Pharoah Sanders
Osa 2 • Vuodet 1975–2022

Pharoah Sanders [Ferrell Lee Sanders] 1940–2022

Musiikkia esille kirjastossa
• Pharoah Sanders: tyyntä, myrskyä ja tuliperäistä voimaa • 1964–1974
• John Coltrane: Impulse! – myöhäinen kausi • 1965–1967

Afroamerikkalainen free jazz kehittyi 1970-luvulla entistä enemmän pienten itsenäisten levymerkkien suojissa ja esimerkiksi New Yorkissa se eli uutta, omaehtoista vaihetta niin kutsutun loft-aikakauden aikana, jolloin konsertteja, opetusta ja muuta yhteisöllistä toimintaa järjestettiin epämuodollisissa kaupunkitiloissa kaupallisten klubien ulkopuolella. Myös 1960-luvun loppupuolella alkanut free jazz -muusikoiden muuttoliike Eurooppaan jatkui, ja 1970–80-luvuilla yhdysvaltalaisten vapaan jazzin soittajien musiikkia taltioivat yhä enenevissä määrin eurooppalaiset levymerkit kuten Hat Hut, Actuel, Soul Note, myös ECM.

1970-luvun edetessä radikaalin afroamerikkalaisen jazzin ja improvisaation asema suurilla levymerkeillä alkoi heiketä. Pharoah Sanders levyttikin viimeisen albuminsa Impulselle vuonna 1973 (vuonna 1974 julkaistu LP Elevation). Samoihin aikoihin Sandersin ilmaisu oli myös jossain määrin alkanut polkea paikoillaan. Ei olekaan ihme, että Sandersin 1960–70-lukujen taitteen levyjä edelleen pidetään hänen parhainaan.

Pharoah-albumin laajennettu 2LP-uusintapainos. Kuva: Luaka Bop

Impulse-aikakauden jälkeen alkaa Sandersin uralla epätasaisempi vaihe, jonka aikana hän siirtyy levymerkiltä toiselle ja aina aika ajoin kokeilee luoda itseään uudelleen. Vuonna 1977 hän julkaisi LP:n Pharoah, jonka muutamaa pykälää sähköisempää soundia alleviivaa kitaristi Tisziji Munozin soitto. Levy ilmestyi pienellä India Navigation -merkillä, mutta suurempaan tunnettuuteen se nousi uudelleenjulkaisunsa myötä vuonna 2023. David Byrnen Luaka Bop -levymerkki julkaisi albumista melko hintavan LP-boksin, jolla on liveversioita ’Harvest Time’ -kappaleesta Euroopan festivaaleilta.

Levyä kuunnellessa voikin pohtia onko Sanders löytämässä uutta suuntaa – vai pikemminkin kadottamassa jotain jo löytämäänsä? Joka tapauksessa levy antaa hyvän kuvan saksofonistin yhtyeiden soundista siinä vaiheessa, kun 1980-luku alkaa olla jo näköpiirissä.

Harvest Time • albumilta Pharoah. Äänitetty 1976, julkaistu 1977. India Navigation, myöhempi julkaisu Luaka Bop 2023.

Vapaan jazzin kehityksen suhteen – ja toki laajemmin kaiken jazzin suhteen – isoimpia kysymyksiä on se, kuinka akustisena taidemuotona syntynyt musiikki muuntui sähköiseksi. Miles Davisin siirtyminen sähköön tunnettaan taatusti parhaiten ja muusikon koko sähköinen kausi on myös hyvin laajalti dokumentoitu. John Coltranen kohdalla emme tällaista sähköistä siirtymää koskaan ehtineet kokea.

Free jazzin kohdalla eri muusikot päätyivät myös hyvin erilaisiin näkemyksiin sähköisyydestä. Albert Ayler oli ensimmäisiä kokeilijoita sähköisemmän soundin parissa ja nuo kokeilut ovat edelleenkin melko hämmentäviä niin hyvässä kuin pahassa. Ornette Colemanilla siirtyminen sähköön vei melko kauan, mutta sitten syntyikin hyvin omalaatuista jälkeä: Colemanin omintakeisen toisteinen ”harmolodinen funk” soi täysin eri maailmoissa kuin hänen 50–60-lukujen taitteessa kehittynyt yhtyesoundinsa. Tässä vertailussa esimerkiksi Miles Davisin soundin kehitys tuntuu vähittäiseltä ja vääjäämättömältä kehityskululta, jossa askel askeleelta liu’utaan kohti In A Silent Wayn ja Bitches Brew’n atmosfäärejä.

Pharoah Sandersin kohdalla sähköisyys taas tarkoitti usein vain jonkinlaista äänitysteknologian ”sähköistä kädenjälkeä”. Vaikka mukana jo Tauhid- ja Thembi-levyillä oli ollut mukana Sonny Sharrockin sähkökitaraa ja Lonnie Liston Smithin sähköpianoa, levyjen yleissointi oli kuitenkin maanläheinen ja orgaaninen. Tähän ilmaisuun äänitysteknologian muutokset eivät myöhemmin välttämättä tarjonneet suoranaisia parannuksia, vaan usein Sandersin tenorisaksofoni soi melko kolkon kliinisissä puitteissa, kuten vuoden 1981 levyllä Rejoice. Makuasioita – mutta ainoastaan niistähän voimme puhua, kirjoittaa ja kiistellä.

1980-luvulla Sandersin ominta ääntä kenties selkeimmin kuullaan levyllä Africa, joka äänitettiin Hollannissa keväällä 1987. Vaikka äänityksessä aikakausi kuuluu itselleni vähän turhankin hyvin, tekee paluu akustisempaan kvartettisointiin Sandersille hyvää. Sandersin lisäksi levyllä soittavat John Hicks, piano, Curtis Lundy, basso, sekä Idris Muhammad, rummut.

You’ve Got To Have Freedom • albumilta Africa. 1987. Timeless.

Myöhemmät ajat: kumarrus Coltranelle sekä hienoja vierailuja

Pharoah Sandersin omat julkaisut alkavat määrällisesti pikku hiljaa hiipua, kun siirrymme 1990-luvulle. Vuoden 1992 kvartettilevy Crescent With Love osui aikaan, jolloin John Coltranen kuolemasta tuli kuluneeksi 25 vuotta. New Yorkissa lokakuussa 1992 äänitetyllä levyllä reilu viisikymppinen Sanders on esillä esikuvansa sävellysten tulkitsijana. Lisäksi mukana on myös muiden säveltäjien kappaleita, jotka voidaan yhdistää tunnettuihin Coltrane-tulkintoihin. Mielenkiintoista on, että Sandersin valinnat ovat ajalta ennen hänen liittymistään Coltranen yhtyeeseen. Crescent-levyltä mukana on kolme valintaa, myös introspektiivinen ’Wise One’.

Levyn sävy on rauhallinen, sisäistynyt, kunnioittava. Sandersin sointi on tummanpuhuva ja vakaa, ja levyn yleissoundi on luonteva ja kvartettikokoonpanolle oikeutta tekevä. Jotain uutta? Ei todellakaan, päinvastoin. Crescent With Love on tietoinen ja arvostava kumarrus menneeseen, ja samalla julkaisua sävyttää tietty ajattomuus: sitä kuunnellessa välillä unohtaa, että olemme 1990-luvun alussa. Levyllä mukana ovat William Henderson, piano, Charles Fambrough, basso, sekä Sherman Ferguson, rummut. Kyseessä ei siis ole mikään all stars -kokoonpano ja hyvä niin. Juuri tällä kvartetilla musiikissa soi kaunis levollisuus, läsnä on hienoa kuuntelevuutta.

Wise One • albumilta Crescent With Love. Äänitetty 1992, julkaistu 1993. Venus.

Kun ensi kertaa tutustuu Pharoah Sandersin musiikkiin, on näinä myöhempinä vuosikymmeninä syytä tutkailla myös muiden nimissä tehtyjä levyjä, joilla hän esiintyi vierailijana. 1990-luvun albumeista omat Sanders-suosikkini ovat juuri tällaisia tapauksia – ja molempiin liittyy tuottajan ominaisuudessa myös vuonna 1955 syntynyt Bill Laswell (jonka terveydentila kirjoitushetkellä on valitettavan huolestuttava).

Vuonna 1991 julkaistu Ask The Ages jäi kitaristi Sonny Sharrockin viimeiseksi hänen elinaikanaan julkaistuksi levyksi. Samalla Sharrock ja Sanders palasivat ensimmäistä kertaa yhdessä studioon sitten vuoden 1966 ja Sandersin Impulse-merkin debyyttijulkaisun Tauhidin. Ask The Ages -levyn läpäisee korostuneen tuotettu, päällekkäisäänityksiä hyödyntävä sähkökitarasoundi, jota usein baarikeskusteluissa edelleenkin tykkään kuvata yksinkertaisesti sanalla ”härski”. Tuon tuhdin sähkösoundin takana taas soi akustisempi maailma: Sharrockin ja Sandersin rinnalla levyllä soittavat rumpali Elvin Jones, sekä basisti Charnett Moffett (joka oli toisen vapaan jazzin merkkirumpali Charles Moffettin poika).

Ask The Agesilla kuuluu aikakautensa äänitysteknologia, mutta kuuluu siinä paljon muutakin. Ja ennen kaikkea: viisikymppinen Pharoah Sanders on tällä levyllä mukana roihuavalla liekillä. Myöhempien aikojen hienoimpia free jazz -levyjä.

Promises Kept • Sonny Sharrockin albumilta Ask The Ages. 1991. Axiom.

Mukana levyllä on myös Sandersille omistettu kappale, joka on Sonny Sharrockin käsialaa. Little Rock oli myös saksofonistin varhaisempi lempinimi, jonka hän sai syntymäkaupunkinsa mukaan. Taiteilijanimillä on väliä: nimessä ”Little Rock Sanders” olisi korostuneen erilainen klangi verrattuna meille tuttuun versioon – ehkä korvammekin virittyisivät vähän eri taajuuksille tuollaisen nimen yhteydessä, kuka tietää.

Little Rock • Sonny Sharrockin albumilta Ask The Ages. 1991. Axiom.

Ask The Ages julkaistiin Bill Laswellin omalla Axiom-levymerkillä, ja samalla merkillä julkaistiin myös toinen uskomattoman hieno levy muutamaa vuotta myöhemmin. Tällä kertaa soinnillisessa yhtälössä ei tosin ollut mitään sähköistä eikä studiotuotannollista mukana, vaan jotain aivan muuta.

Maleen Mahmoud Ghania & Pharoah Sanders: The Trance of Seven Colors. Uusintapainoksen takakansi, Zehra 2019. Kuva: Topias Tiheäsalo

Vuonna 1994 Sanders matkusti Marokkoon yhdessä Laswellin kanssa. Mukana kaksikolla oli vain tenorisaksofoni sekä kannettavat äänityslaitteet. Syntyi levy The Trance of Seven Colors, joka tehtiin yhdessä gnawa-muusikko Maleem Mahmoud Ghanian johtaman yhtyeen kanssa. Pohjoisafrikkalainen bassoluuttu guimbri on isossa roolissa gnawa-musiikissa. (Soittimella on lukuisia kirjoitusmuotoja: gimbri, guembri, gumbri, arabiaksi myös sintir). Maleem Mahmoud Ghania ei ollut ainoastaan yksi soittimen suurimpia mestareita – hän kuului myös kunnioitettuun ja perinteikkääseen soitinrakentajien sukuun.

Gnawa-musiikki on Marokon ja muiden Luoteis-Afrikan alueiden islamilaiseen perinteeseen kytkeytyvää musiikkia, jossa runoudella, toisteisella rytmiikalla ja pitkillä kestoilla on keskeinen asema. Transsendentaalista tilaa tavoittelevalla musiikilla oli vahva yhteys free-jazzin tiettyihin ilmentymiin eikä siis ehkä ihme, että Pharoah Sanders oli kuin kotonaan gnawa-muusikoiden seurassa. LP:llä on suoran, kenttä-äänitysmäisen dokumentin voimaa.

La Allah Dayim Moulenah • Maleen Mahmoud Ghanian & Pharoah Sandersin albumilta The Trance of Seven Colors. 1994. Axiom.

Pharoah Sandersin ja Bill Laswellin välisen yhteistyön paradoksi on se, että kun Laswell tuotti kaksi Sandersin omaa levyä, lopputulos oli jotenkin väljähtänyt. 1990-luvun loppupuolen levyt, isolle Verve-jazzmerkille tehdyt Message From Home (1996) sekä Save Our Children (1999) ovat kumpikin jonkinlaista universalistista maailmanmusiikkifuusiota. Tietyssä mielessä kyse on samankaltaisesta hybridimäisestä musiikista, jota Sanders oli tehnyt jo 1960-luvun loppupuolelta lähtien, tietyssä mielessä taas… ei. Laswellin tuotanto on jotenkin ylenpalttista eikä Sandersin sointi juurru kunnolla oikein mihinkään. Levyjen äänimaailmassa on jotain samaa kuin jazzfestivaalien lavasoundissa: soundi on liian suuri, liian erittelevä, liian kolkko, liian hifistelevä. Toisaalta, jos koet näiden attribuuttien olevan juuri sinun alaasi, mikään ei estä tutkimasta tarkemmin näitä levyjä. Ehkä jollekin kuulijalle juuri tämä soundillinen konteksti on se, jossa Sandersin musiikin sointi pääsee oikeuksiinsa. Itselleni se ei ole niin.

2000-luvulla Pharoah Sanders julkaisi enää muutaman levyn omalla nimellään. Sanoisin, että edelleenkin hänen mielenkiintoisinta antiaan olivat vierailut toisten levyillä. Toki erinäisiä vierailuja on lukuisia eikä tässä yhteydessä voi näihin kaikkiin pureutua. Suunnataan korvat kuitenkin muutamaan tällaiseen albumiin.

Vuonna 2000 Pharoah Sanders täytti 60 vuotta. Samana vuonna julkaistulla Kahil El’Zabarin Ritual Trion levyllä Africa N’da Blues hän soitti vierailijana, ja saman yhtyeen kanssa hän myös esiintyi Suomessa seuraavana vuonna Kerava Jazzissa. Rumpali ja lyömäsoittaja El’Zabarin albumi ei Sandersin diskografiassa mitenkään erityisesti pomppaa esiin, mutta on sille kuitenkin tallennettu muutaman sukupolven edestä afroamerikkalaisen improvisoidun musiikin historiaa: levyllä soittavat myös Art Ensemble of Chicagon basisti Malachi Favors sekä toinen Chicagon vapaan jazzin veteraanisoittaja Ari Brown, joka julkaisulla soittaa saksofonien lisäksi pianoa. Ehkä levyn tietynlainen hillitty modaalisuus alleviivaa Sandersin siirtymistä seitsemännelle vuosikymmenelleen. Joka tapauksessa levyn orgaaninen rauhallisuus soi aivan muissa maailmoissa kuin Sandersin 90-luvun Laswell-tuotannot. Kahil El’Zabar omisti levyllään Sandersille kappaleen Pharoah’s Song, jolla Sanders soittaa tenorisaksofonia ja Ari Brown sopraanosaksofonia.

Pharoah’s Song • Kahil El’Zabar’s Ritual Trio featuring Pharoah Sanders -albumilta Africa N’da Blues. Äänitetty 1999, julkaistu 2000.

Pharoah Sandersin yksi viimeisiä hienoja vierailuja osuu vuoteen 2014. Silloin aiemmin vahvasti Chicagoon yhdistetty kornetisti Rob Mazurek vaikutti Brasiliassa Sao Paulossa. Brasiliassa Mazurekin yhtyeet alkoivat laajeta – niin kokoonpanoiltaan kuin soundeiltaankin.

Chicagossa Mazurekin yhtyeet kulkivat otsakkeen Chicago Underground alla. Brasiliassa yhtyeet muuttuivat luontevasti muotoon Sao Paulo Underground, ja tuon nimikkeen alla Mazurek luotsasi levyjä, joilla soi jonkinlainen avaruudellinen vapaan jazzin muoto. Uuden polven fuusiojazzia, jossa rytmi ja tekstuuri ovat vähemmän kikkailevaa sorttia kuin pinnalta kiiltelevässä 1970-luvun fuusiossa. Tässä ollaan lähempänä Sun Ran yhtyeiden sointia.

LP Spiral Mercury äänitettiin Portugalissa konsertissa kesällä 2013 ja julkaistiin esittäjänimellä Pharoah & The Underground.

Spiral Mercury • Pharoah & The Undergroundin albumilta Spiral Mercury. Konserttiäänite Portugalista Jazz em Agosto -festivaalilta 2013, julkaistu 2014. Clean Feed.

Viimeiset sanattomat sanat

Levyllä Spiral Mercury Pharoah Sanders oli jo 74-vuotias, joten ei ihme että näiden vuosien ympärillä julkaisutahti oli merkittävästi rauhoittunut. Mazurekin Chicago/Sao Paulo Undergroundin kanssa tehty levy todistaa kuitenkin siitä, kuinka Sanders viimeisinä vuosikymmeninä tuntui olevan inspiroituneimmillaan aina uusissa yhteyksissä ja nuoremman sukupolven tekijöiden seurassa.

Pharoah Sandersin viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 2021 julkaistu Promises. Levy on tehty brittiläisen sähkömuusikon ja tuottajan Sam Shepherdin kanssa. Shepherd, joka käyttää taiteilijanimeä Floating Points, vastaa albumin sävellyksistä ja tuotannosta. Sandersin saksofonin ja Shepherdin sähkösointien lisäksi äänessä on Lontoon sinfoniaorkesteri. LP:tä voi hyvin perustein lähestyä jonkinlaisena ambient-versiona Alice Coltranen 1970-luvun alkupuolen orkestraalisista free jazz -levyistä. Promises jakautuu yhdeksään osaan, mutta käytännössä kyse on yhdestä pitkästä, katkeamattomasta teoksesta, jolla kestoa on reilun kolmen vartin verran.

Vaikka nopeasti voisi kuvitella toisin, levy sai alkunsa nimenomaan Sandersin aloitteesta. Sanders oli vuonna 2015 kuullut Floating Pointsin debyyttialbumia Elaenia, ihastunut musiikkiin, ja lopulta ehdottanut tapaamista. Muusikoiden välillä oli neljän vuosikymmenen ikäero, myös yksi valtameri, mutta lopputuloksena soi soundillisesti onnistunut levy – onnistuneempi kuin monet muut ”sähköisemmät” yritykset Sandersin musiikista edellisiltä vuosikymmeniltä. Kuten Pharoah-LP:n uudelleen julkaisun kohdalla, myös tämän levyn julkaisi David Byrnen merkki Luaka Bop.

Pharoah Sanders kuoli kotonaan Los Angelesissa syyskuun lopulla vuonna 2022. Hän olisi muutaman viikon päästä täyttänyt 82 vuotta. Ehkä ihan arvoituksellisen osuvaa, että hänen viimeiseksi levykseen jäi albumi nimeltä Promises, ”lupauksia”. Mukana on levollisuutta, elegisyyttä, aikojen ja aikakausien kohtaamista ja toisiinsa limittymistä – ja kahdeksankymmenvuotiaan Pharoah Sandersin viimeiset levytetyt henkäykset.

Topias Tiheäsalo

Pharoah Sanders kotisivu

Promises • Floating Points, Pharoah Sanders and the London Symphony Orchestra -albumilta Promises. Äänitetty 2019–2020, julkaistu 2021. Luaka Bop.

💿
Pharoah Sanders
Finna.fi

Pharaoh Pharaoh Sanders / Pharaoh Sanders Quintet | ESP-Disk’ 1965 • Pharoah’s First Get Back 1998 • Calibre / ESP-Disk’ 1999 • Pharoah Sanders Quintet ESP-Disk’ 2005, 2009, 2017
Tauhid Impulse! 1967
Karma Impulse! 1969

Jewels Of Thought Impulse! 1970
Summun Bukmun Umyun – Deaf Dumb Blind Impulse! 1970
Thembi Impulse! 1971
Black Unity Impulse! 1971
Live At The East Impulse! 1972
Izipho Zam (My Gifts) Strata-East 1973
Village Of The Pharoahs Impulse! 1973
Wisdom Through Music Impulse! 1973
Elevation Impulse! 1974
Love In Us All ABC Impulse! 1974
Sun Ra And His Arkestra Featuring Pharoah Sanders And Black Harold El Saturn Records 1976
Pharoah India Navigation Records 1977 • 2CD Luaka Bop 2023
Love Will Find A Way Arista 1978

Journey To The One 2LP | Theresa Records 1980 & 2002 • CD Evidence 1992 & 1994
Rejoice 2LP • CD | Theresa Records 1981
Heart Is A Melody Theresa Records 1983
Shukuru Pharoah Sanders featuring Leon Thomas | Theresa Records 1985
Oh Lord, Let Me Do No Wrong Doctor Jazz / Signature / CBS Special Products 1987
Africa Pharoah Sanders • John Hicks • Curtis Lundy • Idris Muhammed | Timeless 1987
A Tribute To John Coltrane / Blues For Coltrane McCoy Tyner • Pharoah Sanders • David Murray • Cecil McBee • Roy Haynes | Impulse! 1988
A Prayer Before Dawn Theresa Records 1989

Moon Child LP & CD Timeless 1990 • CD Music On CD 2021
The Trance Of Seven Colors Maleem Mahmoud Ghania with Pharoah Sanders Axiom / Island Records 1994 • Zehra 2019
Crescent With Love Pharoah Sanders Quartet • 2CD Venus 1994 • 2CD Evidence 1994
Solomon’s Daughter Franklin Kiermyer • Pharoah Sanders • John Esposito • Drew Gress | Evidence 1994
Message From Home Verve Records 1996
Save Our Children Verve Records 1998

Africa N’da Blues Kahil El’zabar Ritual Trio featuring Pharoah Sanders Delmark Records 2000
With A Heartbeat Pharoah Sanders / Graham Haynes  Evolver 2003
Gwotet David Murray & The Gwo-Ka Masters featuring Pharoah Sanders Justin Time 2004
Primative Jupiter Pharoah Sanders & The Underground | Clean Feed 2014
Spiral Mercury Pharoah Sanders & The Underground | Clean Feed 2014
Promises  Floating Points & Pharoah Sanders & The London Symphony Orchestra Luaka Bop 2021

🎼🎵
Nuottialbumeita
Finna.fi

Promises

💿
Ornette Coleman
Finna.fi

Chappaqua Suite CBS 1966

💿
Don Cherry
Finna.fi

Symphony For Improvisers Blue Note 1967
Where Is Brooklyn? Blue Note 1969

💿
Alice Coltrane
Finna.fi

A Monastic Trio Impulse! 1968

💿
Kokoelmia ja bokseja
Pharoah Sanders
Finna.fi

The Best Of Pharoah Sanders Impulse! 1972
Priceless Jazz Collection GRP 1997
Anthology – You’ve Got To Have Freedom 2CD | Universal Classics & Jazz 2005
The Impulse! Story The Verve Music Group 2006
In The Beginning 1963–1964 4CD | ESP-Disk’ 2012
Spiritual Blessings Universal / Impulse! 2013

📚
Lue lisää free jazzista ja Pharoah Sandersista
Finna.fi

Free Jazz Ekkehard Jost, 214 sivua | Universal Edition 1974 • Da Capo Press 1994
Free jazz – stilkritische Untersuchungen zum Jazz der 60er Jahre Ekkehard Jost, 256 sivua | B. Schott’s Söhne 1975
As Serious As Your Life – The Story Of The New Jazz Valerie Wilmer, 296 sivua | Useita painoksia: Allison & Busby / Quartet Books 1977 • Lawrence Hill 1981 • Pluto Press 1987
As Serious As Your Life – John Coltrane And Beyond Valerie Wilmer, 296 sivua | Serpent’s Tail 1992
As Serious As Your Life – Black Music And The Free Jazz Revolution, 1957-1977 Val Wilmer & uusi esipuhe Richard Williams, 408 sivua | Serpent’s Tail 2018

📚
Lue lisää Impulsesta ja Pharoah Sandersista
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records Ashley Kahn, 338 sivua | Granta Books 2006

📚
Lue lisää John Coltranen albumista Ascension
Finna.fi

Ascension – John Coltrane And His Quest Eric Nisenson, 278 sivua | Da Capo Press 1995

📚
Lue lisää jazzlevytyksistä
Finna.fi

The Penguin Guide To Jazz Records Richard Cook & Brian Morton | Penguin 1992–2008, yhdeksän painosta

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

ECM Records • 1990-luvun musiikin sulaumia • Jan Garbarek • The Hilliard Ensemble • John Surman • Sidsel Endresen • Trevor Watts • Keith Jarrett • Meredith Monk • Arvo Pärt • Edward Vesala • Krakatau
John Coltrane 1926–1967 • Impulse! [Osa 2] – kohti tuntematonta • Vuodet 1963–1964
John Coltrane 1926–1967 • Impulse! [Osa 3] – myöhäinen kausi • Vuodet 1965–1967
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Kerkko Koskinen soolona 2002–2025 • Modernia laulelmaan ja mahtipontta jazziin • Rakkaus viiltää [2002] ➡️ Lämpö [2025]
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984

Pekka Pohjola 1952–2008 • Massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]
Pharoah Sanders 1940–2022 • [Osa 1] – tyyntä, myrskyä ja tuliperäistä voimaa • Vuodet 1964–1974
Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]
Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
The Five Corners Quintet tarttui nykyhetkeen menneisyyden kautta • Chasin’ The Jazz Gone By [2005 • 2025]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]