The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It – kurotus kohti täydellistä rockmusiikkia

I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It | Dirty Hit/Polydor 2016

The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It (2016).Miten luoda bändin kanssa vastustamatonta rockmusiikkia, sellaista joka menestyy? Miten se tehdään? Asiaa tuskin on mahdollista avata aukottomasti, mutta aina voidaan yrittää, jos vaikka vähän kieli poskessa. Esittäjän, mieluiten kiharapäisen laulajan, tulee olla persoonaltaan mahdollisimman vetoava, karismaattinen ja hivenen arvaamaton.

Vähintään puoliandrogyynin vokalistin on hyvä kirjoittaa tekstejä, joissa on elämän sekavuuteen ja rakastamisen vaikeuteen liittyviä monitasoisia koukkuja haavoineen päivineen. Tuottajan pitäisi luoda luovuuden huipulla olevan bändin musiikkiaurasta poikkeuksellinen, mutta ei liiaksi. Mediatoimijoiden tehtävänä on välittää eteenpäin päätähden tarina, jossa on rohkeutta ja musiikillista intohimoa.

The 1975. Kuva: i.axa.com.

The 1975. Kuva: i.axa.com.

Edellä kirjoitettu bisneskuva voi joiltain osin sopia The 1975 -laulaja Matthew Healyyn ja hänen karismaansa. Ahkeran keikkailun lisäksi manchesterilaisbändin menestyksen todellisena pohjana toimivat kuitenkin onnistuneet levytykset ja biisien yhteenhitsautunut toteuttaminen. Vuodesta 2002 koossa ollut The 1975 heittäytyy musiikkiinsa. Bändin albumeista toinen, I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It, on lähellä täysosumaa.

Indien ja nykymainstreamin välimaasto on kunnon tähtiaineksen sydänmaata. Romanttisesti nimetty levy on pitkä, rönsyilevä ja retromaisen indie. Retroilu on vaikea laji, mutta The 1975 pärjää ilmiömäisesti, ja levyllä ollaan mitä erilaisimpien vaikutteiden keskellä. Mielessä käyvät esimerkiksi INXS, Madonna, Phil Collins ja Daft Punk. Vaikutteiden kirjo on osa albumin vahvuutta, mutta vielä enemmän kyse on kunnioituksesta. Bändi tuntuu lainaavan idoleilta, joista se aidosti välittää. Jos esimerkiksi tykkää Daft Punkista, sen voi myös antaa kuulua. Virtuoosimaiset George Daniel (rummut), Ross MacDonald (bassokitara) ja Adam Hann (kitara) sekoittavat kaikesta oman rockinsa, jota on huumaavaa seurata.

Populaarimusiikin eri vuosikymmeniltä häpeilemättömästi lainailtu dramaattinen klangi on kasvanut kiinni bändin musiikkiin. Monin kohdin tutulta tuntuva sykkii modernia otetta, oli sitten kyseessä lämmin tai viileä tunnelma. Biisien genrekirjo kuvastaa bändin tervettä suhtautumista riskinottoon. Aina voi myös hieman sohaista kohti arvostelijoita. Albumin kolmas singleraita The Sound saattaa osoittaa brittilehti NME suuntaan. Debyyttialbumin jäljiltä The 1975 voitti NME Awardsin NME Awardsin huonoimman bändin ”palkinnon”.

Matthew Healyllä (s. 1989) on sanottavaa ja kyky olla äänessä. Hivenen salaperäinen ja jopa ujon oloinen laulajahahmo on haastatteluiden perusteella myös valloittava persoona, joka ei ota itseään liian vakavasti. Healyn heittäytymisestä paistaa läpi rohkeus. Laulaja ei tunnu pelkäävän mitään. Tekstit purevat ja haastavat.

Albumin keskivaiheilla levyä liikutaan kuin aarteen äärellä, hyvin vaihtelevien tunnelmien keskellä. Gospelsoulisti hivelevä If I Believe You iskee hartaine kuoroineen ja puhallinsooloineen kuin suoraan seurakunnan hengennostatuksesta. Please Be Naked taas lähtee aivan toiselle tielle. Eteerinen piano johdattaa suurine kuvineen jonnekin surulliseen paikkaan, pitkälle popmusiikin valtavirrasta. Seuraava raita Lostmyhead jatkaa nostetta. Kitaravallit jylisevät, bassovyörytykseen eksyy, aika pysähtyy – kuin parhaina shoegazing-aikoina joskus 90-luvulla. Tunnelma on uskomaton.

Kuin uhitellakseen, The 1975 hyppää seuraavaksi synarockiin. Avantisti liikkuvat taustavokaalit johdattavat järjettömän juhlavaan massapsykoosiin, jossa Healy pistää jälleen parastaan. Tuotantoarvoa on jakaa audiofiileillekin. Kokonaisuuden syvempi pää alkaa hellittää kun katkeransuloinen Somebody Else hivelee kuin se diskoillan päätteeksi toivottu  hituri. A Change Of Heart toimii samalla tavalla.

Albumin pitkä nimikappale I Like It When You Sleep… nousee tärkeäksi kokonaistunnelman luojaksi. Tässä The 1975 lienee eteerisimmillään. Hengästynyt pulssi ja säkenöivät synakuviot vaihtuvat puolivälissä raukeaan olotilaan, kuin vapaan sunnuntaiaamun heräämiseen ja jalkeillenousuun.

Kaikesta tästä kasvaa runsasta kuuntelua kestävä rocklevy, jossa on tuoreutta. The 1975 on voittaja.

I Like It When You Sleep For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It
Matthew ”Matty” Healy – laulu, kitara, piano, kosketinsoittimet, syntetisaattorit
Adam Hann – kitara, taustalaulu, kosketinsoittimet, syntetisaattorit
Ross MacDonald – bassokitara, taustalaulu, kosketinsoittimet, syntetisaattorit
George Daniel – rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu, kosketinsoittimet, syntetisaattorit
Tuottajat: Mike Crossey, George Daniel, Matty Healy

Mitä mahdamme saada seuraavaksi? Helmikuun 2018 puolivälissä bändin Facebook-sivu näyttäytyy ilman uutisia ja profiilikuvaa. Somemarkkinoinnin, nettitiedon ja teaserin perusteella luvassa on albumi Music For Cars.

Tuomas Pelttari

The 1975 | kotisivu
The 1975 | Facebook
The 1975 | Instagram
The 1975 | Twitter

Varaa I Like It When You Sleep... kirjastosta.

Varaa I Like It When You Sleep… kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
The 1975

2010-luku

The 1975 | Dirty Hit 2013
I Like It When You Sleep For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It | Dirty Hit 2016
DH00278 – Live From The O2, London, 12/16/2016 | Dirty Hit 2017
A Brief Inquiry Into Online Relationships | Dirty Hit 2018

2020-luku

Notes On A Conditional Form | Dirty Hit 2020

The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It (2016).

The 1975: I Like It When You Sleep, For You Are So Beautiful Yet So Unaware Of It (2016).

Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise

Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise | Music Affair 2016

Ranskalainen säveltäjä ja syntetisaattoriguru Jean-Michel Jarre täydensi syksyllä 2015 alkanutta albumijatkumoa jo toukokuussa 2016. Ykkösosasta Electronica 1: The Time Machine jatkaa eteenpäin E2 – The Heart Of Noise. Ykkösosan tapaan E2 perustuu 15 musiikintekijän kanssa tehtyyn yhteistyöhön. Tulos on toistamiseen riemastuttavan antoisa valikoima kollaboraatioita.

Syvän merellisen soundin aloittamana The Heart Of Noise lähtee liikkeellee arvokkaasti. Reilun neljän minuutin jälkeen nimiteos nousee rauhoittavaksi pulssiaalloksi. Ollaan Jarren tavaramerkin ytimessä – siellä, missä tavoitellaan syntetisaattorimusiikin syvintä. Verkkainen ote vaihtuu vaahtomaisine mielikuvineen juuri sellaiseksi juhlaksi kuin vain Jarre osaa kutoa.

Miten Jean-Michel Jarre (s. 1948) näkee nykymaailman teknologian? Ovatko kaikki tietomme turvassa mobiililaitteissamme tai pilvessä? Tämänkaltaisten ajatusten kantamana albumi Electronica 2 on omistettu Edward Snowdenille. Jarren ja digiajan tottelemattomuuden ikonin yhteisestä teknobiisistä uutisoi esimerkiksi The Guardian. Musiikillisesti Exit kuvaa pakenemista paniikinomaisin vedoin. Kiihkeä biitti etenee hiostavasti, lopulta kohti Snowdenin (s. 1983) sanoja. Tempo hidastuu hetkeksi kuin turvapaikan suojaan. Kysymys kuuluu:

– Why are our private details that are transmitted on-line, why are private details that are stored on our personal devices any different than the details and private records of our lives that are stored in our private journals? 

Kohokohtia seuraa lisää. Pet Shop Boys iskee raidalla Brick England lähelle omaa klassikkoalbumiaan Electric (2013). Mitä saisimmekaan jos Neil Tennant ja Chris Lowe tekisivät kokonaisen albumin Jarren kanssa? Peachesin indiemäinen What You Want vingahtelee eteenpäin kuin Plan 9 From Outer Space.

Switch On Leon ja The Orb saavat aikaan syvää värinää ja jonkin sortin datalinkin Snowden-raitaan Exit. Yhdistelmä Alex Patersonin trippiä ja Jarren dremaattista maisemaa hivelee lähtemättömästi. Elokuvamusiikin suurnimi Hans Zimmer osallistui Jarren projektiin hyvin mielellään. Zimmer otti levytykseen mukaan tuttua suurelokuvallista paatostaan.

Sample Primal Screamin anthemista Come Together toimii juurena aidolle hippianthemille As One. Jo 70-luvun lopulla huipulle yltänyt Gary Numan on yhä erinomaisessa vireessä. Loistava Here For You toimii kuten useat Numanin hiteistä – hieman liian hitaana tanssilattialle, hieman liian outona todelliseen mainstreamiin.

Jarren kollaboraatiot kulkevat valtavirran lisäksi teknon undergroundissa. Detroit-teknon vaikuttaja Jeff Mills saattaa raottaa kuulijalle ovea kohti tuntemattomampaa – genren suurnimet kun ovat monille vieraita. Mukava yllätys seuraa tupla-albumin nelospuolella. Albumilla She’s So Unusual (1983) tähdeksi noussut Cyndi Lauper nappaa intohimoisesti kiinni Jarren haikeasta tanssibiitistä. Swipe To The Right on loistokas biisi, täydellinen juuri Lauperin laulamana.

Aivan lopussa E2 hieman lopahtaa. Ehkäpä The Heart Of Noisen demon julkaisemisen olisi voinut jättää myöhemmäksi. Kauneusvirhe on kuitenkin pieni, ja Noisen sydän sykkii polttavan auringon lailla. Ja auringon sisältä paistaa diskopallo.

* * *

Electronica 2 julkaistiin toukokuussa 2016. (2LP, CD ja striimi). Jarren synasaagan ensimmäinen osa ilmestyi edellisenä syksynä. Jean-Michel Jarre konsertoi Suomessa 31. lokakuuta 2016.

Tuomas Pelttari

Jean-Michel Jarre | kotisivu
Jean-Michel Jarre | Facebook

Varaa Electronica 2 – The Heart Of Noise kirjastosta.

Varaa Electronica 2 – The Heart Of Noise kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jean-Michel Jarre | studioalbumit

1970-luku ja 1980-luku

Deserted Palace | 1972
Les Granges Brûlées | 1973
Oxygène | 1976
Équinoxe | 1978
Les Chants Magnétiques | Magnetic Fields | 1981
Musique Pour Supermarché | 1983
Zoolook | 1984
Rendez-Vous | 1986
Revolutions | 1988

1990-luku ja 2000–

En attendant Cousteau | Waiting For Cousteau | 1990
Chronologie | 1993
Oxygène 7–13 | 1997
Métamorphoses | 2000
Interior Music | 2001
Sessions 2000 | 2002
Geometry Of Love | 2003
Téo & Téa | 2007
Oxygène – New Master Recording | 2007
Electronica 1 – The Time Machine | 2015
Electronica 2 – The Heart Of Noise | 2016
Oxygène 3 | 2016
Équinoxe Infinity | Columbia 2018

Kokoelmat | Finna.fi
Jean-Michel Jarre

Musik aus Zeit und Raum ‎| Polydor 1983
Essentials & Rarities • 2CD | 2011

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

Jean-Michel Jarre  Michael Duguay & Nicolas Kern (English translation), 235 sivua | Coëtquen Editions/Books On Demand 2019

Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music  Greg Rule, 248 sivua | Miller Freeman 1999
Live & Kicking – The Rock Concert Industry In The Nineties  Mark Cunningham, 359 sivua | Sanctuary 1997

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Heart Of Noise (2016).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Heart Of Noise (2016).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine | Music Affair 2015

Jarre: Electronica 1 – The Time Machine.Miten palata aikakoneen tavoin itse tekemänsä syntikkataiteen kulta-aikaan, ja luoda samalla jotain täysin uutta? Ranskalaissäveltäjä Jean-Michel Jarre teki näin ottamalla levylleen ihailemiaan musiikintekijöitä. Synaguru on toiminut samaan tyyliin aiemminkin, muttei näin suurin harppauksin. Ja miten tyylikkäästi vierailijoiden kanssa tehty elektro-jatkumo liikkuukaan. Ensimmäinen osa The Time Machine onnistuu luomaan toimivia kombinaatioita ilman merkkiäkään vesitetynoloisesta retroilusta. Electronica 1 pulppuaa ajattominta Jarrea sitten 80-luvun.

Jean-Michel Jarre (s. 1948) nousi elektronisen populaarimusiikin suurtekijäksi vuonna 1976. Klassikkoalbumi Oxygènen moniulotteinen analogisyntetisaattorisoundi, viipyilevät toteutukset ja sävellysten näkemys kiinnostivat valtavaa määrää ihmisiä yli pop- ja taidemusiikin tottumusten. Samaan aikaan musiikin tunteikas maanläheisyys ja avaruudellisuus välittyi kunnianhimoisissa levynkansissa ja visuaalisestikin merkittävissä live-esiintymisissä. Wikipedian mukaan Jarren suurimmissa ulkoilmakonserteissa on ollut jopa useita miljoonia kuulijoita.

Studioalbumien korkea taso säilyi läpi 80-luvun. Magnetic Fields, Zoolook ja Rendez-vous veivät Jarren musiikkia eteenpäin. Melko taajaan tehtyjen konserttikiertueiden rinnalla levytystahti on harventunut. Edellinen uutta materiaalia sisältänyt Téo & Téa julkaistiin 2007. Samana vuonna Jarre julkaisi uuden levytyksen klassikosta Oxygène.

* * *

Jarren viidentoista artistivieraan kanssa tehty Electronica 1 on vakuuttava näyttö. Aikakonemaista tunnelmaa voi aistia vierailijakaartin kautta. Jarren ihailemat Tangerine Dream, Pete Townshend ja John Carpenter aloittivat musiikinteon 60-luvulla kuten Jarrekin. Robert Del Naja käynnisti Massive Attackin 80-luvun lopulla. 90-luvulla ensimmäiset hittinsä tehnyt Armin van Buuren on syntynyt vuonna 1976. Musiikillisten vaikuttajien haltuunottoa helpottaa levynkanteen painetut tekstit, joissa Jarre avaa levyntekoon osallistuneiden kanssa tehtyä yhteistyötä.

Albumin musiikillinen suola löytyy siitä, että vierailevat artistit tulevat ikään kuin osaksi Jarren vaikutusta länsimaiseen populaarimusiikkiin. Samalla kaikki raidat kuitenkin ovat myös tribuutteja toiseen suuntaan – myös vierailijoidensa näköisiä yhteisiä teoksia. Yhdistelmä toimii hämmästyttävän hyvin. Juju löytyy myös Jarren ilmiselvästä rakkaudesta synapopin kaanoniin, jossa on monia alalajeja. Boys Noizen kanssa tehty aloitusraita on erinomainen.

Esimerkiksi 90-luvulla debyyttialbuminsa julkaissut ranskalainen Air istuttaa raukean poljentonsa vaivatta Jarren 70-lukulaiseen analogisuuteen. Kenties hykerryttävintä 80-luvun synahitin otetta esittelee Vince Clarke (Erasure, ex-Yazoo, ex-Depeche Mode). Kaksiosainen Automatic hypähtelee Jarren ja Clarken käsissä mahdollisimman tasapainossa. Yhdessä DJ-tähti Armin van Buurenin kanssa tehtyä raitaa valaisee parhaiten haastattelu.

Yksi levyn yllättäjistä on The Whon säveltäjä ja kitaristi Pete Townshend. Hänen kanssaan tehty Travelator toimii hyvin. Mukana on myös Jarren kanssa aiemminkin yhteistyötä tehnyt Laurie Anderson, yksi modernin avantgarden suurista suunnannäyttäjistä. Hän hallitsee puhelaulullaan koko raitaa Rely On Me. Tangerine Dreamin säveltäjä Edgar Froese (1944–2015) teki albumille yhden viimeisimmistä teoksistaan. Jarre on omistanut albumikokonaisuuden menehtyneelle idolilleen. 

Yhteistyö yhdysvaltalaisen Mobyn eli Richard Melville Hallin kanssa sytyttää hitaammin. Useamman kuuntelukerran myötä Suns Have Come nousee yhdeksi parhaista lauluraidan sisältävistä esityksistä. Electronica 1 nojaa syntetisaattoreiden rinnalla myös akustisempaan suuntaan. Huima päätösraita The Train & The River kehittyy rauhassa kohti transsia. Pianistivieras Lang Lang soittaa hurmioituneesti.

Electronica 1 julkaistiin lokakuussa 2015. (2LP, CD ja striimi). Jarren synasaaga sai jatkoa varsin pian. Electronica 2: The Heart Of Noise julkaistiin jo seuraavana keväänä. Syntikkataitelija konsertoi Suomessa 31. lokakuuta 2016.

Tuomas Pelttari

Jean-Michel Jarre | kotisivu
Jean-Michel Jarre | Facebook

Varaa Electronica 1 – The Time Machine kirjastosta.

Varaa Electronica 1 – The Time Machine kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Jean-Michel Jarre | studioalbumit

1970-luku ja 1980-luku

Deserted Palace | 1972
Les Granges Brûlées | 1973
Oxygène | 1976
Équinoxe | 1978
Les Chants Magnétiques | Magnetic Fields | 1981
Musique Pour Supermarché | 1983
Zoolook | 1984
Rendez-Vous | 1986
Revolutions | 1988

1990-luku ja 2000–

En attendant Cousteau | Waiting For Cousteau | 1990
Chronologie | 1993
Oxygène 7–13 | 1997
Métamorphoses | 2000
Interior Music | 2001
Sessions 2000 | 2002
Geometry Of Love | 2003
Téo & Téa | 2007
Oxygène – New Master Recording | 2007
Electronica 1 – The Time Machine | 2015
Electronica 2 – The Heart Of Noise | 2016
Oxygène 3 | 2016
Équinoxe Infinity | Columbia 2018

Kokoelmat | Finna.fi
Jean-Michel Jarre

Musik aus Zeit und Raum ‎| Polydor 1983
Essentials & Rarities • 2CD | 2011

Alma: Have U Seen Her? – varjoa jahtaamassa
Chisu: Momentum 123 – suuren muutoksen maisemissa
Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Jean-Michel Jarre: Electronica 2  – The Heart Of Noise
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

Jean-Michel Jarre  Michael Duguay & Nicolas Kern (English translation), 235 sivua | Coëtquen Editions/Books On Demand 2019

Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music  Greg Rule, 248 sivua | Miller Freeman 1999
Live & Kicking – The Rock Concert Industry In The Nineties  Mark Cunningham, 359 sivua | Sanctuary 1997

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine (2015).

Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine (2015).

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä

Construction Time Again | Mute Records 1983

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).Vuonna 1980 perustetun Depeche Moden alkutaival ei ollut helpoin mahdollinen. Britanniassa yhtä aikaa itseluottamusta uhkuva ja ujonoloinen syntikkabändi oli jopa pilkan kohteena, mutta fanit rakastivat bändiä. Tasaiseen tahtiin julkaistut singlet nousivat kotimaassaan listoilla melko korkealle, jopa top teniin.

Tuottelias lauluntekijä Vince Clarke kuitenkin erosi kokoonpanosta jo debyyttialbumin Speak & Spell jälkeen. Odotusten vastaisesti bändi jatkoi hetken aikaa triona, ja kovan paineen alla Martin Gore löysi sisäisen säveltäjänsä. Samalla yhtyeeseen liittynyt Alan Wilder toi mukanaan uudenlaista muusikkoutta. Oltiin uuden alun ääressä. Vähitellen koko Eurooppa halusi Depeche Moden.

Yhtyeen aiemmiltakin albumeilta löytyy merkittävää potentiaalia. Speak & Spell (1981) on poikamaisen virkeä tuulahdus syntsapopin ytimestä, synkeämpi kakkosalbumi A Broken Frame taas täynnä yritystä ja sitkeää oman äänen hakua. Myös alkuvuodesta 1983 ilmestynyt single Get The Balance Right! vei musiikkia oikealla tavalla melodiseen suuntaan, sopivasti äkkiväärän kautta. 

Loppukesästä -83 julkaistu Construction Time Again nosti Depeche Moden uudelle tasolle. Biisit uhkuvat laatua, vokalisti David Gahanin rouheus alkaa tuntua selvemmin. Kolmoslevyllä basildonilainen nelikko ei enää vain etsi sisintään vaan luo täysin oman maailmansa. Käsityönä tehdyt samplet värittävät äänimaisemaa odottamattomin tavoin. Daniel Miller ja Gareth Jones tuottivat huolellisen kokonaisuuden. Berliinissä tehty miksaus heijastaa Depeche Moden ylle uudenlaisen auran. Kansikuvaa myöden kivenkova kokonaisuus.

Ensimmäinen singlelohkaisu Everything Counts on vastustamaton, suuri syntsahymni. Juuri sellainen täysosuma kuin Depeche Mode tarvitsi. Loistelias biisi toimi erinomaisesti myös keikkojen päättäjänä. Alan Wilderin käsialaa oleva The Landscape Is Changing näyttää yhtyeen sovituskyvyt uudessa valossa. Uhkaava tunnelma vaanii ja nappaa kiinni. Toisena singlenä julkaistu Love In Itself on kasvanut tärkeäksi osaksi DM-diskografiaa. Martin Goren tekstin omalaatuinen kömpelyys kääntyy jälleen kerran vahvuudeksi.

Itsevarmuus ilmentyy muutenkin. Toisinaan paukkeessa tuntuu Einstürzende Neubautenin vaikutus. Pipeline sisältää sampleja, joiden ei pitäisi toimia yhdessä, mutta svengi löytyykin yllättäen primitiivisemmän toteutuksen kautta. Elämänjanoinen, jopa optimistinen And Then… kruunaa vastavirtaan kulkevan syntikkaklassikon. Kertosäkeen haikean melodian jälkeen olo on puhdistunut.

Depeche Mode jatkoi nousua suureen maailmanmaineeseen 1980-luvun lopulta eteenpäin. Matkalla on tehty useita klassikoita, mutta CTA:n veroista ei löydy toista.

Construction Time Again
Andrew Fletcher
David Gahan
Martin Gore
Alan Wilder
Tuottajat: Daniel Miller ja Depeche Mode
Tonmeister: Gareth Jones

Tuomas Pelttari

Depeche Mode | kotisivu
Remasters | Depeche Mode
Depeche Mode | Facebook
Depeche Mode | Instagram
Depeche Mode | Twitter

Varaa Construction Time Again kirjastosta.

Varaa Construction Time Again kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Depeche Mode

1980-luku

Speak & Spell | Mute Records 1981
A Broken Frame | Mute Records 1982
Construction Time Again | Mute Records 1983
Some Great Reward | Mute Records 1984
Black Celebration  | Mute Records 1986
Music For The Masses | Mute Records 1987
101 • live | Mute Records 1989

1990-luku

Violator | Mute Records 1990
Songs Of Faith And Devotion  | Mute Records 1993
Ultra  | Mute Records 1997

2000–2009

Exciter  | Mute Records 2001
Playing The Angel  | Venusnote/Mute Records 2005
Sounds Of The Universe  | Venusnote/Mute Records 2009

2010-luku

Delta Machine  | Sony Music/Columbia/Mute Records 2013
Spirit  | Sony Music/Columbia/Mute Records 2017

Kokoelmat | Finna.fi
Depeche Mode

The Singles 1981→1985 | Mute Records 1985
The Singles 86>98 • 2CD  | Mute Records 1998
The Singles 81>98 • 3CD | Venusnote 2001
Remixes 81··04 • 2CD & 3CD | Mute Records 2004
The Best Of – Volume 1 | Mute Records 2006
Remixes 2 81–11 • 3CD | Mute Records 2011
Mode • 18CD | Sony Music/Mute Records 2020

Martin L. Gore | Finna.fi

Counterfeit E.P • 12″ • CD | Mute 1989
Counterfeit² | Mute 2003
MG | Mute 2015

VCMG [=Vince Clarke • Martin L. Gore] | Finna.fi

Ssss | Mute 2012

Dave Gahan | Finna.fi

Paper Monsters | Mute 2003
Hourglass | Mute 2007
Angels & Ghosts  Dave Gahan & Soulsavers | Columbia 2015

Recoil [=Alan Wilder] | Finna.fi

1 + 2 | Mute 1986
Hydrology | Mute 1988
Hydrology Plus 1 + 2 | Mute 1988
Bloodline | Mute 1992
Unsound Methods | Mute 1997
Liquid | Mute 2000
subHuman | Mute 2007
Selected | Mute 2010

Classix Nouveaux: Night People – futuristisen uusi aalto
Duran Duran: Big Time – iso juttu, unohdettu klassikko
Jean-Michel Jarre: Electronica 1 – The Time Machine
Jean-Michel Jarre: Electronica 2 – The Heart Of Noise
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Pet Shop Boys: Behaviour – pop osuu sydämeen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla

Lue lisää | Finna.fi

Depeche Mode  Anton Corbijn, 80 sivua | Omnibus 1990
Depeche Mode – A Biography  Steve Malins, 247 sivua | André Deutsch 1999
Depeche Mode – Black Celebration  Steve Malins, 308 sivua | André Deutsch 2006
Depeche Mode – en biografi  Steve Malins, 329 sivua | Reverb 2008
Depeche Mode – The Biography  Steve Malins, 324 sivua | André Deutsch 2013
Electro Shock! – Groundbreakers Of Synth Music  Greg Rule, 248 sivua | Miller Freeman 1999

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).

Depeche Mode: Construction Time Again (1983).