VV: Neon Noir – Ville Valon värit

Neon Noir | Heartagram Records 2023

Musiikkia esille kirjastossa

VV: Neon Noir (Heartagram Records 2023). Kannen valokuva: Joonas BrandtKun HIM soitti viimeisen keikkansa Helsingissä uudenvuodenaattona 2017, merkittävä luku suomalaisen rockin historiassa päättyi ympyrän täydelliseen sulkeutumiseen. Oli kulunut päivälleen neljännesvuosisata siitä, kun bändi nousi ensi kertaa lavalle, vieläpä samassa kaupungissa ja korttelissa. Noiden vuosien aikana HIM loi raskaasta rockista, kohtalokkaasta romantiikasta ja kauniista melodioista oman soundin, joka nousi maailmanlaajuiseen suosioon. 

Niin näyttävän uran jälkeen yksikään bändin jäsenistä tuskin ajatteli pääsevänsä ikinä pois HIMin varjosta, sikäli kun sellaiseen irtiottoon oli edes tarvetta. Kaikkein vahvimmin menneisyys leimasi tietenkin Ville Valoa, joka oli paitsi HIMin laulaja myös sen biisintekijä, ääni ja kasvot.

Ville Valo & Agents: Orpolapsi kiurun

HIMin hajoamista seurasi hiljaisuus, jonka saattoi laittaa levon tarpeen piikkiin. Sen päätyttyä Valo astui esiin Agents-yhtyeen laulajana. Vokalistina hän oli kuin kotonaan Rauli ”Badding” Somerjoen muiston ja taiteen kunniaksi tehdyllä Ville Valo & Agents -albumilla, mutta tuntui muuten muuttuneen hahmona ja ihmisenä. Ääni oli entisellään, mutta laulaja oli vakavampi ja aikuisempi kuin se pirullisen karismaattinen rocktähti, jonka monet muistivat vanhoilta ajoilta. (Ja hampailleenkin se oli tehnyt jotakin, keskustelupalstoilla kohistiin.) Mies tuntui jättäneen taakseen paljon siitä, mitä oli ennen ollut. Se oli hyvä lähtökohta uudelle aikakaudelle. 

Sitten tuli taas niin hiljaista, että joku saattoi jo epäillä Valon jääneen eläkkeelle muusikon ammatista. Seuraavan elonmerkin antoi soolo-EP, jonka Valo julkaisi oman Heartagram-yhtiönsä kautta maaliskuussa 2020. Julkaisun nimessä oli uuden alun henkeä. Gothica Fennica Vol. 1 oli otsikkona samankaltaista jatkon lupailua kuin HIMin ensimmäisen EP:n 666 Ways to Love: Prologuen nimi aikoinaan. Artistinimenä oli VV. Ei todellakaan oivaltavin mahdollinen pseudonyymi, mutta ei sentään yhtä hauska kuin Rambo Rimbaud, jona Valo heitti keikan vuoden 2014 viimeisenä päivänä.

VV: Saturnine Saturnalia

Gothica Fennica Vol. 1:tä seurasi taas syvä hiljaisuus, jota jatkui kaksi vuotta. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että uuden uravaiheen vähittäinen käynnistely oli kiinni tekemisen tavasta. Valo oli hankkinut kotistudion ja opetellut äänittämään itsenäisesti – työn alla oli siis soolomateriaalia sanan varsinaisessa merkityksessä. Miksaajaksi ja ideoiden pallottelukaveriksi hän pestasi HIMin kanssa työskennelleen Tim Palmerin. Neon Noir -levyn ensimmäinen single ’Loveletting’ tuli kuuluville keväällä 2022. 

Kun bändin kaikki biisit laulanut, säveltänyt, sanoittanut ja kaiketi sovittanutkin mies tekee sooloalbumin, voiko se olla kuulostamatta siltä bändiltä? Ei tietenkään. Dynamiikka, tulkinta, melodiamaailma ja draaman ainekset ovat hyvin tuttuja HIMin julkaisuilta, eikä se väärin ole – muutenhan Neon Noir olisi jonkun muun albumi. Jo nimi Neon Noir liittää levyn tuttuun kaksijakoiseen visioon: Deep Shadows And Brilliant Highlights, Dark Light, Razorblade Romance, Venus Doom...

VV: Loveletting. Ohjaaja: Kim Koponen

Valon soolo eroaa HIMin levytyksistä eniten sovituksissa ja soundeissa. Bändin levyillä Linde Lindström nakutti Gibson SG:llään aina kahdeksasosia säkeistöihin, mutta Neon Noirilta sellaista soittoa ei kuulu. Kosketinsoitinten ja synteettisten elementtien rooli on paljon entistä suurempi, vaikka vanha tuttu rakkaus Black Sabbathiin pilkahtelee edelleen. Laulut hän laatii yhä rakkaudesta ja kuolemasta, mutta ei yhtä teatraalisin elkein kuin aikoinaan. Viittäkymmentä lähestyvän miehen taide on seesteisempää, aikuisempaa ja lempeämpää kuin se musiikki, jolla HIM teki läpimurtonsa. Rajua ranteenviiltorockia kaipaavat voivat tuntea jääneensä jostakin paitsi, kun levy päättyy, mutta muuten Neon Noir tulee kyllä täyttämään valonpalvojien odotukset.

VV: Echolocate Your Love. Ohjaaja: Kim Koponen

Ennalta-arvattavaa tai ei, Valo tajuaa tyylinsä täydellisesti ja osaa kirjoittaa tehokkaita kappaleita. Malliesimerkkinä mainittakoon (arvatenkin Valon joitain vuosia sitten levyttämästä ’Oot mun kaikuluotain’-kappaleesta inspiroitunut) avausraita ja single ’Echolocate Your Love’, joka tulee olemaan HIMin hittien veroinen livesuosikki VV:n maailmankiertueella. Laulaja-lauluntekijä on ennenkin ollut kuin kotonaan pitkissä ja eeppisissä kappaleissa ja niin on nytkin: seitsenminuuttiset ’Saturnine Saturnalia’ ja ’Vertigo Eyes’ ovat erityisen kiehtovia osuuksia Neon Noirilla. Kiitosta on annettava myös tyylikkäille biisinnimille. Kun levyllä on laulut nimeltä ’Zener Solitaire’, ’Baby Lacrimarium’, ’Salute The Sanguine’ ja ’In Trenodia’, estetiikka on selvästikin hallussa.   

VV: The Foreverlost

HIMin heartagram-logo on kehittynyt VV:n heartagramiksi parilla harkiten sijoitetulla viivalla. Samalla tavalla Ville Valon musiikin tummaa palettia on laajennettu uusilla sävyillä, jotka kaikessa luonnollisuudessaan eivät muistuta ainakaan neonvärejä. Neon Noir ei määritä artistia uudelleen, mutta se osoittaa, että hänellä on elämää myös HIMin ulkopuolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

VV: Neon Noir. Ohjaaja: Kim Koponen

Heartagram | Facebook
Heartagram | Instagram
Heartagram | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Amorphis-kitaristien pandemialevyt • Silver Lake by Esa Holopainen [2021] • Bjørkø: Heartrot [2023]
Belzebubs: Pantheon Of The Nightside Gods – vapauden ja vastuun kiirastulessa
Blind Channel: Lifestyles Of The Sick & Dangerous – kurkistus suosion kääntöpuolelle
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Disco Ensemble: First Aid Kit – hetki ennen räjähdystä
Ghost viekoittelee pauloihinsa Vuodet 2006–2023
HIM: Deep Shadows And Brilliant Highlights – poplevy huippujen varjosta
In Flames • Aika on In Flamesin puolella • Foregone [2023]
Metallica – elonmerkkejä autotallista • The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited [1987]
Moon Shot: Confession – suurten puitteiden rockia
Musta Paraati: Peilitalossa – tyylipuhdasta synkistelyä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Sentencedin sanaton suru • Instrumentaalinen Sentenced 1989–2005

Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Swallow The Sun: Moonflowers – elämänlankaa kehräämässä
The 69 Eyesin pimeä tie • Blessed Be [2000]
The Cure – valoa synkkyyden keskeltä • Wish [1992]
The Cure löysi kadonneen maailman • Songs Of A Lost World [2024]
The Renegades: Cadillac – loppu on hysteriaa
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta The Stone Roses [1989]
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Type O Negative – goottihevin kuninkaalliset
Veronica Maggio: Och som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – kyynelkaasua ja glitteriä
Veronica MaggioOch som vanligt händer det något hemskt • Kapitel 1 – tårgas och glitter
Ville Valo & Agents – kadonnutta aikaa etsimässä

💿
VV
[Ville Valo]
Finna.fi

Neon Noir | Heartagram Records 2023

💿
HIM
Finna.fi

1990-luku

Greatest Lovesongs Vol. 666 | BMG 1997
Razorblade Romance | BMG Finland 1999

2000–2009

Deep Shadows And Brilliant Highlights | BMG Finland 2001
Love Metal | BMG Finland 2003
Dark Light | Heartagram Records 2005
Venus Doom | Heartagram Records 2007

2010-luku

Screamworks: Love In Theory And Practice | HMC Helsinki Music Company & Warner Music Finland 2010
Tears On Tape | Himsalabim 2013

Lue lisää Ville Valosta ja HIMistä
Soundi

Säihkyvä pimeys Antti Rönkä | Soundi 11/2022 • S. 32–37

📚
Lue lisää Ville Valosta ja HIMistä
Finna.fi

HIM – Synnin viemää  Juho Juntunen, 268 sivua | WSOY 2002
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn & kääntäjä Teemu Leminen, 153 sivua | Minerva 2009
HIM – His Infernal Majesty  Reinhardt Haydn, 128 sivua | Plexus 2007

Neon Noir • 2023 • Kannen valokuva: Joonas Brandt

VV: Neon Noir (Heartagram Records 2023). Kannen valokuva: Joonas Brandt

Musiikkikirjastot.fi logo

Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.