Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen

Pete Shelley 1955–2018

Pete Shelley: Homosapien (1981).Joulukuun kuudennen päivän iltana brittiläisen Buzzcocksin some-tileillä julkaistiin suru-uutinen. Bändin laulaja-kitaristi ja biisintekijä Pete Shelley oli kuollut sairauskohtaukseen 63-vuotiaana.

Shelley tuli tunnetuksi yhtenä punksukupolven lahjakkaimmista lauluntekijöistä ja myöhemmin muusikkona, joka ei arastellut uuden soundin etsimistä sen enempää kuin tärkeinä pitämistään arkaluontoisista asioista puhumista.

Pete Shelley perusti Buzzcocksin opiskelukaverinsa Howard Devoton kanssa vuonna 1975. Bändi soitti ensimmäisen keikkansa Boltonissa aprillipäivänä 1976. Asiat etenivät rivakasti kulttuurin uusien tuulten puskuvoimalla: jo saman vuoden syyskuussa Buzzcocks esiintyi Lontoossa punk-svengali Malcolm McLarenin järjestämässä 100 Club Punk Festival -tapahtumassa. Muita esiintyjiä olivat muun muassa Sex Pistols, Siouxsie & The Banshees, The Clash, The Vibrators ja The Damned.

Vuoden loppuun mennessä Buzzcocks oli jo levyttänyt ensimmäisen ep:nsä Spiral Scratchin, yhden ensimmäisistä punk-omakustanteista. Buzzcocks teki vaikutuksen tiukkana bändinä, jonka energisyys ei kärsinyt monille ajan bändeille tyypillisestä haparoivasta soitosta, sekä Shelleyn lauluntekijänlahjoilla. Paras esimerkki niistä on klassikko Ever Fallen In Love (With Someone You Shouldnt’ve).

Vuonna 1977 Buzzcocksin kokoonpano muuttui, kun Devoto erosi bändistä ja perusti oman yhtyeensä Magazinen. Shelleystä tuli Buzzcocksin kitaristi-laulaja ja hänen korkeasta, kirkkaasta ja melodisesta laulustaan bändin leimallisin piirre.

United Artists Records teki diilin Buzzcocksin kanssa elokuun kuudentenatoista 1977. Bändi levytti isolle yhtiölle Martin Rushentin tuottamat albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978) ja A Different Kind Of Tension (1979). Neljäs albumi jäi demoasteelle, kun Buzzcocks hajosi vuonna 1981.

Sooloartistiksi alkanut Shelley debytoi albumilla, jollaista kukaan ei osannut odottaa mieheltä, joka oli tullut tunnetuksi melodisen punkbändin laulaja-kitaristina ja taitavana poplauluntekijänä. Soolodebyytti Sky Yen oli jo vuonna 1974 olkkarissa äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia Tangerine Dreamin ja Clusterin hengessä. Sky Yenin vastaanotto oli aikanaan lähinnä hämmentynyt ja vihamielinen, mutta myöhemmin sen psykedeelistä hammasporanoisea on alettu pitää kokeellisuudessaan kiinnostavana. Shelleyn omasta mielestä levy sopi kuulokekuunteluun sekä niille, jotka halusivat saada vieraat poistumaan.

Sky Yenin piti alun perin olla soundtrack Devoton tekemään elokuvaan. Samankaltaiseen tarkoitukseen tehtiin myös Shelleyn seuraava projekti Hangahar, jonka hän levytti Sally Timmsin ja Lindsay Leen kanssa vuonna 1980.

Homosapien-single (ja samannimisen sooloalbumin nimibiisi vuodelta 1981) vei Shelleyn kappalerakenteen kannalta takaisin popmusiikin lähteille, mutta sekin oli sovitettu elektronisen musiikin soittimille eli syntetisaattoreille ja rumpukoneille. Kappaleen viittaukset homoseksuaalisuuteen saivat BBC:n kieltäytymään soittamasta sitä, mikä puolestaan sai Shelleyn kertomaan julkisuudessa omasta biseksuaalisuudestaan, johon hän oli viittaillut jo Buzzcocksille kirjoittamissaan kappaleissa.

Samankaltaista soundimaailmaa kartoitti myös vuoden 1983 XL1-albumi, jonka tunnetuin kappale on Telephone Operator. Aikaansa edellä olleen albumin mukana sai ZX Spectrum -tietokoneelle tehdyn ohjelman, jonka esittelemiä grafiikoita ja lyriikoita saattoi katsella levyä kuunnellessaan.

Vuoden 1986 Heaven And The Sea -sooloalbumilla Shelley yhdisti elektronisen musiikin ja kitararockin piirteitä ajanmukaiseksi ja täyteläiseksi popiksi. Levyltä julkaistiin kaikkiaan neljä singleä, joista tässä kuullaan melankolinen Waiting For Love.

Ympyrä sulkeutui 1980-luvun lopulla, kun Buzzcocks teki paluun. Aluksi punklegenda julkaisi livelevyjä, mutta muutaman tunnusteluvuoden jälkeen myös uutta musiikkia. Vuonna 1993 julkaistu Trade Test Transmission -albumi käynnisti Buzzcocksin uran myöhemmät ajat, jotka jatkuivat aina Shelleyn kuolemaan saakka. Viimeiseksi jäi vuonna 2014 julkaistu yhdeksäs Buzzcocks-pitkäsoitto The Way.

Shelleyn viimeinen albumi Cinema Music And Wallpaper Sounds ilmestyi vuonna 2016. Se sulki hänen soolouransa ympyrän samalla tavalla kuin Trade Test Transmission oli sulkenut Buzzcocksin kehän: Cinema Music And Wallpaper Sounds oli vuonna 1976 äänitetty levyllinen kokeellista elektronista musiikkia ja siinä mielessä Sky Yenin sisarteos.

Pete Shelley kohtasi loppunsa kotonaan Virossa, jossa hän oli asunut vaimonsa Gretan kanssa vuodesta 2012 lähtien.

Peter Campbell McNeish 17.4.1955–6.12.2018

Ari Väntänen
www.arivantanen.com

Hae Buzzcocks-klassikoita kirjastosta!

Hae Buzzcocks-klassikoita kirjastosta!

Hae Buzzcocksia kirjastosta!
Esitäytetty Monihaku kohdistuu
aluekirjastoihin, ja
kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista!
Jos et löydä etsimääsi voit
kysyä kirjastonhoitajalta

Levyhyllyt | Finna.fi
Buzzcocks

1970-luku

Another Music In A Different Kitchen | United Artists Records 1978
Love Bites | United Artists Records 1978
A Different Kind Of Tension | United Artists Records 1979

1990-luku

Trade Test Transmissions | Caroline Records 1993
All Set | I.R.S. Records 1996
Modern | Go-Kart Records 1999

2000–

Buzzcocks | Cherry Red Records 2003
Flat-Pack Philosophy | Cooking Vinyl 2006
The Way | 1-2-3-4 Records 2014

Pete Shelley | Finna.fi

Sky Yen | Groovy Records 1980
Hangahar | Groovy Records 1980
Homosapien | Genetic Records 1981
XL·1 | Genetic Records 1983
Heaven & The Sea | Mercury 1986
Cinema Music And Wallpaper Sounds | Caroline True Records 2016

Kokoelmat | Finna.fi
Pete Shelley

The Genetic Years | 3LP • Genetic Records 2018 • Sisältää albumit Homosapien (1981), XL·1 (1983). Lisäksi remix-albumi.

Kokoelmat | Finna.fi
Buzzcocks

Singles Going Steady | I.R.S. Records 1979
Product | 3CD • EMI 1989 & 1995 • Sisältää Buzzcocks-albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978), A Different Kind Of Tension (1979), Singles Going Steady (1979) ja Many Parts (Live At The Lyceum/Parts 1–3)
Original Album Series | 5CD • Parlophone 2014 • Sisältää Buzzcocks-albumit Another Music In A Different Kitchen (1978), Love Bites (1978), Entertaining Friends (live 1979), A Different Kind Of Tension (1979) ja All Set (1996)

Lue lisää | Finna.fi

Junttila, Jukka: 1977 – Punkvallankumous, 279 sivua | Like 2017
McGartland, Tony: Buzzcocks – The Complete History, 288 sivua | John Blake 1995
Robb, John & Ilkka Salmenpohja, kääntäjä: Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria, 511 sivua| Like 2007

Pete Shelley: XL1 (1983).

Pete Shelley: XL1 (1983).

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille

Rocket To Russia | Sire 1977

Ramones: Rocket To Russia (1977).Söikö vallankumous lapsensa? Rocket To Russia, Ramonesin kolmas albumi, on nelikymppistensä kunniaksi pakattu laajaan juhlajulkaisuun. On remasteroitu versio alkuperäisestä albumista. On 40th Anniversary Tracking Mix -versio, jonka alkuperäisen albumin äänittäjä Ed Stasium on peukaloinut uuteen uskoon miksausta ja biisijärjestystä myöten. On ennen julkaisemattomia äänityksiä ja livetaltiointi vuodelta 1977. On kovakantinen kirjamainen paketti, josta voi lukea levymoguli Seymour Steinin ja rocktoimittaja Jaan Uhelzkin mietteitä Ramonesin merkityksestä.

Mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy Ramone, rauha heidän sieluilleen, olisivat tästä arvelleet? Eikö heidän (enemmän tai vähemmän tiedostettuna) visionaan ollut riisua rock’n’rollista ylimääräinen pöyhkeily, egoistinen sooloilu ja tarpeeton paisuttelu, jota siihen oli vuosien varrella tarttunut? Eivätkö he halunneet palauttaa rockiin tunteen ja kiihkon? Eivätkö he kirjoittaneet koko uransa ajan riemukkaita ja kiihkeitä oodeja pyhälle yksinkertaisuudelle? Eivätkö Johnnyn kitaravalli, Dee Deen ja Tommyn tempo ja Joeyn friikit tulkinnat jo itsessään sovittuneet suureksi sinfoniaksi, joka olisi vain kutistunut paisuttelusta?

Palataan tähän dilemmaan hiukan tuonnempana.

Ramones ryhtyi äänittämään Rocket To Russiaa New Yorkissa elokuussa 1977. Samoihin aikoihin Sex Pistols rakensi Englannissa Ramones-vaikutteistaan kohuilmiötä ja hienoa rocklevyä nimeltä Never Mind The Bollocks. Se ei jäänyt huomaamatta kitaristi Johnny Ramonelta. Hän vei studiolle referenssilevyksi Pistolsin singlen ’God Save The Queen’, ja ilmoitti äänittäjä Ed Stasiumille tylyyn tyyliinsä, että Rocket To Russian täytyy kuulostaa paremmalta kuin Pistols, jonka menestys perustuu Ramonesilta varastamiseen.

Stasium vastasi, että se kyllä onnistuu, eikä hän liioitellut. Rocket To Russia ylitti odotukset sekä biisien että tuotannon puolesta. Mietitymmät tempot ja sovitusten sävyt vain korostivat sitä, miten kova yhtye oli kyseessä. Ramones esittäytyi entistä monipuolisempana ja kypsempänä bändinä, mutta se toteutti yhä suunnitelmaansa rock’n’rollin pelastamisesta. Stasiumin rooli albumin teossa oli merkittävä, vaikka levyn kansiteksteissä tuottajan viitta lasketaankin Thomas ”Tommy Ramone” Erdelyin ja Tony Bongiovin (jonka veljenpoika John Bongiovi tuli kymmenen vuotta myöhemmin maailmankuuluksi Jon Bon Jovina) harteille.

Rocket To Russialla Ramonesin ainutlaatuinen surfrockin ja purkkapopin risteytys jalostui useiksi ramoklassikoiksi. Tunnetuimpia niistä ovat vastustamattoman aivoton avausbiisi ’Cretin Hop’, New York Cityn meininkejä hehkutteleva ’Sheena Is A Punk Rocker’, sekä maailman paras kesäbiisi ’Rockaway Beach’, joka olisi aurinkoisemmassa maailmassa ollut valtava hitti. Mukana oli yllättäen myös pari coverbiisiä, joihin kiteytyivät Ramonesin omat vaikutteet: Bobby Freemanin ’Do You Wanna Dance?’ ja The Trashmenin ’Surfin’ Bird’.

Vaikka Rocket To Russia oli Ramonesille iso askel eteenpäin ja vaikka biiseissä oli hittipotentiaalia, bändi sai jälleen pettyä myyntilukemiin. Rocket To Russia oli arvostelumenestys ja Ramonesin siihen mennessä myydyin albumi (ja itse asiassa myös yksi bändin pitkän uran myydyimpiä), mutta piikkaaminen Billboardin listan sijalla 49. ei vastannut konseptinsa tarkkaan suunnitelleen kvartetin odotuksia. Kaupallisesta epäonnistumisesta on syytetty muun muassa Sex Pistolsin ympärille syntynyttä kohua, joka saattoi kaikkeen punkrockiin liittyvän huonoon valoon Yhdysvalloissa ja vaikutti sitä kautta Ramonesin biisien radiosoittoon. 



Totta onkin, että amerikkalaiset alkoivat ymmärtää punkin ja vaihtoehtorockin päälle vasta 1990-luvulla. Mutta toisaalta Ramones ei olisi vielä silloinkaan ollut yhtye, joka olisi voinut miellyttää massoja. Sen biisintekijöiden – Dee Deen ja Joeyn – luontainen friikkiys ei houkutellut menestystä luokseen. Eivät mustalla huumorilla silatut laulut, joissa hehkutellaan LSD:tä ja DDT:tä (’I Wanna Be Well’), jotka kertovat pomppivista älykääpiöistä (’Cretin Hop’), lobotomialeikkauksista (’Teenage Lobotomy’), totuudesta kulissien takana (’We’re A Happy Family’) ja piittaamattomuudesta (’I Don’t Care’) voineet olla mitään koko kansan hittejä. Ne olivat rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille. Ja parempi niin sekä punk rockille että koko kansalle.

Niin – mitä Joey, Johnny, Dee Dee ja Tommy pitäisivät Rocket To Russian 40-vuotisjuhlajulkaisusta?

Luultavasti he rakastaisivat sitä. Se olisi heille tunnustus, jota hieno albumi ei aikoinaan saanut. Se, että läpimurto antoi odottaa itseään loputtomiin, jurppi Ramonesia kovasti. Vuonna 2002 alkuperäiskokoonpanon vielä elossa olleet jäsenet liittyivät Rock And Roll Hall of Fameen ylpeinä ja oman merkittävyytensä selvästi tiedostaen. Paikka rockin virallisessa kaanonissa oli heille suuri kunnianosoitus.

Se paikka on ansaittu. Monta yhtä merkittävää ja visiossaan vahvaa bändiä ei ole eikä tule. Se, ettei menestys päässyt laimentamaan bändin cooliutta, oli lopulta onni onnettomuudessa. Sen ansiosta Ramonesin vaikutus kasvoi niin laajaksi kuin se kasvoi. Siltikin tärkeintä bändin tarinassa ovat sen simppelit, nerokkaat, pienet, suuret biisit. Ramones puhui kieltä, jota tietynlaiset ihmiset ymmärsivät ja ymmärtävät yhtä. Rocket To Russialla se kieli soi mitä kauneimmin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ramones | kotisivu
Ramones | Facebook
Ramones | Instagram
Ramones | Twitter

Varaa Rocket To Russia kirjastosta.

Varaa Rocket To Russia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Ramones

1970-luku

Ramones | Sire Records 1976
Leave Home | Sire Records 1977
Rocket To Russia | Sire Records 1977
Road To Ruin | Sire Records 1978
It’s Alive • live • 2LP • CD | Sire Records 1979

1980-luku

End Of The Century | Sire Records 1980
Pleasant Dreams | Sire Records 1981
Subterranean Jungle | Sire Records 1983
Too Tough To Die | Sire Records 1984
Animal Boy | Sire Records 1986
Halfway To Sanity | Sire Records 1987
Brain Drain | Sire Records 1989

1990-luku

Mondo Bizarro | Radioactive Records, 1992
Acid Eaters | Radioactive Records/Chrysalis 1994
¡Adios Amigos! | Radioactive Records/Chrysalis 1995

Kokoelmat ja boksit | Finna.fi
Ramones

Ramones Mania | Sire Records 1988
All The Stuff (And More) – Volume One | Sire Records/Warner Bros Records 1990
All The Stuff (And More) – Volume Two | Sire Records/Warner Bros Records 1991
Greatest Hits Live | Radioactive Records 1996
Anthology – Hey Ho Let’s Go! • 2CD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 1999
Best Of The Chrysalis Years | EMI Records 2002
Weird Tales Of The Ramones • 3CD+DVD | Warner Bros. Records/Rhino Entertainment 2005
Greatest Hits – Hey Ho Let’s Go | Warner Bros. Records 2006
The Essential Ramones | Chrysalis Records 2007
The Sire Years – 1976–1981 • 6CD | Rhino Entertainment 2013

Tribuuttialbumi | Finna.fi
Shonen Knife

Osaka Ramones – Tribute To The Ramones | Tomato Head 2011

Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Metallica: The $5.98 E.P. Garage Days Re-Revisited – elonmerkkejä autotallista
Rancid: …And Out Come The Wolves – myöhempien aikojen punkklassikko
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu

Lue lisää | Finna.fi

Hey Ho Let’s Go – Ramonesin tarina  Everett True & kääntäjä Pauliina Klemola, 416 sivua | Like 2006 & 2008
Veljeni Joey Ramone  Mickey Leigh & Legs McNeil & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 455 sivua | Like 2011
Yy-kaa-koo-nee ramopunk!  Jari Marjala, 504 sivua | Paasilinna 2011

Heaven Needed A Lead Singer – Fans Remember Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 191 sivua | Ramoniac 2002
Rock In Peace – Dee Dee And Joey Ramone   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 208 sivua | Ramoniac 2004
Ramones – Soundtrack Of Our Lives   Jari-Pekka Laitio-Ramone, 224 sivua | Ramoniac 2009
Gabba Gabba Hey! – The Graphic Story Of The Ramones  Jim McCarthy & Brian Williamson, 173 sivua | Omnibus Press 2013
On The Road With The Ramones  Monte A. Melnick & Frank Meyer, 302 sivua | Sanctuary 2003
Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 187 sivua | Firefly 1997
Poison Heart – Surviving The Ramones  Dee Dee Ramone & Veronica Kofman, 223 sivua | SAF Publishing 2001
Punk Rock Blitzkrieg – My Life As A Ramone  Marky Ramone, 403 sivua | Touchstone 2015
Hey Ho Let’s Go – The Story Of The Ramones  Everett True, 344 sivua | Omnibus Press 2002

Ramones: Rocket To Russia (1977).

Ramones: Rocket To Russia (1977).