Nikki Timo Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Peer Günt • Through The Wall • Backseat

Peer Günt • Vuodet 1976–2025

Peer Günt: Through The Wall (Euros Records 1985). Kansitaide ja valokuva: Jani

Mick Wall tunnetaan rocktoimittajana ja -kirjailijana, mutta 1980-luvun loppupuolella hän juonsi Sky Channelilla Monsters of Rock -nimistä ohjelmaa. Aikana ennen Music Televisionin ja Headbangers’ Ballin Suomeen rantautumista Monsters of Rock oli parasta, mitä hevidiggari saattoi toivoa: mahtavia musiikkivideoita toisensa perään.

Eräänä päivänä, olisiko ollut vuonna 1986, Mick Wall mustassa nahkarotsissaan näytti videon Suomesta. Siihen aikaan se oli varsinainen ”missä olit silloin, kun…?” -hetki. Olin olohuoneessa sormi VHS-nauhurin rec-napilla, kun Monsters of Rockissa esitettiin Peer Güntin ’Backseat’. Samanniminen albumi oli yhtyeen läpimurto.

Peer Güntin levytyksiä Euros Recordsilla, keskeisimpinä ’85 julkaistut Peer Günt ja Through The Wall sekä ’86 ilmestynyt Backseat. Kollaasi: Tuomas Pelttari

Backseat • albumilta Backseat
1986

Timo Nikki (s. 1960) perusti Peer Güntin Kouvolassa vuonna 1976. Varhaisissa kokoonpanoissa soitti Pauli Johanssonin ja Jussi Kylliäisen kaltaisia Loose Prickistä ja Alastomasta Lounaasta tuttuja muusikoita ja muita paikallisia musa-aktiiveja, kuten paremmin iskelmälaulaja Toni Rossina tunnettu Timo Kipahti ja palkittu äänisuunnittelija-miksaaja Reima ”Reiska” Saarinen. Klassinen triokokoonpano hahmottui 1980-luvun alkupuolella, kun Peer Güntin rumpaliksi ryhtyi Teijo ”Twist Twist” Erkinharju (s. 1962) ja basistiksi toinen Teijo, Tsöötz Kettula (s. 1958).

Peer Güntin ensisingle Don’t Wanna Speeding // Never Said I’ll Fall julkaistiin omakustanteena 1979. Güntin kansitaiteessa alusta asti seikkailleen hahmon loi T. Nikki.

Peer Güntin ensisingle Don't Wanna Speeding // Never Said I'll Fall julkaistiin omakustanteena 1979. Kansitaiteessa alusta asti seikkailleen hahmon piirsi T. Nikki.

Rockin SM -kisat olivat takavuosina hyvä keino edistää uraa, ja sillä tavalla Peer Günt pääsi parrasvaloihin. Kolme singleä ilman mainittavampaa menestystä julkaissut bändi voitti kilpailun marraskuussa 1984. Bändi itse oli asiasta ihmeissään: raskasta blueshardrockia soittanut yhtye ei ollut uskonut menestyvänsä kisassa, joka oli edellisenä vuosina palkinnut Ragnar Haren ja 22-Pistepirkon kaltaisia bändejä. Mutta voitto oli ansaittu ja vuosikerta laadukas: toiseksi sijoittui Kolmas Nainen ja kolmanneksi Keba, jotka kaikki löysivät paikkansa suomalaisen rockin historiasta. 40 vuotta myöhemmin ne soittivat yhteiskeikan tuon voitokkaan illan kunniaksi.

I Don’t Wanna Be a Rock’n’Roll Star • albumilta Peer Günt
1985

Peer Günt (Euros Records 1985). Kansitaide: T. Nikki

T. T. Oksalan tuottama ensialbumi Peer Günt ilmaantui albumilistan sijalle 15. huhtikuussa 1985. Levy sisälsi muutamia bändin ihastelluimpia biisinnimiä, sellaisia kuin ’Big Tits’, ’Bad Girls’ ja ’Wild Women’, jotka ilahduttivat kasarilla myös ZZ Topin partaveikkoja. Mutta ei nimi laulua pahentanut (sitä paitsi ’Big Tits’ ei kertonut siitä mistä luulisi, vaan satiaisista), ja Güntin ensimmäinen rokkasi juuri niin vahvasti kuin pitkään soittaneen bändin debyytit usein tekevät.

Nikin rajut riffit ja raaka kähinä yhdistettynä Teijojen kovakätiseen mutta hienosti rullaavaan komppiin olivat jotain niin pitelemätöntä, että Motörhead olisi ollut ihmeissään. Levyn suurin klassikko on ’I Don’t Wanna Be A Rock’n’Roll Star’. Keikoilla jyrösivät varsinkin ’Train Train’, ’Don’t Wait For Us’ ja ’Hard Through The Night’.

Train Train keikalla Tavastialla vuonna 1985.

Peer Günt otti maan haltuun heti saatuaan levyn kauppoihin. Se kävi soittamassa joka paikassa ainakin pari kertaa 150 keikan vuositahdilla. Ikään kuin se ei olisi riittänyt, bändi äänitti Through The Wall -EP:n (1985) vielä ennen vuoden vaihtumista. EP oli listalla maaliskuulle 1986 saakka, parhaimmillaan seitsemäntenä. Voimavirtaa kipinöivän levyn keskellä rauhoitteli balladi ’Losing My Mind’, joka todisti, ettei bändiä ollut veistetty yhdestä vaan kahdesta puusta. Siitä tuli yksi bändin tunnetuimmista biiseistä. Niin tuli myös avausbiisistä ’She Was Here for the Rock’n’Roll’, johon tehtiin oikein videokin.

She Was Here for the Rock’n’Roll • minialbumilta Through The Wall
1985

Peer Günt: Backseat (Euros Records 1986). Kannen valokuva: Riitta Sourander. Layout: Jani

Through The Wall oli juuri poistunut listalta eikä SM-voitosta ollut kulunut puoltatoista vuottakaan, kun Peer Günt jo pamautti tiskiin Backseatin. Huhtikuussa 1986 julkaistun albumin kymmenestä biisistä lähes kaikki tehtiin intensiivisessä kahden viikon treenisessiossa vähän ennen äänityksiä. Ainoat vanhemmat vedot olivat ’Liquere And Drugs’, jonka varhainen versio löytyy vuonna 1980 julkaistulta singleltä, ja puolitoistaminuuttinen ’Ya Walk Alone’, jota Günt oli soittanut parin vuoden ajan. Backseatin tuottajana oli jälleen T. T. Oksala, jonka iso soundi korosti trion voimaa.

Backseatin edustusraita oli sen taivaskanavallakin pyörähtänyt nimibiisi. Vahvaa tavaraa oli myös toinen sinkkubiisi ’Bad Boys Are Here’, ’Losing My Mindin’ (tai seuraavan albumin ’Years On The Roadin’) tasoista hituria levyllä ei ole. ’Down By The Shadow’ssa’ on kyllä yritystä, ja vaikka melodia ei koukutakaan, biisi tuo vaihtelua rähinän joukkoon. Dynamiikkaa luotiin myös varioimalla kitarasoundia, ja joissain biiseissä viskikurkku osoittautui värikkääksi tulkitsijaksi.

Bad Boys Are Here • albumilta Backseat
1986

Peer Günt pokkasi kultalevyn Backseatista ja sitä seuranneesta albumista Good Girls Don’t (1987). Trio Nikki-Kettula-Erkinharju soitti yhdessä vielä pitkään ja teki albumit Fire Wire (1988), Don’t Mess With The Countryboys (1990), Smalltown Maniacs (1994) ja No Piercing, No Tattoo (2005) sekä konserttitaltioinnin Live at Rockperry (2006).

Twist Twist • Topi Salmi • Teijo Erkinharju (Docendo 2025).

Liki 40 vuotta myöhemmin Backseatin pyöräyttäminen muistuttaa siitä, miten hyvää englanninkielistä rockia Suomessa tehtiin 1980-luvun loppupuolella. Melrosen, Smackin, The Nights of Iguanan, Zero Ninen, Stonen, Havana Blackin ja Peer Güntin tekemisiin ei juuri ole lisättävää. Paitsi se, että kunpa suomalainen musiikkivienti olisi jo ollut olemassa.

Syksyllä 2025 julkaistiin Topi Salmen ja Teijo Erkinharjun kirja Twist Twist, jossa rumpali kertoo elämästään ja urastaan. Erkinharju on ”Kouvolan ainoa rocktähti” (Kouvolan Sanomat 3.10.2025), jolle on omistettu kotikaupungissa myös taideteos.

Peer Günt ei ole kadonnut mihinkään. Nykyinen kokoonpano, jossa Timo Nikin kanssa soittavat basisti Pete Pohjanniemi ja rumpali Sakke Koivula, on ollut toiminnassa vuodesta 2006 ja levyttänyt studioalbumit Guts And Glory (2007) ja Buck The Odds (2009) sekä livelevyn Live Today, Gone Tomorrow (2011).

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Peer Günt | Facebook

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

AC/DC – virta on kytketty • Power Up [2020]
Alice Cooper etsii menneisyyden taikaa • The Revenge Of Alice Cooper [2025]
Havana Black – huonon onnen soturit • Indian Warrior [1988 • 1989]
Hurriganes – homma ja kuinka se hoidetaan • Roadrunner [1974]
Iggy Pop – tanssia muurin harjalla • Lust For Life [1977]
Joan Jett & The Blackhearts – kapinallisen läpimurto • I Love Rock’n’Roll [1981]
MC5 oli vastakulttuurin vihainen ääni • Kick Out The Jams [1969]
Melrose • Melrosen rockissa on rollia • Melrose [1986]
Metallica – elonmerkkejä autotallista • The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisited [1987]
Michael Monroe – jengi soittaa sydämestä • One Man Gang [2019]
Misfits – kauhupunkin klassikko • Walk Among Us [1982]
New Model Army – arga män från Yorkshire • År 1980–2024

Pelle Miljoona • Savonlinnasta Berliiniin – raivosta romantiikkaan • Vuodet 1978–1982
Queens Of The Stone Age – Josh Homme päätyönsä parissa • In Times New Roman… [2023]
Ramones – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille • Rocket To Russia [1977]
Smack – avain kulttisuosioon • On You [1984]
Sweatmaster – ei mikään kopteriklooni • Sharp Cut [2002]
The Hives – Randy ja pojat vahvasti elossa • The Death Of Randy Fitzsimmons [2023]
The Jimi Hendrix Experience – tanssimusiikkia vapaudenjanoisille • Are You Experienced [1967]
Turbonegro – denim-demonien riemastuttava paluu • Scandinavian Leather [2003]
Vrid Upp – ruotsirockia Hanoi-kytkyllä • Muren [2023] • På pickalurven [2025]
Zero Nine – suomihevin huipulla • Intrigue [1986]
Zodiac Mindwarp and The Love Reaction – rockia ja rockparodiaa • Tattooed Beat Messiah [1988] • Hoodlum Thunder [1991]