Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy

Safe as Milk | Buddah Records 1967

Yleisönpalvelijoiden vastapainoksi musiikkialalla on niitä, jotka haluavat tehdä asiat toisin. Tuodakseen oman äänensä esille nämä uusien polkujen tallaajat vetävät selvän rajan viihteen ja taiteen välille. Moni heistä tekee kunniaa Captain Beefheartille.

Vuonna 1941 syntynyt Don Vliet (tai Don Van Vliet, kuten hän itse päätti nimensä kirjoittaa) soitti 1960-luvun alussa bändeissä ystävänsä Frank Zappan kanssa. Zappan keksimä oli myös hahmo Captain Beefheart, jona Van Vliet opittiin tuntemaan, kun Captain Beefheart And His Magic Bandin ensimmäinen kokoonpano perustettiin 1965. Bändi julkaisi kaksi singleä A&M Recordsilla ja siirtyi sitten Buddah Recordsille. Ensimmäinen albumi Safe As Milk ilmestyi kesäkuussa 1967.

Safe As Milk on varsin helppo reitti Captain Beefheartin maailmaan – siis suhteessa miehen eksentriseen maineeseen sekä musiikkiin, johon sitä tehdessä oltiin matkalla. Verrattuna Beefheartin tunnetuimpaan albumiin, uraauurtavan omituiseen Trout Mask Replicaan (1969), Safe As Milk sisältää muodoltaan melko normaalia musiikkia. Sen pohjana on paksulti bluesia deltalta Chicagoon, mutta toisaalta se on myös ajassa kiinni ja jopa hiukan edellä sitä. 1960-luvun loppupuolen rockbändien pop-, folk- ja psykedeliavaikutteet soivat Safe As Milkillä.

Tulevasta kertoo eniten se, miten paljon omaa musiikissa on. Tutut ja perinteikkäät elementit sulavat uusiin, kevyesti surrealistisiin muotoihin, äkkiväärät ja eksoottiset rytmit luovat yllättävyyden tuntua, ja Captain Beefheartin blues-ärjähtelystä kehittyneen lauluäänen itseironinen rouheus ulottuu Tuomari Nurmioon ja kauemmaksikin.

Safe As Milk on niitä harvinaisia julkaisuja, joiden jokainen biisi on tarpeeksi kiinnostava herättääkseen ajatuksia ja mielleyhtymiä. ’Zig Zag Wanderer’ olisi sopinut Nuggetsin kaltaiselle 1960-luvun parasta garagerockia esittelevälle kokoelmalle (vuonna 2019 maailma oli jo niin valmis, että se sopi Huyndain automainokseen). ’Dropout Boogie’ on kasvanut kieroon Kinksin ’You Really Got Me’ -klassikosta (1964). ’I’m Glad’ on sielukas rakkauslaulu, joka painajaismaisen pohjavireensä vuoksi vaikuttaa soivan David Lynchin elokuvassa (jo kauan ennen kuin ohjaaja elokuvia teki).

Safe As Milkin tunnetuin kappale ”Electricity” vääntää bluesin niin väärille kierteille, että kappaleen päättyminen thereminin ujellukseen tuntuu suorastaan loogiselta. ’Abba Zaban’ afrikkalais- ja natiiviamerikkalaisrytmit maalaavat jännittäviä maisemia. ’Plastic Factoryn’ kohdalla tulee miettineeksi, milloin M.A. Numminen mahtoi kuulla sen ensimmäisen kerran. Sama ajatus herää ’Where There’s a Womanista’, ’Grown So Uglysta’ ja Tom Waitsista. Voi olla, että englannin kielen sana ’influential’ keksittiin Safe As Milkin kaltaisia asioita varten.

Safe As Milk käynnisti uran, joka täyttyi paitsi musiikilla, myös totuuden rajoja venyttelevillä tarinoilla, myyteillä ja legendoilla – jos suuret ja rasittavat persoonallisuudet kiinnostavat, Captain Beefheartin vaiheista lukeminen kannattaa. Kokoonpanoltaan taajaan vaihdellut Captain Beefheart And His Magic Band levytti vielä tusinan verran albumeja, kunnes Kapteeni päätti lopettaa musiikkiuransa ja keskittyä kuvataiteisiin. Hänen maalauksissaan ja veistoksissaan on samanlaista ekspressionistista särmää kuin hänen musiikissaan.

Don Van Vliet kuoli vuonna 2010 sairastettuaan pitkään MS-tautia. Captain Beefheart And The Magic Bandin viimeiseksi albumiksi jäi vuonna 1982 julkaistu Ice Cream For Crow. Levyn nimikappaleen video ei kelvannut Music Televisionille, mutta se pääsi New Yorkin modernin taiteen museoon – ja siihen tapaukseen kiteytyykin olennainen Captain Beefheartista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Captain Beefheart Radar Station

Safe As Milk
Captain Beefheart – laulu, munniharppu, bassomarimba
Alex Snouffer – kitara
Ry Cooder – kitara (bassokitara – Abba Zaba, Grown So Ugly)
Russ Titelman – kitara (Autumn’s Child)
Jerry Handley – basso
John French – rummut
Milt Holland – rummut, perkussiot (Zig Zag Wanderer, Dropout Boogie, Abba Zaba)
Taj Mahal – perkussiot (Yellow Brick Road)
Sam Hoffman – theremin
Richard Perry – puhe (Yellow Brick Road)

Levyhyllyt | Finna.fi
Safe As Milk | Buddah Records 1967
Strictly Personal | 1968
Trout Mask Replica | 1969
Lick My Decals Off, Baby | 1970
Mirror Man | 1971
The Spotlight Kid | 1972
Clear Spot | 1972
Unconditionally Guaranteed | 1974
Bluejeans & Moonbeams | 1974
Shiny Beast (Bat Chain Puller) | 1978
Doc At The Radar Station | 1980
Ice Cream For Crow | 1982
Bat Chain Puller | 2012, äänitetty 1976

Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Sylvain Sylvain – rockia roll-diggareille
The Velvet Underground: Squeeze – se näkymätön VU-levy
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää | Finna.fi
Barnes, Mike: Captain Beefheart, 396 sivua | Quartet Books 2000
Courrier, Kevin: Trout Mask Replica, 148 sivua | Continuum 2007
French, John: Beefheart – Through The Eyes Of Magic, 864 sivua | Proper Music 2010
Harkleroad, Bill: Lunar Notes – Zoot Horn Rollo’s Captain Beefheart Experience, 151 sivua | SAF 1998

Captain Beefheart And His Band: Safe As Milk (1967).

Riipinen: Itäistä pituutta – kollaasimainen kuulokuvataideteos

Itäistä pituutta | Gogh 1984 / Johanna

Kari Riipinen (s. 1952) on merkittävä tekijä suomalaisessa rockissa, vaikka ei muusikko olekaan. Hän valokuvasi ja suunnitteli satoja levynkansia, ja sen myötä hänestä tuli juhlittu poptaiteilija ja loppujen lopuksi myös levyttänyt artisti.

Riipisen kansitaiteilijan uran alku ajoittuu 1980-luvun taitteeseen. Kalevala oli käyttänyt hänen taidettaan Abraham’s Blue Refrainin (1978) kannessa, mutta varsinainen käännekohta oli tässä blogissakin käsitelty Dave Lindholmin Vanha ja uusi romanssi (1979). Lindholm ja Riipinen tunsivat toisensa jo kouluajoilta, ja juuri perustetun Johanna-levy-yhtiön Atte Blom valitsi Riipisen Davesta ottamista kuvista kanteen sen epätarkimman mutta tunnelmallisimman. Se oli aikamoinen mestariteos mieheltä, joka ei vielä tuolloin edes omistanut kameraa.

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi (1979).

Vanha ja uusi romanssi toi Riipiselle lisää töitä, ja hänen nimensä kasvoi kansien myötä. 1980-luvun mittainen nousukausi oli alkanut, projekteja riitti, sponsorit kiinnostuivat, näyttelyitä järjestettiin ja rahaa liikkui runsaasti myös Riipisen suuntaan. Hänestä tuli eräänlainen kuvataiteen rocktähti.

Arvostetuksi poptaiteilijaksi noustuaan hän päätti ryhtyä myös muusikoksi: Riipinen hankki hienon kitaran ja ryhtyi tekemään singleä. Se levytettiin Finnvoxilla Jimi Suménin, Elisa Korjuksen, Keimo Hirvosen, Helena Lindgrenin ja Dave Lindholmin kaltaisten nimiartistien avustuksella. ”Eihän mun soittamisesta tullut hevonpaskaa”, Riipinen tunnusti Walter de Campin Riipinen Interview -kirjassa. ”En mä pysynyt missään rytmissä.”

Singlen ilmestyessä ristiriitaisten arvioiden saattamana Riipinen lähti Pelle Miljoonan kanssa Suosikin kustantamalle maailmanympärimatkalle, joka osoittautui osaksi hänen Itäistä pituutta -albuminsa tekoprosessia. Riipisen ensimmäinen ja hyvin luultavasti viimeinen albumi perustuu vahvasti maailmalla Walkman-kasettinauhurilla tehtyihin nauhoituksiin. Itäistä pituutta on pohjimmiltaan kuulokuvien sarja ja äänimatka, joka nimensä mukaisesti kulkee Aasian läpi. Riipinen teki kenttä-äänityksiä Pakistanissa, Intiassa, Thaimaassa, Hongkongissa, Filippiineillä, Taiwanissa ja Japanissa talvella 1982. Materiaalia kertyi kymmenen tuntia.

Matkan jälkeen Riipinen ryhtyi levyttämään albumia Helsingissä ja Lontoossa. Kapellimestarina toimi Jimi Sumén. Lopputulos oli erikoinen taidemusiikkikeitos dokumentaarisia nauhoituksia, uutta aaltoa, konerytmejä, Aasian maiden folkia ja länsipopin modernismia, blueskitaraa, sämpläystä ja livesoittoa. Itäistä pituutta on kollaasiteos, joka välittää kaikuja maailmalta ja luo nomaditunnelmia. Se on selvästi kuvataiteilijan tekemää musiikkia, jota kuuntelee vähän niin kuin muiden valokuvia katsellaan, ulkopuolelta tulkiten, usein kuulumattomuuden tunteen vallassa. Riipisen sävellykset ovat pelkkä sirpale kokonaisuudessa, melodiat menevät ja tulevat muiden elementtien lomassa.

Kuten singlelläkin, Riipisen albumilla esiintyy melkoinen kaarti. Lempeässä Kultaisessa kolmiossa laulavat Helena Lindgren ja Pelle Miljoona. Sillä, nimiraidalla ja ’Radio Hong Kongilla’ lyömäsoittimia käsittelee tunnettu jazzmuusikko Edward Vesala. Lasisen muurahaiskeon lailla kuhisevan kaupungin neonvalojen viileää hohdetta heijastelevalla ’Radio Hong Kongilla’ kitarasoolon soittaa Tuomari Nurmio, filippiiniläisen transnaisen yksinäisyydestä kertovalla ’Billyboy Anabelilla’ Dave Lindholm. Äänessä on myös Riipisen Aasiassa tapaama Richard, satunnainen britti, jonka myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Suuressa roolissa on Sumén, joka soitti kitaraa, bassoa, syntetisaattoreita ja sitaria, ohjelmoi konerytmit ja sovitti musiikin eli ylipäänsä teki asioista mahdollisia. Riipinen sävelsi, sanoitti, lauloi ja suunnitteli kokonaisuuden.

Riipisen ohjaama dokumentti Pelle Miljoona Oy:n Berliinin-matkasta:

Itäistä pituutta ilmestyi vuonna 1984. Se ei ollut mikään hittilevy vaan taidetta eri muodossa. Riipisen uralla se on yksittäinen työ, toisenlainen teos, osa taiteilijan elämäntyötä. Hänen menestyksekäs uransa jatkui 1990-luvulle saakka, kunnes alkoholi otti vallan ja toi mukanaan monenlaisia ongelmia. Riipinen poistui julkisuudesta, ja se, mitä oli ollut ja mitä hän oli tehnyt, näytti hajoavan olemattomiin ikuisiksi ajoiksi. Pelle Miljoona Unitedin Kino Riviera -albumin (2015) ’Varjojen mailla’ saattaa kertoa Riipisestä.

Vuonna 2017 Riipinen kertoi Ylen Kulttuuricocktailin haastattelussa, ettei hänellä ole omasta tuotannostaan jäljellä mitään: ”Jos yksi teokseni saattaa koostua sadoista pienistä kuvista, samalla tavalla voi sanoa elämäntyöstäni: se on palasina pitkin maailmaa.” Hänen taiteensa sai fyysisen hahmon tietyssä ajassa ja paikassa, kunnes hajosi jälleen niiksi luovuuden ja ohikiitävien ajankuvien atomeiksi, joista oli syntynytkin.

Niin ei tarvitsisi olla. Riipisen elämäntyö ansaitsisi tulla suojelluksi. Itäistä pituutta -levyn kohdalla se voisi tarkoittaa hienon vinyylipainoksen ja digijulkaisujen ilmestymistä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Levyhyllyt
RiipinenItäistä pituutta | LP Johanna Kustannus Oy/Gogh 1984
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi | LP • Kasetti Johanna 1979 • CD Johanna 1989 • CD-uusintapainos Johanna Kustannus 2009

Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
Pelle Miljoona & Rockers: Brooklyn–Dakar – ihmisyys yhdistää

Lue lisää
Walter de Camp: Riipinen Interview | Aquarian Publications 1996
Ylen haastattelu 27.11.2017, toim. Tuomas Karemo

Riipinen: Itäistä pituutta (1984).

Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Luuta ja nahkaa | Johanna Kustannus Megamania 1997

Hannu ”Tuomari” Nurmio (s. 1950) ei pelkää riskien ottamista. Hän on mennyt musiikissaan laidasta toiseen levyttämällä katuromanttista iskelmää, balkanvaikutteista rockia, tangoa, ison orkesterin säestämää psykedeelispainajaismaista taidemusiikkia ja vaikka mitä. Hän on laulanut suomeksi ja englanniksi ja sovittanut biisejään moniin eri asuihin, ja silti hän on aina onnistunut kuulostamaan itseltään. Kaikkein vahvimmin Nurmion uraa onkin leimannut artistin tarve tuoda esiin oma äänensä luovasti ja omilla ehdoillaan. Tinkimätön taiteellinen näkemys on tehnyt hänestä yhden suomalaisen rockin arvostetuimmista artisteista.

Uransa jyrkimmän käänteen Nurmio selvitti yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen. Tehtyään ensin iskelmälevy Karaokekuninkaan (1995) ja tanssimusiikiksi muokattuja Nurmio-originaaleja esitelleen Tanssipalatsin (1996) Hande hätkähdytti albumilla, jonka kuvaavia työnimiä olivat ”Voimalauluja” ja ”Väkivaltaista kansanmusiikkia”. Vuonna 1997 ilmestynyt koruton mestariteos sai lopulta nimekseen Luuta ja nahkaa.

Rannanjärvi elää!

Luuta ja nahkaa oli vaikuttava yhdistelmä priimaluokan biisejä ja primitiivistä toteutusta. Albumin vaihtoehtoinen ugriblues, ”väkivaltainen kansanmusiikki”, kuten Lahjoita ’Luoja lohtusi nyt’, ’Rannanjärvi elää!’, ’Kova luu’ ja kalevalaisiin mittoihin kasvanut ’Laulaja’ löysi henkisen kotinsa Pohjanmaan lohduttomilta lakeuksilta. ”Voimalauluja” Nurmio ammensi luonnosta ja siitä psyyken lovesta, johon shamaanit lankeavat: ’Käärmeen laulu’, ’Suuri peto’, ’Auringon lapsonen’, ’Kuu kulkee hiljaa’. Svengaavimmillaan ja urbaaneimmillaan Luuta ja nahkaa on nimibiisissään, jonka miljöönä on päihdepsykoosin huuruinen maailma.

Nurmio äänitti kolmannentoista studioalbuminsa kotinsa makuuhuoneessa. Studiokalusto koostui Fostexin analogisesta kasiraitanauhurista ja parista hyvästä mikrofonista. Kiihkeästi kähisevän laulajan käsiaseena oli akustinen kitara, jonka soundi on ylätaajuuksissa riipivän säröinen ja alapäässä lämpöinen ja tukeva. Rytmipuolen hän hoiti polkemalla jalalla lattiaa tai tamburiinia, ja taltioi töminän kenkään kiinnittämällään mikrofonilla. Tuomari loi levyn rujon svengin aivan itsekseen. Luuta ja nahkaa -sessioissa perustettu yhden miehen orkesteri on sittemmin havaittu toimivaksi myös soolokeikoilla.

Kova luu livenä vuonna 2010:

Luuta ja nahkaa ilmestyi kesän 1997 kynnyksellä. Mustiin pukeutunut Nurmio poseerasi albumin kannessa murjotusta peltikanisterista ja bassokitaran kaulasta rakennetun kielisoittimen kanssa. Levy oli välitön arvostelumenestys, mutta musiikkina sen verran kiperää tavaraa, että myynti jäi kauas Nurmion iskelmällisempien levyjen lukemista. Mutta sen, minkä Nurmion pubiyleisö hylkäsi liian omituisena, ottivat marginaalimusiikkifanit avosylin vastaan.

Luuta ja nahkaa jäi elämään. Jotkut sen kappaleet soivat yhä Nurmion keikoilla niin kuin klassikoiden kuuluukin.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tuomari Nurmio | kotisivu
Tuomari Nurmio | Facebook

Varaa Luuta ja nahkaa kirjastosta.

Varaa Luuta ja nahkaa kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Tuomari Nurmio

1970-luku

Kohdusta hautaan  Tuomari Nurmio ja Köyhien Ystävät | LP & Kasetti Johanna 1979 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1988 • Remasteroitu CD-uusintapainos (sisältää 4 lisäraitaa) Johanna 2000

1980-luku

Maailmanpyörä palaa  Tuomari Nurmio ja Viides Kolonna | LP & Kasetti Johanna 1980 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1989 • Remasteroitu CD-uusintapainos (sisältää 3 lisäraitaa) Johanna 2003
Lasten mehuhetki  Tuomari Nurmio | LP & Kasetti Johanna 1981 • LP-uusintapainos Johanna 1989 • CD Johanna 1988 • Remasteroitu CD-uusintapainos Johanna 2001
Punainen planeetta  Tuomari Nurmio | LP & Kasetti Johanna 1982 • CD 1989 & 1998 • CD/SACD 2005
Meet The Meatballs  Meatballs | LP Beta 1984
Käytettyä rakkautta  Tuomari Nurmio | LP Megamania 1986 • CD Megamania 1988 & 1996
Kuu  Tuomari Nurmio | LP & CD Megamania 1988

1990-luku

Hullu puutarhuri  Tuomari Nurmio | LP & CD Herodes 1992 • Remasteroitu 2CD Herodes/Oy EMI Finland Ab 2006
Hillbilly Spacecraft  The Barnhill Boys | CD Parlophone 1994
Karaokekuningas  Tuomari Nurmio | CD EMI 1995
Tanssipalatsi  Tuomari Nurmio | CD EMI 1996 • LP-uusintapainos 2020
Luuta ja nahkaa  Tuomari Nurmio | CD Johanna Kustannus 1997 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
1999  Tuomari Nurmio | CD EMI 1999 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2019

2000–2009

Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus  Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus | CD Megamania 2002 • 2LP-uusintapainos Svart Records 2019
Kinaporin kalifaatti  Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat | CD+DVD Pyramid 2005 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Tangomanifesti  Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri | CD Pyramid 2006 • LP-uusintapainos Svart Records 2020
Big Bear’s Gate  Judge Bone & Doc Hill | LP & CD Bone Voyage 2008

2010-luku

Paratiisin puutarha  Tuomari Nurmio | LP+CD & CD Ratas Music Group 2010
Dumari ja spuget  Tuomari Nurmio | LP & CD Ratas Music Group 2013 • LP-uusintapainos Sony Music 2019
Dumari ja spuget bailaa!  Tuomari Nurmio | CD+DVD Ratas Music Group 2014
Tales Of Judge Bone  Tuomari Nurmio & Hoedown | CD Sony Music/Ratas Music Group 2015
Ihmemaassa  Tuomari Nurmio & Folk Liisa | CD Sony Music/Ratas Music Group 2016 • LP Sony Music/Ratas Music Group 2017
Dumarillumarei  Tuomari Nurmio | LP & CD Ratas Music Group 2017 • LP-uusintapainos 2019
Dumari ja spuget – Usvaa putkeen  Tuomari Nurmio | Vallila Music House 2019

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Captain Beefheart And His Magic Band: Safe As Milk – suuri taiteilija esittäytyy
Dave Lindholm: Vanha & uusi romanssi – muun ohessa syntyi mestariteos
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Lou Reed & Metallica: Lulu – nainen miesten maailmassa
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sielun Veljet: Softwood Music – Under Slow Pillars – unohdettu klassikko

Lue lisää | Finna.fi

Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – suomalaisen rockin historia, 543 sivua | WSOY 1998
Leskinen, Juice & Kanerva, Timo: Vaikuttajat korvissamme, 195 sivua | Kirjayhtymä 1993
Lindfors, Jukka & Nurmio, Hannu: Tuomari vastoin tahtoaan – todistusaineistoa Tuomari Nurmion varhaisvuosilta, 200 sivua | Odessa 1990
Lindfors, Jukka & Salo, Markku & Pesonen, Raimo: Dumari – kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan, 551 sivua | WSOY 2010
Nurmio, Tuomari: Karvainen sielu, 78 sivua | WSOY 1994
Nurmio, Tuomari: Tuhannen ja yhden kapakan lauluja – nuottikirja | Like 2013

Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa (1997).