David Bowie Archives – LevyhyllytLevyhyllyt

Parallel Lines | Chrysalis 1978

Blondie • Vuodet 1974–1978
Musiikkia esille kirjastossa

New Yorkissa perustettiin 1970-luvun alkupuolella monta merkittävää bändiä. Tunnetuimpia noista Max’s Kansas Cityssä ja CBGB:ssä taajaan soittaneista bändeistä olivat New York Dolls, Ramones, Television, Talking Heads, Patti Smith Group ja Blondie, joka saavutti suurimman kaupallisen menestyksen.

Laulaja Debbie Harry ja kitaristi Chris Stein alkoivat soittaa yhdessä vuonna 1973. Seuraavan vuoden syksyllä he nimesivät kokoonpanonsa Blondieksi. Vuosikymmenen puolivälissä bändiin olivat liittyneet rumpali Clem Burke, kosketinsoittaja Jimmy Destri ja basisti Gary Valentine. Blondien joulukuussa 1976 julkaistu ensimmäinen, nimetön albumi ei ollut välitön menestys, mutta askel eteenpäin kuitenkin: Iggy Pop ja hänen silloinen kiertuekosketinsoittajansa David Bowie kutsuivat Blondien lämmittelijäkseen Iggyn The Idiot -albumin kiertueelle. Rundin jälkeen Gary Valentine erosi Blondiesta ja Frank Infante liittyi siihen.

Blondie: X-Offender • albumilta Blondie 1976

Syyskuun ensimmäisenä 1977 Blondie allekirjoitti käänteentekevän sopimuksen: bändi siirtyi pieneltä Private Stock Recordsilta suuremmalle brittiläiselle Chrysalisille. Uusi yhteistyökumppani julkaisi ensi töikseen Blondien ensimmäisen albumin uudelleen. Bändi pääsi menestyksen makuun, kun single ’X-Offender’//’In The Flesh’ nousi hitiksi Australiassa popherkän B-puolibiisin voimalla ja nosti Blondien debyytin kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon. Saavutus osoitti, että levy-yhtiön Blondiessa näkemä potentiaali saattoi hyvinkin olla realisoitavissa.

Seuraavaksi yhtye valloitti Iso-Britanniaa toisen albuminsa Plastic Lettersin voimalla. ’Denis’-single (Blondien tulkinta Randy and the Rainbowsin ’Denisestä”) nousi Briteissä singlelistan sijalle kaksi. Seuraava sinkku ’(I’m Always Touched By Your) Presence, Dear’ ja Plastic Letters olivat kumpikin topten-hittejä Englannissa. Tässä vaiheessa oli selvää, että Blondiessa olisi ainesta maailmanlaajuiseksi mainstream-menestyjäksi, jos bändi sellaiseksi tahtoisi.

Blondie: Denis • albumilta Plastic Letters 1977

Ja kyllähän se tahtoi. Blondie oli tehnyt kaksi ensimmäistä albumiaan tuottaja Richard Gottehrerin kanssa, mutta kolmannella se etsi jotakin uutta – ja levy-yhtiö päätti varmistaa, ettei bändi lähtisi ainakaan epäkaupalliseen suuntaan. Uudeksi tuottajaksi pestattiin Chapman & Chinn -laulunkirjoittajatiimissä lukuisia suosittuja biisejä tehnyt Mike Chapman, joka itsevarmana ilmoitti tuottavansa Blondielle hittilevyn.

Sekstetti (tässä vaiheessa Infante oli ryhtynyt bändin soolokitaristiksi, ja uudeksi basistiksi oli pestattu brittiläinen Nigel Harrison) ja Chapman ryhtyivät yhteistyöhön New Yorkin Lower East Sidellä sijainneessa treenikämpässä kesällä 1978. Bändi esitteli tuottajalle uutta materiaaliaan, jota olivat säveltäneet rumpalia lukuun ottamatta kaikki bändin jäsenet. Jotkut biisit olivat valmiita, osa täysin alkutekijöissään, mutta Chapmanin mielestä ideat olivat hyvinkin lupaavia.

Blondie: Heart Of Glass • albumilta Parallel Lines 1978

Soitto sen sijaan ei toiminut tuottajan toivomalla tavalla. Vuosia myöhemmin Sound on Soundin haastattelussa Chapman luonnehti Parallel Linesin aikaista Blondieta huonoimmaksi bändiksi, jonka kanssa oli koskaan työskennellyt:

”Ainoa hieno muusikko oli Frank Infante, joka on mahtava kitaristi. Kaikki muut soittivat mitä sattuu. Jimmy Destri oli aika hyvä biisintekijä, mutta ei kaksinen kosketinsoittaja. Hän kuitenkin soitti hyvin sen mitä soitti, enkä edes yrittänyt vaatia enempää, koska tiesin, että enempää hänestä ei irtoaisi. Chris Stein oli aina ihan kamoissa, ja vaikka Clem Burkella oli oikeanlaisia ideoita ja kykyjä, hän yritti ihan liikaa. Nigel Harrison oli pätevä basisti, mutta rytmiryhmän yhteensoitto oli pielessä. Debbie Harry on hyvä laulaja, [mutta] ennen minun tapaamistani hän ei ollut joutunut tekemään studiossa kovasti töitä.”

Blondie: Hanging On The Telephone • albumilta Parallel Lines 1978

”Te teette tästä mahtavan levyn ja se tarkoittaa, että teidän on alettava soittaa paremmin”, Chapman ilmoitti yhtyeelle. Chrysalisin Terry Ellis oli ohjeistanut tuottajaa nostamaan Blondien listojen kärkeen, ja tämä oli luvannut tehdä niin. Sittemmin sekä Blondie että Chapman ovat verranneet tuottajan otteita tunnettujen diktaattorien armottomaan tyyliin. Kovin traumaattinen kokemus ei kuitenkaan ollut, päätellen siitä, että Chapman tuotti myös Blondien kolme seuraavaa albumia.

Kenties tuottaja on liioitellut Blondien soiton huonoutta korostaakseen omaa merkitystään – vai miten muuten on selitettävissä se, että bändi sai hommansa hoidettua kuudessa viikossa, vaikka levy-yhtiö oli ilmoittanut rahoittavansa kuusi kuukautta äänityksiä? Studiotyöt eivät selvästikään tuottaneet kenellekään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Chapman miksasi albumin Kentuckyssa Peter Colemanin kanssa, ja Chrysalis julkaisi Parallel Linesin syyskuussa 1978. Albumista tuli kansainvälinen myynti- ja arvostelumenestys. Blondien levyjä on myyty kaikkiaan noin 40 miljoonaa kappaletta. Parallel Linesin myynti kattaa tuosta määrästä noin puolet.

Blondie: Picture This • albumilta Parallel Lines 1978

Miksi Parallel Lines menestyi niin hyvin? Yksi syy on vuosien pohjatyössä: Blondie oli joka tapauksessa nousukiidossa tuohon aikaan. Myös levy-yhtiö satsasi levyyn: Parallel Linesiltä julkaistiin kahdeksan kuukauden aikana kuusi singleä, joten albumin ilmestyminen ei taatusti jäänyt keneltäkään popmusiikista kiinnostuneelta huomaamatta.

Tärkeää oli myös se, miten musiikki muuttui. Parallel Lines kuulostaa kyllä saman bändin tekemältä kuin Plastic Letters, mutta biisit ovat paljon värikkäämpiä, kiehtovampia ja modernimpia. Suurimmaksi hitiksi nousi Amerikassa ykköseksi noussut ’Heart Of Glass’, jonka sovituksen Chapman keksi kehittää ajanmukaiseksi discoksi, kun Harry oli kertonut pitävänsä Donna Summerista.

Blondie: Sunday Girl • albumilta Parallel Lines 1978

Blondien kahden ensimmäisen levyn tunnelmista muistuttaa eniten rokkaava ’Hanging On The Telephone’, alun perin Nerves-yhtyeen biisi, jonka Blondielle oli esitteli The Gun Clubin Jeffrey Lee Pierce. Harryn laulumelodioissa kuusikymmentäluvun tyttöbändipopista haetut vaikutteet ovat entistä kuuluvammin esillä (’Pretty Baby’, ’Sunday Girl’), mutta samaan aikaan bändi ei kaihtanut kokeellisiakaan ideoita. Tummasävyisessä ’Fade Away And Radiatessa’ soittaa kitarataiteilija Robert Fripp jäljittelemättömällä tyylillään. Harryn särmikkäissä rakkauslauluissa ei puhuttu kliseisesti ikävöinnistä vaan pakkomielteistä (’One Way Or Another’) ja eroon pääsemisestä (’Just Go Away’).

Se, että musiikki tulee suosituksi, ei nosta sitä klassikoksi. Siihen vaaditaan syvempää taiteellista merkitystä ja arvoa, jota ei mitata kassakoneen kilinällä. Klassikkoalbumin on sekä kerrottava jotakin omasta ajastaan että oltava omaperäinen ja ajaton tavalla, joka herättää kunnioitusta ja puhuttelee vielä vuosien päästäkin. Parallel Lines oli yhtä aikaa kiinni ajassa, sen edellä ja tietoinen popmusiikin menneisyydestä. Blondien kaltaisia new wave -yhtyeitä ilmaantui enemmän vasta 1980-luvun puolella, mutta harva niistä oli yhtä tyylikäs sen enempää musiikissaan kuin sen ulkopuolella.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Blondie | kotisivu
Blondie | Facebook
Blondie | Instagram
Blondie | Twitter

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Bruce Springsteen: The Rising – ihmisen uskosta huomiseen
David Bowie: hours… – enemmän voimaa rauhallisuudesta
Dinosaur Jr. • Sweep It Into Space – taika on tallella
Green River: Dry As A Bone – grungen juurilla
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Iggy Pop: Lust For Life – tanssia muurin harjalla
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Joan Jett & The Blackhearts: I Love Rock’n’Roll – kapinallisen läpimurto
Neil Young: After The Gold Rush – elokuvaton soundtrack
Patti Smith: Horses – runon ja rockin liitto
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
R.E.M. • Automatic For The People – huipulla on hiljaista
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
St. Vincent: Daddy’s Home – kohtauksia selviytymisestä
Talking Heads: 77 – tanssi kuin kukaan ei katselisi
The Clashin genre oli protesti
The Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille
The Replacements: Let It Be – bändi lunastaa taivaspaikkansa
The Rolling Stones: Their Satanic Majesties Request – pahojen poikien kosminen joulu
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes – suuren lauluntekijän muistolle
U2: Achtung Baby – aitoa parempi levy
Wilko Johnson jäi historiaan

Blondie
Finna.fi

1970-luku

Blondie | Private Stock 1976 • Chrysalis 1977
Plastic Letters | Chrysalis 1977
Parallel Lines | Chrysalis 1978
Eat To The Beat | Chrysalis 1979

1980-luku

Autoamerican | Chrysalis 1980
The Hunter | Chrysalis 1982

1990-luku

No Exit | Beyond 1999
Livid • live | Beyond 1999

2000–2009

The Curse Of Blondie | Sanctuary Records 2003

2010-luku

Panic Of Girls | Five Seven Music 2011
Pollinator | BMG 2017

Boksit ja kokoelmalevyt
Blondie
Finna.fi

Against The Odds 1974–1982 • 3CD • 8CD | 2022

Deborah Harry
Finna.fi

Lue lisää Blondiesta
Finna.fi

Blondie – mustaa valkoisella Dick Porter & Kris Needs & kääntäjä Jere Saarainen, 434 sivua | Minerva 2018

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: David Bowie