Mistakes: Pidä huolta – kaksikielinen suuntaviitta

Pidä huolta | Sonet/Scandia 1981

Mistakes: Pidä huolta (1981).Pave Maijanen (s. 3.9.1950) on ollut viime aikoina julkisuudessa sekä 70-vuotispäiviensä että vakavan sairastumisensa vuoksi. Hän on kuitannut ikääntymiseensä ja terveydentilaansa liittyvät kysymykset tyylikkäästi toteamalla olevansa kiitollinen kaikesta, mitä on saanut elämänsä varrella nähdä ja kokea.

Maijanen hyppäsi bändikuvioihin jo hyvin nuorena, ennen 1960-luvun puoliväliä. Seuraavan vuosikymmenen alussa hän keikkaili Johnny Liebkindin ja Kristianin kokoonpanoissa ja levytti Pepe & Paradisen basisti-laulajana. Sooloartistina hän debytoi ’Fever’-singlellä vuonna 1975. Hieman myöhemmin hän teki yhden merkittävimmistä tuotantotöistään Wigwamin deep pop -mestariteoksen Nuclear Nightclubin sessioissa.

1980-luvun Maijanen starttasi Pave’s Mistakes -yhtyeellä, jonka ensimmäisessä kokoonpanossa vaikuttivat monesta yhteydestä tutut kitaristi Jyrki Manninen, rumpali Keimo Hirvonen ja basisti Risto Hankala. Bändin debyytti on tyylikäs, englanninkielinen rocklevy, jonka vaikutteet tulivat varsin laajalta alueelta, mutta suomalaisuutta se suorastaan kartteli. Mistakes tavoitteli kansainvälistä soundia samaan tapaan kuin Maijasen 1970-luvun nimibändit Royals ja Rock’n’Roll Band.

Toisaalta tuo seniilien kolmekymppisten bändi kuulosti kaikessa juurevuudessaan aivan liian vanhanaikaiselta menestymään popmaailmassa, jonka punk oli myllännyt ylösalaisin – Maijanen koki kai itsekin siirtyneensä veteraanisarjaan, koskapa äityi ’10 Years Boogiessa’ kertaamaan jo toistakymmentä vuotta kestänyttä uraansa. Ehkäpä ajatuksia herätti sekin, että englanninkielistä rockia soittaessa suosion kasvun rajat tulivat nopeasti vastaan. Kotimaisen popmusiikin ihan oikea kansainvälistyminen oli vielä lähinnä hullua unelmaa.

Mistakesin toinen levy Pidä huolta oli käänteentekevä julkaisu Maijasen uralla, eräänlainen kaksikielinen suuntaviitta. Jonkinlaisesta etsimisen meiningistä kertoi, että albumin kuusi ensimmäistä kappaletta olivat suomenkielisiä ja kuusi viimeistä englanninkielisiä. Enää hän ei suunnannut julkaisujaan pelkästään englanninkielistä rockia harrastavalle diggariporukalle vaan laajemmin suomalaisille. Kenties Maijanen oli löytänyt itsestään biisinkirjoittajana aivan uusia puolia kesken levynteon, ja halusi antaa albumin vastaanoton määrittää, mihin suuntaan jatkossa etenisi.

Mistakes, jossa rumpuja soitti nyt Jan Noponen, oli pätevä, siististi soittava ja dynaaminen ryhmä laulukielestä riippumatta. Pidä huolta -levyn englanninkielisissä biiseissä (esim. ’Roll It Up’, ’We’re Going Away’ ja ’Can’t See Nobody’) se oli rouheampi ja perinteikkäämpi, mutta myös persoonattomampi ja yhdentekevämpi bluesrockbändi. Maijasen tyylitaju ja vahvuus säveltäjänä kuuluvat parhaiten hyvin kauniissa ’Tell Me It’s Alrightissa’.

Suomenkielisissä biiseissä Mistakes kuulosti seikkailevammalta ja kunnianhimoisemmalta yhtyeeltä. Sellaisissa biiseissä kuin ’Ei mitään’ ja ’Mä haluun olla mä’ se jatkoi Dave Lindholmin ja Hectorin suomenkielisen rockin perinnettä, mutta soinnista hehkui läpi myös uuden aallon voimaannuttava vaikutus. Painostava ’Tv-mies’ ja yltiöoptimistinen ’Ihminen hallitsee ok’ olivat ajankohtaisiin aiheisiin ja tulevaisuuteen pureutuvaa idealistista rockia.

Niin oli myös punkin energiasta ja kantaaottavuudesta vaikuttunut nimikappale, ensimmäinen Maijasen kirjoittama suomenkielinen biisi. Siitä tuli iso hitti, joka antoi Pavelle aivan uusia mahdollisuuksia ja ideoita suomenkielisen musiikin tekemisestä ja sooloartistina toimimisesta. Lopullisen läpimurtonsa hän teki levyillä Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985), joista kumpikin on myynyt yli 50 000 kappaletta.

Lisää Pave Maijasen elämästä ja urasta kerrotaan Tommi Saarelan kirjoittamassa Elämän nälkä -kirjassa, joka ilmestyy huhtikuussa 2021.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Pave Maijanen fanisivut | Facebook

Varaa Appetite For Destruction kirjastosta.
Varaa Mistakesin albumi Pidä huolta kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Pave Maijanen

Finna.fi

1980-luku

Pave’s Mistakes | Hi-Hat 1980
Pidä huolta Mistakes | Sonet/Scandia 1981
Tanssivat kengät | Parlophone/EMI 1983
Maijanen | Parlophone/EMI 1984
Palava sydän | Parlophone/EMI 1985
Maailman tuulet | Parlophone/EMI 1987
Would You Maya | Parlophone/EMI 1987

1990-luku

Kuutamokeikka | Parlophone/EMI 1990
No Joking | Parlophone/EMI 1991
Sirkus saapuu tivoliin | Parlophone/EMI 1994
Kohti uutta maailmaa | Parlophone/EMI 1998

2000–

Mustaa valkoisella | AllStar Music 2000
Kaikessa rauhassa | AllStar Music 2010

Levyhyllyt
Mestarit Areenalla
[Kirka • Hector • Pave Maijanen • Pepe Willberg]
Finna.fi

Mestarit Areenalla | EMI/BMG Finland 1999
Mestarit Stadionilla • VHS • DVD | Finnkino/EMI/BMG Finland 2001

Levyhyllyt
Pepe & Paradise
Finna.fi

Niin vähän on aikaa | Love Records 1972
Pepe & Paradise | CBS 1973

Levyhyllyt
Rock’N’Roll Band
[Alf Forsman • Pave Maijanen • Dave Lindholm]
Finna.fi

Everybody Needs Dance Music Sometimes | Love Records 1975
New Memories • CD • DVD | AllStars Music 2005

Levyhyllyt | Finna.fi
Royals
[Albert Järvinen • Pave Maijanen • Ippe Kätkä • Mikko Rintanen]
Finna.fi

Spring 76 | Love Records 1976
Out | Love Records 1977
Live | Love Records 1978

Vain elämää 4
[Pave Maijanen • Maija Vilkkumaa • Sanni • Virve Rosti • Anssi Kela • VilleGalle • Antti Tuisku]
Finna.fi

Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015

Boksit ja kokoelmat
Pave Maijanen
Finna.fi

Kaikki nämä vuodet • 2LP • CD | Parlophone 1992
Lähtisitkö – 28 suosituinta • 2CD | Parlophone/EMI 1999
Kokoelma 2003 Hector & Pave Maijanen | AllStar Music 2003
Kaikki nämä vuodet 1969–2010 • 4CD+DVD | Parlophone 2010
Kaikki nämä vuodet 1981–2010 • 2CD | Parlophone 2010
Vain elämää – kausi 4 • päivä | Warner Music Finland 2015
Vain elämää – kausi 4 • ilta | Warner Music Finland 2015

Anssi Kela: Aukio – rohkeutta aallonpohjalla
Apulanta: Aivan kuin kaikki muutkin – hajoamispisteestä huippusuosioon
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Egotrippi: 10 – valttina puhuttelevuus
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hector: Nostalgia – romantiikkaa tekniikan sukupolvelle
Ismo Alanko: Jäätyneitä lauluja – ajan hermolla
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Mikko Kuustonen: Aurora – olemassaolon blues
Samuli Putro: Pienet rukoukset – ihana raastava elämä
Wigwam: Hard N’ Horny – historiallisen suomalaisbändin debyytti

Lue lisää Pave Maijasesta | Finna.fi

Elämän nälkä Tommi Saarela | Tammi 2021

Mistakes: Pidä huolta (1981).
Mistakes: Pidä huolta (1981)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.


Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto

Night People | Liberty 1981

Popmusiikin ja rockmaailman viehätys ja ärsytystaso vaihtelevat ajassa ikuisesti, mutta eivät häviä. Elvis Presleyn lanneliike oli liikaa monelle 1950-luvun aikuiselle, ja The Beatlesin herättämä hysteria jätti monet varttuneemmat kylmäksi. Progen kaupallinen läpimurto 70-luvun alussa herätti niin voimakasta vastustusta nuorissa muusikoissa, että punk rockin ja uuden aallon oli ”pakko puhdistaa ilmaa”. Ajat olivat jälleen uudet kun 80-luku koitti. New Wave Of British Heavy Metalin rinnalla kummastusta herätti häpeilemätön syntetisaattoripop ja koneiden sävyttämä rock. Uudenlainen musiikillinen uskaliaisuus oli usein verhottu itseriittoisen pöyhkeään pukeutumiseen.

Uusromanttiselle musiikille ja muodille oli esikuvansa. Roxy Music ja David Bowie tuntuivat antavan kiinnekohdan meikatun ulkonäön sävyttämälle klangille. Heitä fanittivat esimerkiksi The Blitz Kids -klubin ultramuodikkaat visionäärit. Miten näkemyksellistä olikaan Visagen johtohahmo Steve Strangen ja ystävien vilahtaminen ’Ashes To Ashesin’ videolla.

Classix Nouveaux’n tyypit kävivät hyvin futupoppareista, mutta bändin alkukohta löytyy punkbändistä X-Ray Spex. Se teki klassikkolevyn Germfree Adolescents, vokalistina riemastuttava Poly Styrene, mutta hajosi jo vuonna 1979. Tuhkasta noustiin kun mukaan tuli biisintekijä/laulaja Sal Solo. Classix Nouveaux muovautui nopeasti: Wikipedian mukaan tuore kokoonpano oli lavalla jo elokuussa -80. Singlet ’The Robots Dance’ ja ’Nasty Little Green Men’ herättivät jo jonkin verran huomiota.

Sal Solo (s. 1961) oli tähtiainesta. Pitkä ja hoikka olemus, tiukat asut ja viitat, totinen katse ja kalju… Hän ei ehkä ollut samalla tavalla mieleen jäävä kuin Duran Duranin laulaja Simon Le Bon,  mutta Solon ulkonäkö sopi täydellisesti yhteen viileitä ideoita pursuvaan musiikkiin. Solo johti hienoa settiä luovaa bändiä, joka tarttui kiinni ajan hengestä. Classixille oli itsestään selvää, että popsensibiliteetin lisäksi apokalyptisen yöllisen soundimaailman esille tuomiseen vaadittiin mustaa muotia ja paljon meikkiä.

Ja keväällä ’81 futufaneja hemmoteltiin. Muutaman viikon sisään julkaistiin ensimmäinen Duran-albumi, Kraftwerkin Computer World ja Classixin debyytti. Night Peoplen singlekärki ’Guilty’ ilmestyi jo aiemmin.

Night People istui teatraaliseen musiikkimaisemaan, missä esimerkiksi The Associates, The Human League, Yazoo, Talk Talk ja Ultravox hallitsivat karismaattisine laulajineen. Sal Solon ääniala vakuutti goottimurinasta lasia rikkovaan falsettiin. Mustiin pukeutuva pitkänhuiskea keulakuva otti tilan haltuun kuin Klaus Nomi tai Herra Ylppö.  

Klassikkoalbumien määrä kasvoi nopeasti. Uusimman aallon ’79–’82 luottotuottaja Colin Thurston muokkasi Magazinen, Duran Duranin ja Talk Talkin varhaisista levyistä komeita kokonaisuuksia, mutta Mik Sweeney ja Solo tekivät saman omin päin. Hyvä esimerkki tiukasta tuotantotyöstä on albumiraita ’No Sympathy, No Violins’.

Classix Nouveaux’n harkitun oloinen kansitaide, tekstuurit, valokuvat ja kirjailut antoivat kokonaisuuteen outoa tatsia – taiteen kosketuksen. Brittiläisestä pidättyväisyydestä kertoi perienglantilaisen aksentin lisäksi näyttävän bändivalokuvan piilottaminen sisäkanteen. Rohkea veto, joka ei mennyt läpi amerikanmarkkinoilla. 

’Tokyo’ julkaistiin Night Peoplen toisena singlenä, hengästyttävä ’Inside Outside’ kolmantena. Dramaattinen sovitus nojaa Sweeneyn nauhattoman bassokitaran ja kolkkojen perkussioiden varaan.

Magnum opus kuullaan viimeisenä. ’The Protector Of Night’ liikkuu gootahtavan hitaasti kohti majesteetillista loppua.

Classix Nouveaux teki nipun hyviä seiskoja ja kolme albumia. Kohtaloksi näytti lopulta koituvan se, että brittiyleisö ei ottanut bändiä täysin omakseen. Keikkasuosio Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa ei sittenkään riittänyt. Toinen albumi La Verité oli esikoisen veroinen, hiotumpi kokonaisuus – omalla tavallaan jopa debyyttiä parempi levy.

Tukholmassa tehty livetaltiointi sijoittuu loppuvuoteen 1981. 

Kitaristi Gary Steadman erosi bändistä, mutta suomalaisten kiinnostusta Classixiin lisäsi Jimi Sumén. Hän osallistui singlelle ’The End… Or The Beginning’ ja kolmosalbumille Secret, mutta se vilpittömin viehätys oli jo mennyttä. Tuo viehkous löytyy debyytiltä Night People.

Night People
Sal Solo [=Christopher Scott Stevens] – laulu, syntetisaattorit, kitara
Mik Sweeney – bassokitara, syntetisaattorit, taustalaulu
Gary Steadman – kitara, kitarasyntetisaattori
B.P. Hurding – rummut, saksofoni, taustalaulu
Tuottajat: Sal Solo & Mik Sweeney

Tuomas Pelttari

Classix Nouveaux | Facebook

Levyhyllyt 

Alkuperäisten vinyylien rinnalle toimitus suosittelee uusintajulkaisuja. Cherry Red Records julkaisi 2002–2006 Classix Nouveaux’n kolme studioalbumia CD-formaatissa, mukana tärkeitä lisäraitoja.

Keväällä 2021 Night People löytyy myös Spotifysta, ja Classixin ystäville luvataan muutakin hyvää: uusi 4CD:n boksi The Liberty Recordings 1981–1983 sisältää albumit, singleraitoja ja harvinaisuuksia. 

Classix Nouveaux | Finna.fi

Night People | Liberty 1981
La Verité | Liberty 1982
Secret | Liberty 1983

Kokoelmat 
Classix Nouveaux | Finna.fi

The Very Best Of Classix Nouveaux • CD | EMI Gold 1997
The Very Best Of Classix Nouveaux
• CD | EMI Gold 2003
The Liberty Singles Collection • CD | Cherry Red 2010
The Liberty Recordings 1981–1983 
• 4CD + 20-sivuinen tekstiliite | Cherry Red 2021

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
David Sylvian: Brilliant Trees – sielukas vokalisti soolouran alussa
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
John Carpenter: Lost Themes III • Alive After Death  – mustan valon loiste
Maj Karma: 101 tapaa olla vapaa – ristiriitaisia tunteita kriisitilanteissa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Classix Nouveaux: Night People (1981)
Classix Nouveaux: Night People (1981)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki

Malmi | Johanna 1981

”Mä Räkä-Malmin tänään näin / Sen smaili oli väärin päin / Se joi mun kaljaa salaa / kun mä käänsin pääni seinää päin”, kirjoitti Jaana Rinne Cliftersin ’Hyvä bore’ -hittiin vuonna 1987. Oli kulunut vuosikymmen siitä, kun Pete ”Räkä” Malmi oli jättänyt suurimman jälkensä suomalaisen rockin aikakirjoihin. Ne vuodet olivat epäilemättä olleet pitkiä.

Mika-Petteri Malmi teki historiaa heti ensimmäisellä levytyksellään: hänen Briard-yhtyeensä debyyttisingleä pidetään Suomen ensimmäisenä punklevynä.

Briard: I Really Hate Ya.

Järvenpäässä vuonna 1960 syntynyt ja lapsena Englannissa asunut Malmi oli Suomeen palattuaan perustanut bändin Hulkon veljesten kanssa. (Heistä nuorempi ja tunnetumpi on toiminut pitkään taiteilijanimellä Andy McCoy). Tehtyään neljä singleä parissa vuodessa Briard hajosi. McCoy meni Pelle Miljoona Oy:n kautta Hanoi Rocksiin, ja Malmi jatkoi soolona. Hänen ensimmäinen oma singlensä ’Suicide Sue//Rock’n’Roll’ ilmestyi vuonna 1980. Se pohjusti sooloalbumia, joka oli jäävä hänen ainoakseen.

Rock’n’Roll.

Ralf Örnin ja Pete Malmin tuottama Malmi äänitettiin kesäkuussa 1981 Helsingin Finnvoxilla todellisen all star -soittajajoukon voimin. Kitaraa soittavat Jukka Orma, Jimi Sumén, Andy McCoy ja Luumu Kaikkonen. Bassossa ovat Masa Maijanen, Mikko Saarela, Kim Wist ja Risto Hankala, rummuissa Keimo Hirvonen, Antti Snellman ja Kimmo Kosenius, koskettimissa Pekka Hedkrok ja Esko ”Ego” Toivonen. Albumin jälkeen julkaistulla singlellä ’Car//Can’t Say No’ kitaroivat Puka Oinonen ja Wigwam -legenda Rekku Rechardt.

Suicide Sue.

Malmi on Pete Malmin suppean tuotannon helmi, jolla punkrääkyjä paljastui biisintekijäksi. Hän laulaa vähän keikkailleen 21-vuotiaan harjaantumattomalla äänellä, mutta potentiaalia ja kunnianhimoa ei voi olla huomaamatta. Vaikutteina kuuluvat sekä uusi aalto että rockin ikonit Bowie, Bolan ja Pop, ja onpa biiseissä myös jotakin springsteeniläistä ja reediläistä, vaikkei Malmi itse olisi sitä ehkä myöntänytkään.

Malmilla oli kyky tulkita suuria tunteita kohtalokkaiksi tuokiokuviksi. ’Flight #1’-kertosäefraasi ”I feel the wind blow through” sanoo paljon muutamalla sanalla, ja vielä enemmän kertoo ’Sundayn’ “We’re going to the movies, and I’ll be feeling really sorry for the Indians”. Briardinkin kanavoimat punkin kyynisen laidan vaikutteet ovat Malmilla hienostuneemmassa muodossa, mutta vahvasti läsnä.

Sunday.

Malmi keikkaili sooloalbuminsa julkaisun jälkeen bändin kanssa, mutta siitä ei seurannut mitään sen ihmeempää. Vuonna 1983 hänen Fast Beethovens -yhtyeensä julkaisi singlen (joka löytyy Malmin CD-painokselta), ja Briard teki vanhojen biisiensä uusista versioista Miss World -albumin. Seuraavan kerran Malmi levytti vasta vuonna 1990 yhden sinkun tehneessä High Societyssa, ja pari vuotta sen jälkeen hän julkaisi vähälle huomiolle jääneen soolosinglen. Eniten julkisuutta sai hänen ja Andy McCoyn hanke Briard Revisited, joka teki albumin ja kiertueen 1990-luvun käännyttyä loppupuolelleen.

Pete Malmin musiikkiura ei vienyt menestykseen, mutta vähäinen huomio yhdistettynä lahjakkuuteen synnytti pienimuotoisen kulttisuosion. Pete Malmi tiedettiin ja tietyissä piireissä häntä arvostettiinkin, mutta musiikillista syytä jättää päiväduunia ei ikinä ilmennyt. Malmi työskenteli pitkään lihanleikkaajana HK:n tehtailla.

Because You Broke My Heart.

Pete Malmi menehtyi aivoverenvuotoon marraskuussa 2007. Harvoin on nähnyt niin monenlaisia mielipiteitä edesmenneestä kuin silloin, kun uutinen hänen kuolemastaan levisi netin keskustelupalstoille. Malmi oli antisankari, joka ei jättänyt kylmäksi. 47-vuotiaana edesmenneen kulttihahmon hautajaisissa kuvattiin kohtaus dokumenttiin Punk – tauti joka ei tapa.

Se ja ’Hyvä bore’ eivät ole ainoita Malmin kuvajaisia populaarikulttuurissa. Kirjailija Ari Wahlsten ikuisti tutun hahmon kahden ensimmäisen romaaninsa Pete Maunulaan, ja Kyky Ahosen ja Pete Malmin sarjakuva-albumi Stadipunkin kuulustelupöytäkirja kertoo Malmin elämästä ja kuolemasta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
Pete Malmi
Finna.fi

Malmi | Johanna 1981. Vuonna 2005 julkaistu CD-uusintapainos sisältää myös Malmin myöhempää tuotantoa.

Briard
Finna.fi

Miss World | Johanna 1983. Vuonna 2005 julkaistu CD-uusintapainos- sisältää myös Briardin varhaistuotannon.

Andy McCoy & Pete Malmi
Finna.fi

Briard Revisited | BMG Finland 1996

Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Brett Anderson: Wilderness – hauras rocktähti riisuutuu paljaaksi
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tiisu: III – elämää, ei sen vähempää
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”

Lue lisää Pete Malmista
Finna.fi

Stadipunkin kuulustelupöytäkirja Kyky Ahonen & Pete Malmi, 56 sivua. Books on Demand 2011

Lue lisää suomalaisesta punkista ja rockista
Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomipunk 1977–1998 Jarkko Kuivanen, 339 sivua | J. Kuivanen 1999
Parasta lapsille – suomipunk 1977–1984 Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Kosteiden mestojen balladi Ari Wahlsten, 300 sivua | Gummerus 2012 & 2013
Jobikirja Ari Wahlsten, 315 sivua | Gummerus 2014

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Levyt, jotka Alice unohti

Alice Cooper • Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa

Alice Cooper on muuttuja. Hänen tuotannossaan on monta parin albumin pituista vaihetta, jotka ovat syntyneet siitä, mitä kitararockin maailmassa milloinkin on tapahtunut. On kuitenkin myös aikakausi, jota määrittää jokin aivan muu: unohdus.

Cooperin 1980-luvun alun albumit Special Forces, Zipper Catches Skin ja DaDa muodostavat trilogian, joka tunnetaan nimellä ”Alice Cooper’s blackout albums” eli ”Alice Cooperin pimennyslevyt” tai ”muistikatkolevyt”. Nimi juontuu siitä, että artisti sanoo unohtaneensa lähes kaiken tuohon aikakauteen liittyvän. ”Tein biisit, levyt ja kiertueet, mutta en muista niistä juuri mitään”, Cooper tunnusti Quietus-lehden haastattelussa vuonna 2009.

Voiko se pitää paikkansa? Voiko ihminen kadottaa vuosien mitalta muistoja? Ehkäpä.

Varmaa on se, että blackout-levyjen tekemistä edelsi tiukka käännös. Cooperin vuoden 1978 albumi From The Inside oli eltonjohnmainen poplevy, mutta sen seuraaja Flush The Fashion (1980) lähti ajanmukaisuutta tavoitellen new waveen päin.

Special Forces (1981) jatkoi samaan suuntaan. Se on pulpahtelevia syntetisoijasoundejaan lukuun ottamatta rapisevan kuiva kitararocklevy, jonka pelkistetty tuotanto mallintaa punkin mahtailunvastaista eetosta. Mutta vaikka Cooper hokee levyllä opportunistisesti sellaisia kliseisiä punkmantroja kuin ”we don’t care” ja ”no fun” kuin uskoisi niiden avaavan oven ajankohtaisten artistien kerhoon, ei hän lopulta osaa olla muuta kuin oma teatraalinen, epätodellinen ja sarjakuvamainen itsensä. Special Forcesilla on ohikiitävät hetkensä, eikä piruileva riemu ole kadonnut Alicen äänestä kokonaan, mutta musiikkia leimaa heikolla jäällä tanssimisen tunnelma.

Special Forces on blackout-kauden albumeista ainoa, jonka tueksi tehtiin kiertue. Etenkin Euroopan-osuudella konserttiliput tekivät hyvin kauppansa, koska Cooper ei ollut esiintynyt suuren meren tällä puolella aikoihin. Se, että keikoilla kuultiin uusimman levyn materiaalista vain ’Who Do You Think We Are’ ja Love-laina ’Seven and Seven Is’ kertoo jotakin artistin ja levyn suhteesta. Cooper ei uskonut Special Forcesiin itsekään, ja tuskin hän pystyi uskomaan itseensäkään. Luurankomainen, päihdeongelmista kärsinyt rocktähti vaikutti sairaalta.

Huonot ajat jatkuivat Zipper Catches Skinillä (1982). Se oli pitkään aikaan ensimmäinen Alice Cooper -levy, joka ei noussut Billboardin listalla edes kahdensadan myydyimmän joukkoon. Cooper kertoi levyn ilmestymisen aikaan halunneensa käydä kovin ottein rockin kliseiden kimppuun. Sitä ideologiaa edustanee se, että hän esiintyy takakannen hölmössä kuvassa siistinä kauluspaitamiehenä, jonka penis on jäänyt vetoketjun väliin. Edeltäjäänsä siistimpi ja hiotumpi Zipper Catches Skin on lähempänä perinteistä Cooper-albumia kuin Special Forces. Se ei ole hänen ikimuistoisimpia teoksiaan, mutta hän ei myöskään kuulosta tekevän kuolemaa studiossa.

On erikoista, että Alice on Zipperillä virkeämpi, satiirisempi ja terävämpi kuin edellisellä levyllään, sillä hän mitä ilmeisimmin kärsi vielä tuolloin crackriippuvuudesta. Pitkästä aikaan Cooperin sessioihin saapunut kitaristi Dick Wagner luonnehti Zipper Catches Skiniä ”vauhdilla tehdyksi levyksi” ja ”huumepainajaiseksi”. Maineikas soittaja katsoi parhaaksi poistua studiosta jo ennen kuin levy saatiin valmiiksi. Olosuhteisiin ja laulajan mielentilaan nähden levyn henki on yllättävän eläväinen. Siltikin Zipper Catches Skin kärsii kantavan idean puutteesta.

Unohdetuista albumeista viimeiseksi jäi DaDa, jolla Cooper kävi pitkästä aikaa yhteistyöhön tuottajanero Bob Ezrinin kanssa. Lahjakkaan säveltäjä-sovittaja-tuottajan läsnäolo on useimmiten ollut laadun takuu, ja Ezrinin äärimusikaalinen ote kuuluukin melodioissa ja sovituksissa selvästi. DaDa on teemalevy, jonka punainen lanka punoutuu raaoista murhista, sivupersoonista, perhehelvetistä ja mielisairauksista. Vaikka DaDa edustaa Alicen uralla yhden aikakauden loppua, se on hänen unohtamistaan levyistä vahvin ja mielenkiintoisin.

Levyn päättävän ’Pass The Gun Around’ -kappaleen rivit “I’ve had so many blackout nights before / I don’t think I can take this anymore” ovat hätähuuto. DaDan julkaisun jälkeen Cooper vetäytyi musiikkialalta pariksi vuodeksi selvittämään päätään ja sotkuiseksi käynyttä elämäänsä.

Jos Alice ei muista Special Forcesin, Zipper Catches Skinin ja DaDan tekemistä, se johtuu hänen silloisesta elämäntyylistään. Päihteet ajoivat hänet tilaan, jossa muistin pätkiminen on arkipäivää. Toisaalta voi olla, että hän ei vain halua muistaa noita kurjia aikoja. Tai kenties tuo uran vaihe, jossa Cooper oli hukassa, huutaa määrittelyä. Kolmen albumin luokitteleminen unohdetuiksi tekee niistä jotakin harhailun etappeja kiehtovampaa – toisella tajunnan tasolla syntynyttä musiikkia. Sellainen dramatisointi olisi tyypillistä Alice Cooperia.

DaDan jälkeen muuttuja muuttui jälleen, ja se pelasti hänet. Raitistunut Alice Cooper [=Vincent Furnier, s. 1948] palasi alalle vuonna 1986 julkaistulla Constrictorilla, joka tempaisi hänet 1980-luvun heavy rockin pauloihin. Menestyksekäs paluu huipentui pophevilevyyn Trash ja sen valtavaan hittiin Poison vuonna 1989. Itse hän teatraaliseen tapaansa pitää toipumistaan prosessina, jossa persoonan paha puoli otettiin hallintaan.

”Kun olin alkoholisti, minusta oli hauskempaa olla Alice Cooper kuin oma itseni”, hän muisteli syksyllä 2002 Sueen tekemässäni haastattelussa. ”Lopulta tajusin, että olin ajautunut Jim Morrison -tyyppiselle kuolemantripille, josta oli pakko päästä pois. Kun pääsin pakoon sieltä, päätin, että Alice ei enää saa päästä esiintymislavan ulkopuolelle.”

Cooperiin perehtymistä ei kannata aloittaa ”blackout albums” -kolmikosta, mutta syventäviin Alice-opintoihin trilogia kuuluu aivan ehdottomasti.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Alice Cooper | kotisivu
Alice Cooper | Facebook
Alice Cooper | Instagram

Varaa Alice Cooperia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Alice Cooper Group
[= Alice Cooper • Glen Buxton • Michael Bruce • Dennis Dunaway • Neal Smith • Bob Ezrin]
Finna.fi

1960-luku

Pretties For You | Straight 1969

1970-luku

Easy Action | Straight 1970
Love It To Death | Straight/Warner Bros. Records 1971
Killer | Warner Bros. Records 1971
School’s Out | Warner Bros. Records 1972  Levyhyllyt • School’s Out
Billion Dollar Babies | Warner Bros. Records 1973
Muscle Of Love | Warner Bros. Records 1973

Alice Cooper
[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Prakash John • Pentti ”Whitey” Glan]
Finna.fi

Welcome To My Nightmare | Warner Bros. Records 1975

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Tony Levin • Allan Schwartzberg]

Alice Cooper Goes To Hell | Warner Bros. Records 1976

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Steve Hunter • Bob Ezrin • Bob Babbitt • Prakash John • Tony Levin • Allan Schwartzberg • Jim Gordon • Bob Ezrin]

Lace And Whiskey | Warner Bros. Records 1977

[= Alice Cooper • Dick Wagner • David Foster • Davey Johnstone • David Hungate • Dee Murray • Lee Sklar • Steve Lukather • Rick Shlosser]

From The Inside | Warner Bros. Records 1978

1980-luku

[= Alice Cooper • Davey Johnstone • Fred Mandel • Dennis Conway • John Cooker Lopresti]

Flush The Fashion | Warner Bros. Records 1980

[= Alice Cooper • Duane Hitchings • Danny Johnson • Craig Krampf • Mike Pinera • Erik Scott]

Special Forces | Warner Bros. Records 1981

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Mike Pinera • Erik Scott • Jan Uvena • Duane Hitchings • Craig Krampf]

Zipper Catches Skin | Warner Bros. Records 1982

[= Alice Cooper • Dick Wagner • Prakash John • Richard Kolinka • Graham Shaw • Bob Ezrin • John Anderson • Karen Hendricks • Lisa DalBello]

DaDa | Warner Bros. Records 1983

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • David Rosenberg • Donnie Kisselbach • Paul Delph • Tom Kelly • Beau Hill]

Constrictor | MCA Records 1986

[= Alice Cooper • Kane Roberts • Kip Winger • Paul Taylor • Ken K. Mary • Robert Englund]

Raise Your Fist And Yell | MCA Records 1987

[= Alice Cooper • John McCurry • Hugh McDonald • Bobby Chouinard • Alan St. John + Steven Tyler • Jon Bon Jovi • Kip Winger • Joe Perry • Richie Sambora • Steve Lukather • Kane Roberts • Guy Mann-Dude • Tom Hamilton • Joey Kramer]

Trash | Epic 1989

1990-luku

[= Alice Cooper • Stef Burns • Hugh McDonald • Mickey Curry + Slash • Joe Satriani • Steve Vai • Vinnie Moore • Mick Mars • Nikki Sixx • John Webster]

Hey Stoopid! | Epic 1991

[= Alice Cooper • Stef Burns • Greg Smith • Derek Sherinian • David Uosikkinen + Chris Cornell • Dan Wexler • John Purdell]

The Last Temptation | Epic 1994

2000–2009

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Phil X • China • Eric Singer • Bob Marlette + Sid Riggs • Eva King • Natalie Delaney] 

Brutal Planet | Eagle Records 2000

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Greg Smith • Kenny Aronoff + Tim Pearce • Bob Marlette]

Dragontown | Eagle Records 2001

[= Alice Cooper • Eric Dover • Ryan Roxie • Chuck Garric • Eric Singer + Wayne Kramer]

The Eyes Of Alice Cooper | Spitfire Records 2003

[= Alice Cooper • Ryan Roxie • Damon Johnson • Chuck Garric • Tommy Clufetos + Xzibit]

Dirty Diamonds | Spitfire Records 2005

[= Alice Cooper • Danny Saber • Greg Hampton • Chuck Garric • Eric Singer + Keri Kelli • Jason Hook • Slash • David Piribauer]

Along Came A Spider | Steamhammer 2009

2010-luku

Welcome 2 My Nightmare | UMe 2011
Hollywood Vampires  Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Paranormal | Ear Music 2017
Rise  Hollywood Vampires | Ear Music 2019

2020-luku

Detroit Stories | Ear Music 2021

Boksit ja kokoelmat
Alice Cooper | Finna.fi

Alice Cooper’s Greatest Hits | Warner Bros. Records 1974
The Beast Of Alice Cooper | Warner Bros. Records 1989
Classicks | Epic 1995
The Life And Crimes Of Alice Cooper • 4CD ja 80-sivuinen liitekirja | Warner Bros. Records/Rhino Records/Warner Archives 1999
Super Hits | Epic/Legacy 1999
Classics | Epic/Sony Music 2012
Original Album Series [1] • 5CD | Rhino Entertainment 2012
”Old School” 1964–1974 • 4CD ja 60-sivuinen liitekirja | Alive/Universal Music Group 2012
The Studio Albums 1969–1983 ‎• 15CD | Rhino Entertainment Company 2015
Original Album Series [Volume Two] • 5CD | Rhino Entertainment 2016

Hollywood Vampires
[= Alice Cooper • Johnny Depp • Joe Perry]
Finna.fi

Hollywood Vampires | Republic/UMe 2015
Rise | Ear Music 2019

Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää | Finna.fi

Alice Cooper, golfhirviö – Rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi  Alice Cooper & Keith Zimmerman & Kent Zimmerman & kääntäjä K. Männistö, 315 sivua | Like 2008

Alice Cooper, Golf Monster – How A Wild Rock ’N’ Roll Life Led To A Serious Golf Addiction  Alice Cooper with Keith & Kent Zimmerman, 260 sivua | Aurum Press 2007
Alice Cooper – Welcome To My Nightmare  Dave Thompson, 306 sivua | Omnibus Press cop. 2012
No More Mr Nice Guy – The Inside Story Of The Alice Cooper Group  Michael Bruce, 160 sivua | SAF Publishing 1996
The Last Temptation  Neil Gaiman & Michael Zulli & Alice Cooper, 102 sivua | Dark Horse Comics 2000

Alice Cooper kuvattuna albumille Zipper Catches Skin (1982)

Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock ’n Roll – kapinallisen läpimurto

I Love Rock ’n Roll | Boardwalk 1981

Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock'n'roll (1981).

Joan Jett on lintu ja kala. Kun häntä katsoo eri kulmista, hänessä on näennäisen vastakohtaisia piirteitä, jotka kuitenkin määrittävät häntä sulassa sovussa. Hän ei ole mikään klisee, paitsi silloin kun tahtoo olla. Jett on yhtä aikaa kova ja kuuma rokkimisu, tiedostava feministi ja eläinten oikeuksia ajava vegaani, joka soittaa katuromanttista, perinteistä rock’n’rollia ja pysyy vaitonaisena seksuaalisesta suuntautumisestaan. Harva uskaltaa olla kaikkea tuota yhtä aikaa.

Tullessaan musiikkialalle 1970-luvulla Joan Larkin (s. 1958) oli teinityttö, joka ei lukemattomista ikäisistään poiketen allekirjoittanut sitä sanatonta sopimusta, jonka mukaan rock on musiikkia, jota pojat soittavat ja tytöt kuuntelevat. Rock’n’rollin kiihkeys ja seksuaalisuus olivat asioita, joihin tyttöjen katsottiin voivan liittyä vain objekteina. Joan Jett kuitenkin halusi tehdä lauluja, ei olla niiden aiheena – hän mieluummin soitti kitaraa kuin palvoi kitaristia. Hänen yli neljäkymmentä vuotta kestäneen uransa ydinsanoma on se, ettei kenenkään tarvitse tyytyä hänelle osoitettuun paikkaan.

The Runaways: Cherry Bomb.

Kaikki olisi voinut jäädä tapahtumattakin. Kun Jettin ensimmäinen menestynyt bändi Runaways hajosi vuonna 1979, Amerikka ei uskonut häneen lainkaan. Euroopassa Jett sai solmittua levydiilin sooloalbumin julkaisemisesta, mutta kotimaassa yli kaksikymmentä eri levy-yhtiötä torjui hänet. Jett perusti tuottaja-biisintekijä Kenny Lagunan kanssa Blackheart Recordsin, jonka kautta hänen ensimmäinen, nimetön sooloalbuminsa julkaistiin Yhdysvalloissa keväällä 1980. Myös jakelu hoidettiin itse, toisinaan suoraan keikka-auton peräkontista.

Seuranneen vuoden aikana Amerikka antautui. Joan Jett & The Blackheartsista tuli suosittu livebändi klubitasolla, ja kun Jett ja Laguna eivät enää ennättäneet hoitaa kaikkia bisneksiä itse, he ryhtyivät yhteistyöhön Casablanca-levy-yhtiön perustajan Neil Bogartin kanssa. Joan Jett sainattiin Bogartin uudelle Boardwalk Recordsille, joka julkaisi hänen soololevynsä uudelleen nimellä Bad Reputation.

Bad Reputation.

Marraskuussa 1981 ilmestynyt toinen levy muutti kaiken. Jett oli kuullut The Arrowsin biisin ’I Love Rock’n’Roll’ ollessaan Runawaysin kanssa kiertueella Englannissa, soittanut sitä keikoilla ja äänittänyt siitä ensimmäisen oman versionsa Sex Pistolsin Paul Cookin ja Steve Jonesin kanssa. Nyt kappaleesta tehtiin uusi tulkinta, josta tuli Joan Jett & The Blackheartsin albumin nimibiisi ja ensimmäinen single.

Se avasi kaikki ovet. Keväällä 1982 ’I Love Rock’n’Roll’ oli pitkään Billboardin Hot 100 -listan kärjessä, ja albumia myytiin maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Joan Jettin toinen sooloalbumi on edelleen hänen suosionsa huippu, se levy, joka takasi hänen tulevaisuutensa.

I Love Rock’n’Roll.

Jett lainasi puolet I Love Rock’n’Rollin biiseistä muilta bändeiltä. Tuorein niistä oli nimibiisi, jonka The Arrows julkaisi vuonna 1975. Hurmaava ’Nag’ on alun perin bronxilaisen doo wop -ryhmä The Halosin kappale vuodelta 1961. Jettin levyn kauniin kakkossinglen ’Crimson & Clover’ levytti ensin Tommy James & The Shondells vuonna 1968. ’Bits & Pieces’ oli Dave Clark Fiven helmikuussa 1964 ilmestynyt sinkku, ja levyn ensimmäinen painos päättyi joulumarkkinoille tähdättyyn ’Little Drummer Boyhin’ (joka myöhemmissa painoksissa korvattiin Oh Woe Is Me’llä). Omista biiseistä ’You’re Too Possessiven’ Jett oli levyttänyt jo kerran Runawaysin kanssa.

Jettillä oli kaksi keinoa ottaa toisten biisit omikseen. Toinen oli hänen tunnistettava, savuinen ja välinpitämätön äänensä, johon nousee rajuissa kohdissa lämmintä säröä. Toinen oli The Blackhearts, jonka tatsi oli hyvin konstailematon. Sovituksissa ei ollut mitään ylimääräistä ja eikä soitossa mitään ihmeellistä, ja täsmälleen se siinä niin ihmeellistä olikin. I Love Rock’n’Rollissa ei ehkä ollut loputtomasti analysoitavaa, mutta kaikessa simppeliydessään se kuulosti siltä, että Joan Jett & The Blackheartsin keikoilla oli kivaa.

(I’m Gonna) Run Away.

Noiden aikojen jälkeen Joan Jett on tehnyt kymmenen albumia. Hänen myöhempi uransa ei ole ylittänyt I Love Rock ’n Rollin asettamaa menestyksen rimaa, eikä Jett ole yrittänyt nousta korkeammille huipuille muuttumalla helpommin sulatettavaksi. Se johtuu kai siitä, että hänen juttunsa on omana itsenään oleminen.

Sen sijaan Jett on kironnut abortinvastustajien tekopyhyyttä, jakanut New Yorkissa kasvissyöntiin kannustavia lehtisiä, kritisoinut Irakin sotaa, tukenut sotaveteraaneja, pitänyt henkilökohtaisen elämänsä visusti omana tietonaan, taistellut rajoittavia sukupuolirooleja vastaan, ajanut tasa-arvoa ja kertonut uskovansa jumalaan, mutta ei uskontoihin. Häneen on yhtä vaikea lyödä selkeitä leimoja kuin ennenkin.

Fresh Start.

Kun Joan Jett & The Blackhearts liitettiin Rock’n’Roll Hall of Fameen vuonna 2015, Jett mainitsi puheessaan, miksi hän rakastaa rock’n’rollia: ”Rock’n’roll on poliittista. Se on merkityksellinen keino ilmaista toisenlaisia ajatuksia, lietsoa vallankumousta ja puolustaa ihmisoikeuksia. Se on idea, ihanne. Joskus unohdetaan, millainen vaikutus sillä on ihmisiin ympäri maailman. Siellä, missä on poliittista agitointia, on myös pussyrioteja. Olemme niin tottuneita mittamaan musiikin vaikutusta dollareissa, että unohdamme, mistä siinä on oikeasti kysymys: musiikista, tunteesta ja ilmaisusta.” Hänen täytyi tiedostaa, että ilman I Love Rock ’n Rollin multiplatinamyyntilukuja häntä tuskin olisi Rock’n’Roll Hall of Fameen kutsuttu.

Joan Jett täytti kuusikymmentä vuotta syyskuussa 2018. Samassa kuussa julkaistiin hänestä tehty dokumentti Bad Reputation. Sen soundtrackilla julkaistiin uusi biisi nimeltä ’Fresh Start’, jolla kaikki on ihanasti ennallaan. Se olisi hyvin voinut olla jo I Love Rock ’n Rollilla.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Joan Jett & The Blackhearts | Facebook

Varaa Joan Jettin musiikkiakirjastosta.
Varaa Joan Jettin musiikkia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Joan Jett & The Blackhearts

Finna.fi

1980-luku

Joan Jett | Blackheart Records/Ariola 1980 • julkaistiin uudelleen nimellä Bad Reputation | The Boardwalk Entertainment Co 1981
I Love Rock ’n Roll | The Boardwalk Entertainment Co 1981
Album | Epic/Blackheart Records 1983
Glorious Results Of A Misspent Youth | MCA Records 1984 • Sony Music Entertainment (Germany) 1996
Good Music | Blackheart Records/Polygram International 1986
Up Your Alley | Blackheart Records/Polydor 1988

1990-luku

The Hit List | Chrysalis 1990
Notorious | Epic 1991 • Blackheart Records/Sony Music Media 1996
Pure And Simple | Warner Bros. Records/Blackheart Records 1994 • Friday Music 2008

2000–2009

Naked | Blackheart Records/Victor 2004
Sinner | Blackheart Records 2006

2010-luku

The Runaways – Music From And Inspired By The Motion Picture | Atlantic Recording Corporation 2010
Unvarnished | Blackheart Records Group 2013

Kokoelmat
The Runaways • Joan Jett & The Blackhearts
Finna.fi

The Best Of The Runaways The Runaways • LP • kasetti | Mercury 1982 • CD Mercury 1987
The Mercury Albums Anthology The Runaways • 2CD | The Island Def Jam Music Group 2010
Flashback | Blackheart Records 1993 • Blackheart Records/Sony Music Media 1996
Great Hits | Blackheart Records/Sony Music Media ‎1996
Fit To Be Tied – Great Hits By Joan Jett And The Blackhearts | Blackheart Records/Mercury 1997
Greatest Hits • 2CD | Blackheart Records Group 2010
Bad Reputation – Music From The Original Motion Picture • soundtrack | Legacy/Blackheart Records Group 2018
Greatest Hits | Legacy/Blackheart Records Group 2019

Levyhyllyt
The Runaways
Finna.fi

[Cherie Currie • Lita Ford • Joan Jett • Sandy West • Jackie Fox]

The Runaways | Mercury 1976
Queens Of Noise | Mercury 1977

[Joan Jett • Lita Ford • Sandy West • Vicki Blue]

Waitin’ For The Night | Mercury 1977

[Joan Jett • Lita Ford • Sandy West]

And Now… The Runaways | Mercury/Cherry Red 1978

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Amyl And The Sniffers: Comfort To Me – Pyhän yksinkertaisuuden kirkossa
Alice Cooper: School’s Out – rajaton, ajaton seikkailu
Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jack White: Fear Of The Dawn – Villin Jackin suklaalevy
Kaaos törkytehtaassa – Mayhemin ja Mötley Crüen kohutut saagat
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Kiss: Music from ”The Elder” – maskimiehet eksyksissä
Kiss: Lick It Up – kadonneen kitaristin kunniajuoksu
Levyt, jotka Alice unohti – Special Forces | Zipper Catches Skin | DaDa
Mad Juana: Skin Of My Teeth – Sami Yaffa uudella mukavuusalueella

Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Pantera: Vulgar Display Of Power – puhdistavaa väkivaltaa
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Slash featuring Myles Kennedy & The Conspirators: 4 – rock’n’roll-synergiaa
Strängen: Rock på Svenska – aito loppuun asti
Sweatmaster: Sharp Cut – ei mikään kopteriklooni
The Black Crowes: Warpaint – sukellus syvään päähän
Thin Lizzy: Thunder And Lightning – joutsenlaulu vailla vertaa
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Joan Jettistä ja The Runawaysista | Finna.fi

Joan Jett  Joan Jett & Todd Oldham & esipuhe Kathleen Hanna, 256 sivua | AMMO Books 2010
Neon Angel – A Memoir Of A Runaway  Cherie Currie & Tony O’Neill & esipuhe Joan Jett, 362 sivua | It Books 2011
Living Like A Runaway – A Memoir  Lita Ford, 262 sivua | Dey Street Books 2016

Naiset rokkaa kans!  Pertti Pulkkanen, 73 sivua | Pertti Pulkkanen 2006 
Bad Reputation  Dave Thompson, 259 sivua | Backbeat Books 2011

Varaa elokuva | Finna.fi

The Runaways  ohjaaja Floria Sigismondi, 104 min. | FS Film 2010

Katso dokumentti Joan Jettistä | Yle Areena

Bad Reputation  Ohjaaja Kevin Kerslake | 2018

Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock'n'roll (1981).
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock ’n roll (1981)