Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Rillumarei! | Ranka Recordings 2020

Viikate: Rillumarei! (2020).Kun bändi julkaisee kolmannentoista albuminsa, peli on selvä. Siis siinä mielessä, että enää aikoihin se ei ole joutunut miettimään, mitä tekisi. Sen täytyy enää ”vain” osata jalostaa omaa juttuaan edelleen ja etsiä uusia, inspiroivia reittejä itsensä ytimeen. ”Vain” lainausmerkeissä siksi, että tämä on se kaikkein haastavin osuus.

Mitä siis tekee pian 25-vuotias yhtye, joka pelasi joululevykortinkin härskisti jo toisen albuminsa kohdalla? Jos hyvin käy, se julkaisee uuden albumin, jossa tutut elementit ovat tutuilla paikoillaan, mutta jossa on yhä vanhaa kipinää. Näin ovat asiat Rillumareilla, jolla Viikate heiluu hyvässä terässä. Kouvolassa vuonna 1996 perustettu Viikate on tuntenut kulkupelinsä rakenteen alusta asti. Renkaina tietä vasten rullaavat hevit kitara- ja rumpukompit, ja melodisten osuuksien reitit etsitään molliasteikoilta, ja ehtymättömänä polttoaineena on kaiho – joskus kaunis, joskus parodinen melankolia.

Uudella Viikatteella on useita hienoja lauluja. Yksi niistä on Rillumarein juhlavaksi sovitettu nimikappale, joka on eeppinen teos, johon kiteytyy hienosti se, miten väliaikaista kaikki on – niin elomme riemu ja rikkaus kuin rinnassa riehuva rakkaus ja pettymys tuo, totta tosiaan. Viikate on myös aina osannut lyödä läskiksi – juuri, kun nimibiisin kuulija on vakavoitumassa suurten kysymysten äärelle, saa viimeisen säkeistön viimeinen rivi mustan kahvin pärskähtämään näyttöpäätteelle: ”tämä heppu kuolee, tättärää”. Mikään ei ole pysyvää, mutta ei se niin kauhean vakavaa ole.

’Varjorastaat’ erottuu joukosta muita napakamman ja vetävämmän sovituksensa vuoksi. Samalla tuo singleksi lohkaistu menevä laulu antaa kokonaisuudesta aivan oikeanlaisen käsityksen. Toisaalta mikä tahansa Viikatteen biisi tekisi niin, siinä määrin täysin bändi tyylinsä tajuaa. Samat hämärän linnut mainitaan ’Alhaisen virran maassa’, jonka on täytynyt saada nimensä iPhonea katsellessa. (Myös puhelimesta suoraan lainattu ’Alhaisen virran tila’ kävisi hyvin Viikate-biisin otsikoksi.) Sen perässä ’Viilušaketti’ kiivailee säkeistössään ja laskeutuu levolle kertosäkeessä, mutta nurinkurinen rakenne toimii.

Kaarle Viikatteen ja Miitri Aaltosen tuottamaa Rillumareita kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, että kouvolalaisuuden täytyy olla jonkinlainen mielentila tai diagnoosi. ’Susivirsi’ (jota kai lauletaan suden tullessa niin kuin ’Suvivirttä’ kesän tullessa) voisi hyvin olla Lasten Hautausmaan kappale. Eikä Pää Kii -punkkari Teemu Bergmanin lohduttomimpien biisien tunnelmakaan ole loputtoman kaukana näistä maisemista.

Tummanpuhuva ’Intro – Valkea jouhi’, varsinainen aloitusbiisi ’Hallava’ ja vähän burzummaisesti nimetty viimeinen biisi ’Valo saa sinut’ sitovat kokonaisuuden päistään yhteen tyylikkääksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. ’Valo saa sinut’ häkellyttää päättämällä reissun melkein onnellisen lopun tunnelmiin. Mutta onneksi vain melkein.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Rillumarei!
Kaarle ”Kalle” Viikate – laulu, kitara
Arvo ”Ari” Viikate – kitara
Ervo ”Erkka” Viikate – bassokitara, kosketinsoittimet
Simeoni ”Simo” Viikate – rummut, lyömäsoittimet
Tuottajat: Miitri Aaltonen & Kaarle Viikate

Viikate | kotisivu
Viikate | Facebook
Viikate | Instagram
Viikate | Twitter

Levyhyllyt
Viikate | Finna.fi

2000–2009

Noutajan valssi • CD | Ranka Recordings 2000 • LP-uusintapainos Svart Records 2019
Vuoden synkin juhla • CD | Ranka Recordings 2001 • LP Longplay Music 2002 • LP-uusintapainos Ranka Recordings 2009 & 2018
Kaajärven rannat • CD | Ranka Recordings 2002 • LP Longplay Music 2002
Surut pois ja kukka rintaan • CD | Ranka Recordings 2003 • LP Longplay Music 2003 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Unholan urut • CD | Ranka Recordings 2005 • LP 10-vuotisjuhlapainos 2015 • LP-uusintapainos Svart Records 2021
Marraskuun lauluja I • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Marraskuun lauluja II • CD • kasetti | Ranka Recordings 2007
Kuu kaakon yllä • CD • LP | Ranka Recordings 2009

2010-luku

Petäjäveräjät • CD • LP | Ranka Recordings 2012
Kymijoen lautturit • CD • kasetti • LP | Ranka Recordings 2013
Panosvyö – Motörhead-tuotantoa ensimmäisellä kotimaisella • CD • LP | Ranka Recordings 2014
XII – Kouvostomolli • CD • LP | Ranka Recordings 2016

2020-luku

Rillumarei! • CD • LP | Ranka Recordings 2020 • kasetti Lipposen levy ja kasetti 2020

Koljosen Tiekiista
[Koljonen • Hartikainen • Makkonen • Lehto]
Finna.fi

Ei kuule mitään, ei nää mitään, ei sano mitään  | Longplay Music 2010
III • LP • CD | Longplay Music 2012
K.A.A.K.K.O. • CD | Longplay Music 2014
Heka Metal • CD | Ranka Kustannus 2015
Ypäjä palaa • 7″ EP | Longplay Music 2016
Radio Heka • LP • kasetti | Longplay Music 2017

AC/DC: Power Up – virta on kytketty
Alice In Chains: Rainier Fog – sumusta selviytyneet
Amorphis: Queen Of Time – metallin muodonmuuttaja
Black Sabbath: Black Sabbath & 13 – alun loppu ja lopun alku
Children Of Bodom: Hexed – ajan karkaisema tappoterä
Guns N’ Roses: Appetite For Destruction – hard rockin kunnianpalautus
Iron Maiden: Powerslave – epiikkaa ja elinvoimaa egyptiläisittäin
King Diamond: ”Them” – rytinää riivatussa talossa
Metallica: The $5.98 E.P. • Garage Days Re-Revisitedelonmerkkejä autotallista
Misfits: Walk Among Us – kauhupunkin klassikko
Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö
Motörhead: Clean Your Clock – lopunajan dokumentti
Ozzy Osbourne: The Ultimate Sin – omituinen ajankuva
Ramones: Rocket To Russia – rockia ulkopuolisilta ulkopuolisille
Santa Lucia: Arktista hysteriaa – uranuurtaja aikaansa edellä
Sentenced: Down – suunta kohti viimeistä rajaa
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Turbonegro: Scandinavian Leather – denim-demonien riemastuttava paluu
Zodiac Mindwarp and The Love Reactionrockia ja rockparodiaa

Lue lisää Viikatteesta | Finna.fi

Herkästi syttyvää – Selviytymistarinoita kylien kaupungista Kouvolasta Katariina Hakaniemi & Johannes Wiehn, 74 sivua | Kouvolan taidemuseo 2010
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa  Tuukka Hämäläinen, 357 sivua | Idiootti 2011

Lue lisää suomimetallista | Finna.fi

Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002  Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Viikate: Rillumarei! (2020).
Viikate: Rillumarei! (2020).

Kirjastokaista
Kaarle Viikate | Löytöretki musiikkiosastolla

Kaarle Viikate vieraili Kirjastokaistan ohjelmasarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Jakso on kuvattu Lahden kirjaston musiikkiosastolla helmikuussa 2021.

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Erja Lyytinen: Another World – uuden aikakauden taitteessa

Another World | Tuohi Records 2019

Maailman parhaiden blueskitaristien äänestyksissä menestyvien ei enää tarvitse olla ikonisia, mieluiten kuolleita britti- tai amerikkalaismiehiä. Nykyisin arvostettu soittaja voi olla sellainen kuin Erja Lyytinen (s. 1976). Nainen Savosta.

Vaikuttaa jopa siltä, että ukkoutunut genre kaipaa Lyytisen kaltaisia freesejä tekijöitä. Hän on nimittäin niittänyt mainetta kautta modernin bluesuniversumin – muun muassa European Blues Awardsissa, Finnish Blues Awardsissa, Blues Matters– ja Guitar World -lehtien äänestyksissä sekä brittiläisen Independent Blues Broadcasters Associationin sekä kanadalaisen Blues Underground Networkin taholla.

Lyytinen on kerännyt ansioita blueskitaran hall of fameen pääsemiseksi jo vuosikymmeniä. 15-vuotiaana soittimeensa tarttuneen kitaristi-laulajan debyyttialbumi, jump blues -vaikutteinen Attention! ilmestyi vuonna 2002. Jo se oli aikamoinen harppaus maineessa: kakkosalbumi Wildflowerin (2003) julkaisukeikkana toimi Puistoblues, jonka pääkonsertin ainoa kotimainen esiintyjä Lyytinen oli.

Seuraavat vuodet vierähtivät kansainvälisissä kuvioissa. Sibelius-Akatemiassa maisterintutkintoa suorittanut Lyytinen opiskeli musiikkia Tanskassa ja Yhdysvalloissa ja teki ensimmäisen Suomen ulkopuolella julkaistun levynsä. Saksalaisen Ruf Recordsin kautta ilmestynyt Pilgrimage – Mississippi To Memphis (toinen kahdesta vuonna 2005 julkaistusta Lyytisen levystä) äänitettiin Amerikassa. Bluesin syntysijoilla valmistui myös seuraava julkaisu, slidesoittopainotteinen Dreamland Blues (2006). Sen seuraajaa The Grip Of The Bluesia Lyytinen on luonnehtinut ensimmäiseksi omaksi albumikseen, koska sillä hän esiintyy oman yhtyeensä kanssa.

Jos 2000-luku oli Lyytiselle uran alkusoittoa, 2010-luvulla hän ryhtyi tositoimiin: Lyytinen starttasi vuosikymmenen entistä laajemmilla Euroopan-kiertueilla. Noihin aikoihin havaittiin, ettei Lyytinen halunnut maalata itseään niché-artistiksi bluesnurkkaan. Voracious Lovella (2010) hän avarsi soundiaan muun muassa Nightwishistä (Marco Hietala) ja Apocalypticasta (Paavo Lötjönen) tuttujen muusikoiden avulla. Sama kehitys näkyi artistiprofiilissa. Lyytinen oli vuonna 2012 mukana Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, joka teki hänet tutuksi suurelle yleisölle.

Mutta jotta totuus ei unohtuisi, Forbidden Fruit -levyä (2013) seurannut The Sky Is Crying (2014) oli tribuutti sähköisen slidesoiton uranuurtajalle Elmore Jamesille. Sitä seuraavan albuminsa The Stolen Heartsin Lyytinen teki klassikkorockin tunnelmissa: yhteistyökumppanina studiossa oli Rolling Stonesin ja Pink Floydin projekteissa kannuksensa ansainnut Chris Kimsey.

Erja Lyytisen uusin albumi Another World kertoo ensimmäiseksi sen, että häntä ei voi pitää kokeilevana muusikkona, vaihtoehtoartistina tai bluespuristina. Levyllä soi blues, mutta musiikissa on vaikutteita myös räväkästä hardrockista ja kiltistä aikuisrockista sekä vähäeleisempiä viitteitä moneen muuhunkin suuntaan popista funkin kautta progeen. Hänen soundissaan on jotakin hyvin suomalaista, mikä saa musiikin kuulostamaan täällä arkiselta ja kaiketi maailmalla eksoottiselta. Vierailevat tähdet tulevat bluesista ja sen tuolta puolen. Lyytisen kanssa soittavat louisianalainen slidekitaramestari Sonny Landreth sekä Michael Jacksonin bändissäkin soittanut Jennifer Batten.

2020-luku aloittaa jälleen uuden aikakauden Lyytisen uralla – tai siltä ainakin vaikuttaa, koska artisti päätti kymmenluvun julkaisemalla urastaan kirjan. Se on tarina (tai itse asiassa monta tarinaa) naisen elämästä bluesin miehisessä maailmassa, artistin luovimisesta musiikkialalla ja työn ja perhe-elämän ristiaallokossa, sekä Lyytisen muusikkouden ja uran kehityksestä. Musiikkitoimittaja Mape Ollilan kirjoittama välitilinpäätös Erja Lyytinen – Blueskuningatar ilmestyi samana vuonna kuin Another World.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Erja Lyytinen | kotisivu
Erja Lyytinen | Facebook
Erja Lyytinen | Instagram
Erja Lyytinen | Twitter

Varaa Another World kirjastosta.

Varaa Erja Lyytisen Another World kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Erja Lyytinen | Finna.fi

2000–2009

Attention! | Bluelight Records 2002
Wildflower | Bluelight Records 2003
Pilgrimage – Mississippi To Memphis | Ruf Records 2005
It’s A Blessing | Ruf Records 2005
Dreamland Blues | Ruf Records 2006
Grip Of The Blues | Ruf Records 2008

2010-luku

Voracious Love | Ruf Records 2010
Forbidden Fruit | Ruf Records 2013
The Sky Is Crying | Tuohi Records 2014
Stolen Hearts | Tuohi Records 2017
Another World | Tuohi Records 2019

2020-luku

Lockdown Live 2020 | Bluesland Productions 2020

DVD

Ruf’s Blues Caravan – The New Generation | 2006
Songs From The Road | 2012
Live In London | 2015
Erja Lyytinen & Heikki Silvennoinen: Live 2016 | 2016

Tinariwen: Elwan – aavikon blues

Lue lisää Erja Lyytisestä | Finna.fi

Erja Lyytinen – Blueskuningatar  Mape Ollila, 191 sivua | Docendo 2019
Rakkaudesta musiikkiin –  matka sävelten salaisuuteen  Vesa Linna, 299 sivua | Basam Books 2019

Read more about Erja Lyytinen | Finna.fi

Erja Lyytinen – The Blues Queen  Mape Ollila, 191 pages | Docendo 2020

Kirjastokaista
Erja Lyytinen | Löytöretki musiikkiosastolla

Erja Lyytinen vieraili Kirjastokaistan ohjelmasarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Jakso on kuvattu Pasilan kirjaston musiikkiosastolla Helsingissä 1. maaliskuuta 2021.

Erja Lyytinen: Another World (2019).

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää – kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa

Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Jukka Nousiaisen tapa toimia on statement. Se on julkilausuma, joka kertoo paitsi mitä hänellä milloinkin on mielessään, myös sen, mitä hän edustaa. Nousiaisen musiikkiuraan, jos moista epäpyrkyryyttä uraksi edes voi sanoa, on määrittänyt halu pysytellä marginaalissa, tehdä asiat itse sekä osoittaa pienten asioiden arvokkuus. Samalla hän on päivittänyt nykyaikaan tiettyä vanhan musiikin estetiikkaa, mikä ei ole ollut niinkään nostalgiaa kuin kapinaa valtakulttuuria ja kehityksen suuntaa vastaan.

Sulkemalla nykyajan oman maailmansa ulkopuolelle Nousiainen on saanut raivatuksi itselleen tilan, jossa hän on saavuttanut itse asiassa aika mukavasti suosiota. Räjäyttäjien silmille jysähtävä rock’n’roll, Huonoa seuraa -soolodebyytin lofirokki ja Jukka ja Jytämimmien 70’s-fiilistely ovat antaneet ymmärtää, että mitä kauempana valtavirrasta Nousiainen saa olla, sen tyytyväisempi hän on.

Tätä taustaa vasten Ei enää kylmää eikä pimeää kuulosti ensisoitolla hämmentävän tuotetulta levyltä – siis Jukka Nousiaisen julkaisuksi, ei muuten. Jo vuoden 2016 nimetön albumi oli askel kohti kirkkaampaa ilmaisua, mutta Ei enää kylmää eikä pimeää menee vielä pidemmälle. Syyn ymmärtää, kun syventyy kuuntelemaan sanoituksia. Vaikuttaa siltä, että Nousiainen on halunnut puunata soundiaan vähän selkeämmäksi, jotta sanat tulisivat kuulluiksi. Ei enää kylmää eikä pimeää on Nousiaisen sanomallisin levy. Sen protestilaulut on kohdistettu koko maailmaan. Samalla se on Nousiaisen musiikillisesti kypsin levy. Melodiat ovat koskettavia, sovitukset hyvin eläväisiä.

Popmusiikki heijastaa ympäristöään ja luo sitä koskevaa todellisuutta. Ei enää kylmää eikä pimeää -levyllä maapallo pyörii väärään suuntaan, ja sen asukkaat hukkaavat kaiken ihmisyyteen ja elämään sisäänrakennetun potentiaalin olemalla ahneita. Levyn maailma on pimeä ja kylmä planeetta, varsinainen Viturnus, jossa on virhe nimeltä ihmiskunta. Nousiainen katselee sitä välillä avaruudestakin kuin päästäkseen mahdollisimman kauaksi koko roskasta. Viesti on selkeä: jotain tarttis tehdä.

Teemoiltaan Ei enää kylmää eikä pimeää kuulostaa ilmestymisensä ajalta. Se tuntuu syntyneen suoraan oikeistopopulismin nousun, porvarihallituksen edesottamusten ja ympäristöahdistuksen vaikutuksesta. Nousiainen on kirjoittanut lauluja kyynisyyden ja toiveikkuuden vuoristoradassa, ja huumorinpilkahdukset tuovat valoa syvenevään pimeyteen. ’Köyhät kyykkyyn’ ja ’Pimeä ja kylmä planeetta’ ovat turhautuneita kappaleita, mutta toisaalta ’Ei enää kylmää eikä pimeää’ ja ’Vielä voisko vähän uskoa ihmiseen’ ovat optimistisia lauluja.

Toivoa ei ole menetetty, mutta vähiin se on käymässä.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Jukka Nousiainen | kotisivu
Jukka Nousiainen | Facebook

Varaa Ei enää kylmää eikä pimeää kirjastosta.

Varaa Jukka Nousiaisen albumi Ei enää kylmää eikä pimeää kirjastosta.

Esitäytetty Monihaku aluekirjastoihin. Kohdekirjaston voi vaihtaa.

Kysy musiikista kirjastonhoitajalta.

Levyhyllyt
Sooloalbumit | Finna.fi

Huonoa seuraa • LP | TNT TAPES & RECORDS SERVICES & Rock ’n’ Roll Bullshit Recorsd & Jukan Levy 2014 • Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES 2014 & Jukan Musiikki
Jukka Nousiainen | Jukan Musiikki 2016
Ei enää kylmää eikä pimeää | Jukan Musiikki 2018

Pakasteet with Jukka Nousiainen | Finna.fi

Kylmäketju katkeaa • Kasetti | Ruton Music 2019

Jukka ja Jytämimmit | Finna.fi

Jytää vaan • LP CD Kasetti | Keltaiset levyt 2015

Keijo ja Jukka

Keijo ja Jukka • Kasetti | ROH Tapes 2009
From Road And Room • Kasetti | No Home 2012

Räjäyttäjät | Finna.fi

Räjä And Roll All Night Long • Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Jytämenot päällä
• Kasetti | TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2011
Räjäyttäjät räjäyttää!
• 7″ | Bad Vugum & TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2012
Räjäyttäjät! • LP | Dead Beat Records 2013
Awopbopaloopop Alopbam Räjä • LP | Räjä Records • CD Ektro Records • Kasetti TNT TAPES & RECORDS SERVICES ‎2013
Räjäyttäjät tulee taas • 7″ | White Denim 2014
Rock’n’roll-painajainen • LP | Räjä Records & Full Contact Records • CD Ektro Records • Kasetti Räjä Records 2014
Räjä Elektrik Millenium • 2LP 2CD | Ektro Records & Full Contact Records 2016
Kunnon rokkia eikä mitään syntikoita • 12″ EP | Räjä & Full Contact Records 2017
Flossing To The Fall • 12″ EP | Räjä & Full Contact Records 2018
III | Ektro Records 2019

22-Pistepirkko: Lime Green DeLorean – outo auto ja viimeinen matka
Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin
Bee Gees: Bee Gees’ 1st – melankolista kamaripoppia
Death Hawks: Psychic Harmony – astronautiskelijan yllätyssiirto
Hearthill: Graveyard Party Blues – hurmos ja sykkivä sydän
Kuusumun Profeetta: Kukin kaappiaan selässään kantaa – magneettista tajunnanvirtaa
Litku Klemetin puoli vuosikymmentä
Litku Klemetti: Kukkia muovipussissa – arvokasta hölynpölyä
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa

Kirjastokaista
Löytöretki musiikkiosastolla | Jukka Nousiainen

Jukka Nousiainen vieraili Kirjastokaistan ohjelmasarjassa Löytöretki musiikiosastolla. Jakso on kuvattu Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla 24. huhtikuuta 2019.

Jukka Nousiainen: Ei enää kylmää eikä pimeää (2018).

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko – sanoja sieltä jostakin

Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Keltaiset talot taitavat olla luovia paikkoja. J. Karjalainen työskentelee tunnetusti sellaisessa (hänellä on Keltaisessa talossa -niminen levykin), ja Laurinmäessä on Keltainen talo -niminen kulttuurikahvila. Aija Puurtinen puolestaan antoi tällä tekstille aiheen julkaisemalla albumin, jonka nimi oli Keltaisen talon ullakko.

Aija Puurtinen. Kuva: Veikko Kähkönen.

Jalavei-yhtyeen kanssa tehty Keltaisen talon ullakko on Puurtisen viides sooloalbumi. Elokuussa 2019 kuusikymppisiään juhlistanut muusikko tunnetaan rock- ja bluesklubeilla parhaiten Honey B. & The T-Bonesin sheikkaavana basisti-laulajana, mutta on hän tehnyt paljon muutakin. Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa Puurtisen kerrotaan olevan myös säveltäjä, musiikin tohtori sekä Sibelius-akatemian pop-jazz-laulun lehtori ja musiikkikasvatuksen ainejohtaja.

Aija Puurtinen siis operoi musiikin kentällä hyvin kokonaisvaltaisesti, mutta Keltaisen talon ullakossa on kyse muustakin kuin hänestä. Se on myös Jukka Alihangan postuumisti julkaistu levy. Työuransa lääkärinä tehnyt Alihanka tunnettiin musiikkipiireissä säveltäjänä ja sanoittajana, joka teki kappaleita eri artisteille sekä elokuviin ja näytelmiin. Vuonna 1987 Susi-Artturi-nimellä tehty nimetön albumi oli Alihangan ainoa oma levy uralla, jolla hän kirjoitti kaikkiaan yli kaksituhatta sanoitusta. Yksi hänen tunnetuimmista kappaleistaan on Tuula Amberlan hitti Lulu.

Puurtisen levyn nimi tulee siitä, että Alihankakin työskenteli keltaisessa talossa. Siellä muuten tehtiin musiikkia myös laulajatar Sira Moksin albumille Keltaisen talon lauluja, joka ilmestyi vuonna 2013 vähän ennen kuin Alihanka menehtyi pitkälliseen sairauteen.

Viisi vuotta Jukka Alihangan kuoleman jälkeen julkaistu Keltaisen talon ullakko on sävelletty hänen jäämistöstään löytyneisiin sanoituksiin. Sävellykset ovat Puurtisen ja Jalavei-kokoonpanon käsialaa. Sanoittamiseen ovat osallistuneet myös Love Recordsin yhtenä perustajana tunnettu Atte Blom sekä vapaa kirjoittaja Anu Haapa, jonka tuotantoon kuuluu laululyriikan lisäksi journalistisia tekstejä ja runoutta.

Keltaisen talon ullakon koossa pitävä elementti ja punainen lanka on nimenomaan lyriikka. Sen kappaleet kuulostavat sanoituksiin rakennetuilta, mutta onneksi enimmäkseen hyvässä. Usein tämä metodi tuottaa paasaavia ja kankeita lauluja, mutta Keltaisen talon ullakolla soi notkea musiikki. Siihen on osansa Jalavein paljon ilmaa sisältävällä bändisoitolla sekä sillä, että Puurtinen laulaa hyvin ilmaisuvoimaisesti (mikä ei tässä tarkoita teatraalisuutta vaan sitä, että hänen äänensä pystyy välittämään kaikenlaisia, myös hyvin pieniä tunteita).

Keltaisen talon ullakko on vaihteleva kokonaisuus. ’Viiden metrin päähän’ on raakaa siekkarirockia, ’Banjo’ kuin Catskills-vuorilta tuotua kamaa, ’Kaksi kuumaa tulitikkua’ kuusikymmenlukulainen balladi… Pysäyttävin teksti on ’Väinössä’, ja loppujen lopuksi levyä tuleekin helposti kuunnelleeksi kuin sanoittajamestarille omistettua tribuuttilevyä. Musiikki jää ikään kuin kehykseksi lyriikalle. Keltaisen talon ullakko on viimeinen silmäys siihen, miten Jukka Alihanka maailman näki.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Aija Puurtinen & Brooklynin satu | Facebook

Honey B. & T-Bones | kotisivu
Honey B. & T-Bones | Facebook
Honey B. & T-Bones | Twitter

Honey B. Family | Facebook

Aija Puurtinen & Jalavei | Finna.fi

Keltaisen talon ullakko | Ainoa Productions 2018

Aija Puurtinen & Brooklynin satu | Finna.fi

Lännen maata • LP & CD | Turenki Records 2019

Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars | Finna.fi

Brooklynin satu | CD Turenki Records 2015

Aija B Puurtinen | Finna.fi

Untuvaa ja lasimurskaa | CD Amigo 1995
Sähköinen silmä | CD Spin-Farm/Ranka Recordings 1997
Redlight | CD Rajarecs 2010

Honey B. Family | Finna.fi

Honey B. Family Sings & Plays | LP+CD Blue North Records 2017

Honey B. & T-Bones | Finna.fi

1980-luku

Anytime | LP • Parlophone 1985
Help Me | LP • Parlophone 1986
Queen Bee Against Dr. Oddball | LP & kasetti • Parlophone 1987
Ninety-Nine | LP & CD • Amulet/Polarvox 1988

1990-luku

On The Loose | LP & CD • Sundance 1990
Shake Your Shimmy | CD • Sundance 1992
Supernatural | CD • Bluelight Records 1995
Psychophysical | CD • Wunderbar Records 1998

2000–2009

Now & ∞ [Now & Eternity]  HBTB | CD • Raja Records 2000
Terrifying Stories From T-Bone Town | CD • Bluelight Records 2005
Rockender Tornado aus Finnland | CD • Bluelight Records 2007
Alien Blues | CD • Sound Of Finland 2009

2010-luku

Walking Witness | CD • Sound Of Finland 2011
Alive In Helsinki | 2LP & CD • Sound Of Finland 2012
Time Was | LP & CD • Tuohi Records 2016

Arppa: Kinovalon alla – ei mikään indieartisti
J. Karjalainen: Lännen-Jukka – uutta vanhaa musiikkia
Karkkiautomaatti: Suudelmilla – hurmaava, höpsö ja hienostunut
Mariska: Toisin sanoen – raikas uusi kulma
Maritta Kuula: Kuuluisaa sukua – oman tien kulkija
PK Keränen: Serobi Songs – toimintaa ilman turvaverkkoa
Röyhkä & Pyysalo ja Maarit: Turmion suurherttua – jazzia ja vastakohtia
Sepikka: En kestä kylmää lailla ahvenen – puuskittaista pohjoistuulta
Tuomari Nurmio: Luuta ja nahkaa – koruton mestariteos

Lue lisää Honey Beestä | Finna.fi

Go-Go Shoes – Honey B. & T-Bonesin tarina 1982–2002  Esa Kuloniemi | Like 2002

Lue lisää suomirockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia  Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998

Kirjastokaista
Löytöretki musiikkiosastolla | Aija Puurtinen

Aija Puurtinen vieraili Kirjastokaistan ohjelmasarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Jakso on kuvattu Helsingissä Töölön kirjaston musiikkiosastolla 15. huhtikuuta 2019.

Aija Puurtinen & Jalavei: Keltaisen talon ullakko (2018).

Mokoma: Kuoleman laulukunnaat – suomimetallin voimannäyttö

Kuoleman laulukunnaat | Sakara 2006

Suomeksi laulettu hevimetalli tuntui vielä 1990-luvulla jokseenkin absurdilta konseptilta, mutta aika muuttui ja kulttuuri sen mukana. Ensimmäisellä kotimaisella laulaminen oli ollut punkissa aina normaalia, ja hardcoresta ja jyrkän laidan suomenkielisestä rockista tulleet kielivaikutteet läpäisivät lopulta metallinkin haarniskan. Sellaiset raskaat yhtyeet kuin Stam1na, Mokoma, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ja Kotiteollisuus alkoivat puhutella yleisöä niin väkevästi, että pian ne kamppailivat myyntilistojen kärkisijoista.

Mokoma. Kuva: Joonas Brandt.
Mokoma. Kuva: Joonas Brandt

Vaikka ilmiö oli osa maatamme myllertänyttä metallibuumia, uudet suomihevibändit eivät saavuttaneet menestystä helposti tai nopeasti. Laulaja Marko Annalan sooloprojektikseen perustama Mokoma oli jo levyttänyt EMI:lle floppialbumit Valu (1999) ja Mokoman 120 päivää (2001). Vasta kolmas levy Kurimus (2003) esitteli maailmalle sen Mokoman, joka tänäkin päivänä tunnetaan. Kokoonpanonsa hiljalleen vakiinnuttanut ja tyylinsä löytänyt bändi alkoi levyttää omalle Sakara Records -yhtiölleen, josta tuli suomenkielisen metallin merkittävin lipunkantaja. Sen vaikutus kuului suomenkielisinä sanoituksina ja näkyi kolmetavuisina bändinniminä kautta maan.

Kun Mokoma oli löytänyt oman soundinsa, se alkoi laajentaa sitä. Kurimus ja Tämän maailman ruhtinaan hovi (2005) olivat speed/thrash-levyjä, eikä noita vaikutteita Kuoleman laulukunnailtakaan puuttunut. Bändi kuitenkin puski ilmaisuaan kauemmas äärirajoille. Kuoleman laulukunnailla kaikuivat death metal, hardcore ja grindcore – ’Tulkin’ ja ’Ärräpään’ riffit ja laulu olivat raakoja, tempot kipakoita ja tunnelma säälimätön. (Pelkkää kaahausta levy ei sisällä. Esimerkiksi ’Itken silmät päästäni’ vyöryy päälle hitaana ja massiivisena, eikä Mokoma-klassikko ’Kuu saa valtansa auringolta’ ole säkeistöissään metallia ensinkään.)

Kun Marko Annala lauloi rankan musiikin päälle ajattelevan miehen vakavia ja paljaita sanoituksia, syntyi vaikutelma suuresta henkisestä myllerryksestä. Sellainen olikin meneillään. Kuoleman laulukunnaat on pitkän parisuhteen päättymistä ja elämän murrosvaihetta käsittelevä teemalevy.

Studiossa bändi tavoitteli rujoa ja luonnollista sointia. Tuottajaksi pestattiin Miitri Aaltonen, pitkän linjan muusikko, studiomies ja nykyinen Kotiteollisuus-kitaristi. Sessiot alkoivat rumpuäänityksillä Hollolan maineikkaalla Petrax-studiolla lokakuun puolivälissä 2005 ja jatkuivat Imatralla Music Brosissa. Levy oli bändin puolesta purkissa, kun marraskuu oli kääntynyt kohti loppuaan.

Kuoleman laulukunnaat nousi albumilistan kärkeen ja myi parissa vuodessa kultaa – se oli Mokoman ensimmäinen albumista saama kultalevy. Vuonna 2012 bändi soitti yleisöäänestyksen voittaneen levyn kokonaisuudessaan läpi Tuska-festivaalilla.

Hevibuumin hiivuttua suomenkielinen metalli jäi elämään. Vuonna 2018 kahdennentoista albuminsa, vahvan Hengen pitimet -levyn julkaissut Mokoma kuuluu edelleen sen suuriin nimiin. Kuoleman laulukunnaat on yhä edustettuna Mokoman keikkaohjelmistossa.

Ari Väntänen | www.arivantanen.com

Mokoma kotisivu
Mokoma Facebook
Mokoma Twitter
Sakara Records Facebook

Levyhyllyt
Mokoma | Finna.fi

1990-luku

Valu | EMI 1999

2000–2009

Mokoman 120 päivää | EMI 2001
Kurimus | Sakara Records 2003
Tämän maailman ruhtinaan hovi | Sakara Records 2004
Kuoleman laulukunnaat | Sakara Records 2006
Luihin ja ytimiin | Sakara Records 2007

2010-luku

Sydänjuuret | Sakara Records 2010
Varjopuoli | Sakara Records 2011
180 astetta | Sakara Records 2012
Elävien kirjoihin | Sakara Records 2015
Laulurovio | Sakara Records 2016
Hengen pitimet | Sakara Records 2018

2020-luku

Ihmissokkelo | Sakara Records 2020

Marko Hietala: Pyre Of The Black Heart/Mustan sydämen rovio – rocktähti menee henkilökohtaisuuksiin
Nightwish: Human. :||: Nature. – maailmojen välissä
Stam1na: Viimeinen Atlantis – maailma valomerkin jälkeen
Stone: Free – hyvästit vallankumoukselle
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus: Lopunajan merkit – suomihevin lähtölaukaus
Viikate: Rillumarei! – väliaikaista kaikki on vain

Lue lisää Mokomasta, Marko Annalasta ja suomimetallista | Finna.fi

Neljäs sukupolvi – suomalainen rock nyt Tero Alanko & Petri Silas | Johnny Kniga 2006
Mokoma in Japan Valokuvaaja Joonas Brandt & kuvittaja Severi Romsi & Janne Hyrkäs & Masami Tsubaki | Sakara Records 2017
Rauta-aika – suomimetallin historia 1988–2002 Jone Nikula, 288 sivua | Johnny Kniga 2002

Lue lisää Marko Annalaa | Finna.fi

Värityskirja – romaani Marko Annala, 202 sivua | Like 2017
Paasto Marko Annala | Like 2019
Kuutio Marko Annala, 308 sivua | Like 2020 & uusi painos 2021

Lue lisää suomalaisesta rockista | Finna.fi

Jee jee jee – suomalaisen rockin historia Seppo Bruun & Jukka Lindfors & Santtu Luoto & Markku Salo, 543 sivua | WSOY 1998
Kirosäkeet – 20 uuden suomirockin sanoittajaa Tuukka Hämäläinen | Idiootti 2011

Kirjastokaista
Löytöretki musiikkiosastolla | Marko Annala

Marko Annala vieraili Kirjastokaistan ohjelmasarjassa Löytöretki musiikkiosastolla. Jakso on kuvattu Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla 16. toukokuuta 2019.

Mokoma: Kuoleman laulukunnaat (2006).