The Only Ones Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

How The West Was Won | Domino 2017

Amerikkalaisen myytin mukaan villi länsi vallattiin voimalla ja sitkeydellä. Peter Perrettin (s. 1952) uuden sooloalbumin nimi viittaa siihen ja Amerikkaan ylipäänsä, mutta samalla se tuntuu itseironiselta ja vähän omahyväiseltäkin heitolta. Perrettin The Only Ones -bändiltä jäi aikoinaan länsi valloittamatta, kun se hajosi kesken Yhdysvaltain-kiertueen, mutta hän itse on pitkän väsytystaistelun jälkeen ottanut sielunsa villin laidan hallintaansa. Vuosikymmeniä tuhlannut mies on taas kiinni musiikissa.

How The West Was Won on paitsi Perrettin ensimmäinen soololevy, myös hänen ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä julkaisunsa kahteenkymmeneen vuoteen. The Only Ones levytti kolme pitkäsoittoa vuosina 1976–1980. Sen jälkeen Perrett soitti muun muassa Johnny Thundersin So Alonella, mutta upposi niin syvälle aineisiin, että sai tehtyä seuraavan oman albuminsa vasta 1990-luvun puolivälissä. Lyhytikäiseksi jääneen The Onen Woke Up Sticky ilmestyi 1996. Ja sitten vilahti taas yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin How The West Was Won tuli.

Viisi albumia neljässäkymmenessä vuodessa on todella vähän, ja silti tai siksi Perrett on kaivertanut nimensä historiaan. Pimeydessä harvakseltaan pilkahteleva uusi musiikki on maalannut romanttisen kuvan boheemista rockrunoilijasta, joka tuhlaa lahjojaan. Perrettin tapauksessa se pitää hyvinkin paikkansa. Hän tuhosi oman uransa huumeilla ja alkoi sitten elättää itseään ja perhettään niin kuin ennen The Only Onesin menestystäkin – myymällä huumeita.

How The West Was Won on klassinen kaksiteräinen miekka. Se on Peter Perrettin albumi, ja Peter Perrett on cool – tai siis oli ennen, mutta onko hän sitä vielä How The West Was Wonin jälkeenkin? Pärjäävätkö kadonneen kulttisankarin kappaleet tässä ajassa? Millaisen uuden albumin tekee kuusikymmentäviisivuotias pahasta keuhkoahtaumataudista kärsivä entinen narkkari ja huumekauppias, joka ei ole tehnyt vuosikymmeniin mitään uutta? Kysymyksiä riittää.

Oikea rivi kuuluu: ”on”, ”pärjäävät”, ”tosi hyvän”. Siinä missä monet vanhat hörhöt ovat levyillään kuin puuhun nostettuja rampoja tarzaneilta, on Peter Perrett How The West Was Wonilla oma teräväkielinen ja tyylikäs itsensä. Hänen lauluäänensä on yhä ihastuttavan poikamainen, ja kertoivatpa kappaleet rakkaudesta tai nykymaailman omituisuuksista (joihin hän ei onneksi pyri musiikissaan mukautumaan), sanoitukset ovat samaan aikaan vaivattoman kepeitä ja merkityksellisiä.

Perrettin simppeleihin sointukiertoihin perustuvissa biiseissä on Lou Reedin ja vanhan New Yorkin punkin viileyttä, glam rockin rehvakkuutta ja Dylanin sävelrunojen salaviisautta. Ikä kuuluu siinä, miten maltillisesti Perrett antaa tunnetta täyteen ladattujen laulujensa purkautua. How The West Was Won on hillitty, tyylikkään vähäeleinen rocklevy. Se ei käy nuoren miehen uhmalla vaan kaiken nähneen tyyliniekan sarkastisella charmilla.

Perrettin tunnetuin kappale on The Only Onesin Another Girl, Another Planet vuodelta 1978:

How The West Was Won osoittaa, että Perrett on saanut elämässään tehtyä muutakin kuin muutaman levyn ja kamakauppaa: häntä säestää nyt bändi, jossa soittaa hänen kaksi poikaansa. Perhesuhteet tuntuvat olevan muutenkin reilassa: How The West Was Wonin toinen single An Epic Story on rakkauslaulu poikien äidille Zena Kakoullille, jonka kanssa Perrett on ollut aviossa jo 47 vuotta.

Kun Take Me Homen kitarat lakkaavat hapuilemasta taivaita ja levy loppuu, ei voi olla miettimättä, kuuleeko maailma herra Perrettistä enää koskaan. Ellei, on How The West Was Won kaunis päätös hänen… No, ei kai sitä voi uraksi kutsua. Peter Perrettillä on ollut elämä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Peter Perrett | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi 📚🎶 Andrew Matheson: Sick On You [2015]
Iggy Pop – tanssia muurin harjalla • Lust For Life [1977]
Jan Stenfors – kahden elämän taitteessa • Vinegar Blood [1996]
Johnny Thunders – malja antisankarille • So Alone [1978]
Kollaa kestää – klassikko ja joutsenlaulu • Jäähyväiset aseille [1979]
Michael Monroe – jengi soittaa sydämestä • One Man Gang [2019]
Musta Paraati – tyylipuhdasta synkistelyä • Peilitalossa [1983 • 2023]
Pete Malmi 1960–2007 • Antisankarin tähtihetki • Malmi [1981]
Pete Shelley 1955–2018 • Lepää rauhassa, Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Ramones – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille • Rocket To Russia [1977]
Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia • Ratsia [1979]

Richard Hell & The Voidoids – kaukana kliseisyydestä • Blank Generation [1977]
Sami Yaffa – basisti läpäisee pasianssin • The Innermost Journey To Your Outermost Mind [2021]
Sex Pistols – debyytti ja testamentti • Never Mind The Bollocks, Here’s The Sex Pistols [1977]
Sweatmaster – ei mikään kopteriklooni • Sharp Cut [2002]
Sylvain Sylvain 1951–2021 • Rockia roll-diggareille • Sylvain Sylvain [1979]
Talking Heads – tanssi kuin kukaan ei katselisi • Talking Heads: 77 [1977]
The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa • Crossing The Red Sea With The Adverts [1978]
The Clash • Combat Rock [1982] • The Clashin genre oli protesti
Wilko Johnson 1947–2022 • Wilko Johnson jäi historiaan
Woude • Wouden laulut jäivät pystyyn • Singles 1979–1985 [2024]

Peter Perrett
Finna.fi

How The West Was Won | Domino 2017
Humanworld | Domino 2019

The Only Ones
Finna.fi

The Only Ones | CBS 1978 • Music On CD / Sony Music 2024
Even Serpents Shine | CBS 1979 • Sony Music Entertainment (UK) 2009
Baby’s Got A Gun | CBS 1980
Woke Up Sticky Peter Perrett In The One | Demon Records 1996
Why Don’t You Kill Yourself? The CBS Recordings • 2CD | Edsel Records 2004

📚
Lue lisää Peter Perrettistä
Finna.fi

The One And Only – Peter Perrett, Homme Fatale Nina Antonia, 224 pages | SAF Publishing 1999 • This Mann Press 2015

Lue lisää punk rockista
Finna.fi

Please Kill Me – Punkin sensuroimaton esihistoria Legs McNeil & Gillian McCain & kääntäjä Ike Vil, 542 sivua | Like 2004

Läs mera om punk rock
Finna.fi

Please Kill Me – den ocensurerande historien om punken Legs McNeil & Gillian McCain & översättare Dan Andersson | Reverb 2006, 542 sidor • Modernista 2016, 602 sidor