Hullu Ruusu ja Rosita Luu – härskisti kategorioiden ulkopuolella

Rosita Luu (2018).Merita Berg ja Antti Hermaja ovat neljässä vuodessa nousseet rytinällä suomalaisen indiepopin kehutuimpaan kärkijoukkoon. Yhteistä musiikkia he ovat tehneet Hullu Ruusu– ja Rosita Luu -nimikkeillä – mukana on tietysti ollut muitakin muusikkoja, etenkin Rosita Luun nykykokoonpanossa. Karkea jako on kuitenkin, että nyttemmin hajonneeksi ilmoitettu Hullu Ruusu oli Bergin ja Hermajan yhteinen bändi, jossa jälkimmäinenkin sai lauluosuuksia; Rosita Luu taas on Bergin sooloprojekti, jossa Hermaja on kuitenkin mukana pääasiallisena säveltäjänä ja ulkojäsenenä.

Kyse on klassisesta sanoittaja-laulajan ja säveltäjä-mahdollistajan roolijaosta. Hermaja on taustaltaan ammattimuusikko, Berg taas saatiin houkutella tekemään tekstejä ja tulkitsemaan niitä. Yhteistyön dynamiikkaan lienee vaikuttanut paljon kaksikon ilmeisen mutkikas ihmissuhde, josta Berg on avoimesti puhunut haastatteluissa.

Hullua Ruusua on kutsuttu folkrockiksi tai -popiksi, Rosita Luun kohdalla taas puhuttu mieluummin syntikkapopista. Toteutustapojen eroista huolimatta albumeita – kaksi kummallakin nimikkeellä – ei ole vaikea tunnistaa samalta sylttytehtaalta lähteneiksi. Sen verran leimallisia piirteitä Bergin ja Hermajan musiikissa on: iskelmälliset melodiakulut, suuri tarttuvuuspotentiaali, Bergin sanoitukset, joissa seksuaalisuutta, ihmissuhteita ja elämää yleensä käsitellään ulkopuolisen näkökulman takaa, mustan humoristisesti ja jopa provosoivan härskisti.

Usein esitetyt vertaukset Gösta Sundqvistin tuotantoon eivät ole sattumaa. Haastatteluissa Merita Berg ehkä esiintyy sydän vereslihalla, mutta levyillä esiintyy Leevi And The Leavingsin tapaan lakonisella tonninseteli-äänellä elämän omituisempia laitamia koluava tarkkailija. Suloisen sävelkielen ja karkeuteen taittuvan asiasisällön ristiriita assosioituu samaan lähteeseen.

Mutta jos Merita Berg on 2020-luvun Gösta Sundqvist, on hän sitä myös tai nimenomaan teemojen ja näkökulmien päivittämisen puolesta.

Hullu Ruusu (2017).Bergin ja Hermajan koko tuotanto on julkaistu Helmi Levyt -pienyhtiön kautta vuoteen 2020 asti. Lauluntekijäkaksikko tuli julkisuuteen Hullun Ruusun nimettömällä debyyttialbumilla vuonna 2017. Laiskatahtinen ja johdonmukaisen akustinen, välillä sentään eräänlaiseen länkkärikomppiin äityvä levy oli ehdottoman eksentrinen pelinavaus suomalaisen nyky-indien kentällä. Kappaleet olivat tarttuvia, mutta soivat omassa todellisuudessaan, jossa mistään ajantasaisista virtauksista ei ollut kuultukaan. Hullu Ruusu oli helppo luokitella ”Helmi Levyt -musiikiksi”, onhan kyseisen yhtiön perusstrategia ollut nimenomaan outsider-eksentrisyyden ja maakuntahenkisen hippiälykköyden vaaliminen.

Merita Bergin teksteissä oli kuitenkin virkistävän teräviä väläyksiä todellisuuden nuhruisemmista nurkista. Tarkkaan kuunnelleille kävi selväksi, että sanoittajatulokas kuuluu niihin harvoihin, jotka pystyvät kertomaan kokonaisia tarinoita muutamilla virkkeillä.

Yhdessä Hermajan kanssa tehdyssä sanoituksissa Berg kuvaa vaikkapa Lolita-tyylistä pedofiilistä suhdetta (Tenavatähti) tai tuhoon tuomittua fantasiaa maalla luonnon antimien varassa elämisestä (Elonkorjuu). Folk, jazz, iskelmä ja jopa muistumat 70-luvun laululiikkeestä, niistä rakentuu laulujen helposti sulava musiikillinen ilmiasu.

Antti Hermajan kirjoittama ’Uhkarohkeeta’ ottaa lonkeroa kaupasta varastavan, mutta toisiinsa sitoutuneen ja yhteistä lasta odottavan nistipariskunnan näkökulman luontevan autenttisesti. Eipä ihme, että tällaisten teosten jälkeen alettiin puhua Göstasta:

Merita Bergiä kaikkein tarttuvimmat kappaleet tuntuvat usein houkuttavan kaikkein vinoutuneimpiin teksteihin. Hullun Ruusun ehkä kirkkain helmi, todella omituinen hevostyttötarina ’Mikael’, kelpaa esimerkistä:

Hullu Ruusu: Rehab (2019).Hullun Ruusun toinen ja näillä näkymin viimeinen levy Rehab (2019) tuntuu debyytin maltilliselta toisinnolta semminkin kun välissä Rosita Luu -materiaali oli jo ehtinyt herättää suurempaa kiinnostusta. Tekisi mieli sanoa, että parasta albumissa on sen nimi yhdistettynä kansikuvaan, jossa Amerikan alkuperäisväestöä edustava nuori nainen haaveilee päihdekuntoutuksesta ylväässä vuoristomaisemassa. Kuva-idea kytkeytyy levyn avauskappaleeseen ’Cherokee’, jolla Berg taitaa sittenkin kohdistaa haikeanpurevan sanansäilänsä kehen tahansa nykyelämän perimmäistä epäsankarillisuutta vastaan taistelevaan tragikoomiseen ”elämäntapaintiaaniin”:

Singlenä julkaistu ’Sääskitulet’ on tyypillisen surkeanvitsikäs kertomus epäonnistuneesta erämaavaelluksesta ja sikäli jo luonteva luku Bergin pieleen menneitä projekteja kuvaavaan pelikirjaan. On huomattava, että kaikista Hullun Ruusun biiseistä tämä lähestyy tuotannoltaan selvimmin Rosita Luun napakkaa pop-ilmaisua:

Rehab jäi kuitenkin varsin vähälle huomiolle ja tuntuu nyt kahden Rosita Luu -täyspitkän välityöltä. Ne ovatkin tuoneet Bergin ja Hermajan musiikille paljon enemmän huomiota kuin Hullun Ruusun nimellä tehdyt.

Ensimmäinen Rosita Luu -albumi SOS (2018) esitteli syntikkavetoisen popsoundin, jota oli jälleen vaikea olla vertaamatta Leevi And The Leavingsin 80-luvun tuotantoon. Toisaalta esimerkiksi ’Prinsessa’-biisin kitaroiden, koskettimien ja kohtalokkaan kertosäkeen yhdistelmässä kuuluu koko kyseinen vuosikymmen muutenkin, mutta siinä missä Reddie Redford Bogart Co.:n ’Princess’-kasariklassikossa haaveilee harsoisen vaaleanpunaiseksi esineellistyneestä prinsessasta, ottaa Berg tässä jämäkän itsevarman saalistajan roolin, joka on yleensä varattu populaarikulttuurissa vahvaleukaisille miehille. Tällaiset roolinkäännöt ovat Rosita Luu -levyillä hahmottuneet yhä selvemmin osaksi hänen kirjoitustapaansa:

Vastaavasti mainiolla ’Pyramidin huipulla’ -pophelmellä Bergin roolihahmo on espoolainen porvari, joka päätyy miettimään eksistentiaalista kriisiään eräänlaiseen viimeiseen pakopaikkaan, josta voi kai vain hypätä alas tai laskeutua voittajana toteamaan ongelmiensa ratkenneen.

Rosita Luu: Samettisuu (2020).Bergin ja Hermajan todellinen mestariteos on kuitenkin Rosita Luun toinen albumi Samettisuu (2020). Ensimmäisenä heidän teoksenaan levy huomioitiin myös keskeisten musiikkimedioiden vuosiäänestysten kärkipaikoilla ja esimerkiksi Emma-gaalan kriitikojen valinta -kategoriassa.

Vauhtia levylle antoivat epäilemättä bändiin löydetyt uudet jäsenet, joista basisti Tuukka Tervo otti keskeisen vastuun tuotantopuolesta. Myös rumpali Aleksi Karppisen merkitystä on haastatteluissa painotettu. Samettisuu soikin isona ja suorastaan eeppisenä syntikkapoprockina. Kuulokuvan ja tutun tarttuvien melodioiden kädenlyönti entiseen verraten vähintään yhtä arveluttavampien aiheiden kanssa on yhä herkullisempi. Rosita Luu on lähtenyt rohkeasti tekemään musiikkia, jonka pitäisi olla ”isoa”, vaikka kaikki asianosaiset tietävät, ettei siitä nykyisissä pop-oloissa isoa tule.

Yhtyeeksi kasvaneen projektin uusista musiikillisista ulottuvuuksista kertoo ’Mansikkapaikka’, jonka nostalgiaherkistelystä tolkuttomaksi progetykitykseksi kasvava draamankaari vetää edelleen epäuskoisen hymyn kuulijan huulille:

Vastaavasti singlenä julkaistu ’Kuollut monta kertaa’ lienee Bergin ja Hermajan täydellisin ”pophitti” tähän asti. Haastan kenet tahansa kuuntelemaan sen ja välttymään laulun jäämiseltä soimaan päässä!

Samettisuu on helposti kuluvan vuosikymmenen parhaita ja tärkeimpiä suomalaisia poplevyjä. Merita Bergin ja kumppaneiden musiikillinen tulevaisuus näyttää kirkkaalta, vaikka ei liene syytä olettaa heidän ilmaisunsa ja ns. valtavirran välillä olevan eksistentiaalisen kuilun olevan kapenemassa.

Keväällä 2021 Rosita Luu kertoi siirtymästä Playground Musicin artistiksi. Toukokuinen single on nimeltään ’Mullasta noustaan’.

Mainittakoon vielä Antti Hermajan sukunimellään julkaisema sooloalbumi Kultasuoni (2020). Siltä löytyy musiikillisesti miellyttävää melodista aikuispoprockia, joka kieltämättä kuitenkin kärsii Bergin laulajapersoonan ja vinojen visioiden korvautumisesta Hermajan tavanomaisemmalla tyylillä.

Niko Peltonen

Rosita Luu | Facebook
Rosita Luu | Instagram
Hermaja | Facebook

Levyhyllyt
Hullu Ruusu | Finna.fi

Hullu Ruusu | Helmi Levyt 2017
Rehab | Helmi Levyt 2019

Levyhyllyt
Rosita Luu | Finna.fi

SOS | Helmi Levyt 2018
Samettisuu | Helmi Levyt 2020

Levyhyllyt
Hermaja | Finna.fi

Kultasuoni | Helmi Levyt 2020

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Maija Vilkkumaa: Aja! – kun kaava rikotaan
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Pimeys: Aika tihentyy – elämänmakuista popmusiikkia

Lue lisää Merita Bergiä | Finna.fi

LORVIN [opinnäytetyö] Merita Berg, 40 lehteä | Turun ammattikorkeakoulu 2017/2018

Rosita Luu (2018).
Rosita Luu (2018).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Rosita Luu: Samettisuu (2020).
Musiikkikirjastot.fi logo

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu

Hopeahääpäivä | Pyramid 2003

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).Vuonna 2003 Gösta Sundqvistin, Juha Karastien, Niklas Nylundin ja Risto Paanasen liitto oli kestänyt jo neljännesvuosisadan. Siksi he antoivat Leevi And The Leavings -yhtyeensä kuudennentoista albumin nimeksi Hopeahääpäivä. Kuten pitkissä suhteissa usein käy, osapuolten dynamiikka oli ehtinyt hioutua särmättömäksi niin hyvässä kuin pahassakin. Bändin viimeiseksi jääneellä levyllä homma toimi, mutta ei tarjonnut yllätyksiä.

Heti avausraita ’Toiveunta’ tekee selväksi, että Leevin maailmassa kaikki on hyvin. Haikea laulumelodia, jostain määrittelemättömästä syystä pakahduttavalta tuntuva mandoliinisoundi, sanoitukset, joissa unelmat ovat melkein käden ulottuvilla mutta silti tavoittamattomissa, ja sävellykset, joissa kiusallisen tutut elementit sekoittuvat oivaltavasti ja synnyttävät jotakin omaperäistä… Gösta Sundqvist osasi kirjoittaa, ja Leevi And The Leavings oli täydellinen tulkitsija hänen biiseilleen.

Leevi And The Leavingsin kenties merkittävin ja tunnistettavin piirre, Sundqvistin empaattinen kyky lähestyä mitä rumimpia paikkoja koskettavasta kulmasta, on Hopeahääpäivällä ennallaan. Kohtalot ovat moninaisia. ’Janissa’ etsitään lämmintä syliä psykoaktiivisista huumeista ja päädytään vähän turhankin suoraviivaisesti metron alle. ’Lahopää-Liisan’ Mellunmäessä kahvia keittelevällä naisella on tyhjä katse ja päässään side, ja kertojan kohtalo jää miellyttävällä tavalla tulkinnanvaraiseksi. ’Matkalla omiin hautajaisiin’ -biisin päähenkilö on avioerossa yksin jäävä mies, joka pelkää vieraantuvansa lapsistaan. Parisuhdeongelmiin pureutuu myös tuppisuisuutta puiva ’Liikaa sanoja’. True crime -osastoa liippaavan ’Sandyn’ nimihenkilö liftaa väärän auton kyytiin. Laulun nimi ja sanoitus tuovat mieleen Hausjärven hiekkakuoppasurmina tunnetun selvittämättömän sarjamurhatapauksen.

Sundqvistin kansantaiteen roisi puoli pilkahtelee Hopeahääpäivällä vain himmeästi. Se on läsnä lähinnä ’Tulilanka palaa’ -menopalan seksikkäässä surmanajajassa sekä klassiseen kopiokonehuonikohtaukseen huipentuvassa kappaleessa ’Uusi sihteeri’. Hopeahääpäivällä surullisen koomiset hahmot eivät ole yhdestä puusta veistettyjä, mutta heitä yhdistää suuri kaipuu päästä lähelle toista ihmistä.

Gösta Sundqvist kuoli sydänkohtaukseen vain 46-vuotiaana Hopeahääpäivän ilmestymisvuonna. Koska Leevi And The Leavings ilman häntä oli ajatuksenakin mahdoton, Karastie, Nylund ja Paananen lopettivat bändin toiminnan. Näin Hopeahääpäivä jäi arvostetun ja suositun yhtyeen joutsenlauluksi.

Käsite ”joutsenlaulu” tulee ainakin parituhatta vuotta vanhasta uskomuksesta, jonka mukaan joutsen laulaa kauneimman laulunsa juuri ennen kuolemaansa. Leevi And The Leavings esitti joutsenlaulunsa lähinnä rutinoituneesti. Hopeahääpäivää ei voi millään pitää yhtyeen kuolemattomimpana julkaisuna, mutta eipä toisaalta nolostuttavana notkahduksenakaan. Siinä mielessä Hopeahääpäivä ei ollut hassumpi loppu, joka tuli joka tapauksessa liian varhain.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Leevi And The Leavings | Facebook

Varaa Hopeahääpäivä kirjastosta.

Varaa Hopeahääpäivä kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Leevi And The Leavings | Finna.fi

1980-luku

Suuteleminen kielletty | Black Label Series 1980 • CD-remaster Johanna Kustannus 2004 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Mies joka toi rock ’n’ rollin Suomeen | Black Label Series 1981 • CD-remaster Johanna Kustannus 2004 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Kadonnut laakso | Johanna/Black Label Series 1982 • CD-remaster Johanna Kustannus 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Raha ja rakkaus | Pyramid 1985 • CD-remaster Pyramid 2008 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Perjantai 14. päivä | Pyramid 1986 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Häntä koipien välissä | Pyramid 1988 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Musiikkiluokka | Pyramid 1989 • CD-remaster Pyramid 2007 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017

1990-luku

Varasteleva joulupukki | Pyramid 1990 • CD-remaster Pyramid 2010 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2017
Raparperitaivas | Pyramid 1991 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Turkmenialainen tyttöystävä | Pyramid 1993 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Rakkauden planeetta | Pyramid 1995 • CD-erikoispainos Pyramid 1995, sisältää lisäraitoja • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Käärmenäyttely | Pyramid 1996 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Kerran elämässä | Pyramid 1998 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018

2000–

Bulebule | Pyramid 2000 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Onnen avaimet | Pyramid 2002 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018
Hopeahääpäivä | Pyramid 2003 • CD-remaster Pyramid 2013 • LP-uusintajulkaisu Svart Records 2018

Muista boksit ja kokoelmat | Finna.fi

1980-luku

Salaiset numerot • 2LP | Kaktus 1986
Unelmia ja toiveita • LP & CD & kasetti | Euros Records 1989

1990-luku

Menestyksen salaisuus • 2LP & CD | Pyramid 1992 • 2LP-uusintapainos Lipposen levy ja kasetti 2020
Keskiviikko… 40 ensimmäistä hittiä • 2CD | 1998

2000–2009

Torstai… 40 seuraavaa hittiä • 2CD | Pyramid 2001
Stereogramofoni – sinkkuelämää vuosien varrelta • 2CD | Johanna 2001 & 2013
Keskeneräinen sinfonia • CD + DVD | Pyramid 2004
Matkamuistoja – kaikki singlet 1978–2003 • 5CD + DVD + liitekirja | Pyramid/Johanna Kustannus 2008

2010-luku

Johanna-vuodet 1979–1983 • 3CD | Johanna Kustannus 2014
Elämänmenoa 1978–2003 • 3CD + 20-sivuinen tekstiliite | Valitut Palat 2016

Leevi And The Leavings -singleboksi Matkamuistoja julkaistiin vuonna 2008.

Leevi And The Leavings -singleboksi Matkamuistoja julkaistiin vuonna 2008.

Eppu Normaali: Tie vie – koskettimien syventämiä sanoja ja säveliä
Ismo Alanko yksin Vanhalla – ainutlaatuinen hetkien sarja
Juice Leskinen Grand Slam: Pyromaani palaa rikospaikalle – sanailua ja syvyyttä
Kojo: Time Won’t Wait – revanssi Englannissa
Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus

Lue lisää | Finna.fi

Gösta Sundqvist – Leevi And The Leavingsin dynamo  Timo Kalevi Forss, 360 sivua | Into 2017
Cyrano ja hullu koira – Nuoruusvuosia Leevi And The Leavingsin Gösta Sundqvistin kanssa  Juha Partanen, 196 sivua | Mediakasvo 2006
Raparperitaivas  Santtu Luoto, 163 sivua | Johnny Kniga 2004

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 408 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 2 – Rautalangasta hiphoppiin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 359 sivua | Tammi 2005
Suomi soi 3 – Ääniaalloilta parrasvaloihin  Pekka Gronow & Jukka Lindfors & Jake Nyman, 400 sivua | Tammi 2005

Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä (2003).

Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan – kurjuuden kuningattaret

Kaikki tiet vievät Peltolaan | Is This Art! 2019

Nolottaa myöntää, että kesti yllättävän kauan ennen kuin hoksasin, mistä Maustetyttöjen nimi tulee. Se johtui siitä, miltä he vaikuttavat. Spice Girlsin pirskahteleva voimaannuttamispop on niin kaukana Maustetyttöjen raadollisesta, surumielisestä ja kauniista musiikista, etten pystynyt ajattelemaan molempia yhtyeitä samana päivänäkään.

Maustetytöt. Kuva: Alt Agency 2019.

Maustetyttöjen eli Anna ja Kaisa Karjalaisen yhteinen bändihistoria ulottuu noin kymmenen vuoden taakse. Heidän ja kolmannen sisaren Maija Karjalaisen trio Kaneli julkaisi ainoaksi jääneen albuminsa Hazy Daysin vuonna 2016. Englanninkielinen garagepop ennakoi läpimurtoyhtyeen tuloa mausteikkaalla bändinnimellä ja surumielisellä tunnelmalla. Ensimmäisen singlensä Maustetytöt julkaisi vuoden 2019 helmikuussa, ja nyt on ensialbumin aika.

Kaikki tiet vievät Peltolaan on kymmenen biisin levyllinen lauluja ihmisistä, joista on syytä olla huolissaan. Samanhenkistä karun todellisuuden ja inhimillisen herkkyyden törmäysten kuvausta löytää vaikkapa Charlie Chaplinin ja Aki Kaurismäen elokuvista, joskin bändillä huumori ja toivo piilevät syvemmällä.

Mitä sanoituksiin tulee, lähin vertailukohta Maustetytöille on Pää Kii. Toisin kuin Teemu Bergmanin bändin, Maustetyttöjen musiikilliset vaikutteet eivät tule punkrockista päinkään, mutta muuten yhteistä on aika paljonkin. Molempien lauluissa kauneus löytyy rumuudesta, ihmiset ovat yksin, elämälle ei löydy tarkoitusta, suhteet eivät toimi, ja apteekissa ja Alkossa asioidaan tiuhaan kuin ruokakaupassa, ja keskushermostoa lamaavat yhdisteet tekevät olemisen hiukan siedettävämmäksi. Siinä missä Pää Kii purskahtaa ajoittain kyyniseen nauruun huonojen uutisten edessä, Maustetyttöjen lauluissa alakulo on kroonista sorttia, vaikka alituisen vakavuuden koominen ulottuvuus on tuskin jäänyt heiltä itseltään huomaamatta. Molempien musiikissa pinnalle nousee myötätunto, itseironia ja herkkyys.

Ei tarvitse olla kaksinen musatietäjä tai -guru löytääkseen sylttytehtaalle Viidestoista päivä -kappaleen tai Se oli S.O.S:n viittauksia seuraten, mutta ei Maustetyttöjä silti voi pitää Juicen tai Abban opetuslapsina. Usein tässä yhteydessä mainittu Leevi & The Leavings kuuluu selvästi, mutta toisaalta se on välillistä suomalaisen ja slaavilaisen iskelmän ja 1960-luvun lopun amerikkalaisen popin vaikutusta. Oman, tällaisessa aihepiirissä ennenkuulumattoman äänensä Maustetytöt löytää nuoren suomalaisen naisen kokemusmaailmasta. Vaikka Karjalaiset pitävät yllä tiettyjä perinteitä eivätkä sinänsä keksi mitään uutta, heidät kyllä tunnistaa.

Sinkkubiisit ’Se oli SOS’ ja ’Tein kai lottorivini väärin’ tekivät bändin tunnetuksi, mutta ensimmäistä albumia ei tarvinnut rakentaa niiden varaan. Vahvempaakin materiaalia nimittäin on, ja lujimmasta päästä ovat hienosti sisään tunnelmaan imaiseva ’En saa unta varmaan haudassakaan’, liikuttava ’Soitin sulle sanoakseni ei mitään’, hiukan kuplettimainen ’Kaikki tiet vievät Peltolaan’ ja levyn päättävä ’Mä loistan kuin hämärä’, joka muistuttaa synkistelyn puhdistavasta vaikutuksesta.

Maustetyttöjen ensimmäisen albumin päättyessä tuntuu, että yksi tie on kuljettu loppuun. Mahdollisilla seuraavilla levyillään heidän olisi hyvä löytää uusia näkökulmia konseptiinsa. Se tuskin tulee tuottamaan ongelmia, sillä se olennaisin eli laulunteon taito on heidän hallussaan. Vaihtoehtoisia reittejä kyllä riittää: esimerkiksi söpösti nakuttavat konerytmit ja minimalistisen kitarasoinnuttelun voisi vaihtaa vaikka jousiorkesteriin ja kalja-särkylääkecocktailit johonkin muuhun eskapistiseen, eikä ideasta katoaisi mitään olennaista.

Siinä mielessä kurjuuden kuningatarten tulevaisuus näyttää yllättävänkin valoisalta.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Maustetytöt | Facebook
Maustetytöt | Instagram

Varaa Maustetyttöjen albumi Kaikki tiet vievät Peltolaan kirjastosta.

Varaa Maustetyttöjen albumi Kaikki tiet vievät Peltolaan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Maustetytöt | Finna.fi

Kaikki tiet vievät Peltolaan | LP • CD • Is This Art! 2019
Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä | LP • CD • kasetti • Is This Art! 2020

Ellips: Yhden naisen hautajaiset – hippihenkeä ja sovitustyötä
Lasten Hautausmaa: IV – lohtua ja jatkuvuutta
Leevi And The Leavings: Hopeahääpäivä – tutunkuuloinen joutsenlaulu
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
Maustetytöt: Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä – olemisen särkyvä hauraus
Noitalinna Huraa! Kalan silmä – ainutlaatuista kotikutoisuutta
Pariisin Kevät: Kaikki on satua – läpimurto todellisuudesta toiseen
Ruusut: Kevätuhri – inhimillisyyttä ajankuvan alla
Suad: Waves – aaltojen voima ja hauraus

Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan (2019).

SIG: Vuosisadan rakkaustarina – kirkkaus valtaa alaa

Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982

Joskus nimen lataus on vahva. Vuosisadan rakkaustarina on niin vaikuttava otsikko, että se on annettu kahdelle eri elokuvalle, yhdelle kaunokirjalliselle julkaisulle, kolmelle musiikkialbumille ja yhdelle Aku Ankan taskukirjalle. Levyistä tärkein on raisiolaisen SIG-yhtyeen kolmas pitkäsoitto. Bändin laulaja ja biisintekijä Matti Inkinen poimi nimen kirjailija Märta Tikkasen Århundradets kärlekssaga -kirjan suomennoksesta. Nimikappaleesta tuli niin tunnettu, että muut mainitut teokset on nimetty sen mukaan.

Vuosisadan rakkaustarina valmistui SIGin mittapuulla pitkän kaavan mukaan. Syksyllä 1981 ja alkuvuodesta 1982 tehdyn albumin äänitti ja miksasi Wigwamista, Tasavallan Presidentistä ja Blues Sectionista tuttu Måns Groundstroem, joka oli mukana monissa levy-yhtiö Johannan studioprojekteissa. Tuottajana toimi Leevi And The Leavings -legenda Gösta Sundqvist ja tuotantopäällikkönä Johannan pomo Atte Blom.

Kolmas albumi oli SIGille uudistumisen ja kasvamisen paikka. Kahta ensimmäistä levyä hallinneet uuden aallon vaikutteet ovat Vuosisadan rakkaustarinalla läsnä, mutta enemmän hengessä kuin tuotannossa. Silla on aiempaa popmaisemmaksi sovitettua ja jämäkämmäksi tuotettua musiikkia. Groundstroem haki studiossa yhtenäistä rockbändisoundia, jota modernisoitiin tuoreilla syntetisaattorisävyillä ja hetkittäin rumpukoneellakin.

Vaikka ulkoasu muuttui, SIGin tunnisti helposti. Inkisen sälöisestä, vapisevasta ja epävireisestä lauluäänestä (joka voimistui studiossa uuden soundin mukaiseksi) ei voi erehtyä. Hänen tunnistettava persoonallisuutensa häilyy myös biiseissä, joissa on vaikutteita niin 1960-luvun popista kuin tuolloin ajankohtaisesta rockista ja joiden alleviivatussa naiiviudessa oli samaan aikaan tiedostavaa ironisuutta ja sinisilmäistä vilpittömyyttä.

Inkinen napsi mielellään ideoita muiden levyiltä, mutta loi niistä itsensä ja SIGin näköistä musiikkia. Vuosisadan rakkaustarinalta löytyy viittauksia (tai ”kuppauksia”, kuten artisti itse sanoi) muun muassa Sam Cookeen, Shangri-La’siin ja Dictatorsiin. Lyriikoiden puolesta albumi sisältää tietenkin rakkauslauluja. Vain käheästi tulkittu blues ’Pitkä matka Velkuaan’ on toisenlainen tarina.

’Laitakaupungin laulu’ on kummallisista rumpuefekteistään huolimatta hieno avaus albumille. Synkimmillään levy on ’Niin kauan kuin maailma on’ -kappaleessa ja ’En koskaan (sinusta tuu selviytymään)’ -biisissä, joka kaikessa pateettisuudessaan olisi voinut olla Yön ensimmäisellä albumilla. Tunnelma kirkastuu levyn loppua kohden. Nimikappale, ’Mä kierrän maailmaa’, ’Jos taivas on vain pienille enkeleille’ ja ’Bäng-bäng’ ovat mieleenpainuvia, elähdyttäviä popanthemeja.

Vuosisadan rakkaustarina julkaistiin huhtikuussa 1982. Se myi lähes 25 000 kappaletta eli melkein kultaa. SIGin menestys asettui vastaavaan asemaan: levyt myivät hyvin ja biisit soivat radiossa, mutta suursuosio antoi odottaa itseään. Tavallisennäköisistä kavereista ei kai ollut täyttämään nuorison romantiikannälkää, mutta onneksi Dingon säihkyvät idolit tulivat vastaamaan kysyntään vielä samana vuonna.

Inkisen kuoltua vuonna 2009 arveltiin, että Suomalainen pop-levy (2003) jäisi SIGin viimeiseksi studioalbumiksi. Menneisyydessä kuitenkin riittää yhä tutkittavaa. SIGin jäsenet ovat esittäneet vanhoja lauluja keikoilla Korroosion Jarmo Hauhtosen kanssa. Vuonna 2019 SIG tuli ajankohtaiseksi Aku-Tuomas Mattilan historiikin Portaat purppurasumuun ja Plastic Passionin julkaiseman kokoelman Kuinka paljon sua rakastinkaan – Harvinaisuuksia 1978–2008 myötä. Viimeisimpien someuutisten mukaan SIG aikoo julkaista myös uuden singlen.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

SIG | kotisivu
SIG | Facebook
SIG | Instagram

Vuosisadan rakkaustarina
Ari Hemmilä – bassokitara
Matti Inkinen – laulu
Rauno Linja-aho – kitara
Jukka Merisaari – rummut
Juha Oksanen – kosketinsoittimet, taustalaulu
Tuottaja: Gösta Sundqvist

Levyhyllyt
SIG | Finna.fi

1980-luku

Matkalla maineeseen | Johanna 1980
Sudet | Johanna 1981
Vuosisadan rakkaustarina | Johanna 1982
Syke | Johanna 1983
Unelmia | Pyramid 1985
Purppura | Pyramid 1985

1990-luku

Rakkauden sävel | Pyramid 1996
Kansanlauluja kaupungeista | Pyramid 1998

2000–2009

Suomalainen pop-levy | Norsu 2003

Matti Inkinen | Finna.fi

Allapäin • LP • kasetti | Beta 1984
Ihmeellinen maailma • LP • CD | Kräk! 1990

Dingo: Kerjäläisten valtakunta – porilaiset manian kourissa

Lue lisää SIGistä | Finna.fi

Portaat purppurasumuun – SIG-yhtyeen tarina  Aku-Tuomas Mattila,  | Sammakko 2018
Rockia risteyksestä – Pommari 20 vuotta 1976-1996 – Raisiolaisen rockin historia  Taina Saarinen | Raision kaupunki 1996
Vuosisadan rakkaustarina – musikaali  Tuomo Saarinen & Jouni Lehtonen & Marja Nummela & Mirja Ahonen & Matti Inkinen & Juha Oksanen | Raision teatteri 2015
Raisrock -85  Timo Saarniemi | Timo Saarniemi 1985
Vuosisadan rakkaustarina  Märta Tikkanen & kääntäjä Eila Pennanen & kuvittaja Henrik Tikkanen | Tammi 1978

SIG: Vuosisadan rakkaustarina (1982).