Ragnarok Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Spine | Relapse Records 2023

Myrkur • Vuodet 2014–2023
Myrkur • M • Mausoleum • Mareridt • Folkesange • Ragnarok Soundtrack • Spine
M • [12/2016]
Musiikkia esille kirjastossa

Myrkur on aina herättänyt ärsyyntymisen ja yllättyneisyyden tunteita, mutta hän on tehnyt sen oikeista syistä. Artistina hän kieltäytyy tyytymästä paikkaansa. Lokeroon asettumisen sijasta hän sahaa niiden väliseiniin ovia.

Amalie Bruunista (s. 1985) tuli black metal -muusikko vasta sen jälkeen, kun hän oli vuosien ajan levyttänyt popmusiikkia ja tehnyt jonkin verran mallin ja näyttelijän töitä. Tällainen ei tietenkään naisvihan vauhdittamille skenepingviineille käynyt.

Myrkurin nimetön debyytti-EP (2014) ja ensialbumi M (2015) kirvoittivat sellaisen määrän tappouhkauksia, että Bruunin oli suljettava väliaikaisesti sometilinsä. Sen sijaan aidosti musiikista välittävät tahot kuten kriitikot pitivät Myrkurin ensijulkaisuja vähintäänkin lupaavina.

Onde Børn • albumilta M
Ohjaajat: Cille Hannibal & Olivia Frølich

Myrkur: Mausoleum • live (Relapse Records 2016).

Seuraava yllätys tuli välittömästi. Sen sijaan, että Bruun olisi tehnyt Ulverin ja Darkthronen inspiroimaa metallisoundiaan entistä tunnetummaksi seuraavalla julkaisullaan, hän levyttikin livealbumin nimeltä Mausoleum (2016), jolla oli akustisia versioita ja kuorosovituksia vanhasta materiaalista. Tämä oli ensimmäinen merkki siitä, ettei Myrkur sen enempää kuin Amalie Bruunkaan tahtonut näyttäytyä yksiulotteisena.

Den lille piges død • livealbumilta Mausoleum
2016

Vasta toinen studioalbumi, painajaisista ja unihalvauskokemuksista inspiroitunut Mareridt (2017) palautti artistin black metalin tienoille – siinä riittikin ironiaa, että lannistamaan pyrkineen nettiuhkailun aiheuttamasta ahdistuksesta syntyi uutta, entistä vahvempaa taidetta. Mutta taaskaan Myrkur ei suostunut sujahtamaan valmiiseen muottiin. Mareridt oli vaikuttunut myös pohjoismaisesta kansanmusiikista ja neoklassisesta darkwavesta kuten Dead Can Dancesta.

Ulvinde • albumilta Mareridt
2017

Kolmas studioalbumi Folkesange (2020) sisälsi sitä mitä levyn tanskankielinen nimi lupasi: kansanlauluja, lähinnä skandinaavista perinnemusiikkia, jota Myrkur ei esittänyt rockinstrumenteilla vaan autenttisilla perinnesoittimilla kuten jouhikon kaltaisella talharpalla ja avainviululla eli nyckelharpalla. Se, että albumi ei sisältänyt nuottiakaan metallia, ei estänyt Metal Hammer -lehteä valitsemasta sitä julkaisuvuoden 50. parhaaksi metallialbumiksi.

Ella • albumilta Folkesange
2020

Kansanperinnealbumin jälkeen otettu askel tuntui loogiselta: Bruunin seuraava Myrkur-hanke oli musiikin säveltäminen Tanskan kuninkaallisen teatterin Ragnarok-näytelmään. Pohjoismaiseen mytologiaan pohjautuva esitys kertoi jumalten ja jättiläisten kamppailusta ragnarokin eli maailmanlopun pimeydessä.

Ragnarok Tema • Ragnarok-näytelmän soundtrackilta
2023

Mutta sitten tuli jotakin täysin muuta. Syksyllä 2023 julkaistu Spine esitteli uudistuneen artistin, joka ei edelleenkään piittaa siitä, kuinka paljon yleisö hänen siirroistaan hämmentyy. Spine ei ole kansanmusiikkilevy. Spine ei ole metallia. Spine ei ole ihan popmusiikkiakaan, tai rockia, joskin nyt Myrkur on taatusti lähempänä sitä kuin koskaan. Spine fuusioi vähän kaikkea, mitä Bruun on aiemmin tehnyt, mutta musiikin hallitsevat piirteet ovat Myrkurille uusia ja hänen kontekstissaan huomattavan helposti lähestyttäviä, jopa kaupallisia.

Mothlike • albumilta Spine
2023

Intromainen, surullinen ja eteerinen ensimmäinen biisi ’Balfaerd’ antaa odottaa jonkinlaista fantasiasoundtrackia, mutta ei: ’Like Humansin’ synkeänherkkä rock paljastaa, että nyt ollaan kaukana Keski-Maasta ja Skandinavian metsistä. Melankolisen popmelodian takana ryskää hetken verran blastbeat-komppi kuin muistuttaakseen siitä, miten kauas M-albumin postbläkkiksestä Myrkur on tullut.

Ajoittain sovitukset tuntuvat perustuvan sattumanvaraisuuteen ja mielleyhtymiin. ’Like Humansissa’ tamppaava biitti ja pulputtavat analogisyntetisaattorit komppaavat vahvaa laulumelodiaa, mutta yhtäkkiä taustalta nousee vanhan Myrkurin eläimellistä rääkynää ja heavy metalin -hengessä soitettu tapping-kitarasoolo. Jostakin mystisestä syystä tällaisetkin ratkaisut toimivat Myrkurin käsissä.

Like Humans • albumilta Spine
2023

’My Blood Is Goldissa’ Myrkur asettuu pianon ja jousisoitinten ääreen (multi-instrumentalistina hän soittaa levyllään kitaraa, bassoa, erilaisia kosketinsoittimia, viulua, avainharppua ja perkussioita) ja vakavoituu esittämään Spinen eteerisimmän ja kenties henkilökohtaisimman kappaleen. Albumin nimibiisissä tuota samaa äänikuvaa ja tunnelmaa kasvatetaan rockbändin soittimilla. Samaan pyrkii kaunis ’Devil In The Detail’, joka esittelee lopullaan black metalia keijukaismaisimmillaan.

Särökitarat soivat myös ’Valkyriernes Sangissa’, joka on puhtaasti hevibiisi jostain power metalin ja black metalin yhteiseltä rajapinnalta, mutta Bruunin melodiset lauluosuudet vievät sen lähelle folkia.

Valkyriernes Sang • albumilta Spine
2023

Spine on kaikesta vaihtelevuudestaan huolimatta kompakti levy, josta huokuu paitsi vision erikoisuus myös sen selkeys. Saattaa johtua Bruunin klassisesta musiikkikoulutuksesta, että vaikka hän yhdistelee vaikutteitaan täysin ennakkoluulottomasti, hän ei koskaan riko musiikin sisäisiä sääntöjä niin kuin esimerkiksi Björk tekee. Myrkurin musiikki on aina tietyllä tavalla oikeaoppista ja ehyttä, rohkeaa mutta ei erityisen friikkiä. Esimerkiksi raskas, groovaava ja tarttuva ’Blazing Sky’ on uudenlaista Myrkuria, mutta pohjimmiltaan melko tavanomaista rockia.

Blazing Sky • albumilta Spine
2023

Kun Spinen päättävä kehtolaulu ’Menneskebarn’ hiipuu hiljaisuuteen, tulee mieleen, että muinaiset kreikkalaiset taisivat keksiä sanan ”eklektinen” heti kohdattuaan ensi kertaa jotakin Myrkurin kaltaista.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Myrkur | kotisivu
Myrkur | Facebook
Myrkur | Instagram

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anna Järvisen muotokieli lumoaa – Lila/Liila
Björk – oudosti välkkyvä tähti
Dead Can Dance – lokeroimisen sietämätön raskaus
Florence + The Machine: Dance Fever – valintojen hinta
Kate Bush: Hounds Of Love – kun mestariteos on myös kaupallinen menestys
Madonna: Ray Of Light – electronican ja elämän äärellä
Marianne Faithfull: Broken English – uuden ajanlaskun alku
Myrkur: M – piikki puristien lihassa
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree – pimeä tie kohti valoa
PJ Harvey: To Bring You My Love – himosta ja kaipauksesta
Peter Gabriel [1] 1977–1985 • Progeyhtyeen keulakuvasta omavaraiseksi sooloartistiksi

Peter Gabriel [2] 1986–2023 • Taiderockin vanhempi valtiomies
Radiohead: A Moon Shaped Pool – takaisin epätodellisuuteen
St. Vincent: Daddy’s Home – kohtauksia selviytymisestä
Suzanne Vega [1] 1985–1992 • Metropolin uusi tähti
Suzanne Vega [2] 1996–2022 • Lauluja ja tarinoita New Yorkista ja elämästä
The Boys Next Door ja The Birthday Party – Nick Caven esihistoria
The National: High Violet – kaunis ja yksinäinen
The Sisters Of Mercy – vaikean ihmisen uraauurtava elämäntyö • Vuodet 1980–2024
Tori Amos: Little Earthquakes – rehellistä lauluntekijyyttä
Two Witches – goottiskenen kuolemattomat
Type O Negative – goottihevin kuninkaalliset

Myrkur
Finna.fi

Amalie Bruun

Amalie Bruun | Kick Music 2006
Housecat • EP | 2008
Branches • EP | 2010
Crush • EP | Beat 360/A:larm Music 2012

Ex Cops
Finna.fi

True Hallucinations | Other Music Recording Co. 2013

Lue lisää
Finna.fi

Artikkelihaku Myrkur

Lue lisää aiheesta black metal
Finna.fi

Blod, eld, död – en svensk metalhistoria Ika Johannesson & Jon Jefferson Klingberg, 364 sivua | Alfabeta 2011
Pirunkehto – suomalaisen black metallin tarina Tero Ikäheimonen, 512 sivua | Svart Publishing 2016
Kaaoksen ruhtinaat – mustan metallin messu Michael Moynihan & Didrik Søderlind, 511 sivua | Johnny Kniga 2008

Spine
Spotify

Mareridt • 2017

Folkesange • 2020

Spine • 2023

Levyhyllyt

Levyjä ja lukemista kirjastosta

Avainsana-arkisto: Ragnarok

Myrkur ei asetu aloilleen