Achtung Baby | Island 1991
Sen kuuli heti, kun David ”The Edge” Evansin efekteillä tukahdutettu kitara parkaisi ’Zoo Stationin’ käyntiin. Vuosikymmen oli vaihtunut. Soundi oli muuttunut. Asenne oli erilainen. Biisit olivat uudistuneet. U2 ei ollut enää se yhtye, jonka maailma oli oppinut tuntemaan. Se oli postmodernimpi, elektronisempi, seksikkäämpi, prosessoidumpi, seikkailunhaluisempi, ironisempi ja suurempi 1990-luvun U2. Itsensä uudelleen luoneen bändin käyntikorttina oli albumi nimeltä Achtung Baby.
Marraskuussa 1991 julkaistu Achtung Baby ei ollut tuon vuoden ainoa suuren yhtyeen tekemä suurimman suosion albumi. Aiemmin ilmestyneet R.E.M:n Out Of Time, Metallican ”musta albumi”, Nirvanan Nevermind ja Guns N’ Rosesin Use Your Illusion -tuplat olivat myös levyjä, joiden jälkeen tie oli auki enää alaspäin, siis suosiosta puhuttaessa. Mutta toisin kuin vaikkapa GN’R:lle, U2:lle suosituin julkaisu oli myös suuri taiteellinen voitto.
U2: Zoo Station
Siinä missä Metallica lähinnä paisui ja suoristui ”mustan albumin” muottiin, U2 kävi läpi täydellisen metamorfoosin. Muutos oli niin kokonaisvaltainen, että edellistä albumia Rattle And Hum (1988) ei uskoisi saman bändin tekemäksi äänitteeksi. Sillä levyllä kirkasotsaiset uukakkoset seikkailivat Amerikassa kuin vanhalta mantereelta tulleet uudisasukkaat lierihatuissaan, yrittivät täyttää irlantilaiset sielunsa bluesin ja gospelin hengellä, vaelsivat B. B. Kingin ja Bob Dylanin luo kuin pyhiensä yhteyteen ja lauloivat ylistystä Billie Holidaylle. Se oli ensimmäinen mutta ei viimeinen kerta, kun U2:ta moitittiin kritiikeissä ontosta teennäisyydestä.
Mutta aikansa kutakin. ”Tämä on U2:lle jonkin loppu”, laulaja Paul ”Bono” Hewson sanoi Dublinin-keikalla 30.12.1989. ”Meidän täytyy poistua ja unelmoida koko juttu uusiksi.” Näin myös tapahtui. Daniel Lanois’n ja Brian Enon tuottama Achtung Baby rakennettiin Euroopassa eurooppalaisista vaikutteista. Äänitykset pantiin alulle Berliinin Hansa by the Wall -studiossa pian sen jälkeen, kun idän ja lännen rajana toiminut Berliinin muuri oli kaadettu. Eurooppa ei ollut enää entisensä ja se tuntui hyvältä. U2 pyrki samaan.
U2: Even Better Than the Real Thing
Eno on sanonut, että Berliinin-sessioissa hänen tehtävänsä oli muuttaa kaikki, mikä kuulosti vanhalta U2:lta. Se oli helpommin sanottu kuin tehty, koska bändi ei ollut yksimielinen uudistumisestaan. The Edge ja Bono hakivat moderneja vaikutteita elektronisesta musiikista, kun taas rumpali Larry Mullen Jr. ja basisti Adam Clayton intoilivat klassikkorockin groovesta. Berliinin-sessioissa tuottajat ja yhtye olivat enimmäkseen ymmällään siitä, mitä oltiin tekemässä, eikä edes bändin hajoaminen ollut kaukana.
Lopulta Eno puuttui peliin ja kertoi kaikille osapuolille, että heidän vastakkaisilta vaikuttavat tavoitteensa saattoi sittenkin olla mahdollista yhdistää. Pitäisi tehdä musiikkia, jossa ehyet ja selkeät kappalerakenteet ja toimiva bändisoitto kohtaisivat uudenlaisen, kokeilevan ja modernin tuotannon. Joulun 1990 alla syntynyt ’One’ oli bändille merkki siitä, että Eno oli oikeassa.
U2: One
Viikot Berliinissä eivät olleet tuotteliaita, mutta ne antoivat suuntaa. Helmikuussa 1991 U2 ja Lanois jatkoivat töitä Dublinissa. Siellä syntyivät muun muassa ’Zoo Station’, ’Ultraviolet (Light My Way)’ ja ’The Fly’, josta Bono kehitteli itselleen suurten mustien lasien ja nahkavaatteiden taakse verhoutuneen kärpäsmäisen rocktähtihahmon keikkoja ja videoita varten.
Kuten Berliinissäkin, Dublinin-sessioissa Brian Eno riensi pelastamaan yhtyeen ratkaisevalla hetkellä. Edelleen käsikopelolla luovuutensa pimeissä sokkeloissa kulkenut U2 oli äänittänyt albumille aivan liikaa kaikenlaista. Eno otti asiakseen riisua kappaleista kaiken turhan, mikä olikin lopputuloksen kannalta erittäin tärkeää. Steve Lillywhiten miksaamaa albumia työstettiin ja editoitiin aivan viime hetkiin saakka – The Edge on arvioinut, että kuukausia kestäneestä levyntekotyöstä noin puolet tehtiin kolmen viimeisen viikon aikana. Syyskuun 21. päivään asetettu deadline kuitenkin piti.
U2: The Fly
Lokakuussa 1991 julkaistu pilottisingle ’The Fly’ teki U2:n hurjan muutoksen saman tien selväksi. Kuukautta myöhemmin saapunut Achtung Baby oli niitä levyjä, joiden vivahteikkaasta tekstuurista löysi joka kuuntelulla jotakin uutta, eivätkä yksittäiset instrumentit läheskään aina kuulostaneet odotusten mukaisilta. Samaan aikaan pitkän linjan bändin ote yhdessä soittamiseen, musiikin esittämiseen ja omaan historiaansa oli tallella. Niin oli myös U2:n taito kirjoittaa melodisia popbiisejä, jotka kertoivat paitsi sanoittajan omaa sanomaa, myös jotakin kuulijoiden elämästä. Esimerkiksi näennäisen kepeä ’Who’s Gonna Ride Your Wild Horses’, tunnusomaisen napakasti helkkyvä ’Ultra Violet (Light My Way)’ ja pelkistetyn rauhallinen ’So Cruel’ olisivat toisin tuotettuina voineet hyvin olla mukana The Joshua Treellä (1987) tai Rattle And Humilla.
U2: Who’s Gonna Ride Your Wild Horses
Achtung Baby julkaistiin sekä vinyylinä että CD:nä, mutta lähes tunnin mitassaan ja tulevaisuuteen tähyilevissä visioissaan se oli ehdottomasti sarastavan digitaalisen ajan tuotos. ’Mysterious Waysin’ ja ’Until The End Of The Worldin’ kaikki hienoudet paljastuvat vasta CD:n kliinisen tarkassa toistossa. Täytebiiseiltä vaikuttavia kappaleilta Achtung Babylla ei ole, mutta draaman kaari lähestyy loppuaan yllättävän melankolisissa tunnelmissa. Katharsis on kaukana, kun ensin ’Acrobatin’ suru täyttää huoneen ja sitten levyn päättää ’Love Is Blindness’, joka kaikessa kylmyydessään, kolkkoudessaan ja lohduttomuudessaan on epätyypillinen rakkauslaulu ja albumin pysäyttävin kappale.
U2: Mysterious Ways
Tietoinen päätös muuttua toisenlaiseksi on bändien tapauksessa aina teennäisyydellä ladattu. U2 onnistui kuitenkin luomaan kyseenalaisista lähtökohdista kiinnostavan levyn. Achtung Baby osoitti, että kaikkea ei ollut vielä tehty, ei edes kitararockissa. Vaikka se on monella tapaa tekemällä tehty teos, se kuulostaa edelleen sielukkaalta ja inspiroituneelta.
Siitä tuli jopa aitoa parempi, kuten laulussa sanotaan.
Ari Väntänen | www.arivantanen.com
Achtung Baby
Bono – laulu, kitara
The Edge – kitara, kosketinsoittimet, laulu
Adam Clayton – bassokitara
Larry Mullen Jr. – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Daniel Lanois & Brian Eno
U2 | kotisivu
U2 | Facebook
U2 | Instagram
U2 | Twitter
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
A-ha [1] 1982–1994 • Askerista Amerikkaan • A-han matka vuorenhuipulle ja sieltä laaksoihin
A-ha [2] 1998–2023 • Arvokkaasti vanhenemisen taito • A-ha 2000-luvulla
Blondie • Parallel Lines [1978] oli Blondien läpimurto
Brian Eno – avaruuden inspiroimaa ambientia • Apollo – Atmospheres & Soundtracks [1983]
Bruce Springsteen – ihmisen uskosta huomiseen • The Rising [2002]
Clannad [1] 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo
Clannad [2] 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille
Dire Straits – menestystarinan alkusanat • Dire Straits [1978]
Elton John – pianistin tie ihmemaahan • Goodbye Yellow Brick Road [1973]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • Vuodet 1970–2024
Lenny Kravitz: Mama Said – soundi jalostuu valmiiksi
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Neil Young: After The Gold Rush [1970] – elokuvaton soundtrack
Patti Smith: Horses [1975] – runon ja rockin liitto
Paul Simon: Graceland [1986] – silta yli synkän virran
Pearl Jam: Ten [1991] – grungen elävä klassikkoPeter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Pretenders tunteiden vuoristoradassa • Relentless [2023]
R.E.M. • Automatic For The People [1992] – huipulla on hiljaista
Robert Plant: Carry Fire [2017] – näin luodaan vanhasta uutta
Salaliitto – huippuluokan debyyttialbumi • Salaliitto [2015]
Simple Minds: Street Fighting Years [1989] – voimaa ja suurta tunnetta
Taylor Swift etsii jatkuvasti uutta • Midnights [2022]
The Doors – vallankumouksen lähtölaukaus • The Doors [1967]
The Doors ilman Morrisonia – tarpeeton kuin tylsä veitsi • Other Voices [1971] • Full Circle [1972]
The Jimi Hendrix Experience – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille • Are You Experienced [1967]
The Police: Synchronicity – trion viimeinen klassikko
Tom Petty And The Heartbreakers: Damn The Torpedoes [1979] – suuren lauluntekijän muistolle
Tracy Chapman – altavastaajien ääni • Tracy Chapman [1988]
Viitasen Piia – Ihmisen aika [2024] onnistuu monella tasolla
Wilco • Yankee Hotel Foxtrot on minimalistinen ja sydämellinen mestariteos
U2
Finna.fi
Boy | Island 1980
October | Island 1981
War | Island 1983
Under A Blood Red Sky – U2 Live • live | Island 1983
The Unforgettable Fire | Island 1984
The Joshua Tree | Island 1987
Rattle And Hum | Island 1988
1990-luku
Achtung Baby | Island 1991
Zooropa | Island 1993
Pop | Island 1997
2000–2009
All That You Can’t Leave Behind | Island 2000
How To Dismantle An Atomic Bomb | Island 2004
No Line On The Horizon | Mercury/Island/Interscope 2009
2010-luku
Songs Of Innocence | Island/Interscope 2014
Songs Of Experience | Island/Interscope 2017
2020-luku
Songs Of Surrender | Island/Interscope 2023
Tribuuttilevy
Eri esittäjiä
Finna.fi
(Ăhk-tOOng Bāy-bi) Covered | Universal Music Group 2011
Nuottialbumit
Finna.fi
Under A Blood Red Sky – U2 Live
Portfolio – The Official U2 Song Book
The Joshua Tree
Rattle And Hum
Achtung Baby
Pop
All That You Can’t Leave Behind
How To Dismantle An Atomic Bomb
No Line On The Horizon
Lue lisää U2:sta
Finna.fi
U2 by U2 [U2 X U2] Bono & The Edge & Adam Clayton & Larry Mullen Jr. & kääntäjät Veli-Pekka Saarinen & Elina Lustig, 345 sivua | Tammi 2006
Inside U2 – tarinat laulujen takana Niall Stokes & kääntäjä Christa Koski, 191 sivua | Readme.fi 2010
U2 – neljä kovaa Dublinista Jan M. Ekblad, 232 sivua | Pop-lehti 2005
Lue lisää Bonosta ja U2:sta
Finna.fi
Surrender – 40 laulua, yksi elämä Bono & kääntäjä Tero Valkonen, 597 sivua | Tammi 2022
Bono on Bono Michka Assayas & kääntäjä Salla Korpela, 440 sivua | Kirjapaja 2006
Bonon doppelgängeri Neil McCormick & kääntäjä Katja Rosvall, 366 sivua | Sammakko 2006
Läs mera om Bono och U2
Finna.fi
Surrender – 40 låtar, en berättelse Bono & översättare Cecilia Berglund Barklem, 563 sidor | Bokförlaget Polaris 2022
Bono i samtal med Michka Assayas Bono & Michka Assayas & översättare Lennart Persson, 232 sidor | Damm 2006
Read more about U2 • Lue lisää U2:sta
Finna.fi
Unforgettable Fire – The Story Of U2 Eamon Dunphy, 319/392 pages | Viking 1987 • Penguin Books 1988
U2 – At The End Of The World Bill Flanagan & photographs Anton Corbijn, 480/536 pages | Bantam 1995 & Delta Books 1996
U2 – The Best Of Propaganda – 20 Years Of The Official U2 Magazine Project Editor Ian Gittins & foreword U2 & Paul McGuinness, 288 pages | Carlton Books/Thunder’s Mouth Press 2003
U2 – A Conspiracy Of Hope Dave Bowler & Bryan Dray, 324 pages | Sidgwick & Jackson 1993
Read more about Bono and U2 • Lue lisää Bonosta ja U2:sta
Finna.fi
Bono – In The Name Of Love Mick Wall, 330 pages | André Deutsch 2005
Achtung Baby
Spotify
