Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu

Jäähyväiset aseille | Johanna 1979

Musiikkia esille kirjastossa

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).Kun Kollaa kestää osallistui Levyraatiin kappaleellaan ’Kirjoituksia kellarista’ vuonna 1979, Lenita Airisto ei suostunut antamaan sille yhtään pistettä. Diplomiekonomi tuskin oli ainoa, jota tulkinnan hauraus ja soiton haparoivuus ei puhutellut.

Kollaa kestäällä oli kuitenkin myös paljon ihailijoita. Suuri osa myöhemmästä kotimaisesta naivistisesta punk- ja indiepopista on saanut vaikutteita tältä yhtyeeltä. Bändi onkin esimerkki siitä, että maailmaan voi jättää hienon jäljen muutenkin kuin kovuudella ja huipputehokkuudella.

Kaupungin valot.

Kollaa kestää soitti ensimmäisen keikkansa maaliskuun 3. päivänä 1977 Suosikin järjestämässä kilpailussa. Tamperelaisbändi sijoittui kisassa mukavasti neljänneksi ja sai kuvansa lehteen. Tähän oli tultu luultavasti siksi, että Englannissa The Damned ja Sex Pistols olivat julkaisseet ensimmäiset singlensä syksyllä 1976, ja koska Ramones oli tehnyt ensialbuminsa aiemmin sinä vuonna. Vuonna 1977 levylle pääsivät myös Buzzcocks, The Clash, The Adverts ja monet muut, ja Suomessakin alettiin äänittää punklevyjä. Syksyllä Kollaa kestää teki levytyssopimuksen uuden tamperelaisen levy-yhtiön Poko Rekordsin kanssa.

Kollaa kestään ensisingle ilmestyi maaliskuun 1978 lopussa. Sen tehtyään bändi pääsi klassiseen kokoonpanoonsa, kun rumpali Jyrki Siukonen, kitaristi Juha Helminen ja laulaja-kitaristi Kai Kivi löysivät basistiksi Mikko Nevalaisen. Uusiutunut yhtye levytti ensimmäisen kerran saman vuoden elokuussa. Kollaa kostaa -ep äänitettiin Ylöjärvellä Mika Sundqvistin MSL-studiolla.

Syksy.

Yhtä Hilse-levyjen julkaisemaa kokoelmaraitaa lukuun ottamatta Kollaa kestää teki kaikki varhaiset levytyksensä Pokolle. Sen sijaan bändin ainoaksi jääneen albumin julkaisi Johanna, jonka Love Recordsin Atte Blom perusti Pekka Aarnion kanssa vuonna 1979. Kollaa kestään pitkäsoitto Jäähyväiset aseille ilmestyi tuona samana vuonna. Se esitteli omaperäisen rockyhtyeen, jolla oli vahvoja biisejä ja näkemystä.

’Kirjoituksia kellarista’ -singleä mukaillen Kollaa kestää teki omia lauluja omasta elämästään. Se inspiroitui ajasta niin vuodenaikojen vaihtelun (’Syksy’, ’Talven jälkeen’, ’Kevät’) kuin arjen kierron (’Jälleen yksi päivä’, ’Näin elämä jatkuu’) kautta. Se löysi suuria, melankolisia tunteita pienistä asioista. Jotkut sen biisit olivat poikkeuksellisen hyviä, kuten vaikkapa ’Kaupungin valot’ ja ’Jäähyväiset aseille’, tuo vilpitön ja surullinen kappale, joka on kaikkien aikojen paras kotimainen rauhanlaulu. Tunnetuimman tulkinnan siitä teki Liisa Tavi vuonna 1981.

Jäähyväiset aseille.

Albumin kömpelöin esitys on A-puolen päättävä ’Tytöt hymyilee’, mutta senkin olemassaololle on eräänlainen perustelu: Kollaa kestään Jyrki Siukonen oli sopinut aikalaisyhtye Vaavin Kari Hipposen kanssa, että kumpikin bändi tekee ensialbumilleen sennimisen kappaleen. Aknestikin vuonna 2001 julkaisema ’Tytöt hymyilee’ lienee kunnianosoitus molemmille.

Kaksi lainakappaletta vain alleviivaavat sitä, miten persoonallinen ja jäljittelemätön Kollaa kestään visio oli. Levyn avaava ’Syksy’ on niin täyttä Kollaata, että vaikka korvat kertovat totuuden, sitä ei tahtoisi uskoa suomiversioksi Magazinen ’Shot by Both Sidesista’. Sama pätee ’Kaupunkisissiin’, joka on tehty happorockbändi Hawkwindin biisistä ’Urban Guerilla’.

Lainabiisien lisäksi myös albumin toinen saksofonisti oli englantilainen: levyllä tööttäilee X-Ray Spexissä alkuaikoina vaikuttanut Lora Logic (Susan Whitby, s. 1960), jonka soittoa on kuultu myös The Stranglersin, Swell Mapsin ja Boy Georgen äänityksillä.

Kännissä aamulla.

Jäähyväiset aseille jäi Kollaa kestään joutsenlauluksi. Yhtyeen hajottua Jyrki Siukonen perusti kokeellisen Vaaralliset lelut -yhtyeen ja keskittyi sitten kuvataiteisiin. Mikko Nevalainen liittyi Eppu Normaaliin joulukuussa 1979 ja soitti siinä kymmenisen vuotta. Kai Kivi opiskeli luonnontieteitä ja toimi Helsingin yliopiston hydrobiologian dosenttina aina kuolemaansa saakka vuonna 2007. Juha Helminen vaikutti 1990-luvun alkupuolella tamperelaisessa Punk Lurex OK -yhtyeessä. Tuon edelleen aktiivisen bändin alkuperäisessä kokoonpanossa soitti myös Siukonen. Helminen kuoli vuonna 2013.

Helsingin maineikkaalla Finnvoxilla tehty Jäähyväiset aseille oli ilmestyessään vuonna 1979 pari viikkoa albumilistalla, korkeimmillaan sijalla 28. Sitä ei voi pitää suurena kaupallisena menestyksenä, mutta arvostelumenestys se oli. Jäähyväiset aseille osoittautui yhdeksi suomipunkin klassikkolevyistä, ja jo aikalaiskriitikot tunnistivat sen sellaiseksi.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jäähyväiset aseille
Kai Kivi – kitara, laulu, kosketinsoittimet
Juha Helminen – kitara, laulu
Mikko Nevalainen – bassokitara, taustalaulu
Jyrki Siukonen – rummut, laulu

Lora Logic – tenorisaksofoni, taustalaulu
Jukka Mikkola – tenorisaksofoni, melodica, harppu
Miika Söderholm – taustalaulu

Levyhyllyt
Kollaa kestää
Finna.fi

3/1978

Musti, sotakoira//Tähtien rauha • 7″ | Poko Rekords PIS004

10/1978

Kollaa kostaa • 7″ EP | Poko Rekords PIMP014

4/1979

Kirjoituksia kellarista//Kuumat raiteet • 7″ | Poko Rekords PIS029 • Uusintapainos Svart Records 8/2012

1979

Jäähyväiset aseille • LP • kasetti | Johanna 1979 • Uusintapainos Svart Records 5/2012

1984

Neljän pennun ooppera • Mini-LP • kasetti | Poko Rekords 3/1984 • LP-Uusintapainos Svart Records 1/2020

1995

Jäähyväiset aseille – Kollaa kestää kokonaan • CD | Johanna 1995

Levyhyllyt
Vaaralliset Lelut
Finna.fi

[Jukka Mikkola • Jyrki Siukonen
+ Erik Ahonen • Kari Hipponen • Eeva Koivusalo • Matti Kurikka • Tommi Micklin • Pekka Seppänen • Sari Rinne • Jouko Turunen]

Lasisilmäpeli – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: I Orkesteri saapuu • LP | Johanna 1980 • LP & CD -uusintapainokset Ainoa! 2020

[Jari Kivelä • Matti Kurikka • Jukka Mikkola • Pekka Seppänen • Jyrki Siukonen
+ Kai Kivi • Esa Sirkkunen • Jouko Turunen]

Ystävämme hyönteiset – Välähdyksiä länsimaisen musiikin historiasta: II osa – Virittelyä • LP | Johanna 1981
Seppo ja Antero • LP | Johanna 1981
Hedelmiä • kasetti | Musiikkituotanto Power Ky 1984

Levyhyllyt
[Markku Into • Jyrki Siukonen • Seppo Pietikäinen • Kai Raumonen]
Finna.fi

4suuta • LP | Rockadillo 1984

Levyhyllyt
Punk Lurex O.K.
Finna.fi

[Riitta Suojanen • Jyrki Siukonen • Tiina Wesslin • Juha Helminen • Tepi Pulkkinen]

Tappajan silmät//Paalimajassa • 7″ | Hiljaiset Levyt 1994

[Riitta Suojanen • Juha Helminen • Sami Päivärinta • Tiina Wesslin]

Veljet, siskot! • CD-EP | Hiljaiset Levyt 1995

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
J.M.K.E: Külmale maale – vapaata ajattelua vallankumouksen aikaan
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Lepää rauhassa Pete Shelley – Buzzcocksista ikuisuuteen
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin

Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Adverts: Crossing The Red Sea With The Adverts – uuden kulttuurin etulinjassa
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää suomipunkista
Finna.fi

Suomi-punk 1977–1981 Kimmo Miettinen, 384 sivua | Like 2021
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Lue lisää Poko Rekordsista ja Epe Heleniuksesta
Finna.fi

Epe – levymoguli  Timo Kanerva, 331 sivua | Johnny Kniga 2021

Lue lisää punkista Britanniassa
Finna.fi

1977 – Punkvallankumous  Jukka Junttila, 279 sivua | Like 2017
Punk! – Brittipunkin haastatteluhistoria  John Robb & kääntäjä Ilkka Salmenpohja, 511 sivua | Like 2007

Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979).
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille (1979)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

SIG: Vuosisadan rakkaustarina – kirkkaus valtaa alaa

Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982

Joskus nimen lataus on vahva. Vuosisadan rakkaustarina on niin vaikuttava otsikko, että se on annettu kahdelle eri elokuvalle, yhdelle kaunokirjalliselle julkaisulle, kolmelle musiikkialbumille ja yhdelle Aku Ankan taskukirjalle. Levyistä tärkein on raisiolaisen SIG-yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Bändin laulaja ja biisintekijä Matti Inkinen poimi nimen kirjailija Märta Tikkasen Århundradets kärlekssaga -kirjan suomennoksesta. Nimikappaleesta tuli niin tunnettu, että muut mainitut teokset on nimetty sen mukaan.

Vuosisadan rakkaustarina valmistui SIGin mittapuulla pitkän kaavan mukaan. Syksyllä 1981 ja alkuvuodesta 1982 tehdyn albumin äänitti ja miksasi Wigwamista, Tasavallan Presidentistä ja Blues Sectionista tuttu Måns Groundstroem, joka oli mukana monissa levy-yhtiö Johannan studioprojekteissa. Tuottajana toimi Leevi And The Leavings -legenda Gösta Sundqvist ja tuotantopäällikkönä Johannan pomo Atte Blom.

Kolmas albumi oli SIGille uudistumisen ja kasvamisen paikka. Kahta ensimmäistä levyä hallinneet uuden aallon vaikutteet ovat Vuosisadan rakkaustarinalla läsnä, mutta enemmän hengessä kuin tuotannossa. Silla on aiempaa popmaisemmaksi sovitettua ja jämäkämmäksi tuotettua musiikkia. Groundstroem haki studiossa yhtenäistä rockbändisoundia, jota modernisoitiin tuoreilla syntetisaattorisävyillä ja hetkittäin rumpukoneellakin.

Vaikka ulkoasu muuttui, SIGin tunnisti helposti. Inkisen sälöisestä, vapisevasta ja epävireisestä lauluäänestä (joka voimistui studiossa uuden soundin mukaiseksi) ei voi erehtyä. Hänen tunnistettava persoonallisuutensa häilyy myös biiseissä, joissa on vaikutteita niin 1960-luvun popista kuin tuolloin ajankohtaisesta rockista ja joiden alleviivatussa naiiviudessa oli samaan aikaan tiedostavaa ironisuutta ja sinisilmäistä vilpittömyyttä.

Inkinen napsi mielellään ideoita muiden levyiltä, mutta loi niistä itsensä ja SIGin näköistä musiikkia. Vuosisadan rakkaustarinalta löytyy viittauksia (tai ”kuppauksia”, kuten artisti itse sanoi) muun muassa Sam Cookeen, Shangri-La’siin ja Dictatorsiin. Lyriikoiden puolesta albumi sisältää tietenkin rakkauslauluja. Vain käheästi tulkittu blues ’Pitkä matka Velkuaan’ on toisenlainen tarina.

’Laitakaupungin laulu’ on kummallisista rumpuefekteistään huolimatta hieno avaus albumille. Synkimmillään levy on ’Niin kauan kuin maailma on’ -kappaleessa ja ’En koskaan (sinusta tuu selviytymään)’ -biisissä, joka kaikessa pateettisuudessaan olisi voinut olla Yön ensimmäisellä albumilla. Tunnelma kirkastuu levyn loppua kohden. Nimikappale, ’Mä kierrän maailmaa’, ’Jos taivas on vain pienille enkeleille’ ja ’Bäng-bäng’ ovat mieleenpainuvia, elähdyttäviä popanthemeja.

Vuosisadan rakkaustarina julkaistiin huhtikuussa 1982. Se myi lähes 25 000 kappaletta eli melkein kultaa. SIGin menestys asettui vastaavaan asemaan: levyt myivät hyvin ja biisit soivat radiossa, mutta suursuosio antoi odottaa itseään. Tavallisennäköisistä kavereista ei kai ollut täyttämään nuorison romantiikannälkää, mutta onneksi Dingon säihkyvät idolit tulivat vastaamaan kysyntään vielä samana vuonna.

Inkisen kuoltua vuonna 2009 arveltiin, että Suomalainen pop-levy (2003) jäisi SIGin viimeiseksi studioalbumiksi. Menneisyydessä kuitenkin riittää yhä tutkittavaa. SIGin jäsenet ovat esittäneet vanhoja lauluja keikoilla Korroosion Jarmo Hauhtosen kanssa. Vuonna 2019 SIG tuli ajankohtaiseksi Aku-Tuomas Mattilan historiikin Portaat purppurasumuun ja Plastic Passionin julkaiseman kokoelman Kuinka paljon sua rakastinkaan – Harvinaisuuksia 1978–2008 myötä. Viimeisimpien someuutisten mukaan SIG aikoo julkaista myös uuden singlen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

SIG | kotisivu
SIG | Facebook
SIG | Instagram

Vuosisadan rakkaustarina
Ari Hemmilä – bassokitara
Matti Inkinen – laulu
Rauno Linja-aho – kitara
Jukka Merisaari – rummut
Juha Oksanen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Gösta Sundqvist

Levyhyllyt
SIG | Finna.fi

1980-luku

Matkalla maineeseen | Johanna 1980
Sudet | Johanna 1981
Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982
Syke | Johanna 1983
Unelmia | Pyramid 1985
Purppura | Pyramid 1985

1990-luku

Rakkauden sävel | Pyramid 1996
Kansanlauluja kaupungeista | Pyramid 1998

2000–2009

Suomalainen pop-levy | Norsu 2003

Matti Inkinen | Finna.fi

Allapäin • LP • kasetti | Beta 1984
Ihmeellinen maailma • LP • CD | Kräk! 1990

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Lue lisää SIGistä | Finna.fi

Portaat purppurasumuun – SIG-yhtyeen tarina  Aku-Tuomas Mattila,  | Sammakko 2018
Rockia risteyksestä – Pommari 20 vuotta 1976-1996 – Raisiolaisen rockin historia  Taina Saarinen | Raision kaupunki 1996
Vuosisadan rakkaustarina – musikaali  Tuomo Saarinen & Jouni Lehtonen & Marja Nummela & Mirja Ahonen & Matti Inkinen & Juha Oksanen | Raision teatteri 2015
Raisrock -85  Timo Saarniemi | Timo Saarniemi 1985
Vuosisadan rakkaustarina  Märta Tikkanen & kääntäjä Eila Pennanen & kuvittaja Henrik Tikkanen | Tammi 1978

SIG: Vuosisadan rakkaustarina (1982).

Ratsia: Ratsia – pirun harvinaista rock’n’rollia

Ratsia | Johanna 1979

Kun kuhina paisuu muodiksi, piireihin ilmaantuu monenlaista tekijää tyhjäpäisistä tumpeloista todellisiin mestareihin. Jyri Honkavaara (1960–1997) kuului jälkimmäisten kastiin. Hän oli yksi suomipunkin suurista lahjakkuuksista, ja hänen bändinsä Ratsia löi heti kärkeen pöytään yhden genren klassikoista.

Ratsian syksyllä 1979 julkaistuun nimettömään ensialbumiin kiteytyivät uuden aallon parhaat puolet. Se oli tiukka, kiihkeä ja kirkasotsainen punkrocklevy, joka paljasti vasta 19-vuotiaan Honkavaaran loistavaksi lauluntekijäksi. ”Tää ei oo taidetta, tää on rock’n’rollia”, hän julisti albumin avausraidalla – ja juuri siksi se niin hienoa taidetta olikin.

Alku oli katkonainen. Pihtiputaalla perustettu Ratsia alkoi treenata jo kesällä 1977, mutta hajosi seuraavan vuoden kesällä, koska asiat eivät edenneet oikein mihinkään. Vedettyään henkeä Honkavaara perusti uuden Ratsian, joka ryhtyi harjoittelemaan yläasteen kirjastossa. Uusiutunut bändi huomattiin skenessä keväällä 1979, kun se teki omakustannekasetin nimeltä Kloonattu sukupolvi.

Melkein kaikki kasetin biisit päätyivät uusina versioina Ratsian ensimmäiselle albumille, kunhan Atte Blom oli ensin kiinnittänyt yhtyeen levy-yhtiölleen Johannalle. Ensimmäinen single, syksyllä 1979 julkaistu ’Lontoon skidit’ on klassikkokappale, joka siirsi punkin nuoruus- ja turhautumistematiikan suvereenisti Pihtiputaalle. Albumiversiossa kuullaan Hepa Halmeen saksofonia – tässä rivakassa singleversiossa ei:

Honkavaaran vahvuus punkmuusikkona oli musikaalisuudessa, kielellisessä lahjakkuudessa ja siinä, että hän ymmärsi genreä hyvin. Hän osasi säveltää tyylipuhtaita ja tarttuvia kappaleita, joissa kuului myös hänen oma äänensä, joka oli nuorella biisintekijällä jo yllättävän vahva. Brittipunkista vaikuttunut Honkavaara sanoitti Stiff Little Fingersin ’Wasted Lifen’ (Ne ei haluu kuunnella) ja The Clashin ’48 Hoursin’ (48 tuntia) suomeksi niin luontevasti, etteivät ne erotu hänen omasta tyylistään lainkaan. Hänen yhteiskunta- ja kulttuurikriitiikkinsä oli puhdasoppisen idealistista, mutta samaan aikaan hän tuntui ainakin hetkittäin hymähtelevän myös lajityyppiin sisäänrakennetulle korniudelle.

Ratsian biiseistä kuulee, että Honkavaara koki löytäneensä punkista yhteisön tai ainakin toivoi löytävänsä. ’Me noustiin kellareistamme’ ja ’Päästäkää mut irti’ ovat loistavia uuden aallon anthemeja ja heimolauluja. Toisaalta levyllä oli sellaisia henkilökohtaisista kokemuksista tehtyjä biisejä kuin ’Yksin’ ja ’Ole hyvä nyt’, jotka olivat lujasti kiinni tietyn nuoren miehen elämässä ja samalla niin universaaleja, että niihin oli helppo samaistua.

Levyn saamista kiitoksista huolimatta Ratsia ei jäänyt jauhamaan paikalleen. Loistava kakkosalbumi Elämän syke oli pidemmälle jalostettu ja kypsempi tulkinta debyytin tyylistä. Kolmas pitkäsoitto Jäljet hiippaili synkeämmissä punkinjälkeisen maailman maisemissa.

Ratsia lopetti toimintansa vuoden 1982 lopulla. Seuraavana vuonna Honkavaara levytti soolosinglen ’Leija’ ja englanninkielisen albumin helsinkiläisessä Hefty Loadissa. Vuonna 1986 hänen Killer Poodles -bändinsä julkaisi pari kappaletta Vaarallisten levyjen ja One Inch Rockin kokoelmalevyllä Rock’n’Roll. Ne jäivät hänen viimeisiksi julkaisuikseen.

’Lontoon skidien’ soidessa mieleen tulee, että hienosta musiikista täytyy kiittää Ratsian ohella 1970-luvun lopun Pihtipudasta, jossa rock’n’roll oli pirun harvinaista. Jos laulaja-kitaristi Jyri Honkavaaralla, kitaristi Juha Aunolalla, basisti-laulaja Rudi Lukkarisella ja rumpali Pasi Kuusjärvellä olisi ollut muuta tekemistä kuin tehdä biisejä ja treenata, rock voisi olla yhtä klassikkoa köyhempi.

Ratsiaa ja Jyri Honkavaaraa ei ole unohdettu. Viitisen vuotta sitten Teatteri Maximus toi ensi-iltaan Jyrki Pylvään käsikirjoittaman näytelmän Täynnä elämää − balladi Jyri Honkavaarasta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Ratsia | Facebook

Hae Ratsian 'Ratsia' kirjastosta.
Hae Ratsian klassikko Ratsia kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Ratsia | Finna.fi

Ratsia | Johanna 1979 | LP-uusintajulkaisut 2011 & 2013 Svart Records
Elämän syke | Johanna 1980 | LP-uusintajulkaisu 2011 Svart Records
Jäljet | Johanna 1982 | LP-uusintajulkaisu 2012 Svart Records
Kloonattu sukupolvi  | omakustannekasetti 1979 | LP-painos Stupido Records 2018

Billy Idol: Kings & Queens Of The Underground – rocktähden laadukas paluu
CMX: Veljeskunta – uuden ajan airut
Hassisen Kone: Täältä tullaan Venäjä – estottoman rockin riemuvoitto
Hollywood Brats – kovan onnen kulttibändi
Jan Stenfors: Vinegar Blood – kahden elämän taitteessa
Johnny Thunders: So Alone – malja antisankarille
Kollaa kestää: Jäähyväiset aseille – klassikko ja joutsenlaulu
Michael Monroe: One Man Gang – jengi soittaa sydämestä
Pete Malmi: Malmi – antisankarin tähtihetki
Peter Perrett: How The West Was Won – kulttisankarin voitokas paluu
Pää Kii: Pää Kii – suuri rock’n’roll -riemuvoitto
Pää Kii: Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan – punkbändi pelasti rockin
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Richard Hell & The Voidoids: Blank Generation – kaukana kliseisyydestä
Roky Erickson And The Aliens: The Evil One – kulttisankari mielensä armosta
Sami Yaffa: The Innermost Journey To Your Outermost Mind – basisti läpäisee pasianssin
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
Tiisu: III – elämää, ei sen vähempää
Ursus Factory: ”Pelastajanhommat eivät kiinnnosta!”
Wilko Johnson & Roger Daltrey: Going Back Home – elämä vilisee silmissä

Lue lisää suomipunkista
Finna.fi

Suomipunk 1977–1998  Jarkko Kuivanen, 339 sivua | Kuivanen 1999
Hilse – Suomipunkin alku ja juuri  Kimmo Miettinen, 339 sivua | Like 2008
Parasta lapsille – Suomipunk 1977–1984  Mika Saastamoinen, 429 sivua | Johnny Kniga 2007
Valtio vihaa sua – suomalainen punk ja hardcore 1985–2015  Ville Similä & Mervi Vuorela, 604 sivua | Like 2015
Kun Suomi-rock puri ja löi – kapina-rockin synty, nousu, vaino ja (t)uho  Mato Valtonen & Moog Konttinen & Kjell Starck, 304 sivua | Bazar 2015

Lue lisää suomalaisesta rockista
Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Ratsia (1979)
Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.