Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost – Seattlen surujuhlan soundtrack

Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop 1994

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).Mark Laneganin sooloura käynnistyi turhautumisesta. Mitä luovuuteen tulee, rockbändi Screaming Treesin laulaja koki olevansa bändissään statistin asemassa. Hän ei myöskään pitänyt sanoituksista, joita Screaming Treesin biisintekijä ja kitaristi Gary Lee Conner kirjoitti hänen laulettavakseen. Siksi soolodebyytti The Winding Sheetin (1990) tekeminen oli hänelle terapeuttinen ja tarpeellinen projekti. Siitä tuli hiukan hahmoton ja luonnosmainen, mutta ainakin sillä oli hänen omaa musiikkiaan.

Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Whiskey For The Holy Ghost oli huomattavasti ehyempi ja valmiimpi kokonaisuus. Lanegan oli ottanut tavoitteekseen henkilökohtaisen mestariteoksen synnyttämisen. Osin (muista osista lisää tuonnempana) kohtuuttoman korkealle asetetusta rimasta johtuen toisen soololevyn tekeminen oli hänelle yhtä helvettiä. Lanegan työsti Whiskey For The Holy Ghostia niin monien eri äänittäjien kanssa, että punainen lanka ehti hukkua sydänverilammikkoon monta kertaa. Vielä sessioiden lopulla ainoastaan tuottaja Jack Endinon fyysinen väliintulo esti Lanegania heittämästä levyn analoginauhoja studion vieressä virranneeseen jokeen.

Osin ongelmat johtuivat siitä, missä kunnossa Mark Lanegan tuolloin oli. Hänellä oli aina ollut ongelmia, ja kolmekymppisenä pahin niistä oli täysin käsistä lähtenyt huumeaddiktio. Syy niihin oli sekin, että Screaming Trees vei tuolloin paljon aikaa ja voimia. Tehdessään Sub Popin kanssa diilin uudesta soololevystä Lanegan ei ollut parhaassa mahdollisessa terässä keskittymään musiikin tekemiseen. Toisaalta hyvinvoiva ja tasapainoinen ihminen ei olisi mitenkään voinut tehdä Whiskey For The Holy Ghostin kaltaista albumia. Levyn tunnelma on samaan aikaan kova, synkeä ja herkkä, ja sellaisena se kuvaa tekijäänsä täydellisesti.

Sellaisena se myös kiteyttää sen rockin hengen, jota Yhdysvaltain luoteisosissa tuohon aikaan tehtiin. Harva seattlelainen halusi musiikkiaan kutsuttavan grungeksi (koska alan bändeillä oli melko vähän musiikillista yhteistä) mutta sillä nimellä maailma tuon vaihtoehtoisuutta, syvällisyyttä ja epäkaupallisuutta tavoitelleen genren tunsi. Laneganille Seattle-skenen synkeät tunnelmat olivat pikemminkin sisäsyntyisiä kuin kollegoilta opittuja. Whiskey For The Holy Ghost huokuu samaa lämmintä pimeyttä, joka hänen äänessään soi jo 1980-luvulla Screaming Treesin aloitellessa levytysuraansa.

Whiskey For The Holy Ghostia kuunnellessa on vaikea ymmärtää, mikä sen tekemisessä saattoi olla niin vaikeaa, että se vei monta vuotta ja miltei artistin mielenterveyden. Se ei ole toteutukseltaan kokeellinen saati sekava levy, ja tunnelmaltaan se on huomattavan yhtenäinen. Pikemminkin kuulostaa siltä kuin Lanegan olisi tiennyt tarkalleen mitä haluaa tehdä ja miten ideansa toteuttaisi. Myös tyylitajuiset, vähäeleiset sovitukset puhuvat sen puolesta, ettei hän missään vaiheessa menettänyt tyystin otettaan musiikista, vaikka saattoi itsekin niin luulla ja sitä pelätä. Vaihtoehtorockista, country bluesista ja folkista imetyt vaikutteet kutoutuivat tyylikkääksi alternative-americanaksi.

Laneganin toinen sooloalbumi julkaistiin tammikuussa 1994. Se sai kriitikoilta kiittävän vastaanoton. Lanegan itsekin tunsi saaneensa valmiiksi sellaisen magnum opuksen, jollaista oli lähtenyt tekemään. Jälkeenpäin katsoen Whiskey For The Holy Ghost ilmestyi soundtrackiksi Seattle-skenen surujuhlaan. Laneganin hyvä ystävä ja suuri fani Kurt Cobain riisti itseltään hengen saman vuoden huhtikuussa. Hänen leskensä Courtney Loven mukaan Cobain oli kuunnellut kuolemaansa edeltäneinä viikkoina erityisen paljon Laneganin uutta albumia.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mark Lanegan | kotisivu

Whiskey For The Holy Ghost
Mark Lanegan – laulu, kitara
Mike Johnson – bassokitara, kitara, urut, piano, huuliharppu, taustalaulu
Frank Cody – piano, urut
Kurt Fedora – bassokitara
Dave Kreuger – viulu
Phil Sparks – bassokitara
Mike Stinette – saksofoni
Ted Trewhella – piano
Justin Williams – urut
Tad Doyle, J Mascis, Dan Peters, Mark Pickerel – rummut
Krisha Augerot, Sally Barry – taustalaulu

Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.
Varaa Mark Laneganin albumi Whiskey For The Holy Ghost kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Mark Lanegan | Finna.fi

1990-luku

The Winding Sheet | Sub Pop Records 1990
Whiskey For The Holy Ghost | Sub Pop Records 1994
Scraps At Midnight | Sub Pop Records 1998
I’ll Take Care Of You | Sub Pop Records 1999

2000–2009

Field Songs | Beggars Banquet Records/Sub Pop Records 2001
Bubblegum | Beggars Banquet Records 2004

2010-luku

Blues Funeral | 4AD 2012
Imitations | Heavenly Recordings 2013
Phantom Radio | Heavenly Recordings 2014
Gargoyle | Heavenly Recordings 2017
Somebody’s Knocking | Heavenly Recordings 2019

2020-luku

Straight Songs Of Sorrow | Heavenly Recordings 2020

Levyhyllyt
Isobel Campbell & Mark Lanegan | Finna.fi

Ballad Of The Broken Seas | V2 2006
Sunday At Devil Dirt | V2 2008
Hawk | V2 2010

Levyhyllyt
Screaming Trees | Finna.fi

1980-luku

Clairvoyance | Velvetone Records 1986
Even If And Especially When | SST 1987
Invisible Lantern | SST 1988
Buzz Factory | SST 1989

1990-luku

Change Has Come | Sub Pop Records 1990
Something About Today EP | Epic 1990
Uncle Anesthesia | Epic 1990
Sweet Oblivion | Epic 1992
Dust | Epic 1996

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Lue lisää Mark Laneganista | Finna.fi

Sing Backwards And Weep – Muistelmat Mark Lanegan & kääntäjä Ari Väntänen, 352 sivua | Like Kustannus, ilmestyy 3/2021
I Am the Wolf – Lyrics And Writings Mark Lanegan, 256 sivua | Da Capo Press 2017
Sing Backwards And Weep – A Memoir Mark Lanegan, 352 sivua | Orion Books 2020

Mark Lanegan: Whiskey For The Holy Ghost (1994).

Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Elwan | Wedge 2017

Tinariwen: Elwan (2017).Blues tuli Afrikasta orjalaivoilla, kahleita raahaavien ihmisten rohtuneilla huulilla. Amerikkaan rantauduttuaan se mukautui uudenlaisiin hengellisiin, kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin oloihin tuodakseen lohtua niille, jotka sitä siellä tarvitsivat. Matkallaan 1700-luvulta 1900-luvulle blues kehittyi sellaiseksi kuin se nykyisin tunnetaan. Samalla se puhalsi hengen suureen osaan musiikista, jota länsimainen ihminen rakastaa ja kuluttaa, rockista räppiin.

2000-luvulla blues tuli Afrikasta uudelleen. Sillä kertaa se saapui vapaaehtoisesti ja lähellä alkuperäistä muotoaan ikään kuin muistuttaakseen, että lopulta kaikki jäljet katoavat Saharan hiekkaan.

Tinariwen. Kuva: Marie Planeille.

Tinariwen. Kuva: Marie Planeille.

Desert bluesiksi eli aavikkobluesiksi kutsutun suuntauksen tunnetuin bändi on Tinariwen. Se on Koillis-Malissa 1970-luvun lopulla perustettu kollektiivi, jonka musiikissa länsi- ja pohjoisafrikkalainen folk kohtaa tiheän afrikkafiltterin läpi suodatetut läntisen bluesin ja rockin vaikutteet. Sana ”tinariwen” on tamasheqin kieltä, aavikkoa tarkoittavan ”tenere”-sanan monikko. Se on osuvaa, sillä yhtyeen sanoitukset kertovat arkisesta elämästä autiomaassa ja kansan koettelemuksista siellä. Aavikko on Tinariwenin kappaleissa enemmän kuin miljöö. Se on olemassaolo itsessään, koko maailma ja eräänlainen jumaluus, kaiken alku ja loppu.

Ibrahim Ag Alhabibin perustama Tinariwen heitti pitkään bilebändikeikkaa. Sen svengi ja sanoma puhuttelivat väkevästi Saharan armoilla asuvia, ja yhtyeen musiikkia jaeltiin c-kaseteilla jo kauan ennen kuin kukaan länsimaalainen oli siitä kuullutkaan. Tinariwen oli toiminut jo parikymmentä vuotta, kun se teki ensimmäisen ulkomaankiertueensa Ranskassa vuonna 1999. Pian sen jälkeen bändi levytti ensimmäisen albuminsa tuottaja Justin Adamsin kanssa. Siitä lähtien se on laajentanut reviiriään maailmalla tasaisen varmasti kuin aavikoituva alue. Tinariwenin rosoinen ja hypnoottisen toisteinen sähkökitarafolk on rytmisesti vahvaa ja jalan alle menevää. Länsimaiselle kuulijalle siinä on riittävästi vieraita ja tuttuja elementtejä.

Tinariwenin uusin ja seitsemäs albumi Elwan, ”Elefantit”, ilmestyi vuonna 2017. Jatkuvasti tien päällä oleva bändi äänitti sitä Pariisissa, Kalifornian Joshua Treessä ja Marokossa, mutta pysyi kiinni tuaregien todellisuudessa ja kohtalonkysymyksissä yhtä lujasti kuin ennenkin. Levyn nimi viittaa huoleen siitä, että uskonnollinen ja poliittinen ääriajattelu ja kahakointi polkee Tinariwenin kotiseudun kulttuurin ja luonnon jalkoihinsa kuin vauhkoontunut norsulauma.

Tinariwen on leimautunut lännessä tuaregien tulkiksi, ja sitä se tiettyyn rajaan asti onkin. Sen musiikkiin heijastuu tietyn sukupolven kokemus elämästä tietyllä alueella ja osana tiettyä kansaa. Se, miten tarkoin Tinariwen heijastaa tämän päivän tuareginuorten kokemusmaailmaa, on taas täysin eri asia, josta länsimaissa ei tiedetä eikä koskaan edes kysytä mitään. Mutta eipä kuusikymppisen Ibrahim Ag Alhabibin yhtyeen tarvitsekaan edustaa lastenlastensa sukupolvea. Ei sen enempää kuin samanikäisten suomalaismuusikoidenkaan.

Musiikillisesti Elwan on taattua, vahvaa, vuosikymmenten kypsyttämää Tinariweniä. Sen ornamenttimaisiin, kiemuraisiin riffeihin, notkahtelevaan poljentoon ja käheään, sanomalliseen lauluun perustuva monotoninen mutta värikylläinen ilmaisu on pysynyt osapuilleen ennallaan siitä lähtien, kun kanistereista kyhätyt kitarat vaihtuivat sähkiksiin, eikä Tinariwenilta osaa varsinaista musiikillista uudistumista odottaakaan. Luultavasti uudet elementit tuntuisivatkin väkinäisiltä lisukkeilta ja veisivät tilaa siltä, mikä yhtyeessä on olennaista.

Elwanilla vierailevat Kurt Vile, Alain Johannes, Mark Lanegan ja Matt Sweeney. Miesten pitkistä ansioluetteloista löytyy kaikenlaista Screaming Treesistä The Queens Of The Stone Ageen ja The War On Drugsiin, mutta Tinariwenin levyllä kyläillessään rocksankarit riisuvat kohteliaasti kenkänsä ja esiintyvät bändissä sen tavalla. Erottuvin rooli on Laneganilla, joka laulaa Nànnuflày-biisissä.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä määrin länsimainen blues on vaikuttanut siihen, kuinka Tinariwen käsittelee kitaraa. Siinä kohdassa ympyrä nimittäin tuntuu sulkeutuvan niin tiukasti, että muuttuu uudelleen keksityksi pyöräksi. Joka tapauksessa aavikon blues soi aitona, ilmaisuvoimaisena ja katarttisena.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Tinariwen | kotisivu
Tinariwen | Facebook
Tinariwen | Instagram
Tinariwen | Twitter

Varaa Tinariwen-klassikko Elwan kirjastosta.

Varaa Tinariwen-klassikko Elwan kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Tinariwen | Finna.fi

2000–2009

The Radio Tisdas Sessions | Wayward 2001
Amassakoul | Wrasse Records 2004
Aman Iman: Water Is Life | Independiente 2007
Imidiwan: Companions | Independiente 2009

2010-luku

Tassili | Wedge 2011
Emmaar | Wedge 2014
Elwan | Wedge 2017
Amadhar | Wedge 2019

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa
Tamikrest: Tamotaït – unelma kuin kangastus

Tinariwen: Elwan (2017).

Tinariwen: Elwan (2017).

Mad Season: Above – suuri sisäinen kamppailu

Above | Columbia 1995

Mad Season: Above (1995).Superbändeihin kohdistuu suuria odotuksia, mutta harvoin ne vastaavat edes osiensa summaa. Seattlen all star -ketju Mad Season sai kuitenkin tehdyksi niin vahvaa musiikkia, että sen henki pitää edelleen seuraa niille asianosaisille, jotka saavat elää.

Mad Season syntyi eräänlaisessa elämän tienristeyksessä: kitaristi Mike McCready tutustui basisti John Baker Saundersiin minnesotalaisella vieroitusklinikalla. McCready oli saavuttanut mainetta Temple Of The Dogissa ja noussut maailmantähdeksi Pearl Jamissa, ja Saunders oli soittanut Chicagossa blueslegenda Hubert Sumlinin kanssa. Päitään selvitellessään miehet ryhtyivät suunnittelemaan yhteistä bändiä. Hoidon jälkeen he pyysivät rumpalikseen Skin Yardissa ja Screaming Treesissä soittaneen Barrett Martinin. Laulajaksi tuli tunnettu grungekeulakuva, Alice In Chainsin väkevä-ääninen Layne Staley.

Staleylle uusi projekti tuli kuin taivaan lahjana. Alice In Chains oli joutunut perumaan näyttäviä kiertueita ja jäämään tauolle hänen heroiininkäyttönsä vuoksi, mistä ei varmastikaan juuri ollut kotiin kertomista. McCready sympatisoi Staleyn tilannetta muutenkin kuin päihdeongelmien osalta. Kolmatta albumia tekevän Pearl Jamin jäsenet olivat niin nihkeissä väleissä keskenään, että se kampitti bändin toimintaa.

Vaikka Mad Seasonin tunnetuimmat jäsenet olivat tottuneet pelaamaan isoilla panoksilla multiplatinaa myyvissä bändeissä, uuden projektin alkuvaiheita ei leimannut laskelmointi. Pikemminkin näytti siltä, etteivät soittajat malttaneet odottaa pääsevänsä toteuttamaan itseään paineettomassa ympäristössä. Kun he soittivat ensimmäisen keikkansa Seattlen Crocodile Café -klubilla lokakuussa 1994, bändillä ei ollut nimeä eikä juuri biisejäkään, oli vain neljä soittajaa ja hajanaisia ideoita. Aihioista kuitenkin alkoi heti hahmottua jotakin. Ensimmäisellä keikalla valmistui itsetuhoblues nimeltä ’Artificial Red’.

Marraskuussa kokoonpano soitti Crocodile Caféssa vielä kaksi keikkaa nimellä The Gacy Bunch, ja tammikuussa 1995 se esitti Pearl Jamin kuratoimassa satelliittiradiolähetyksessä kaksi uutta biisiä. Sitten se keksi itselleen paremman nimen (Mad Season tarkoittaa psilosybiinisienestyskautta) ja ryhtyi tekemään albumia.

Aboven äänitti Brett Eliason Heart-yhtyeen Ann ja Nancy Wilsonin Bad Animals -studiolla. Meininki oli liki yhtä huoletonta kuin keikoillakin: ennen albumisessioita Mad Season oli treenannut pari kertaa ja soittanut kaikkiaan neljä keikkaa. Kitaroita ei liiemmin puristettu, mutta taustat saatiin äänitettyä viikossa, ja sitten Staley käytti muutaman päivän omien osuuksiensa tekemiseen.

Mad Seasonin sointia värittävät hiukan Martinin perkussiot, sello, marimba ja vibrafoni sekä Nalgas Sin Carnena kansissa esiintyvän Erik ”Skerik” Waltonin saksofoni, mutta pääpiirteiltään Above on pelkistetty bändilevy. Mark Lanegan vieraili sillä laulajana ja biisintekijänä, mutta karheaääninen Screaming Trees -mies esiintyi tyypillisen vähäeleisesti. Martinin, McCreadyn ja Saundersin hillitysti ja räiskähdellenkin fiilistelevä soitto on kaikessa tunnelmallisuudessaan hyvin 1970-lukulaista. Samaan aikaan Above oli kuitenkin ajassa kiinni. 1990-luvun alun Seattle-soundin ryppyotsainen realismi ja sisäänpäin kääntynyt pohdiskelevuus ovat vahvasti läsnä Staleyn laulumelodioissa ja sanoituksissa. Abovella Staleyn soundi tuli paljaana esille, kun taas Alice In Chainsissa liidilaulut punottiin usein hänen ja kitaristi Jerry Cantrellin stemmoista.

Päällimmäinen vaikutelma Abovesta on, että kaikki ei ole hyvin. Kappaleet ovat niin apeita, ettei niiden pariin huvita palata kovin usein. Avausraita ’Wake Up’ on suoraa tilitystä Staleyn huumeriippuvuudesta, ja muutenkin Above on eräänlainen teemalevy ihmisen taistelusta itseään vastaan. Siellä täällä on himmeän valoisia kohtia, jotka tuovat mieleen lähinnä sen, miten kipulääkkeet alkavat lievittää kroonista tuskaa. Levyn ensimmäisellä singlellä ’River Of Deceit’ Staley viittaa Kahlil Gibranin elämisen taitoon pureutuvaan proosarunoteokseen Profeetta (1923).

Above, jonka kansikuvan piirsi Staley, ilmestyi maaliskuun puolivälissä 1995. Kolme kuukautta myöhemmin se ylitti Yhdysvalloissa kultalevyrajan. Mad Season keikkaili jonkin verran, mutta suurten bändien varjot hidastivat sen kasvua. Seuraavana vuonna se nostettiin telakalle, koska Alice In Chains ja Pearl Jam olivat saaneet rivinsä koottua ja tekivät uutta musiikkia.

Mad Season syntyi toiveikkaasti vieroitushoidossa ja hiipui huumekuolemiin. Sitä yritettiin käynnistellä uudelleen 1990-luvun lopulla, mutta Staleyn huono kunto teki paluusta mahdottoman. Tilanteen todettuaan Mad Seasonin muut jäsenet kaavailivat Disinformation-nimisen yhtyeen perustamista Mark Laneganin kanssa, mutta se tyssäsi jälleen kerran emoyhtyeiden kiireisiin. Kun Saunders sitten kuoli heroiinin yliannostukseen tammikuussa 1999, bändi-ideasta päätettiin luopua kokonaan. Kolme vuotta myöhemmin Staleyn Abovella pyörittelemät ajatukset hitaan itsemurhan tekemisen lopettamisesta paljastuivat pelkiksi haaveiksi. Hän kuoli huumeisiin huhtikuussa 2002.

Jälkinäytöstä saatiin odotella 2010-luvulle saakka. McCready ja Martin palasivat julkaisemattoman Mad Season/Disinformation-materiaalin pariin Guns N’ Roses -basisti Duff McKaganin kanssa vuonna 2012. Hankkeesta kehittyi Aboven box set -laitos, josta löytyy albumin ohella livetaltiointeja sekä Laneganin 1990-luvun lopulla laulamia ja sanoittamia aiemmin julkaisemattomia kappaleita.

Eikä se siihen jäänyt. Vuonna 2015 ilmestyi Mad Seasonin ja Seattlen sinfoniaorkesterin livealbumi, jolla bassoa soitti McKagan. Laulajana toimi Seattle-legenda Chris Cornell, jolla oli omakohtaista kokemusta itsensä kanssa kamppailemisesta ja joka jätti tämän maailman vuonna 2017. Seuraavana vuonna Mad Seasonin henki puhallettiin vielä Martinin, McCreadyn, McKaganin ja Killing Joke -laulaja Jaz Colemanin The Levee Walkers -projektiin.

Mad Seasonin piti olla terapeuttinen sivuprojekti, mutta siitä kasvoi jotakin suurempaa. McCreadylle ja Martinille se saattaa olla linkki edesmenneisiin ystäviin ja aikaan, joka ei enää palaa. Mutta vaikka Above syntyi grungehuumasta, sen voima on muualla kuin nostalgiassa. Henkisen kamppailun teemat puhuttelevat yhä niitä, joiden pahin vihollinen katsoo peilistä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mad Season | Facebook
Mad Season | Instagram

Varaa Mad Seasonin klassikko Above kirjastosta.

Varaa Mad Seasonin klassikko Above kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Mad Season

Above | Columbia 1995
Above Deluxe • 2CD/DVD | Hockeytalker/Columbia 2013

Temple Of The Dog | Finna.fi

Temple Of The Dog | A&M Records 1991

Pearl Jam | Finna.fi

1990-luku

Ten | Epic Records 1991
Vs. | Epic Records 1993
Vitalogy | Epic Records 1994
No Code | Epic Records 1996
Yield | Epic Records 1998

2000–2009

Binaural | Epic Records 2000
Riot Act | Epic Records 2002
Pearl Jam | J Records 2006
Backspacer | Monkeywrench Records 2009

2010-luku

Lightning Bolt | Monkeywrench Records/Republic Records 2013

2020-luku

Gigaton | Monkeywrench Records/Republic Records 2020

Alice In Chains | Layne Staley -kausi | Finna.fi

Facelift | Columbia 1990
Dirt | Columbia 1992
Alice In Chains | Virgin Records 1995

Alice In Chains | William DuVall -kausi | Finna.fi

Black Gives Way To Blue | Virgin Records 2009
The Devil Put Dinosaurs Here | Capitol Records 2013
Rainier Fog | BMG 2018

Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Duff McKagan – luoteisen maan punkkari
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Oranssi Pazuzu: Mestarin kynsi – alitajunnan oudot luonnonlait
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä

Lue lisää | Finna.fi

Kaikki rakastavat Seattlea – grungen tarina  Mark Yarm & kääntäjä Jere Saarainen, 588 sivua | Like 2014

The Singing Earth  Martin Barrett, 232 sivua | Sunyata Books 2017
None Too Fragile – Pearl Jam And Eddie Vedder  Martin Clarke, 160 sivua | Plexus 1998
Everybody Loves Our Town – A History Of Grunge  Mark Yarm, 567 sivua | Faber & Faber 2011 & 2017

Mad Season: Above (1995).

Mad Season: Above (1995).

Auf der Maur: Auf der Maur – Melissan ensimmäinen sooloalbumi

Auf der Maur | Capitol Records 2004

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).Kanadalainen muusikko Melissa Auf der Maur julkaisi ensimmäisen albuminsa Auf der Maur vuonna 2004, mutta oli monelle tuttu kasvo jo huomattavasti aikaisemmin. Vuosina 1994–1999 Melissa soitti bassoa Courtney Loven johtamassa yhtyeessä Hole. Lokakuussa 2000 Melissa vieraili Billy Corganin rinnalla Suomessakin kun The Smashing Pumpkins esiintyi Helsingissä. Auf der Maur näyttää että basisti osasi hyvin myös biisinteon.

Melissa Auf der Maur (s. 1972) ja tuottaja Chris Goss kokosivat levyntekoa varten maineikkaan soittajaryhmän. Mukana ovat monet stoner rockin tähdet, kuten Brant Björk, Josh Homme ja Nick Oliveri (kaikki ex-Kyuss). Musiikin keskellä vilahtaa hetkittäin mieleen myös 90-luvulla häikäisseet grungebändit Soundgarden ja Pearl Jam. Artisti ei kuitenkaan vaikuta kysyvän kenenkään apua, vaan ottaa musiikkiinsa todella tyylikkäästi sen mitä tarvitsee.

Tasapainoinen albumikokonaisuus erottuu yhä edukseen. Sekä stoner- että brittirockvaikutteinen hybridi Auf der Maur on täynnä sävykkäitä biisejä. Melissa Auf der Maurin ääni tulee läpi poikkeuksellisen kuulaana. Ilmaisu on vakuuttava ilman huutamista. Yksi vokalistin aseista arvoituksellinen viattomuus: ’Would If I Could’ istuisi hyvin englantilaiselle popyhtyeelle Dubstar. Lisäraitana kuultava ranskankielinen versio biisistä ’Taste You’ iskee aivan yhtä lujaa kuin englanniksi laulettu.

Lauluraitojen huolellinen tuottaminen edesauttaa aina biisien sisäistämistä. Auf der Maurin huolella toteutetut biisit pääsevät hohtamaan muillakin tasoilla. Levyn kohtalokkaampi rock toimii myös. ’Lightning Is My Girlin’ jännite vie avaruudellisiin sfääreihin. Bändisointi hipoo täydellistä. Singleraita ’Real A Lie’ tuo tuntua viekkaudesta, samoin ’Head Unbound’. Suora lainaus Killing Joken kitaristi Geordien kohtalokkaasta riffittelystä kruunaa biisin ’Beast Of Honor’.

Jos pidät grungehtavasta rockpoljennosta, brittiläisestä postpunkvaihteesta ja tyylikkään viettelevistä melodioista – Auf der Maur on sinulle.

Melissa Auf der Maur – laulu, kitara, baritonikitara, bassokitara, kosketinsoittimet, chamberlain
Jeordie White – kitara
John Stanier – rummut
Steve Durand – kitara
Josh Homme – kitara
Brant Bjork – rummut
Jordon Zadorozny – kitara, rummut
Chris Goss – kitara, laulu, piano
James Iha – ebow
Atom Willard – rummut
Mark Lanegan – laulu
Kelli Scott – rummut
Nick Oliveri – bassokitara
Tuottajat: Chris Goss ja Melissa Auf der Maur

Melissa Auf der Maur julkaisi toisen albuminsa Out Of Our Minds vuonna 2010.

Tuomas Pelttari

Melissa Auf der Maur | kotisivu
Melissa Auf der Maur | Facebook

Varaa Auf der Maur kirjastosta.

Varaa Auf der Maur kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt | Finna.fi
Auf der Maur

Auf der Maur | Capitol Records/EMI 2004
Out Of Our Minds | Roadrunner Records 2010

Hole | Finna.fi

Pretty On The Inside | Caroline Records/City Slang 1991
Live Through This | DGC/City Slang 1994
Celebrity Skin | DGC Geffen Records 1998
Nobody’s Daughter | Mercury/Cherry Forever 2010

Courtney Love | Finna.fi

America’s Sweetheart | Virgin Records 2004

Hole: Celebrity Skin – kun irvistys kietoutuu hymyyn
Kurt Cobain: Montage Of Heck – himmeä pala taivasta
Nine Inch Nails: Pretty Hate Machine – loikka lähitulevaisuuteen
Pearl Jam: Ten – grungen elävä klassikko

Lue lisää | Finna.fi

Brite, Poppy Z: Courtney Love – The Real Story, 256 sivua | Orion 1997
Wise, Nick: Kurt & Courtney ”talking” – Kurt Cobain & Courtney Love In Their Own Words, 126 sivua | Omnibus Press 2004

Auf der Maur: Auf der Maur (2004).

Auf der Maur (2004).