The Fat Of The Land | XL Recordings 1997
The Prodigyn Keith Flintin itsemurha tuli järkytyksenä. Vasta viisikymppinen keulakuva oli keikoilla niin täynnä virtaa, että sen äkillinen ehtyminen tuntui paitsi surulliselta, myös epätodelliselta. Oli tuskin sattumaa, että The Prodigy nousi suosionsa huipulle juuri silloin, kun Flint siirtyi sivuroolista sen demonisimmaksi hahmoksi vuoden 1997 The Fat Of The Landilla.
1990-luvun taitteessa perustettu The Prodigy oli yksi big beat -buumin kolmesta suuresta The Chemical Brothersin ja Fatboy Slimin kanssa. Se kasvoi rave-undergroundista suurille lavoille ja juotti konemusiikin kiinni valtavirtaan. Suosion laajentuminen näyttää nyt loogiselta: The Prodigyssa ei ollut jälkeäkään steriiliydestä, keinotekoisuudesta eikä vaisuudesta, josta rouheat rokkarit olivat aina konemusiikkia moittineet. Itse asiassa se oli särmikkäämpi, likaisempi ja rajumpi kuin yksikään yhtä suosituista rockbändeistä. Musiikillisesti se tuntui olevan kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä, mikä oli itsessään innostavaa.
The Prodigy: Breath
The Prodigy oli kuin synteettinen Sex Pistols siinä, miten se käytti raakaa energiaa ja sokkielementtejä saadakseen suuren yleisön syömään kädestään. Aivan kuten Pistolsin Never Mind the Bollocksin myyntiä aikoinaan, myös The Fat Of The Landin menestystä pohjusti kohu. Huolimatta siitä, että biisintekijä Liam Howlett huomautti kappaleen nimen viittaavan asioiden intensiiviseen tekemiseen (ja siitä, että Jonas Åkerlundin ohjaaman videon päähenkilö on nainen) yhdellä fraasilla sanoitettu ’Smack My Bitch Up’ joutui rankan arvostelun kohteeksi naisiin kohdistuvalla väkivallalla hekumoinnista. Kohusta oli lopulta vain hyötyä, sillä sen kautta The Prodigy nousi yhä useampien huulille.
Jos The Prodigy oli jotakin uutta, oli se myös jotakin vanhaa. Jämäkät riffit, hypnoottiset rytmit ja punkmaiset laulufraasit toistuivat niin selväpiirteisinä ja yleistajuisina, että tanssikulttuuria vierastavan entisen nuorenkin oli helppoa ottaa zeitgeistista kiinni ’Fuel My Firen’, ’Serial Thrillan’ ja ’Firestarterin’ kohdalla. Ne ovat päivitetyillä välineillä soitettua rockia, elektron AC/DC:tä. The Prodigyn crossover-vetovoima oli kiistaton, ja se näkyi levymyynnissä. The Fat Of The Landia on myyty maailmanlaajuisesti yli kymmenen miljoonaa kappaletta.
The Prodigy: Firestarter
Ja olihan siinä myös jotakin hyvin 1990-lukulaista – Kula Shakerin Crispian Millsin kanssa tehty ’Narayan’ kuulostaa tänä päivänä aikaansa peilaavalta itämaisen hengellisyyden ja elektronisen musiikin transsiinkutsulta (vähän niin kuin ne suomalaisen Kingston Wallin lopunajan julkaisut, jotka ilmestyivät vuosia ennen The Fat Of The Landia). Sellainen oli ajan henki, jossa hippiaikojen psykedeelinen utu kietoutui lähestyvän millenniumin hermostuttaviin väristyksiin. Fat Of The Landin sisäavaruusmatkaosastoon lukeutuu myös unenomainen ’Mindfields’.
Vaikka The Fat Of The Land laajensi The Prodigyn soundia aika tavalla, ei se unohtanut rave-juuriaan. ’Climbatize’ ja ’Funky Shit’ ovat puhtaita tanssiraitoja, joiden pääosaan nousee lähettäjän sijasta vastaanottaja. ’Diesel Power’ on yksinäinen rapbiisi, mutta puolustaa paikkaansa räppärinsä vuoksi. Sillä riimittää eksentrinen Kool Keith, jonka ääni kajahtaa myös ’Smack My Bitch Upissa’.
The Prodigy: Smack My Bitch Up
The Fat Of The Land oli paitsi The Prodigyn lopullinen läpimurto, myös sen suosion korkein ja terävin huippu. Se on myös hyvin vahvasti aikansa kuva: The Prodigyn kolmannen levyn punaisen langan pitää kireänä sama henkinen jännite, jonka Tricky tiivisti toisen albuminsa Pre-Millennium Tensionin nimeen. Vuosituhannen vaihteen alla elettiin jännittäviä aikoja.
The Fat Of The Landin menestys oli Flintille, Howlettille ja Maxim Realitylle niin rankka trippi, että The Prodigy julkaisi seuraavan albuminsa vasta vuonna 2004. Sen jälkeen bändi on julkaissut uutta musiikkia muutaman vuoden välein ja niittänyt mainetta intensiivisenä livebändinä. Ottaessaan kohtalonsa omiin käsiinsä Flint saattoi tappaa itsensä lisäksi myös yhtyeensä – niin vahvasti The Prodigy henkilöityi hänen mieleenpainuvaan hahmoonsa. Vaikka bändi on tehnyt loistavaa työtä lavoilla vielä viime vuosinakin, ei voi olla ajattelematta, että ehkä tarinan olisi hyvä päättyä juuri tähän.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
The Prodigy | kotisivu
The Prodigy | Facebook
The Prodigy | Instagram
The Prodigy | Twitter
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Common & Pete Rock: The Auditorium Vol. 1 [2024] – tosikoulun alumnit esittävät sarjan kysymyksiä, joihin vastattiin jo vuosikymmeniä sitten
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit
Kingston Wall: II – tanssi pieni transsi
Lauryn Hillin Miseducation – uraa uurtanut oppitunti kaikille osapuolille
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavoja
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa
Mercedes Bentso: Ei koskaan enää – arpia ja avohaavojaN.W.A • Straight Outta Compton – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin?
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Scarfacen asema rap-historiassa on vankkumaton
Silvana Imam: Naturkraft – ulkopuolisten ääni
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
The Prodigy
Finna.fi
1990-luku
Experience | XL Recordings 1992
Music For The Jilted Generation | XL Recordings 1994
The Fat Of The Land | XL Recordings 1997
2000–2009
Always Outnumbered, Never Outgunned | XL Recordings 2004
Invaders Must Die | Take Me To The Hospital 2009
2010-luku
The Day Is My Enemy | Take Me To The Hospital 2015
No Tourists | Take Me To The Hospital 2018
Lue lisää The Prodigysta • Read more about The Prodigy
Finna.fi
The Prodigy Martin James | Ebury Press 1997 • Sanctuary 2002
The Prodigy – Electronic Punks Martin Roach, 147 pages | Independent Music 1995
The Prodigy – Electronic Punks – The Early Years 1988–1994 Martin Roach, 192 pages | Independent Music 2010
Read more about rave music • Lue lisää rave-kulttuurista
Finna.fi
Energy Flash – A Journey Through Rave Music And Dance Culture Simon Reynolds | Picador 1998 & 2008 • Soft Skull Press 2012 • Faber And Faber 2013
