Stanley Clarke: Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa

Stanley Clarke: Stanley Clarke (Nemperor, 1974)

Basisti ja säveltäjä Stanley Clarke tuli tutuksi Stanley Clarken toinen sooloalbumi julkaistiin 1974. Levyllä ovat mukana Jan Hammer, Billy Connors, Tony Williams sekä Airto Moreira.1970-luvun alussa Chick Corean johtamassa lengendaarisessa fuusioyhtyeessä Return To Forever. Yhtyeen innovatiiviset levytykset vaikuttivat olennaisesti jazzin ja fuusiomusiikin kehitykseen. Kunnianhimoinen muusikko Clarke (s. 1951) teki varsin nuorena myös soolouraa.

Osin tunnustelunomainen soolodebyytti Children Of Forever sai vuonna 1974 seuraajakseen albumin Stanley Clarke. Bassotaiteilijan toinen soololevy on iskevä kokonaisuus, yksi rockfuusion klassikoista. Dynaamisuus korostuu harkitussa sovitustyössä, jonka Clarke otti debyyttialbumin jälkeen haltuun Chick Corealta. Basistin näkemys syventyi entisestään senkin vuoksi, että kosketinsoittaja Corea sai väistyä myös tuottajan tehtävästä.

Vuonna 1974 Clarken fuusiomusiikki nojasi aiempaa reilummin tulevaisuuteen, sähköisempään sointiin. Bassokitaran selkeän esilläolon lisäksi välittömin jälki tästä lienee kosketinsoittaja Jan Hammerin jännittävä soundi. Moog tuo albumille aivan erityistä ulottuvuutta.

* * *

Avauskappaleen kiihkeä funk tempaa tosissaan mukaansa. Vaskien siivittämä Vulcan Princess on hengästyttävän tiukka aloitus, joka hellittää vasta Clarken lyhyessä laulukappaleessa Yesterday Princess. Power jatkaa intensiivisen bassokitaran juhlaa. Jan Hammer syventää riffiä samalla kun kitaristi Bill Connors liitää sfääreissä. Michael Gibbsin säveltämä Spanish Phases For Strings And Brass tuo esiin Clarken ilmiömäiset kyvyt kontrabasistina.

Suurimmaksi osaksi instrumentaalinen Stanley Clarke päättyy debyyttialbumin lailla pidempään kokonaisuuteen. Life Suite I–IV on yksi Clarken mestariteoksista. Lyömäsoitintaiteilija Airto Moreiran sävyttämä Life Suite huipentuu nelososassa. Armottoman tarttuva riffi polkee kuin futukärpäsen pureman saanut Piirpauke-klassikko Konevitsan kirkonkellot. Aivan lopussa palataan intron maagiseen tunnelmaan. Outro on lähes sinfoniallinen.

Stanley Clarke – bassokitara, kontrabasso, piano, laulu, Fuzz Phaser
Jan Hammer – Moog syntetisaattori, sähköpiano, urut, piano
Tony Williams – rummut
Billy Connors – kitara, akustinen kitara

Airto – lyömäsoittimet
Jousisektio: David Nadien, Charles P. McCracken, Jesse Levy, Carol Buck, Beverly Lauridsen, Harry Cykman, Harold Kohon, Paul Gershman, Harry Lookofsky, Emanuel Green.
Brass section: Peter Gordon, David Taylor, Jon Faddis, James Buffington, Lewis M. Soloff, Garnett Brown.
Apulaistuottaja: Ken Scott
Tuottaja: Stanley Clarke

Stanley Clarken levytysura jatkui levyillä Journey To Love (1975) ja School Days (1976). Kuusi albumia sisältävä boksi The Complete 1970s Epic Albums Collection antaa erinomaisen kuvan soolouran vilkkaista käänteistä. The Stanley Clarke Bandin uusin levytys UP julkaistiin vuonna 2014. Yhtye esiintyy 2015 Pori Jazzin Lokkilavalla torstaina 16. heinäkuuta.

Stanley Clarke kotisivu

Tuomas Pelttari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.