3 Feet High And Rising | Tommy Boy 1989
“Three Is A Magic Number”, lauletaan jazzpianisti Bob Dorough’n opetusanimaatio Schoolhouse Rockiin tekemällä, vuoden 1973 rallilla. New Yorkin Long Islandilta käsin pitkälti toistakymmentä vuotta myöhemmin niin rapmusiikin, kuin laajemmankin populaarikulttuurin vallankumouksen käynnistänyt De La Soul käytti tuota hokemaa yhtenä tunnuslauseistaan.
De La Soul: The Magic Number
Ei ollut sattumaa, että massiivisten tekijänoikeudellisten vääntöjen jälkeen De La Soulin materiaali “vapautettiin” ensi kertaa streamauspalveluille juuri 3.3.2023. Kolme oli taianomainen numero tuolloinkin, vaikka ryhmän jäsenistä oli julkistusjuhlassa fyysisesti paikalla enää kaksi – David “Trugoy The Dove” Jolicoeurin menehdyttyä vain muutamaa viikkoa ennen odotettua tapahtumaa.
Maaliskuun kolmantena päivänä vuonna 1989 Posdnuos (Kelvin Mercer), Trugoy (David Jude Jolicoeur) ja Maseo (Vincent Mason) olivat kolmen jalan korkeudessa, ja nousussa totta tosiaan. 24 raidan ja 67 minuutin mittainen 3 Feet High And Rising -albumi oli aikaansa edellä, tai oikeastaan ajan ulottumattomissa, sen sivussa.
Trio osoitti tuottajansa, jo aiemmin Stetsasonicin riveissä itseään kaanoniin naulanneen Prince Paulin (Paul Edward Huston) ohjastamana yhtä aikaa sekä syvää hiphopin ymmärrystä, että ainakin päällisin puolin totaalista piittaamattomuutta sen tuon aikaisista konventioista.
Vastavoima vahvistui biisi biisiltä
Kun rapmusiikki oli maailmanlaajuisessa kaupallisessa mittakaavassa ensiaskeltensa suhteen valmis, haki se uusia suuntia. Public Enemyn militanttius otti Yo! Bum Rush The Show (1987), ja etenkin It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back (1988) -albumeilla oman sijansa, vaikka avoin poliittisuus tuskin koskaan on markkinakoneistoille ollut helpointa käsiteltävää.
Levyt julkaissut Def Jam oli toisaalta jo vuonna 1986 kerennyt takomaan tulosta Beastie Boysin License To Ill -debyytillä, ja avaamaan liiketoiminnalleen uusia uria. LL Cool J:n ensimmäiset levyt Radio (1985) ja Bigger And Deffer (1987) ilmestyivät myös samalla levymerkillä, ja edustivat ajassaan tietynlaista kaupallista hardcore-tyyliä.
Kovuudelle oli kysyntää, kuten edellä mainittujen lisöksi ennen muuta N.W.A:n Straight Outta Compton -levyn menestys vahvasti osoitti. Gangsta-tyylit kaipasivat kuitenkin myös vastavoimaa, joka löytyi mitä selkeimmässä määrin De La Soulista.
Tuottajana hurjaa laaja-alaisuutta koko urallaan osoittanut Prince Paul kiinnostui kolmikosta kuultuaan debyyttialbumin ensimmäiseksi sinkkujulkaisuksi päätyneen ’Plug Tunin’’ -kappaleen demoversion. Vuonna 1988 ehdittiin julkaista singleinä lisäksi ylätempoinen ’Jenifa (Taught Me)’, jonka B-puolella kuultiin War-yhtyeen ’Magic Mountain’ -samplella junnaava ’Potholes In My Lawn’.
De La Soul: Potholes In My Lawn
Sinkkujen iso potentiaali sen kuin kasvoi vuoden 1989 puolelle ehdittäessä. Tämänkin tekstin alussa sivuttu The ’Magic Number’ / ’Buddy’, ja Euroopan markkinoille tyrkätty, muiden muassa Steely Danin biisiä ’Peg’ hyödyntänyt ’Eye Know’ tasoittivat tietä niille kahdelle järkäleelle, jotka muistetaan härmässä saakka.
De La Soul: Eye Know
Anarkistinen rönsyily tiivistyi diskoteekkien tanssilattioilla
Kun 3 Feet High And Rising -levyn mieletöntä tyylien, soundien, viitteiden ja tekstien kirjoa kuuntelee, on paikoin vaikea ymmärtää sitä, miten vaikkapa Suomessa diskoiltoja levyn julkaisun aikoina viettäneistä oikeastaan kaikki muistavat De La Soulin.
’Me Myself And I’ on vastaus kysymykseen. Alle kuukauden kuluttua levyn ilmestymisestä singlenä julkaistu hitti oli samplekirjonsa puolesta täysosuma. Keitokseen olivat sekoitettuina (ainakin) seuraavat, isotkin biisit.
Funkadelic: (Not Just) Knee Deep • 1979
Edwin Birdsong: Rapper Dapper Snapper • 1980
Ohio Players: Funky Worm • 1973
Doug E. Fresh: The Original Human Beatbox • 1985
Loose Ends: Gonna Make You Mine • 1986
Musiikillisen napakkuuden lisäksi Pos ja Trugoy osoittivat koko maailmalle kykynsä räpätä yhtä aikaa funk-hengessä viistoon, mutta puujalkaisempaankin rytmitajuun sopivan jämäkästi. Biisiin tehdyllä videolla trio nähtiin alkuun ulkopuolisina koulupoikina, jotka lopulta käänsivät väitetyn “hippeytensä” voitoksi. Kauempana amerikkalaisesta hiphop-kulttuurista kuvaston “pahiksille” on kenties kaikkein helpointa naureskella.
De La Soul: Me Myself And I • 1989
Ensimmäisen maailmanlaajuisen megahitin perään pudotetttiin vuonna 1989 vielä toinen pommi: ’Say No Go’. Pohjana toiminut, Hall & Oatesin biisi ’I Can’t Go For That (No Can Do)’ soi osin juuri De La -menestyksen vuoksi joidenkin deejiitten seteissä yhä edelleen. ’Say No Go’ on monella tapaa hyvin läheistä tyylillistä sukua ’Me Myself And I’:lle, vaikka perustuu tyylillisesti kovin erilaiseen samplemateriaaliin. Tanskalaisen Mega-levymerkin julkaisemat painokset esimerkiksi juuri näistä biiseistä, eurooppalaisine remixeineen (mm. C.J. Mackintosh), eivät ainakaan hidastaneet niiden suosiota myös toisella puolella maailmaa, alkuperäisistä tekijöistään katsoen.
De La Soul: Say No Go • 1989
Ahkerat kiertäjät pysähtyivät vasta väistämättömän edessä
De La Soul ehti heti uransa alkuvaiheissa vierailla useampaan otteeseen myös Suomessa – ensimmäisen kerran jo huhtikuussa 1989, Helsingin Bottalla toimineella Berlin-klubilla. Itse näin ryhmän ensi kertaa Provinssirockin sivulavalla, mikä kertonee suosion vaiheesta. Vuonna 1990 Törnävällä esiintynyt trio oli Helsingin Sanomien artikkelin mukaan festivaalin historian ensimmäinen rap-ryhmä, ja “järjesti hilpeän tanssituokion” tapahtumassa. Tieto ensimmäsyydestä toki ei ole aivan kohdallaan: kotimainen Definite Four esiintyi Provinssirockin teltassa jo paria vuotta De La Soulia aiemmin.
De La Soul: Say No Go • Provinssirock 1990
Vaikka ryhmä tekijänoikeuskiistoihin viitaten antoi kakkosalbumilleen nimen De La Soul Is Dead, ei tarina aivan nopeasti loppunut. Varsinaisia omia albumeita ehti lopulta ilmestyä kahdeksan (listattuina alla), minkä lisäksi katalogiin kuuluu lukuisa määrä mixtape-tyyppisiä kokonaisuuksia.
Legendaarinen kolmikko ei koskaan varsinaisesti lopettanut – vasta Daven menehtyminen päätti sen toiminnan.
Niko Toiskallio
De La Soul | Facebook
De La Soul | Instagram
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Asa [1] – Roihuvuoresta Roihuvuoreen, Rähinästä rentouteen
Asa [2] – jatkojen jatkoilta perustekemisen pariin
Beastie Boys: Check Your Head – ysärin rajattomuus
Common & Pete Rock: The Auditorium Vol. 1 [2024] – tosikoulun alumnit esittävät sarjan kysymyksiä, joihin vastattiin jo vuosikymmeniä sitten
Draama-Helmi on ääni pään sisällä – Draama-Helmi kuistilla
Eevil Stöö – kuinka hiisaavasta hiihtopipomiehestä tuli legit
Jane’s Addiction: Ritual De Lo Habitual – toisinajattelijoiden taidemanifesti
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Lauryn Hillin Miseducation – uraa uurtanut oppitunti kaikille osapuolille
Lähiöbotox: Rikkinäinen Suomi – arpia ja avohaavojaMariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Mariska – arvokkuutta ja epätoivoa
N.W.A • Straight Outta Compton – mistä gangstarapin synkkä lippulaiva N.W.A oikein oli kotoisin?
Paleface: Helsinki–Shangri-La – sanomaa suomen kielellä
Paperi T – ulkopuolisesta kolmekymppisten ääneksi
Public Enemy: It Takes A Nation Of Millions To Hold Us Back – muutoksen pitelemätön voima
Pyhimys: Mikko – reflektointia mielikuvien suojassa
Scarfacen asema rap-historiassa on vankkumaton
Sleeping Bag Records • 1980-luvun New Yorkissa hitsattiin historiaa oikeilla kohtaamisilla
The Prodigy: The Fat Of The Land – millennium-jännitteen voima
The Streets • Mike Skinner luomus on sekä kaunotar että hirviö – eikä mahdu mihinkään
Tulenkantajat: Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon
De La Soul
Finna.fi
3 Feet High And Rising • Tommy Boy 1989
De La Soul Is Dead • Tommy Boy 1991
Buhloone Mind State • Tommy Boy 1993
Stakes Is High • Tommy Boy 1996
Art Official Intelligence: Mosaic Thump • Tommy Boy 2000
AOI: Bionix • Tommy Boy 2001
The Grind Date • Sanctuary Urban/AOI 2004
And The Anonymous Nobody • AOI 2016
Lue lisää hiphopsukupolvesta • Läs mera om hiphop-generationen • Read more about the hip-hop generation
Finna.fi
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphopsukupolven historia Jeff Chang & kääntäjä Laura Haavisto, 527 • Like 2008
Can’t Stop, Won’t Stop – hiphop-generationens historia Jeff Chang & översättare Carina Ernst & Tony Ernst, 589 sidor • Reverb 2006
Can’t Stop, Won’t Stop – A History Of The Hip-Hop Generation Jeff Chang & introduction by DJ Kool Herc, 546 pages • Picador 2005 • Ebury Press 2007
Lue lisää hip-hopista • Read more about hip-hop
Finna.fi
Bring The Noise – 20 Years Of Writing About Hip Rock And Hip-Hop Simon Reynolds, 428 pages | Faber And Faber 2007
Fight The Power – Rap, Race And Reality Chuck D with Yusuf Jah, 273 pages | Payback Press 1997 & 1999
Lue lisää hip-hopista • Read more about hip-hop
Brian Coleman
Finna.fi
Rakim Told Me – Hip-Hop Wax Facts, Straight From The Original Artists – The ’80s Brian Coleman & Introduction by Dave Tompkins, 238 pages • Wax Facts 2005
Check The Technique – Liner Notes For Hip-Hop Junkies – Stories Behind 36 Immortal Rap Albums, Straight From The Original Artists – Updated And Hugely Expanded Edition Of The Underground Classic Rakim Told Me Brian Coleman & Introduction by Ahmir ”?uestlove” Thompson, 509 pages • Villard 2007
Check The Technique • Volume 2 – More Liner Notes For Hip-Hop Junkies – In-Depth Stories Behind 25 Classic Hip-Hop Albums From The 1980s And ’90s, Straight From The Original Artists Brian Coleman & Foreword by Adam Mansbach & Photographs by Romanowski • Wax Facts Press 2014
3 Feet High And Rising
Spotify
