Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto

Night People | Liberty 1981

Popmusiikin ja rockmaailman viehätys ja ärsytystaso vaihtelevat ajassa ikuisesti, mutta eivät häviä. Elvis Presleyn lanneliike oli liikaa monelle 1950-luvun aikuiselle, ja The Beatlesin herättämä hysteria jätti monet varttuneemmat kylmäksi. Progen kaupallinen läpimurto 70-luvun alussa herätti niin voimakasta vastustusta nuorissa muusikoissa, että punk rockin ja uuden aallon oli ”pakko puhdistaa ilmaa”. Ajat olivat jälleen uudet kun 80-luku koitti. New Wave Of British Heavy Metalin rinnalla kummastusta herätti häpeilemätön syntetisaattoripop ja koneiden sävyttämä rock. Uudenlainen musiikillinen uskaliaisuus oli usein verhottu itseriittoisen pöyhkeään pukeutumiseen.

Uusromanttiselle musiikille ja muodille oli esikuvansa. Roxy Music ja David Bowie tuntuivat antavan kiinnekohdan meikatun ulkonäön sävyttämälle klangille. Heitä fanittivat esimerkiksi The Blitz Kids -klubin ultramuodikkaat visionäärit. Miten näkemyksellistä olikaan Visagen johtohahmo Steve Strangen ja ystävien vilahtaminen ’Ashes To Ashesin’ videolla.

Classix Nouveaux’n tyypit kävivät hyvin futupoppareista, mutta bändin alkukohta löytyy punkbändistä X-Ray Spex. Se teki klassikkolevyn Germfree Adolescents, vokalistina riemastuttava Poly Styrene, mutta hajosi jo vuonna 1979. Tuhkasta noustiin kun mukaan tuli biisintekijä/laulaja Sal Solo. Classix Nouveaux muovautui nopeasti: Wikipedian mukaan tuore kokoonpano oli lavalla jo elokuussa -80. Singlet ’The Robots Dance’ ja ’Nasty Little Green Men’ herättivät jo jonkin verran huomiota.

Sal Solo (s. 1961) oli tähtiainesta. Pitkä ja hoikka olemus, tiukat asut ja viitat, totinen katse ja kalju… Hän ei ehkä ollut samalla tavalla mieleen jäävä kuin Duran Duranin laulaja Simon Le Bon,  mutta Solon ulkonäkö sopi täydellisesti yhteen viileitä ideoita pursuvaan musiikkiin. Solo johti hienoa settiä luovaa bändiä, joka tarttui kiinni ajan hengestä. Classixille oli itsestään selvää, että popsensibiliteetin lisäksi apokalyptisen yöllisen soundimaailman esille tuomiseen vaadittiin mustaa muotia ja paljon meikkiä.

Ja keväällä ’81 futufaneja hemmoteltiin. Muutaman viikon sisään julkaistiin ensimmäinen Duran-albumi, Kraftwerkin Computer World ja Classixin debyytti. Night Peoplen singlekärki ’Guilty’ ilmestyi jo aiemmin.

Night People istui teatraaliseen musiikkimaisemaan, missä esimerkiksi The Associates, The Human League, Yazoo, Talk Talk ja Ultravox hallitsivat karismaattisine laulajineen. Sal Solon ääniala vakuutti goottimurinasta lasia rikkovaan falsettiin. Mustiin pukeutuva pitkänhuiskea keulakuva otti tilan haltuun kuin Klaus Nomi tai Herra Ylppö.  

Klassikkoalbumien määrä kasvoi nopeasti. Uusimman aallon ’79–’82 luottotuottaja Colin Thurston muokkasi Magazinen, Duran Duranin ja Talk Talkin varhaisista levyistä komeita kokonaisuuksia, mutta Mik Sweeney ja Solo tekivät saman omin päin. Hyvä esimerkki tiukasta tuotantotyöstä on albumiraita ’No Sympathy, No Violins’.

Classix Nouveaux’n harkitun oloinen kansitaide, tekstuurit, valokuvat ja kirjailut antoivat kokonaisuuteen outoa tatsia – taiteen kosketuksen. Brittiläisestä pidättyväisyydestä kertoi perienglantilaisen aksentin lisäksi näyttävän bändivalokuvan piilottaminen sisäkanteen. Rohkea veto, joka ei mennyt läpi amerikanmarkkinoilla. 

’Tokyo’ julkaistiin Night Peoplen toisena singlenä, hengästyttävä ’Inside Outside’ kolmantena. Dramaattinen sovitus nojaa Sweeneyn nauhattoman bassokitaran ja kolkkojen perkussioiden varaan.

Magnum opus kuullaan viimeisenä. ’The Protector Of Night’ liikkuu gootahtavan hitaasti kohti majesteetillista loppua.

Classix Nouveaux teki nipun hyviä seiskoja ja kolme albumia. Kohtaloksi näytti lopulta koituvan se, että brittiyleisö ei ottanut bändiä täysin omakseen. Keikkasuosio Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ei sittenkään riittänyt. Bändin toinen albumi La Verité oli esikoisen veroinen, hiotumpi kokonaisuus – omalla tavallaan jopa debyyttiä parempi levy. Tukholmassa tehty taltiointi sijoittuu loppuvuoteen 1981. Sal Solo kertoo bändin vierailleen Suomessa ja Jugoslaviassa.

Kitaristi Gary Steadman erosi bändistä, mutta suomalaisten kiinnostusta Classixiin lisäsi Jimi Sumén. Hän osallistui singlelle ’The End… Or The Beginning’ ja kolmosalbumille Secret, mutta se vilpittömin viehätys oli jo mennyttä. Tuo viehkous löytyy debyytiltä Night People.

Night People
Sal Solo [=Christopher Scott Stevens] – laulu, syntetisaattorit, kitara
Mik Sweeney – bassokitara, syntetisaattorit, taustalaulu
Gary Steadman – kitara, kitarasyntetisaattori
B.P. Hurding – rummut, saksofoni, taustalaulu
Tuottajat: Sal Solo & Mik Sweeney

Tuomas Pelttari

Classix Nouveaux | Facebook

Levyhyllyt
Aluperäisten vinyylien rinnalle toimitus suosittelee uusintajulkaisuja. Cherry Red Records julkaisi 2002–2006 Classix Nouveaux’n kolme studioalbumia CD-formaatissa, mukana tärkeitä lisäraitoja. Night People ei ole Spotifyssa (tilanne 2/2020).
Classix Nouveaux | Finna.fi
Night People | Liberty 1981
La Verité | Liberty 1982
Secret | Liberty 1983

Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa

Classix Nouveaux: Night People (1981).

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto

Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä (1980).Dave Lindholm näki Rockin SM-kisoissa -80 jotain ainutlaatuista. Lavalle tuli Hassisen Kone ja Dave oli hetkessä myyty. Valloittavuudeltaan täysin omaa luokkaa oleva joensuulaisbändi ja sen laulaja/kitaristi Ismo Alanko tekivät lähtemättömän vaikutuksen – eikä Dave ollut yksin. Hassisen Kone rokkasi uuden aallon sarjan Suomen-mestariksi, ja sana levisi. Jengi ei saanut tarpeekseen hittibiiseistä, kuten Rappiolla ja Syöksylaskijoita kaikki tyynni. Bändi iski hulvattomasti uuden aallon ytimeen myös LP-mitalla. Pantse Syrjän tuottama Täältä tullaan Venäjä on yksi suomirockin suuria debyyttialbumeita.

Hassisen Kone: Reijo Heiskanen (vas.), Jussi Kinnunen, Ismo Alanko ja Harri Kinnunen. Alkuperäinen bändivalokuva: Kari Hyttinen.

Hassisen Kone: Reijo Heiskanen (vas.), Jussi Kinnunen, Ismo Alanko ja Harri Kinnunen. Alkuperäinen bändivalokuva: Kari Hyttinen.

Levynkannen räikeän punaiseen taustaväriin nostetut nukkehahmot leikittelivät yhtä lailla provona kuin Alangon tekstien maailma. Tuo sitä kaljaa! Jumalat jalassa ja housut mielessä, sinisen enkelin makua kielessä? Tai Jeesus ja Herra biisissä Reippaina käymme rekkain alle? Albumin nimikin kääntyi Tapio Suomisen kulttielokuvasta Täältä tullaan, elämä! Monenlaisia tabuja koskettavien vitsien voima iski paksun kiilan 80-luvun alun kekkoslovakialaisen Suomen mielenmaisemaan. Huumorilla sävytetyn kritiikin momentti ravisteli niin kiehtovasti, ettei siihen ulottunut sensuurikaan. Vaikka meillä oli Leskinen, Pelle, Dave, Saarela, Hector ja Alatalo, oli Alangon läpimurrolle sosiaalinen tilaus, jopa suoranainen pakko.

Jos Rappiolla tuottaa lopulta lievän yliannostuksen, niin Koneella oli vastaus valmiina: Täältä tullaan Venäjä sisältää täyden tusinan muitakin monipuolisia vetoja. Humppatahdeista rockanthemiksi rakentuva nimiraita, vakavasävyisempää Konetta heijasteleva Kulkurin iltakalja tai jazzin hurmaa sisältävä Syöksylaskijoita kaikki tyynni. B-puolen maaninen Rock ehkäisyvälineitä vastaan saattaa olla paras kääntöpuolen avaus koskaan. Ja pistä toki Iloisesti Hammondilla, mutta Älä syö liisteriä.

Nuori bändi teki varsin valmista kamaa jo demolla.

Hassisen Koneen kosiskelematon soundi oli perinteisen rock, mutta oma. Lavalla bändi oli kuin kotonaan. Liven liimasi yhteen se, että treenit oli tehty huolella. Alanko, kitaristi Reijo Heiskanen, basisti Jussi Kinnunen ja rumpali Harri Kinnunen soittivat hyvin. Keikoilla vedettiin äänitysten sovitukset läpi vauhdilla. Kohkauksen keskellä Ismo Alangon karisma asteli suoraan suomalaiseen rockhistoriaan.

Toisinaan rock johdattaa kuulijansa suuriin musiikkitekoihin. Ja miten nopeasti asiat voivatkaan edetä! Ruotsissa kausiluontoisissa siivoushommissa ollut nuori Ismo Alanko kuuli suomalaisen uuden aallon kutsun eikä voinut enää jäädä. Oli lähdettävä Joensuuhun tekemään musiikkia, jotain muuta kuin aikaisempi progebändi Sight. Uuden kokoonpanon ensisingle Hassisen Kone//Kolumpia orkesteri oli ulkona keväällä -80. Hilse-levyt möi albumin masterit Pokolle ja Epe Heleniukselle. Ensimmäinen suuri levytystulos oli reilun puolen tunnin rutistus. Sen lyhyt hali tuntuu loputtomalta, voimakkaalta ja aina yhtä lämpimältä.

Täältä tullaan Venäjä
Ismo Alanko – kitara, laulu
Reijo Heiskanen – kitara
Harri Kinnunen – rummut
Jussi Kinnunen – bassokitara
Tuottaja: Pantse Syrjä

Täältä tullaan Venäjä julkaistiin loppukesästä 1980. Remasteroitu CD-painos sisältää arvokasta lisäainesta: mukana on biisien sanoitukset sekä kaksi lisäraitaa. Tauon jälkeen kuullaan Kolumbia Orkesteri ja Muoviruusuja omenapuissa. Täältä tullaan Venäjä löytyy kokonaisena 6CD-boksilta Jurot nuorisojulkkikset. Sama boksi sisältää Dave Lindholmin hehkutuksen, joka mainitaan tekstin alussa. Hassisen Kone jatkoi kunnianhimoista levytysuraa albumilla Rumat sävelet. Ismo Alanko on tehnyt Koneen ja Sielun Veljien jälkeen mittavan soolouran.

Tuomas Pelttari

Hae Täältä tullaan Venäjä kirjastosta!

Hae Täältä tullaan Venäjä kirjastosta!

Hae TTV kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Täältä tullaan Venäjä | Poko Rekords 1980
Rumat sävelet | Poko Rekords 1981
Harsoinen teräs | Poko Rekords 1982
Historia 1980–82 | 2LP • Poko Rekords 1982 | CD • 1988 | 2LP-painos sisältää englanninkielisen albumin High Tension Wire.
Tarjolla tänään – Hassisen Kone | CD • Poko Rekords 2000

Muista boksit | Finna.fi
Toimitus suosittelee lämpimästi Hassisen Koneen ja Ismo Alangon laajoja kokoelmateoksia.
Alanko, Ismo: Alangolla – Ismo Alangon lauluja, 4CD + liitevihko | Poplandia 1997
Hassisen Kone: Jurot nuorisojulkkikset – koko tuotanto koko tarina 1980–1982 | Poko Rekords/EMI Finland Oy 2009 | 6CD + 36-sivuinen Juha Nikulaisen toimittama liitevihko. Liitteessä on Jukka Orman historiakatsaus sekä Ismo Alangon haastattelu.

Katso DVD | Finna.fi
Kaurismäki, Aki & Kaurismäki, Mika: Saimaa-ilmiö, 128 min. | Sandrew Metronome 2007 •  Future Film 2014
Hassisen Kone: 20 vuotta myöhemmin – Eastpop 2000 Live, 62 min | Poko Rekords 2001

Lue lisää | Finna.fi
Alanko, Ismo & Kuosmanen, Kirsti: Sanat – täydennetty laitos, 472 sivua | WSOY 2013
Juntunen, Juho: Tuuliajolla – Suuri rock and roll -risteily, 253 sivua | Like 2008 • 1. painos Fanzine 1981.
Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia – Poko Rekordsin historia, 667 sivua | Like 2004
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Metso, Juha & Sirén, Vesa: Sielun Veljet – kuvat, 240 sivua | Johnny Kniga | 2013

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä (1980).

Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä (1980).

Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku

Broken English (Island Records, 1979)

Marianne Faithfull: Broken English (1979).Marianne Faithfull (s. 1946) on jo viettänyt 50-vuotistaiteilijajuhlansa ja julkaissut pitkällä urallaan paljon mielenkiintoista musiikkia. Kuten monen muunkin artistin, myös hänen tuotannossaan yksi albumi on merkkiteos ylitse muiden. Vuoden 1979 Broken English määritteli Marianne Faithfullin uudelleen laulajana ja taiteilijana.

Ennen sitä Faithfull oli julkaissut viidessätoista vuodessa kuusi albumia, näytellyt hiukan elokuvissa ja televisiossa ja tehnyt kuusi top ten -hittiä Englannissa. Julkisuudessa kaikki hänen saavutuksensa kuitenkin näyttivät The Rolling Stonesin pitopöydästä pudonneilta murusilta. Nuoren laulajattaren ura versoi niin lähellä tuota palvottua ja paheksuttua rock’n’roll-ilmiötä, että alun hedelmällisen symbioosivaiheen jälkeen Stones alkoi kuihduttaa häntä. Kun sen varjo sitten väistyi hänen päältään, hän melkein katosi sen mukana.

Manageri Andrew Loog Oldham kiinnostui Marianne Faithfullista ulkonäön perusteella Lontoossa The Rolling Stonesin bileissä vuonna 1964. Laulajattaren samana vuonna ilmestynyt debyyttisingle oli Stonesin voimakaksikon Mick Jaggerin ja Keith Richardsin ensimmäinen yhdessä tekemä biisi As Tears Go By. Pari vuotta myöhemmin, kun bändin vaarallisuudesta jo kohuttiin, poliisi teki huumeratsian Richardsin taloon ja löysi sieltä muun muassa nuoren Mariannen pelkkään turkisviittaan verhoutuneena. Otsikot ravistelivat kansakuntaa.

Sitä, miten Faithfull vaikutti The Rolling Stonesin musiikkiin, on pohdittu vasta jälkikäteen. Ainakin hän esitteli silloiselle puolisolleen Jaggerille Mihail Bulgakovin romaanin Saatana saapuu Moskovaan, joka innoitti laulajan kirjoittamaan Sympathy For The Devil -klassikon. Muutamien Stonesin kappaleiden, kuten You Can’t Always Get What You Wantin ja Wild Horsesin, arvellaan olevan Faithfullin inspiroimia. Stonesin Sticky Fingers -albumilleen myöhemmin levyttämä Sister Morphine on osin Faithfullin kirjoittama, joskin tekijätiedot saatiin kuntoon vasta oikeusteitse. Marianne Faithfullin alkuperäinen versio ilmestyi vuonna 1969.

Kun Faithfull erosi Jaggerista vuonna 1970, 1960-luvun svengaavan Lontoon iloista oli jäljellä enää haikea muisto ja jälkitauteja. Heroiiniriippuvuudesta ja anoreksiasta kärsinyt entinen tähti asui Lontoossa kaduilla ja vallatuissa taloissa ja sai tehdyksi töitä vain ajoittain. Muutamien tv-roolien näyttelemisen lisäksi Faithfull levytti countryvaikutteisen Dreamin’ My Dreams -albumin. Sen nimibiisi nousi yllättäen listaykköseksi Irlannissa vuonna 1976.

Noina ankeina aikoina Marianne Faithfullin lauluääni painui matalaksi ja karheutui, mikä on suuri osa Broken Englishin viehätystä. Kovan kohtalon ja kuluttavien valintojen karaisema nainen lauloi elämän repimällä äänellään kaikkien niiden puolesta, jotka olivat nousseet korkealle ja pudonneet tuhoonsa, mutta ennen kaikkea omasta puolestaan: Marianne Faithfull oli ensimmäistä kertaa löytänyt oman äänensä. Kun Broken English julkaistiin marraskuussa 1979, jo kannesta näki, että asiat olivat muuttuneet. Edellisten albumiensa kuvissa Faithfull oli ollut kaunis, herkkä ja eteerinen. Nyt hän oli salaperäinen, dekadentti, vahva ja kontrastinen.

Marianne Faithfull: Broken English (1979).

Marianne Faithfull: Broken English (1979).

Broken Englishillä ei ollut juuri tekemistä Marianne Faithfullin aiemman tuotannon kanssa. Nuoren tuottajan Mark Miller Mundyn kanssa Lontoon Matrix-studioilla tehty levy haki vaikutteita monesta suunnasta, mutta ei laulajattaren menneisyydestä. Sen määrittelyjä pakenevassa fuusiotyylissä oli kaikuja taiderockista, punkista, bluesista, uudesta aallosta, discosta ja reggaesta. Steve Winwoodin pulputtavat syntetisaattorit tekivät levystä aikanaan modernin, mutta nyttemmin ne soundaavat retrolta. Kokonaisuudesta tekivät ehyen tummasävyiset sävellykset ja Faithfullin savuinen ääni.

Marianne Faithfullin seitsemännellä studioalbumilla on kauneutta, joka ei synny sievistelystä vaan rehellisyydestä. Guiltissa Faithfull lauloi selittämättömistä syyllisyydentunteista ja bluesahtavassa Brain Drainissa narkkarielämästä. Runoilija Heathcote Williamsin sanoittama päätösraita Why’d You Do It? käsitteli uskottomuutta niin suorin sanoin, että se pudotettiin pois singlen b-puolelta Australiassa. Versio John Lennonin Working Class Hero -kappaleesta saa uusia ulottuvuuksia, kun tietää Marianne Faithfullin olevan äitinsä puolelta itävaltalaista Sacher-Masochin aatelissukua.
Broken English ei ollut pelkästään Marianne Faithfullin kunnianpalautus. Sitä voi pitää myös yleisempänä naiseuden voiman ylistyksenä, kauniiksi kasvosta luovaksi voimaksi kasvaneen naiseen feministisenä julistuksena. Derek Jarman ohjasi Faithfullille 12-minuuttisen lyhytelokuvan, eräänlaisen varhaisen musiikkivideon, jossa soivat kappaleet kertovat vahvoista naisista. Witches’ Song on laulu noidista. Shel Silversteinin kirjoittama ja Dr. Hook & The Medicine Show’n alun perin levyttämä The Ballad Of Lucy Jordan on kaunis tarina kotiäidistä, jonka unelma vapaudesta toteutuu kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti. Filmin päättää albumin sykkivä nimikappale, jonka sanoitusta inspiroi saksalaisen terrori-iskuja tehneen Punaisen armeijakunnan radikaaliaktivisti Ulrike Meinhof.

Historia kääntyi 1980-luvulle pian Broken Englishin julkaisun jälkeen, ja samalla alkoi uusi ajanlasku Marianne Faithfullin elämässä. Kriitikot innostuivat vahvasta paluualbumista, ja Broken English oli myös Faithfullin ensimmäinen Yhdysvalloissa listoille noussut levytys lähes viiteentoista vuoteen.

Liki neljäkymmentä vuotta taiteellisen uudestisyntymänsä jälkeen Faithfull laulaa edelleen. Myöhemmistä julkaisuista kiinnostavia ovat esimerkiksi Strange Weather (1987), jolla Faithfull löysi itsestään blues- ja jazztulkitsijan, säveltäjä Angelo Badalamentin kanssa tehty A Secret Life (1995) sekä Before The Poison (2005), jonka teossa olivat mukana PJ Harvey, Nick Cave ja Damon Albarn. Uusin studioalbumi Give My Love To London (2014) on osoittautunut arvostelumenestykseksi.

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Marianne Faithfull kotisivu

Levyhyllyt:
Come My Way (1965)
Marianne Faithfull (1965)
Go Away From My World EP (1966)
North Country Maid (1966)
Faithfull Forever (1966)
Loveinamist (1967)
The World Of Marianne Faithfull (1969)
Dreamin’ My Dreams (1977)
Faithless (1978)
Broken English (1979)
Dangerous Acquaintances (1981)
A Child’s Adventure (1983)
Rich Kid Blues (1985)
Strange Weather (1987)
Blazing Away (livealbumi, 1990)
A Secret Life (1995)
20th Century Blues (1997)
The Seven Deadly Sins (1998)
Vagabond Ways (1999)
Kissin’ Time (2002)
Before The Poison (2005)
Easy Come, Easy Go (2008)
Give My Love To London (2014)

Jaana Kapari käänsi Marianne Faithfullin elämäkerran suomeksi. Elämäni rock 'n' roll julkaistiin vuonna 1995.

Jaana Kapari käänsi Marianne Faithfullin elämäkerran suomeksi. Elämäni rock ’n’ roll julkaistiin vuonna 1995.

Lue lisää:
Faithfull, Marianne & Dalton, David (Jaana Kapari, kääntäjä): Elämäni rock’n’roll, 301 sivua. (Tammi, 1995).
Faithfull, Marianne (toim.) & Ravard, Francois (toim.): Marianne Faithfull – A Life On Record, 297 sivua. (Rizzoli, 2014).
Hodkinson, Mark: Marianne Faithfull – As Years Go By, 376 sivua. (Omnibus Press, 2013).

Rush: Permanent Waves – rocktrion uusi aalto

Rush: Permanent Waves | Mercury 1980

Rushin seitsemäs studioalbumi Permanent Waves julkaistiin tammikuun 1. päivänä 1980.Kanadalaistrio Rush oli 70-luvun lopussa uuden alun edessä. Takana oli kuusi studioalbumia, joita monet hard rockin ja progen ystävät fanittivat tosissaan. Samaan aikaan Rushin jäsenet seurasivat korvat tarkkana brittiläistä musiikkimaailmaa.

Uuden aallon rock ja syntikkapopin mahdollisuudet viekoittelivat, ja Rushin musiikin lähtökohdaksi vaihtui aiempaa popmaisempi soundi. Vuonna 1978 julkaistu Hemispheres sisälsi vielä koko levypuoliskon mittaisen nimikappaleen. Seuraava albumi Permanent Waves oli tiiviimpää ja biisiorientoituneempaa Rushia.

Progehtavasta hard rockista tunnetulle yhtyeelle muutos oli merkittävä. Yhdessä luottotuottaja Terry Brownin kanssa tehty Permanent Waves avaa Rushin 80-luvun tyylikkäästi. Soundi on keveämpi. Sovitusten niukkuus vaikuttaa toisinaan jopa kireältä, mutta hallitsevin voima on musiikin ylitsevuotava melodisuus. Geddy Lee laulaa vapautuneemmin, ja rumpali Neil Peart tuntuu nahkansa luoneelta muusikolta. Ilmassa on poikkeuksellista imua.

Permanent Waves toi esiin dynaamisen ellei jopa muodikkalta kuulostavan rocktrion, jolla oli radiohittejä. Albumi alkaa singleraidoilla ’The Spirit Of Radio’ ja ’Freewill’. Molemmat ovat ennenkuulumattoman tarttuvia Rush-klassikoita. Kitaristi Alex Lifeson on huippuvedossa introriffeistä lähtien.

Albumin musiikillinen runko siitä, että muutos aiempaan oli selkeä muttei totaalinen. Flirtti progen kanssa jatkui innovatiivisilla – ja selvästi alle kymmenminuuttisilla – teoksilla ’Jacob’s Ladder’ ja ’Natural Science’. Yleisilme on kuitenkin jotakin muuta kuin 70-luvun mystinen hämyily.

Rush kasvoi keveämmäksi, herkemmäksi. Ajan hengessä reagointi teki Rushista uusia faneja houkuttelevan bändin, jonka levyt kävivät paremmin kaupaksi. Seuraava studioalbumi, alkuvuodesta 1981 julkaistu Moving Pictures nosti ahkerasti keikkailevan yhtyeen yhä suurempaan suosioon.

Permanent Waves
Geddy Lee – bassokitara, syntetisaattorit, laulu
Alex Lifeson – kitara
Neil Peart – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Rush ja Terry Brown

* * *

Permanent Waves nousi Yhdysvaltojen Billboard-albumilistan sijalle 4. Britanniassa albumi ylsi kolmoseksi. Albumin remasteroitu CD-laitos ilmestyi 1997. Uusi LP-painos julkaistiin kesäkuussa 2015.

Rush | kotisivu
Rush | Instagram
Rush | Facebook
Rush | Twitter

Levyhyllyt | Finna.fi
Rushin studioalbumit
Rush | Moon & Mercury 1974 • LP (1975) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1990/1997) • 40th Anniversary LP (2014)
Fly By Night | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Caress Of Steel | Mercury & Anthem 1975 • LP (1975/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)
2112 | Mercury & Anthem 1976 • LP (1976/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1987/1988/1997) • CD+DVD & CD+Blu-ray (2012) • 40th Anniversary 3LP/2CD+DVD/Box Set (2016) Levyhyllyt • 2112
A Farewell To Kings | Mercury & Anthem 1977 • LP (1977/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • Blu-ray Audio (2015) • 40th Anniversary 4LP/3CD/Box Set (2017)  Levyhyllyt • A Farewell To Kings
Hemispheres | Mercury & Anthem 1978 • LP (1978/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1987/1997) • SACD (2013) • 40th Anniversary 3LP/2CD/Box set (2018)
Permanent Waves | Mercury & Anthem 1980 • LP (1980/2008/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1986/1997)
Moving Pictures | Mercury & Anthem 1981 • LP (1981/2015/2019) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1984/1987/1997) • 30th Anniversary CD+DVD & CD+Blu-ray (2011)
Signals | Mercury & Anthem 1982 • LP (1982/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1983/1988/1990/1994/1997) • Blu-ray Audio (2015)
Grace Under Pressure | Mercury & Anthem & Vertigo 1984 • LP (1984/2015) • 8-track • Kasetti • CD (1984/1997)
Power Windows | Mercury & Anthem & Vertigo 1985 • LP (1985/2015/2016) • 8-track • Kasetti • CD (1985/1989/1997)
Hold Your Fire | Mercury & Anthem 1987 • LP (1987/2015/2016) • Kasetti • CD (1987/1994/1997)
Presto | Atlantic & Anthem 1989 • LP (1989/2015) • Kasetti • CD (1989/1997/2004) • SACD (2014)
Roll The Bones | Atlantic & Anthem 1991 • LP (1991/2015) • Kasetti • CD (1991/2004) • HDCD (2011)
Counterparts | Atlantic & Anthem 1993 • LP (1993/2015) • Kasetti • CD (1993/2004/2011) • SACD (2013)
Test For Echo | Atlantic & Anthem 1996 • LP (1996/2015) • Kasetti • CD (1996/2004)
Vapor Trails | Atlantic & Anthem 2002 • 2LP (2002) • Kasetti • CD (2002/2004)
Feedback EP | Atlantic & Anthem 2004 • LP (2004/2016) • CD
Snakes & Arrows | Atlantic & Anthem 2007 • 2LP (2007/2016) • CD • CD+MVI-DVD • MVI-DVD  Levyhyllyt • Snakes & Arrows
Clockwork Angels | Anthem & Roadrunner Records 2012 • 2LP (2012/2013) • CD

Muista Rushin boksit
Rushin uraan kaudelta 1974–1988 voi tutustua kolmen boksin avulla. Sector 1, 2 ja 3 sisältävät em. ajan studio- ja livealbumit. Tyylikkäästi pakatut koosteet sisältävät informatiivisten vihkojen lisäksi yhteensä kolme 5.1-monikanavamiksausta. Uuden käsittelyn ovat saaneet klassikot Fly By Night (1975), A Farewell To Kings (1977) ja Signals (1982). Kysy bokseja kirjastostasi.
Sector 1 – Rush To All The Worlds A Stage
| Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1974–1976 ja 32-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Fly By Night.
Sector 2 – A Farewell To Kings Through Exit… Stage Left | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1977–1981 ja 44-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista A Farewell To Kings.
Sector 3 – Signals Through A Show Of Hands | Island Def Jam Music Group 2011 • 5CD+DVD-Audio, sisältää viisi Rush-albumia vuosilta 1982–1988 ja 52-sivuisen tekstiliitteen. DVD-Audio -levy: Stereo- ja 5.1-miksaus albumista Signals.

Rushin livealbumit | Finna.fi
All The World’s A Stage | 1976
Exit… Stage Left | 1981
A Show Of Hands | 1989
Different Stages | 1998
Rush In Rio | 2003
Snakes & Arrows Live | 2008
Working Men | 2009
Time Machine 2011 – Live In Cleveland | Anthem, Roadrunner, 2011
Clockwork Angels Tour | 2013
R40 Live | Anthem, Zoë 2015

Lue lisää | Finna.fi

Neil Peart: Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä (2012).

Rushista voi lukea kirjoja englanninkielen lisäksi myös suomeksi. Asko Alasen kääntämät teokset ovat mieluista luettavaa Rushin ystäville. Toimitus suosittelee lämpimästi sekä bändihistoriikkia Rush – 30 vuotta huipulla sekä Neil Peartin sielunelämää avaavaa matkakirjaa Ghost Rider.

Banasiewicz, Bill: Rush Visions – The Official Biography, 96 sivua | Omnibus 1988
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 208 sivua | Hudson Music 2012
Berti, Jim & Bowmann, Durrell (toim.): Rush And Philosophy – Heart And Mind United, 321 sivua | Open Court 2011
Collins, Jon: Chemist(r)y, 288 sivua | Helter Skelter 2005
Peart, Neil: Far And Away – A Prize Every Time, 296 sivua | ECW Press 2011
Peart, Neil: Ghost Rider – Travels On The Healing Road, 460 sivua | ECW Press 2002
Peart, Neil & Asko Alanen (kääntäjä): Ghost Rider – taipaleita toipumisen tiellä, 476 sivua | Paasilinna 2012
Peart, Neil: Roadshow – Landscape With Drums • A Concert Tour By Motorcycle, 399 sivua | Rounder Books 2006
Peart, Neil: Traveling Music – The Soundtrack To My Life And Times, 380 sivua | ECW Press 2004
Popoff, Martin (Asko Alanen, kääntäjä): Rush – 30 vuotta huipulla, 320 sivua | Paasilinna 2013
Popoff, Martin: Rush – The Illustrated History, 196 sivua | Omnibus 2013
RushSector 2 – A Farewell To Kings through Exit…Stage Left, 5CD + DVD-Audiolevy | Island Def Jam Music Group 2011. Sisältää 44-sivuisen tekstiliitteen.
Telleria, Robert: Rush Tribute – Merely Players, 396 sivua | Quarry Press 2002

Katso DVD/Blu-ray | Finna.fi
Bergamini, Joe: Taking Center Stage – A Lifetime Of Live Performance, 7h 37 min, 3 DVD-levyä. Rushin rumpalin Neil Peartin laaja opetuspaketti.
Rush: Replay X3, 3DVD+CD | Anthem Records, Mercury Records 2006. Sisältää kolme remasteroitua livetaltiointia 5.1-monikanavamiksauksineen. Mukana Grace Under Pressure Tour, A Show Of Hands ja alun perin vuonna 1981 julkaistu Exit… Stage Left.
Rush: R30 – 30th Anniversary World Tour, 2DVD, 2DVD+2CD tai Blu-ray | Anthem 2005. Livetaltiointi Rushin 30-vuotiskiertueelta. Blu-ray-painos sisältää konsertin (Frankfurt 24.9.2004) lyhentämättömänä.
Rush: R40, 6 Blu-ray-levyä tai 10 DVD-levyä | Eagle Rock Entertainment 2014. Runsaasti kuvitettu kirjamallinen kansio, jossa bändin livehistoriaa vuodesta 1974 lähtien.

Tuomas Pelttari

Rushin seitsemäs studioalbumi Permanent Waves julkaistiin tammikuun 1. päivänä 1980.

Rush: Permanent Waves (1980).

New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin

New Order: Movement (Factory, 1981)

New Order: Movement (1981).Brittiläinen rockyhtye New Order perustettiin legendaarisen Joy Divisionin jatkumoksi kesällä 1980, pian laulaja Ian Curtisin itsemurhan jälkeen. Karismaattinen esiintyjä, vokalisti ja tekstintekijä oli poissa, mutta yhtye halusi luovuttamiseen sijaan luoda uutta. Vastoin useimpien odotuksia New Order osoittautui korkeasti profiloituvaksi uuden aallon bändiksi.

Manchesteriläinen New Order muotoutui nelihenkiseksi, kun Bernard Sumner, Peter Hook ja Stephen Morris pyysivät bändiin mukaan Gillian Gilbertin. Joy Divisionin peruja alun perin ollut debyyttisingle Ceremony//In A Lonely Place ilmestyi maaliskuussa -81. Factory Records tarjosi itsenäiselle yhtyeelle edelleen sopivan kasvukehyksen, kaupallisemman tohinan ulkopuolella. Loppuvuodesta julkaistu Movement jatkoi Joy Divisionin tieltä eteenpäin.

Debyyttialbumin moderni rock on yhdistelmä tietoista ja vaistonvaraista ilmaisua uuden alun ääressä. Musiikin kantavana voimana toimii rumpali Stephen Morris. Kolho, puolihätäilevä poljento on olennainen osa New Orderin soundia. Hengästyttävä rytmi kiillaa usein kaiken edelle. Morris ei ole aina niin tarkka, mutta lopputulos on loistava.

Musiikkiaallon syvimmät sävyt saattavat jäädä aluksi piiloon. Viattoman kuuloinen laulu on usein äänikuvan alimmaisena, ikään kuin kannen alla. Vapaaehtoisesti profiloituvan vokalistin puutteessa Sumnerin ja Hookin jakamat lauluraidat miksattiin varsin alas. Musiikin virta on silti rikas. Rytmiikka, sävelkulut ja syntetisaattoripohjat sisältävät valtavasti tutkittavaa. Taso on niin kova, ettei Movement sisällä edes yhtä singleraitaa. Yhtyeen ensimmäiset seiskat ja 12-tuumaiset Ceremony, Procession ja Everything’s Gone Green julkaistiin erikseen. Singleiltä koottiin jouluksi -82 erinomainen viisiraitainen EP 1981–1982.

Movement on albumina synkähkö, mutta lujasti eteenpäin ponnistava kokonaisuus. Musiikki liikkuu. Ehkä Ian Curtisin poissaolo kääntyi osaksi musiikin toimintaa, joka on läsnä kiistattoman kiihkeänä. Raita toisensa jälkeen voi aistia viestin: ”Haluamme eteenpäin, ettekä voi pysäyttää meitä!”

Movement
Bernard Sumner – laulu, kitara
Peter Hook – bassokitara, laulu
Gillian Gilbert – syntetisaattorit, kitara
Stephen Morris – rummut
Tuottaja: Martin Hannett

* * *

Movement julkaistiin alun perin 1981. 2CD-painos (2008) sisältää debyyttialbumin ajan singleraitoja, jotka valaisevat yhteen matkaa eteenpäin kohti seuraavaa levyä Power, Corruption & Lies. Deluxe-painokseen kannattaa tutustua myös Ian Harrisonin esseen vuoksi.

New Orderin kymmenes albumi Music Complete julkaistiin syyskuussa 2015. Yhtye vieraili Suomessa toista kertaa vuonna 2016, Flow-festivaalin pääesiintyjänä. Bändin keikasta Seinäjoen Provinssirockissa -82 ehti kulua 34 vuotta.

Hae Movement kirjastosta!

Hae Movement kirjastosta!

Hae New Orderin Movement kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
maakuntakirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt:
Joy Division
Unknown Pleasures (Factory Records, 1979)
Closer (1980)
Still (1981)

New Order
Movement (Factory Records, 1981)
1981–1982 EP (1982)
Power, Corruption & Lies (1983)
Low-life (1985)
Brotherhood (1986)
Technique (1989)
Republic (London Records, 1993)
Get Ready (2001)
Waiting For The Sirens’ Call (2005)
Lost Sirens (Rhino, 2013)
Music Complete (Mute Records, 2015)

Muista boksit:
Joy Division: Heart And Soul, 4CD + kirja. (London Records, 1997).
New Order: Retro. 4CD + kirja. (London Records, 2002). Boksista julkaistiin myös rajoitettu 5CD-painos.

New Order: Retro (2002).

Lue lisää:
Cummings, Kevin: New Order, 208 sivua. (Rizzoli, 2015).
Edge, Brian: Joy Division + New Order – Pleasures And Wayward Distractions, 128 sivua. (Omnibus, 1984, uusintapainos 1988).
Flowers, Claude: New Order + Joy Division – Dreams Never End, 128 sivua. (Omnibus, 1995).
Joy Division: Heart And Soul, 4CD + kirja. (London Records, 1997).
Middles, Mick: From Joy Division To New Order – The True Story Of Anthony H. Wilson And Factory Records, 310 sivua. (Virgin, 2002).
Neal, Charles: Tape Delay – Confessions From The Eighties Underground, 249 sivua. (SAF, 1992).
New Order: Movement – The Factory Years. 2CD + 16-sivuinen liite. (London Records, 2008).
New Order: Retro. 4CD/5CD + 72-sivuinen kirja. (London Records, 2002).
Nolan, David: Bernard Sumner – Confusion: Joy Division, Electronic And New Order Versus The World, 216 sivua. (Independent Music Press, 2007).
Sumner, Bernard: Chapter And Verse – New Order, Joy Division And Me, 416 sivua. (Corgi, 2015).
Thompson, Dave & Sultan, David: True Faith – An Armchair Guide To New Order, Joy Division, Electronic, Revenge And The Other Two, 192 sivua. (Helter Skelter, 2005).

Katso DVD:
Hewitt, Kevin: NewOrder Story, 138 min. (London Records 90, 2005)

New Order kotisivu

Tuomas Pelttari

New Order: Movement (1981).

New Order: Movement (1981).

 

New Order: 1981–1982 EP (1982).

New Order: 1981–1982 EP (1982).