Guru’s Jazzmatazz • Volume 1 – An Experimental Fusion Of Hip-Hop And Jazz | Chrysalis 1993
Kun Keith ”Guru” Elam alkoi kaavailla itselleen soolouraa 1990-luvun alkupuolella, hän ei tahtonut toistaa Gang Starr -yhtyeensä tekemisiä. Elamin ajatuksena oli levyttää innovatiivista ja rajoja rikkovaa musiikkia, joka tuulettaisi hip-hopin totuttuja tekemisen tapoja. Hän sai idean jazzia ja hiphopia fuusioivasta projektista.
”Kehittelin Jazzmatazz-konseptin vuonna 1993, kun huomasin, että monet kaivelivat levylaareja ja sämpläsivät jazzbreikkejä hiphoplevyille”, Guru kertoi Blues & Soulin haastattelussa vuonna 2009. ”Sellainen oli minusta coolia, mutta halusin nostaa koko homman uudelle tasolle ja luoda uuden genren. Pyysin muiden sämpläämiä tyyppejä studioon jammailemaan hip-hop-biittien päälle, ja lisäksi sen ajan huippulaulajia. Se oli kokeilemista, mutta tiesin, että siitä syntyisi historiallisesti tärkeää musiikkia.”
Gurun visiosta kasvoi neliosainen albumisarja, joka määrittää hänen Gang Starrin ulkopuolista tuotantoaan. Puolentoista vuosikymmenen päästä Jazzmatazz-sarja viimeisteltiin The Timebomb Back To The Future Mixtapella (2007) ja kokoelmalla The Best Of Guru’s Jazzmatazz (2008). Jazz rap ei ollut mikään Gurun keksintö (olivathan monet rapryhmät hänen Gang Starristaan De La Souliin ja Stetsasonicista A Tribe Called Questiin flirttailleet jazzin kanssa jo paljon aiemmin), mutta hänen sooloalbuminsa nostivat pelin panoksia nimekkäillä jazzmuusikoilla ja korostamalla konseptiluonnettaan. Jazz rapin suosio oli huipussaan juuri 1990-luvun alkupuolella. Gurun projektilla oli siihen osuutta, mutta se myös hyötyi ajan hengestä.
Loungin’ feat. Donald Byrd
Ensimmäinen Jazzmatazz-levy syntyi vaivattomasti. ”Se oli tosi spirituaalinen juttu, ja helppo – kuin sen olisi ollut tarkoitus syntyä”, Guru kertoi levyn kansiteksteissä. Hän rakensi biitit ja antoi niille nimet, ja sitten muusikot saivat tulla tekemään omat osuutensa niin kuin parhaaksi näkivät. Jazzmiesten soittaessa Guru kirjoitti tekstit. Loungin’-biisillä soi Donald Byrdin trumpetti, Transit Ridellä Gang Starrinkin kanssa soittaneen Branford Marsalisin saksofoni, Down The Backstreetsillä Lonnie Liston Smithin piano ja Take A Look (At Yourself):illä Roy Ayersin vibrafoni. Nuorempaa jazzpolvea edustavat saksofonisti Courtney Pine, laulajatar Carleen Anderson, kitaristi Ronny Jordan ja Brand New Heaviesistakin tuttu laulaja N’Dea Davenport. Vierasmaalaista vibaa levylle toi ranskalais-senegalilainen räppäri MC Solaar, jonka musiikillinen kumppanuus Gurun kanssa syveni Jazzmatazz-hankkeen saadessa jatkoa.
No Time To Play
Gurun ensimmäinen Jazzmatazz löysi hiphopin ja jazzin sekoituksesta tyylikkään savunsinisiä sävyjä. Tunnelmallisen albumin suuri ansio on (liian usein erillisenä universuminaan pidetyn) hip-hopin palauttaminen kontekstiinsa. Asfaltinkova ja ajankohtainen katurunous kiinnittyi sillä luontevasti osaksi urbaanin afrikanamerikkalaisen musiikin historiaa. Kattavilla kansiteksteillä ja perusteellisilla muusikkoesittelyillä varustettua levyä kuunnellessa tulee yhä miettineeksi, miten niinkin luonnollinen yhdistelmä oli voinut muuttua ajan saatossa joksikin, joka tuntui vuonna 1993 ”kokeelliselta”. Kysehän on kuitenkin yhdestä ainoasta musiikin sukulinjasta, joka kulkee hip-hopista jazzin ja bluesin kautta Amerikan halki ja orjalaivareittejä pitkin Afrikkaan ja sieltä johonkin muinaiseen aikaan ja paikkaan.
Trust Me
Sarjan kantavaa ideaa ajatellen Vol.2 (1995) oli hienoinen pettymys jatko-osaksi. Sillä oli vähemmän jazzvaikutteita kuin edeltäjällään, mutta tilalle ei ollut tuotu mitään yhtä selväpiirteistä ja kiinnostavaa. Seuraavalla levyllä punainen lanka löytyi uudelleen, kun teemaksi valittiin ”streetsoul”. Soulin ja r&b:n hengessä tehtyä Vol.3:ta tähdittivät Macy Gray, Erykah Badu, Isaac Hayes, Kelis ja Herbie Hancock. Tasaisen aaltoliikkeen nimessä Vol. 4: The Hip Hop Jazz Messenger – Back To The Futuren (2007) konsepti oli taas hiukan epämääräisempi.
Hip-hopin, jazzin ja muiden bluesista periytyneiden lajien risteyttämisessä olisi ollut tekemistä vielä pitkään, mutta Keith “Guru” Elamin aika loppui kesken. Hän kuoli syöpään 48-vuotiaana huhtikuussa 2010. ”Olen ylpeä edelläkävijän ja johtajan roolistani hip-hop/jazz-genren elvyttämisessä Jazzmatazz 4 -levylle aikana, jona tehdään laadultaan huonompaa musiikkia kuin koskaan”, Guru kertoi faneilleen kirjoittamassaan kirjeessä.
”Solaarin kanssa tekemäni työ jättää ajattoman perinnön. Me olimme tiimi, joka ei pelännyt rajojen rikkomista, ja mielestäni siitä tunnistaa aidot taiteilijat. Toivon, että musiikkimme saa osakseen niin paljon huomiota kuin ansaitsee. Siinä on osa koko tuotantoni parhaimmistoa, ja se edustaa muutamia elämäni parhaimpia vuosia.”
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Asa [1] 2000–2011 • Roihuvuoresta Roihuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] 2011–2022 • Jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Beastie Boys: Check Your Head [1992] – ysärin rajattomuus
Common & Pete Rock: The Auditorium Vol. 1 [2024] – tosikoulun alumnit esittävät sarjan kysymyksiä, joihin vastattiin jo vuosikymmeniä sitten
De La Soul: 3 Feet High And Rising [1989] • Long Islandilta Törnävänsaarelle – De La Soulin nousu kolmen jalan korkeudesta täynnä ristiriitoja
Draama-Helmi on ääni pään sisällä • Draama-Helmi kuistilla [2022]
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit • Vuodet 2002–2022
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual [1990] – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kojo: Time Won’t Wait [1983] – revanssi Englannissa
Lauryn Hillin Miseducation [1998] – uraa uurtanut oppitunti kaikille osapuolille
Little Simz loistaa moniäänisen brittirytmin kruununjalokivenä – väliteoksellaankin • Vuodet 2014–2024Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi [2020] – arpia ja avohaavoja
Mariska: Toisin sanoen [2002] – raikas uusi kulma
Nas • Illmatic-klassikkoa seurannut vuoristorata kääntyi taas – Nas-taikavoimat vahvasti elossa • Vuodet 1991–2023
N.W.A • Straight Outta Compton [1988] – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin?
Paleface: Helsinki–Shangri-La [2010] – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi • Vuodet 2010–2021
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back [1988] – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko [2020] – reflektointia mielikuvien suojassa
Scarfacen asema rap-historiassa on vankkumaton • Vuodet 1988–2024
Silvana Imam: Naturkraft [2016] – ulkopuolisten ääni
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Prodigy: The Fat Of The Land [1997] – millennium-jännitteen voima
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään • Vuodet 2001–2023
Tulenkantajat: Tulenkantajat [2001] – tiimi timmein toi rapin Rolloon
💿
Guru
Finna.fi
Jazzmatazz • Volume 1 – An Experimental Fusion Of Hip-Hop And Jazz | Chrysalis Records 1993
Jazzmatazz • Volume 2 – The New Reality | Chrysalis Records 1995
Guru’s Jazzmatazz • Vol. 3 – Streetsoul | Virgin Records 2000
Guru’s Jazzmatazz • Vol. 4 – The Hip Hop Jazz Messenger: ”Back To The Future” | 7 Grand Records 2007
Guru’s Jazzmatazz • The Timebomb Back To The Future Mixtape | Rapster Records 2007
The Best Of Guru’s Jazzmatazz | Virgin/EMI 2008
📚
Lue lisää hiphopsukupolvesta • Läs mera om hiphop-generationen • Read more about the hip-hop generation
Finna.fi
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphopsukupolven historia Jeff Chang & kääntäjä Laura Haavisto, 572 sivua | Like 2008
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphop-generationens historia Jeff Chang & översättning Carina Ernst och Tony Ernst, 589 sidor | Reverb 2006
Can’t Stop, Won’t Stop – A History Of The Hip-Hop Generation Jeff Chang, 546 sivua | Ebury 2005 • Random House 2007
Yes Yes Y’all – The Experience Music Project • Oral History Of Hip-Hop’s First Decade Jim Fricke & Charlie Ahearn, 572 sivua | Perseus Press 2002
The History Of Rap Music Cookie Lommel, 120 sivua | Chelsea House 2001
Jazz – A History Of America’s Music Geoffrey C. Ward & Ken Burns, 489 sivua | Knopf 2006
Guru’s Jazzmatazz, Vol. 1 – An Experimental Fusion Of Hip Hop And Jazz • 1993
Spotify
Guru’s Jazzmatazz, Vol. 1 – An Experimental Fusion Of Hip Hop And Jazz • 1993
