Livorsi Paola Archives - LevyhyllytLevyhyllyt

Lost in Naxos | ASMO1313 2025
• Piia Komsi & Ville Herrala

Soita. Kirjoita joskus. / Ruf an. Schreib doch mal. | Fuga 9473 2021
• Piia Komsi • Heinz-Juhani Hofmann

Solaris – Solace in Song | Proprius 2013
• Piia Komsi

Piia Komsi & Ville Herrala Lost In Naxos (2025).

“Hän laulaa ja tanssii, selloa soittaa, sihisee ja krohisee, vinkuu ja kiljuu. Sopraano ja sellisti Piia Komsi pystyy siis aivan kaikkeen, mitä italialaissuomalainen säveltäjä Paola Livorsi tehtäviksi asettaa uuden Medusa-oopperan kantaesityksessä.” Tämä Helsingin Sanomien luonnehdinta syksyltä 2022 on varsin hyvä tiivistys koloratuurisopraano-sellististä. Piia Komsi (s. 1967) on poikkeuksellinen muusikko ja taiteilija, joka kukoistaa aiemmin tallaamattomilla poluilla, suorastaan taiteellisessa umpimetsässä, paikoissa, joita ei ole ajateltu olevankaan.

Hänen kontrabasisti Ville Herralan kanssa alkuvuodesta 2025 julkaisemansa albumi Lost in Naxos on loistoesimerkki siitä, miten Komsi laittaa koko äänensä ja kehonsa likoon ja luo ilmaisua, joka saa nauramaan, itkemään ja värisemään.

Piia Komsi. Kuva: Ville Paul Paasimaa

Lost in Naxos on rajatonta ja radikaalia improvisaatiota, jonka materiaalina on Claudio Monteverdin (1567–1643) lähes kokonaan kadonnut Arianna-ooppera (1608) sekä kourallinen naishahmojen repliikkejä muista Monteverdin oopperoista. Lähtömateriaali on irrotettu harmonisesta ja tyylillisestä kontekstista leijumaan vapaasti, ja muusikot ottavat sen omakseen niin täysin, että improvisaation ja säveltämisen välinen ero katoaa. Tuloksena on yksinkertaisesti esittämistä. Näin musiikkia tehtiin Monteverdinkin aikana, jolloin musiikin muistiinmerkitseminen oli lähinnä viitteellinen apuväline muusikon toteutukselle.

Albumi on hälyjen teatteria, jonka todistajaksi kuulija kutsutaan. Projektin lähtökohta onkin teatterimusiikissa, jonka Komsi ja Herrala loivat Juha Hurmeen Asmodeus ja 1313 sielua -näytelmään (Helsingin kaupunginteatteri, 2023). Itse asiassa Lost in Naxosta voisi sanoa minikokoiseksi metaoopperaksi: se luo räväkän leikkisän ”rekonstruktion” Monteverdin Ariannasta, josta on jäljellä käytännössä vain yksi laulunumero. Se kommentoi kurittomasti keskeneräisten sävellysten mystifiointia ja täydentämistä, halua sulkea valmiiksi sellaisia teoksia kuin Mozartin Requiem, Mahlerin kymmenes sinfonia tai Puccinin Turandot-ooppera.

Ote Piia Komsin ja Ville Herralan Lost in Naxos -projektista.

Päivittäessään autiosaarella hylättynä riutuvan Ariadnen tarinaa Komsi ja Herrala tulevat herkullisen pisteliäästi käsitelleeksi myös oopperakirjallisuuden ikiaikaista trooppia: rakkaudessa kärsivää naista, joka haluaa kuolla. Uhrautumaan tuomitun naiseuden sijaan kontekstiksi muotoutuvat mielenterveysongelmat, raadollisella ja hillittömän hauskalla tavalla. Odysseusta odottavan Penelopen ja häväistyn keisarinna Ottavian itkuvirret muuttuvat nykyaikaisiksi hulluuskohtauksiksi. Renessanssiaikaisesta lamento-valituksesta tulee nykyaikaista masennusta ja syrjäytyneisyyttä, myyttisestä kuolemanhalusta itsetuhoisuutta.

Viininjumala Bacchus, joka tarinassa lopulta saapuu pelastamaan Ariadnen, ei nyt tarjoa helpotusta – ehkä hän edustaakin vain alkoholin houkutusta. Naxos-saari on näyttämö itse, jolta oopperan on paettava. Komsin Ariadne päätyy harhailemaan teatterin käytäville ja törmää siellä satunnaiseen näyttelijään, joka saa hänet nauramaan.

Tätä ennen Komsin ääni on ollut kärsivän kehon venttiili: Ariadne hyperventiloi, korisee ja läähättää. Tämä kaikki on Komsille niin luontevaa, ettei se edes tunnu äärimmäiseltä ja kokeelliselta, vaan silkalta aidolta todellisuuden ilmentämiseltä. Vaikka korkea sopraano ja kontrabasso sijaitsevat näennäisesti aivan eri taajuuksilla, ne sulautuvat yhteen kihisten ja huohottaen, ovat yhtä soivaa ruumista. Estetiikka on samalla kertaa rajua ja minimaalista, intiimiä ja räjähtävää. Tämä ilmenee hienosti myös illuusiottomassa äänityksessä, joka eristetyn studiomaisuuden sijaan tuo kuulijan kärpäseksi performanssin kattoon.

Liza Lim: Mother Tongue (2005). Piia Komsi ja ELISION-yhtye esiintyvät Brisbanessa 2006.

Unsuk Chin • Ensemble Intercontemporain • Akrostichon-Wortspiel (Deutsche Grammophon 2005).

Suuri yleisö tuntee Piia Komsin ehkä etenkin Anu Komsin siskona. Tämä asetelma ei ole silti niinkään varjostava vaan voimavara. Koloratuurisopraanosiskokset ovat esiintyneet paljon duona, ja tämä ainutlaatuinen kombinaatio on myös inspiroinut säveltäjiä, kuten Unsuk Chiniä, jonka Cantatrix Sopranica (2005) syntyi Komseille laajennetun sopraanouden riemastuttavaksi supernumeroksi. Kokoonpanoon kuuluu myös kontratenori. Unsuk Chinin sanaleikittelevä laulusarja Akrostichon-Wortpsiel (1993) pohjautuu Michael Enden Päättymättömään tarinaan ja Carrollin Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjaan. Piia Komsin ja Ensemble Intercontemporainin levytys on vuodelta 2004.

Kaija Saariaho • From The Grammar Of Dreams (Ondine 2000).

Piian ja Anun äänien yhteenkietoutumista voi ihastella etenkin Kaija Saariahon From the Grammar of Dreams (1988) -teoksen äänitteellä vuodelta 2000. Saariahon teoksesta on olemassa myös versio sopraanolle ja elektroniikalle sekä kahdelle laulajalle ja soitinyhtyeelle, mutta tässä alkuperäisessä versiossa on vain kahden laulajan paljaat äänet, jotka venyttävät, hengittävät ja ryskyttävät Sylvia Plathin sanoja.

Piia Komsi on suuntautunut vielä siskoaankin vahvemmin etulinjan uuteen musiikkiin ja lauluäänen tutkimusmatkailuun. Kansainvälisellä kentällä hän on tehnyt yhteistyötä Unsuk Chinin lisäksi esimerkiksi Liza Limin ja Rolf Riehmin kanssa.

Kotimaassa Piia Komsin merkittävimpiä yhteistyökumppaneita on jo pitkään ollut säveltäjä Heinz-Juhani Hofmann. Nykyoopperaan profiloitunut Hofmann on tullut tunnetuksi rankoista aiheistaan ja itse kirjoittamistaan teksteistä, joissa säveltäjä astuu yleisön eteen haavoittuvaisena ihmisenä. Korkea lauluääni on Hofmannille mieluisin ilmaisuväline, ja Piia ja Anu Komsin lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Jutta Seppisen ja Annika Fuhrmannin kanssa. Hän laittaa sopraanot pajattamaan, karjumaan, piipittämään ja oksentamaan pahaa oloa rehellisyydellä, jolle ei löydy vertaista tämänhetkiseltä suomalaiselta nykymusiikkikentältä. Seurantaan kannattaa ottaa Hofmannin meneillään oleva musiikkiteatteritrilogia, joka käsittelee fiktiivisen Afrodite ”Didi” Hakkaraisen elämän kautta yhteiskunnan kipupisteitä, neurodiversiteettiä ja ihmismielen pimeimpiä puolia.

Heinz-Juhani Hofmann: Hysteria ja rukous (2009). Piia Komsi ja Zagros-kvartetti, ote Komsin albumilta Solaris vuodelta 2013.

Piia Komsi • Heinz-Juhani Hofmann • Ruf an. Schreib doch mal / Soita. Kirjoita joskus (Fuga 2021).

Hofmannin kanssa Piia Komsi on myös päässyt ottamaan kaiken irti siitä, että on säilyttänyt suhteen laulua edeltävään instrumenttiinsa selloon. Vuonna 2021 julkaistulla konsertinomaisella sooloalbumilla Soita. Kirjoita joskus. Komsi esittää Hofmannin teoksia, jotka on sävelletty hänelle ja hänen sellolleen. Laulavan sellistin mahdollisuuksia Hofmann ja Komsi ovatkin hyödyntäneet luontevasti jo vuosia. Konsepti sopii täydellisesti Hofmannin ilmaisun intiimeimpiin osa-alueisiin, jotka usein käsittelevät traumaa ja lapsen ja vanhemman suhdetta. Soita. Kirjoita joskus. -levyn kaksikielisyys kumpuaa Hofmannin henkilöhistoriasta, sillä hänen lapsuudenkotinsa oli saksalais-suomalainen.

Albumin tekstilipukkeessa Piia Komsi kirjoittaa, että jo parikymmentä vuotta jatkunut yhteistyö Hofmannin kanssa on ollut käänteentekevää hänen uralleen. ”Esittäessäni ensimmäistä kertaa hänen laulujaan, huomasin, että tämä säveltäjä on poikkeuksellinen rehellisyydessään ja taidossaan ilmaista ihmisyyttä modernin tekniikan kautta”, Komsi kirjoittaa.

Piia Komsi esittää Heinz-Juhani Hofmannin teoksia Janakkalassa Kokonainen-festivaalilla 2021.  

Vaikka sävellykset ovat syntyneet laajan ajanjakson sisällä ja ovat erillisiä teoksia, joista osa on sävelletty eri kirjailijoiden, osa Hofmannin omiin teksteihin, levyllä ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, suorastaan monologioopperan. Ikävä, katkeruus, tuska ja kauhu purkautuvat hiljaisena puheena ja hysteerisenä huutona. Välillä kaikki pysähtyy äärettömän helliksi ja surumielisiksi hetkiksi, pikkiriikkisiksi aarioiksi. Sello ei ole säestäjä, vaan osa samaa jatkumoa ihmisäänen kanssa. Se jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Rajaton ääntely heijastaa syvälle kehoon ja mieleen piirtyneitä jälkiä, jotka kaivertuvat kuulijan ihon alle.

Pysäyttävimpiä kappaleita on ’Mä näin kun mies löi toista’ diptyykistä Kaksi muistijälkeä. Pelottava hetki lapsuudesta on iskostunut pysäytyskuvana mieleen, mutta kyse ei ole vain ihmismielen kuvaamisesta. Sävellys on hurja kiteytys pahuudesta ja sen aiheuttamasta voimattomuuden tunteesta. Hofmannin ilmaisu on vereslihaista, raakaa ja aseistariisuuvaa – Onko se siis sitä kuuluisaa vaikeasti ymmärrettävää nykymusiikkia? Kare Eskolan arvio Ylellä Soita. Kirjoita joskus. -levystä ilmaisee asian hyvin: ”[Hofmannin] äärimmäisyys tavoittaa kenet tahansa, joka uskaltaa kuunnella.”

Auli Särkiö-Pitkänen – aesarkio.wordpress.com

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

Anna Clynen mielikuvitusmusiikki pohtii muistia • Mythologies [2020]
Arvo Pärt – rauhan säveltäjä • Arvo Pärt: Live [2017]
Brian Eno – avaruuden inspiroimaa ambientia • Apollo – Atmospheres & Soundtracks [1983]
Captain Beefheart And His Magic Band – suuri taiteilija esittäytyy • Safe As Milk [1967]
Clara Iannotta – hälyn kuvanveistäjä • Moult [2021]
Frank Zappa ja länsimainen taidemusiikki – Varèse • Stravinsky • Ravel • Bartók • Verdi • Mozart • Zappa
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety • Works For Cello [2022]
Kalevi Ahon musiikki on kuin luontoon astumista • Sinfonia 8 & Pergamon [1994] • Concertos For Recorder And Tenor Saxophone & Sonata Concertante For Accordion And Strings [2023]

Lotta Wennäkoski – orkesteritaituri kansainvälisessä nosteessa • Flounce, Sigla, Sedecim [2023]
Minna Leinonen lähestyy vaikeita aiheita älyllä ja aisteilla • 12 Premieres [2023] • Finnish Accordion Concertos [2024]
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä • The Earth, Spring’s Daughter | Saivo [2020]
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti
Sebastian Fagerlund saa orkesterin myllertämään myyttisesti • Stonework, Drifts, Transit [2018] • Water Atlas, Nomade [2021]
Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa • Confluence / Divergence [2020]
Ville Aslak Raasakka laittaa epämukavat totuudet soimaan • Coal, Wood, Oil [2024]

💿
Piia Komsi
Finna.fi

Akrostichon-Wortspiel Unsuk Chin • Piia Komsi & Ensemble Intercontemporain | Deutsche Grammophon 2005
Solaris – Solace in Song | Proprius 2013
Die schrecklich-gewaltigen Kinder • O Daddy Rolf Riehm • Piia Komsi & Ensemble Modern & SWF-Sinfonieorchester Baden-Baden | Wergo 2018
Ruf an. Schreib doch mal. / Soita. Kirjoita joskus. Piia Komsi & Heinz-Juhani Hofmann | Fuga 2021
Lost in Naxos Piia Komsi & Ville Herrala | ASMO1313 2025

💿
Ville Herrala
Finna.fi

Pu: | We Jazz Records 2020
Lost in Naxos Piia Komsi & Ville Herrala | ASMO1313 2025
Live in Helsinki Timo Lassy Trio | We Jazz Records 2025