Loreena McKennitt • Vuodet 1985–2026
Elemental ➡️ Live In Madrid 2024
Jos laulaja, multi-instrumentalisti ja säveltäjä Loreena McKennittiltä kysyttäisiin, millä sanalla hän luonnehtisi muusikkouttaan, se olisi mitä todennäköisimmin ’matka’. Ajatukseen on helppo yhtyä, sillä monet McKennittin albumit johdattavat kuulijan kaukomaiden tunnelmaan matkapäiväkirjamaisine saatesanoineen. ”Ajatus matkasta on ollut kiinteä osa tekemisiäni, monin eri tavoin eri aikoina”, irlantilais-skotlantilaiset sukujuuret omaava kanadalaistaiteilija kertoo pienoisdokumentissa No Journey’s End 1990-luvun puolivälistä. ”Kun kiinnostuin kelttiläisestä musiikista, suuntasin ensimmäisellä laajalla matkallani Irlantiin jäljittääkseni sitä alkuperäisessä muodossaan. Tuolloin kyse oli vain jonkin itseäni kiinnostavan asian seuraamisesta enkä vielä tiedostanut aloittaneeni päättymättömän etsintäretken.”
Pikkukaupungissa Yhdysvaltain rajan tuntumassa varttunut Loreena McKennitt (s. 1957) opiskeli nuorena klassista pianoa ja laulua. Mieltymys perinnemusiikkiin yltyi eläinlääkäriopintojen aikana Winnipegin folk-klubeilla. Vuonna 1981 McKennitt muutti Ontarion Stratfordiin ja liittyi shakespeareläiseen näytelmäseurueeseen, mutta kirkkaana tavoitteena oli omien levyjen julkaiseminen. Aiheeseen perehdyttävän kirjan luettuaan hän perusti oman Quinlan Road -levymerkkinsä, jolla kaikki albumit on julkaistu hänen itsensä tuottamina. Alun perin kasettina julkaistu ja melkein kokonaan itse soitettu esikoislevy Elemental (1985) sisältää pääosin kansanlauluja ja sen äänitykset tehtiin yhdessä viikossa studioksi muutetussa navetassa. W. B. Yeatsin runoon säveltämällään ’Stolen Childilla’ McKennitt soittaa harppua.
Stolen Child • albumilta Elemental
1985
Toisella albumillaan To Drive The Cold Winter Away (1987) McKennitt ammensi lapsuusmuistoistaan ja äänitti joulunajan lauluja kirkkorakennusten jylhässä akustiikassa. Lauluista seitsemän on harvemmin kuultuja traditionaaleja ja kolme McKennittin omia sävellyksiä. Kaupallinen läpimurto tuli kolmannella albumilla Parallel Dreams (1989), jota myytiin neljässä kuukaudessa yli 40 tuhatta kappaletta. Tältä levyltä lähtien sointia ovat olleet syventämässä aiempaa useammat kanssamuusikot kuten kitaristi Brian Hughes, viulisti Oliver Schroer, basisti-sellisti George Koller sekä eri perinnesoitinten taitajat. Samalla kansanlaulujen osuus väheni McKennittin kunnostautuessa ensimmäisen kerran myös sanoittajana.
Läpi ihmiskunnan historian jaettujen unien toistuvia teemoja ovat artistin mukaan kaipuu rakkauteen, vapauteen ja joukkoon kuulumiseen. Kappaleessa ’Dickens’ Dublin (The Palace)’ orpotyttö haaveilee kodista jouluaattona 1842, ja ’Huron Beltane Fire Dance’ -instrumentaalin taustalla ovat Huron-intiaanien sekä iirien juhlimisperinteet. Upea ’Breaking The Silence’ on omistettu Amnesty Internationalille.
Breaking the Silence • albumilta Parallel Dreams
1989
Neljättä albumia The Visit (1991) on myyty Warner Bros -yhtiön toimesta miljoonia ja sen voittama Juno-palkinto oli ensimmäinen McKennittin saamien tunnustusten pitkällä listalla. Maailmanmusiikillisen paletin laajentaminen orientaalisiin sävyihin oli McKennittille luontaista seurausta kelttiperinteeseen syventymisestä, sillä kelttiläisyyden taustalla on Lähi-idästä ennen ajanlaskun alkua Euroopan syrjäisiin kolkkiin vaeltaneita heimoja. Vahvatunnelmaiseen ’All Souls Night’ -avausraitaan liittyy Japanissa harjoitettu traditio kunnioittaa vainajia vedessä lipuvin lyhdyin.
All Souls Night • albumilta The Visit
1991
Loreena McKennittin säveltuotantoa on taivutettu myös suomenkieliseksi laulelmaksi: Anneli Saariston vuonna 1999 levyttämä ’Katkennut helminauha’ on alkujaan instrumentaaliteema ’Tango To Evora’ naisiin kohdistetusta vainosta kertovaan The Burning Times -dokumenttiin. The Visit -levyn muita helmiä ovat yli 11-minuuttinen ’The Lady Of Shalott’ Alfred Tennysonin runoon, herkkä ’Greensleeves’-kansanlaulun tulkinta sekä haikea ’Cymbeline’, jonka sanat William Shakespeare kirjoitti elämänsä iltahämärässä. Klassisten tekstien äärelle hakeutumalla McKennitt on pyrkinyt uuttamaan musiikkiinsa erilaisia näkökulmia. Hänen laaja kulttuurihistorian tuntemuksensa ei koskaan tunnu itsetarkoitukselliselta. Voisikin sanoa, että globaalin matkailun rinnalla McKennittin musiikki vie hyvin ajattomalla tavalla matkalle aikakausien halki. Ihminen itsessään kun ei pohjimmiltaan muutu vuosisatojen tai -tuhansien aikana.
Maailmanlaajuista menestystä jatkanut The Mask And Mirror (1994) sukeltaa Espanjan maaperän kautta myös islamilaiseen traditioon. McKennitt tähdentää, kuinka voimakkaasti maurilainen kulttuuri on vaikuttanut Euroopan kulttuurilliseen kehitykseen ja kertoo, kuinka esimerkiksi kuningas Arthurin legendat ovat ammentaneet Espanjan kautta kulkeneesta pohjoisafrikkalaisesta runoudesta. Albumin miljöitä ovat mm. Marrakesh ja Santiago de Compostela. Musiikkivideoksikin päätynyt ’The Bonny Swans’ kertoo kansantarinan isosiskonsa hukuttamasta tytöstä, joka muuttuu ensin joutseneksi ja sitten harpuksi, joka tuodaan tyttöjen isän juhlasaliin.
The Bonny Swans • albumilta The Mask And Mirror
1994
’The Dark Night Of The Soul’ perustuu 1400-luvulla eläneen mystikkomunkin tekstiin, joka voisi McKennittin mielestä kuvata keitä tahansa rakastavaisia missä aikakaudessa hyvänsä. Yhdeksänminuuttinen ’Cé Hé Mise le Ulaingt? / The Two Trees’ koostuu Patrick Hutchinsonin soittamasta säkkipilli-introsta sekä W. B. Yeatsin itsetutkiskeluaiheisesta runosta. ’Prospero’s Speech’ puolestaan on otettu Shakespearen Myrskyn lopusta. McKennitt itse näytteli edellä mainitun teatteriryhmän Myrsky-produktiossa Ceres-jumalatarta maskin takaa, mutta laulu kuvaa naamioiden riisumisen hetkeä. Riisuttu on myös sovitus syntetisaattorille, uruille ja bassokitaralle.
Prospero’s Speech • albumilta The Mask And Mirror
1994
The Mask And Mirror pääsi Yhdysvalloissa Billboard-sijalle 143, mutta ykköseksi maailmanmusiikkilistalla. ”Minun on ollut hyvin vaikeaa vastata kysymykseen, miten kategorisoida musiikkiani, paljolti vaikutteiden laajuudesta johtuen”, McKennitt kertoo. ”Minulta esimerkiksi kysytään, kuinka olen kanadalaisena tullut perehtyneeksi kelttiläiseen musiikkiin. Siihen vastaan, että Kanadahan on hyvin monikulttuurinen maa täynnä maahanmuuttajia eri puolilta maailmaa. Musiikkiani voisi siis kutsua maailmanmusiikiksi.” YouTubessa McKennittin kappaleita on usein puettu fantasiasävyisiin ja yltiöromanttisiin harrastelijavideoihin, mikä tulokulma korostaa tyylillisiä rinnastuksia Enyaan ja new ageen. Kieltämättä McKennittin musiikki on voittopuolisesti varsin rauhallista ja tunnelmiltaan haaveilevaa, mutta se erottuu joukosta kulttuurihistoriallisen ulottuvuutensa ansiosta.
1990-luvun viimeinen albumi The Book Of Secrets (1997) sai nostetta myös popin piirissä, kun ’The Mummer’s Dance’ miksattiin brittiläisen elektroduo DNA:n toimesta singleksi. Ei se levyn parhaimpia kappaleita välttämättä ole, mutta ainakin konsertteihin se tuo lisäenergiaa reippaalla poljennollaan. Peter Gabrielin Real World -studiossa äänitetty, rumpali Manu Katchén, basistilegenda Danny Thompsonin ja parinkymmenen muun vierailijamuusikon kera toteutettu albumi on kauttaaltaan McKennittin säveltämä ja sanoittama lukuun ottamatta ’The Highwaymanin’ tekstilainaa runoilija Alfred Noyesilta. Innoitusta ovat antaneet mm. Marco Polo, irlantilainen Skelligin saari, Venetsia (’La Serenissima’) sekä Dante Alighierin Jumalainen näytelmä. Ihmisyyttä pohdiskelevan ’Dante’s Prayerin’ kaunis sovitus antaa tilaa Caroline Lavellen sellolle.
Dante’s Prayer • albumilta The Book Of Secrets
1997
Heinäkuussa 1998 McKennittin sulhanen menehtyi veneilyonnettomuudessa, minkä jälkeinen suruaika merkitsi muutaman vuoden levytystaukoa. Onnettomuuden aikoihin artisti oli viimeistelemässä livetupla-albumiaan Live In Paris And Toronto (1999), jonka kolmen miljoonan dollarin tuoton hän antoi perustamalleen, vesistöjen turvallisuutta tehostavalle säätiölle.
Paluualbumi An Ancient Muse (2006) jatkaa tutuksi tullutta tapaa hakea niin sointivärejä kuin kerronnallisia tasoja eri maailmankolkista ja aikakausista. Mukana on erityisesti kreikkalaisia muusikoita. Delfoin oraakkelin innoittama ’Incantation’ soi vokaliisimaisen laulun kannattelemana kuin surullinen rukous, ja ’The Gates Of Istanbulin’ hypnoottinen rytmi antaa puitteet uskontojen välisen suvaitsevaisuuden/suvaitsemattomuuden pohdinnalle. Balladinomaista kauneutta tarjoavat Walter Scottin runoon sävelletty ’The English Ladye And The Knight’, Homeroksen Odysseuksen inspiroima ’Penelope’s Song’ sekä silkinpehmeä päätöslaulu ’Never-Ending Road (Amhrán Duit)’. Levyn levollisesta mutta vivahteikkaasta kuulokuvasta erottuu lavea valikoima etnisiä instrumentteja buzukista ja oudista avainviuluun. ’Kecharitomene’-instrumentaalissa voi keskittyä soundien värikylläisyyteen.
Kecharitomene • albumilta An Ancient Muse
2006
Loreena McKennittin monikansallisen bändin kyky lumota liveyleisönsä käy kauniisti ilmi Granadan kuuluisassa maurilaispalatsissa taltioidusta CD/DVD-julkaisusta Nights From The Alhambra (2007). Hänen toiselle talviteemaiselle albumilleen A Midwinter Night’s Dream (2008) sisältyy vuoden 1995 Winter Garden -EP, kun taas levyllä The Wind That Shakes The Barley (2010) palataan uran alkupäätä leimanneisiin kansanlauluihin. Tässä näytteeksi ’On A Bright May Morning’.
On a Bright May Morning • albumilta The Wind That Shakes The Barley
2010
Uusista kappaleista koostuva Lost Souls (2018) on kypsässä seestyneisyydessään koko tuotannon hienoimpia ja helpoimmin lähestyttäviä albumeita – myös vähemmän maailmanmusiikista piittaaville kuuntelijoille. Rauhallinen avauskappale ’Spanish Guitars And Night Plazas’ kumartaa sävykkäästi flamencolle ja kaikkiaankin etnisten instrumenttien kirjoa käytetään hillitysti. Omien sanoitustensa ohella McKennitt on säveltänyt John Keatsin ’La belle dame sans mercin’ ja W. B. Yeatsin ’The Ballad Of The Fox Hunterin’, jälkimmäisen itse asiassa jo 1980-luvun lopulla. ’Breaking Of The Sword’ kasvaa säkkipilli-, trumpetti- ja kuoro-osuuksineen jylhän tunteikkaaksi kunnianosoitukseksi sodan uhreille ja heitä suremaan jääneille.
Breaking of the Sword • albumilta Lost Souls
2018
Lukuisia kunnianimityksiä ja palkintoja saaneen Loreena McKennittin viimeisin julkaisu tällä hetkellä on Live In Madrid 2024 (2025). ”Tutkin itseäni kiinnostavia asioita ja pohdin sitä, mikä maailmaa pyörittää”, hän kertoo No Journey’s End -dokumentissa. ”On suurenmoista voida käsitellä näitä asioita musiikin kautta. Äänityksistäni tulee tavallaan matkapäiväkirjoja, todisteita löytöretkeilystäni.” Sille matkalle on jokainen musiikin ystävä toivotettu tervetulleeksi.
Matti Pajuniemi
Loreena McKennitt kotisivu
💿
Loreena McKennitt
Finna.fi
Elemental Quinlan Road 1985
To Drive The Cold Winter Away Quinlan Road 1987
Parallel Dreams Quinlan Road 1989
The Visit Quinlan Road 1991
The Mask And Mirror Quinlan Road / WEA 1994
The Book Of Secrets Quinlan Road / WEA 1997
An Ancient Muse Quinlan Road 2006
The Wind That Shakes The Barley Quinlan Road 2010
Lost Souls Quinlan Road 2018
The Road Back Home | Quinlan Road 2024
💿
Livelevyt ja kokoelmat
Finna.fi
Live In San Francisco At The Palace Of Fine Arts live | Quinlan Road 1995
Live In Paris And Toronto 2CD • live | Quinlan Road 1999
Nights From The Alhambra 2CD+DVD • live | Quinlan Road / Perseus Productions 2007
A Midwinter Night’s Dream CD+DVD • CD • joulu | Quinlan Road 2008
The Journey Begins 4CD | Quinlan Road 2008
A Mediterranean Odyssey 2CD • kokoelma + live | Quinlan Road 2009
A Mummers’ Dance Through Ireland | Quinlan Road 2009
Troubadours On The Rhine (A Trio Performance) live | Quinlan Road 2012
The Journey So Far – The Best Of Loreena McKennitt Quinlan Road Limited 2013 / 2014
Under A Winter’s Moon • joululive | Quinlan Road 2022
Live In Madrid, 2024 – The Mask And Mirror 30th Anniversary Tour live | Quinlan Road 2025
📚
Lue lisää kelttiläisen perinnemusiikin kehityksestä
Finna.fi
A Pocket History of Irish Traditional Music Gearóid Ó hAllmhuráin, 160 sivua | O’Brien 1998
Celtic Tides – Traditional Music In A New Age Martin Melhuish, 234 sivua | Kingston Quarry Press 1998
The Complete Guide To Celtic Music – From The Highland Bagpipe and Riverdance To U2 and Enya June Skinner Sawyers, 318 sivua | Aurum Press 2000
The Rough Guide To Irish Music Geoff Wallis & Sue Wilson, 599 sivua | Rough Guides 2001
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Anki 1945–2007 • Monipuolinen luonnonlapsi
Annie Haslam – Renaissancen ja brittiprogen satakieli • Annie In Wonderland [1977]
Auri – maailmojen luoja • III – Candles & Beginnings [2025]
Boards Of Canada – äänen arkeologiaa • Music Has The Right To Children [1998] ➡️ Inferno [2026]
Clannad Osa 1 • Vuodet 1970–1982 • Häilyvä kelttiläisyys ja modernin läsnäolo • Clannad [1973] ➡️ Fuaim [1982]
Clannad Osa 2 • Vuodet 1983–2024 • Aineettomasta new age -folkista takaisin juurille • Magical Ring [1983] ➡️ Nádúr [2013]
David Sylvian – sielukas vokalisti soolouran alussa • Brilliant Trees [1984]
Dead Can Dance – lokeroimisen sietämätön raskaus • Vuodet 1981–2022
Enya – kelttiläistä keijupölyä • Enya / The Celts [1986 • 1992] ➡️ Dark Sky Island [2015]
Horslips – unohdettu helmi Irlannista • The Táin [1973] ➡️ Dancehall Sweethearts [1974] ➡️ The Book of Invasions: A Celtic Symphony [1976]
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
Nick Drake 1948–1974 • Lauluja suljettujen ovien takaa • Five Leaves Left [1969] • Bryter Layter [1970] • Pink Moon [1972]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Bright Size Life [1976] ➡️ First Circle [1984]
Paul Simon – silta yli synkän virran • Graceland [1986]
Peter Gabriel Osa 2 • Vuodet 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies • So [1986] ➡️ i/o [2023]
Robert Plant – Saving Grace soittaa lainatun omakseen – kaikella kunnioituksella • Saving Grace with Suzi Dian [2025]
Sandy Denny 1947–1978 • Folk rockin unohtumaton ääni
Sting – popmaailman huipulta soolotähdeksi • The Dream Of The Blue Turtles [1985] • Bring On The Night [1986] • Nothing Like The Sun [1987] • The Soul Cages [1991]
Tír na nÓg – psykedeelisen aikakauden jälkitunnelmia Irlannista • Tír na nÓg [1971] ➡️ A Tear And A Smile [1972] ➡️ Strong In The Sun [1973]
Tori Amos – rehellistä lauluntekijyyttä • Little Earthquakes [1992]
Elemental • 1985
To Drive The Cold Winter Away • 1987
Parallel Dreams • 1989
The Visit • 1991
The Book Of Secrets • 1997
Live In Paris And Toronto • 1999
An Ancient Muse • 2006
A Midwinter Nights Dream • 2008 • Kansitaide: John Nobrega
Lost Souls • 2018


















