Ratsia | Johanna 1979

Kun kuhina paisuu muodiksi, piireihin ilmaantuu monenlaista tekijää tyhjäpäisistä tumpeloista todellisiin mestareihin. Jyri Honkavaara (1960–1997) kuului jälkimmäisten kastiin. Hän oli yksi suomipunkin suurista lahjakkuuksista, ja hänen bändinsä Ratsia löi heti kärkeen pöytään yhden genren klassikoista.

Ratsian syksyllä 1979 julkaistuun nimettömään ensialbumiin kiteytyivät uuden aallon parhaat puolet. Se oli tiukka, kiihkeä ja kirkasotsainen punkrocklevy, joka paljasti vasta 19-vuotiaan Honkavaaran loistavaksi lauluntekijäksi. ”Tää ei oo taidetta, tää on rock’n’rollia”, hän julisti albumin avausraidalla – ja juuri siksi se niin hienoa taidetta olikin.

Ratsia: Taidetta

Alku oli katkonainen. Pihtiputaalla perustettu Ratsia alkoi treenata jo kesällä 1977, mutta hajosi seuraavan vuoden kesällä, koska asiat eivät edenneet oikein mihinkään. Vedettyään henkeä Honkavaara perusti uuden Ratsian, joka ryhtyi harjoittelemaan yläasteen kirjastossa. Uusiutunut bändi huomattiin skenessä keväällä 1979, kun se teki omakustannekasetin nimeltä Kloonattu sukupolvi.

Melkein kaikki kasetin biisit päätyivät uusina versioina Ratsian ensimmäiselle albumille, kunhan Atte Blom oli ensin kiinnittänyt yhtyeen levy-yhtiölleen Johannalle. Ensimmäinen single, syksyllä 1979 julkaistu ’Lontoon skidit’ on klassikkokappale, joka siirsi punkin nuoruus- ja turhautumistematiikan suvereenisti Pihtiputaalle. Albumiversiossa kuullaan Hepa Halmeen saksofonia – tässä rivakassa singleversiossa ei:

Ratsia: Lontoon skidit

Honkavaaran vahvuus punkmuusikkona oli musikaalisuudessa, kielellisessä lahjakkuudessa ja siinä, että hän ymmärsi genreä hyvin. Hän osasi säveltää tyylipuhtaita ja tarttuvia kappaleita, joissa kuului myös hänen oma äänensä, joka oli nuorella biisintekijällä jo yllättävän vahva. Brittipunkista vaikuttunut Honkavaara sanoitti Stiff Little Fingersin ’Wasted Lifen’ (Ne ei haluu kuunnella) ja The Clashin ’48 Hoursin’ (48 tuntia) suomeksi niin luontevasti, etteivät ne erotu hänen omasta tyylistään lainkaan. Hänen yhteiskunta- ja kulttuurikriitiikkinsä oli puhdasoppisen idealistista, mutta samaan aikaan hän tuntui ainakin hetkittäin hymähtelevän myös lajityyppiin sisäänrakennetulle korniudelle.

Ratsian biiseistä kuulee, että Honkavaara koki löytäneensä punkista yhteisön tai ainakin toivoi löytävänsä. ’Me noustiin kellareistamme’ ja ’Päästäkää mut irti’ ovat loistavia uuden aallon anthemeja ja heimolauluja. Toisaalta levyllä oli sellaisia henkilökohtaisista kokemuksista tehtyjä biisejä kuin ’Yksin’ ja ’Ole hyvä nyt’, jotka olivat lujasti kiinni tietyn nuoren miehen elämässä ja samalla niin universaaleja, että niihin oli helppo samaistua.

Ratsia: Yksin

Levyn saamista kiitoksista huolimatta Ratsia ei jäänyt jauhamaan paikalleen. Loistava kakkosalbumi Elämän syke oli pidemmälle jalostettu ja kypsempi tulkinta debyytin tyylistä. Kolmas pitkäsoitto Jäljet hiippaili synkeämmissä punkinjälkeisen maailman maisemissa.

Ratsia lopetti toimintansa vuoden 1982 lopulla. Seuraavana vuonna Honkavaara levytti soolosinglen ’Leija’ ja englanninkielisen albumin helsinkiläisessä Hefty Loadissa. Vuonna 1986 hänen Killer Poodles -bändinsä julkaisi pari kappaletta Vaarallisten levyjen ja One Inch Rockin kokoelmalevyllä Rock’n’Roll. Ne jäivät hänen viimeisiksi julkaisuikseen.

’Lontoon skidien’ soidessa mieleen tulee, että hienosta musiikista täytyy kiittää Ratsian ohella 1970-luvun lopun Pihtipudasta, jossa rock’n’roll oli pirun harvinaista. Jos laulaja-kitaristi Jyri Honkavaaralla, kitaristi Juha Aunolalla, basisti-laulaja Rudi Lukkarisella ja rumpali Pasi Kuusjärvellä olisi ollut muuta tekemistä kuin tehdä biisejä ja treenata, rock voisi olla yhtä klassikkoa köyhempi.

Ratsia: Ole hyvä nyt

Ratsiaa ja Jyri Honkavaaraa ei ole unohdettu. Viitisen vuotta sitten Teatteri Maximus toi ensi-iltaan Jyrki Pylvään käsikirjoittaman näytelmän Täynnä elämää − balladi Jyri Honkavaarasta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ratsia | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Hurriganes: Roadrunner – homma ja kuinka se hoidetaan
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Musta Paraati: Peilitalossa – tyylipuhdasta synkistelyä
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto

Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Sleepy Sleepers sekoili ja satirisoi Alma-tädin illuusiolla
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sakari Kuosmasen ihanan elämäntyön ääripäät • Sakari Kuosmanen [1985] – Arkipäivän Jeesus [2023]
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sleepy Sleepers sekoili ja satirisoi Alma-tädin illuusiolla
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Teddy & The Tigers: Burn It Up – suomibillyn suosion huippu
The Clashin genre oli protesti
Tiisu: III – elämää, ei sen vähempää
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Ratsia
Finna.fi

Ratsia | Johanna 1979 | LP-uusintajulkaisut 2011 & 2013 Svart Records
Elämän syke | Johanna 1980 | LP-uusintajulkaisu 2011 Svart Records
Jäljet | Johanna 1982 | LP-uusintajulkaisu 2012 Svart Records
Kloonattu sukupolvi  | omakustannekasetti 1979 | LP-painos Stupido Records 2018

Hefty Load
[Jyri Honkavaara • Keimo Hirvonen • Hepa Halme • Matts Kullman • Richard Hamilton • Måns Kullman + Jimi Sumén • Pekka ”Puka” Oinonen]
Finna.fi

Hefty Load • LP | Johanna 1983

Lue lisää suomipunkista
Finna.fi

Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Lue lisää suomalaisesta rockista
Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998