Sebastian Hilli sekä harhauttaa että tanssittaa

Sebastian Hilli
Confluence / divergence • Elogio de la sombra • Giant steps and eden acid
Uusinta Ensemble • Petri Kumela • József Hárs | Kairos Music 2020
Musiikkia esille kirjastossa

Sebastian Hilli: confluence/divergence (Kairos 2020).Nuoremman säveltäjäpolven teoksissa voi aistia internet-ajan äänimaailman, jossa kaikki maailman musiikki on vain klikkauksen päässä. Usein risteillään viittausten ja kerrostumien verkostossa, jossa hyvinkin erilaiset tyylit elävät rintarinnan. Lainailua ja viittailua – itsessään ikivanhaa musiikin keinoa – voi sitten harrastaa hyvin monin tavoin, ironisesta peilaamisesta hienovaraiseen ammentamiseen.

Sebastian Hillin (s. 1990) teokset ovat syöneet muun muassa barokkimusiikkia, jazzia ja teknoa. Omalle tasolleen Hillin musiikki nousee siinä, miten tavattoman taitavasti hän on punonut sävellyksensä niin yksityiskohtien kuin laajempien rakenteiden tasolla. Hänen musiikkinsa tuo joskus mieleen tekstiilitaiteen, jossa eri materiaalit on yhdistetty toisiinsa tarkasti ja kekseliäästi. Teokset tempaavat mukaansa, haastavat ja kutkuttavat.

Sebastian Hilli. Kuva: Sara Kokko
Sebastian Hilli. Kuva: Sara Kokko

Sebastian Hilli nousi tunnettuuteen kahmaisemalla lyhyen ajan sisällä useamman merkittävän sävellyspalkinnon: Toru Takemitsu -sävellyskilpailun voitto 2015, kansainvälisen säveltäjärostrumin alle 30-vuotiaiden kategorian voitto 2017, hollantilainen Gaudeamus-palkinto 2018 sekä viimeisimpänä ja huomattavimpana kotimaisen Teosto-palkinnon voitto vuonna 2019 teoksella ’Snap Music’. Tämä sävellys oli jo itsessään meriitti, sillä se oli tilattu Radion sinfoniaorkesterin vuoden 2018 itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin.

Hilli on omimmillaan suuren ensemblen ja sinfoniaorkesterin parissa ja opiskeleekin tällä hetkellä myös orkesterinjohtoa. Orkesteri tarjoaa hänelle mahdollisuuden sommitella hätkähdyttäviä väriyhdistelmiä ja sointitehoja, mutta yksittäisistä palasista syntyy virtaavia kokonaisuuksia, joissa on suorastaan hengästyttävä imu. Hilli leikkii taidokkaasti kuulijan odotuksilla: hän tarjoaa tuttuja jalansijoja ja vetää mattoa jalkojen alta. Vaikutelmana ei kuitenkaan ole ikävä peli, vaan säveltäjä johdattelee kuulijan kiemuraisia polkuja mahtavan discojytän tai vaikuttavien tunnemaisemien äärelle. Älyllisestä ensivaikutelmastaan huolimatta Hillin teokset liikkuvat tarkasti havainnoitujen emootioiden parissa, usein houreisuuden tai hurmion kaltaisissa ääritiloissa. Massiivinen kuoro-orkesteriteos ’Affekt’ (2017) käsitteli esimerkiksi eroamisen ja erossaolon teemoja.

Affekt – 17 kuoroa, Helsingin kaupunginorkesteri & Leif Segerstam. Helsingfors sång- och musikförbundin 100-vuotisjuhlatilaus

Korona-aika oli säveltäjille, kuten muillekin freelancereille, hyvin vaikeaa. Monia siirtyneitä kantaesityksiä odotellaan yhä. Hillin trumpetille ja ensemblelle säveltämän ’Honeymoonin’ oli tarkoitus nähdä päivänvalo jo vuosi sitten syksyllä 2021, mutta kantaesityspäivä on yhä hämärän peitossa. Viime kesänä sai onneksi kantaesityksensä Pariisissa animaatiota ja elektroniikkaa sisältävä ensembleteos ’Hibernation’. Merkittävää oli myös, että RSO:n viime vuonna kantaesitettämä ’Miracle’ oli alkuvuodesta osana BBC:n satavuotisjuhlallisuuksia Walesin kansallisorkesterin tulkitsemana. Nykysävellyksille onkin ratkaisevaa saada uusia esityksiä pelkän kantaesityksen sijaan.

Psycho Wood (2018), Slagwerk Den Haag -lyömäsoitinyhtye

Albumi voi olla säveltäjälle tärkeä käyntikortti. Arvostettu itävaltalainen uuden musiikin levy-yhtiö Kairos julkaisi vuonna 2020 Sebastian Hillin profiilialbumin, joka sisältää vuosina 2013–2016 sävellettyjä kamariteoksia. Tulevaisuudessa myös Hillin orkesterituotantoa olisi hienoa saada levylle. Confluence / divergence -teoksen nimeä kantava muhkea albumi on joka tapauksessa mainio tapa sukeltaa Hillin sävelkieleen.

Kitaralle ja yhtyeelle sävelletty ’confluence / divergence’ on kamarimaisuudestaan huolimatta ilmiselvä kitarakonsertto, josta voi erottaa konsertolle ominaisen kolmiosaisen rakenteen kadensseineen. Konserton tutut elementit ja soitinten roolit laitetaan Hillille tyypillisesti kuitenkin villiin liikkeeseen, eivätkä instrumentit (József Hársin johtama Uusinta Ensemble ja kitaristi Petri Kumela) pysy niille varatuilla soinnillisilla reviireillä. Hämäävän pienimuotoisista lähtökohdista kehkeytyy mykistävä retki soinnillisiin muodonmuutoksiin. Soitinten äänet kietoutuvat yhteen, haraavat toisiaan vastaan ja jäljittelevät toisiaan. Hengästyttävän ääni-ilmehtimisten kyydissä voi vain nauttia ohivilistävistä näyistä. Hitaan osa syvänteissä soitinten äänet liukuvat ohi lähes tunnistamattomina kuin kalat pimeydessä.

confluence / divergence, Insomnio-ensemble & Petri Kumela

’Elogio de la sombra’ on esimerkki Hillin kiinnostuksesta muihin taiteisiin: siinä klassinen kokoonpano, jousikvartetti, viettää tumman intensiivisiä hetkiä Jorge Luis Borgesin runojen kanssa. Teos koostuu yhdeksästä mystiikalla ladatusta miniatyyristä. Jousisoittimet ikään kuin lausuvat espanjankielisiä runoja, niin että jokainen ele kasvaa puistattavan merkitykselliseksi, venytetyksi sanaksi. Kuulijan ei kuitenkaan ole välttämätöntä tuntea Borgesia, vaan musiikin johdattamana on helppo luoda mielessään omat kuvitteelliset versionsa alkuperäisistä runoista. Hiljaisuudessa ja pimeydessä ryömivä jousikvartettiteos on tunnelmaltaan sen verran erilainen levyn muiden sävellysten kanssa, ettei sitä kannata kuunnella niiden kanssa samalla istumalla.

Albumin päättävä ’Giant steps and eden acid’ on osa Hillin Paraphrase-sarjaa, jonka konseptina on alussa mainittu tyylien yhdistely. Sarjan kahdessa muussa osassa manipulaation kohteena ovat Sibeliuksen yksinlaulu ’På verandan vid havet’ sekä Gesualdon renessanssimadrigaalit. ’Giant steps and eden acid’ ottaa puolestaan aineksikseen free jazzin ja bebopin sekä acid house -teknon. Kaikissa sarjan osissa lähtömateriaalia käsitellään kaikkea muuta kuin ennalta-arvattavasti.

20-minuuttinen ’Giant steps’ on saanut ilahduttavan paljon esityksiä ympäri maailmaa. Se vie ensin kuulijan suuntavaiston jälkisarjallisesta traditiosta ammantavalla nuivalla johdannolla. Nykimisen ja nytkähtelyn kautta kamariyhtye päätyy vähitellen ensin bebop-jazzille, sitten teknolle ominaisen rytmiikan äärelle. Hilli venyttää jännitettä ja päästää grooven valloilleen hivuttavalla hitaudella. Samaan aikaan musiikin pintatasolla tapahtuu koko ajan. Tyylielementtejä ei niinkään lainata suoraan, vaan Hilli antaa niiden syntyä uudelleen soitinten sisuksista.

Paraphrase II: ”Giant steps and eden acid”, New European Ensemble

Ehkä riehakkuuden sekä harkitun kontrollin sopuisa yhdistelmä onkin Hillin musiikin kiinnostavimpia piirteitä. Teoksissa liikutaan usein äärimmäisestä hauraudesta äärimmäiseen energiaan – myös kamariformaatissa.

Auli Särkiö-Pitkänen | aesarkio.wordpress.com

Sebastian Hilli | kotisivu
Sebastian Hilli | Music Finland
Sebastian HilliKairos Music

Saatat pitää myös näistä Levyhyllyistä

J. S. Bach: Johannes-Passio – räiskyvän dramaattinen kärsimyskertomus
Eriikka Maalismaa & Emil Holmström: Violin Sonatas • Beach • Strauss – periodisoitinduo ruotii mättöromantiikkaa
Kaija Saariaho 70 vuotta – oma kieli pysyy mutta ei jähmety
Outi Tarkiainen – luonnon- ja elämänvoimien säveltäjä
Patricia Kopatchinskaja – viulisti, joka ei ole viulisti

Sebastian Hilli
Finna.fi

confluence / divergence | Kairos Music 2020

confluence / divergence
Spotify

Musiikkikirjastot.fi logo
Levyhyllyt-juliste. Harri Oksanen 2021.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.