Absoluuttinen Nollapiste
Osa 1 • Vuodet 1991–1998
Ei ilmestynyt EP • Neulainen Jerkunen • Muovi antaa periksi • Liimatan Pan Alley • Simpukka-amppeli • Rovaniemi 1993

Musiikkia esille kirjastossa
• Absoluuttinen Nollapiste: Olos | Johanna / J. Karppanen Ky / Love 2000
• Tommi Liimatta: Rokokoo Computer | Diu Dau Records 2016

Kulttibändi on ylikäytetty määritelmä, mutta jos sellaisia Suomessa kuitenkin on, voisi Rovaniemellä 1991 perustetun Absoluuttisen Nollapisteen listata ensimmäisenä. Yhtyeelle kertyi poikkeuksellisen omistautunutta fanikuntaa jo varhain ja vuosikymmenten saatossa se on pystynyt sen säilyttämään ja sitä laajentamaan. Kuitenkin se on aina ollut lähtökohtaisesti sopimaton valtavirtaan. Se on jalostanut ja varioinut omaa musiikillista kieltään ja laulaja Tommi Liimatta tehnyt samaa sanoituksissaan, mutta mikä vielä olennaisempaa, taustalla on häämöttänyt kokonainen ja ratkaisevasti erilainen tapa katsoa maailmaa. Tällainen innostaa syvän päädyn nörtteilyyn, mutta tekee toiminnasta satunnaiselle kuulijalle helposti käsittämätöntä ja ärsyttävää.

Absoluuttinen Nollapiste: Aki Lääkkölä, Tomi Krutsin, Tommi Liimatta ja Aake Otsala vuonna 2014. Kuva: Hannu Iso-Oja

Nollapiste levytti ja toimi 2010-luvun puolivälin paikkeille säännöllisesti ja oli sitten vuosia enimmäkseen tauolla, kunnes on viritellyt comebackia vuodesta 2025 alkaen. Sen kruunuksi on lupailtu vielä kuluvalle vuodelle uutta albumia Magneettipohjoinen.

Tässä kolmiosaisessa diskografiassa perataan tähänastinen levytuotanto studioalbumeihin keskittyen. Absoluuttisen Nollapisteen toimintaperiaatteisiin kuuluivat varsinkin alkuvuosina myös lukemattomat improvisoidut sivuprojektit ja muut oheisäänitykset ja periaatteena on ollut, että myös näissä yhteyksissä syntynyttä materiaalia jaetaan vapaalla kädellä faneille, varsinkin Diu Dau -kasettiprojektin puitteissa. Myös varsinainen Nollapiste-tuotanto rönsyilee laajemmalle kuin tässä on mahdollista kunnolla huomioida.

Absoluuttisen Nollapisteen ja Tommi Liimatan tuotantoa. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Todellisesta aiheeseen perehtymisestä kiinnostuneelle voi ensiksi suositella tutustumista bändin perusteellisiin kotisivuihin osoitteessa absoluuttinennollapiste.fi. Välttämättömänä taas voi pitää Tommi Liimatan dokumentaaristen muistelmateosten sarjaa, joka yltää Nollapisteen osalta tähän mennessä kolmeen paksuun niteeseen: Rollo, Markka-aika ja Södikan kausi. Se on hämmästyttävä osoitus Liimatan elämänmittaisesta projektista kirjata tekemisensä ylös, mutta myös yllättävän koukuttavaa asiaproosaa ja korvaamaton näköala omaehtoisen taiteen tekemiseen viime vuosikymmenten Suomessa.

Rockin SM-kisoista levytysuralle

Absoluuttisen Nollapisteen alkutaivalta voi luonnehtia ääriesimerkiksi tietynlaisen koululaiskaveriporukan luovasta ja sisäpiirihenkisestä puuhastelusta. Yläasteiässä perustettu bändi vakiinnutti kokoonpanonsa nopeasti muotoon Liimatta, Aki Lääkkölä (kitara), Aake Otsala (basso) ja Tomi Krutsin (rummut). Parissa vuodessa ilmaisu kiteytyi sille asteelle, että Nollapiste oli valmis marssimaan kansalliseen julkisuuteen vuoden 1993 rockin SM-kisoissa, joissa se tuli viidenneksi. Liimatan persoonallinen esiintyminen Love Records -paidassa oli signaali, joka kiinnitti vanhemman rockväen huomion. 90-luvun koneistuvassa ilmapiirissä Nollapiste progemieltymyksineen edusti muinaiselta tuntunutta musiikillista estetiikkaa ja Liimatan meiningistä taas saattoi hakea yhteyksiä vaikka nuoreen Kari Peitsamoon. Nollapiste jakoi kisoissa mielipiteitä, mutta sai tukijansa ja myös levytyssopimuksen keräilylehti Vinylmanian kylkeen perustetulle pienyhtiölle.

Keväällä 1994 se julkaisikin ensimmäisen ep-levynsä Ei ilmestynyt, jonka käynti singlelistalla osoitti, että kiinnostusta oli jo syntynyt. Ep:n sisältämiä biisejä ei päätynyt albumeille ja se oli pitkään kulttiharvinaisuuden maineessa. Kyseessä on nopeasti kehittyneen bändin studioharjoitustyö, mutta itse sävelmät ovat kauttaaltaan tarttuvia ja niissä on faniklassikoita, varsinkin ’Kassi kauniita silmiä’, joka vetävine kertosäkeineen ja vähintään yllättävine sanavalintoineen esittelee yhden varhaisen Nollapiste-biisin prototyypin. Svart Records on julkaissut Absoluuttisen Nollapisteen levytysuraa edeltäviä demoja tuplavinyylinä Rovaniemi 1993.

Kassi kauniita silmiä

Jo samana syksynä bändi julkaisi esikoistäyspitkänsä Neulainen Jerkunen, joka pääseekin esittelemään Nollapisteen kaikkia eksentrisiä ja lähestyttävämpiäkin puolia peräti 17 biisin ja 64 minuutin mitalta. On mielenkiintoista, että muusikoiden retropositiosta huolimatta ovat nämä varhaiset levytykset ääriesimerkkejä CD-aikakauden mahdollisuuksista. Jerkuselta on mahdotonta löytää esimerkiksi vinyylituplan rakennekaavaa: tuotteliaat nuorukaiset ovat lätkäisseet levylle kasan kappaleita sillä perusteella, että laserlevylle mahtuu.

Valikoima on siis kirjava, mutta palkitseva. Kryptisesti nimetyn albumin ensikertalainen kuuntelija on varmasti kokenut olevansa tuhdilla peruskurssilla maailmaan, jonka lainalaisuudet ovat jo muovautuneet tunnistettaviksi. Assosiaatioketjut, sanaleikittely ja sisäpiirihuumori pukeutuvat milloin popiksi, milloin progeksi. Helpoissakin ratkaisuissa on kiusaava pohjavire ja yllättäviä sivumakuja. Jossain pintautuu vakavia elämänfilosofisia sirpaleita ja vielä useammassa paikassa huomattavan kypsiä musiikillisia visioita. Omituiset tilkeraidat, samplet ja treenikämppähassuttelut, kuuluvat asiaan.

On huomattava, ettei varhainen Nollapiste ollut millään lailla raskasta musiikkia. Vaikka bändillä on soitannollista ja sävellyksellistä kunnianhimoa, se ei purista mailaa. Kun se myöhemmin jämäköitti tyyliään, vaikutelma saattoi olla “poikien kasvaminen miehiksi”, mutta jotain siinä menetettiinkin. Ensilevyjensä aikaan yhtye oli runsaudensarvi, josta tulvi luovuuden iloa.

Neulainen Jerkunen jäi väistämättä melko pienen piirin jutuksi, jota useimmilla kriitikoillakin oli vaikeuksia kunnolla ymmärtää. Bändille olennaista oli, että se sai kuitenkin antaumuksellisia faneja ympäri Suomea. Tässä oli tulevan uran siemen: Nollapisteen erikoislaatuisuus havaittiin.

Debyyttilevy voi herättää kiinnostuksen alkumetreillään: intronpätkässä Tommi Liimatta laulaa mieleenpainuvat säkeet “Ei kannata miettiä muotoja jos ei ehdi / Reisien vai reisten, keksin sen seisten.” Siitä lähteekin heti eräs levyn kärkiraidoista: tarttuvan kitarateeman vetämä värikäs ja monipolvinen hautajaissaaga ’Lue tarina, osta puku, opi tanssi’. (Hyvä johdatus myös Nollapisteen biisinnimiin, jotka ovat kokonaan oma aiheensa.)

Lue tarina, osta puku, opi tanssi • Absoluuttisen Nollapisteen debyyttialbumilta Neulainen Jerkunen
1994

Tätä otsikkoasiaa sivutaan suoraan levyn kymmenminuuttisella proge-eepoksella ’Valtani viimeinen päivä’, jossa todetaan: “Annoin laululle komean nimen / Luotin siihen, että se riittää.” Teoksella on kyllä muitakin ansioita: bändi operoi osaamisensa ylärajoilla, mitä tulee kokonaisuuksien hallintaan, mutta rima ylittyy uhkarohkeasti. Riemastuttavan röyhkeää musiikkia.

Valtani viimeinen päivä • albumilta Neulainen Jerkunen
1994

Kirjavan materiaalin sekaan on piilotettu myös yksi Nollapisteen kaikkein suosituimpia kappaleita, monen keikan kohokohta ja Spotifyssa toinen bändin miljoonakerholaisista. ’Rarmos ybrehtarin’ olen ymmärtänyt olevan anagrammi sanoista Ratherby somrar, mutta kryptistä nimeä paremmin laulu muistettaneen avaussäkeistään ”Nekrofilia miellyttää / se hengen vie, mutta rakkaus on kypsää”. Uskomattoman tarttuva biisi on puolillaan puolihärskejä groteskiuksia ja surrealismeja ja sopii siis mainiosti eksentrisinä itseään pitävien nuorten yhteislauluksi, mihin tarkoitukseen sitä nimenomaan on käytetty.

Rarmos ybrehtar • albumilta Neulainen Jerkunen
1994

Varhaistuotannon runsaudensarvi ja sivuaskel soolona

Vinylmania jäi levy-yhtiönä kuriositeetiksi ja Absoluuttisen Nollapisteen oli tässä vaiheessa luontevaa vaihtaa leiriä ilmeiseen henkiseen kotiinsa eli Atte Blomin Johannalle. Syksyllä 1995 ilmestynyt Muovi antaa periksi muodostaa silti debyyttitäyspitkän kanssa luontevan parin. Samaan 64 minuuttiin on tällä kertaa mahdutettu peräti 23 kappaletta, joista hämmentävän moni on sävellyksellisiä helmiä. Nollapiste tuntui hypänneen levytysuransa kanssa liikkuvaan junaan ja kakkoslevy osui siihen vaiheeseen, jossa biisejä tulee ovista ja ikkunoista. Tyylilaji ei niinkään ole esikoisesta muuttunut, mutta tähtiraitojen paljous ja Liimaten tekstien entistä määrätietoisemmalta tuntuva omalakisuus nostavat Muovin jonkin verran Jerkusen edelle.

Monille faneille se on edelleen klassikko, bändin levyistä jopa rakkain. On hämmästyttävää, miten hyvin nämä laulut ovat kestäneet aikaa, huomioiden että tekijät olivat tekemisen aikaan vasta pääsemässä lukiosta. Sikäli albumin merkitystä Nollapisteen tuotannossa ei voi sivuuttaa, mutta merkittävästi suurempaa yleisöä ei uusi levy-yhtiökään tuonut, ja vaikutelmaksi aikalaisvastaanotosta jää, että ainakin osa kriitikoista ja kommentaattoreista kuvitteli nyt jo tuntevansa bändin temput. 90-luvun puolivälin ilmapiirissä Nollapiste oli kummajainen ja erilaisuudesta kumpuava uutuudenviehätys tuppaa myös haihtumaan.

Siksi Muovia ei mielestäni olla vieläkään tunnustettu fanipiirien ulkopuolella sellaiseksi klassikoksi, joka se on. Liekö tuolla sitten enää mitään merkitystäkään.

Levyn tarttuvista ”hiteistä” tällä kertaa esimerkkinä ’Saatteeksi’, joka tarjoaa jälleen epätodennäköistä yhteislaulettavaa (”Samaan aikaan tasaisesti pölypussi täyttyy”) ja varhaisen esimerkin notkeasta kevytfunk-poljennosta, josta tuli sittemmin Nollapiste-soundin keskeinen elementti.

Saatteeksi • albumilta Muovi antaa periksi
1995

Monet näiden aikojen klassikkokappaleet muistetaan riveistä, jotka jäivät mieleen tekstikokonaisuuksista irrallaankin. ’Savu meihin’ -helmen toistuva ”pihalla liekehtivät oravat” on yksi tällaisista hätkähdyttäjistä. Biisi esittelee tummasävyisemmän Nollapisteen ja vihjaa kuulijalle, ettei tämä mitään vitsimusiikkia kuitenkaan ole. Sen sijaan harvinainen musiikkivideo saattaa sekoittaa tätä pakkaa entisestään.

Savu meihin • albumilta Muovi antaa periksi
1995

Muovilta löytyy myös ns. lintutrilogia, joka on omanlaistaan ihmettelynaihetta vihkiytyneille. Sen biiseissä siivekkäät ystävämme esiintyvät suoranaisena kauhuelementtinä tai ainakin syvän vierauden edustajina. Nollapistemäisintä Nollapiste-biisiä etsittäessä hyvä vaihtoehto voisi olla iki-ihana ’Viisas lintu (haukka)’.

Viisas lintu (haukka) • albumilta Muovi antaa periksi
1995

Absojen varhaistuotanto katsotaan päättyväksi Muoviin, jonka jälkeen seurasi parin vuoden levytystauko, tärkeimpänä syynä jäsenten asevelvollisuudet. Tommi Liimatta ei viihtynyt armeijassa kauaa ja tekaisi tähän väliin ensimmäisen, syksyllä 1996 ilmestyneen soololevynsä Liimatan Pan Alley; sittemmin niitä onkin tullut tasan kymmenen vuoden välein, vaikka tätä kirjoitettaessa vuodelle 2026 aikataulutetun soolon kohtalo on vielä auki.

Nollapisteenkin levyihin verrattuna Liimatan Pan Alley on erikoistoimintaa. Aikalaishaastattelussa (Rumba 22/96, tämä ja monet muutkin haastikset löytyvät Nollapisteen nettisivuilta) Liimatta luonnehti tyyliä “lämpimäksi epävireisyydeksi”. Biisit on äänitetty osin kotona, osin studiolivenä; niillä kuullaan joko Liimattaa soolona tai Mikko Talvensaaresta ja Teemu Eskelisestä koostuvan Markku Mallinukke -yhtyeen kanssa. Niin tiukemman soittomeiningin kuin korkean sävellysriman puute tekevät eroa Nollapisteen albumeihin. Absurdiudet soljuvat tajunnanvirtamaisimmillaan, mutta toisaalta levy on suorempaa oman arjen havainnointia kuin ensin tajuaisikaan. Liimatan Pan Alley on tehty parikymppisen murrosvaiheessa: Liimatta oli muuttanut tyttöystävän kanssa Tampereelle, totutteli “aikuiseen elämään”, kuten teoksessa Markka-aika seikkaperäisesti kerrotaan.

Levyn materiaali yltää ’Jokea silmiin’ -avausraidan koukuttavasta kazoo-popista Diu Dau Tapes -tyyppisiin hassutteluihin, joilla tosin voi olla merkittävä kulttiasema (’Dirsmuutio’, ’Karjan vauhkoontuminen’). On akkarilla näppäiltyä itsetutkiskelua ja treenikämppähenkistä rokin jumitusta. Syvän päädyn fanikamaa, mutta tavallaan aivan olennainen levy Liimatan taiteilijapersoonan kannalta.

Ohessa Liimatan Pan Alleyn suuriin elämänmuutosbiiseihin lukeutuva ja hyvin tyypillisesti mistään mitään kertomatta nimetty ’Ymmärrettiin, ettei kukaan istu omalla paikallaan tänään’.

Ymmärrettiin, ettei kukaan istu omalla paikallaan tänään • Tommi Liimatan ensimmäiseltä sooloalbumilta Liimatan Pan Alley
1996

Suorempaan ilmaisuun

Soololevyn tekemisen aikana muut Nollapiste-muusikot olivat käyneet armeijan ja pian sen ilmestyttyä teki bändi uudesta materiaalistaan demon, joka sai Johanna Kustannuksella kuitenkin penseän vastaanoton. On mahdollista, että yhtye oli tässä vaiheessa uppoamassa turhan syvälle varhaiseen kaninkoloonsa. Demon hylkääminen oli kriisin paikka, josta Nollapiste selvisi uusiutuneena ja entistä vahvempana.

Helmikuussa 1998 ilmestynyt Simpukka-amppeli aloittaa monessa mielessä bändin seuraavan luvun. Se sisältää 13 enimmäkseen melko tasaisen tiivistä biisiä, jotka on nimettykin ytimekkäästi. Pari niistä on basisti Aake Otsalan kappaleita, jotka tämä laulaakin itse. Pari muuta on Tommi Liimatan lapsuudenystävän Samu Lyhdyn sanoittamia ja siten bändin koko uran ainoita ulkopuolisia tekstejä. Ilmassa oli paljon sellaista, että suomirockin uuden nousun ajanhetkellä myös Nollapiste halusi muuttua “ymmärrettävämmäksi”.

Satunnainen kuulija olisi silti päätellyt edelleen, että kyse on erikoistoiminnasta. Absoluuttinen Nollapiste on uransa aikana muuttanut tekemisensä tapoja ja lähestynyt musiikkiaan erilaisista kulmista, mutta se syvä ydin on pysynyt tunnistettavana. Kolmosalbumi merkitsi silti ensimmäistä sellaista murrosvaihetta, jossa uusia faneja syntyy ja jotkut vanhat alkavat napista, että ennen oli paremmin.

Listamenestystä ei tullut, korkeintaan hieman enemmän soittoa Radiomafialla. Kriitikot pitivät levystä ja siinäkin mielessä se oli bändin tulevaisuuden kannalta tärkeä, vaikka tuntuu sittemmin jääneen klassisen seuraajansa varjoon.

Last FM -palvelun käyttötilastot kertovat minulle, että Simpukka-amppeli on eniten kuuntelemani Nollapisteen levy. Miksi? Se kantaa nostalgisia muistoja ensimmäisistä näkemistäni bändin keikoista, mutta olen myös löytänyt paljon kestävää vaivattomasta materiaalista ja teksteistä, jotka ovat rönsyilevän sijaan modernistisia tiivistelmiä tarinoista, joista suurin osa jää kuulijan pääteltäväksi. Se on virtaviivainen levy ja tämä lisää sen houkuttelevuutta.

Simpukka-amppelin ensisinglenä syksyllä 1997 julkaistu ’Ajoratamaalaus’ jäi mieleen uusien aikojen merkkinä, vaikka kappale periytyykin bändin teinivuosilta. Sen hämäävän naivistinen teksti ja viitteet jopa jonkinlaisesta hardrockista eivät välttämättä tee siitä syvintä Nollapiste-kappaletta, mutta jotain pysyvästi mieleenpainuvaa siinä on.

Ajoratamaalaus • albumilta Simpukka-amppeli
1998

Levyn tarinallisimmasta päästä on umpimielisesti nimetty ’Tämä’, mutta yritäpä referoida tämä “ihmispetoa Ranskan eteläosista” päällisin puolin käsittelevä juttu jotenkin järkevästi. Tarttuvan rento kappale on Amppelin laadukkaita pikkuklassikkoja.

Tämä • albumilta Simpukka-amppeli
1998

Suosikkikappaleeni Nollapisteen koko tuotannosta löytyy levyn lopusta. 10-minuuttinen ’Viittä vaille sadetta’ on toinen Samu Lyhdyn tekstittämä (myös se toinen eli avausraita ’Silti’ on loistava) ja sen rauhallisesti ja alleviivaamatta kasvatettu akustinen paatos on poikkeuksellista Nollapistettä runollisessa vakavuudessaan. Biisin viritys on suorastaan hengellinen, mikä Liimatan muistelmasarjaa lukiessa selittyi Lyhdyn preferensseillä.

Viittä vaille sadetta • albumilta Simpukka-amppeli
1998

Seuraavaksi Absoluuttinen Nollapiste julkaisi kiitellyimmän levynsä ja jatkoi siitä uudelle vuosituhannelle, kiiveten suosion portailla ainakin askelman tai pari ylemmäs. Näistä merkittävistä vuosista lisää diskografian kakkososassa.

Niko Peltonen

Absoluuttinen Nollapiste kotisivu
Absoluuttinen Nollapiste Facebook
Tommi Liimatta Facebook

💿
Absoluuttinen Nollapiste
[Tommi Liimatta • Aake Otsala • Aki Lääkkölä • Janne Hast • Tomi Krutsin]
Finna.fi

Neulainen Jerkunen  Vinylmania 1994 • LP Svart Records 2018
Muovi antaa periksi  Johanna Kustannus 1995 • LP Svart Records 2018
Simpukka-amppeli  Johanna Kustannus 1998 • LP Svart Records 2019
Suljettu  Johanna Kustannus 1999 • 2LP Johanna Kustannus 2012

Olos  Johanna Kustannus 2000 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2021
Nimi muutettu  Johanna Kustannus 2002 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2022
Seitsemäs sinetti  Johanna Kustannus 2003 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2022
Mahlanjuoksuttaja  Johanna Kustannus 2005 • 2LP Lipposen levy ja kasetti 2023
iiris  Johanna Kustannus 2007
Musta hiekka  Johanna Kustannus 2009

Pisara ja lammas 1  Diu Dau Records 2012
Pisara ja lammas 2  Diu Dau Records 2014
Magneettipohjoinen | 2026

💿
Kokoelmalevyt
Absoluuttinen Nollapiste
Finna.fi

Olen pahoillani – Valitut teokset 1994–2000 Johanna Kustannus 2001
Sortovuodet 1994–2004 2CD | Megamania 2004
Rovaniemi 1993 2LP | Svart Records 2019

💿
Tommi Liimatta
Finna.fi

Liimatan Pan Alley  Johanna Kustannus 1996 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Tropical Cocktail  Megamania 2006
Rokokoo Computer  Diu Dau Records 2016

🎼🎵
Nuottialbumi
Absoluuttinen Nollapiste
Finna.fi

Suvannossa ylpeä ilme ja muita nuotteja, 80 sivua | Johanna Kustannus 2002

💿
Ahkerat Simpanssit
[King Kong • Cornelius • Xerobos • Cheetah • MikataiJarno]
Finna.fi

Tervehdys, maan asukit | Johanna Kustannus/J. Karppanen 2003

💿
Tulenkantajat
[Tomba Krutsin • Herra Hajdi • J. Karttimo • Marko Olavi • Hannibal Stark • Herra Soppa • UnikJaGe Niemelä + Ralf Schnabel]
Finna.fi

Tulenkantajat | Poko Rekords 2001 • LP-uusintapainokset Svart Records 2019 & Lipposen levy ja kasetti 2021
Teillä laki, meillä laulu | Poko Rekords 2002 • LP-uusintapainos Rolling Records 2020
Hyvää syntymäpäivää rouva presidentti | Poko Rekords 2003 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2023

📚
Lue lisää Absoluuttisesta Nollapisteestä
Tommi Liimatta
Finna.fi

Rollo – Absoluuttisen Nollapisteen Rovaniemi 1990–1996 700 sivua | Otava 2020
Manse – markka-aika • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 1996–2001 719 sivua | Like Kustannus 2023
Manse – Södikan kausi • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 2002–2010 750 sivua | Like Kustannus 2025

📚
Lue lisää Tommi Liimatan romaaneja
Finna.fi

Aksel Sunnarborgin hymy 320 sivua | WSOY 2004
Nilikki 179 sivua | WSOY 2009
Muovikorvo 158 sivua | WSOY 2010
Rautanaula 237 sivua | Like 2013
Jeppis 496 sivua | Like 2014
Jeppis 2 568 sivua | Like 2016
Rollo – Absoluuttisen Nollapisteen Rovaniemi 1990–1996 700 sivua | Otava 2020
Hautajaiskengät 310 sivua | Like 2021
Manse – markka-aika • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 1996–2001 719 sivua | Like Kustannus 2023
Manse – Södikan kausi • Absoluuttisen Nollapisteen Tampere 2002–2010 750 sivua | Like Kustannus 2025
Verta valkokankaalla – romaani 319 sivua | Like 2026

📚
Lue lisää Tommi Liimatan sarjakuvia
Finna.fi

Vähän hyviä juttuja ’90–’91 22 sivua | Bergman & Björklund 1999 • Toinen painos: Vähän hyviä juttuja ’90-’91 – jälleendramatisoitu ’98 | Björklund & Bergman 2000
Rengin tarpeet 48 sivua | Renkikustannus 2000
Masturbaatio Ranualla 80 sivua | WSOY 2003
Ei vaikuta keikkaan 48 sivua | WSOY 2005
Ei vaikuta keikkaan – 48 boonus-ekstra-sivua vuosilta 1984–2010! 96 sivua | WSOY 2011
Valo paistaa rummun läpi 144 sivua | Like 2015
Roskislapsi 72 | Like 2018
Syntiselle virsi on kivulias laulaa 400 sivua | Lipposen levy ja kasetti 2026

📚
Lue lisää Tommi Liimatan proosarunoja
Finna.fi

Avainlastu 113 sivua | WSOY 2002

📚
Lue lisää progesta
Finna.fi

Virtojen kiharat – suomalainen progressiivinen rock Matti Pajuniemi, 420 sivua | Aviador 2025
Progressiivisen rockin sydän Tuukka Hämäläinen, 309 sivua | Aviador 2022
Aamunkoiton portit – progressiivinen rock 1967–1979  Matti Pajuniemi, 384 sivua | Suomen musiikkikirjastoyhdistys 2013 • Uusi painos 2017
Prog Finlandia Matti Pajuniemi, 336 sivua | Matti Pajuniemi 2016
Unisatama – progressiivinen rock 1980–2020 Matti Pajuniemi, 464 sivua | Matti Pajuniemi 2021
Suomalainen progressiivinen rock – synty ja kehitys vuosina 1967–74  Taru Oksanen, 196 sivua | Pop-lehti 2004
Suomalainen progressiivinen rock 1967–2001 – diskografia | Finnish Progressive Rock 1967–2001  Jonne Kulluvaara & Heikki Hilamaa, 103 sivua | Kulluvaara & Hilamaa 2002

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

22-Pistepirkko – outo auto ja viimeinen matka • Lime Green Delorean [2011]
Absoluuttinen Nollapiste – popmusiikkia, tavallaan • Olos [2000]
Jarkko Martikainen & Luotetut miehet – myötäelämisen pistämätön keveys • Ruosterastaat [2016]
Jim Pembroke 1946–2021 • Jim Pembroke teki historiaa Suomessa • If The Rain Comes [2014]
Joose Keskitalo – elämän kauneus kuoleman varjossa • En lähde surussa [2019]
Jukka Nousiainen – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa • Ei enää kylmää eikä pimeää [2018]
Kauko Röyhkä & Riku Mattila tuovat esiin toistensa parhaat puolet • Kauko Röyhkä & Riku Mattila [2008] • Kaksi lensi tuulen mukaan [2011] • Meidät pelastaa vain rakkaus [2025]

Kuusumun Profeetta – magneettista tajunnanvirtaa • Kukin kaappiaan selässään kantaa [2001]
Leija Lautamaja – haitarispesialisti ja suomirockin lempeä naivisti • Sydän tuli piilosta [2024]
Liekki – klassikko uran taitekohdasta • Korppi [2003]
Noitalinna Huraa! – ainutlaatuista kotikutoisuutta • Kalan silmä [1988]
PK Keränen – toimintaa ilman turvaverkkoa • Serobi Songs [2020]
Tommi Liimatta – kasvutarinan kolmas luku • Rokokoo Computer [2016]
Tulenkantajat – tiimi timmein toi rapin Rolloon • Tulenkantajat [2001]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
YUP – harkittua huutoa • Outo elämä [1998]

Rovaniemi 1993 Absoluuttinen Nollapiste • 2LP • 2018 • Kansitaide: Tommi Liimatta

Ei ilmestynyt & Neulainen Jerkunen Absoluuttinen Nollapiste • 2LP • 1994 / 2018 • Kansitaide: Tommi Liimatta

Muovi antaa periksi Absoluuttinen Nollapiste • 2LP • 1995 / 2018 • Kansitaide: Tommi Liimatta

Simpukka-amppeli & Aikuinen on pimeä puisto: Kehityskertomus Absoluuttinen Nollapiste • 2LP • 1998 / 2018 • Kansitaide: Tommi Liimatta