Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Tamikrest: Tamotaït (2020).Vuosia sitten kävin Pohjois-Afrikassa Saharan laidalla. Turistille tarjottiin siellä mahdollisuutta pukeutua paikallisten tapaan ja ratsastaa kamelilla – tietenkin. Kieltäydyin kohteliaasti. (Ei minulla ollut mitään sitä kamelia vastaan, mutta leikki olisi muuttanut elämyksen Pulttibois-sketsiksi.) Sen sijaan kävelin kuumalla hiekalla parin lähimmän dyynin taakse paikkaan, josta saatoin nähdä vain autiomaata. Yritin kuvitella, millaista olisi olla jossain, missä aavikko jatkuu loputtomiin joka suunnassa.

En pystynyt kuvittelemaan sitä.

Vähän myöhemmin, kun seisoskelin katselemassa autiomaata, viereeni tallusti paikallinen mies. Kun hän hymyili, näin kaikkialle tunkeutuvan hiekan kuluttaneen hänen hampaansa tyngiksi. ”Elämä täällä on raskasta”, hän sanoi englanniksi, mutta ei pyytänyt mitään.

En pystynyt kuvittelemaan sitäkään. En tiedä mitään elämästä, joka hioo hampaat suusta.

Vasta vuosia myöhemmin, kun kuulin ensi kertaa afrikkalaisia aavikkobluesbändejä, sain kiinni silloin tavoittelemani tunteen liepeestä. En edelleenkään ymmärrä mitään arjesta Saharan laidalla, mutta Tamikrestin Tamotaïtin soidessa osaan sentään kuvitella.

Vuonna 2006 Pohjois-Malin Kidalissa perustettu Tamikrest sekoittaa tuaregien (tai kel tamasheqien, kuten he itseään kutsuvat) perinnemusiikkia länsimaisiin vaikutteisiin. Ousmane ag Mossan johtama yhtye laulaa tamashekin kielellä. Resepti on sama kuin genren kansainvälisesti tunnetuimmalla bändillä, vuonna 1979 perustetulla Tinariwenillä. Alkuaikoinaan Tamikrest soittikin muun muassa Tinariwenin biisejä.

Tässä vaiheessa historiaa kel tamasheq -bändien musiikkia määrittää vahvasti kansan kohtalo. Tamikrestin jäsenten nuoruuden avainkokemus on 1990-luvun alkupuolen sisällissota, jonka jälkijäristykset itse asiassa synnyttivät koko yhtyeen. Ousmane ag Mossa perusti Tamikrestin, kun pitkään kyteneet levottomuudet leimahtivat uudelleen eikä hän enää pitänyt kivääriin tarttumista parhaana tapana lievittää kansansa ahdinkoa. Musiikista tuli hänen aseensa.

Tamikrestiä on kuvailtu lyyriseksi aavikkobluesbändiksi. Sitä se voi ollakin, mutta yhtyeen alati kasvavassa länsimaisessa kuulijakunnassa tuskin on monta tämän laulukielen taitajaa. Kirjaimellisen sanoman sijaan kuulijaa puhuttelevat kiehtova poljento, vakavat melodiat ja turvallisen tuttuja häivähdyksiä heittelevät sähkökitarat ja rummut. Mutta voiko sanoman ydin sittenkään olla kuulumatta, kun äänessä ovat maattomat, joiden elämää varjostaa kodittomuus väkivalta? Blues on tunne, ei skaala tai sointukierto, ja Tamikrestin ”ishumar rockista” se todella välittyy.

Ranskan maaseudulla äänitetty ja maaliskuussa 2020 julkaistu Tamotaït on Tamikrestin viides albumi. Sen tematiikka on aiemmasta tuotannosta tuttua. Bändi, jonka nimi merkitsee liittoa ja yhtymäkohtaa on tehnyt levyn, jonka nimi tarkoittaa toivoa positiivisesta muutoksesta. Kel tamasheqin kansa on edelleen ahdingossa ja hajallaan niin kuin oli jo kauan ennen Tamikrestin perustamista, mutta maanpakoon ajettu musiikillinen vastarintaliike pitää lippunsa korkealla.

Vahvasti poliittinen, oman kansan ja perinteiden etuja ajava lähtökohta ei merkitse kulttuurista eristäytymistä. Meditatiivisen malirockin ja riipaisevan tuaregbluesin seassa soivat knopflermaiset sähkökitarat ja rokkaavat rumpubiitit, ja vieraileepa kappaleissa ’Tihoussay’ ja ’Tabsit’ myös japanilaisia perinnemuusikoita tonkoria ja shamisenia soittamassa. Musiikillinen maisema on rajaton kuin autiomaa sen synnyinseudulla, mutta sitä leimaa koti-ikävän tuntu.

Tamikrestin folkrockissa on kapinahengen lisäksi herkkyyttä. Siinä on pysäyttävät piirteensä, kuten vierailevan naislaulajan Himdi Zahran ääni raidalla ’Timtarin’ ja suoraan paiskattu rokkikomppi ’Anha Achal Wad Namdassa’, mutta enemmän kuin yksityiskohdista kyse on yhtenäisestä matkasta sinne, minne itse en omin voimin päässyt – paikkaan, jossa aavikko jatkuu loputtomiin. Unelma omasta kotimaasta, Azawadista, häilyy kaukaisena ja tavoittamattomana kuin kangastus.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tamikrest | kotisivu
Tamikrest | Facebook
Tamikrest | Twitter

Varaa ...And Out Come The Wolves kirjastosta.
Varaa Tamikrestin albumi Tamotaït kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tamikrest | Finna.fi

2010-luku

Adagh | Glitterhouse Records 2010
Tournastin | Glitterhouse Records 2011
Chatma | Glitterbeat 2013
Taksera | Glitterbeat 2015
Kidal | Glitterbeat 2017

2020-luku

Tamotaït | Glitterbeat 2020

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa
Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Lue lisää Malista ja malilaisesta musiikista | Finna.fi

Disputed Desert – Decolonisation, Competing Nationalisms and Tuareg Rebellions in Northern Mali Baz Lecocq, sivua | Brill 2010
The Garland Handbook of African Music Ruth M. Stone, 397 sivua | Routledge 2000

Tamikrest: Tamotaït (2020).
Tamikrest: Tamotaït (2020).

Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Elwan | Wedge 2017

Tinariwen: Elwan (2017).Blues tuli Afrikasta orjalaivoilla, kahleita raahaavien ihmisten rohtuneilla huulilla. Amerikkaan rantauduttuaan se mukautui uudenlaisiin hengellisiin, kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin tuodakseen lohtua niille, jotka sitä siellä tarvitsivat. Matkallaan 1700-luvulta 1900-luvulle blues kehittyi sellaiseksi kuin se nykyisin tunnetaan. Samalla se puhalsi hengen suureen osaan musiikista, jota länsimainen ihminen rakastaa ja kuluttaa, rockista räppiin.

2000-luvulla blues tuli Afrikasta uudelleen. Sillä kertaa se saapui vapaaehtoisesti ja lähellä alkuperäistä muotoaan ikään kuin muistuttaakseen, että lopulta kaikki jäljet katoavat Saharan hiekkaan.

Tinariwen. Kuva: Marie Planeille.

Tinariwen. Kuva: Marie Planeille.

Desert bluesiksi eli aavikkobluesiksi kutsutun suuntauksen tunnetuin bändi on Tinariwen. Se on Koillis-Malissa 1970-luvun lopulla perustettu kollektiivi, jonka musiikissa länsi- ja pohjoisafrikkalainen folk kohtaa tiheän afrikkafiltterin läpi suodatetut läntisen bluesin ja rockin vaikutteet. Sana ”tinariwen” on tamasheqin kieltä, aavikkoa tarkoittavan ”tenere”-sanan monikko. Se on osuvaa, sillä yhtyeen sanoitukset kertovat arkisesta elämästä autiomaassa ja kansan koettelemuksista siellä. Aavikko on Tinariwenin kappaleissa enemmän kuin miljöö. Se on olemassaolo itsessään, koko maailma ja eräänlainen jumaluus, kaiken alku ja loppu.

Ibrahim Ag Alhabibin perustama Tinariwen heitti pitkään bilebändikeikkaa. Sen svengi ja sanoma puhuttelivat väkevästi Saharan armoilla asuvia, ja yhtyeen musiikkia jaeltiin c-kaseteilla jo kauan ennen kuin kukaan länsimaalainen oli siitä kuullutkaan. Tinariwen oli toiminut jo parikymmentä vuotta, kun se teki ensimmäisen ulkomaankiertueensa Ranskassa vuonna 1999. Pian sen jälkeen bändi levytti ensimmäisen albuminsa tuottaja Justin Adamsin kanssa. Siitä lähtien se on laajentanut reviiriään maailmalla tasaisen varmasti kuin aavikoituva alue. Tinariwenin rosoinen ja hypnoottisen toisteinen sähkökitarafolk on rytmisesti vahvaa ja jalan alle menevää. Länsimaiselle kuulijalle siinä on riittävästi vieraita ja tuttuja elementtejä.

Tinariwenin uusin ja seitsemäs albumi Elwan, ”Elefantit”, ilmestyi vuonna 2017. Jatkuvasti tien päällä oleva bändi äänitti sitä Pariisissa, Kalifornian Joshua Treessä ja Marokossa, mutta pysyi kiinni tuaregien todellisuudessa ja kohtalonkysymyksissä yhtä lujasti kuin ennenkin. Levyn nimi viittaa huoleen siitä, että uskonnollinen ja poliittinen ääriajattelu ja kahakointi polkee Tinariwenin kotiseudun kulttuurin ja luonnon jalkoihinsa kuin vauhkoontunut norsulauma.

Tinariwen on leimautunut lännessä tuaregien tulkiksi, ja sitä se tiettyyn rajaan asti onkin. Sen musiikkiin heijastuu tietyn sukupolven kokemus elämästä tietyllä alueella ja osana tiettyä kansaa. Se, miten tarkoin Tinariwen heijastaa tämän päivän tuareginuorten kokemusmaailmaa, on taas täysin eri asia, josta länsimaissa ei tiedetä eikä koskaan edes kysytä mitään. Mutta eipä kuusikymppisen Ibrahim Ag Alhabibin yhtyeen tarvitsekaan edustaa lastenlastensa sukupolvea. Ei sen enempää kuin samanikäisten suomalaismuusikoidenkaan.

Musiikillisesti Elwan on taattua, vahvaa, vuosikymmenten kypsyttämää Tinariweniä. Sen ornamenttimaisiin, kiemuraisiin riffeihin, notkahtelevaan poljentoon ja käheään, sanomalliseen lauluun perustuva monotoninen mutta värikylläinen ilmaisu on pysynyt osapuilleen ennallaan siitä lähtien, kun kanistereista kyhätyt kitarat vaihtuivat sähkiksiin, eikä Tinariwenilta osaa varsinaista musiikillista uudistumista odottaakaan. Luultavasti uudet elementit tuntuisivatkin väkinäisiltä lisukkeilta ja veisivät tilaa siltä, mikä yhtyeessä on olennaista.

Elwanilla vierailevat Kurt Vile, Alain Johannes, Mark Lanegan ja Matt Sweeney. Miesten pitkistä ansioluetteloista löytyy kaikenlaista Screaming Treesistä The Queens Of The Stone Ageen ja The War On Drugsiin, mutta Tinariwenin levyllä kyläillessään rocksankarit riisuvat kohteliaasti kenkänsä ja esiintyvät bändissä sen tavalla. Erottuvin rooli on Laneganilla, joka laulaa Nànnuflày-biisissä.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä määrin länsimainen blues on vaikuttanut siihen, kuinka Tinariwen käsittelee kitaraa. Siinä kohdassa ympyrä nimittäin tuntuu sulkeutuvan niin tiukasti, että muuttuu uudelleen keksityksi pyöräksi. Joka tapauksessa aavikon blues soi aitona, ilmaisuvoimaisena ja katarttisena.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tinariwen | kotisivu
Tinariwen | Facebook
Tinariwen | Instagram
Tinariwen | Twitter

Varaa Tinariwen-klassikko Elwan kirjastosta.

Varaa Tinariwen-klassikko Elwan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tinariwen | Finna.fi

2000–2009

The Radio Tisdas Sessions | Wayward 2001
Amassakoul | Wrasse Records 2004
Aman Iman: Water Is Life | Independiente 2007
Imidiwan: Companions | Independiente 2009

2010-luku

Tassili | Wedge 2011
Emmaar | Wedge 2014
Elwan | Wedge 2017
Amadhar | Wedge 2019

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa
Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus

Tinariwen: Elwan (2017).

Tinariwen: Elwan (2017).