Arvo Pärt: Live
Collage sur B-A-C-H. 7 Magnificat Antiphons. Cecilia, vergine romana. Cantus in memoriam Benjamin Britten. Litany
Baijerin radion kuoro • Münchenin radio-orkesteri • The Hilliard Ensemble, joht. Ulf Schirmer • Robert King • Peter Dijkstra • Marcello Viotti | BR Klassik 2017
Musiikkia esille kirjastossa
Hiljainen, tinkimätön, lapsekkaan iloinen, yksinkertaista elävää vaaliva. Kaikkein esitetyimpiin nykysäveltäjiin kuuluva hahmo löytyy etelänaapuristamme. Arvo Pärt oli 2010-luvulla pitkään maailman esitetyin elossa oleva konserttimusiikin säveltäjä, kunnes on muutaman viime vuoden aikana luovuttanut ykköspaikkansa elokuvasäveltäjä John Williamsille.
Pärt (s. 1935) soi konserttisaleissa, klubeilla, kirkoissa, elokuvien soundtrackeissa ja kylpylöiden taustamusiikkina. Mihin virolaissäveltäjän valtava suosio perustuu? Pärtin yksinkertaista ja mystistä minimalismia on helppo väheksyä – etenkin nykymusiikin jälkimodernistisen koulukunnan kovasta ytimestä käsin. Pärt ei voisi olla kauempana sellaisesta nykytaiteen eetoksesta, jossa uuden etsiminen on keskeisin arvo. Äärimmilleen pelkistetyt äänikudelmat voisi jopa kuitata hyväksi havaitun kaavan monistamisena, mutta Pärt jos kuka on kaupallisuudelle kaikin tavoin selkänsä kääntänyt ihminen. Naiiviudesta häntä ehkä voisi moittia, järkymättömästä uskosta musiikin voimaan ja muuttumattomaan kannattelevuuteen. Pärtin musiikki ei olisi voinut koskettaa suuria määriä ihmisiä näin laajalti ja kauan, jos se ei olisi aidosti elinvoimaista.
Pärtin sävelkielen ytimessä on metodi ja filosofia, jota hän kutsuu latinankielisellä sanalla tintinnabuli. Sen voisi kääntää kellotyyliksi. Pärt on sanonut kokevansa kolmisoinnun sävelet ikään kuin kelloina. Niitä hän helkäyttelee tasaisissa, toisteisissa, lukemattomia erilaisia kuvioita muodostavissa tekstuureissa. Kellomainen on myös Pärtin musiikin sointi: milloin hiljaisina, milloin väkevinä pompahtelevat ja kajahtelevat sävelet ovat kuin erikokoisia kelloja. Lisäksi ajatus kirkonkelloista muistuttaa, että Pärtin musiikin juurakkona on vuosisatoja vanha kirkkomusiikki.
Summa (1977/1992), versio jousikvartetille. Carducci Quartet
Vaikka rauhoittavina kellosointeina keinahteleva Pärt on niin rakastettua musiikkia, säveltäjä ei suinkaan kehitellyt tunnistettavaa sävelkieltään suosio mielessään. Päinvastoin. Neuvostoliitossa elävä ja länsimaisen modernismin ankaruuden kanssa painiskeleva säveltäjä ajatui 1960-luvulla luovaan kriisiin, jossa hän menetti kyvyn säveltää. Oman musiikin luominen tuntui tyhjänpäiväiseltä. Monista taiteilijoista voi tänä päivänä tuntua samalta. Usko taiteen voimaan horjuu.
Pärtin usko palasi, kun hän uppoutui menneiden vuosisatojen eurooppalaiseen musiikkiin: keskiaikaiseen kirkkolauluun eli gregorianiikkaan sekä varhaisrenessanssin moniääniseen musiikkiin. Katalyyttina toimi myös säveltäjän oma hengellisyys; hän oli liittynyt ortodoksiseen kirkkoon vuonna 1972.
Pärt suodatti länsimaisen musiikin juurilta peruskivet, kolmisointuharmonian ja selkeät rytmit. Niistä muotoutui 1970-luvun lopulla pohja sävelkielelle, joka tuntuu poikkeuksellisen universaalilta ja ajattomalta. Universaalius on ollut Pärtille myös jossain määrin tietoinen tavoite. Sitoessaan yhteen kristillisen kirkon läntistä ja itäistä musiikkiperinnettä hän on pyrkinyt luomaan musiikkia, joka yhdistää ihmisiä ja aikakausia. Toiston ja hienovaraisten elementtien keinoin louhitaan vähä vähältä esiin henkistä ulottuvuutta, ikuisuutta nyt-hetken sisällä.
Länsimaisten yhteiskuntien jatkuvasta maallistumisesta huolimatta ihmisten on havaittu nimenomaan kaipaavan hengellisyyttä monin eri tavoin. Jotakin tästä kertoo myös Pärtin musiikin suosio. Hänen musiikkinsa on noussut syvästä henkilökohtaisesta tarpeesta, mutta hän ei pyri suoraan ilmentämään omia tuntemuksiaan, vaan jotakin laajempaa. Hänen musiikillaan on harvinaisen suuri kyky tuoda yhteen ja lohduttaa ihmisiä vakaumuksista ja katsantokannoista riippumatta.
***
Arvo Pärt pääsi pois Neuvosto-Virosta vuonna 1980 ja asettui Berliiniin. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on asunut jälleen Virossa, Laulasmaan pikkukylässä, jossa sijaitsee myös Pärtin musiikille omistettu, vuonna 2010 perustettu tutkimus- ja kulttuurikeskus. Keskuksen ylläpitämät verkkosivut ovat erinomainen tietopankki Pärtin tuotantoon.
Asuessaan Keski-Euroopassa Pärt sai yhteyden muusikoihin, joista tuli hänen musiikkinsa esitaistelijoita. Yksi tärkeimmistä on vanhaan ja uuteen musiikkiin erikoistunut brittiläinen lauluyhtye The Hilliard Ensemble, joka toimi aina vuoteen 2014 asti. Toinen merkittävä Pärtin tukija on levy-yhtiö ECM ja sen johtaja Manfred Eicher. Aiemmin vain jazz-musiikkia julkaisseen yhtiön identiteetti muuttui pysyvästi Pärtin myötä, kun Eicher halusi saattaa äänitteelle Pärtin kaksoisviulukonsertto Tabula Rasan (1977). Tabula Rasa -albumin (1984) myötä syntyi yhtiön klassiseen musiikkiin keskittynyt linja ECM New Series. ECM:n levyt ovat poikkeuksellisella pieteetillä luotuja kontemplatiivisia kokonaiselämyksiä, ja yhtiön visio sopii Pärtin musiikille täydellisesti. ECM on vuosien varrella julkaissut lukuisia hienoja Pärt-albumeita.
ECM:n Tabula Rasa -levy merkitsi myös Pärtin läpimurtoa laajempaan tietoisuuteen. Merkittävät eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset esittäjät alkoivat tilata Pärtiltä musiikkia, ja kuulijat ihastuivat. Pärtin tunnetuimmat teokset on sävelletty pienehkölle kokoonpanolle, muutamalle soittimelle, jousiorkesterille tai lauluyhtyeelle. Meditoivasti hengellisiä tekstejä toistava ihmisääni on elimellinen osa Pärtin musiikkia. Monista teoksista on olemassa sekä vokaali- että soitinversiot, ja ylipäätään Pärt on versioinut useita teoksiaan erilaisille kokoonpanoille. Tyyppiesimerkki on tintinnabuli-tyylin avainteos Fratres (1977), jota on esitetty mitä erilaisimmilla kokoonpanoilla. Sävellyksen otsikko viittaa veljeyteen.
***
ECM on Pärtiä levyttäneistä tahoista ikonisin, mutta sillä ei toki ole ollut yksinoikeutta virolaissäveltäjään. Saksalaisen BR Klassikin kokoelmalevy viiden vuoden takaa sisältää Münchenissä vuosina 2000–2011 taltioituja live-esityksiä Pärtin teoksista hänen uransa eri vaiheilta.
Collage über B-A-C-H (1964) edustaa Pärtin kokeiluvaihetta ennen luovaa umpikujaa. Pärt-klassikkoihin kuuluva kamariorkesteriteos Cantus in memoriam Benjamin Britten syntyi vuonna 1977 englantilaissäveltäjä Benjamin Brittenin (1913–1976) muistoksi. Vuonna 2000 sävelletty Cecilia, vergine romana kuorolle ja orkesterille ottaa aiheekseen muusikoiden suojeluspyhimyksen. Se edustaa Pärtin tuotannossa varsin merkittävää kuoro-orkesteriteosten joukkoa, johon kuuluu myös perinteisiin liturgisiin teksteihin sävellettyä musiikkia (mm. Te Deum).
Litany vuodelta 1994 on sävelletty pyhän Johannes Krysostomoksen litanian sanoihin. Teksti sisältää rukoukset vuorokauden jokaiselle tunnille. Sooloääniä, kuoroa ja orkesteria yhdistelevä Litany kiteyttää Pärtin tyylin hienoimmat piirteet. Se on paitsi vaikuttava kuuntelukokemus myös käänteenteekevä teos säveltäjän uralla. Siinä hän kirjoitti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suurelle orkesterille pitäydyttyään 1970–80-luvut pienemmissä kokoonpanoissa.
The Hilliard Ensemble (David James, Rogers Covey-Crump, John Potter, Gordon Jones), Baijerin radion kuoro, Münchenin radio-orkesteri, joht. Marcello Viotti. Taltioitu livenä Münchenin Pyhän Gabrielin kirkossa vuonna 2000.
BR Klassikin kokoelmalevy sisältää myös jouluisen Pärt-helmen: Seitsemän Magnificat-antifonia, joka syntyi vuonna 1988 maineikkaalle berliiniläiselle RIAS-kamarikuorolle. Nyt kyseessä olevalla levyllä teoksen laulaa Baijerin radion kuoro.
Pärtin teokset ovat usein tasaisia jatkumoita, joiden aikana musiikki muuntuu vähitellen. Osa taas muodostuu keskenään kontrastoituvista lyhyistä osista. Jälkimmäistä edustavat Magnificat-antifonit, joiden tekstit ovat peräisin joulunalusajan katolisesta liturgiasta. Jokainen niistä puhuttelee Jeesusta kauniilla huudahduksella: ”Oi viisaus, Oi Daavidin avain, Oi aamutähti, Oi kansojen kuningas…” Pärtin säveltämät antifonit ovat pikkuruisia, keskenään hyvin erilaisia kuoro-osia, joista syntyy mystisten ennustusten ketju. Jokainen on kuin pieni jalokivi helminauhassa, osa kuiskaavia, osa järisyttäviä. Niissä on Jeesuksen syntymää odottava salaperäinen tunnelma, ja kullanhohtoisen hämyinen, intiimi sointimaailma luo vahvan jouluisen tunnun.
Sieben Magnificat-Antiphonen. Viron filharmoninen kamarikuoro, joht. Tõnu Kaljuste.
***
Vaikka Arvo Pärt on jo 87-vuotias, hän on jatkanut säveltämistä aktiivisesti. Teosluettelon tuorein sävellys on loppuvuodesta 2021 kantaesitetty kuoroteos O Holy Father Nicholas, jonka hän sävelsi New Yorkin Pyhän Nikolauksen ortodoksikirkon uudelleenavaamisen kunniaksi. Kirkko tuhoutui syyskuun 11. päivän terrori-iskussa. Yksi Pärtin kauneimmista kuorosävellyksistä on Da pacem Domine, joka on sävelletty Madridin vuoden 2004 pommi-iskujen uhrien muistoksi samana vuonna järjestettyyn rauhankonserttiin: ”Herra, anna meille rauha meidän päivinämme.” Pärtiä voikin kutsua mitä suurimmissa määrin rauhan säveltäjäksi.
Da pacem Domine. Viron filharmoninen kamarikuoro, joht. Paul Hillier (2006)
Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com
Arvo Pärt -keskus | kotisivu
ECM Records | kotisivu
Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety
Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Profeti della Quinta madrigaalien salaisuuksia kaivamassa
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa
Arvo Pärt
Levytyksiä • ECM Records
Finna.fi
Tabula Rasa | ECM Records 1984 • Special Edition CD + 208-sivuinen kirja 2010
Arbos | ECM Records 1987
Passio | ECM Records 1988
Miserere | ECM Records 1991
Trivium Arvo Pärt • Philip Glass • Peter Maxwell Davies | ECM Records 1992
Te Deum | ECM Records 1993
Litany | ECM Records 1996
Kanon pokajanen | ECM Records 1998
Alina | ECM Records 1999
Orient occident | ECM Records 2002
Lamentate | ECM Records 2005
In principio | ECM Records 2009
Symphony No. 4 | ECM Records 2010
Adam’s Lament | ECM Records 2012
Musica Selecta – A Sequence By Manfred Eicher • 2CD | ECM Records 2015
The Deer’s Cry | ECM Records 2016
The Symphonies | ECM Records 2018
Tractus | ECM Records 2023
Arvo Pärt
Finna.fi
Concerto For Violoncello And Orchestra – ”Pro et contra” (1966) | BIS 1989
Collage | Chandos 1993
De profundis | Harmonia mundi 1996
Berliner Messe | Hyperion 1998 & 2013
Music For Unaccompanied Choir | Naxos Rights International 2006
Pärt [20th Century Classics] • 2CD | EMI Records/EMI Classics 2009
The Very Best Of Pärt • 2CD | EMI Records/EMI Classics 2010
Tabula Rasa | Deutsche Grammophon 2012
Creator spiritus | Harmonia mundi 2012
Für Anna Maria – Complete Piano Music • 2CD | Brilliant Classics 2014
Da pacem Domine | Ondine 2016
Arvo Pärt: Live | BR Klassik 2017
Arvo Pärt • Mullova • Järvi | Viktoria Mullova/Onyx 2018
Lamentate | Accentus Music 2020
Tabula Rasa | Erato 2021
Tintinnabuli Arvo Pärt • Jeroen van Veen | Brilliant Classics 2022
DVD
Arvo Pärt
Mängime Pärti – Playing Pärt • 2DVD + 24-sivuinen kirjanen | Arvo Pärt Centre/The Collegium Educationis Revaliae School/Minor Film/Universal Edition 2012
Lue lisää Arvo Pärtiä
Finna.fi
Tabula Rasa • Special Edition • CD + 208-sivuinen pienoispartituuri | ECM Records/Universal 2010
In Principio – The Word In Arvo Pärt’s Music Editors Hedi Rosma & Kristina Kõrver & Kai Kutman. Designer Angelika Schneider, 392 pages | Arvo Pärt Centre 2015
Arvo Pärt In Conversation, 182 pages | Dalkey Archive Press 2012