Pretty Hate Machine | TVT Records 1989

Musiikissa revoluutio ja evoluutio kulkevat käsi kädessä. Nine Inch Nailsin vuonna 1989 julkaistu ensimmäinen albumi Pretty Hate Machine oli yksi niistä levyistä, jotka muuttivat maailmaa. Se oli yksi rockin 1990-luvulle vieneistä albumeista ja sen teki mies, jonka teräväkulmainen nimikin kuulostaa Nine Inch Nailsilta: Trent Reznor.

Pennsylvaniassa vuonna 1965 syntynyt Reznor löysi rockin isänsä levyhyllystä. Aikuiseksi tultuaan hän muutti Clevelandiin ja työskenteli apulaisäänittäjänä Right Track -studiolla. Vuoden 1988 alussa Reznor äänitti siellä omien biisiensä demoja ja lähetteli niitä levy-yhtiöihin. Hänen yhden miehen projektinsa Nine Inch Nails sai sopimuksen nopeasti. Pretty Hate Machine oli valmis vuoden 1989 alussa.

Nine Inch Nails: Sin

Pretty Hate Machine loi Trent Reznorille erakkoneron maineen, jota hän kantaa edelleen. Nine Inch Nails ei ollut Reznorin bändi vaan hän itse – hän soittaa Pretty Hate Machinella kaiken itse ja hän myös äänitti levyn itse. Tähän ratkaisuun johti alun perin se, ettei Reznor ollut löytänyt Clevelandista sopivia soittokavereita, mutta hän jatkoi yksin työskentelemistä myöhemminkin. Rocklehti Sueen vuonna 2014 tekemässäni haastattelussa hän kertoi, että se on johtunut suurelta osin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja itseluottamuksen puutteesta.

”Ellen ole tuntenut löytäneeni juuri oikeita tyyppejä, olen mieluummin ollut yksin. Se on tuntunut helpommalta ja mukavammalta”, Reznor kertoi.

Niin viehättävä kuin ajatus yksinäisestä visionääristä onkin, ei Reznor tehnyt Pretty Hate Machinea aivan omillaan. Tuotantopuolella häntä avittivat tunnettu post-punk- ja vaihtoehtorocktuottaja Mark ”Flood” Ellis, dubtuottaja Adrian Sherwood, Keith LeBlanc ja This Mortal Coil -kollektiivin John Fryer. Biisien ja soundin kehitystä voi seurata kuuntelemalla Pretty Hate Machinen kappaleiden demoversioita Purest Feeling -levyltä.

Nine Inch Nails: Head Like A Hole

Reznor on sanonut Nine Inch Nailsin musiikin heijastavan häntä itseään, ei niinkään maailmaa tai yhteiskuntaa. Pretty Hate Machinen klaustrofobinen ja sisäänpäinkääntynyt tunnelma muistuttaakin sosiaalisista tilanteista ahdistuvasta ja huonosta itsetunnosta kärsivästä nuorukaisesta, mutta Reznor onnistui kääntämään heikkoutensa eduksi. Hän osasi ja halusi muotoilla tunteensa niin helposti lähestyttäviksi biiseiksi, että suuri yleisö saattoi samaistua niihin. Kolistelun ja maalailun ohella hän pystyi säveltämään hyviä melodioita.

Vaikka musiikki maalaa välillä hyvinkin vieraannuttavia ja synkeitä maisemia, Reznor laulaa tavallisen amerikkalaisen äänellä. Hänen lyriikoissaan ja tulkinnoissaan on petoksen synnyttämää raivoa, angstisuutta ja pateettista uhriutumista, kaikkea sellaista, mitä nuoruuden nolompi puoli sisältää, kornia mutta vilpitöntä naiiviutta. Reznor pehmensi musiikkinsa synteettisyyttä omalla tunne-elämällään, teki industriaalisuudesta inhimillistä itsensä kautta.

Musiikillisesti Pretty Hate Machine on tarttuvaa, löyhästi rockin ja popin kaavoihin sidottua industrial synth rockia. Se on aggressiivista elektronista musiikkia, välillä tanssimusiikkia ja joskus jopa väkivaltaista stagedaivauskamaa. Ilmestyessään se kuulosti loikalta lähitulevaisuuteen, ei perinteen jatkamiselta. Reznorin ei voi väittää lausuneen vaihtoehtorockliikkeen alkusanoja (se oli tehty jo paljon aiemmin), mutta hän kyllä teki niistä päivitetyn käännöksen.

Nine Inch Nails: Down In It

Levy-yhtiö TVT Records ei ollut aluksi kovin innoissaan Pretty Hate Machinesta. Valmis musiikki ei ollut niin popahtavaa kuin julkaisija oli demojen perusteella luullut, ja Reznor halusi tehdä promovideoistakin niin friikahtavia, että levy-yhtiö pelkäsi niiden lähinnä haittaavan kaupankäyntiä. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin turhiksi. Pretty Hate Machine oli juuri sitä, mitä 1980-luvun pinnalliseen bailurockiin kyllästynyt nuori yleisö kaipasi. Kolmen singlen (’Sin’, ’Down In It’ ja ’Head Like A Hole’) tukema albumi myi yksin Yhdysvalloissa kolminkertaista platinaa, mikä tarkoitti kolmea miljoonaa myytyä albumia.

Kävi siis ilmi, että Reznorin ulkopuolisen visiossa oli jotakin yleisesti ymmärrettävää. Tämä ei silti ollut viimeinen kerta, kun hän joutui vääntämään peistä levymogulien kanssa.

”Kaikki ongelmani levy-yhtiöiden kanssa voi kiteyttää yhteen pyyntöön, Reznor kertoi Suessa vuonna 2014. – ”Älkää sekaantuko siihen, mitä minä teen.”

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

NIN | kotisivu
NIN | Facebook
NIN | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi • Auf der Maur [2004]
Classix Nouveaux – futuristisen uusi aalto • Night People [1981]
Depeche Mode – kun syntikkabändi löysi äänensä • Construction Time Again [1983]
Dinosaur Jr. – taika on tallella • Sweep It Into Space [2021]
Duran Duran – iso juttu, unohdettu klassikko • Big Time [1988]
Faith No More – sääntöjä ei ole • The Real Thing [1989] • Angel Dust [1992]
Foo Fighters – soitto on surusta tehty • But Here We Are [2023]
Hole – kun irvistys kietoutuu hymyyn • Celebrity Skin [1998]
Iggy Pop – tanssia muurin harjalla • Lust For Life [1977]
Jane’s Addiction – toisinajattelijoiden taidemanifesti • Ritual De Lo Habitual [1990]
Jean-Michel Jarre – takaisin tulevaisuuteen • The Time Machine • Electronica 1 [2015]
Jean-Michel Jarre – tie sykkeen sydämeen • The Heart Of Noise • Electronica 2 [2016]

L7 kävi 1990-luvun edellä • Vuodet 1985–2024
Mark Lanegan – Seattlen surujuhlan soundtrack • Whiskey For The Holy Ghost [1994]
New Order – vaiston varassa eteenpäin • Movement [1981]
Nirvana teki vaihtoehdosta valtavirtaa • Nevermind [1991]
Oranssi Pazuzu – alitajunnan oudot luonnonlait • Mestarin kynsi [2020]
Pet Shop Boys – pop osuu sydämeen • Behaviour [1990]
Queens Of The Stone Age – Josh Homme päätyönsä parissa • In Times New Roman… [2023]
Ruusut – inhimillisyyttä ajankuvan alla • Kevätuhri [2020]
Soundgarden – visio kirkastuu • Badmotorfinger [1991]
Tears For Fears – kasaripopin klassikko • The Seeds Of Love [1989]
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia • Mind Bomb [1989]

Nine Inch Nails
Finna.fi

1980-luku ja 1990-luku

Pretty Hate Machine | TVT Records 1989 • CD-uusintapainos UMe 2010
The Downward Spiral | Nothing Records & TVT Records & Interscope Records 1994 • 2CD/SACD Deluxe Edition Interscope 2005
The Fragile | Nothing Records 1999

2000–

With Teeth | Nothing Records/Interscope Records 2005
Year Zero | Interscope Records 2007
Ghosts I–IV | The Null Corporation 2008
The Slip | The Null Corporation 2008
Hesitation Marks | The Null Corporation/Polydor 2013
Bad Witch | Capitol Records/Caroline International 2018
Ghosts V – Together | The Null Corporation 2020
Ghosts VI – Locusts | The Null Corporation 2020

How To Destroy Angels
Finna.fi

Welcome Oblivion | Columbia 2013

Lue lisää Trent Reznorista ja Nine Inch Nailsistä • Read more about Trent Reznor and Nine Inch Nails

Nine Inch Nails  Tuck Remington, 47 sivua | Omnibus Press 1995
NIN – Nine Inch Nails  Tommy Udo, 231 sivua | Sanctuary 2002
Nine Inch Nails – The Unauthorized Biography  Tommy Udo, 256 sivua | Bobcat Books 2007