Supertramp
Supertramp [1970] ➡️ Slow Motion [2002]
Richard Davies 1944–2025
Englantilaisyhtye Supertrampin musiikkia on usein kutsuttu sophisti-popiksi, mille ei ole luontevaa suomenkielistä vastinetta. Siinä on niin leikkisyyttä kuin syviä tunteita, ja paikoitellen draamallisuutta höystetään kunnianhimoisilla, progeen viittaavilla rakenteilla ja äänitehosteilla. Ytimessä on kuitenkin laulukeskeinen melodisuus, johon keskivertokuulijankin on ollut helppo tarttua. Suosion huipentuma oli edeltäjiään radioystävällisempi kuudes albumi Breakfast In America (1979) hittisinkkuineen.
Supertramp: The Logical Song • albumilta Breakfast In America
1979
Syntyjä syviä pohdiskelevan ’The Logical Songin’ tulkitsija Roger Hodgson (s. 1950) kirjoitti valtaosan klassisen kauden Supertramp-lauluista itsenäisesti aina sovituksia myöten, vaikka kaikki kappaleet merkittiinkin sopimusteknisistä syistä yhtyeen molempien lauluntekijöiden nimiin. Syyskuun kuudentena viime vuonna menehtynyt Rick Davies (1944–2025) luotsasi Supertrampia aina uudelle vuosituhannelle saakka Hodgsonin siirryttyä soolouralle vuonna 1983, ja häneen henkilöityy myös yhtyeen esihistoria. 22-vuotiaana Davies oli päässyt urkuriksi Manner-Eurooppaa kiertelevään bändiin ja ja pari vuotta myöhemmin tavannut hollantilaismiljonääri Stanley August Miesegaesin, joka lupautui tukemaan Daviesin seuraavaakin yhtyettä The Jointin hajottua.
Vuonna 1969 lehti-ilmoituksen avulla löytyi kitaristin ja rumpalin lisäksi aloitteleva laulaja-lauluntekijä Roger Hodgson. Yhtyenimen keksi kitaristi Richard Palmer walesiläisrunoilija W. H. Daviesin muistelmateoksesta The Autobiography Of A Super-Tramp (1908). Myöhemmin kirjan nimi kierrätettiin nokkelasti yhtyeen ensimmäiselle kokoelmalle (1987). Esikoisalbumi Supertramp (1970) on Trafficin ja Spooky Toothin kaltaisten yhtyeiden innoittamaa, urkupitoista varhaisprogea. Ilmaisu on hapuilevaa, mutta genren harrastajille tämä jokseenkin unohdettu levy voi olla myönteinen yllätys.
Supertramp: Maybe I’m A Beggar • albumilta Supertramp
1970
Hodgson ja Davies sävelsivät debyytin kappaleet yhdessä Palmerin vastatessa sanoituksista. Edes esiintyminen Isle Of Wightin festivaaleilla elokuussa 1970 ei juuri nostanut tulokkaan osakkeita. Seuraavalla albumilla Indelibly Stamped (1971) King Crimsonin sanoittajaksi siirtyneen Palmerin ja rumpali Bob Millarin tilalle oli rekrytoitu saksofonisti-huilisti Dave Winthrop, rumpali Kevin Currie sekä basisti Frank Farrell, jolloin Hodgson sai vaihtaa pääinstrumenttinsa bassosta kitaraan. Levy on verrattain suoraviivaista ja kehnosti ajan hammasta kestänyttä poprockia. Toisistaan jyrkästi poikkeavat lauluntekijät alkoivat kirjoittaa kappaleitaan aiempaa itsenäisemmin, ja Hodgsonin kannustamana Rick Davies laajensi laulajan rooliaan. Rouhea ’Remember’ on blueshenkisemmän Daviesin tuotos.
Supertramp: Remember • albumilta Indelibly Stamped
1971
Jälkipolvien tuntema Supertramp muodostui kesällä 1973. Daviesin ja tästä eteenpäin myös koskettimia soittavan Hodgsonin rinnalle saapuivat skottibasisti Dougie Thompson, amerikkalaisrumpali Bob Siebenberg sekä saksofonin ja klarinetin jazzhenkinen taitaja John Helliwell The Alan Bown Setin riveistä. Kvintetin alkajaisiksi levyttämä, kepeä single Land Ho // Summer Romance (1974) ei menestynyt edeltäviä albumeita kummoisemmin, mutta nyt yhtyeellä oli ensimmäisen kerran tukenaan huipputuottaja.
Mm. David Bowielle ja Elton Johnille työskennellyt Ken Scott onnistui yhdessä yhtyeen kanssa hiomaan läpimurtolevystä Crime Of The Century (1974) kirkassointisen mestariteoksen, joka on lunastanut paikkansa jopa kaikkien aikojen parhaimpien progealbumien listauksissa. Levyn omistusteksti ”To Sam” viittaa Miesegaesiin, jonka harrastelijatason manageroinnista oli luovuttu pari vuotta aiemmin ja joka oli antanut yhtyeelle anteeksi huomattavat velkasummat. Tehokas avausraita ’School’ on Roger Hodgsonin omista koulumuistoista ammentava sävellys, johon Rick Davies lisäsi vauhdikkaan pianosoolon ja hieman sanojakin.
School • albumilta Crime Of The Century
1974
Englannissa sinkkulistan 13. sijalle kivunnut ’Dreamer’ varastaa huomion kiihkeällä sähköpiano-staccatollaan. Introspektiivisemmissa lauluissaan ’Hide In Your Shell’ ja ’If Everyone Was Listening’ Hodgson käsittelee koskettavasti yksinäisyyden ja epävarmuuden tematiikkaa, mihin liittyy myös Daviesin elokuvamaisen vahva ’Rudy’. ’School’ ja ’Rudy’ ovat esimerkkejä tavasta luoda kappaleisiin dramaturgista paikan tuntua tarkoin punnittujen tehosteiden avulla.
Rudy • albumilta Crime Of The Century
1974
Kun Supertramp oli keikkaillessaan aiemmin joutunut tyytymään lämmittelybändin osaan, Crime Of The Century muutti asetelman pysyvästi. Jopa Yhdysvalloissa, missä radiot mieltyivät etenkin Daviesin pontevasti svengaavaan ’Bloody Well Rightiin’, pääesiintyjän tavoitteesta pidettiin lujasti kiinni – vaikka se toisinaan tarkoitti epätoivoista lippujen jakamista kaduilla. Strategia toimi: jenkeille ennestään tuntemattoman yhtyeen albumi kipusi Billboard Hot 100 -listan sijalle 38. Lauluntekijäkaksikon yhteistyönä syntynyt ’Crime Of The Century’ kasvaa instrumentaalisella loppupuolellaan uljaan sinfonisiin sfääreihin. Onnistunut kansidesign oli levy-yhtiö A&M:n paikalle kutsuneen Paul Wakefieldin ensimmäinen levynkansityö.
Crime Of The Century • albumilta Crime Of The Century
1974
Uuden tukikohtansa Los Angelesiin perustanut Supertramp aloitti seuraavan albumin äänitykset A&M:n täkäläisissä studioissa, mutta viimeisteli levyn Lontoossa. Jälleen Ken Scottin kanssa tuotettu Crisis? What Crisis? (1975) jää kiireisesti tehtynä väistämättä edeltäjäänsä hajanaisemmaksi. Iloinen ’Sister Moonshine’ ja herkkä ’Two Of Us’ ovat folkahtavaa Hodgsonia siinä missä ’Ain’t Nobody But Me’ ja ’Poor Boy’ edustavat Daviesin viihteellistä tyyliä. Sävellyksistä progressiivisin on Hodgsonin teatraalinen ’A Soapbox Opera’.
A Soapbox Opera • albumilta Crisis? What Crisis?
1975
Viidennen albuminsa Even In The Quietest Moments… (1977) yhtye tuotti itse kahden seuraavan levyn kanssatuottaja Peter Hendersonin toimiessa toistaiseksi vain äänittäjänä. Idea tehdä äänityksiä Denverin lähellä sijaitsevalla vuorenhuipulla osoittautui ilman ohuuden takia hölmöksi, mutta antoi inspiraation mainiolle kansitaiteelle. Hyväntuulinen hitti ’Give A Little Bit’ Hodgsonin kynästä on vakiintunut yhdeksi Supertrampin tunnetuimmista kappaleista. Dynaamisella albumilla on vähän turhankin mahtipontista proge-epiikkaa ’Fool’s Overturen’ muodossa, minkä vastapainona Rick Daviesin raukean rauhallinen pianoballadi ’Downstream’ kuulostaa ajattomammalta.
Downstream • albumilta Even In The Quietest Moments…
1977
Quietest Moments oli Supertrampin ensimmäinen kultalevy Yhdysvalloissa, missä Crime of The Century tavoitti kyseisen haamurajan pian sen jälkeen. Todellinen pankinräjäyttäjä oli maailmanlaajuisesti yli 18 miljoonaa kappaletta myynyt Breakfast In America (1979). Rick Davies arvelee tuplakokoelmalla Retrospectacle – The Supertramp Anthology (2005) bändifiiliksen olleen tuolloin entistä vahvempi. ”Aiemmin olimme käyttäneet jousia sun muita. Uusimpien syntikoiden avulla pystyimme tekemään nyt kaiken itse, ja lisäksi meillä oli lyhyempiä biisejä, jotka voisivat sinkkuina saada paljon radiosoittoa.”
Ja sitä totisesti saatiin. ’The Logical Songin’ ohella hittejä olivat Daviesin reipas ’Goodbye Stranger’ Bee Gees -tyylisine falsettikertosäkeineen sekä Hodgsonin ’Take The Long Way Home’, katkeransuloinen kuva parisuhteen väljähtämisestä. Tässä sen liveveto tuplalevyltä Paris (1980). Pavillon-teatterin keikka julkaistiin myöhemmin myös kuvan kera nimellä Live In Paris ’79.
Take The Long Way Home • livealbumilta Paris
1980
Kolmen vuoden levytystauon katkaissut Famous Last Words (1982) vihjasi nimellään Roger Hodgsonin kypsyttelemään päätökseen lähteä yhtyeestä. Ilmestymisaikanaan kelvollisesti menestynyttä levyä ei nykyään arvoteta kovin korkealle, mutta ei se omasta mielestäni ole Breakfastia huonompi. ’It’s Raining Again’ -hitin kaltaisen keveyden ja introspektiivisemman pohdiskelevuuden vaihtelu jatkui tutulla tavalla. Albumin kaksi viimeistä kappaletta nostan yhtyeen komeimpien saavutusten joukkoon: Daviesin ’Waiting So Long’ huokuu tummaa draamaa ja ’Don’t Leave Me Now’ on Hodgsonin riipaiseva erotilitys, jonka linkkaan loppuun hänen soololivetulkintanaan.
Waiting So Long • albumilta Famous Last Words
1982
Parhaan lauluntekijänsä menettänyt Supertramp loi nahkansa uudelleen huipputuottaja David Kershenbaumin kätilöimällä paluulevyllä Brother Where You Bound (1985). Yli 16-minuuttinen, kylmää sotaa peilaileva nimikappale on tyylikästä progepoppia tähtivierailija David Gilmourin kitarasooloineen, ja iskevä ’Cannonball’ upposi varsinkin amerikkalaisyleisöön. Sanoituksen katkerat sävyt eivät viittaa Roger Hodgsoniin (pikemminkin hänelle on osoitettu ’Ever Open Door’ -balladi) vaan nimeltä mainitsemattomaan konserttipromoottoriin.
Cannonball • albumilta Brother Where You Bound
1985
Sen sijaan Free As A Bird (1987) on lattean synteettinen, eivätkä viimeisimmätkään studioalbumit Some Things Never Change (1997) ja Slow Motion (2002) sisällä järin mieleenpainuvia kappaleita. Supertrampin viimeinen keikka nähtiin marraskuussa 2012 Madridissa, kun suunniteltu vuoden 2015 kiertue peruttiin Rick Daviesin heikentyneen terveydentilan vuoksi. Monien fanien toive klassisen kokoonpanon paluusta ei koskaan toteutunut. Toisaalta Supertramp-kappaleitaan sooloartistina esittänyt Hodgson on kertonut omien faniensa jopa kaihtaneen reunion-ajatusta.
Roger Hodgsonin varsinainen soolotuotanto on jäänyt kolmeen studioalbumiin. Hänen multi-instrumentalistisuuttaankin antaumuksellisesti esitellyt In The Eye Of The Storm (1984) on kohtalaisen onnistunut sekoitus kunnianhimoisia progesävyjä sekä herkkyyttä, jollaista edustaa kaunis ’Only Because Of You’. Taustalaulaja Claire Diament oli antanut panoksensa myös Famous Last Wordsin melankolisille loppuminuuteille.
Only Because Of You • Roger Hodgsonin ensimmäiseltä sooloalbumilta In The Eye Of The Storm
1984
Hodgsonin kakkosalbumi Hai Hai (1987) on niin kappalemateriaaliltaan kuin tuotannoltaan yhdentekevää poppia, kun taas bretagnelaismuusikko Alan Simonin kanssa tuotettu Open The Door (2000) on koettu aidommaksi vastineeksi klassiselle Supertrampille kuin Rick Daviesin luotsaaman yhtyeen tasapaksut myöhäislevyt. Vuonna 2006 Hodgson esiintyi Montrealissa seuranaan lavalla ainoastaan Aaron MacDonald lähinnä puhaltimissa, mutta rakastetut Supertramp-klassikot kuulostavat yllättävän täyteläisiltä myös riisutumpina sovituksina. Visuaalisestikin hienon DVD:n Take The Long Way Home – Live In Montreal (2006) emotionaalisia kohokohtia on edellä mainittu ’Don’t Leave Me Now’.
Don’t Leave Me Now • Live in Montreal
2006
Ainoa Supertrampin koko historiaa yhdistävä jäsen Rick Davies menehtyi syöpään Long Islandin kodissaan 81-vuotiaana. Hänen, Roger Hodgsonin, John Helliwellin, Dougie Thompsonin ja Bob Siebenbergin muodostama kvintetti loi vajaan vuosikymmenen aikana populaarimusiikin persoonallisia merkkiteoksia.
Matti Pajuniemi
Supertramp kotisivu
Roger Hodgson kotisivu
💿
Supertramp
Finna.fi
Supertramp A&M Records 1970
Indelibly Stamped A&M Records 1971
Crime Of The Century A&M Records 1974
Crisis? What Crisis? A&M Records 1975
Even In The Quietest Moments… A&M Records 1977
Breakfast In America A&M Records 1979
Paris live | A&M Records 1980 • 2CD+DVD Live In Paris ’79 2011
…Famous Last Words… A&M Records 1982
Brother Where You Bound A&M Records 1985
Free As A Bird A&M Records 1987
Live ’88 live | A&M Records 1988
Some Things Never Change EMI 1997
Slow Motion EMI 2002
🎥🎵
Supertramp
DVD • Bluray
Finna.fi
💿
Roger Hodgson
Finna.fi
In The Eye Of The Storm A&M Records 1984
Hai Hai A&M Records 1987
Rites Of Passage live | Unichord / Voiceprint 1997
Open The Door Roger Hodgson Music / Epic 2002
Classics Live live 2010
📚
Lue lisää Supertrampista
Finna.fi
The Supertramp Book Martin Melhuish, 193 sivua | Sound And Vision 1986
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Al Stewart – tarinankerrontaa huipputuotannolla • Year Of The Cat [1976]
Annie Haslam – Renaissancen ja brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Bee Gees – melankolista kamaripoppia • Bee Gees’ 1st [1967]
Brian Wilson 1942–2025 • Popneron paluu elämään • That Lucky Old Sun [2008]
Camel [Osa 1] Vuodet 1971–1978 • Bluesjuurista sinfoniseen progeen
Clannad [Osa 1] Vuodet 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
David Gilmour – veteraanin uusi luomisvire • Luck And Strange [2024]
Electric Light Orchestra – timantinkirkas debyytti • The Electric Light Orchestra / No Answer [1971]
Gentle Giant – svengaavan progen ytimessä • Octopus [1972]Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
John Lennon 1940–1980 • Tunnustuksia ja idealismia • Imagine [1971]
Judee Sill 1944–1979 • Klassikko vasta kuoltuaan • Judee Sill [1971] • Heart Food [1973]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]
Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
The Moody Blues [Osa 2] Vuodet 1970–2018 • Klassikkokauden päätös • A Question Of Balance [1970] ➡️ Seventh Sojourn [1972]
Traffic – eklektisen rockin pioneeri • Vuodet 1967–2004
