The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen

High Violet | 4AD 2010

Kaikkein keskeisimpiä albumeja ovat usein ne, joilla lunastetaan paikka suuren yleisön sydämestä. High Violet on The Nationalille sellainen seuraavalle tasolle nousemisen soundtrack.

Ohiossa vuonna 1999 perustettu The National teki nimettömän debyyttinsä (2001) ja toisen albuminsa Sad Songs For Dirty Loversin (2003) omalle levymerkilleen. Ammattilaissarjaan Dessnerin kitaristi-kosketinsoittajaveljekset, Devendorfin rytmiryhmäveljekset ja laulaja Matt Berninger nousivat kolmannen albuminsa Alligatorin (2005) aikaan. Sen ja seuraavan albumin Boxer (2007) julkaisi Beggars Banquet Records, joka sittemmin sulautui osaksi 4AD:ta.

Kaksi ensimmäistä albumia nostivat The Nationalin indie-ihmisten tietoisuuteen, ja Alligator ja Boxer kiihdyttivät kuhinaa bändin ympärillä. The Nationalin levyt nousivat vuoden ja vuosikymmenen parhaita levyjä rankkaaville listoille, kriitikot yhtyivät kuorokiitoksiin, biisit soivat tv-sarjoissa ja elokuvissa, ja bändi sai hyviä slotteja suurilta festivaaleilta. Ensimmäisen vuosikymmenensä aikana The National oli noussut läpimurron kynnykselle, sille kohtalokkaalle kielekkeelle, johon ylistys kuuluu kaikkein äänekkäimmin. Se on tavoiteltu ja kauhisteltu uravaihe, jonka jälkeen suosio laajenee ja kehuminen vaimenee, kun kulttisuosikki laimenee yleiseksi omaisuudeksi.

The National ylitti kriittisen pisteen tyylikkäästi. High Violet oli varmastikin sen helpoimmin lähestyttävä eli kaupallisin julkaisu (ja taitaa olla edelleen), mutta se oli myös riittävän sisältörikas riipaisemaan kuulijaansa tavalla, johon höttöpop ei kykene. High Violetin ilmapiiri tuo mieleen bändin kotiosavaltion tasankojen avaruuden, ja sen lempeää melankoliaa vasten tekee mieli käpertyä. Stadiontunnelmaisen ’Bloobuzz Ohion’, levyn ilmeisimmän singlelohkaisun, sai ladata ilmaiseksi bändin nettisivuilta maaliskuussa 2010.

Vaikka High Violet on musiikillisesti vähäeleinen albumi, tunteet sillä ovat suuria. Berningerin sanoituksissa niitä ei niinkään käsitellä kuin kuvaillaan, ja ne pitävät lujasti otteessaan. Välillä päähenkilö kaivelee omaa napaansa (’Sorrow’), välillä suhdettaan muihin (’Anyone’s Ghost’). Jos High Violet pitäisi kiteyttää yhdeksi tunteeksi, se olisi yksinäisyys, ja jos joksikin ulkokohtaisemmaksi, niin kauneudeksi. Synkkänä High Violetia ei voi pitää. Sen kappaleiden surumielisessä lopullisuuden tunnussa on lohdullisuutta. Kaiken kaikkiaan albumi on malliesimerkki siitä, miten merkitykselliseltä popmusiikki voi syvimmillään tuntua.

Siihen nähden, miten paljon sessiosoittajia ja vierailijoita High Violetilla esiintyy (noin 25), musiikki on onnistuttu pitämään yllättävänkin tyylikkäänä ja vähäeleisenä. Lukuisat puhallin- ja jousisoittajat palvelevat tarkoitusta, sovitukset on tehty luomaan kappaleiden hallitseva tunnelma tai korostamaan sitä. ’Terrible Lovessa’ ja ’Bloodbuzz Ohiossa’ se tarkoittaa kaikuisaa ja kumisevaa kitarabändisoundia, ’Sorrow’ssa’, ’Runawayssa’ ja tarttuvassa ’Anyone’s Ghostissa’ vain laulumelodian ja sanojen kehystämistä. Kumpikin tyyli toimii, sillä kuten vaikkapa ’Little Faith’ ja ’Afraid Of Everyone’ osoittavat, Berningerin sanoitukset ovat kiinnostavia jopa luettuina, ja jokaisessa kappaleessa on koskettava melodinen koukku.

High Violet oli helppoudessaan omanlaisensa huipentuma. Sen jälkeen The National on melkeinpä jarrutellut menestymistään – se on tehnyt onnistunutta musiikkia myöhemminkin, mutta usein sen sovituksista on tullut mieleen Lars Ulrich keksimässä rumpujen soittoa uudestaan Metallican dokumentissa Some Kind Of Monster. Myöhempien aikojen The Nationalille on varsinkin rytmiikan osalta tuntunut olevan tärkeämpää idean erikoisuus kuin toimivuus. Ehkäpä sillä on saanut takaisin osan suosion syömästä indieuskottavuudesta.

High Violetilla ei vielä ole jälkeäkään yliyrittämisestä. Musiikki kulkee vapaana, luontevana, kirkkaana ja vähäeleisenä kuin tyynen joen vesi. Voimakkain virta on piilossa pinnan alla, lähellä tummaa pohjaa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

High Violet
Aaron Dessner
Bryan Devendorf
Bryce Dessner
Matt Berninger
Scott Devendorf

The National | kotisivu
The National | Facebook

Levyhyllyt | Finna.fi
The National | Brassland 2001
Sad Songs For Dirty Lovers | Brassland 2003
Alligator | Beggars Banquet 2005
Boxer | 2007
High Violet | 4AD 2010
Trouble Will Find Me | 4AD 2013
Sleep Well Beast | 4AD 2017
I Am Easy To Find | 4AD 2019

Beck: Sea Change – suuren muutoksen soundtrack
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
The Cure: Wish – valoa synkkyyden keskeltä
Willie Nelson: Teatro – kuiskauksia vuosien takaa

Katso lisää | Finna.fi
Berninger, Tom (ohjaaja): Mistaken For Strangers, 62 min. • DVD | Atlantic Film Finland 2013

The National: High Violet – 10th Anniversary Expanded Edition (2010/2020).

Biffy Clyro: Puzzle – vaihtoehtorockista kohti mainstreamia

Puzzle | 14th Floor Records 2007

Biffy Clyro: Puzzle.Skottilainen Biffy Clyro otti rohkean askeleen kohti rockin mainstreamia albumillaan Puzzle. Tulos oli raikastava. Brittiläiset raskaamman rockin lehdet kuten Metal Hammer ja Kerrang! olivat pitäneet vuonna 1995 perustetun rocktrion puolta kauan ennen korkeita listasijoituksia – ja 2007 Biffy Clyron suurempi suosio oli jo ovella. Puzzle on bändin kaupallinen läpimurto.

Biffy Clyro teki kiinnostavaa musiikkia debyytistään lähtien. Blackened Sky (2002) näytti bändin kyvyt mietteliään post-hardcoren lähteellä. Viitteet riehakkaampaan hc-ilmaisuun säilyivät kolmosalbumiin Infinity Land saakka. Nelosalbumi Puzzlen tuottajaksi tuli Garth ”GGGarth” Richardson. Biffy Clyron kypsyvä hittipotentiaali oli ilmeinen. Esimerkiksi Infinity Landin raidat Glitter And Trauma ja My Recovery Injection ovat melodisesti erinomaisia, mutta jotain puuttui. Puzzlen tuottanut Richardson toi musiikkiin kokoa ja syvyyttä. Kasvussa kohti kypsempää kokonaisuutta auttoi myös uusi levy-yhtiö. Biffy Clyron kolme ensimmäistä albumia julkaissut Beggars Banquet väistyi 14 Floor Recordsin tieltä.

Puzzlen yksin säveltänyt lauluntekijä ja laulaja/kitaristi Simon Neil on albumilla hyvässä vedossa. Biffy Clyron musiikki säilyi edelleen emo-genren ulkopuolella. Ehkä syynä on tietty rätväkkyys ja silloin tällöin pilkistävä kotikutoisuus. Puzzlellakin Neil lauloi yhä naapurinpoikamaisella vetoavuudella, eikä bändi luopunut haasteellisemmasta biisimateriaalista. Samalla Puzzlen suorempi toteuttaminen antoi sopivasti tilaa eeppisyydelle.

Jotkut Biffy-fanit saattoivat pettyä astetta kaupallisempaan nelosalbumiin. Bändin suosio oli kuitenkin kasvussa, ja kolmen singlen avustamana Puzzle nousi kesäkuussa 2007 brittilistalla peräti kakkossijalle. Ensimmäinen singlejulkaisu Semi-Mental ilmestyi jo joulukuussa 2006, erinomaisen tarttuva Saturday Superhouse seuraavana keväänä. Hieman Musen klangia muistuttava single Living Is A Problem Because Everything Dies julkistettiin muutamaa viikkoa ennen Puzzlen ilmestymistä.

Alkavan pyörremyrskyn tavoin jousitettu aloitusraita jyllää hienosti. Ensimmäistä kertaa bändi sai musiikkinsa ympärille sen vaatimat puitteet. Living Is A Problem… vie orkesteri- ja kuorosovituksineen mielenkiitoisiin tiloihin. Erityisesti singleversiota pidempi albumiraita on vielä ulottuvampi.

Yhtyeen aiempiin albumeihin verrattuna Puzzlen rock on osin mahtailevampaa, ehkä jopa mainstreamia. Biffyn parhaat puolet korostuvat, ja albumin biisit hyötyvät astetta mielikuvituksellisemmasta toteutuksesta. Keskittyneisyys tuntuu levollisuutena. Sovituksissa paikoin käytetty puolitettu tempo saattaa olla käytännössä hankala rock-elementti, mutta ei tuota Puzzlella vaikeuksia. Esimerkiksi The Conversation Is… on mestarillinen suoritus. Bändin itsevarmuudesta kertoo paljon myös keskitiemäinen Folding Stars. Messevä biisi, jossa omintakeisetkin biisinteon elementit toimivat.

Puzzle näytti sen, että suurikin on kaunista. Biffy Clyron ensialbumista asti läsnä ollut eeppisyys oli sisäistynyt osaksi bändin ilmaisua. Näkemys oli kirkastunut. Musiikin keskellä kelpaa ihailla myös albumin kansitaidetta, jonka suunnitteli Storm Thorgerson (1944–2013), apunaan taiteilija Carolyn Roper.

Simon Neil – laulu, kitara, kellopeli
Ben Johnston – rummut, laulu
James Johnston – bassokitara, laulu

Graeme Revell – orkestraatiot
Seattle Symphony Orchestra – jouset
Ben Kaplan – kosketinsoittimet
Tuottajat: GGGarth ja Biffy Clyro

Puzzle ilmestyi alun perin CD-levynä sekä laajennettuna CD/DVD-painoksena. Uusi 2LP-laitos julkaistiin vuonna 2015. Wikipedian mukaan Puzzle muistuttaa yhdysvaltalaisbändeistä Sunny Day Real Estate ja Red House Painters. Biffystä kiinnostuneen Levyhyllyt saattavat aueta helposti myös Foo Fighters -faneille.

* * *

Biffy Clyron tarina jatkui reilut kaksi vuotta myöhemmin julkaistulla albumilla Only Revolutions ja tupla-levyllä Opposites (2013). Yhtyeen seitsemäs albumi Ellipsis ilmestyi heinäkuussa 2016. Bändi vieraili Seinäjoen Provinssissa vain muutamaa päivää ennen levyn julkaisua.

Tuomas Pelttari

Biffy Clyro | kotisivu
Biffy Clyro | Facebook
Biffy Clyro | Instagram
Biffy Clyro | Twitter

Varaa Puzzle kirjastosta.

Varaa Puzzle kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Biffy Clyro

2000–2009

Blackened Sky | Beggars Banquet 2002
The Vertigo Of Bliss | Beggars Banquet 2003
Infinity Land | Beggars Banquet 2004
Puzzle | 14th Floor Records 2007
Only Revolutions | 14th Floor Records 2009

2010-luku

Opposites | 14th Floor Records 2013
Ellipsis | 14th Floor Records/Warner Bros. Records 2016
MTV Unplugged – Live At Roundhouse London | 14th Floor Records/Warner Bros. Records 2018

2020-luku

A Celebration Of Endings | 14th Floor Records/Warner Bros. Records 2020

Depeche Mode: Construction Time Again – kun syntikkabändi löysi äänensä
Johnny Marr: Call The Comet – kitarasankari kotoisissa puitteissa
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Marion: This World And Body – täyteen ladatty debyytti
New Order: Movement – vaiston varassa eteenpäin
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
Simple Minds: Street Fighting Years – voimaa ja suurta tunnetta
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
Tom Waits: Bone Machine – läpimurto tuntemattomaan
The The: Mind Bomb – politiikkaa ja henkilökohtaisuuksia

Lue lisää | Finna.fi

Artikkelihaku Biffy Clyro

Biffy Clyro: Puzzle (2007).

Biffy Clyro: Puzzle (2007).