Roxy Music • Vuodet 1970–1982
Roxy Music ➡️ Avalon

Musiikkia esille kirjastossa
• Brian Eno: Apollo: Atmospheres & Soundtracks | EG 1983

Kahdentoista vuoden alttiissa iässä kuulin brittiyhtye Roxy Musicin viimeistä ja kaupallisesti menestyneintä studioalbumia Avalon (1982). Vuosikymmen myöhemmin teoksen asema yhtenä 1980-luvun rakkaimmista poplevyistäni oli sementoitu. Tässä kohtaa asetun siis valtavirtaan, kun ainakin progepiireissä tavataan ylistää villin omaleimaista varhaistuotantoa. Kontrasti onkin melkoinen, jos kuuntelee Avalonin perään vaikkapa ensisinglen ’Virginia Plain’, jonka Roxy Music pääsi nousukiidossaan esittämään tuoreeltaan Top Of The Pops -ohjelmaan. Esikoisalbumi Roxy Music (1972) oli ilmestynyt pari kuukautta aiemmin.

Roxy Music heinäkuussa 1972: vasemmalta Phil Manzanera, Bryan Ferry, Andy Mackay, Brian Eno, Rik Kenton ja Paul Thompson. Royal College Of Art video studio. Kuva: Brian Cooke / Redferns

Virginia Plain • Top Of The Pops
24. elokuuta 1972

Roxy Music alkoi muotoutua Lontoossa vuoden 1970 lopulla. Pohjois-Englannin Newcastlessa varttunut kaivosmiehen poika Bryan Ferry (s. 1945) oli saanut potkut tyttökoulusta, jossa hänen keramiikkatuntinsa tapasivat mennä levyjenkuunteluksi. Basistitoverinsa Graham Simpsonin kanssa hän haki kosketinsoittajaa uuteen yhtyeeseen. Lehti-ilmoitukseen vastannut Andy Mackay (s. 1946) soitti saksofonia ja oboeta, mutta hän omisti myös VCS 3 -syntetisaattorin ja toi mukanaan niinikään avantgardesta ja elektronimusiikista innostuneen ystävänsä Brian Enon (s. 1948). Vuoden 1971 aikana rumpaliksi vakiintui Paul Thompson (s. 1951) ja The Nicessa vaikuttanut kitaristi David O’List korvasi alkuperäisjäsenen pysymättä itsekään kauan mukana. Koesoitossa vaikutuksen oli tehnyt myös Phil Manzanera (s. 1951), joka astui O’Listin tilalle helmikuussa 1972 työskenneltyään sitä ennen yhtyeen roudarina.

Vuoden treenattuaan Roxy Music lunasti paikkansa keikkarintamalla, ja tie levytysstudioonkin oli valmiiksi silattu. King Crimsonin laulajaksi pyrkinyt Ferry oli jäänyt Robert Frippin ja Peter Sinfieldin mieleen, joten Crimsojen tuotantoyhtiö E. G. Management rahoitti Sinfieldin tuottaman esikoislevyn äänitykset. Island Recordsin julkaisema Roxy Music on pidättelemätöntä ja paikoin riitasointuistakin taiderockia. Kaikki kappaleet kirjoittaneen ja pianoa soittavan Bryan Ferryn laulutyyli on korostettuine vibratoineen kuin röyhkeää parodiaa Mackayn puhaltimien ja Enon syntikoiden täydentäessä dynaamista kuulokuvaa vinkeästi. Kiehtovia tunnelmia tarjoaa esimerkiksi ’Ladytron’.

Ladytron • albumilta Roxy Music
1972

Kakkosalbumin For Your Pleasure (1973) kappalemateriaali tuntuu huomattavasti jäsennellymmältä olematta silti vähemmän persoonallista. ’Do The Strand’ on vauhdikas avausraita ja ’In Every Home A Heartache’ tekstipainotteista mietiskelyä, kun taas ’The Bogus Man’ luo hypnoottista rytmiä. Levyn päättävässä nimikkokappaleessa alkupuolen lauluosuutta seuraa psykedeelisesti virittynyt instrumentaalityylittely.

For Your Pleasure • albumilta For Your Pleasure
1973

Varautuneen kiittävän vastaanoton saanutta For Your Pleasurea pidetään nykyään Roxyn taiderockvaiheen huipentumana. Simpsonin lähdettyä levyn basso-osuudet soitti John Porter kokoonpanoon kuulumattomana vierailijana. Basson osalta Roxy Music suosi siis jo varhain myöhemmille vaiheille ominaista tapaa turvautua sessiomuusikkoihin, joskin kolmella seuraavalla albumilla basistina palveli Quatermass-progeyhtyeestä tuttu John Gustafson. Yhtyeen ainoa oleellinen kokoonpanomuutos tapahtui vuonna 1973, jolloin ulkoisestikin eksentrisen ryhmän todellinen outolintu Brian Eno ajautui erimielisyyksiin Ferryn kanssa ja siirtyi soolouralle.

Tilalle tuli 18-vuotias sähköviulun ja koskettimien taitaja Eddie Jobson, joka oli vastikään soittanut Curved Air -progeyhtyeessä. Se mikä menetettiin kokeellisuudessa ja innovatiivisuudessa, epäilemättä voitettiin koulitummassa muusikkoudessa. Sävellystyöhön Jobson ei uutena tulokkaana osallistunut, mutta Andy Mackay ja Phil Manzanera alkoivat säveltää yksittäisiä kappaleita nokkamies Bryan Ferryn kanssa. Kolmannella levyllä Stranded (1973) niitä on vain yksi mieheen. Ferryn ja Mackayn yhteistyönä syntyi ylevän pateettiseksi kasvava ’A Song For Europe’.

A Song For Europe • albumilta Stranded
1973

Brian Enon jälkeinen keskivaihe Roxy Musicin tuotannossa ei ehkä nauti ensilevyjen veroista kulttisuosiota saati Avalonin veroista kestomenestystä, mutta Englannin listaykkönen Stranded sekä pronssisijalle yltänyt, musiikillisesti melko samanhenkinen Country Life (1974) lujittivat yhtyeen asemaa taiteellisemman glam-rockin esikuvina. Myös kansitaiteeseen panostettiin: Roxy Music -kansikuvatytöksi pääsy oli oma meriittinsä aina debyytistä lähtien. Country Lifen paljaspintaisuus ei ole mikään hienostuneisuuden riemuvoitto, sen sijaan Ferryn tuon aikaisen malliheilan Jerry Hallin poseeraus albumilla Siren (1975) todella viimeistelee sinisävytetyn kalliorantamaiseman taianomaisuuden.

Love Is The Drug • albumilta Siren
1975

’Love Is The Drug’ oli alkujaan Andy Mackayn kehittelemä, sinkun B-puoleksi kaavailtu instrumentaali, mutta Ferryn lauluosuuden kera siitä tulikin hitti, jolla Roxy Music viimein tavoitti myös Yhdysvaltain suuret markkinat. Ainoan Eddie Jobsonin kanssa sävelletyn Roxy-kappaleen ’She Sells’ sisältävä Siren on tasaisen laadukas poplevy, ja viimeistään nyt Ferryn laulutyylistä oli karsiutunut pois ilmeisin itseironisuus. Selkeämpiä amerikkalaishenkisen croonerin elkeitä hän oli jo harjoittanut ikivihreiden tulkintoihin suuntautuneilla sooloalbumeillaan These Foolish Things (1973) ja Another Time, Another Place (1974). Sireniä seuranneiden laajojen kiertueiden jälkeen Roxy Music lopetti toimintansa siltä erää julkaisten vielä livealbumin Viva! (1976). Kyse ei niinkään ollut bändin hajottamisesta vaan halusta tehdä jotain muuta välillä. Bryan Ferry julkaisi kolmannen soololevynsä Let’s Stick Together (1976) ja Phil Manzanera kohtasi entisen bänditoverinsa Brian Enon lyhytikäisessä 801-projektissa. Andy Mackaylläkin oli omat, instrumentaaliset soolohankkeensa.

Reilut pari vuotta myöhemmin Ferry, Manzanera, Mackay sekä rumpali Paul Thompson aktivoivat Roxy Musicin uudelleen. Eddie Jobsonin ollessa kiireinen progen superyhtyeessä U.K. koskettimiin rekrytoitiin paremmin Mike + The Mechanicsin laulajana muistettu Paul Carrack. Punkin mullistettua rockmusiikin kenttää Roxy Musicin riveissä pelättiin, olisivatko he enää ajankohtaisia. Huoli osoittautui aiheettomaksi, sillä punkkareistakin yllättävän moni arvosti yhtyettä henkisenä esikuvana. Paluualbumin Manifesto (1979) kappaleet ’Angel Eyes’ ja ’Dance Away’ menestyivät discon kanssa flirttailevina sinkkuversioina.

Angel Eyes • albumilta Manifesto
1979

Yhtyeen itsensä tuottama Manifesto on omasta mielestäni epäkiinnostavin Roxy-levy, jolta ei jää oikein mitään mieleen mainittujen biisien lisäksi. Rhett Daviesin tuottama ja kotimaassaan listaykköseksi noussut Flesh + Blood (1980) esitteli entistä puunatumman soundimaailman. Ferryn soolotuotannosta tuttua coverlinjaa edustavat Wilson Pickettin ’In The Midnight Hour’ ja The Byrdsin ’Eight Miles High’. Levyn kolmeen singlejulkaisuun lukeutuivat kevyen hyväntuulinen ’Oh Yeah (On The Radio)’ sekä kuulokuvaltaan hieman Avalon-albumia muistuttava ’Same Old Scene’.

Same Old Scene • albumilta Flesh + Blood
1980

Musiikillisen ilmaisun muuttumiseen vaikutti osaltaan runsas sessiomuusikoiden käyttö, mihin Mackay ja Manzanera suhtautuivat Ferryä varauksellisemmin — kuten tekivät myös aikalaiskriitikot. Yhtä kaikki, post-punkin ja uusromantikkojen aikakaudella 1980-luvun alussa Roxy Music tuntui taas kerran olevan edelläkävijä, kun Duran Duranin ja ABC:n kaltaiset yhtyeet seurasivat heidän viitoittamallaan tiellä. Vuoden 1981 keväällä Roxy Music teki kunniaa edellisvuoden joulukuussa murhatulle John Lennonille tulkitsemalla tämän kappaleen ’Jealous Guy’. Tunteikkaan tyylikäs esitys on yhtyeen ainoa listaykkössingle.

John Lennon -tribuutti Jealous Guy
1981

Keväällä 1982 julkaistiin Avalonin ennakkomaistiaisena melodinen ’More Than This’, jonka ikimuistoisin covertulkitsija saattaa hyvinkin olla Bill Murray vuoden 2003 Lost In Translation -elokuvan karaokekohtauksessa. Bryan Ferryn sanotuksissa alkuaikojen nokkeluus oli vähitellen vaihtunut sävellysten tunnelmaa palvelevaksi pelkistyneisyydeksi, mikä kiteytyy loisteliaasti tuotetulla Avalonilla. Unenomainen ’True To Life’ hyödyntää osin muokattua lauluääntä pikemminkin instrumenttina muiden joukossa. Ferry oli aloittanut levyn sävellystyön lomaillessaan silloisen tyttöystävänsä ja tulevan vaimonsa Lucy Helmoren kanssa Irlannin länsirannikolla; kanteen on ikuistettu antiikkikypäräinen Helmore majapaikalta näkyvän järven edessä. Nimikappale ei suoranaisesti viittaa keskiaikaiseen taruun, jossa kuningas Arthurin ruumis lautataan Avalonin lumottuun saareen, mutta häpeämättömän romanttinen se silti on. Musiikkivideon muuten ohjasi Ridley Scott.

Avalon • albumilta Avalon
1982

Upean vokaliisiosuuden laulanut haitilainen Yanick Étienne löytyi sattumalta, kun Ferry ja tuottaja Rhett Davies kuulivat laulantaa viereisestä studiosta. Étienne ei puhunut sanaakaan englantia, mutta nappisuoritus saatiin nauhalle manageripoikaystävän toimittua tulkkina. Täyteläinen ’Take A Chance With Me’ sekä kevyen funkahtava ’The Space Between Us’ tuovat hillittyä yökerhotunnelmaa Avalonille, joka on paikoin suorastaan meditatiivinen ilmavassa viileydessään. Surumielistä ’While My Heart Is Still Beating’ -kappaletta edeltää ambient-henkinen ’India’, ja instrumentaaliin levy myös päättyy: ’Taran’ pääosassa on saksofonin lempeä maalailu Andy Mackayn improvisoimana.

While My Heart Is Still Beating • albumilta Avalon
1982

Tara • albumilta Avalon
1982

Kriitikoiden suitsuttama Avalon oli albumilistojen kärjessä peräti seitsemässä maassa Australiaa ja skandinaavisia naapureitamme myöten. Suomessa levy sai tyytyä 26. sijaan. Yli puoli vuotta kestäneen kiertueen jälkeen Roxy Music pani pillit pussiin. Ferryn kuudes sooloalbumi Boys And Girls (1985) jatkoi Rhett Daviesin tuottamana tyylikkäästi Avalonin linjoilla.

Vuonna 2001 Roxy Music juhlisti puolen vuosisadan merkkipaaluaan palaamalla esiintymislavoille. Halutuksi mestarituottajaksi kohonnut Brian Eno kieltäytyi kunniasta, mutta myöhemmin hän on sentään vieraillut joillakin Bryan Ferryn soololevyillä. Kuten mainio DVD Live At The Apollo (2002) osoittaa, Roxy Musicista oli tullut klassikko kaikkien keskenään erilaisten vaiheidensa osalta. Suomessa yhtye nähtiin ensimmäisen ja kaiketi myös viimeisen kerran 17. kesäkuuta 2010 Helsingin Kaisaniemessä.

Matti Pajuniemi

Roxy Music kotisivu
Roxy Music Facebook

💿
Roxy Music
Finna.fi

Roxy Music Island 1972
For Your Pleasure Island 1973
Stranded Island 1973
Country Life Island 1974
Siren Island 1975
Viva! Roxy Music – The Live Roxy Music Album live | Island 1976
Manifesto Polydor / EG 1979

Flesh+Blood Polydor / EG 1980
Avalon Polydor / EG 1982
The High Road EP live | Polydor / EG 1983
Heart Still Beating live | Virgin / EG 1990
Live At The Apollo live CD+DVD | WEA International 2002
Live 2CD live | Eagle Records 2003

💿⏳
Bokseja ja kokoelmalevyjä
Roxy Music • Bryan Ferry
Finna.fi

The Atlantic Years 1973–1980 EG 1983
Street Life – 20 Great Hits Bryan Ferry / Roxy Music 2LP | EG 1986
The Thrill Of It All 4CD | Virgin 1995
The Early Years CD | Virgin 2000
The Best Of Roxy Music CD | Virgin 2001 • 2LP Virgin / UMC 2022 & 2025
Essential CD | Virgin / EMI Music 2011
5 Album Set [Siren • Viva! • Manifesto • Flesh+Blood • Heart Still Beating] 5CD | EMI 2012
The Complete Studio Recordings 10CD | Virgin 2012
Transmission Impossible live 3CD | Eat To The Beat 2023

💿
Bryan Ferry
Finna.fi

These Foolish Things Island 1973
Another Time, Another Place Island 1975
In My Mind Polydor 1977
The Bride Stripped Bare Polydor / EG 1978

Boys And Girls Polydor / EG 1985
Bête Noire Virgin 1987
Taxi Virgin 1993
Mamouna Virgin 1994
As Time Goes By Virgin 1999 • BMG 2025

Frantic Virgin 2002 • BMG 2025
Dylanesque Virgin 2007
Olympia Virgin 2010
Avonmore BMG 2014
Live 2015 live 2CD | BMG 2016

💿
Brian Eno
Finna.fi

(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island / Editions EG 1973
Here Come The Warm Jets | Island 1974
Taking Tiger Mountain (By Strategy) | Island 1974
Another Green World | Island 1975
Discreet Music | Obscure / Island 1975
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island / Editions EG 1975
Cluster & Eno Cluster & Eno | Sky 1977
Before And After Science | Polydor / Island 1977
Ambient 1 – Music For Airports | EG / Polydor 1978
After The Heat Brian Eno & Dieter Moebius & Hans-Joachim Roedelius | Sky 1978
Music For Films | EG / Polydor 1978

Ambient 2 – The Plateaux Of Mirror Harold Budd & Brian Eno | Editions EG 1980
Music For Airplay • kokoelma | Editions EG 1981
My Life In The Bush Of Ghosts Brian Eno & David Byrne | EG Records 1981
Ambient 4 – On Land | EG / Polydor / Virgin 1982
Music For Films – Volume 2 • kokoelma | Editions EG 1983
Apollo – Atmospheres & Soundtracks Brian Eno with Daniel Lanois & Roger Eno | EG Records 1983
Working Backwards 1983–1973 • 11LP • kokoelma | Editions EG / Polydor 1983
The Pearl Harold Budd & Brian Eno | Editions EG 1984
Begegnungen Eno & Moebius & Roedelius & Plank • kokoelma | Sky 1984
Begegnungen II Eno & Moebius & Roedelius & Plank • kokoelma | Sky 1985
Thursday Afternoon | EG / Polydor 1985
Hybrid Michael Brook with Brian Eno & Daniel Lanois | EG Records 1985
Music For Films III Brian Eno ja eri esittäjiä | Warner Bros. 1988 • All Saints Records 2005

Wrong Way Up Eno / Cale | Opal / Warner Bros. 1990
Nerve Net | Opal / Warner Bros. 1992
The Shutov Assembly | Opal / Warner Bros. 1992
I – Instrumental • 3CD + 26-sivuinen liite | Virgin Records 1993
II – Vocal • 3CD + 30-sivuinen liite | Virgin Records 1993
Neroli – Thinking Music Part IV | All Saints / Gyroscope 1993
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture / Virgin / Caroline Records 1994
Spinner Eno / Wobble | All Saints / Gyroscope 1995
The Drop | All Saints / Thirsty Ear 1997
Lightness – Music For The Marble Palace | Opal 1997 & 2000
I Dormienti | Opal 1999
Kite Stories | Opal 1999

Drawn From Life Brian Eno & J. Peter Schwalm | Opal / Venture 2001
The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM / Opal 2014
Another Day On Earth | Opal / Hannibal 2005
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Everything That Happens Will Happen Today David Byrne & Brian Eno | Todomundo / Opal 2008

Small Craft On A Milk Sea Brian Eno with Jon Hopkins & Leo Abrahams | Opal / Warp 2010
Drums Between The Bells Brian Eno and the words of Rick Holland | Warp 2011
Lux | Opal / Warp 2012
Someday World Eno & Hyde | Warp 2014
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile / Opal Records / Inner Knot 2014
High Life Eno & Hyde | Warp 2014
The Ship | Opal / Warp 2016
Finding Shore Tom Rogerson with Brian Eno | Dead Oceans 2017
Reflection | Opal / Warp 2017
Music For Installations • 6CD • kokoelma | Opal 2018

Mixing Colours Roger Eno & Brian Eno | Deutsche Grammophon 2020
ForeverAndEverNoMore | Opal / UMG 2022
Secret Life Fred Again & Brian Eno | Text 2023
Eno • soundtrack | Universal Music Operations Limited 2024
Luminal Beatie Wolfe & Brian Eno | Opal / Verve / UMG 2025
Lateral Brian Eno & Beatie Wolfe | Opal / Verve / UMG 2025
Liminal Brian Eno & Beatie Wolfe | Opal / Verve / UMG 2025

💿
Fripp & Eno
Finna.fi

(No Pussyfooting)  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD • 2CD | Island / Editions EG 1973
Evening Star  Fripp & Eno • LP • kasetti • CD | Island / Editions EG 1975
The Essential Fripp & Eno  Fripp & Eno • CD | Venture / Virgin / Caroline Records 1994
The Equatorial Stars  Fripp & Eno • CD | Discipline Global Mobile 2004 • LP DGM / Opal 2014
Beyond Even (1992–2006)  Fripp & Eno • CD • 2CD | Discipline Global Mobile 2006
Live In Paris 28.05.1975  Fripp & Eno • 3CD | Discipline Global Mobile / Opal Records / Inner Knot 2014

📚
Lue lisää Roxy Musicista ja sen muusikoista
Finna.fi

Style With Substance – Roxy’s First Ten Years Johnny Rogan, 219 sivua | W.H. Allen & Co. 1982
Unknown Pleasures – A Cultural Biography of Roxy Music Paul Stump, 372 sivua | Quartet Books 1998
The Thrill Of It All – The Story Of Bryan Ferry and Roxy Music David Buckley, 382 sivua | Andre Deutsch 2004
Roxy Music – Both Ends Burning Jonathan Rigby, 304 sivua | Reynolds & Hearn 2005
Re-make/re-model – Art, Pop, Fashion And The Making of Roxy Music 1953–1972 Michael Bracewell, 425 sivua | Faber & Faber 2007
Roxy – The Band That Invented An Era Michael Bracewell, 426 sivua | Faber and Faber Limited 2008
Lyrics Bryan Ferry, 307 sivua | Chatto & Windus 2022
A Year With Swollen Appendices – Brian Eno’s Diary Brian Eno, 424 pages | Faber and Faber 1996 • 25th Anniversary Edition 2020 & 2023
Brian Eno In The 1970s [Decades] Gary Parsons, 127 sivua | Sonicbond Publishing Limited 2022
On Some Faraway Beach – The Life And Times Of Brian Eno David Sheppard, 471 pages | Orion 2008 & 2015 • Chicago Review Press 2009
On Some Faraway Beach – The Life And Times Of Brian Eno [Deep Cuts] David Sheppard & foreword by Alan Warner, 513 pages | White Rabbit 2024

🎥🎵
Roxy Music
DVD
Finna.fi

The Thrill Of It All 2DVD, 172 min. | Virgin 2007
The Story Of Roxy Music – More Than This Ohjaaja Bob Smeaton, 94 min. | Eagle Rock Entertainment 2009

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Angelo Badalamenti 1937–2022 • Kauneuden ja pahaenteisyyden syleily
Boards Of Canada – äänen arkeologiaa • Music Has The Right To Children [1998] ➡️ Inferno [2026]
Brian Eno – avaruuden inspiroimaa ambientia • Apollo – Atmospheres & Soundtracks [1983]
David Bowie 1947–2016 • Jazzia ja rockia moderneimmillaan • ★ Blackstar [2016]
Jane Siberry – artistista vapautta parhaimmillaan • The Walking [1987]
Kate Bush – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys • Hounds Of Love [1985]
King Crimson – genreä määritellyt debyytti • In The Court Of The Crimson King [1969]

Manuel Göttsching 1952–2022 • Kosmisen kitaramusiikin legenda
Mike Oldfield – taiderockin ainutlaatuinen menestystarina • Tubular Bells [1973 • 2024]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Peter Gabriel [Osa 1] Vuodet 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi
Pink Floyd – avain maailmanmenestykseen • The Dark Side Of The Moon [1973]
Radiohead – takaisin epätodellisuuteen • A Moon Shaped Pool [2016]
Steven Wilson – koskettava tarina ulkopuolisuudesta • Hand Cannot Erase [2015]
Talk Talk ja Mark Hollis 1955–2019 • Ainutlaatuinen tyylievoluutio • The Party’s Over [1982] ➡️ Laughing Stock [1991] ➡️ Mark Hollis [1998]