A-ha [2] • Vuodet 1998–2023
A-ha [1] • Vuodet 1982–1994
Musiikkia esille kirjastossa
Syksyllä 1998 A-ha teki comebackin esiintymällä Oslossa vuosittaisessa Nobelin rauhanpalkinnon voittajan kunniaksi järjestettävässä konsertissa. Tilaisuuteen bändillä oli tarjota uusi biisi, dramaattinen balladi ’Summer Moved On’, jota on sinänsä vaikea mieltää rauhanpalkintoasioihin mitenkään liittyväksi. Tästä joka tapauksessa alkoi bändin uran toinen vaihe. Ehkä se jatkuu edelleen, sillä vaikka A-ha on 2000-luvullakin ehtinyt hajota ja palata taas yhteen, ainoan selvän murroskohdan bändin uralla muodostaa vuoden 1993 jälkeinen aika.
2000-luvulla se on tehnyt levyjä yhä harvempaan tahtiin, mutta kuitenkin melko säännöllisesti. Se on nauttinut suuresta suosiosta varsinkin Keski-Euroopassa, saanut yhä enemmän arvostusta vanhoistakin tekemisistään ja tietysti, väistämättä, muuttunut vähän nostalgiajutuksi.
Silti näkemykseni, joka saattaa tuntua yllättävältäkin, on että A-han 2000-luvun tuotanto on oikeastaan tasalaatuisempaa kuin edellisellä vuosituhannella tehty.
Paluulevy Minor Earth, Major Sky ilmestyi huhtikuussa 2000. ’Summer Moved On’ julkaistiin sen ensisinglenä ja olikin iso eurohitti, esimerkiksi Saksassa listakasi. Syyskesän rakkausballadi on perimmäisellä tavalla skandinaavinen melankoliaklassikko, joka vetää latinotyyppisine kitarannäppäilyineen pakasta vähän populistisiakin kortteja. Yksi A-han isoimmista biiseistä se on ilman muuta, voittoisa paluu, joka olisi voinut olla kaupallisesti vieläkin isompi. Bändi oli oikeastaan vähän edellä aikaansa. Vain vuoden kuluttua Coldplayn kaltaiset bändit olivat tehneet tällaisesta poprock-ilmaisusta kansainvälistä valtavirtaa.
A-ha: Summer Moved On • albumilta Minor Earth | Major Sky
2000
Albumilla oli tarjolla muutakin, mutta aikuisen A-han linja oli selvästi eeppinen puolielektroninen rock, vahvat melodiat ja Morten Harketin horjumattomien äänivarojen täysimittainen käyttö. Ero varhaisiin pop-elkeisiin on maltillinen, mutta havaittavissa. Jos vertaukset 80-lukuun taas sallitaan, niin esimerkiksi loistava nimibiisi tuo vuosikymmenen alun syntikkapoppareiden sijaan mieleen sen, miten Genesis muovautui samoihin aikoihin progebändistä listahirmuksi.
A-ha: Minor Earth Major Sky • albumilta Minor Earth | Major Sky
2000
A-han paluun myötä oli selvää, ettei paluuta angloamerikkalaisten hittilistojen kärkeen ollut enää tarjolla. Levy ylsi brittilistan sijalle 27, eikä sitä julkaistu USA:ssa lainkaan. Isolla markkina-alueella Saksassa se oli kuitenkin listaykkönenja myi platinaa. Tämä on viitoittanut yhtyeen uravalintoja tällä vuosituhannella.
Vuoden 2002 Lifelines-albumilla A-ha käytti edeltäjän tapaan useita tuottajia, huomionarvoisimpana mm. Pet Shop Boysin varhaista materiaalia kätilöinyt Stephen Hague. Niinpä levyn linja onkin hieman syntikkavoittoisempi, kuten esimerkiksi ’Forever Not Yours’ -singlellä.
A-ha: Forever Not Yours • albumilta Lifelines
2002
Tämäkin levy ylsi Saksassa ykköseksi ja myi kultaa. Yli tunnin mittaisena se on ylipitkä eikä kappalemateriaali ole bändin vahvimmasta päästä, mutta ihanat syntikkasoundit riittävät kuitenkin tyydyttämään kestokuulijan. Ehkä päämääränä oli silti ollut isompi teos kuin mihin lopulta yllettiin.
Seuraavaksi A-ha laittoi vielä isompia panoksia kehiin: marraskuussa 2005 julkaistulla Analogue-albumilla levy-yhtiö vaihtui Warnerista Universaliin ja tuotantovastuuseen päästettiin ruotsalainen hittimaakari Martin Terefe. ’Analogue (All I Want)’ -singlellä puikkoihin asettui peräti superhittituottaja Max Martin. Tuloksena A-han ensimmäinen top 10 -brittihitti sitten 80-luvun, mutta nollaluvun pop-ilmapiiriin norjalaiset eivät olisi luontevasti solahtaneet, eikä sitä onneksi yritettykään. Analogue on samaa elektronisen kompin ja Magne Furuholmenin kuulaiden koskettimien kuljettamaa poprockia kuin Lifelineskin. Biisimateriaali ei ole huonoa, muttei loistavaakaan.
Tämän levyn iskevimmästä päästä lienee kakkosraita ’Don’t Do Me Any Favours’. On aika yllättävää, ettei se mahtunut neljän singlejulkaisun joukkoon.
A-ha: Don’t Do Me Any Favours • albumilta Analogue
2005
Brittituottaja Steve Osbornen kanssa tehty, kesäkuussa 2009 julkaistu Foot Of The Mountain oli vetaraanibändiltä ilahduttava voimannäyttö. A-ha tuntui päästäneen irti uuden maailmanvalloituksen elkeistä ja löytäneen paitsi vapautuneemman otteen musiikkiinsa, myös hyvien sävellysten kultasuonen. Albumi on yksi bändin kaikkein parhaista. Tietyssä mielessä se edustaa paluuta alkuaikojen synapoppiin, mutta nostattavia melodioita syventämässä on nyt tietysti paljon elämänkokemusta ja jotain, mitä voisi ehkä kutsua ajattomuuden patinaksi.
Jo avauskappale ’The Bandstand’ on fanille täystyrmäys. Mieleenpainuvan synapiipityksen kuljettama kappale nousee lähtökohtiaan eeppisemmäksi teokseksi. Siinä kuuluu vanhenevan bändin omanarvontunto ja uhmakas asettuminen aikojen muuttumisen väistämättömiksi väitettyjä vaikutuksia vastaan.
A-ha: The Bandstand • albumilta Foot Of The Mountain
2009
Aivan klassista A-ha -balladihommaa edustaa sitten ’Shadowside’. Kuunnelkaa nyt, miten hienostuneesti ja ylväästi tuo kertosäe lähtee!
A-ha: Shadowside • albumilta Foot Of The Mountain
2009
Foot Of The Mountain ylsi Saksassa taas listaykköseksi ja myi platinaa. Yhtyeen paluu klassikkotasolle otettiin sen vahvimmilla alueilla riemuiten vastaan. Mutta jo syksyllä 2009 A-ha ilmoitti lopettavansa uransa. Jos edellinen lopettaminen oli tapahtunut vähin äänin, tällä kertaa järjestettiin fanfaarit ja lopetussirkukset Ending On A High Note -kiertueineen. Norjassa A-hata muisteltiin suunnilleen kyynelsilmin. Yllättävän päätöksen yksi keskeinen syy olivat ilmeisesti Magne Furuholmenin sydänvaivat.
A-ha -musiikin puutteessa kärvisteleviä saattoi lämmittää esimerkiksi laulaja Morten Harketin soolotuotanto. Kaikki bändin jäsenet ovat puuhastelleet vuosien varrella muutakin, mutta jo ”se ääni” riittää tietysti tekemään Harketin levyistä parhaan korvikkeen. Sooloalbumeita hän on vuosien varrella julkaissut kuusi. Vuoden 2012 Out Of My Hands on Steve Osbornen tuottamana napakkana pop-pakettina luontevaa jatkoa Foot Of The Mountainille, ja ehkä levyllä voi kuullakin laulajan turhautumisen siihen, että hyvä homma katkesi kesken. Mutta tämäkin levy ylsi Norjan ykköseksi ja Saksan kolmanneksi, eli kyllä Harketin ääntä kaivattiin ilman A-han nimeäkin.
Sitä paitsi olisihan tämä ’Keep The Sun Away’ bändin nimissä tehtynäkin aika korkealla sen parhaiden biisien listalla.
Morten Harket: Keep The Sun Away • albumilta Out Of My Hands
2012
Lopulta A-han paluuta ei tarvinnut odottaa kovin kauan. Cast In Steel ilmestyi vuonna 2015, tauko jäi hieman lyhyemmäksi kuin ensimmäinen. Ihan vaikeuksitta comeback ei tapahtunut. Magne Furuholmen oli vastahakoinen, mutta ei kokenut voivansa kieltäytyä, kun Harket ja Pål Waaktaar paluuta kovasti halusivat. Ilmoitettiin, että yhtye palaisi yhden levyn ja sen kiertueiden ajaksi.
Comebackin tunnelmaa lisäsi, että tuottajan pallilla hääri A-han kasariyhteistyökumppani Alan Tarney. Hänen kanssaan saatiin aikaan ajankulun väistämätöntä melankoliaa henkivä eeppinen poprock-albumi, joka on varmaankin keski-ikäisintä A-haa siihen asti, mutta kappalemateriaaliltaan vahva ja bändin näköinen.
Ja onhan esimerkiksi tämä ’Under The Makeup’ ylevää, ylevää musiikkia.
A-ha: Under The Makeup • albumilta Cast In Steel
2015
Kävi niin, että kun A-ha kerran palasi, ei se sitten enää lopettanutkaan. Vaikka levytystahti on harventunut, on bändi ollut vuoden 2015 jälkeen melkein jatkuvasti kiertueilla. Itse sain nähdä sen kesällä 2018 Virossa Tarton Laululavalla. Tuhannet ihmiset lauloivat innoissaan täydellisesti rakennetun hittisetin mukana: monessa Euroopan maassa A-ha on paljon isompi juttu kuin Suomessa.
Viimeisenä encorena kuultiin tietysti ’Take On Me’. Yleisöä kiusoiteltiin ennen pienellä pätkällä syntikkaintroa, mikä aiheutti riehaantumisen ja valmistautumisen alusta loppuun suoritettuun yhteislauluun.
Morten Harketin ääni oli täydellisessä kunnossa, eikä taustalaulajilla ja ylimääräisillä muusikoilla vahvistetun bändin suorituksessa ollut muutenkaan moittimista. Niin monta kertaa kuin ’Take On Me’ on vastaaville yleisöille soitettu, ei leipääntymistä ollut havaittavissa. Musiikin ja sen kirvoittaman vastaanoton voima on kai sittenkin ollut suurempi kuin impulssit vetäytyä eläkkeelle.
Ja kuluneistakin klassikoista voi saada uutta tunnetta irti. Vuonna 2017 A-ha julkaisi MTV Unplugged -konseptin puitteissa norjalaisella Gisken saarella äänitetyn akustisen Summer Solstice -liven. Hieno äänite, ja tässäpä hieman erilainen näkökulma siihen mässyhittiin.
A-ha: Take On Me • livealbumilta MTV Unplugged – Summer Solstice
2017
Vuonna 2022 A-ha julkaisi sitten pitkästä aikaa ihan uuden studioalbumin. Bändin itsensä tuottama True North on ”musikaalinen kirje kotimaastamme”, ja sen yhteydessä julkaistiin myös levyn tekoa käsittelevä dokumentti.
Arktisk Filharmoni -orkesterin kanssa tehty levy on vakava, jähmeä, tunteellinen ja hyvin epänuorekas kokonaisuus, jolta ehkä puuttuvat pophitit, mutta jossa on paljon sydämellistä ja rakastettavaa. Ovathan nämä kuitenkin yli kuusikymppisiä tyyppejä, joilla ei ole enää mitään todisteltavaa. On kunnioitettavaa, että he tekevät sellaisen levyn kuin heitä sattuu huvittamaan tehdä.
Tämänkin rastin A-ha suorittaa arvokkaasti, nostalgian sanelemat vaatimukset täyttäen. On syytä toivoa Norjan suurilta pojilta vielä paljon lisää hyvää musiikkia, mutta vaikka tämä jäisi tähän, olisi lähes 40-vuotinen ura yksi popmusiikin tärkeimmistä.
Moneen kertaan A-ha on pudonnut kategorioiden väliin ja jäänyt ansaitsematta rannalle klassikkoja listattaessa. Ärsyttävintä on, miten harvoin yleisessä journalistisessa konsensuksessa ymmärretään nimenomaan yhtyeen myöhäiskatalogin arvo.
Mutta fanit kyllä ymmärtävät, ja sehän on tärkeintä.
Tämän diskografian lopetan pienellä suurella laululla True North -levyltä. Nuoruusvuosien eläinrakasta tyttöystävää muisteleva ’Bumblebee’ sopii erinomaisesti lyömään tälle katsaukselle pisteen.
A-ha: Bumblebee • albumilta True North
2022
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
A-ha [1] 1982–1994 • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin
Bogart Co. – käsi kädessä kasarin kanssa • Vuodet 1981–1989
Classix Nouveaux – futuristisen uusi aalto • Night People [1981]
David Bowie – jazzia ja rockia moderneimmillaan • ★ Blackstar [2016]
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Duran Duran: Big Thing – iso juttu, unohdettu klassikko
Lloyd Cole And The Commotions: Rattlesnakes – debyyttialbumin herkkyys teki vaikutuksen
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärelläNew Order – vaiston varassa eteenpäin • Movement [1981]
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
Suede: Autofiction – pois menneisyyden varjoista
Tears For Fears: The Seeds Of Love – kasaripopin klassikko
The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It – kurotus kohti täydellistä rockmusiikkia
The Stone Roses loi uutta ja ajatonta • The Stone Roses [1989]
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia
U2: Achtung Baby – aitoa parempi levy
Years & Years: Communion – nykypäivän syntikkapopin helmi
A-ha
Finna.fi
1980-luku
Hunting High And Low | Warner Bros. Records 1985
Scoundrel Days | Warner Bros. Records 1986
Stay On These Roads | Warner Bros. Records 1988
1990-luku
East Of The Sun, West Of The Moon | Warner Bros. Records 1990
Memorial Beach | Warner Bros. Records 1993
2000–2009
Minor Earth | Major Sky | WEA Records 2000
Lifelines | WEA Records 2002
How Can I Sleep With Your Voice In My Head • A-ha Live • live | WEA Records 2003
Analogue | Polydor/Universal 2005
Foot Of The Mountain | Universal Music 2009
2010-luku
Cast In Steel | We Love Music/Polydor/Universal Music Group 2015
MTV Unplugged – Summer Solstice • 2CD • 2CD+DVD • live | Swinglong/We Love Music/Polydor 2017
2020-luku
True North | Sony Music/RCA 2022
Kokoelmalevyjä
A-ha
Finna.fi
Headlines And Deadlines – The Hits Of A-ha • LP • CD | Warner Bros. Records 1991
The Singles 1984|2004 • CD | Warner Strategic Marketing 2004
25 • The Very Best Of A-ha • Celebrating 25 Years • 2CD | Rhino Entertainment 2010
Original Album Series [Hunting High And Low • Scoundrel Days • Stay On These Roads • East Of The Sun West Of The Moon • Memorial Beach] • 5CD | Warner Bros. Music Group 2011
Morten Harket
Finna.fi
Poetenes Evangelium | Kirkelig Kulturverksted 1993
Wild Seed | Warner Bros. Records 1995
Vogst Villa | Norsk Plateproduksjon 1996
Letter From Egypt | Polydor/Universal Music 2008
Out Of My Hands | Compass Point/We Love Music/Island/Universal Music 2012
Brother | Compass Point/Universal Music 2014
Lue lisää a-ha -albumeista norjaksi
Finna.fi
a-ha – Hunting High And Low [Morgenbladet topp 100] Larissa Bendel, 96 sivua | Falck forlag 2011
a-ha – Scoundrel Days [Morgenbladet topp 100] Frode Grytten, 97 sivua | Falck forlag 2011
Minor Earth | Major Sky
Spotify
Minor Earth | Major Sky • 2000 • Kannen valokuva: Bjørn Opsahl
Analogue • 2005 • Kannen valokuva: Stian Andersen
Foot Of The Mountain • 2009 • Kansitaide: Martin Kvamme
