls Like Us – Carole King, Joni Mitchell, Carly Simon – And The Journey Of A Generation, 584 sivua | Atria Books 2008
Whitesell, Lloyd: The Music Of Joni Mitchell, 276 sivua | Oxford University Press 2008

DVD

Joni Mitchell – A Life Story – Woman Of Heart And Mind  Susan Lacy, ohjaaja, 120 min. | Eagle Rock Entertainment 2009

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).

Joni Mitchell: Song To A Seagull (1968).

New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin

Movement | Factory 1981

New Order: Movement (1981).Brittiläinen rockyhtye New Order perustettiin legendaarisen Joy Divisionin jatkumoksi kesällä 1980, pian laulaja Ian Curtisin itsemurhan jälkeen. Karismaattinen esiintyjä, vokalisti ja tekstintekijä oli poissa, mutta yhtye halusi luovuttamiseen sijaan luoda uutta. Vastoin useimpien odotuksia New Order osoittautui korkeasti profiloituvaksi uuden aallon bändiksi.

Manchesteriläinen New Order muotoutui nelihenkiseksi, kun Bernard Sumner, Peter Hook ja Stephen Morris pyysivät bändiin mukaan Gillian Gilbertin. Joy Divisionin peruja alun perin ollut debyyttisingle Ceremony//In A Lonely Place ilmestyi maaliskuussa -81. Factory Records tarjosi itsenäiselle yhtyeelle edelleen sopivan kasvukehyksen, kaupallisemman tohinan ulkopuolella. Loppuvuodesta julkaistu Movement jatkoi Joy Divisionin tieltä eteenpäin.

Debyyttialbumin moderni rock on yhdistelmä tietoista ja vaistonvaraista ilmaisua uuden alun ääressä. Musiikin kantavana voimana toimii rumpali Stephen Morris. Kolho, puolihätäilevä poljento on olennainen osa New Orderin soundia. Hengästyttävä rytmi kiillaa usein kaiken edelle. Morris ei ole aina niin tarkka, mutta lopputulos on loistava.

Musiikkiaallon syvimmät sävyt saattavat jäädä aluksi piiloon. Viattoman kuuloinen laulu on usein äänikuvan alimmaisena, ikään kuin kannen alla. Vapaaehtoisesti profiloituvan vokalistin puutteessa Sumnerin ja Hookin jakamat lauluraidat miksattiin varsin alas. Musiikin virta on silti rikas. Rytmiikka, sävelkulut ja syntetisaattoripohjat sisältävät valtavasti tutkittavaa. Taso on niin kova, ettei Movement sisällä edes yhtä singleraitaa. Yhtyeen ensimmäiset seiskat ja 12-tuumaiset ’Ceremony’, ’Procession’ ja ’Everything’s Gone Green’ julkaistiin erikseen. Singleiltä koottiin jouluksi -82 erinomainen viisiraitainen EP 1981–1982.

Movement on albumina synkähkö, mutta lujasti eteenpäin ponnistava kokonaisuus. Musiikki liikkuu. Ehkä Ian Curtisin poissaolo kääntyi osaksi musiikin toimintaa, joka on läsnä kiistattoman kiihkeänä. Raita toisensa jälkeen voi aistia viestin: ”Haluamme eteenpäin, ettekä voi pysäyttää meitä!”

Movement
Bernard Sumner – laulu, kitara
Peter Hook – bassokitara, laulu
Gillian Gilbert – syntetisaattorit, kitara
Stephen Morris – rummut
Tuottaja: Martin Hannett

* * *

Movement julkaistiin alun perin 1981. 2CD-painos (2008) sisältää debyyttialbumin ajan singleraitoja, jotka valaisevat yhteen matkaa eteenpäin kohti seuraavaa levyä Power, Corruption & Lies. Deluxe-painokseen kannattaa tutustua myös Ian Harrisonin esseen vuoksi.

New Orderin kymmenes albumi Music Complete julkaistiin syyskuussa 2015. Yhtye vieraili Suomessa toista kertaa vuonna 2016, Flow-festivaalin pääesiintyjänä. Bändin keikasta Seinäjoen Provinssirockissa -82 ehti kulua 34 vuotta.

Tuomas Pelttari

New Order | kotisivu
New Order | Facebook
New Order | Instagram

Varaa Movement kirjastosta.

Varaa Movement kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt 
Joy Division | Finna.fi

1970-luku

Unknown Pleasures | Factory Records 1979

1980-luku

Closer | Factory Records 1980
Still | Factory Records 1981

New Order | Finna.fi

1980-luku

Movement | Factory Records 1981
1981–1982 EP | Factory US 1982
Power, Corruption & Lies | Factory Records 1983
Low-life | Factory Records 1985
Brotherhood | Factory Records 1986
Technique | Factory Records 1989

1990-luku

Republic | London Records 1993

2000–2009

Get Ready | London Records 2001
Waiting For The Sirens’ Call | London Records 2005

2010-luku

Lost Sirens | Rhino 2013
Music Complete | Mute Records 2015

Boksit | Finna.fi

Heart And Soul  Joy Division • 4CD + kirja | London Records 1997
Retro  New Order • 4CD + kirja | London Records 2002. Retrosta julkaistiin myös rajoitettu 5CD-painos.

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Manic Street Preachers: Gold Against The Soul – sielukasta indierockia
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

New Order: Retro (2002).

Lue lisää | Finna.fi

Cummings, Kevin: New Order, 208 sivua | Rizzoli 2015
Edge, Brian: Joy Division + New Order – Pleasures And Wayward Distractions, 128 sivua | Omnibus 1984 • Uusintapainos 1988).
Flowers, Claude: New Order + Joy Division – Dreams Never End, 128 sivua | Omnibus 1995
Hook, Peter: Unknown Pleasures – Inside Joy Division, 386 sivua | It Books 2013 • Simon & Schuster 2012, 2013 & 2016
Joy Division: Heart And Soul • 4CD + kirja | London Records 1997 & 2008
Middles, Mick: From Joy Division To New Order – The True Story Of Anthony H. Wilson And Factory Records, 310 sivua | Virgin 2002
Neal, Charles: Tape Delay – Confessions From The Eighties Underground, 249 sivua | SAF 1992
New Order: Movement – The Factory Years • 2CD + 16-sivuinen liite | London Records 2008
New Order: Retro • 4CD/5CD + 72-sivuinen kirja | London Records 2002
Nolan, David: Bernard Sumner – Confusion: Joy Division, Electronic And New Order Versus The World, 216 sivua | Independent Music Press 2007
Sumner, Bernard: Chapter And Verse – New Order, Joy Division And Me, 416 sivua | Corgi 2015
Thompson, Dave & Sultan, David: True Faith – An Armchair Guide To New Order, Joy Division, Electronic, Revenge And The Other Two, 192 sivua | Helter Skelter 2005

DVD

Hewitt, Kevin: NewOrder Story, 138 min. | London Records 90 2005

New Order: Movement (1981).

New Order: Movement (1981).

New Order: 1981–1982 EP (1982).

New Order: 1981–1982 EP (1982).

The Electric Light Orchestra: I – timantinkirkas debyytti

The Electric Light Orchestra/No Answer | EMI Harvest 1971

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).Brittiläinen The Electric Light Orchestra syntyi alkujaan varsin erilaiseksi ryhmäksi kuin bändin 70- ja 80-luvun radiohiteistä voisi päätellä. Kun bändiä ei vielä tunnistettu lyhenteellä ELO, birminghamilaiset multi-instrumentalistit Roy Wood (s. 1946) ja Jeff Lynne (s. 1947) johtivat Electric Light Orchestraa alkuun yhdessä kohti kunnianhimoista taidemusiikin ja rockin hybridiä. Yhtyeen pitkää nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin joulukuussa -71.

Wood, Lynne ja rumpali Bev Bevan olivat kaveeranneet jo vuosia ja aloittaneet yhteistyön yhtyeessä The Move. Normimallista rockbändiä laajempaan orkestraatioon mieltyneet muusikot halusivat ottaa ELO:n myötä askeleen eteenpäin. Timantinkirkas idea jalostui vähitellen albumiksi asti. Äänityssessioita tehtiin rinnakkain The Moven kanssa. Muusikot elivät niin luovaa kautta, että 70-luvun alkuvuosien ELO-äänityksistä ammennettiin myös The Moven albumille Message From The Country (1971), ellei jopa vuonna 1973 julkaistulle Roy Woodin soololevylle Boulders.

The Electric Light Orchestra: Bev Bevan (vas.), Roy Wood ja Jeff Lynne. Kuva: EMI Records.

The Electric Light Orchestra: Bev Bevan (vas.), Roy Wood ja Jeff Lynne. Kuva: EMI Records.

The Electric Light Orchestran debyyttialbumin tunnelma on monilta osin yllättävän akustinen. Perinteisemmin instrumentoitujen rockbiisien rinnalla on huomattava määrä jousisoittimia, puhaltimia, akustista kitaraa ja pianoa. Lynnen ja Woodin nerokkaasti tuottamalla levyllä Instrumenttien oma soundi saa ilahduttavan paljon tilaa.

Huumaava dravi valtaa tilan levyn alkusekunneista lähtien. Kaikkien aikojen ensimmäinen ELO-raita ’10538 Overture’ virtaa sisään massiivisella vyöryllä, jossa täydellistä kitarariffiä kannattelee Woodin uskomaton sellonsoitto.

’Look At Me Now’ tuo selloriffittelyn puupuhaltimien ja kauniin laulumelodian rungoksi. Huomattavan progehtavan biisin väliosassa ei ole huomata rumpujen poissaoloa.

Lynnen balladimainen ’Nellie Takes Her Bow’ nivahtaa puolivälissä aivan eri biisiin, kuin The Beatles ja Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band parhaimmillaan. Haastavinta barokkirokkia edustanee ’The Battle Of Marston Moor’, jossa on tavoitettu sotaretken tuntua. Moniosainen taideteos hämmästyttää aina, äänikuva on niin taidokkaasti tehty. B-puolen avaava ’First Movement’ on yksi rockmusiikin täydellisimmistä instrumentaaliraidosta.

Wood ei ikävä kyllä jatkanut ELO:n vakikokoonpanossa enää albumille ELO 2, vaikka häntä levyllä kuullaankin. Näin Electric Light Orchestran villein seikkailuepisodi päättyi. Bändi kuitenkin jatkoi Lynnen johdolla fantastista uraa eteenpäin, reilusti kaupallisempaan suuntaan. Monin eri tavoin mestarilliset eri aikakausien ELO-albumit ovat aina kiinnostavia. Jopa sopimusteknisen pakon edessä tehty The Balance Of Power (1986) on kiinnostava episodi, vaikka jouset on korvattu kokonaan koneilla. Myöhempien levytysten rinnalla ykkönen loistaa omanlaista valoaan, täynnä sähköä.

The Electric Light Orchestra I
Roy Wood – laulu, sello, oboe, akustinen kitara, bassokitara, fagotti, klarinetti, nokkahuilu, kitara, lyömäsoittimet
Jeff Lynne – laulu, piano, kitara, lyömäsoittimet, bassokitara
Bev Bevan – rummut, lyömäsoittimet
Steve Woolam – viulu
Tuottajat: Roy Wood ja Jeff Lynne

The Electric Light Orchestra/No Answer on saanut muutamia uusintapainoksia. 2012 julkaistu 40th Anniversary Edition (CD+DVD) on kiinnostava lisä ELO-saagaan: DVD sisältää uuden stereoremasterin lisäksi monikanavamiksauksen Quad Mix to 4.1. Yhdessä CD+DVD:n kanssa ELO:n ykkönen sai myös päivitetyn gatefold-kantisen LP-painoksen.

Tuomas Pelttari

Jeff Lynne’s ELO | kotisivu
Electric Light Orchestra | Facebook
Jeff Lynne’s ELO | Facebook

Roy Wood | kotisivu
Roy Wood | Facebook

Varaa ELO-musiikkia kirjastosta.

Varaa ELO-musiikkia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Electric Light Orchestra

1970-luku

The Electric Light Orchestra | Harvest 1971 • CD + 24-sivuinen vihko | Harvest 2003 • CD + DVD | Harvest 2012
ELO 2 | Harvest 1973
On The Third Day | United Artists Records ‎1973
Eldorado – A Symphony By The Electric Light Orchestra | United Artists Records/Jet Records 1974
Face The Music | Jet Records 1975
A New World Record | Jet Records 1976
Out Of The Blue | Jet Records 1978
Discovery | Jet Records 1979

1980-luku ja 2000–2009

Xanadu – From The Original Motion Picture Soundtrack | 1980
Time | 1981
Secret Messages | 1983
The Balance Of Power | 1986
Zoom | 2001

2010-luku
Jeff Lynne’s ELO

Alone In The Universe | Columbia 2015
Wembley Or Bust • live | 2017
From Out Of Nowhere | Columbia/Big Trilby Records/Sony Music 2019

Nimellä Jeff Lynne's ELO julkaistu paluulevy Alone In The Universe julkaistiin vuonna 2015.

Nimellä Jeff Lynne’s ELO julkaistu paluulevy Alone In The Universe julkaistiin vuonna 2015.

Jeff Lynne | Finna.fi

Armchair Theatre | Reprise Records 1990 • Big Trilby Records/Frontiers Records 2013
Long Wave | Big Trilby Records/Frontiers Records 2012

The Move | Finna.fi

Move | Regal Zonophone 1968 • 2CD | Salvo 2007
’Shazam’
| Regal Zonophone 1970 • 2CD Deluxe Edition | Esoteric Recordings 2016
Looking On
 | 1970 • CD ja 16-sivuinen vihko | Salvo 2008
Message From The Country • CD ja 16-sivuinen vihko| EMI 2005

The Idle Race

The Birthday Party | Liberty 1968
Idle Race | Liberty 1969
Time Is | Regal Zonophone 1971

Kokoelmat | Finna.fi
ELO • The Move • The Idle Race

Electric Light Orchestra
Afterglow • 3CD ja liitevihko | Epic Associated 1990
Flashback • 3CD ja 43-sivuinen liitekirja | Sony Music 2000
All Over The World – The Very Best Of Electric Light Orchestra | Epic/Sony Music 2005
Ticket To The Moon – The Very Best Of Electric Light Orchestra Volume 2 | Epic/Legacy/Sony BMG Music Entertainment 2007
The Classic Albums Collection • 11CD | Epic/Sony Music/EMI 2011
The Studio Albums 1973–1977 • 5CD | Epic/Legacy/Sony Music 2016

Movements – 30th Anniversary Anthology  The Move • 3CD | Westside 1997
Anthology – 1966–1972  The Move • 4CD ja 70-sivuinen liitekirja | Onward Music 2008

Back To The Story  The Idle Race • 2CD | EMI 1996. Kokoelma sisältää kolme The Idle Race -albumia, singleraitoja sekä Jeff Lynnen ensimmäisen levytyksen yhtyeessä The Nightriders.

Anderson Bruford Wakeman Howe – kauneutta ja karnevaalia
Brian Wilson: That Lucky Old Sun – popneron paluu elämään
Genesis: Selling England By The Pound – englantilaisen progen suurteos
Genesis: The Lamb Lies Down On Broadway – Gabriel ja Rael progen huipulla
Genesis: A Trick Of The Tail – uuden tanssin alku
Genesis: Wind & Wuthering – kokonaisen nelikon viimeinen näyttö
Karmakanic: In A Perfect World – modernin progen täysosuma
Marillion: FEAR (Fuck Everyone And Run)  – pelosta pelon voittamiseen
Paul McCartney: Tug Of War – popmusiikin käsityön mestaruutta
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason – rentoa jatkoaikaa huipulla
Rush: A Farewell To Kings – viileän relasti proge
Rush
: 2112 – kuilun reunalta kontrolliin
Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto
Rush: Snakes & Arrows – ilmeikkään itseluottamuksen paluu
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
Wings: Venus And Mars – popmusiikkia rakkaudesta
Yes: The Yes Album – yhtyeen ensimmäinen klassikko
Yes: Fragile – progen herkkää ylivoimaa
Yes: Talk – uusi uljas auringonnousu


ELO:n historiikkia ei ole toistaiseksi kirjoitettu (6/2015) kattavaksi kirjaksi asti, mutta Roy Woodin elämäkerrallisen lisäksi CD-uusintajulkaisut ja kokoelmat ansaitsevat maininnan hyvin toimitettujen liitevihkojen ansiosta. Fanien kannattaa lukea myös Bev Bevanin kevyehkö ELO-historiikki The Electric Light Orchestra Story. Se on saatavana Varastokirjastosta.

Lue lisää | Finna.fi

The Electric Light Orchestra Story  Bev Bevan & Garth Pierce (toim.), 174 sivua | Mushroom 1980
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Matti Pajuniemi 2017
Roy Wood – The Move, Wizzard And Beyond  John Van der Kiste, 164 sivua | Amazon KDP 2014

The Electric Light Orchestra: The Electric Light Orchestra (1971).

The Electric Light Orchestra (1971).

Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä

Little Earthquakes | Atlantic/EastWest 1992

Tori Amos: Little Earthquakes (1992).Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Tori Amos (Myra Ellen Amos, s. 1963) esiintyi klubeilla jo teini-ikäisenä. Nuorena kouliintunut artisti äänitti ensimmäisen singlelevynsä vuonna 1980. Vuosikymmenen lopulla Amosin muodikas yhtye teki albumin, mutta Y Kant Tori Read jäi kuitenkin vaille suurta huomiota, kelvollisista kappaleista huolimatta. Tori Amosin tie kuuluisuuteen alkoi toden teolla soolodebyytistä Little Earthquakes.

Kun avoimella ja rehellisellä artistilla on paljon sydämellään, vastaanotto voi vaihdella paljonkin. Melko suoraa tekstiä sisältävät singlet ’Silent All These Years’, ’China’ ja ’Winter’ kiinnostivat enemmän eurooppalaisia kuin amerikkalaisia. Myös Little Earthquakes otettiin paremmin vastaan täällä päin maailmaa. Uskonnon kahleisiin viittaava ’Crucify’ nousi brittilistalla peräti sijalle 15.

– Why do we crucify ourselves
Every day I crucify myself
Nothing I do is good enough for you
Crucify myself every day I crucify myself
And my heart is sick of being in chains.

Artistin hyppy dancerock-keulakuvasta merkittäväksi laulaja-lauluntekijäksi on ilmiömäinen. Amos nousi esiin antaumuksellisena vokalistina, jolla oli valtavasti sanottavaa. Sielukkaana tulkitsijana erottuva musiikintekijä sai ansaitusti tilaa mediassa. Vuonna 1992 Tori Amos oli kertakaikkisen tervetullut, kuin pulppuava lähde keskellä grungea. Uusi tähti oli myös riittävän mainstream popmaailmaan.

Amosilla oli ilmeisiä kykyjä. 29-vuotiaana Amos pystyi jo varioimaan ääntään erilaisiin tarpeisiin. Hän onnistui kanavoimaan musiikkiinsa yhtä lailla kaipuun, uskon, häpeän kuin emansipaation. Amos laulaa hyvin henkilökohtaisista kokemuksista. Vaikeimmatkin aiheet tulevat esiin saarnaamatta, joten kuulija voi keskittyä teksteihin ja samastumiseen. Vapaus ja siitä voimaantuminen vievät eteenpäin. Little Earthquakes antaa aina turvallisen tilan itsetutkiskeluun.

Little Earthquakes
Tori Amos – laulu, pinao, samplatut jouset
Jef Scott – bassokitara, kitara
Carlo Nuccio – rummut
Ed Green – rummut
Steve Caton – kitara, bassokitara
Will McGregor – bassokitara
Matthew Seligman – bassokitara
Chris Hughes – rummut
David Rhodes – kitara
Eric Rosse – ohjelmointi, lyömäsoittimet
Phil Shenale – ohjelmointi
Paulinho Dacosta – lyömäsoittimet
John Chamberlin – mandoliini
Eric Williams – ukulele, dulcimer
Orkesterisovitukset: Nick DeCaro, David Lord
Tuottajat: Davitt Sigerson, Tori Amos, Eric Rosse, Ian Stanley

Little Earthquakes julkaistiin alun perin tammi-helmikuussa 1992 (CD, LP, MiniDisc, kasetti). Uusi 2CD ilmestyi keväällä 2015, samoin remasteroitu LP-painos. Tori Amos jatkoi voittokulkuaan albumilla Under The Pink (1994).

* * *

Amos konsertoi Suomessa jälleen kesällä. Vuonna 2014 ilmestynyttä albumia Unrepentant Geraldines kuullaan Finlandia-talossa 8. ja 9. kesäkuuta 2015.

Tuomas Pelttari

Tori Amos | kotisivu
Tori Amos | Facebook
Tori Amos | Instagram
Tori Amos | Twitter

Varaa Little Earthquakes kirjastosta.

Varaa Little Earthquakes kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Y Kant Tori Read

Y Kant Tori Read | Atlantic 1988 • Uusintajulkaisu 2017

Tori Amos | Finna.fi

1990-luku

Little Earthquakes | Atlantic/EastWest 1992
Under The Pink | Atlantic/EastWest 1994
Boys For Pele | Atlantic/EastWest 1996
From The Choirgirl Hotel | Atlantic/EastWest 1998
To Venus And Back • 2CD | Atlantic 1999

2000–2009

Strange Little Girls | Atlantic 2001
Scarlet’s Walk | Epic 2002
The Beekeeper | Epic 2005
American Doll Posse | Epic 2007
Abnormally Attracted To Sin | Universal Republic Records 2009
Midwinter Graces | Universal Republic Records 2009

2010-luku

Night Of Hunters | Deutsche Grammofon 2011
Gold Dust | Deutsche Grammofon, Mercury Classics 2012
Unrepentant Geraldines | Mercury Classics 2014
Native Invader | Decca Records 2017

Boksit ja kokoelmat | Finna.fi
Tori Amos

Tales Of A Librarian – A Tori Amos Collection • CD • CD+DVD | Atlantic 2003
A Piano – The Collection • 5CD + 60-sivuinen liitekirja | Rhino/Warner 2006

Tori Amos teki kirjan Piece By Piece yhdessä Ann Powersin kanssa. Teos julkaistiin alun perin vuonna 2005.

Tori Amos teki kirjan Piece By Piece yhdessä Ann Powersin kanssa. Teos julkaistiin alun perin vuonna 2005.

Lue lisää | Finna.fi

Kulttikirja – tutkimuksia nykyajan kultti-ilmiöistä  Urpo Kovala & Tuija Saresma & Harri Heinonen, 208 sivua | Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2003
Ääniä äänien takaa – tulkintoja rock-lyriikasta  Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki (toim.), 309 sivua | Tampere University Press 2006

Piece By Piece – A Portrait Of The Artist, Her Thoughts, Her Conversations  Tori Amos & Ann Powers, 348 sivua | Plexus 2005 • Broadway Books 2006
Tori Amos In The Studio  Jake Brown, 198 sivua | ECW Press 2011
Tori Amos – Collectibles  Paul Campbell, 216 sivua | Omnibus 1997
Tori Amos – All These Years: The Authorized Illustrated Biography  Kalen Rogers, 116 sivua | Omnibus 1994

Äänikirja

Resistance – A Songwriter’s Story Of Hope, Change, And Courage  Tori Amos | Simon & Schuster Audioworks 2020

Tori Amos: Little Earthquakes (1992).

Tori Amos: Little Earthquakes (1992).