Pharoah Sanders
Osa 1 • Vuodet 1964–1974

Pharoah Sanders [Ferrell Lee Sanders] 1940–2022

Musiikkia esille kirjastossa
• John Coltrane: Impulse! – myöhäinen kausi • 1965–1967

Kun saksofonisti Pharoah Sanders poistui keskuudestamme syksyllä 2022, katosi samalla viimeinen maallinen yhteys John Coltranen loppuaikojen yhtyeisiin. Coltranen kuoleman jälkeen vuonna 1967 Sanders jatkoi tukevasti oppi-isänsä jalanjäljissä muokaten vapaan jazzin sointia samalla omaan, riffimäisen hypnoottiseen suuntaansa. Omien levyjensä lisäksi Sanders jatkoi yhteistyötään Alice Coltranen kanssa sekä soitti lukuisilla muiden muusikkojen levyillä vierailijana – aina välittömästi tunnistettavalla, hurjalla ja syvälle kehoon käyvällä tenorisaksofonin soundillaan.

Tämä Levyhyllyjen kaksiosainen teksti opastaa Pharoah Sandersin diskografian pariin. Pääpaino on Sandersin omissa julkaisuissa, mutta liki 60 vuoden matkaan osuu sivupolkuja myös muiden muusikoiden levyille. Kuten hän Tauhid-levynsä saateteksteissä kertoi, hänen pyrkimyksenään oli yksinkertaisesti soittaa sitä mitä hän tunsi – hän ei enää välittänyt ”nuoteista”, vaan pyrki ikään kuin suoraan yhteyteen soinnin ja äänen kanssa. Sandersin voimakas puhallus tenorisaksofoniin tuotti rajun, repivän äänten spektrin, joka yhdistettynä melko selkeään harmoniseen ja rytmiseen raamiin synnytti yhden 1900-luvun omalaatuisimmista soundeista. Hän soitti myös sopraanosaksofonia, huiluja ja lukuisia perinnesoittimia maailmamme monista musiikkikulttuureista – mutta juuri hänen tenorisaksofoninsa sointi resonoi planeetallamme vielä pitkään hänen poismenonsa jälkeenkin.

Varhaisvaiheet

Ferrell Lee Sanders syntyi Little Rockin kaupungissa Arkansasin osavaltiossa 13. lokakuuta vuonna 1940. Hänen äitinsä työskenteli koulun kahviossa, isä taas oli kaupungin hallinnossa töissä. Sandersin isoisä puolestaan oli työskennellyt matematiikan ja musiikin opettajana. Pohjaa ja rohkaisua kohti musiikillisia sfäärejä oli siis nuoren Sandersin elämässä – ja näin myös koulussa. Sanders on kertonut kuinka oli ”kaikesta velkaa” musiikinopettajalleen Jimmy Cannonille, jolta sai voimakasta tukea. Soitinten suhteen hän kulki ehkä tyypillistä reittiä: hän aloitti klarinetilla, vaihtoi sitten alttosaksofoniin, kunnes löysi lopulta oman instrumenttinsa – tenorisaksofonin.

Arkansasista Sanders muutti 19-vuotiaana Oaklandiin Kaliforniaan. Hänen reittinsä tuo mieleen kymmenen vuotta vanhemman Ornette Colemanin, joka oli syntynyt Teksasissa ja vain vähän aiemmin siirtynyt Los Angelesiin. Kuten Colemankin, myös Sanders tuli pian siirtymään jazzin kiistattomaan keskukseen New Yorkiin. Onkin kiinnostavaa pohtia olisivatko Sandersin ja Colemanin täysin omalaatuiset soittotavat päässeet kehittymään New Yorkin paineissa? Ehkä vieno ulkopuolisuus oli juuri se mitä tarvittiin, jotta heidän ilmaisunsa pääsi rauhassa muotoutumaan.

Oaklandissa Sanders asui sukulaistensa luona ja opiskeli hetken aikaa taidetta ja musiikkia yliopistossa. Jo kotikulmillaan Arkansasin Little Rockissa hän oli alkanut soittaa rhythm and blues -yhtyeissä. Oaklandissa hän jatkoi samalla tiellä, joskin vapautuneena synnyinosavaltionsa rasismista ja segregaatiosta: vasta nyt oli mahdollista soittaa sekä valkoisten että afroamerikkalaisten klubeilla.

Sanders etsi kuitenkin myös musiikillista vapautumista. Ja juuri siinä auttoi Ornette Coleman ja tämän konsertit (myöhemmin 1960-luvun puolivälissä Sanders soittikin Colemanin levyllä Chappaqua Suite). Samoihin aikoihin hän tapasi ensimmäistä kertaa John Coltranen, kuuli tämän yhtyeitä livenä ja vietti päivän tämän kanssa musiikista ja saksofoneista keskustellen. Meni tovi, ja vuonna -61 Sanders muutti länsirannikolta New Yorkiin.

Ensimmäiset levytykset

Vuoden 1964 syyskuussa Pharoah Sanders äänitti ensimmäisen oman levynsä New Yorkissa. ESP-merkin levy julkaistiin nimellä Pharoah’s First. Levyllä on vähän sama fiilis kuin Albert Aylerin ensimmäisillä nauhoituksilla Helsingissä muutamaa vuotta aiemmin: saksofonisti soittaa vähän kuin eri planeetalla muiden muusikoiden kanssa. Mutta, se soundi on jo siellä. Eikä mennyt kauaa, kun Pharoah Sandersin tenorisointi alkoi kuulua ihan muissa ympyröissä.

Pharoah Sanders: Seven By Seven • albumilta Pharoah’s First.
Äänitetty 1964, julkaistu 1965. ESP Disk.

Vielä Oaklandissa hänet tunnettiin synnyinpaikkansa mukaan lempinimellä Little Rock – myöhemmin kitaristi Sonny Sharrock omisti hänelle myös tämän nimisen kappaleen – mutta New Yorkissa nimi Farrell muuttui tyyliteltyyn muotoon Pharoah – ”faarao”. Myöhemmin Sandersin debyyttilevyä julkaistiin uudelleen aina vähän eri nimillä: Pharoah, Pharaoh Sanders Quintet, Pharoah Sanders Quintet sekä Pharaoh’s First. Eli alkuun Sandersin nimen tyylitelty muoto kirjoitettiin väärin jopa levyn kansiin ja vokaalit olivat eri järjestyksessä – näin myös oman LP:ni kohdalla.

Kun Pharoah Sanders saapui New Yorkiin, hän oli käytännössä rahaton ja koditon. Hän elätti itsensä tiskaamalla ravintoloissa, joidenkin tarinoiden mukaan myös luovuttamalla verta. New Yorkissa häntä alkuun auttoi muutamaa vuotta aiemmin kaupunkiin Chicagosta saapunut Sun Ra. Sanders sai katon päänsä päälle, ruokaa, seuraa. Tarina kertoo, että se olisi ollut juuri Sun Ra, joka keksi nimen Pharoah. Sanders itse on kuitenkin myöhemmin toistuvasti todennut, että se oli hänen oma ideansa, ja että jo hänen isoäitinsä oli leikitellyt tuon nimen mahdollisuudella.

Vuoden 1964 viimeisenä päivänä New Yorkin Judson Hallissa äänitettiin levy Sun Ra Featuring Pharoah Sanders and Black Harold. Sun Ran luottofonisti John Gilmore oli kiinnitetty hetkellisesti Art Blakeyn yhtyeeseen ja hänen tonttinsa otti nuori Sanders.

Sun Ra & Pharoah Sanders: Shadow World • albumilta Featuring Pharoah Sanders & Black Harold.
Äänitetty 1964, julkaistu 1976. Saturn, myöhemmät julkaisut ESP Disk sekä Superior Viaduct.

Vähän ennen Sun Ran yhtyettä Pharoah Sanders oli löytänyt soittokumppaneikseen muun muassa kornetisti Don Cherryn ja rumpali Billy Higginsin – molemmat Ornette Colemanin yhtyeistä tuttuja muusikkoja. Näiden kokemusten ja yhteyksien kautta Sanders seuraavaksi päätyi uralleen ja elämälleen astetta merkittävämpään kuvioon: John Coltranen suuren yhtyeen levylle Ascension kesällä 1965.

Koska Ascension-levyä sekä Sandersin aikaa Coltranen yhtyeessä käsitellään Levyhyllyjen kolmiosaisessa John Coltranen Impulse-kautta luotaavassa kirjoitussarjassa (samoin noiden tekstien yhteydessä on listattuna kirjallisuutta, joka koskee merkittävissä määrin myös Sandersia), on tässä hyvä syy pysähtyä usein vähemmälle huomiolle jääneen Sanders-vierailun pariin. Vuoden 1966 syksyllä hän soitti kahdella Don Cherryn Blue Note -merkille tehdyllä LP:llä. Kuten levyn nimikin vihjaa, Symphony For Improvisers oli tehty vähän isommalla yhtyeellä, jonka soundia sävyttivät runsaat sointivärit. Marraskuussa 1966 äänitetty (ja vasta vuonna 1969 julkaistu) levy Where Is Brooklyn? taas oli tiiviimpi kvartettilevy, jonka soittajisto oli karsittu versio Cherryn edellisestä LP:stä: Cherryn ja Sandersin lisäksi levyllä rytmiryhmänä soittaa huikea Henry Grimes, basso, sekä Ornette Colemanin luottorumpali Ed Blackwell.

Don Cherry: The Thing • albumilta Where Is Brooklyn?
Äänitetty 1966, julkaistu 1969. Blue Note.

Impulse!

Vain muutamaa päivää Don Cherryn levyn sessioiden jälkeen Pharoah Sanders palasi studioon. Tällä kertaa saksofonisti meni tekemään omaa levyään, josta samalla tuli hänen debyyttijulkaisunsa Impulse-merkille. Ei ollut sattumaa, että Sanders levytti syksyllä 1966 John Coltranen yhtyeen ulkopuolella: Coltranen terveydentila oli alkanut merkittävästi heiketä tuon vuoden aikana ja yhtyeen laajan Japanin kiertueen jälkeen keikkoja ja levytyksiä oli harvakseltaan.

LP Tauhid on Pharoah Sandersin toinen oma levy, mutta on houkutus nähdä se muusikon ensimmäisenä varsinaisena omana levynä. Nyt mukana on Sandersin soitolle myötämielisiä ja hänen musiikillista ajatteluaan ymmärtäviä muusikoita: pianisti Dave Burrell, basisti Henry Grimes, ja kitaristi Sonny Sharrock. Rumpalina toimi Roger Blank, joka sai lisätukea Nat Bettisin pienemmistä lyömäsoittimista. Ennen kaikkea läsnä on Sandersin oma yhtyesoundi sen varhaisessa muodossaan. Nyt soinnissa on modaalista yksinkertaisuutta ja riffimäisen toisteista otetta – juuri niitä aineksia, joista Sanders lähti muokkaamaan omaa näkemystään vapaasta ja niin kutsutusta ”spirituaalisesta jazzista”.

Koko A-puolen täyttävä Upper Egypt/Lower Egypt on levyn avainkappale. Se alkaa rauhallisella ja pohdiskelevalla improvisaatiolla, jossa pian on kytevää liekkiä, myös myrskyn uhkaa. Useamman minuutin jälkeen musiikki aukeaa tanakasti iskeväksi riffimäiseksi Sanders-kappaleeksi. Itselleni kyse on kiistatta yksi hänen hienoimmista hetkistään. Viittauksissa Egyptiin on helppo nähdä Sun Ran vaikutus, itse musiikissa ehkä vähän vähemmän.

Upper Egypt/Lower Egypt • albumilta Tauhid
Äänitetty 1966, julkaistu 1967. Impulse!

Vuosikymmen vaihtuu – oma ääni vakiintuu

Pharoah Sandersin oma ääni alkoi nousta esiin John Coltranen myöhäisen kauden kvintetissä sekä hänen omilla levyillään. Coltranen kuoleman jälkeen Sandersin 1960–70-lukujen taitetta sävyttää yhtäältä hänen omat julkaisunsa, toisaalta hänen yhteistyönsä Alice Coltranen kanssa. Tauhid-levyn jälkeen häntä pian levyllä kuultiin Alice Coltranen ensimmäisellä omalla levyllä A Monastic Trio, joka sekin julkaistiin Impulse-merkillä (samoin samalla levymerkillä John Coltranen jälkeisen ajan free jazzia julkaisivat myös Albert Ayler, Marion Brown, Archie Shepp ja Sam Rivers).

Levyn uudelleenjulkaisulla mukana on kappale Lord Help Me To Be, joka äänitettiin tammikuussa 1968. Kappale julkaistiin alun perin John Coltranen postuumilla sekä myös Alice Coltranelle puoliksi kreditoidulla LP:llä Cosmic Music, mutta se avaa A Monastic Trion CD- ja digitaaliset julkaisut.

Alice Coltrane: Lord Help Me To Be • albumilta A Monastic Trio sekä John Coltranen ja Alice Coltranen nimillä julkaistulta albumilta Cosmic Music.
1968

Vuoteen 1969 osuu Pharoah Sandersin LP Karma, jonka pitkä avausraita ’The Creator Has A Master Plan’ lienee Sandersin tunnetuinta käsialaa. Kappaleen toisena säveltäjänä on laulaja Leon Thomas, jonka erityislaatuinen, jodlaukseen taipuva laulutyyli antoi leimansa usealle Sanders-kappaleelle näihin aikoihin. Karma-LP:n lisäksi kappaleesta on versio myös Thomasin omalla debyyttilevyllä Spirits Known and Unknown. Myös Sanders on mukana Thomasin levyllä, joskin (melko heikosti peitellyllä) salanimellä Little Rock.

’The Creator Has A Master Plan’ on samalla niin kutsutun ”spirituaalisen jazzin” tunnetuimpia soivia esimerkkejä, joka samalla antoi suunnan koko ilmaisutavalle. 2020-luvulla olemme ehkä erikoisestikin kokeneet ”spirituaalisen jazzin” voimakasta suosion kasvua ja termistä on samalla tullut ”kokeellisen musiikin” kaltainen tyhjä myyntilause monelle hyvin erityyppiselle musiikille. Ajassamme voikin pohtia, mitä tämä ”spirituaalisuus” on tämän ajan musiikissa? Ja kääntäen: ”spirituaalisuus” on 1960–70-lukujen afroamerikkalaisessa todellisuudessa sävyttynyt tyystin erilaisin poliittisin ja kulttuurisin tavoin – samoin kuin vaikkapa Sun Ran tavoittelema afrofuturistisuus. Tämän spirituaalisuuden, eli jonkinlaisen ”universalistisen henkisyyden” merkitys on ollut täysin eri, kuin oman aikamme valkoisen keskiluokan kaipuu ”spirituaalisuuteen” ja ”henkiseen kasvuun”. Pharoah Sandersin tenorisaksofonissa on edelleen sellaista voimaa, että se pyyhkäisee tällaiset aikamme mainosmiesten algoritmeihin takertuvat katteettomat myyntipuheet taivaan tuuliin.

The Creator Has A Master Plan • albumilta Karma
1969. Impulse!

Karmaa seurasi Pharoah Sandersin tunnetuin luomiskausi: Impulselle valmistui lukuisia levyä vuosikymmenen taitteessa. Yleisesti ottaen levyt ovat melko tasalaatuisia, mutta omiksi suosikeikseni näistä levyistä nousevat Jewels Of Thought sekä Thembi. Usein Sandersin levyillä tyyntä seurasi myrsky. Rytmin ja harmonian toisteisuus sai joskus hypnoottisen transsimaisia piirteitä, joskus se taas taipui tanssillisuuteen – mikä ettei kaikkiin näihin suuntiin samanaikaisesti.

Jewels Of Thought aukeaa hienolla ja suoran uskonnollisella ylistyksellä ’Hum-Allah-Hum-Allah-Hum-Allah’. Kappaleesta on myös toinen versio, joka oli äänitetty vähän aiemmin samana vuonna 1969: se taas julkaistiin vasta vuonna 1973 levyllä Izipho Zam (My Gifts). Levy ilmestyi poikkeuksellisesti pienellä newyorkilaisella Strata East –merkillä.

Hum-Allah-Hum-Allah-Hum-Allah • albumilta Jewels Of Thought
1969. Impulse!

Prince Of Peace • albumilta Izipho Zam (My Gifts)
Äänitetty 1969, julkaistu 1973. Strata-East.

Thembi-LP:n A-puoli eli sen kolme avauskappaletta toimivat hyvänä mikrokosmoksena Sandersin yhtyesoundiin, sen variaatioihin ja rytmillisiin ilmeisiin. Lonnie Liston Smithin Fender Rhodes -sähköpiano antaa sävyn avauskappaleelle ’Astral Traveling’, joka on samalla myös Smithin käsialaa (häntä ei tule sekoittaa Dr. Lonnie Smithiin, joka taas tunnettiin eritoten Hammond-soitostaan). Toisen kappaleen poliittisesti sävyttyneet värit ’Red, Black and Green’ tärähtävät auki kosmisen alkuräjähdyksen muodossa: myrskyn seasta nousee pian esiin vahvan emotionaaliset mollisävyiset harmoniat. Näitä kahta kappaletta taas seuraa tanssillinen nimikappale ’Thembi’ – hetki jonkinlaista kosmista soul jazzia.

Astral Traveling • albumilta Thembi
Äänitetty 1970–71, julkaistu 1971. Impulse!

Red, Black and Green • albumilta Thembi
Äänitetty 1970–71, julkaistu 1971. Impulse!

Thembi • albumilta Thembi
Äänitetty 1970–71, julkaistu 1971. Impulse!

Thembi oli Sandersin pyrkimys ”biisimäisempään” suuntaan: levyllä ei ole hänelle tyypillisiä parikymmenminuuttisia sävellyksiä. Vuoden 1971 LP Black Unity oli selkein pyrkimys päinvastaiseen suuntaan. LP koostuu vain yhdestä pitkästä kappaleesta ja sen itsepintaisen rajusta kollektiivisesta soundista, joka perustuu kahden basson modaaliselle riffille. Koko levyn nelikymmenminuuttisen kaaren aikana käydään toki muuallakin, mutta tietty pulssi ja modaalinen ote pitävät levyn nimen edellyttämässä otteessa.

Black Unity äänitettiin New Yorkissa loppuvuodesta 1971. Toisin kuin vaikkapa Archie Shepp tai free jazzin liepeillä majaillut runoilija Amiri Baraka, Sanders ei haastatteluissa tai levyjen saateteksteissä tehnyt suoran poliittisia ulostuloja, vaan korosti musiikin henkistynyttä, ”spirituaalisen kosmista” puolta. Samalla levyn nimeä on vaikea olla näkemättä myös poliittisessa valossa.

Äänityksissä paikalla Pharoah Sandersin lisäksi oli kahdeksan muuta soittajaa. Sanders oli itse tuossa vaiheessa 31-vuotias, ja suurin osa levyllä soittaneista muusikoista oli häntä nuorempia, uutta sukupolvea. Kenties kyseessä oli Sandersin oma Ascencion, musiikillisten ulottuvuuksien lisäksi myös yhteisöllinen ja kollektiivinen pyrkimys? Mukana levyllä ovat muun muassa trumpetisti Marvin Hannibal Peterson, rumpali Norman Connors ja basisti Stanley Clarke. LP:n mahtavan hypnoottista riffiä pitää yllä toinenkin basso: Sandersin luottobasisti Cecil McBee. Yksi kaikkien aikojen kovimpia riffejä, jos minulta kysytään.

Black Unity • albumilta Black Unity
1971. Impulse!

1970-luvun lähestyessä puoliväliään tuli Sandersin aika Impulse-merkillä myös päätökseensä. Viimeiset äänitteet nauhoitettiin vuonna 1973 ja julkaistiin seuraavan vuoden aikana. Pharoah Sanders ei ollut vielä edes 35-vuotias, mutta hän oli jo kulkenut pitkän matkan. Samalla hänen oma ilmaisunsa oli alkanut jo vähän polkea paikoillaan eikä edessä avautunut näkymä ollut erityisen selkeä. Tämän kirjoitussarjan toinen osa tutkailee Sandersin myöhempiä vaiheita Impulse-levymerkin aikakauden jälkeen: siinä kuljemme 1970-luvun loppupuolelta aina 2020-luvulle asti.

Topias Tiheäsalo

Pharoah Sanders kotisivu

💿
Pharoah Sanders
Finna.fi

Pharaoh Pharaoh Sanders / Pharaoh Sanders Quintet | ESP-Disk’ 1965 • Pharoah’s First Get Back 1998 • Calibre / ESP-Disk’ 1999 • Pharoah Sanders Quintet ESP-Disk’ 2005, 2009, 2017
Tauhid Impulse! 1967
Karma Impulse! 1969

Jewels Of Thought Impulse! 1970
Summun Bukmun Umyun – Deaf Dumb Blind Impulse! 1970
Thembi Impulse! 1971
Black Unity Impulse! 1971
Live At The East Impulse! 1972
Izipho Zam (My Gifts) Strata-East 1973
Village Of The Pharoahs Impulse! 1973
Wisdom Through Music Impulse! 1973
Elevation Impulse! 1974
Love In Us All ABC Impulse! 1974
Sun Ra And His Arkestra Featuring Pharoah Sanders And Black Harold El Saturn Records 1976

💿
Ornette Coleman
Finna.fi

Chappaqua Suite CBS 1966

💿
Don Cherry
Finna.fi

Symphony For Improvisers Blue Note 1967
Where Is Brooklyn? Blue Note 1969

💿
Alice Coltrane
Finna.fi

A Monastic Trio Impulse! 1968

💿
Kokoelmia ja bokseja
Pharoah Sanders
Finna.fi

The Best Of Pharoah Sanders Impulse! 1972
Priceless Jazz Collection GRP 1997
Anthology – You’ve Got To Have Freedom 2CD | Universal Classics & Jazz 2005
The Impulse! Story The Verve Music Group 2006
In The Beginning 1963–1964 4CD | ESP-Disk’ 2012
Spiritual Blessings Universal / Impulse! 2013

📚
Lue lisää free jazzista ja Pharoah Sandersista
Finna.fi

Free Jazz Ekkehard Jost, 214 sivua | Universal Edition 1974 • Da Capo Press 1994
Free jazz – stilkritische Untersuchungen zum Jazz der 60er Jahre Ekkehard Jost, 256 sivua | B. Schott’s Söhne 1975
As Serious As Your Life – The Story Of The New Jazz Valerie Wilmer, 296 sivua | Useita painoksia: Allison & Busby / Quartet Books 1977 • Lawrence Hill 1981 • Pluto Press 1987
As Serious As Your Life – John Coltrane And Beyond Valerie Wilmer, 296 sivua | Serpent’s Tail 1992
As Serious As Your Life – Black Music And The Free Jazz Revolution, 1957-1977 Val Wilmer & uusi esipuhe Richard Williams, 408 sivua | Serpent’s Tail 2018

📚
Lue lisää Impulsesta ja Pharoah Sandersista
Finna.fi

The House That Trane Built – The Story Of Impulse Records Ashley Kahn, 338 sivua | Granta Books 2006

📚
Lue lisää John Coltranen albumista Ascension
Finna.fi

Ascension – John Coltrane And His Quest Eric Nisenson, 278 sivua | Da Capo Press 1995

📚
Lue lisää jazzlevytyksistä
Finna.fi

The Penguin Guide To Jazz Records Richard Cook & Brian Morton | Penguin 1992–2008, yhdeksän painosta

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

ECM Records • 1990-luvun musiikin sulaumia • Jan Garbarek • The Hilliard Ensemble • John Surman • Sidsel Endresen • Trevor Watts • Keith Jarrett • Meredith Monk • Arvo Pärt • Edward Vesala • Krakatau
John Coltrane 1926–1967 • Impulse! [2] – kohti tuntematonta • Vuodet 1963–1964
John Coltrane 1926–1967 • Impulse! [3] – myöhäinen kausi • Vuodet 1965–1967
Juhani Aaltonen on suomijazzin suurmies ja monipuolinen muusikko • Vuodet 1958–2024
Kerkko Koskinen soolona 2002–2025 • Modernia laulelmaan ja mahtipontta jazziin • Rakkaus viiltää [2002] ➡️ Lämpö [2025]
Linda Fredriksson – jazzina soivia luonnonvoimia • Juniper [2021]
Pat Metheny – jazztähden ECM-kausi • Vuodet 1974–1984
Pekka Pohjola 1952–2008 • Massiivisen suuri seikkailu • Pewit [1997]

Stanley Clarke – omaa fuusiota luomassa • Stanley Clarke [1974]
Tasavallan Presidentti / Jukka Hauru & Superkings • Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
The Five Corners Quintet tarttui nykyhetkeen menneisyyden kautta • Chasin’ The Jazz Gone By [2005 • 2025]
Unisono Quartet / Taivaantemppeli – Jazzlastuja Liisankadulta 1973 • Jazz Liisa 1 & 2 • Live In Studio [2016]
Utopianisti – raja-aitoja kaatavaa heittäytymistä • Vuodet 2011–2025
Vesa-Matti Loiri 1945–2022 • Hämäriä tuokiokuvia • 4 + 20 [1971]
Wigwam – historiallisen suomalaisbändin debyytti • Hard N’ Horny [1969]
Wigwam / Taivaanvuohi – Poplastuja Liisankadulta 1973 • Pop Liisa 3 & 4 • Live In Studio [2016]